HS.fi:n poliittinen salaliitto
24. 1. 2008 kello 10:29 Minttu-Maaria PartanenTässä taannoin uutisdeskiimme tuli muutama puhelu, jossa Helsingin Sanomia ja erityisesti online-toimitusta epäiltiin poliittisesta salaliitosta. Yleensä erilaiset salaliittoteoriat kuitataan olankohautuksella ja naurulla. Ajattelin kuitenkin puuttua näihin kahteen.
Kummassakin puhelussa lukijat epäilivät salaliittoa sen takia, että he olivat huomanneet, että eräästä lehdessä julkaistusta jutusta oli vain lyhennetty versio verkossa. Lisäksi sen jälkeen kun juttu oli jo kerran julkaistu verkossa, sitä oli muokattu ja lyhennetty edelleen. Epäilyjen mukaan tekstistä poistettiin Helsingin Sanomien mielestä poliittisesti epäkorrektit lausunnot.
Niin jännittäviä kuin salaliittoteoriat ja varsinkin todistetut sellaiset ovatkin, valitettavasti kyse ei ollut salaliitosta. Siksi lyhyt kertaus onlinetyöstä:
Helsingin Sanomien lehtipuolella julkaistuja juttuja lyhennetään lähes poikkeuksetta verkkoon. Lisäksi niitä muokataan, korjataan ja lyhennetään julkaisun jälkeen. Ainakin minä olen lyhyiden tekstien kannattaja ja menen usein sorkkimaan ja lyhentelemään työkavereiden julkaisemia juttuja.
Online-jutun ihannepituus on sellainen, että jutun voi lukea ruudulta kerralla ilman, että sivua tarvitsee kelata alas. Se tarkoittaa usein jopa kolmen neljäsosan karsimista lehtijutusta. Lehti taustoittaa ja selittää verkkoversiota enemmän, online kertoo uutisen mahdollisimman tiiviisti. Molemmat jutut toteutetaan ilman poliittisia salaliittoja.
24. tammikuuta 2008 kello 11.51
Stilisointi verkkoon on tietenkin ihan eri asia, mutta kun nyt kerran HS:n “salaliittoihin” päästiin, niin miten toimittaja näkee sen, että HS levittää virheellistä tai vähintäänkin harhaanjohtavaa tietoa ns. asennekasvatuksen nimissä? Viittaan tällä alkuviikon uutisjuttuun, jonka mukaan Lappi olisi väkivaltaisuutensa takia vaarallisempaa seutua asua kuin Keski-Afrikka.
24. tammikuuta 2008 kello 12.25
Tehän laitatte verkkoon ilmaiseksi tietysti ihan sitä mitä haluatte. Silti ihmettelen asennetta että verkon juttujen pitäisi olla lyhyitä. Eikö juttuja tarvitse leikata nimenomaan paperilehteen rajatun tilan puitteissa kun verkkoon voi laittaa enemmänkin taustoja? Pidän sitä hieman ikävänä tendenssinä, että varsinkin verkossa “uutiset” ovat yhä enenemässä määrin muutaman lauseen tuloksia tms tutkimuksesta tai lainauksia jonkun blogista. Tuntuu että teidän hs.fi.toi.mit.tajien tärkeinpänä päämääränä on julkaista lukumääräisesti ja nopesti paljon “uutisia” pitkin päivää - paperilehden veteraanit saavat sitten selittää asiat ja koota tapahtumista mielekkäitä kokonaisuuksia. Ketä oikeasti esimerkiksi kiinnostaa, että Oululainen taloyhtiö sai avaimensa takaisin? Blogeissa voisi hyvin taustoittaa tärkeitä juttuja - harmi vain, että useimmat hs-blogit ovat kuihtuneet etsikkoaikansa jälkeen. Jäljellä enää urheilua ja vauvanhoitoa, raittiusvalistusta unohtamatta.
24. tammikuuta 2008 kello 12.44
Jussille vastinetta. Asiahan on niin, että paperilta luetaan mielellään sekä lyhyitä että pitkiä tekstejä, tietokoneen näytöltä vain aivan lyhyitä. Tietysti verkosta voi lukea pitkiä tekstejä, itsekin opiskeluaikoina saatoin lukea jopa monikymmensivuisia opuksia tietokoneen ruudulta kun ei kärsinyt tulostaa, mutta eihän se mitään herkkua ollut. Siis jos verkossa oleva teksti kiinnostaa niin sitä jaksetaan lukea pitemmällekin. Mutta niinkuin omakin kommenttisi osoittaa niin suurin osa teksteistä ei kuitenkaan kiinnosta. Eikö silloin olekin parempi julkaista verkkosivuilla vain lyhyitä tiivistelmiä ja jättää kaikki pidemmät analyysit suosiolla paperilehden puolelle. Jos niitä sitten haluaa verkosta lukea niin kukaan ei kiellä maksamasta siitä.
24. tammikuuta 2008 kello 13.24
Jussi: Tokihan verkossa voi linkittää useampiin juttuihin ja näinhän jo teemme. Nostamme ilmaiseksi arkistosta lehdessä aiemmin olleita juttuja sekä myös verkossa aiemmin olleita juttuja linkkien avulla. Samoin linkkaamme myös muualle tiedotteisiin tai alkuperäislähteisiin. Itse asiassa väitänpä, että HS tekee tätä yleensä enemmän kuin monet muut uutissivustot. Se taas, mikä on toimiva blogi, on pitkälti makukysymys. Suomalaisen blogikentän piirre kun on, että suosituimpia lienevät yhä neuleblogit. Minusta nuo luettelemasi aiheet sopivat blogeiksi siinä, missä mikä tahansa muukin. Ryhmäterapia-blogissa teema vaihtuu kahden viikon välein eli päihteitä käsitellään vain nyt.
24. tammikuuta 2008 kello 13.26
“Online-jutun ihannepituus on sellainen, että jutun voi lukea ruudulta kerralla ilman, että sivua tarvitsee kelata alas. Se tarkoittaa usein jopa kolmen neljäsosan karsimista lehtijutusta.”
Tässä on taas tyypillinen kardinaalimoka. Paperilehden koko on vakio ja takuulla kaikilla sama. Vaan verkkosivupa ei. Muotohan tässä sivulla on pakotettu samaan malliin, sivun leveys asetettu kiinteäksi pikseleinä, joka on todella huono juttu, sen pitäisi olla prosentteina että skaalautuisi käyttäjän mukaan. Osaavammat hoitavat homman omalla css-määrityksellä tai greasemonkeyllä tai muulla keinolla.
Itsellänikin on käytössä yleisimmin 1920*1200 resoluutio, joskus myös pystyssä ja välillä 2560*1600 kun olen 30″ monitorillani. Mistäs arvon toimittaja voisi arvata milloin olen milläkin ja koska se juttu mahtuu kokonaan ruudulle? Entä käyttämäni fonttikoon?
“Lehti taustoittaa ja selittää verkkoversiota enemmän, online kertoo uutisen mahdollisimman tiiviisti.”
Verkkoon koko juttu, rohkeasti vain. Ihmiset osaavat hypätä ylitse itseään kiinnostamattomat kohdat.
24. tammikuuta 2008 kello 13.27
Verkkojulkaisulla ja lehdellä on eri tehtävät, ainakin tällä hetkellä. Ei ole mitään järkeä tehdä kahta samanlaista tuotetta. Siksi verkkosivujen tarkoitus on tuottaa nopeasti lyhyitä uutisia ja seurata uutisvirtaa. Lehden puolella on enemmän aikaa taustoittaa. Ja kuten aiemmin on kommentoitu, pitkien juttujen luettavuus on verkossa huono.
On kuitenkin muistettava, että myös HS.fi:ssä julkaistaan pitkiä tekstejä, kun on kyse suurista uutistapahtumista. Se ei kuitenkaan poista lähtökohtaa, että netissä juttujen on oltava lyhyitä. Verkko voi myös taustoittaa eri tavalla, meillä julkaistaa usein linkkeinä lehden vanhoja juttuja, joista halukkaat voivat tarkistaa uutisen taustat. Tätä ei voida lehdessä tehdä.
Blogeissa olisi toki mukava taustoittaa asioita, mutta usein siihen ei varsinkaan verkkotoimituksessa ole aikaa. Blogien kirjoittaminen on lähinnä “harrastustoimintaa”, jota tehdään muun työn ohessa silloin kun ehditään.
Lapin väkivaltaisuus -juttua en osaa sen tarkemmin kommentoida, koska en ollut tapauksen kanssa missään tekemisissä. Oletan kuitenkin jutun perustuneen saatavilla oleviin tilastotietoihin, jolloin kyse ei tietääkseni ole ollut minkäänlaisesta asennekasvatuksesta.
24. tammikuuta 2008 kello 14.00
Lapin vs. Keski-Afrikan väkivaltaisuutta käsiteltävässä artikkelissa tietenkin esitettiin, että se perustuu WHO:n tilastotietoihin. Tässä on vain pari pientä ongelmaa:
- WHO:n mukaan Keski-Afrikasta ei ole olemassa luotettavia tilastoja henkirikoksista,
- niissäkin tilastoissa, joita löytyy, ei oteta huomioon (lukuisia) sotia/aseellisia konflikteja, ja
- kuitenkin olemassa olevissakin tilastoissa henkirikosten määrä väkilukuun suhteutettuna on Keski-Afrikan valtioissa Lappia selvästi suurempi.
Vaihtoehtoja on tasan kaksi:
1. Joko toimittaja kirjoitti jutun huolimattomasti/asiantuntemattomasti ja toimituspäällikkö päästi sen hölmöyttään läpi, tai
2. Artikkeli tehtiin asennuskasvatukselliselta pohjalta, jolloin pienet virheet sallitaan kunhan artikkeli on maailmankuvaltaan ns. oikeaoppinen.
Eikä tämä suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun tyhmiä lukijoita koitetaan Hesarissa vastaavalla tavalla valistaa. Tämä on lukijoiden aliarvioimista.
Kokonaan oma kysymyksensä on sitten se, että jos tosiaan HS:n kotimaan toimituksessa ei kenelläkään herätyskellot soi otsikosta “Lapissa tapahtuu henkirikoksia enemmän kuin Keski-Afrikassa”, niin toimittajien yleistiedoista ja asenteista on todellakin syytä olla huolestunut.
24. tammikuuta 2008 kello 16.29
Minun on välillä vaikea ymmärtää suomalaisten verkkolehtien taipumusta juttujen lyhentämiseen ja pätkimiseen.
Näinhän verkkoon aikoinaan opetettiin kirjoittamaan, ja onhan siinä osa tottakin. Mutta mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu uutinen on minusta myös silloin ihan luettava, kun kappalejaot ja väliotsikot ovat kohdillaan.
Jos vaikka vertaa suomalaisten uutispalveluiden juttujen pituutta kv-palveluihin (BBC, NYT, CNN jne.), ei muualla näytetä erityisemmin enää harrastettavan juttujen pätkimistä.
Miksihän meillä yhä toimitaan näin?
25. tammikuuta 2008 kello 10.12
Esimerkiksi CNN tuntuu kyllä toimivan aika samoin kuin mekin pyrimme toimimaan. Varsinainen uutinen pyritään kirjoittamaan lyhyeksi ja napakaksi, mutta vähemmän kiireiselle lukijalle on tarjolla linkkien kautta lisätietoa. Ja BBC on tämäntyyppisen lisätiedon tarjoajana omaa luokkaansa.
Ja tosiaan, lyhentämisen lisäksi useimpia juttuja joutuu muutenkin käsittelemään verkkoa varten runsaasti.
25. tammikuuta 2008 kello 11.29
Tämä menee nyt vähän sivuun alkuperäisaiheesta, mutta kun juttujen pituuksiin päästiin, niin en malta olla kommentoimatta.
Olen nimittäin alkanut epäilemään sitä iänikuista väitettä, että verkkolehti ei sovi pitkien juttujen lukemiseen. Ainakin itse valikoin lukemani jutut sekä paperilla että verkossa lähinnä jutun kiinnostavuuden ja tekstin “koukuttavuuden” perusteella. Luen mielummin hyvin kirjoitetun, ilmavan, sopivasti yksistyiskohtia sisältävän pitkän jutun kuin lyhyen ja hengästyttävän tiiviin sähkeuutisen. Esimerkiksi paperi-Hesarissa valikoin lukemani jutut välillä ihan kirjoittajan nimen perusteella, sillä jotkut toimittajat osaavat kirjoittaa uutisjutunkin ilmavasti ja mukaansa tempaavasti, mutta iso osa kirjoittaa vain perustylsästi.
Mutta harva kai jaksaisi verkkolehteä lukea, jos kaikki päivän lehden 3000-5000-merkkiset uutiset mätettäisiin verkkoon täysin lyhentämättöminä. Sen verran täytyy kuitenkin HS.fi:tä kritisoida, että mielestäni juttuja lyhennetään välillä vähän liian raskaalla kädellä. Itsekin onlinetyötä tehneenä tosin ymmärrän, että esimerkiksi 5000-merkkisen, raskaan ja vaikeatajuisen talousjutun käsittely on puuhaa, jossa lopputuloksena on helposti melkoinen torso.
Suurin ongelma ovat mielestäni silti ne taidolla kirjoitetut, ilmavat uutisjutut, jotka eivät aina ole aivan puhdasoppisen uutismuotoisia. Nämä jutut verkkotoimittajat pilaavat lähes aina kun yrittävät vääntää niitä tiukkaan sähkemuotoon.
25. tammikuuta 2008 kello 13.05
Suomalainen (printti)media on yksisilmäinen, ylimielinen, keskittynyt, ammattitaidoton ja usein köyhä. Hesari ei ole köyhä, mutta siinä korostuu kaikki muut aiemmin luetellut ominaisuudet, sen röyhkeästi hyväksikäyttämän valta-aseman turvin.
Omat silmäni Suomi-median alennustilasta aukenivat vasta kymmenen vuoden ulkomaankomennuksen jälkeen. Laatumedia ei asu Suomessa.
On mahdotonta kuvitella ainuttakaan länsimaata, jossa median tila olisi yhtä surkea kuin Suomessa.
Pieni kielialue mahdollistaa törkeimmätkin lukijan aliarvioinnit ja ylilyönnit. HS:n levikkikehitys puhuu puolestaan.
25. tammikuuta 2008 kello 13.52
Olen samaa mieltä Pirkan ja Villen kanssa siitä, että verkossa jutun pituuden ei oletusarvoisesti tarvitse olla lyhyempi kuin paperilla. Jutut kun eivät ole veljeksiä. Sähkeuutinen on eri asia kuin kolumni, joka on eri asia kuin teatterikritiikki. Miksi näiden kaikkien pitäisi onlinessa mahtua samaan mittaan, kun niitä ei printissäkään sellaiseen puristeta?
Tämä siis lukijan näkökulmasta; bisnes-syyt ovat tietenkin asia erikseen.
25. tammikuuta 2008 kello 15.17
Henrille:
Kävin itse WHO:n uusimman (2002), kaikkien jäsenvaltioiden sisältämän tilaston läpi juuri HS:n Lappi vs. Keski-Afrikka-jutun vuoksi. Eli ensin muutama perusasia, tehnee hyvää HS:n toimittajillekin:)
-WHO ei tilastoi henkirikoksia, vaan kuolinsyitä, tässä tapauksessa siis väkivallasta johtuvia kuolemia ja erikseen sodasta johtuvia väkivaltaisia kuolemia.
-WHO luokittelee eri maiden tilastojen laadun skaalalla 1a-4b. Suomi kuuluu 1a-kategoriaan, Suurin osa Afrikan maista 4b-kategoriaan. 4b tarkoittaa lähinnä WHO:n suorittamaa arviointia
-Länsimaiden kohdalla WHO:n kuolinsyytilasto on lähes 1:1 kansallisten ja YK:n ICVS-henkirikostilaston kanssa. Sen sijaan kehitysmaiden kohdalla WHO:n tilasto osoitaa huomattavasti korkeampia lukuja, syitä on monia. Yksi on esim kunniamurhien ja kuolemantuomioiden tilastointi
-WHO:n tilasto perustuu lääketieteelliseen, ei kriminologiseen selvitykseen. Eli jos patologi toteaa kuoleman johtuneen väkivallasta, WHO kirjaa sen väkivaltaiseksi kuolemaksi
Tämä siis johtaa siihen, etteivät tilastot edes ole suoraan verrattavissa toisiinsa. Lisäksi WHO: tilastoja tutkimalla voi todeta, että ainoat Länsi- ja Keski-Afrikan maat joissa väkivalta on harvemmin kuolinsyy kuin henkirikos Lapissa, ovat Cap Verde ja Sao Tome & Principe. Näiden maiden pieni väkiluku tosin tekee niistä tilastollisesti merkityksettömiä. Suuren väkiluvun NIgeriassa ja Kongon dem. Tasavallassa kuolee väkivallan seurauksena yli 20 ihmistä/100.000 asukasta/vuosi, kun Lapissa henkirikoksen uhriksi joutuu 5,2 ihmistä /100.000 asukasta/vuosi.
HS:n toimittaja EI ollut vertaillut WHO:n ja tilastokeskuksen lukuja, vaan käytti lähteenä Optulan raporttia, jossa tuo hieman alle 5 henkirikosta/100.000 asukasta/vuosi Länsi-ja Keski-Afrikassa tosiaan lukee. Optula taas on ottanut lukunsa hollantilaisen kriminologian professori van Dijkin tutkimuksesta. En ole vielä ehtinyt tutustumaan van Dijkin metodologiaan, mutta kieltämättä ero on moninkertainen WHO:n tilastoihin verrattuna, joiden mukaan siis Länsi-ja Keski-Afrikassa kuolee väkivaltaan 2-10 kertaa enemmän ihmisiä suhteessa väkilukuun kuin Lapissa.
25. tammikuuta 2008 kello 15.34
Niin, ja kaikkein kätevintä tietysti olisi kun HS.fi:n ilmaiseen palveluun saisi koko Hesarin kaikki jutut, pitkät ja lyhyet. Tällöin kenenkään ei tarvitsisi tilata maksullista lehteä, paitsi ehkä niiden muutaman konservatiivin jotka vanhanaikaisesti haluaisivat edelleen lukea lehden aamukahvipöydässä paperilta. Muita varten koko Helsingin Sanomien toimitus tekisi ilmaisen lehden nettiin. Nythän digilehti, josta löytyvät lehden kaikki jutut, sekä ne pitkät että lyhyet, on maksullinen, eli pitkien juttujen haluajat voisivat tilata sen ja lukea jutut sieltä. Mutta netti-ideologian mukaanhan kaikki pitää saada ilmaiseksi, koko Hesari.
25. tammikuuta 2008 kello 15.39
Voisiko Kari Eskola perustella väitteensä. Tuossa on vain joukko syytöksiä, mutta ei mitää konkreettista vertailua miten muualla on paremmin?
25. tammikuuta 2008 kello 16.16
Vähän tuhan off-topiciin tuo edellinen viestini kyllä meni, pahoittelen. Itse en usko mihinkään salaliittoihin, mutta mielestäni monen toimittajan yleissivistys ja kriittinen lähteiden tarkastelu on melko löperöä. Ymmärrän toki että raflaavat otsikot myyvät, mutta käsittääkseni HS ainakin pitää itseään laatusanomalehtenä, ei bulevardipaperina.
25. tammikuuta 2008 kello 17.19
Hepe pyysi Kari Eskolalta perusteita väitteelleen median (minä tarkoitan medialla tässä yhteydessä sanomalehtiä) surkeasta tilasta Suomessa. Eskolan sanat luettuani olen intuitiivisesti samaa mieltä hänen kanssaan. Minusta tuntuu, että niin on kuten hän kirjoittaa. Tosin rajaisin surkean tilan koskemaan vain Suomessa ilmestyviä laajalevikkisiä sanomalehtiä. Pienilevikkisten lehtien joukossa on joitakin laadukkaita lehtiä.
Intuitiivinen tuntemukseni perustuu muutamien eurooppalaisten laajalevikkisten sanomalehtien seuraamiseen verkon välityksellä ja eurooppalaisten sanomalehtien lukemiseen ja selaamiseen kirjastoissa.
Lehtiä lukiessani olen välillä miettinyt, että pitäisi oikein tehdä vertailu ja osoittaa esimerkkien avulla millaisia erot ovat, mutta en ole toistaiseksi viitsinyt ryhtyä siihen.
Joten, jos intuitiivisella väitteellä ei ole merkitystä, voinette ohittaa nämä sanani merkityksettöminä.
Ai niin, yksi konkreettinen eroavaisuus on: Monet eurooppalaiset laatulehdet selviävät huomattavasti vähemmillä mainoksilla paperilehdissään kuin Helsingin Sanomat. Jos HS:n aukeamalla on yksi tai kaksi “uutista” ja loput ovat mainoksia, muuttuvat nuo uutiset minun psyykessäni epäluotettavaksi hömpäksi.
30. tammikuuta 2008 kello 17.29
New York TImes jne. jenkkiläiset lehdet ovat paljon parempia kuin hesari, vaikka en niiden agendasta pidäkään. HS:n journalismi on täysin tasotonta, silti juttujen pituudet jopa lehdessä ovat ällistyttävän lyhyitä ja jos taas ne ovat pitkiä, niin sisälölliseti jutut ovat täyttä roskaa.
31. tammikuuta 2008 kello 11.09
Sen verran epäreilua kritiikkiä, että on pakko kommentoida. New York timesilla tai Saran mainitsemien eurooppalaisten laajalevikkisten sanomalehtien resurssit on hiukka eri eikä marginaalisen viiden miljoonan ihmisen äidinkielellä julkaistava sanomalehteä voi niihin ihan reilusti verrata, sama kuin vertaisi jotain paikallislehteä Hesariin ja valittaisi, kun ei pystytä samaan.
On totta, että kilpailu on kansainvälistymässä eikä voida ihan täysin vedota tähän rajattuun kielialueeseen. Silti vertailu olisi mielestäni reilumpaa suht samankokoisiin lehtiin muissa Pohjoismaissa ja tässä vertailussa HS kyllä vetää pidemmän korren (paitsi kulttuuriuutisoinnissa, jossa DN on ylivoimainen).