Teidän lapsenne eivät ole teidän
17. 3. 2008 kello 17:41”Bloggaajien mielestä on väärin väittää, että verkkopäiväkirjoista suurin osa on viihdettä, vaikka todellisuudessa suurin osa niistä on paskaa.” (Lehti)
Huh. Onpas kiva kirjoittaa välillä pienen lukijakunnan blogiin printtimedian sijasta. Ei tarvitse ajatella niin pitkälle, mitä tuhannet tai kymmenettuhannet lukijat ajattelevat.
No, lopetetaan provoilu heti alkuunsa. Vaikka se hauskaa onkin, se ei vie asiaa eteenpäin.
Uutispöytälaatikon tekijät pyysivät minua vastaamaan Suvikon lähettämiin kysymyksiin: Miten blogijuttu syntyi? Mitä ajattelin sillä kertoa?
Idean synnystä minulla on hataria muistikuvia. Jossain vaiheessa alkukevättä lueskelin blogeja Blogilista.fi:n kautta. Hätkähdin havaintoa, että neuleblogeja on niin paljon. Ehkä silloin ajattelin, että pitäisi selvittää mistä suosituimmat blogit kirjoittavat.
Perjantaina 7.3. ryhdyin tekemään taustahaastatteluita ja etsimään sopivia bloggaajia haastateltaviksi. Etsin Hesarin arkistosta kamaa, googlailin, puhuin muiden kanssa. Torstaina kävin Kajaanissa juttukeikalla haastattelemassa Colour me:tä, ja kirjoitin ekan version jutusta perjantaiaamuksi.
Perjantaina huomasin, että joudun jättämään jonkin verran hyvää materiaalia jutusta pois tilanpuutteen vuoksi. Niin käy aina. Samaan aikaan ehdotin Jussi Ahlrothille, että keskustelun voisi ohjata HS.fi:n sijaan hänen Rajatapauksia-blogiinsa . Siitä sitten ryhdyimme ideoimaan, ja lopulta päätimme, Jussi voisi kirjoittaa kommentin tai kritiikin juttuun – saisimme ehkä aikaan vähän parempaa ja moninaisempaa keskustelua.
Mitä ajattelin kertoa jutulla?
Lähinnä kai sen, että blogimaailma on lähestynyt tavanomaista mediaa ja kansalaisjournalismille asetetut toiveet eivät ole toteutuneet. Lisäksi minua kiinnosti selvittää, kuinka moni kansanedustaja pitää blogia ja minkälaisia blogityyppejä ylipäänsä on olemassa. Jos Blogilista.fi olisi luotettavampi, jutusta olisi tullut varmasti parempi.
Ja kun blogimaailmassa ollaan, käytän tilaisuuden kommentoida joitain blogeja. (Tiistain Hesarissa ilmestyy uusi juttu aiheesta.)
Schitzoblog kirjoittaa, että blogia ei voi kääntää verkkopäiväkirjaksi. Hän sanoo, että blogi-termi on laajempi kuin verkkopäiväkirja.
Minun mielestäni kieli on tehty muutettavaksi, ja se muuttuu käyttämällä termejä laajemmassa merkityksessä. Käytän sanaa verkkopäiväkirja blogin synonyyminä, koska arvostan suomea. Blogi on anglismi, ja sellaisia tulee välttää.
Sedis sanoo, että Suomessa julkaistaan reilusti yli 14000 blogia, ja että tämä on väite joka pitäisi oikaista. Tarjoan sushilounaan sille, joka kertoo minulle vedepitävästi suomalaisblogien oikean määrän. Siihen saakka uskon, että blogilistan arvion suuruusluokka on oikea.
Jere, opiskelukaverini, ja monet muut sanovat, että jos ei bloggaa, ei osaa kirjoittaa blogeista. Samantasoinen väite on sanoa, että kansanedustajista osaavat kirjoittaa vain kansanedustajat.
Yleisesti ottaen useiden blogien vastalauseet kohdistuvat minuun henkilönä, eivät kirjoitukseen. Se on tyypillinen tapa reagoida, jos tekstistä ei löydetä ongelmaa. Silti tekee mieli vastata: olen blogannut vähän, olen pistänyt useamman Wordpress-asennuksen pystyyn ja olen lukenut verkkopäiväkirjoja 1990-luvun puolestavälistä alkaen. En silti ajattele, että se antaa minulle oikeuden kirjoittaa blogeista. Sinänsä on aika triviaalia vaatia, että kirjoittaja on tutustunut aiheeseen.
Ja kyllä, olen mies, mutta tämä on silti halpa heitto, jopa feministille. Eikös Kirsi naisilla olekaan oikeutta itse määritellä, mitä tekevät? Käsityöblogit ovat mahtava ilmiö, eikä niissä ole mitään vähäteltävää.
Kirjoitetaanko blogaaja vai bloggaaja? Käyttäisin jälkimmäistä, kielikorvani sanoo vain niin. Kielitoimistossa ei ollut kukaan tänään paikalla.
Yhteenvetona, tekee mieli sanoa: bloggaajat, teidän lapsenne eivät ole teidän. Kun olette vapauttaneet tekstinne maailmalle, niitä tulkitaan sellaisella tavalla, johon teillä ei ole enää valtaa vaikuttaa.
Esa Mäkinen
17. maaliskuuta 2008 kello 18.09
“Tarjoan sushilounaan sille, joka kertoo minulle vedepitävästi suomalaisblogien oikean määrän. Siihen saakka uskon, että blogilistan arvion suuruusluokka on oikea.” Toimittaja ensin toteaa, ettei Suomessa harrasteta kansalaisjournalismia, mutta jälkeenpäin toivoo bloggaajien tekevän toimituksellisen työn puolestaan? Hauskaa.
Luulisi, että mikäli lehtijuttuun tulevan tiedon oikeellisuutta ei voi varmistaa, tietoa ei kannata silloin käyttää. Tai käytetään muodossa, jossa se ei ole virheellinen, esimerkiksi “Blogilistalle on ilmoitettu 14 000 blogia, mutta määrä on todellisuudessa huomattavasti suurempi”. Jos kansalaisjournalismin tilassa on moitittavaa, niin eipä kovin suurta pääntaputtelua ansaitse tällainen “laitetaan nyt vaikka tollanen lukema kun se mun mielestä kuulostaa kivalta ja oikeelta” -tyylinen toimitustyökään, jossa ei viitsitä paremmin paneutua asian selvittämiseen.
17. maaliskuuta 2008 kello 18.18
Kiitokset vierailevalle bloggaajallemme. Kävin lisäämässä Esan postaukseen linkin siihen alkuperäiseen juttuun, josta tässä puhutaan. Tai siis HS.fi:ssä ilmestyneeseen lyhennelmään siitä.
Tässä toinenkin hyödyllinen linkki niille kolmelle lukijalle, joille tapaus on uusi. Kari Haakana on (taas) koonnut yhteen sitä keskustelua, jota asiasta on muissa blogeissa käyty.
17. maaliskuuta 2008 kello 18.44
Bloggaava äidinkielenopettaja selittää täällä miksi siinä on tupla-g:
http://i-iines.blogspot.com/2007/12/bloggaamisen-paradigmoja.html
Bloggaaja bloGGaa, koska diGGaa sitä. Blogit roKKaa.
Ymmärsin muuten, ettei Jeren pointtina ole väittää, että pitäisi yleensä tehdä jotain voidakseen kirjoittaa siitä, vaan että blogiasioista/webbijutuista kirjoitetut jutut tuntuvat viittaavan sellaiseen omalla kohdallaan. Se, että on verkkokulttuurissa sisällä olevia toimittajia, näyttää asettavan muut siitä kirjoittavat toimittajat epäreiluun asemaan. Mutta sama koskee tietysti kaikkia muitakin aiheita, ja toimittajien kuuluu toki kirjoittaa muustakin kuin omista harrastuksistaan.
17. maaliskuuta 2008 kello 18.52
Koetan vielä Suvikolle antamani lupauksen mukaisesti kirjata tähän auki miksi itse olen monessa kohtaa ihan eri linjoilla kuin alkuperäinen artikkeli. Vaikka minäkin kehtaan kirjoittaa bloggaaja kahdella g:llä. Enkä oikeasti usko, että oma aktiivinen bloggaamiseni (siis muuallakin kuin täällä) olisi auttanut minua ymmärtämään yhtään mitään yhtä suurta totuutta blogeista yleensä.
Ensiksi, en pidä ainakaan nykyistä blogilistan top-listaa kovin luotettavana mittarina suosituimmista blogeista. Oma päämäärättömällä haahuilulla hankittu havaintoni on itse asiassa päinvastainen kuin Esan tekemä. Totta kai viihdettä riittää, ei sitä varmaankaan ole ollut mitenkään vaikea löytää tätä ennenkään eikä ilmiö ole ominainen pelkästään blogeille. Enemmän minut kuitenkin on yllättänyt runsaus kuin yksipuolisuus. Yllättävän monelta elämänalueelta näyttää löytyvän aktiivisia asiantuntijoita, joilla on myös aikaa ja innostusta kirjoittaa omasta elämänalueestaan aktiivisesti. Harvalla varmaan verkosto on niin tiivis kuin neule- ja muotibloggaajilla, siksi muilla aloilla helmien löytäminen vaatii enemmän vaivaa. Ei se silti tarkoita, ettei muitakin merkittäviä verkostoja olisi olemassa. Sanotaan nyt vaikka esimerkiksi kirjallisuus.
Silti, se mikä minusta blogissa formaattina on mielenkiintoista ei löydy yhdestä blogista vaan joukosta blogeja. Tavasta verkostoitua, keskustella, linkittää ristiin, nostaa uusia asioita tapetille.
Minun ei tekisi mieli käyttää tässä yhteydessä sanaa kansalaisjournalismi, se kun on joka tapauksessa sanana vähän mahtaileva ja mahdoton määritellä tyhjentävästi. Mutta kuten olen aiemminkin täällä jupissut, journalismi tuskin muutenkaan on pelkkää uutisjournalismia. Blogeista löytyy myös uutismaista raportointia etenkin erikoistuneemmista aiheista, mutta kyllähän perinteisen ammattilaisjournalisminkin saralla on paljon sellaista kirjoittamista, joka tähtää johonkin ihan muuhun. Tasokas ja aktiivinen ruokablogi on minusta journalismia ihan samalla tavalla kuin meidän ruokasivumme.
Tästä huolimatta, en ihan jaksa ymmärtää myöskään miksi juttu on saanut aikaan niin suuren porun. Tai miksi joka kerta kun joku perinteisen median edustaja kirjoittaa blogeista mitä tahansa, syntyy vastaava polemiikki. Neutraalikin arvio tulkitaan helposti arvosteluksi. Minusta tiukkoja raja-aitoja työkseen bloggaavien ja muuten bloggaavien välille ei ole tervejärkistä rakentaa.
Me voimme täällä toimituksessa miettiä mikä blogeissa juuri nyt on kertomisen arvoista tai olisiko mitään selkeitä trendejä näkyvissä. Sitä nyt tuskin kuitenkaan kannattaa pelätä, että Hesari kykenisi jotenkin yksin määrittelemään mitä blogeissa tapahtuu tai kuuluisi tapahtua. Tai edes haluaisi kyetä.
Sitä määrittelyä me bloggaajat teemme kaikki, koko ajan, yhdessä.
17. maaliskuuta 2008 kello 19.16
“kansalaisjournalismille asetetut toiveet eivät ole toteutuneet”
– Kenen tai minkä tahon asettamista tavoitteista tai toiveista tässä on kyse?
Tuskin monikaan blogaaja kirjoittaa muuten kuin omista tavoitteistaan tai toiveistaan käsin, aika uskaliaalta tuntuu toivoa jotain yhteistä kansalaisjournalisista otetta tuhansien blogien maassa. Mikäli siksi ei ajatella tietysti mahdollisimman moniäänistä ja kirjavaa aiheidenvalintaa ja erilaisia käsittelytapoja, mikä tietysti näin maallikon korvaan kuulostaisi kovin kansalaisjournalisistelta aatoksesta - kansan suusta sen omin sanoin. Vai?
17. maaliskuuta 2008 kello 19.20
Jos toimittaja väittää, että blogeja on “yli 14000″, niin onhan se hassua väittää sitä kaikkien Suomen blogien määräksi, kun ilmaisu täytyy yksin Blogilistalle rekisteröidyistä blogeista. En näe mitään syytä epäillä, etteikö niitä olisi varsin paljon muuallakin. Esimerkiksi Microsoftin Space-blogeja lienee toinen mokoma ainakin. Ja muitakin palveluntarjoajia riittää.
Blogilistan jäsenyys ei ole siis ainoa kriteeri blogille, kuten toimittaja laajennetussa mainoksessaan kirjoitti. Kiitos linkistä, ehkä joku käy lukemassa sen juttunikin. Tähän mennessä 3 on tullut.
17. maaliskuuta 2008 kello 19.22
Ai niin. Unohdin sanoa, että jätän sushin väliin. Olen kala-allergikko.
17. maaliskuuta 2008 kello 20.20
Artikkelin perusväite tuntui olevan, että bogit ovat jotenkin epäonnistuneet tehtävässään. On melko ymmärrettävää, että tuosta herää jonkun verran polemiikkia blogeissa. Varsinkin kun toimittajan tutkimusmetodi ja faktat olivat hieman kyseenalaisia.
17. maaliskuuta 2008 kello 20.54
Kyllä blogin kääntäminen “verkkopäiväkirjaksi” on puhdas terminologinen virhe. Siitä on jo niin kauan kirjoitettu ja puhuttu, että ei siitä voi vaieta. Ja jos anglismeja halutaan välttää, niin tulisi blogeille kehittää jokin ihan oikeasti osuva suomenkielinen termi (jota en kuitenkaan suosittele … tennis on tennis eikä verkkopallo, kuten jotkut aikoinaan yrittivät sanan “suomentaa”).
Mitä taas tuon jutun näkökulmaan (ei siis sinuun henkilönä) tulee, niin olen ihmetellyt aikaisemminkin näitä “odotuksia”, joita blogeille joidenkin toimijoiden toimesta on annettu. Kovinkaan moni ei varmaan näitä odotuksia allekirjoita tai edes ajatellut aloitteassaan bloggaamista. Kuinka moni noiden odotusten asettajista (siis Suomessa) on tehnyt jotain näiden odotusten lunastamiseksi?
Ja tästähän tässä koko hommassa on kyse. Median hierarkisuuden vähenemisestä. Blogeihin kirjoittavat ihmiset kirjoittavat sinne juuri sitä, mitä haluavat. Blogeissa ei välitetä odotuksista, jotka niille asetetaan ulkoapäin. Minullekin eräs lukija kommentoi blogian seuraavasti: “Ai tätäkö täältä internetistä tulee. Aika moista roskaa”. Ei voinut lukija olla kauempana verkkomedian perusajatuksesta. Ei sieltä mitään tule, vaan sinne tehdään.
Jotkut ovat sanoneet blogien ja bloggaamisen olevan meidän aikamme punkkia. Mielestäni se on aika osuva määritelmä. Samoin voidaan katsoa retrospektiivisesti kuinka “valtamedia” punkin alkuaikoina 70-luvun viimeisinä vuosina ilmiöstä kirjoitti. Ei kovinkaan ammattitaitoisesti taikka ilmiötä ymmärtäen.
17. maaliskuuta 2008 kello 21.56
Esa, jätät huomioimatta Jeren minun mielestäni tärkeimmän pointin eli sen, että suosituimpien blogien lista ei kerro mitään blogien viihteellisyydestä yleisesti. Väite siitä, että näin olisi, oli kuitenkin nostettu jutun kärjeksi ja lähtöhavainnoksi. Siitä nähdäkseni keskustelijat ovat suurimmalta osalta ärsyyntyneet.
Mikä tietysti osoittaa tämän blogikirjoituksesi otsikon todeksi myös toiseen suuntaan, mikä varmasti oli osittain tarkoituskin.
17. maaliskuuta 2008 kello 22.21
“Silti, se mikä minusta blogissa formaattina on mielenkiintoista ei löydy yhdestä blogista vaan joukosta blogeja. Tavasta verkostoitua, keskustella, linkittää ristiin, nostaa uusia asioita tapetille.”
Tuossa olen täysin Maijan linjoilla! Aloitin blogien viihdekäytön nelisen vuotta sitten ilman mitään valistumisen tavoitteita. En silloin olisi voinut arvata, miten voimakkaasti blogit vaikuttaisivat olemiseeni ja toimiini omassa ammatissani ja elämässäni ylipäätään. Jonkin yksittäisen blogin merkityksen osaan tunnistaa, mutta pääosin vaikutus on tullut juuri noiden elävien ja liikkuvien verkostojen kautta.
Kansalaisjournalismista ei saa kiinni, jos tarkastelun sitoo liian tiukasti yksittäisiin kirjoituksiin. Tai aikaan. Kuva muodostuu fragmenteista eikä sille voi määrätä deadlinea. (Ei, en tosiaankaan tiedä, mitä kansalaisjournalismi oikein on, mutta jotenkin assosioin sen vaikuttamiseen). Pitkäaikaisella altistumisella blogien sekalaisille äänille on minulle suurempi vaikutus, kuin samoista teemoista kirjoitetuilla asiantuntija-artikkeleilla.
17. maaliskuuta 2008 kello 22.30
“Blogien viihdekäyttö”
Hieno tapa ilmaista asia, hih. Kun koukkuunhan sitä kuitenkin jää.
18. maaliskuuta 2008 kello 7.57
Maija Aalto ja Esa Mäkinen: Kiitoksia vastauksesta tällä ja jatkojutusta lehdessä. Tästä tulikin pitkä kommentti vaikka ajattelin ensin kirjoittavani ytimekkäästi.
Haakanan esittämä huomio tuli minullekin mieleen: niin blogit kuin lehtijututkaan eivät ole kirjoittajiensa kontrollissa sen suhteen miten niihin vastataan tai miten niitä tulkitaan. AH ja Haakana ottivatkin jo senkin esiin, että kirjoituksen otsikko ja kärki nostivat esiin jonkinlaisen pettymyksen blogejen aiheisiin tai tasoon, johon bloggaajat reagoivat omissa kirjoituksissaan.
Aallon havainto siitä, että bloggaajat reagoivat hanakasti neutraaleihinkin kirjoituksiin blogeista, pitää kyllä paikkansa. Tuli mieleen opiskelukaverini Palménin Joannan Kuukaisliitteeseen kirjoittama juttu muotiblogeista, joka koettiin muotiblogeja ja -bloggaajia halveeraavaksi ko. piireissä, jossa se luettiin hyvin tarkkaan. Minusta juttu oli aikalailla neutraali, mutta tietenkin, jos kaikkea sanottua haluaa ottaa oman bloginsa kannalta henkilökohtaisesti, niin sitten.
Olen enemmän muiden verkon areenoiden asukki kuin vahvasti bloggaaja. Koska Jaiku sattuu olemaan nurin, kirjoitin aamuviidelta Mäkisen uuden jutun luettuani aiheesta ensin irkkiin ja sitten mailin, jossa kommentoin kirjoitusta ja houkuttelin bloggaavaa blogitutkijaa, Majavan Jereä, kirjoittamaan Vieraskynä-palstalle aiheesta. Nyt printtiversiossa näkyy Mäkisen tulkintana keskustelu monologin muodossa, jossa pitkälti bloggaavat toimittajat ja muuten työkseen kirjoittavat tai median edustajat juttelevat toisilleen verkossa.
Esalle vielä: “jopa feministiksi” oli vähän ikävä heitto. Vaikka olenkin feministi niin enemmän viestinnän opiskelijana, toimittajana ja teknologiapodcastin panelistina katson, että blogeissa on paljon asia-aiheita, joita ei voi niputtaa viihteeseen. Tässä olen Aallon Maijan kanssa samoilla linjoilla. Hän otti esiin kirjallisuuden. Minusta teknologia ja neuleet eivät ole viihdettä, siten ainakaan kuin sanan viihde olen median yhteydessä ymmärtänyt. Se, että useimmat eivät bloggaa pitkäaikaissairaista (kai nyt joku sentään joskus heistäkin) ei tarkoita, että voitaisiin helposti jakaa kaikki blogit kategorioihin “asia” ja “viihde” niin, että vain murto-osa blogeista menisi ensimmäisen alle. OlliS sanoi hyvin Haakanan blogin kommenteissa, osin samaa kuin mitä Pirkka/Digikko ja Majavan Jere myös ovat kirjoittaneet.
18. maaliskuuta 2008 kello 8.03
Esa Mäkinen kirjoittaa: “Minun mielestäni kieli on tehty muutettavaksi, ja se muuttuu käyttämällä termejä laajemmassa merkityksessä. Käytän sanaa verkkopäiväkirja blogin synonyyminä, koska arvostan suomea. Blogi on anglismi, ja sellaisia tulee välttää.”
Jutussa mainitaan kuitenkin sana “verkkopäiväkirja” tasan viisi kertaa. Substantiivia “blogi” ja verbiä “blogata”, mukaanlukien osana yhdyssanaa, käytetään yhteensä 31 kertaa. Miksi näin?
18. maaliskuuta 2008 kello 10.14
Kirjoitat:
Itse asiassa en kirjoittanut aivan näin. Esitin kysymyksen, onko niin, että vain bloggaavat toimittajat voivat ymmärtää blogeja, ja viittasin samalla aihetta käsittelevään blogimerkintään Publishing 2.0 -blogissa.
Mutta kyllä, olen toisaan sitä mieltä että blogien erityisluonne avautuu parhaiten juuri blogivuorovaikutukseen oman blogin kautta osallistumalla. (Tämä mahdollisuus on myös avoin kaikille, ei vain periaatteessa mahdollinen, niin kuin paikka parlamentissa).
Bloggaajana blogosfääriin voi osallistua identifioitavana vertaistoimijana, ei vain ulkopuolisena tarkkailijana tai satunnaisena kommentoijana tarkkailinana. Ennen kaikkea oman blogin kauttaa voi saada palautetta itse määrittelemistään aiheista, ohjata keskusteluja itseä kiinnostaviin teemoihin ja luoda - ajan kanssa - omat luottamus- ja vaikutusverkostonsa. Bloggaaminen avaa näkökulman, josta käisn kaoottinen ja meluisa blogsfääri järjestyy aivan toisella tavalla mielekääksi koknaisuudeksi.
18. maaliskuuta 2008 kello 10.19
Kari, sanot että “suosituimpien blogien lista ei kerro mitään blogien viihteellisyydestä yleisesti.”
Olen eri mieltä. Kyllä se kertoo sen, että viihde on luettua, ja tiedotusvälineiden, myös blogien, merkitys syntyy osittain niiden luettuudesta. Sama argumentti on esillä aina, kun puhutaan median viihteellistymisestä (myös nyt Skrubulla). Ei viihteellistyminen silti tarkoita sitä, että asian painoarvo vähenisi saman verran: ei kai kyse ole nollasummapelistä?
Jeren kanssa olen kuitenkin samaa mieltä, että asiablogien merkitys syntyy myös niiden erikoistuneesta lukijakunnasta ja toisaalta verkostosta.
Mitä tulee bloggaajien ärsyyntymiseen, luulisin että asiabloggaajat tuntevat olonsa epävarmaksi ja siksi ärsyyntyvät. En yrittänyt esittää väitettä asiablogien tasosta, vaan lukijoiden lukutottumuksista.
Esa Mäkinen
18. maaliskuuta 2008 kello 10.25
Viima kirjoittaa, että “mikäli lehtijuttuun tulevan tiedon oikeellisuutta ei voi varmistaa, tietoa ei kannata silloin käyttää.” Hänen mielestään 14000 ei ole blogien oikea määrä. Sedis esittää samansuuntaisia väitteitä.
Teidän arvionne blogien lukumäärästä perustuvat luuloon ja omaan tunteeseen. Ei sitä voi käyttää ainakaan lähteenä.
Mistä tiedätte, että mainitsemianne blogeja ei olisi ilmoitettu blogilistalle? Miten voitte arvioida, kuinka moni blogi elää blogilistan ulkopuolella?
Blogilista.fi on laskenut blogit ainakin 14000 saakka, ja se on tietääkseni ainoa ja paras johonkin perustuva blogien lukumäärä. Jutussa tosiaan olisi voinut mainita, että “Blogilista.fi:n mukaan Suomessa on yli 14000 blogia”. Se olisi ollut paremmin ilmaistu. Mutta sen puuttuminen ei silti ole oikaisun väärti.
Esa Mäkinen
18. maaliskuuta 2008 kello 10.39
Kun blogien määrän arviointi on selvästi mahdotonta, olisi ollut parempi sanoa se eikä heittää listattujen lukumäärää, mutta ei ehkä ole oikaisun paikka tosiaan.
Bloggaajilla/lukijoilla on hyvä syy olettaa että kaikki blogit eivät ole listalla, jos he lukevat sellaisia blogeja. Itse en käytä blogilistaa, luen noin sataa blogia muiden systeemien kautta, lähinnä siksi että haluan lukea ulkomaalaiset ja suomalaiset samalla kertaa.
Se, että kaikki blogit eivät ole Blogilistalla, ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti että niitä olisi enemmän kuin Mäkisen 14 000. Listalla kun on paljon kuolleita blogeja – tosin moni ei-päivittyvä on päättyneen projektin blogi, joka saattaa olla yhä relevantti.
18. maaliskuuta 2008 kello 10.51
Esa! My Space -blogeja näyttää olevan sivuston mukaan juuri nyt 18443. Niistä useimpia ei blogilistalta löydy. Ei olisi ollut tuota suuruusluokkaa kovin vaikeaa tarkistaa: minulta siihen meni puoli minuuttia.
Ja sitä paitsi, juuri niinhän minä sanoin. Et sinä korjaa, “kun ei ole aihetta”. Hömppää ei tarvitse korjata.
Tärkeämpää kuin edellä mainittu: kommentoin tämän päivästä kirjoitustasi printissä ystävällisesti ja edelleenkin kriittisesti blogissani.
18. maaliskuuta 2008 kello 10.56
Lisään vielä yhden linkin sisältöön muualla HS.fi:ssä. Se Esa Mäkisen tämänpäiväinen jatkojuttu blogeista löytyy täältä.
18. maaliskuuta 2008 kello 11.31
Sedis, jos tarkoitat blog.myspace.com -osoitteesta löytyviä 18843 blogeja, näyttävät kovasti kyllä ulkomaalaisilta. Kyse oli kai suomalaisista blogeista?
Esa Mäkinen
18. maaliskuuta 2008 kello 12.01
Ajankohtaista tutkimustietoa tilastokeskukelta (kiitos linkistä, Mari!), korostus lisäämäni:
Tiedot perustuvat 2007 toteutettuun haastattelututkimukseen.
18. maaliskuuta 2008 kello 12.10
Blogilistaan vetoaminen määräasioissa on päin mäntyä jos tuntee miten se toimii. On aivan eri asia indeksoidaanko blogeja koneellisesti vai listataanko niitä yksi kerrallaan bloggaajan omasta toimesta.
Tarkempaa tieto löytyy yllättäen Hesarilta itseltään, sillä tehän käytätte indeksointipalvelu Twinglyä etsimään teihin linkkaavia suomalaisia blogeja.
Viime vuoden lopulla HS.fi järjesti bloggaaja-iltaman, jossa Lassi Kurkijärvi kertoi Twinglyn indeksissä olevan n. 34.000 aktiivista blogia. Hän myös mainitisi, ettei indeksointi ole vielä täydellistä, minkä monet ovat huomanneet sen perusteella, ettei kaikki linkittävät blogit ilmesty jutun yhteyteen.
Siis verrattuna blogilistan 14.000 blogiin, joka sisältää jo päivittämisen lopettaneet blogit, niin HS.fi:n oman laskennan mukaan pelkästään aktiivisia blogeja oli moninkertainen määrä.
Sitten jos vielä katsotaan suomalaisen ja suomenkielisen Vuodatus.net-blogialustan tilimäärää, joka on suurempi kuin yli 40.000 (tarkempia arvioita lukeman koostumuksesta voi kysyä vaikkapa Tuomas Rinnalta) ja otetaan huomioon, että se on vain yksi alusta muiden joukossa, niin voidaan aika turvallisesti olettaa, että blogeja on Suomessa huomattavasti enemmän kuin se 14.000 ja rapiat.
18. maaliskuuta 2008 kello 14.43
Erkka: selvitän asiaa. Voi olla että tähän pitää vielä palata.
Esa Mäkinen
18. maaliskuuta 2008 kello 16.09
Mitä tulee bloggaajien ärsyyntymiseen, luulisin että asiabloggaajat tuntevat olonsa epävarmaksi ja siksi ärsyyntyvät.
Minusta tässä on totuuden siemen. Oman asiablogini pyrin pitämään viihdyttävänä kaikesta huolimatta, sillä tylsää tekstiä on maailma täynnä.
Minustakin on silti höhlää lähteä tekemään verkkopäiväkirjasta käännöstä blogille. Kun on kerran todettu, että blogit eivät välttämättä ole päiväkirjamaisia, miksi sitten väittää niitä päiväkirjoiksi. Ei kieli ole muuttunut niin, että päiväkirja ei enää olisi päiväkirja.
Minusta blog voi olla blogi samoin kuin tennis on tennis, kuten Janne sanoi. Soisin kyllä, että lehdissäkin ymmärrettäisiin, että blogimerkintä ei ole blogi. (Vrt. “Uudessa blogissaan Vanhanen kiistää kaiken.”)
Pakko kommentoida tuota yhden geen juttua, kun siitä kerran jonkinmoisen meemin aloitin. Aikoinaan Helsinkiin muutettuani kutsuin psykologiaa puhekielisesti psykkaksi. Helsingissä hetken oltuani aloin sanoa psyka.
Samalla tavalla keksin aluksi vitsinomaisesti, että bloggaajan sijaan tulisi sanoa koleammin blogaaja. Sittemmin totuin tuohon niin, että kahden geen muoto pistää silmään. Iineksen yllä linkkaamissa esimerkeissä esitellään myös muita puhekielisiä sanoja, jotka käyttäytyvät samoin: dokata, mokata pokata. Listaan voisi lisätä myös myös trokata ja golfata.
Muutama muukin blogaaja liittyi aikoinaan Blogilistan yhden geen blogaajaryhmään. Sinänsä hauskasti yksi Blogilstan uusista valmiista kanavista on nimeltään Blogit, blogaaminen.
Tiedetään myös yksi anonyymi blogaaja, joka arveli, että tyylikkyys lisääntyy g-kirjainten vähetessä ja julistautui suorastaan bloaajaksi.
18. maaliskuuta 2008 kello 19.32
PA, vanha G-mies, se on GG ja kielitoimistohan oli taannoin kysyessäni samaa mieltä. Joskin ne eivät pitänyt kumpaakaan kategorisesti vääränä… mutta suositus oli gg
18. maaliskuuta 2008 kello 19.56
“Bloggaaminen avaa näkökulman, josta käisn kaoottinen ja meluisa blogsfääri järjestyy aivan toisella tavalla mielekääksi kokonaisuudeksi.”
Just ni! Kiitos kiteytyksestä, Jere!
“Teidän arvionne blogien lukumäärästä perustuvat luuloon ja omaan tunteeseen. Ei sitä voi käyttää ainakaan lähteenä.”
Tiedän, en luule, että minun opiskelijoistani 50 blogaa aktiivisesti kuulumatta blogilistalle. Menee pyöristysvirheeseen, tiedetään. Mutta Erkan pointti Twinglystä ja Jeren (ja Marin) linkkaama Tilastokeskuksen tieto ovat kyllä minusta sen verran lähdevoimaisia, että tuon 14 000 voinee suosialla unohtaa.
18. maaliskuuta 2008 kello 22.15
Kiitos toimittajalle monipuolisista ja mukavan provosoivista blogi-jutuista. Blogeista ei sanomalehdistössä juuri kirjoiteta, ja sitäkin vähemmän analyyttisesti ja asiantuntevasti. Kirjoituksesi otti esille tärkeitä pointteja: blogien tyylikirjon runsauden ja toisaalta sisällön tietynlaisen taantumisen.
Facebookin vaikutus blogien väsähtämiseen muuten unohtui. Vaikuttaa siltä, että että naamakirja on syönyt kirjoittajien tehoja. Toivottavasti myös se paljon puhuttu kansalaisjournalismi vielä nostaisi päätänsä, sille kun olisi tässä yhteiskunnaksi kutsutussa teknokratiassa edelleen kysyntää.
18. maaliskuuta 2008 kello 22.58
Tuosta blogien määrän arvioimisesta, kun nimenikin täällä tuli esiin, heh: myös eri yritykset tekevät nykyisin blogiseurantaa, esim. Sanoma WSOY:n Esmerkillä on “Blog&Forum Watch”. Viime syksynä yksi näistä yrityksistä kertoi seuraavansa vajaata 30 000 suomalaista aktiivista blogia (siis samaa luokkaa kuin tuo Twingly, aktiivisuus tarkoitti jotain tyyliin päivittynyt viimeisen kuukauden tai kahden aikana).
Ja tietysti pitää muistaa, että blogien ja blogaajien määrä on eri asia: moni meistä pitää tai on mukana useammassa kuin yhdessaä blogiksi määriteltävässä julkaisualustassa.