Nuorista ja nuoruudesta
19. 2. 2008 kello 20:00 Pauliina GrönholmLukija lähestyi viikonloppuna varsin aiheellisella palautteella, joka sai pohtimaan. Hänen silmäänsä oli pistänyt uutisissa termien “nuoret” ja “nuoriso” käyttö.
“Poliittiseen aktivismiin liittyvissä artikkeleissa puhutaan järjestään nuorista ja nuorisosta, esimerkiksi talonvaltausartikkelit väittävät “nuorten” vallanneen milloin minkäkin kiinteistön”, hän kirjoitti.
Myös Tanskassa viikonloppuna sattuneista mellakoista syytettiin ennen kaikkea nuorisoa.
“Nuoriso-sanalla käsittääkseni viitataan yleensä alaikäisiin ihmisiin, mutta jo jutun kuvituksesta näki selvästi, että protestoijat ovat enemmänkin päälle kolmikymppisiä aikuisia ihmisiä. Myös talonvaltauksissa, kadunvaltauksissa ja muussa aktivismissa on mukana kaikenikäistä väkeä. Siperian viimeisinä aikoina talon asukeista vanhin oli päälle viisikymppinen”, lukija muistutti.
“Voi olla, että keski-iän kriisistä kärsivä aktivisti on imarreltu nuoreksi kutsumisesta, mutta ottaen huomioon, ettei muussa uutisoinnissa kaikenikäisistä ihmisistä koostuvia ihmisryhmiä nuorisoksi kutsuta, käy helposti mielessä, että kyseessä on toimittajan tapa vihjaista kyseessä olevan murrosikäisten reuhaaminen, jota ei tarvitse mieltää vakavasti otettavaksi kansalaistoiminnan muodoksi.”
Hyvä huomio. Itselleni ei juolahtanut mieleen, että kyse olisi ikäsyrjinnästä. Ikään liittyvät määreet kun ovat ylipäätään aina hankalia.
Kielitoimisto määrittää nuoruuden sekä lapsuuden ja aikuisuuden väliseksi että lapsuuden ja keski-iän väliseksi ikäkaudeksi. Ensin mainitussa merkityksessä nuoruus todella loppuisi täysi-ikäisyyteen. Jälkimmäisessä nuorisoon kuuluuvat paljon vanhemmatkin.
Näin näppituntumalta käsitykseni on, että riippuu paljon aiheesta, keitä nuorisoon katsotaan kulloinkin kuuluvan. Politiikassa ja eduskunnassa, jossa keski-ikä on perinteisesti melko korkea, nuoreksi poliitikoksi on suurin piirtein tituleerattu kaikkia alle nelikymppisiä. Sen sijaan koulutukseen liittyvissä uutisissa nuoruus loppuu yleensä lukio-opintoihin tai täysi-ikäisyyteen. Urheilussa taas nuorten sarjassa pelaavat alle parikymppiset.
Eipä silti. Määrittely ei ole helppo nuorisotutkijoillekaan. Sinikka Aapola pohti aihetta nuorisotutkimuksen seuran seminaarissa jo vuonna 2002 seuraavasti:
“Lähes joka kerta kun avaa lehden, törmää artikkeliin, jossa joku arvioi meneillään olevaa ikäkauttaan, tai jossa pohditaan, miksi yhä nuoremmat juovat viinaa, tai kiistellään, minkä ikäinen tulisi laittaa rikosoikeudelliseen vastuuseen.”
“Käsitykset siitä, mikä on sopivaa tai epäsopivaa tietyssä elämänvaiheessa ja tietyssä iässä, ovat jatkuvan neuvottelun alaisena myös suomalaisessa yhteiskunnassa, joskin ilmeisesti myös laajemmin länsimaisessa kulttuuripiirissä. Elämänkulku on yhä yksilöllistynyt. Kronologinen ikä ennustaa nykyään aika huonosti sitä, mitä ihminen tekee.”
20. helmikuuta 2008 kello 11.47
Käytännössä sana “nuoriso” on alkanut tarkoittaa hesarin ja muiden valtamedioiden uutisoinneissa eri puolilla Eurooppaa riehuvia ja mellakoivia maahanmuuttajataustaisia ihmisiä. Näiden “nuorukaisten” ikähaitari voikin sitten olla ihan mitä tahansa.
20. helmikuuta 2008 kello 12.03
Kummasti sekin kummastuttaa kun luen saman uutisen alkukielellä jossa kerrotaan mekkaloitsijoiden olevan ‘invandrare’, ja meikäläisissä viestimissä puhutaan järjestäen ‘nuorisosta.
20. helmikuuta 2008 kello 12.47
Kun “nuoriso” polttaa Pariisin lähiöissä autoja, niin kyseessä eivät ole André ja Pierre kavereineen kuten lehden lukija saattaisi äkkiseltään luulla. Mellakoimassa ovat Ahmed, Mohammed ja Ibrahim -tyyppisesti nimetyt “nuoret”.
22. helmikuuta 2008 kello 0.00
Vai jaetaan kommenteissa taas varmaa suomalaista tietoa ja asiantuntemusta siitä, mitä Pariisin lähiöissä tapahtuu. Kun marraskuun 2005 mellastuksen aikaan monessa kaupungissa asetettiin ulkonaliikkumiskielto alle 16-vuotiaille, ja kun kyseisten rähinöiden jälkeen tehtiin lainmuutoksia, joilla 16-18 -vuotiaita voidaan kohdella tämäntyyppisissä rikoasioissa aikuisina, niin ketä voisimme päätellä viranomaisten Ranskassa pitävän pääasiallisina riehujina? Tätä paljonpuhuttua \\\”nuorisoa\\\”, vaiko ehkä sittenkin ihan oikeaa nuorisoa?
Ja kun aletaan ikien lisäksi puhua mellakoitsijoiden etunimistä, niin muistellanpa viime marraskuun lopussa Pariisin yhdessä pohjoisessa esikaupungissa parina peräkkäisenä yönä puhjenneita mellakoita. Varsin pian saatiin ensimmäiset neljä mellakoissa mukana ollutta oikeuteen. Heistä kolme tuomittiin vankilaan, näiden herrojen etunimet: Cédric, Jean-Matthieu, Alan, ja iät: 20, 18, 19. Neljäs pääsi tuomiotta, hän taas oli nimeltään Noël ja iältään 21 vuotta. Asiaa käsittelevä Le Monden artikkeli on lainattu saman lehden blogiin: http://lnjournal.blog.lemonde.fr/2007/11/30/nous-sommes-tous-des-primo-delinquants-en-puissance/
Olisi mielenkiintoista tietää, mistä päin Afrikkaa tai Lähi-itää arvoisa J. Virtanen arvelee kyseisten Cédricin, Jean-Matthieun, Alanin ja Noëlin olevan kotoisin, ja voiko hänen mielestään näistä 18-21 -vuotiaista nuorista puhuttaessa käyttää nimitystä nuoriso, vai onko tämän sanan ympärille asetettava nuo niin kovin älykkään oloiset lainausmerkit.
Samaten tällä viikolla pohjoisissa lähiöissä järjestetyssä suuressa poliisioperaatiossa pidätettiin 33 henkilöä epäiltynä osallisuudesta viime marraskuun tapahtumiin. Pidätetyt ovat ilmeisesti enimmäkseen teini-ikäisiä, poikkeuksena päälle kolmikymppinen veljespari. Jos siis ylivoimaisesti suurin osa mellakoitsijoista on kaksikymppisiä tai sitä nuorempia, niin kyllä silloin on oikein ja järkevää puhua nuorista ja nuorisosta.
22. helmikuuta 2008 kello 13.53
Tere: olisiko sinulla antaa konkreettisia esimerkkejä, sillä Kööpenhaminassa asuvana seuraan täällä valtalehtiä, eikä niissä ole näitä tapauksia yksilöity vain “maahanmuuttajien mellakoinneiksi”. Taitaa taas teillä olla jokin tietty agenda tai suodatin, millä näitä asioita luette.
23. helmikuuta 2008 kello 16.03
Mimmu:
Yksi esimerkki, ole hyvä:
“10. februar
Urolighederne fortsætter ned til Blågårdsplads, hvor en gruppe på 30-40 unge indvandrere sætter ild i gaden og går i konfrontation mod politiet med bl.a. stenkast.”
http://www.berlingske.dk/article/20080214/koebenhavn/80214112/
26. helmikuuta 2008 kello 15.15
Ja kas, siihen loppuikin keskustelu.