lauantai 21.11.2009 | Hilma  Onnittele e-kortilla

Bongaa Paris

3. 4. 2008 kello 17:48 Pauliina Grönholm

Tänään lukijoita on ärsyttänyt oikein olan takaa tämä uutinen. Tai oikeastaan ei itse uutinen vaan se, että asiasta kertoo Helsingin Sanomat.

Kanervan kohun myötä on ollut muodissa todeta, kuinka Hesarikin on nyt viihteellistynyt. Osittain väite pitää paikkansa, osittain ei. HS.fi:ssä on ollut viihdeosasto jo toista vuotta. Vaikka Kanerva sai huomiota kaikissa medioissa, monilta jäi huomaamatta, että samaan aikaan julkaistiin toki paljon muitakin uutisia. HS.fi:n luetuin juttu ei esimerkiksi viime viikolla ollut suinkaan Kanerva vaan Habbo Hotelia koskeva uutinen.

Kansainvälisen superjulkkiksen saapuminen Suomeen on aina ylittänyt uutiskynnyksen. Takavuosina manageri Hessu Reijosen tuomien Ridgejen ja Ericien Suomen-vierailu kerrottiin television pääuutislähetyksissä. Viime kesänä Pamela Andersonin vierailu kerrottiin myös HS.fi:ssä, sillä se kieltämättä kiinnostaa ihmisiä. Tänäänkin Paris-uutinen on päivän luetuin juttu.

Ei mitään uutta auringon alla siis. Mistä siis tuohtumus? Lähinnä tästä linkistä: Näitkö Parisin kaupungilla? Lähetä kuvasi HS:lle.

Purnaus tänään tulleissa palautteissa kuuluu jotakuinkin näin: “Olenkohan ainoa, jonka mielestä maan johtavan päivälehden on sopimatonta usuttaa koko kansa räpsimään julkimosta kuvia pitkin kaupunkia? Kaipa sitä turhempikin julkkis osaa järjestää lehdistötilaisuuden, jos on tarvetta kuvauttaa itseään? Ja jos lehti haluaa kuvia, niin lähettäköön oman kuvaajansa. Kai teillä on jollain tavalla mietitty kansalaisjournallismin pelisääntöjä?”

HS.fi:llä on ollut Lukijan kuva -palvelu noin vuoden verran. Saamme sen kautta uutiskuvia lähinnä onnettomuustilanteista ja koko joukon muita kuvia aina auringonlaskuista erilaisiin kukka-asetelmiin. Emme ole siis antaneet potkuja vakituisille lehtikuvaajillemme, eikä heidän työmääränsä ole vähentynyt. Lähetämme yhä valokuvaajan paikalle, mutta aina he eivät ehdi ajoissa. Jos on oletettavissa, että joku lukija olisi saattanut olla paikan päällä, olemme liittäneet jutun yhteyteen vinkin, jossa kysytään kuvia paikan päältä.

Paris on henkilö, joka elää julkisuudesta ja mielellään siellä esiintyykin. Miksi Lukijan kuva -palvelun käyttäminen tässä tapauksessa olisi jotenkin sopimattomampaa? Sitä sopii kysyä. Kansa on aiemminkin ottanut, ja ottaa varmasti jatkossakin, kuvia julkimoista, kun sellaisen näkevät.

Kävin tässä jokin aika sitten Valokuvataiteen museossa katsomassa näyttelyn julkkiskuvan historiasta Suomessa. Siellä en nähnyt yhtään kuvaa, jossa kuvattava ei olisi tiennyt, että häntä kuvataan. Paris ei ole eilisen teeren tyttö. Hän tietää taatusti, ettei hänen ilmestymisensä jonnekin jää huomamatta - tai kuvaamatta.

P.S. Aiheesta on päivän kysymys: Pitääkö Helsingin Sanomien kirjoittaa Paris Hiltonista?

91 vastausta artikkeliin “Bongaa Paris”

  1. E.T.:

    Hyvä toimitus,

    Niin, totta on, että varmasti monia Paris Hiltonin ja muiden yhtä turhanpäiväisten julkimoiden edesottamukset kiinnostavat, ja itsekin joskus vastaavia hömppäuutisia mielelläni lueskelen, mutta tätä moskaa pursuaa jo koko keltainen lehdistö. Onko Helsingin Sanomien toimitukselle tullut lainkaan mieleen, että tällainen uutisointi ja ainainen sensaatiohakuisuus, kuten Vanhasen ja ennen kaikkea Kanervan kohdalla, syö uskottavuutta koko lehdeltä ja on rapauttanut Hesarin maineen laatumediana jo ajat sitten. Tällaista uutisointia varten konsernistanne kaiketi löytyy Ilta-Sanomat…

    Tämä median viihteellistyminen ja etenkin Hesarin uutisoinnin laadun ala-arvoinen kehitys on ärsyttänyt itseäni jo pidempään ja olenkin viime aikoina erittäin vakavasti harkinnut koko tilaukseni lopettamista. Aidoisti laadukkaita lehtiäkin onneksi vielä löytyy - sääli vain sillä pääkaupunkiseutua koskevia paikallisuutisia ei Hesarin tarkkuudella muualta helposti löydy. Olisi hienoa jos Suomessa edes yksi päivälehti ottaisi missiokseen profiloitua todellisena, asioita syvää luotaavana ja aidosti puolueettomana madiana, joka käyttäisi toimituksensa resurssit aidosti laadukkaan tiedon tuottamiseen.

    P.S. Kotiläksyksi jokaiselle Hesarin toimittajalle FT:n lauantain numero luettavaksi ja inspiraation lähteeksi - lehti, joka journalismin laadussaan on Hesaria monta valovuotta edellä.

  2. Pauliina Grönholm:

    E.T.: Vaikka samaa konsernia olemmekin, Ilta-Sanomat on kilpailijamme siinä missä muutkin lehdet eli samoista uutisista kilpailemme.

    kysymys kuuluukin: Miksi se on niin pahasta, jos Helsingin Sanomissa on myös niiden Nato-uutisten joukossa yksi Paris-uutinen, jos näin pystymme tarjoamaan kattavammin päivän puheenaiheet? Sillä puheenaihehan Paris kieltämättä on. Sitä ei kai kukaan voi kieltää. Kuten jo tuossa yllä totesin, mistään uudesta asiasta ei sinänsä ole kysymys, että myös valtamedia uutisoi viihdemaailman tähdistä.

    Mitä Kanervaan tai Vanhaseen tulee, henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei ministerien toilailuista kertominen ole sensaatiohakuisuutta tai viihtellistymistä lainkaan.

  3. Sara:

    Kiitos E.T.! Olen kanssasi aivan samaa mieltä.
    Lopetin paperilehden tilauksen muutama kuukausi sitten.

    Jo kiinni naulatun HS-arkun muuraavat umpeen toimittajat, jotka puolustelevat viihdehömpän olemassaoloa lehdessään muiden uutisten rinnalla. Ne muutkin uutiset kirjoitetaan usein kovin, kovin kevyellä kädellä (ajatuksella).

  4. AH:

    Kannattaako tällaisilla uutisilla lähteä kilpailemaan Iltasanomien kanssa? Lukijat kuitenkin odottavat Hesarilta hieman erilaista sisältöä kuin iltapäivälehdiltä. Ne, joita oikeasti kiinnostaa missäpäin kaupunkia Paris Hilton on näyttäytynyt mihinkin kellonaikaan, lukevat sen jostain muualta kuin hs.fi:stä.

    Luen sekä iltapäivälehtiä että Hesaria, ja jossain määrin tällaisetkin uutiset kiinnostavat minua. En silti halua lukea niitä Hesarista, varsinkin kun nyt uusioinnin sävy on täysin sama kuin iltapäivälehdissäkin. Johtuisiko siitä, että aiheessa ei todellakaan ole mitään asiallista uutisoitavaa?

  5. ida:

    En täysin ymmärrä miksi ihmiset valittavat Paris-uutisoinnista. Eikö Hesari ole kuitenkin lehti koko Suomen väelle, jokaiselle vauvasta vaariin? On hyvä, että lehti uutisoi kaikenlaisista kansaa puhuttavista tapahtumista, ettei lehti jää pelkäksi ‘kuivaksi asiaksi’. Mikään ei estä hyppäämästä Paris-uutisen ylitse jos sen lukeminen ei kiinnosta. Itse oletan, ettei HS:llä ole tarvetta laittaa Paris-uutista huomisaamun lehteen pääsivulle suurimpana juttuna ja tapahtumana.
    Jos Kanervasta uutisointi oli sensaatiohakuista, niin eikö sitten kaikki ole? Muista medioista tuli Kanervasta paljon sensaatiohakuisempaa juttua. Helsingin Sanomat esitti mielestäni tekstiviestikohun kuitenkin suhteellisen asiallisesti. Ja ei tainnut uutisaihe tulla turhaan valikoitua. Tulihan tekstiviestikohusta aiheutuneista Kanervan potkuista ja uudesta ulkoministeristä viikon kenties puhutuin uutinen.

  6. E.T.:

    P.G.: Kysymys onkin enemmän huomiosta ja palstatilasta, jonka tämän laatuiset uutiset nykyään saavat. Siinä missä ennen Paris Hiltonin vierailu olisi kuitattu sivun alareunassa parilla rivillä, uutinen saa nykyään näkyvyyttä HS.fi:n pääuutisten joukossa. Uutisoinnissa sinänsä, niin tässä kuin myös ministerikohujenkin kohdalla, ei ole mitään väärää, on vain vaikea kuvitella, ettei maailmassa tapahdu saamaan aikaan mitään muuta tärkeämppää. Jos näin on, niin maailman täytyy olla kyllä hyvällä mallillaan…

    Mikäli tiedotusvälineiden päämielenkiinto Suomen, Ruotsin ja Norjan ulkoministeritapaamisen lehdistötilaisuudessa kohdistuu Kanervan tekstiviesteihin, en tiedä mitä Suomalaisesta mediasta pitäisi ajatella. Kanervan pohjoismaisten kollegoiden vaivaituneisuus oli silmiin pistävää ja ero tuon lehdistötilaisuuden jälkeen ainakin itselleni selvä kun ei normaalista asioiden hoitamisesta enää meinannut tulla mitään. Eipä ainakaan itselleni tuon tapaamisen asiasisällöstä jäänyt mitään mieleen.

    Eikä asia millään muotoa yksin Hesarin syytä ole, mutta yleinen median viihteellistyminen on silti enemmän kuin kyseenalaista.

    Eri medioiden täytyy voida profiloitua erilaatuisina journalismin tuottajina vaikka ne kaikki lähes tulkoon samat asiat uutisoisivatkin. Itse olen ainakin pettynyt jos Helsingin Sanomat edes rinnastaa Ilta-Sanomat kilpailijakseen - kärjistetysti tuskin Rolce Royce tai Bentleykään näkevät Toyotaa omana kilpailijanaan. Sensaatiohakuista keltaista lehdistöä löytyy yllin kyllin, mutta ainakin itse kaipaisin mediaa, joka pystyisi olemaan näiden yläpuolella vaikkei aivan Kanavan tasolle olisi tarkoituskaan pyrkiä.

  7. osterberg:

    1) Laatulehti kykenee tarjoamaan viihteelliseenkin puheenaiheeseen laadukkaan - ehkä yllättävän - näkökulman. Missä se on?

    2) Laatulehti uskaltaa valita aiheensa: olla myös kirjoittamatta päättämästään aiheesta. Vai onko HS:n tarkoitus tarjota kaikkea kaikille?

    3) Syynä (yleisempäänkin) journalismin tason laskuun ei ole viihteellistyminen tai netti. Syy on tyhjiössä, joka johtuu etenkin poliittisen ja tutkivan journalismin rappiosta. Toivon, että se on väliaikaista.

    4) HS:n viihteellistyminen on toki tiedossa oleva ja päätoimittajatasolla valittu linja. Se on linja, joka on ollut mahdollista valita, koska todellisia kilpailijoita ei ollut. Ne oli keksittävä muualta. Onnea valitsemallanne tiellä.

    5) Laatulehti ottaa lukijoiden “purnauksesta”, “tuohtumuksesta” ja “ärsyyntymisestä” opiskeen. Ellei, seuraukset ovat tunnetut.

    6) Lukijoita kiinnostaa myös vilautuskuvat. Come on, HS!

  8. Pauliina Grönholm:

    E.T.: Hyvä tarkennus tuo palstatila. Täytyy muistaa, että priotus (eli kuinka korkealle mikäkin uutinen nousee) on erilainen HS.fi:ssä ja lehdessä. HS.fi:ssä voi jokin pienikin uutinen, esim. kolari jossakin päin Helsinkiä, olla hetkellisesti korkeallakin paikalla. Ajatuksena on, että uutisoidaan, mitä JUURI NYT tapahtuu. Siksi Pariskin oli aluksi korkeammalla. Lehden juttu on jo maltillisempi, veikkaan. Verkkolla ja lehdellä on myös pikkuisen eri profiili.

    Osterberg: Katsoin juuri Ylen uutisen Parisista, jossa oli sama Hesarissa männävuosina erittäin teennäinen tapa kuitata nämä puheenaiheuutiset eli on haettu joku “muka-analyyttinen” tapa kertoa asioista haastattelemalla tutkijaa. Aika keinotekoista minusta.

    On totta, että tällaiset uutiset ovat Hesarille vielä vaikeita ja ainakin HS.fi:ssä on käyty välillä tiukkaakin keskustelua ja pohdintaa siitä, mikä on se HS-tapa kertoa näistä uutisista. Kivutta se ei täälläkään päässä mene. Lukijoiden purnauksista kuunnellaan tietysti myös, sitähän tämäkin keskustelu täällä blogissa on. Selvää kuitenkin on, että HS.fi:llä eikä paperilehdelläkään ole enää varaa jättää tällaisia puheenaiheita kokonaan uutisoimatta.

    Muistakaa, ettei toimituskäytännöt tai edes lehdistökulttuuri ole mitään pysyvää, vaan elää koko ajan. Ja hyvä niin.

    Viihdeuutisointia on pohdittu aiemminkin täällä blogissa:
    http://blogit.hs.fi/online/hsfi-ja-viihde-osa-2/

  9. Einari B.:

    Voisitko ystävällisesti perustella väitettäsi siitä, että “Paris on kieltämättä päivän puheenaihe”. Minä en ole kuullut kenenkään muun kui medioiden puhuvan, jopa lörpöttelevän aiheesta. Todellisessa maailmassa (siis journalismin ulkopuolella) päivän puheenaiheet koskettelevat kyllä aivan toisenlaisia aiheita, esimerkiksi pahoinvointia hyvinvointivaltiossa.

  10. Pauliina Grönholm:

    Einari B: Paris-uutinen on kiistatta meidän tämän päivän luetuin uutisemme. Kiinnostavuus on ihan hyvä uutiskriteeri sekin, ajankohtaisuuden, tärkeyden yms rinnalla.

    Tarkoitus ei olekaan se, että kertoisimme vain ja ainoastaan Paris-uutisia. Hyvinvointiyhteiskuntaa käsitteleviä uutiset eivät vähene. Siitä on hyvä esimerkki nyt jo huomisen lehdessä (olkoon tämä puffi). Kysymys onkin siis siitä, että näiden ohella katamme myös nämä Paris-uutiset. Esimerkiksi verkossa se on jo elinehto. Tavoitteenamme on tietenkin, että mahdollisimman moni löytäisi sivuiltamme tarvitsemansa. Oli se sitten hyvinvointiyhteiskunta tai Paris Hilton.

    EDIT: tässä tämä puheena ollut juttu verkossa juttu jo tänään: Terveydenhuollon miljoonaprojektit eivät ole täyttäneet tavoitteita. Toinen esimerkki on vaikkapa tämä toimeentulotuen ostovoimasta kertova uutinen.

  11. stal:

    Osterbergin kanssa samoilla linjoilla. En ole journalismin asiantuntija, mutta vuosien jälkeen päädyin lopettamaan lopulta sunnuntai-hesarinkin tilauksen. Kyse on vain sellaisesta laadukkuuden ja oivaltavuuden puutteesta joka hesarista puuttuu. Ehkä Paris Hilton -maiset aiheet vain kärjistävät ihmisiä puhumaan asiasta, joka näkyy ihan jokapäiväisessä uutisoinnissa, uutisaiheiden valinnassa ja ajan hermoilla olemattomuudesta.

    Myös se on mielestäni hälyyttävää, ettei hesarin toimittajakunnasta löydy henkilöä jolta tämänkaltaiset (ehkä minua paremmat) kritisoijat saisivat vastakaikua ja ymmärrystä. Keskimääräinen “ihmisiä kiinnostavat nämä” ja “ei ylekään tee yhtään paremmin” -perustelut eivät tavoita sitä perimmäistä ongelmaa, jota on vaikea kiteyttää. Kyllä minuakin Paris Hiltonin toilailut jossain määrin kiinnostavat, ei kyse siitä ole.

    Kuten havaitaan, netti-hesaria luen vielä ihan mielelläni joistain aihealueista, mutta keskimäärin fiilis on että hesari on nykymaailmasta lähes yhtä pihalla kuin vaikka musiikkiteollisuus kulttuurin levittämisestä. Yritystä on, mutta 100 vuoden painolastikin on todella raskaasti mukana, eikä pelkästään arvokkaassa historiallisessa mielessä.

    Ai niin, ja tosiaan sitä mukaa kun vaikka nuorta verta tulee mukaan niin alkaa se jäljelläkin ollut journalismi ja kielitaito unohtua. Hankala yhtälö :(

  12. Pekka Komu:

    Ärtymys johtuu vaihtoehtojen puutteesta

    Pauliina Grönholmille ja toimitukselle,
    Suomi on väkiluvulla mitattuna varsin pieni maa ja se näkyy myös maamme mediatarjonnassa. Yhä kiihtyvää lööppityylistä uutisointia ja julkkiskulttuuria puolustellaan sillä, että ihmiset saavat sitä mitä tilaavat. Väitetään, että tällaista journalismia ei olisi ilman sitä haluavia maksavia asiakkaita. Kuvattu logiikka toimii jossain määrin iltapäivälehtien kohdalla, koska lukija voinee muutaman lukukerran jälkeen päätellä, millaisesta julkaisusta on kysymys.

    Entä ihmiset, jotka haluaisivat lukea hyvin kirjoitettua asiajournalismia, syvällisiä uutisanalyysejä ja alansa tuntevaa tutkivaa journalismia? He tietävät, että keltaisella lehdistöllä ei ole heille juuri mitään annettavaa. Yleensä he ovat myös samoja ihmisiä, jotka lukevat Suomen suurinta päivittäistä julkaisua – Helsingin Sanomia. En ihmettele lainkaan, että he kokevat loukkaantuneensa, kun heidän arvostamansa lehti uhraa näinkin paljon palstatilaa maahan saapuneen rock bändin kitaristin tyttöystävästä.

    Paris Hilton on kuuluisa ja moni ihminen on kiinnostunut hänestä, joten uutisointi hänen vierailustaan on myös perusteltua. Kuitenkin tämän tapahtuman nostaminen verkkojulkaisun tärkeimpiin uutisiin kertoo Helsingin Sanomien uutistoimituksen viihteellistyneestä politiikasta. Eikö sillä ole merkitystä, mitä aidosti merkittävää Paris Hilton on tehnyt? Niin, mitä hän on tehnyt?

    Helsingin Sanomien uutisointitavan kehitys on pienessä maassamme vakava asia. Suomalaisten lukutaito ja sivistyneisyys on perustunut osaltaan siihen, että ihmiset tilaavat sanomalehdet kotiinsa, jossa ne ovat aina kaikkien käsillä. Vaihtoehtojen rajallisen määrän takia myös Helsingin Sanomat joutuu kilpailemaan iltapäivälehtien kanssa ja muuttaa tapaansa kirjoittaa ilmiöistä. Ne 86 % lukijoista, jotka ovat vastanneet ”ei” Helsingin Sanomien verkkolehden päivän kysymykseen – Pitääkö Helsingin Sanomien kirjoittaa Paris Hiltonista? – näyttävät haluavan kirjoitetulta medialta myös muuta kuin iltapäivälehtien kaltaista julkkiskulttuuria. Jos Helsingin Sanomat ei tätä halua tarjota, ihmiset eivät välttämättä enää lue yhtä paljon lehtiä tulevaisuudessa, ja se on kaikkien kannalta sääli.

  13. Pauliina Grönholm:

    Stal: Hmm, kuten aiemmin kirjoitin HS.fi:llä ja lehdellä on hieman erilaiset profiilit. Esimerkiksi lehdessä ei ole viihdeuutisia, kun taas meillä on. Siksi minusta on hieman ristiriitaista, ettet siitä syystä lue paperilehteä, mutta HS.fi:tä kyllä.

    Joka tapauksessa, kritisoijat saavat vastakaikua ja sitä kuunnellaan ja kritiikkiä on esitetty ihan HS.fi:n omissa palavereissakin, usko pois. Ja niin pitääkin. Huolestuttavampaa minusta kuitenkin olisi, jos HS vetäytyisi johonkin torniin ja toteaisi, ettei nämä puheenaiheet lainkaan kuulu meille. Kuten sanoin toimitustyö elää ja muuttuu jatkuvasti kuten maailmakin.

  14. J. Karttunen:

    Hesarin uutisoinnin painopiste on siirtynyt huomattavan paljon keltaista lehdistöä kohti, siitä Paris-uutisointi toimii loistavana esimerkkinä.

    Ensimmäiseksi huomattakoon, että Paris ei todellakaan tullut Suomeen vierailulle ns. omasta aloitteestaan, vaan Helsinkiin esiintymään saapuneen Good Charlotte -yhteyeen keulahahmon, Benji Maddenin tyttöystävänä. Uutinen oli siis oikeasti se, että Good Charlotte saapui Helsinkiin, ja mukana on myös yhtyeen keulahahmon tyttöystävä, Paris Hilton.

    Uutisointi on sinänsä kattavaa, mutta jo pelkät otsikot ovat jo lähestulkoon herjaavia - ainakin jos ko. yhtyeen faneilta kysytään. Bändi sivuutetaan täysin, ja keskitytään vain yhteen bändin kylkiäisenä pieneen maahamme saapuvaan henkilöön, joka sattuu olemaan julkisuudessa suhteellisen paljon esiintynyt henkilö.

    HS.fi etusivulla on kaikkiaan kuusi eri otsikkoriviä tästä vierailusta, eikä yhdessäkään niistä (otsikoista) mainita yhtyettä. Kaikki keskittyy vain ja ainoastaan Hiltoniin, bändi mainitaan siellä täällä sivuseikkana.

    Tämä tyyli sopisi hyvin keltaiselle lehdistölle, mutta ei asiallisena uutismediana yleisesti pidetylle HS:lle. Hesarin kohdalla olisin odottanut, että pääuutisena olisi yhtye jonka ansiota koko tämä “iso juttu” on, ja muut otsikot kenties liittyvät sitten perusteellisesti Hiltoniin. Silloin painopiste olisi asiallinen eikä sataprosenttisesti sensaationhakuinen.

    Lukijakuvien hakemisessa en näe mitään pahaa, niitä käyttävät lähes kaikki uutismediat ajoittain - ja onhan siinä kuvaajien armeijassa varmasti ammattilaisellakin vaikeuksia saada aikaan minkäänlaista onnistumista. Ehkäpä tähän puoleen ei ole totuttu, sillä paperilehteä varten niitä ei ehditä koskaan pyytää. Tähän pitäisi siis mielestäni suhtautua internetin tarjoamana mahdollisuutena, positiivisena asiana.

    Mitä tuohon aiemmin mainittuun priotukseen tulee, se toimii useimmiten juuri niin kuin pitääkin. Ajankohtaiset ja tärkeät asiat ovat näkyvillä ensimmäisenä, mutta yksi asia tämänpäiväisissä uutisoinneissa on pielessä: Paris-uutisointi oli toki ajankohtaista, jos tuota “ykkösuutisen asemaa” sillä halutaan perustella - mutta onko viihdeuutisen ajankohtaisuudella niin suuri arvo, että se ohittaa kaiken yhteiskunnallisesti huomattavasti tärkeämmän uutisoitavan täysin? Sitä en jaksa uskoa.

  15. Tutkija:

    En ota kantaa, pitäisikö Helsingin Sanomien uutisoida sen kaltaisista aiheista, joista tämänkin blogikeskustelu on kirvonnut. Kuitenkin haluan tuoda esiin pointin, että tällä hetkellä (2.4.2008 klo 21:55) HS:n äänestyksessä noin 86% äänestäneistä on sitä mieltä, että lehden ei pitäisi kirjoittaa Paris Hiltonista. Suurinpiirtein samanlaiseen lukuun pääsee katsomalla kuinka moni antaa negatiivistä tai positiivista palautetta keskustelupalstalla.

    Tämä indikoi vahvasti sitä, että enemmistö HS:n verkkoliitteen lukijoista ei halua lehdeltä tämän kaltaista uutisointia (ainakaan tällä näkyvyydellä ja pohdinnan syvällisyydellä). Uutisoinnin ja julkaisun linjaa on turha koittaa perustella sillä, että artikkeli Parisista on päivän luetuin uutinen, koska se ei tarkoita sitä, että ihmisiä oikeasti kiinnostaisi uutinen.

    Normaali verkkoliitteen lukija voi esimerkiksi avata uutisen vain siksi, että pääsee antamaan seuraavasta linkistä (negatiivistä?) palautetta keskustelupalstalle. Lisäksi suuri lukijoiden lukumäärä voi johtua esimerkiksi muilla keskustelupalstoilla tai linkkikokoelmissa olevista linkkauksista tähän uutiseen. Tämän kaltaisten linkkausten tarkoitusperiä voi vain arvailla. Linkkejä palstoilla, onlinekeskusteluissa tai linkkikokoelmissa seurataan helposti, vaikka itse uutinen ei edes kiinnostaisi. Yhtä lailla ihmisiä voi kiinnostaa Hesarin uutisoinnin tason romahtaminen, kuin Paris Hiltonin vierailu Suomessa! Suuresta lukijamäärästä ei siis voi vetää johtopäätöstä, että ihmisiä kiinnostaisi uutinen tai että he haluaisivat lukea lisää tämänkaltaisia uutisia.

    Summa summarium: suuri uutisen lukijamäärä ei tarkoita sitä, että uutinen kiinnostaisi ihmisiä tai olisi ihmisten mielestä sopivaa uutisointia Helsingin Sanomien verkkoliitteessä. Pikemminkin lukijoiden antamasta palautteesta ja äänestystuloksesta voi vetää täysin päinvastaisen johtopäätöksen. Minun mielestäni Hesarin toimituksen kannattaisi nöyrtyä lukijoiden enemmistön toiveisiin uutisoinnista, koska loppujen lopuksi journalismikin on vain asiakaspalvelua.

  16. Pauliina Grönholm:

    Tutkija: Ei ehkä voisikaan, jos kysymyksessä olisi jotenkin ensimmäinen kerta, kun julkkisjuttuja julkaistaan. Tarkkailemme täällä verkossa paljon kävijämääriä ja viihdeuutisilla niitä on muutenkin kuin tänään. Kysymys ei siis ole sattumasta. Tänään toinen esimerkki on vaikkapa tuo New Kids on the Blockin paluusta kertova uutinen, joka nousi heti luetuimpien listalle.

    Korostan, ettei mielestäni tarkoitus ole, että olisimme pelkkä viihdesivusto, mutta mielestäni viihdeuutiset pitää meiltäkin löytyä. Maailmalta voi verrokkia vastaavasti hakea esimerkiksi BBC:stä, jolla niinikään on oma viihdesivusto (Paris ja Britney ovat sielläkin otsikoissa usein).

  17. dolcevita:

    Italiassa on mukava lukea paperilehtiä, koska siellä tämmöistä ongelmaa ei ole.

    Iltapäivälehdistöä ei ole lainkaan, vaan viihteellisempi aines ja yksityiskohtainen rikosuutisointi on kunnianarvoisten lehtien sisällä Cronaca- ja viihdeosastoina. Vaikkapa Corriere della Seran tai Repubblican lukijat saavat yhdellä eurolla luettavakseen muun muassa erittäin tasokkaan kulttuuriosaston, tuhdin annoksen politiikkaa, taloutta ja jalkapalloa sekä siinä sivussa iltapäivälehden

    Ei tarvitse jeesustella, kuten täällä nyt.

  18. Marko:

    Italian media ei nyt todellakaan ole mikään paras esimerkki. Siellä televisio taas ei ole mitään muuta täynnä kuin tissejä ja tyhjänpäiväisiä visoja.

  19. Jande:

    Tutkija kirjoittaa: “Kuitenkin haluan tuoda esiin pointin, että tällä hetkellä (2.4.2008 klo 21:55) HS:n äänestyksessä noin 86% äänestäneistä on sitä mieltä, että lehden ei pitäisi kirjoittaa Paris Hiltonista.”

    Mutta 14 prosentin mielestä Parisista pitää kirjoittaa. Onko heidän toiveensa siis jotenkin huono ja mitätöitävissä?

    Musta tän päivän puheenaihe nimeenomaan on ollut Paris. Siitä puhuttiin yliopistolla, uimahallilla ja nyt kotona. Ja musta on ollut hauska tietää, miten hän on Helsingissä liikuskellut.

    Ongelma tulee musta siinä vaiheessa, jos HS on pelkkää Parisia. Mut edelleen puhutaan aikamoisesta marginaalista. Ja samalla tavalla kuin julkkisten seuraamisen urheilun voisi niputtaa roskaksi. Vai pystyykö joku uskottavasti selittämään mulle, miksi urheilu on jotenkin sallitumpi, oikeutetumpi ja tärkeämpi uutisoinnin kohde kuin viihdeu? Ja silti urheilulle uhrataan printti-HS:ssä monta sivua joka päivä. Ja näille Paris-uutisille ei ees taida olla mitään pysyvää paikkaa.

  20. Harri:

    Mä en ymmärrä miksi tämä “viihteellistyminen” juuri nyt ärsyttää ihmisiä niin paljon. Kuten aikaisemmin todettiin, on ylellä, hesarilla yms. ollut juttuja rodgeistä, madonnoista, jane fondista jne., kun he ovat olleet vierailulla Suomessa.

    Jotenkin homma menee omituiseksi, jos lehti ei saa kirjoittaa asiasta, joka on tällä hetkellä ajankohtainen, vain koska se koetaan viihteelliseksi. Hesari on kuitenkin Helsinkiläisten lehti ja voin takuulla sanoa turkulaisena, että jos turussa vierailisi Paris Hilton se olisi Turun sanomien ehdoton ykkösuutinen.

    Yksi tutkija sanoi, että median syyttäminen esim. Kanervan tapauksessa on lapsellista. Ja olen aivan samaa mieltä. Jos se niin hirveää on, että lehdellä on viihdeosasto (kuten on CNN:llä, BBC:llä, New York Timesilla) niin perukaa tilaus. Toinen vaihtoehto on sivuuttaa viihdesivut, kuten minä teen urheilusivujen kanssa. Ei kaikkea ole pakko lukea mitä tulee vastaan.

    Ja vielä. Se ei ole sensaatiohakuisuutta jos lehti kertoo asiasta, vaikka viihteellisestä, kun se tapahtuu. Se on uutisointia!

  21. Jani:

    Kävijämäärien tuijottaminen varsinkin tässä tapauksessa ei minusta kerro oikeaa tulosta. Minäkin nimittäin avasin tuon “uutisen” jokusen kerran ja päivittelin päivän kysymyksen tulosta. Tästä tulee varmaan järjestelmäänne lukukertoja tai ainakin lukukerta. Mutta syy miksi sen avasin ei ollut, että ko. “uutinen” kiinnostaa, vaan uteliaisuus siitä mitä hesari nyt kirjoittaa tämmöseen aiheeseen. Sisältö olisi tosiaankin sitä pelkkää hömppää, odotin enemmän.

    Pitäisin päivän kysymyksen tulosta paljon luotettavampana mittarina lukijoiden suhtautumisesta ko. “uutiseen”, kuin tieto kuinka moni on sen avannut.

  22. Pauliina Grönholm:

    Jani: Mittaamme siis erikseen sekä sivulatauksia että eri kävijöitä. Mittarimme siis erottavat, avaako joku saman uutisen lukuisia kertoja. Päivän kysymykseen on vastannut nyt kuutisentuhatta, kun lukijoita luetuimmalla uutisella on kymmenkertainen määrä eli en menisi tuosta päivän kysymyksestä vetämään vielä mitään otsikoita.

  23. Avaruus:

    Mihin jäi ESAn huikea saavutus tänään? Eikö pitkällisen ja kalliin Euroopanlaajuisen yhteistyön tuottama ATV ylitä Hesarin uutiskynnystä ollenkaan?

    http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/7328816.stm

    Bongaa ATV! Unohda Paris!

  24. Pauliina Grönholm:

    Tulossa kunhan keretään editoimaan:) Avaruusjutut on meillä niinikään kovin luettuja ja niitä meillä onkin seurattu.

  25. Mikko Kaarela:

    Se, että HS:n pitää kirjoittaa tällaisestä tyhjäpäästä on kuin alaikäisten lasten selitys että “kyllä minäkin saan tehdä tyhmyyksiä koska siskoni/veljenikin” teki niin.

    Hesari ei yksinkertaisesti voi pärjätä markkinoilla tuottamalla samaa roskaa kuin seiska ja sen kaltaiset. Se ei tuo roskalehtien lukijoita luoksenne, mutta karkoittaa vuorenvarmasti kanta-asiakkaanne.

    Kansainvälisillä markkinoilla The Economist pärjää pysymällä asiassa, yrittämättä kilpailla ajankohtaisuudessa CNN:n kanssa ja pyrkimättä latistamaan tarjontaansa Paris Hiltonilaiselle ‘tasolle’. Tässä on kehitysjohdollenne miettimistä.

  26. Jamppa:

    Ei voi muuta todeta kuin, että kylläpä Paris nauraisi partaansa, jos ymmärtäisi suomea, sillä onpa semmoisen kalabaliikin saanut aikaiseksi, että väitellään saako siitä uutisoida:D

  27. Ville H:

    Mielestäni viihteellistymisen “ongelma” tai ilmiö kumpuaa siitä, että internetin myötä myös vakava lehdistö on omaksunut televisiosta tutun katsojaluku -seurantaperiaatteen, eli suositumpi on parempi ja artikkelin saamien klikkausten määrä on merkittävin painotus-indikaattori. Tottakai, suosittumuus -periaatteellahan mainoksia myydän.

    Olen itse katsellut huolestuneena, miten jopa Hesarin kulttuuritoimituksessa tuijotellaan nettisivujen artikkeleiden kävijämääriä ja näiden perusteella tehdään sitten viikkopalaverissa linjauksia. huh. Mitenkäs se sanonta olikaan, miljoona kärpästä ei voi olla väärässä…

    Arvon toimittajille suosittelen lukemistoon ja säännöllisesti kerrattavaksi aihetta käsittelevän teoksen:

    Pierre Bourdieu: On television (Sur la télévision; suivi de l’emprise du journalisme, 1996)

  28. Pauliina Grönholm:

    Ville H: Tuskinpa HS.fi:ssä tai missään muuallakaan HS:ssä päätöksiä tehdään pelkästään kävijämäärin tuijottaen. Mutta ymmärrettävästi tappiolla on lehteä tai verkkojulkaisua pidemmän päälle hankala tehdä.

  29. Ville H:

    Pauliina: Ei pelkästään mutta kasvavassa määrin. Tämä on just se huolenaihe. Lehden tappiosta ei liene vielä suurta huolta.

    Lainaus:
    http://www.sanomawsoy.fi/content.aspx?f=2821
    Sanoma WSOY - Näkymien 2007 toteutuminen

    Liikevaihto 2 926,3 milj. euroa (+ 6,7 %)
    Konsernirakenteen muutoksilla oikaistu liikevaihto + 5,2 %
    Liikevoitto 343,8 milj. euroa (+ 17,5 %)
    Liikevoitto ilman merkittävimpiä kertaluonteisia myyntivoittoja 303,5 milj. euroa (+5,3 %)

    Tulos/osake 1,47 euroa (+ 11,9 %)

    Vuonna 2006 liikevoitto ilman merkittävimpiä kertaluonteisia myyntivoittoja oli 288,2 milj. euroa.

  30. Timo:

    Loistavaa, että teennäisen elitismin linnakkeet Yle ja HS ovat kummatkin muuttumassa moderneiksi medioiksi. Ainakin minulle on aivan selvää, että HS.fi on eri asia kuin paperilehti ja aivan oikein profiloituu erilaiseksi. Ajankohtaiset asiat luonteesta riippumatta kuuluvat tähän.

    Monet tuntuvat kaipaavan analyysia ja taustoja. Sitä varmaan on tulossa paperilehdessä tai blogeissa — eiköhän jo pelkästään tämän viestiketjun analyysi täytä yhden Sunnuntai-osan sivullisen.

    Joku kysyi, miksi Paris Hilton on kuuluisa ja miksi siitä ei kirjoiteta. Mutta Paris Hilton on myös sikäli “postmoderni julkkis”, että hän on kuuluisa vain koska on kuuluisa. Muistanette, että hän oli vain tavanomainen rikas seurapiirikaunotar, joka joutui valokeilaan varastetun kotiseksinauhan myötä. Ainoa hänen erityislahjansa oli huumorintaju, jolla hän kuittasi koko tapauksen ja sittemmin pistämätön taito ja halu paistatella julkisuudessa. Paris on hyvä tarina, ja hyvin nykyaikainen sellainen, opetuksenaan että naiiviuus, huumorintaju ja itsensä likoon pistäminen riittää elämässä selviämiseen.

    Timo New Yorkista

  31. Noora:

    En edes tiennyt Pariksen Helsinkiin tulemisesta, ennenkuin luin sen hs.fi:stä. Enkä halunnut edes tietää moisesta höpöhöpötyypistä, ei kiinnosta. Mielestäni hesarin uutiskynnyksen pitäisi ylittää ainoastaan jonkun oikeasti merkittävän henkilön visiitti.

  32. dolcevita:

    Markolle:

    Kaksi eri asiaa: Lähes kaikki Italian kaikki tv-kanavat ovat Berlusconin mediaimperiumin vanavedessä menneet viihdemössöksi. Sen sijaan päivälehdet (useimmat keskeiset 1800-luvun lopulla perustettuja) ovat edelleen tasokkaita, myös Berlusconin vaikutuspiirissä olevat.

    Tarttis osata kieltä, jos haluaa kommentoida. Italiassa on kymmenen kertaa enemmän väkeä kuin Suomessa. Siksi lehdet yltävät satojentuhansien levikkiin ja kannattavat taloudellisesti, vaikka iso väestä tyytyykin tv-tarjontaan ja urheilun päivälehtiin.

  33. Elina:

    Pauliina Grönholm kirjoitti: Korostan, ettei mielestäni tarkoitus ole, että olisimme pelkkä viihdesivusto, mutta mielestäni viihdeuutiset pitää meiltäkin löytyä. Maailmalta voi verrokkia vastaavasti hakea esimerkiksi BBC:stä, jolla niinikään on oma viihdesivusto (Paris ja Britney ovat sielläkin otsikoissa usein).

    Eikö HS:ltä pitäisi sitten BBC:n tapaan löytyä uutisia myös esim. Afrikasta ja luonnontieteistä? Nämä kuitataan HS:ssä hyvin lyhyesti jos lainkaan, esim. BBC:llä voi internetistä hakea uutisia maanosittain. Olisiko kyse journalismin laiskuudesta, “viihdeuutisia” (kaikkia ne eivät edes viihdytä) on paljon helpompi tehtailla kuin syväluotaavia analyyseja maailman kriiseistä tai uusista havainnoista eri eläinlajien käyttäytymisessä.

    Monet mielenkiintoiset aiheet jäävät vähälle huomiolle niin paperiversiossa, jonka tilaamisen lopetin, koska en halua maksaa kehnosta laadusta, kuin HS.fi:ssä. Internetpalvelun hinta-laatusuhde on ilmaisuuden vuoksi toistaiseksi parempi kuin paperiversion. Pitääpä kuitenkin jatkossa varoa, mitä linkkejä klikkailee, jos kerran sisältö perustellaan klikkausmäärillä.

  34. Pauliina Grönholm:

    Elina: Tänään esimerkiksi Afrikasta on uutinen Zimbabwen tilanteesta vaalien jälkeen, jota ollaan muutenkin seurattu. Luonnontieteistä on yleensä tiistaisin, jolloin ilmestyy Tiede&Luonto-sivusto. Silläkin uhalla, että kuulostaa röyhistelyltä olen vilpittömästi sitä mieltä, että HS.fi:ssä on verrattain kattavasti eri aiheita. Pääosin se tietysti johtuu siitä, että meillä on apuna paperilehden toimittajat, joiden juttuja voidaan myös käyttää.

  35. Elina:

    Kiitos nopeasta vastauksesta. Zimbabwe onkin ollut HS:ssa yksi Afrikan seuratuimpia maita, mutta erityisesti syvällisemmät uutiset myös esim. Kongosta ja Länsi-Afrikan kriiseistä toipuvista maista kiinnostaisivat. Joskus kaivelin uutisia näistä maista arkistostanne ja hämmästyin niiden vähyyttä. Luonnontieteelle on verrattain vähän tilaa siksi, että sille on varattu laajemmin tilaa vain kerran viikossa. Ehkä on ajateltu, että luonnontiedeuutiset eivät ole niin akuutteja? Näistä asioista olisin kuitenkin omasta puolestani kiinnostuneempi lukemaan kuin ns. viihteestä.

  36. Pauliina Grönholm:

    Olet oikeassa, Afrikka on uutisissa kieltämättä aliedustettu maanosa. Kannattaa lukea myös kollegani aiemmin täällä kirjoittama postaus: Lento-onnettomuuksien ja pahisten maanosa.

  37. E.T.:

    P.G.: Hetkinen, iso osa HS.fi:n kunnon uutisista on kyllä aina sanasta sanaan seuraavan päivän Hesarissa eli noita erikoisliitteitä lukuun ottamatta paperiversiosta ei paljon lisäarvoa heru. Toimituksen pitäisi myös ymmärtää, ettei suuri osa lukijoista välttämättä ymmärrä sävyeroja Hesarin ja HS.fi:n välillä. Ainakin itse toivoisin molemmilta yhtä laadukasta ja asiallista yleislinjaa.

    Kaiken kaikkiaan on hämmentävää lukea vastauksiasi blogissa esitettyihin kommentteihin kun vielä silmäilee samaan aikaan Paris-jutun yhteydessä käytävää keskustelua ja näkee päivän kysymykseen annetun murskatuomion. Toimitus vaikuttaa olevan täydellisellä puolustuskannalla, vaikka ehdoton enemmistö näistäkin kommenteista toivoisi Hesarilta laadukkaampaa ja asiallisempaa journalismia.

    Toivon todella, että tämän päivän keskustelu herättää edes jonkin asteista vastakaikua ja itsetutkiskelua myös siellä toimituksessa. Pohjimmiltaan kaikki toivovat vain tasokkaampaa journalismia - eikös parempaan laatuun pyrkiminen ja asiakaslähtöinen toiminta pitäisi olla viimeistään tänä päivänä rakennettuna jokaisen organisaation toimintaan. Luulisi vähintään toimittajien ammattietiikan ja ylpeyden siihen kannustavan.

  38. janne Täckenström:

    Mitkä stofilit tätä hesaria oikein lukee??

  39. Edu:

    “Tänäänkin Paris-uutinen on päivän luetuin juttu.”

    Tässä kyllä käärme puree kyllä omaa häntäänsä.
    Jos juttu nostetaan etusivulle, niin se on varmasti luetuin juttu.
    Se sivun 78 alalaidassa 3 palstan oleva juttu tuskin koskaan on luetuin juttu, vaikka siinä kerrottaisiin Marsilaisten hyökkäyksestä.

  40. gaijin girl:

    Jonkun aiemman kirjoittajan tapaan itse olisin sitä mieltä, että voihan Parisista kirjoittaa, mutta maan päälehdeltä toivoisi kuitenkin hieman jotain yllättävää näkökulmaa tai analyysinpoikasta sen sijaan, että toistellaan jostain lehdistötiedotteesta kopsattua “superseurapiirijulkkista” - mitä Paris Hilton ei todellakaan ole edes ns. suuressa maailmassa. Itseäni kiinnostaa esim. se, miksi nykyisin on niin paljon niin suomalaisia kuin ulkomaalaisia ns. turhia julkkiksia, siis ihmisiä, jotka ovat julkkiksia sen tähden, että ovat julkkiksia - mitään kun he eivät ole luoneet, tehneet tai voittaneet.

  41. Maija Järviaho:

    Pauliina Grönholmille ja toimitukselle,

    Arvostan työtä, jota Hesari on viimeisen vuoden aikana tehnyt erityisesti ilmastonmuutosuutisoinnissa. Myös esim. Kenian kriisin uutisointi on ollut erittäin laadukasta.

    Kanerva-uutisoinnin laatu sai minut päivittelemään ääneen, miksi Hesari kirjoittaa täysin samaan tyyliin ja samoista näkökulmista kuin iltapäivälehdet. Tämä Paris-uutisointi sai puolestaan minut jo raivon valtaan, ja teki mieli lopettaa koko lehden tilaus (tulee nyt puolisoni nimellä). Minä EN halua, että tällainen roska täyttää Hesarin palstatilaa. Näitä vilauttelijaseurapiirijulkkiksia seurataan jo ihan riittävän monen median toimesta.

    Täytyy sanoa, että hämmästykseni vain lisääntyi, kuin luin Pauliina Grönholmin puolusteluja:

    “Tänäänkin Paris-uutinen on päivän luetuin juttu.”

    Käsittämätöntä. Totta kai se on päivän luetuin juttu, jos se nostetaan etusivulle. Uskon, että erittäin suuri lukijoista luki sen samasta syystä kuin minä: Halusin lukea jutun saadakseni selville, MIKSI Hesari kirjoittaa Parisin vieailusta. Oletin, että juttu olisi edes jollain tavalla media- tai yhteiskuntakriittinen, mutta ei. Sama juttu olisi voinut olla minkä tahansa “kohu”lehden sivulla. Ja sitten tosiaan vielä kehotetaan kansalaisia ryntäämään kameroidensa kanssa tämän ulkomaan ihmeen perään.

    Paris-uutisointi oli todellinen lukijoita aliarvioiva rimanalitus Hesarilta, ja tulen omalta osaltani välittämään viestini myös päätoimittajalle.

  42. Hanne:

    Hyvä Helsingin Sanomien toimitus,

    Voinko minäkin päästä netti-Hesarin etusivulle, jos vilautan paljasta jalkoväliäni lehtikuvaajalle? Vai pitääkö olla lisäksi vielä ne rikkaat vanhemmat?

    terveisin
    Hanne

  43. TTitikka:

    Kyllä tämä uutisointi on mielestäni ihan sopusoinnussa Hesarin sivuston nykyisen tyylin kanssa:

    Sivuston reunasta löytyy henkinen horoskooppi -testi, alalaidassa on julkkismittari.

    Miksei Sanomassa voida jättää näitä asioita ihan suosiolla I-S:n käsiteltäviksi, niin että uutiskuluttaja voi _halutessaan_ altistua niille? Esim. omalta kohdalta tällainen lapsellistuminen on johtanut siihen, että jos omat eurot olisi kiinni, meille ei enää tulisi paperilehteä.

    Vinkiksi muuten analyyttisista, vaikkapa Afrikan uutisista kiinnostuneille, paperisen the Economist -lehden saa n. puoleen hintaan verrattuna Hesariin, jos ei ole tullut ajatelleeksi.

  44. Jaakko Jäntti:

    Turha on turhaa, myös tällainen juupas-eipäs -keskustelu. Kritiikki toimitukselle luistaa kuin vesi hanhen selästä. Lukijat ovat aidosti närkästyneitä, toimitus ei hyväksy sitä vaan selittelee ja puolustelee.
    Toimittajilla on toki oikeus tehdä toisenlaista lehteä kuin lukijat haluavat, ainakin niin kauan kuin omistaja sitä haluaa, ja lukijoilla on oikeus tehdä johtopäätöksensä.

  45. Kunto Kalpea:

    Totta kai Hesarin pitää kirjoitta Paris Hiltonista. Hänen vierailullaan Suomessa ja elämällään yleensäkin on merkittävää yhteiskunnallista vaikutusta. Lisäksi on ymmärrettävä, että toimittajat ovat hänestä hyvin kiinnostuneita. Kun Helsingin Sanomien toimittajat ovat innostuneita Paris Hiltonista, on aivan oikein, että palstat täyttyvät Hilton-artikkeleista.

  46. Henri Weijo:

    “Kaikille kaikkia” uutisointi vaan nyt ei ole hyvää brändinhallintaa. Jutut muodostovat kokonaisuuden, jotka kertovat lehden prioriteeteista. Vaikka se ei uutistilallisesti ole minulta pois, että Parisista (ja Kanervan kohusta tietyin varauksin) kirjoitetaan, on minun yhä vaikeampi nähdä Hesarin punaista lankaa. Hesari on monella tapaa identiteettituote ja brandina vanha ja sillä on omat juurensa ja paikka kulttuurissamme. Tämän brandin muuttaminen on muutakin kuin toimituksen päätös, teillä tulee olla “lukijoiden lupa” tähän.

    En näe, että Hesari puhuttelee identiteettiäni enää samalla tavalla kuin ennen. Monet Hesariin liittyvät rituaaliset merkitykset ovat karisseet. Rauhassa nautittu “aamun Hesari” kahvikupin kanssa ei ennen ollut sama asia kuin että lukisi mitä tahansa muuta sanomalehteä. Itselleni aamun Hesarin lukeminen oli uhraus, ajan ottoa pois kiireestä. Nykyään luen aamun Hesarin verkosta. Vielä vähemmän haluaisin lukea “aamun Seiskaa”, jota viimeiset pari viikkoa olen kokenut tekeväni.

  47. Rampe:

    Tämä keskustelu on aika hassulla tolalla kun vertaa viimeaikojen tapahtumia:
    - Ministeri toimi yksityiselämässään erikoisesti, lehdet nappasivat sen, arvostelivat ja tuomitsivat. Kaikki on olevinaan samaa mieltä, että hyvin meni.
    - No nyt lehti on toiminut erikoisesti, lukijat arvostelevat ja tuomitsevat (klo 11.08 EI=86%). Miten käyttäytyy lehti ja toimittajat? Selittelee ja perustelee ja väittää, että he tietävät lukijoita paremmin minkälaisia toimintoja lehdeltä odotetaan.

    Eikö ministerikin olisi voinut vain sanoa blogissaan, että viestittelyt erotiikka tanssijan kanssa ja tämä kohu Hymy lehdessä oli vain tarkoitus tuoda esiin kansalaisille niitä kiinnostavia asioita. Jos kanerva olisi näin toiminut, niin hänelle olisi tällä logiikalla myönnetty joku journalismin edistämispalkinto.

    Oikeasti kaipaan edelleen vanhaa kunnon “Maailma sanojen vankina”-ohjelmaa.
    Kun kerran tästä hesarin viihteellistymisestä on näinkin iso joukko näin kiinnostunut, niin miksei muut päivälehdet (esim kaleva, joka kehuu olevansa puolen suomen lehti) nosta asiaa tapetille ja kirjoita siitä? Missä on keskustelu tästä aiheesta?

    Lehdistö varmasti on tyytyväinen, että hyvä veli-systeemi toimii ja ei ole ketään kyttäilemässä niskan takana - ei tartte jännittää ja olla huolissaan omasta hyvinvoinnistaan.

    Luulenpa, että sellainen roskalehti, joka omistautuisi eri lehtien toimittajien yksityiselämien penkomiseen saisi huomattavaa kiinnostusta osakseen.

  48. Cane:

    Niin. Vielä olen sen verran nuori etten aikoinaan ehtinyt hesaria alkaakaan tilaamaan. Nyt ei onneksi tarvitse harkita, että onko varaa, sillä oivaltavaa ja omaperäistä asiajournalismia ei lehdestä enää löydy. Kaikki mielenkiintoinen keskustelu käydään internetissä ja viikkolehdissä, josta se uutisoidaan käsittämättömällä viiveellä jos ollenkaan. Hesarin omat skuupit painottuvat viihteelliseen osastoon ja juuri tällaiseen yleislynkkaukseen kanerva-vanhanen-akselilla. Jos hesari kritisoisikin näitä miehiä heidän poliittisten ratkaisujensa valossa, mutta ei.

    Hesari on täysin turha tilata nykypäivänä. Verkkoversiotakin selailee aina vain harvemmin, sillä uusisuomi.fi on erittäin varteen otettava kilpailija, vaikkei grafiikaltaan ja taitoltaan niin huoliteltu olekaan: se tarjoaa kuitenkin yllättäviä mielipiteitä ja huomioita maamme tilasta.

  49. Jaan:

    Tein pari vuotta sitten päätöksen olla ostamatta ja mitenkään (paitsi lööpit, jotka näkee pakosta) kiinnittämättä huomiota iltapäivälehtiin ynnä muihin. pelkästään limbiseen järjestelmään vetoaviin julkaisuihin. Tämä on siis eri asia kuin tyypillinen tapa seurata roskalehtiä, eli kieltää lukemansa niitä, tai ahnehtia juoruja ‘analyyttisesti’ tai ‘kriittisesti’ kuten ihmiset itseään yleensä pettävät - tyypillinen Seiskan lukijahan on juuri se, joka ei pidä itseään Seiskan lukijana.

    Minä sen sijaan EN HALUA kuulla juoruja enkä ‘alin yhteinen nimittäjä’ pohjalta sepustettuja uutisia. Toki suon niistä kiinnostuneille oman ilonsa, jota on saatavilla joka puolelta. En pidä itseäni muita fiksumpana, vaan kyse on tavasta jolla valitsen elää.

    Hesariin on yleensä voinut luottaa maamme ainoana edes jonkinlaisena laatulehtenä. Tämä maine taitaa nyt olla menossa, koska toimitus tuntuu ajattelevan kaikkien puheenaiheiden olevan ok, kun ne vain jotakuta kiinnostavat. Muitakin arvoja voisi lehdenteossa nähdä.

  50. Timo Riitamaa:

    Pravdaa paperiversion lisäksi päivän mittaan verkosta seuraavalle on vähän tuskallista, että hetkittäin lähes puolet uutisista on joko urheilua tai sitä parishilton-diibadaabaa, mitä Hesarin journalistisesta linjasta päättävä mainosmyyntiosasto on katsonut viisaaksi verkkoon survoa.

    Minä ainakin tykkään siitä, että kun haluan hömppää, luen hömppämediaa. Ja kun haluan asiaa, luen asialehteä. Nyt hesari tuskailee jonkunlaisessa identiteettikriisissä, ja pahoin pelkään että teidän kuokkanne on osunut kiveen.

    Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen: Kyllä, Hesarin piti kirjoitta Paris Hiltonista, mutta se vahvistuva trendi jonka osa tämä uutisointi on, on syvemmältä kuin Tyynessämeressä sijaitseva Mariaanien hauta (syvyys 10 920 metriä).

  51. eder:

    Lopettakaa se itkeminen. Netti on syypää: tänne voi kirjoittaa mitä vaan helposti, niin yksityisihmiset kuin lehdistö. Ihan hyvä niin.

  52. Olli:

    Hs.fi on tässä asiassa selkä seinää vasten puolustusasemissa ja ihan syystä jos minulta kysytään. Ihmisten yllyttäminen paparazzeiksi taisi olla viimeinen niitti suurimmalle osalle ihmisistä.

    Jos Hs.fi haluaa säilyttää nykyisen linjansa ja erottautua paperiversiosta, niin ehdottaisin, että kehittäisitte sivuston ulkoasua. Eri osiot saisivat olla vielä selkeämmin erillään ja navigointi tulisi olla yksinkertaista. Siten niille, jotka haluavat pelkästään lukea uutisia, ei tarvitsisi pakkosyöttää julkkisten uusimpia sekoiluja.

    Toinen häiritsevä tekijä on sivuston kieliasu. Tekstissä esiintyy kirjoitusvirheitä aivan liian usein. Itse olen törmännyt niihin lähes joka päivä. Joskus lauseista puuttuu kokonaisia sanoja. Otsikot elävät ja joskus niiden asiasisältö muuttuu merkittävästi lyhyessä ajassa. Sähköisen median täytyy olla ajan hermolla, mutta ei tässä suhteessa sisällön kustannuksella. Joskus tuntuu kieltämättä siltä, että tekijät eivät ole tehtäviensä tasalla. Oikolukeeko tekstiä kukaan? Kieliasun tarkistus luulisi löytyvän ohjelmasta kuin ohjelmasta.

  53. Mystinen Meg:

    Hyvän sanomalehden tärkein ominaisuus on uskallus pitää kiinni omasta linjastaan. Lisäämällä hömppäuutisointia Hesari kääntää selkänsä sivistyneistölle ja pokkuroi Hymyä ja Iltistä tapittavalle tuulipukukansalle.

    Ettekö te USKALLA enää olla uutisoimatta kaikenmaailman joutavuuksia? Vai oletteko kadottaneet sen totuuden, että Hesarin valttikortti ja vahvuus on nimenomaan oikeisiin asioihin keskittyminen?

    Parisinkin olisi voinut uutisoida monella tavalla; teitte typerästi valitessanni pikkutyttömäisen ihannoivan, täysin sivuseikkoihin keskittyvän ja iltalehtimäisen tavan.

  54. Mystinen Meg:

    Kuinka paljon tilausten peruutuksia ja närkästynyttä palautetta pitää Hesarin toimitukseen tulvia, että rupeatte edes harkitsemaan palaamista entiseen, fiksuun linjaan? Tällä hetkellä argumentointinne on infantiilin “me tehdään mitä halutaan, asiakkaat on väärässä” -tasoista sen sijaan että lukijoita arvostavasti ja objektiivisesti arvioisitte tilannetta ja harjoittaisitte itsetutkiskelua.

    Pahinta, mitä lehti voi itselleen tehdä on haistattaa pitkät lukijakunnalleen, erityisesti sen pitkäaikaisimmalle ja uskollisimmalle ryhmälle, jotka haluavat lukea jotakin aivan muuta kuin tällä hetkellä ulos suoltamaanne Iltalehtikloonia.

  55. Veikko:

    Mielummin Paris kuin Johanna Tukiainen !!!

  56. SamiJ:

    Mulle Iken toilailujen uutisointi johti raivohämmenyksen kautta valaistumiseen. Aikana jolloin homoilut ja transvestiitit on ihan normikamaa, niin vanhan ukon nuorelle naiselle lähettämät _tekstarit_ aiheuttaa hirveän haloon! Olihan Ike ministeri, mutta ei se naimisissa ollut ja kyseisellä herralla on pitkä historia (seksiaddiktio?) ja sen tuntien äänestäjät ovat sen eduskuntaan valinneet (kansanedustajan ja ministerin nimitys- ja käytöserot on imo aika saivartelua).

    Hs.fi:tä kun luki niin tuntui ettei viikon ajan mistään muusta puhuttukaan! Luulin tulleeni jo vanhaksi ja kyyniseksi, eihän paperihesarin aikana tämmöistä ollut. Oikeasti kyse onkin juuri Webistä, paperihesarin etusivu oli se yksi sivu, hs.fi:n etusivu on puolilehteä! (kattokaa vaikka kävijämääriä). Kun Iken pärstä oli viikon ajan ykkösjuttuna, niin tuntui että asiaa vatvottiin joka päivä puolihesaria, vaikka eihän juttuja sinänsä ollut kuin parin toimittajan perusannos.

    Vähän huolestuttaa mitä webbi tekee medialle, yksi Hiltoni juttu vie 30 min aikaa toimittajalta ja tuo varmaan 5x enemmän mainostuloja webissä kuin esim. terveydenhuollon projektien analyysi, jonka tekeminen voi viedä päivä tai viikkoja työaikaa :/

  57. Frank:

    Syy miksi en halua lukea niinkin turhasta julkkiksesta tai edes nähdä kyseisen henkilön juttuja, on että samaa julkkista tunkee joka ikisestä mediasta harvase päivä. Mitä ihmeellistä Paris Hiltonissa on, että siitä kannattaa lehdessä kirjoittaa? Jos nainen nyt sattuu videolla ottamaan suihin ties keneltä ja käyttäytyy kuin lapsi, niin onko se nyt se kova juttu uutisten kannalta? Eikö tuota varten ole seiska, Oho, Ilta-sanomat, Iltalehti jne jne jne jne jne… Miksi siihen kelkkaan pitää kaikkien lähteä?

    Lopetin ilmaislehtien (metro/satanen) lukeminen pari vuotta sitten julkisissa, koska uutiset yksinkertaisesti masentivat liikaa ja mielestäni ne ylipäätään tuntuivat toimivan ainoana uutislähteenä kiireisille ihmisille, jotka eivät sitten enää jaksaneet ajatella omilla aivoillaan tai kyseenalaistaa asioita. Liikaa huttua, uutisia joilla ei ollut merkitystä tai yksinkertaisesti virheellisiä uutisia. En varmasti ole ainoa, mutta minä oikeasti kaipaan hyvinkirjoitettua sanomalehteä, jossa uutisoidaan oikeasti ajankohtaisista asioista ja annetaan palstatilaa niille oikeille asioille. Televisiota en ole katsellut neljään vuoteen, kaikki leffat ja sarjat tulee hommattua dvd:llä.

    Samaan hengenvetoon meni kyllä tuo Ilkka Kanervan uutisointi _aivan_ yli hilseen. Mikä niissä tekstiviesteissä on nyt niin ihmeellistä ja korruptoivaa, että piti kenkää antaa? Olenko oikeasti ainoa ihminen maan päällä, joka lähettää naisystävälleen muitakin tekstiviestejä kuin “hei, nähdäänkö ravintolassa klo xx:yy?”. Jos Kanervan asiassa käytettyä tyyliä jatkettaisiin eteenpäin, lähtisi Eduskunnasta kävelemään varmaan puolet mieskansanedustajista.

    Tällä hetkellä Suomessa ei mielestäni ilmesty paperin paperia, joka vastaisi ajankohtaisuudessaan ja uutisartikkeleiden laadussa sitä mitä ulkomailla tehdään. Samaan aikaan kun viihdelehtien määrä on lisääntynyt, lähtee yhä useampi ennen hyvällä linjalla ollut lehti kilpailemaan näiden kanssa.

  58. olavi snellman:

    Janne Ahoselle kysymys: Oletko samaa mieltä kanssani? Mäkihyppääjät pannaan hyppäämään yleisön kosiskelun takia ylipitkiä hyppyjä, joiden seurauksena hyppääjät joutuva keskeyttämään liitonsa, ottamaan tasajalka-alastulon tai kaatumaan seurauksena pistemenetyksiä ym. Eikö mäkiennätysten tavoittelu ja julistaminen ole pöhköä kosiskelua sekin? Tulisiko telemark-alastulo säännöstä vihdoinkin luopua?
    Ihailijasi Olavi Snellman (hypännyt Herttikasta 60 v. sitten)

  59. NH:

    Se moka mikä HS taisi tehdä tässä tilanteessa oli siirtää uutisen “tärkeiden” joukoon, joka antoi jutulle kohtuuttomasti näkyvyyttä. Itse juttuhan saisi sitten kyseistä sivua avattaessa olla vaikka kuinka kattava, mutta siitä olisi saanut olla etusivulla paljon pienempi maininta, jos lainkaan. Tätä korostamista on selvästi tapahtunut yhä enemmän viime aikoina, ilmeisesti sen takia koska nämä hömppäjutut koetaan kinnostavan ihmisiä. Juttujen suosion perässä ei kuitenkaan kannata juosta jos meinaa pitää yllä mitään uskottavuuden ilmapiiriä, tulee jotenkin niin juorumainen ilme koko nettilehdelle. Eli toki ihmisiä kiinnostavia juttuja saa kirjoittaa, mutta kannattaa pitää jonkinlaista itsehillintää siinä että miten ne korostetaan. Silloin vakavien uutisten etsijät ja muut tosikot eivä samalla tavalla altistu niihin, eikä tällaisia ongelmia synny.
    Tosin se linkki uutiskuvan napsineille toi suvaitsevaisemmallekin aika huonon maun suuhun.

  60. Petrus Pennanen:

    On se hienoa että Hesarin toimittajien mielestä sekä Kanerva- että Hilton-uutisointi meni just niin kuin piti, ja että lukijat, professorit sun muuta ovat ihan väärässä valittaessaan moisesta roskajournalismista.

    HS:n levikki on laskenut vauhdilla. Nähtäväksi jää, miten levikki kehittyy kun tomittajat tietävät lian ja hömpän arvon näin paljon lukijoita paremmin.

    Olen samaa mieltä nimimerkki Rampen kanssa siitä, että toimittajien yksityiselämää revittelevällä julkaisulla olisi tosi paljon kysyntää. Toimittajat ovat niin omahyväinen kuppikunta, etteivät he tälläistä julkaisua pysty tuottamaan - siksi kansalaisten olisikin syytä tarttua asiaan.

  61. Vaihtopenkki:

    Pelottavinta tässä koko keskustelussa on Grönholmin vasta-argumentointi, joka on perusteellisen heikoilla jäillä. Jos HS.fi:n palavereissa päätöksiä tehdään tällaisin argumentein, niin itku tulee…

    Eikö toimitus todellakaan ymmärrä/halua ymmärtää, mikä tässä casessa ihmisiä kiinnostaa? Se ei ole henkilö Paris Hilton.

    Eikö toimituksessa ymmärretä/haluta ymmärtää, mistä murtoluku 86/100 kertoo?

    Eikö toimituksessa tnähdä metsää puilta?

    Laatujournalismia kaipaavilla alkavat käydä vaihtoehdot vähiin. Onnea valitsemallanne tiellä.

  62. samppa66:

    Asia lyhyesti:

    1. Julkkisnostot tuskin lisäävät HSn irtonumeromyyntiä. Lisäävätkö ne verkkojulkaisun luettuutta? Epäilen tätäkin.

    2. HSn vahvuus on (ollut) perinteisessä, hyvässä journalismissa ja vahvassa omassa uutistoimituksessa.

    Henkilökohtaisesti alkaa vahvasti sapettaa sekä roskajournalismin leviäminen viimeiseen oikeaan sanomalehteen että toimittajien suomenkielen rappeutuminen.

    Ellei HS ryhdistäydy, jää kolme vaihtoehtoa:
    a) lopettaa lukeminen b) tulla sokeaksi c) kuolla.

    Valitsen vaihtoehdon a).

  63. Jooseppi:

    Pauliina Grönholm,

    Sinä nimenomaisesti olet vetäytynyt mainitsemaasi torniin, josta jakelet mielestäni latteita perusteluja ohuenohuen viihdepolitiikin uutisoinnin oikeutukselle hs.fi-palvelun paraatipalstatilassa.

    “No mutta kun se paris-uutinen on luetuin uutisemme!” (lainaus on allekirjoittaneen rajusti muokkaama, ei sanatarkka) on perusteluna niin invalidi, ettei hesarin loukkaamiksi kokeneiden lukijoiden kannattaisi enää tuhlata aikaansa perustellakseen loukkaantuneisuuttaan Pauliinalle.

    Alla lisää Pauliinan perusteluja, jotka mielestäni vain alleviivaavat hs.fi:n surullista tilaa valtakunnan johtavan paperimedian internetrinnannaisena. Lainaukset eivät ole sanatarkkoja, vaan ovat allekirjoittaneen muokkaamia sellaiseen muotoon, jollaisena hän ne ilman kierreltyä ilmaisua tulkitsee. Kaikki lainaukset on pidetty kontekstissaan:

    - “takavuosina myös Kauniit ja rohkeat -tähdet pääsivät pääuutisiin ja Pamelastakin on uutisoitu”
    - “HS.fi:n toimitus keskustelee ja pohtii. Lukijoiden palaute on purnausta ja tuohtumusta” (voiko lukijaa enempää halveksua?)
    - “toimituskäytäntö ja lehdistökulttuuri elää koko ajan” (Tämäkö on pätevä veruke tasapainottomuudelle?)
    - “Yle haastatteli tapauksen johdosta tutkijaa. Tämä on muka-analyyttistä ja keinotekoista.”
    - “Ei tämä kyllä ensimmäinen kerta ole, kun viihdettä meillä julkaistaan”
    - “No BBC:kin julkaisee viihdeuutisia”
    - “Ei päätöksiä pelkillä kävijämäärillä tehdä, mutta ymmärrettävästi (=kuules) tappiolla on toimintaa (hei) vähän hankala tehdä.”

  64. Pepsu:

    Ihan naurettavaa tuollainen \\\”vanhoillisten(?)\\\” ihmisten purnaaminen siitä, että hesari kirjotti jutun Parisista.. xD Käyttäkää jotain muuta perusteluna siihen, että HS:n journalistinen taso on laskenut, kuin sitä että lehdessä on uutinen seurapiirijulkkiksesta. Ei teitä kukaan ota vakavasti, vaikka itse taidatte ottaa kaiken hirmuisen vakavasti. Kasokaa vaikka pihalle, siellä on kevät!

  65. Jan:

    Pauliina?

    Huhuu, minne menit??

  66. Henri Weijo:

    Parisin uutinen saattaa olla HS.fin luetuin uutinen, epäilemättä, mutta onko se sellainen uutinen, joka saa ihmiset varta vasten tulemaan sivuille?

    Toki minäkin Paris-uutisen luin, mutta en tullut sivuille sen takia. Lähinnä odotin jotain uutta näkökulmaa neidin vierailun uutisointiin, se jäi saamatta.

  67. somer:

    Lukijoiden jatkuva aliarvioiminen ärsyttää ainakin minua. Jos kirjoitatte idiooteille niin pian vain idiootit teitä enää lukevat.

    En ymmärrä myöskään kantaanne jonka mukaan Ilta-Sanomat olisi teidän kilpailija ja teidän tulisi mukamas kirjoittaa samoista aiheista kuin he..?

    Vastakkainasettelu asiapainotteisen median ja tabloidijulkaisujen välillä on hyödyllinen erityisesti asiapainotteisen median kannalta ja
    teidän tulisi tuntea ylpeyttä saadessanne kirjoittaa ajatteleville ihmisille.

    Valitettavasti olette lipsuneet tabloidien suuntaan.

  68. Mystinen Meg:

    Habbouutisesta: kyseinen uutinen käsitteli ensisijaisesti Habbo Hotelin käyttäjädemografiaa ja sen taloudellista itsesäätelyä koskevaa problematiikkaa, kun taas Paris-uutinen, jonka olisi pitänyt käsitellä Good Charlotte -yhtyeen keikkaa, käsitteli pikkutyttömäisen ihannoivasti erästä turhaa julkkista.

    Habbo Hotel -juttu oli uutinen, Paris Hilton -juttunne taas silkkaa iltapäivälehtihömppää.

    Vain todella ala-arvoiset lehdet jaksavat uutisoida turhia asioita vain siksi, että ne tapahtuvat Suomessa. “Paavo Väyrynen vieraili Muonion kylämuseossa” -tyyliin.

  69. Janne Ojaniemi:

    “Vaikka samaa konsernia olemmekin, Ilta-Sanomat on kilpailijamme siinä missä muutkin lehdet eli samoista uutisista kilpailemme.”

    Jos asia on noin, miksi hs.fi mainostaa kilpailijaansa etusivullaan?

    Itse asiasta: Paris Hilton-uutisointi ärsyttää siksi, koska se on uutisointia tyhjästä. Onko Paris Hilton oikeasti tehnyt mitään merkittävää? Hilton on vähänkuin Matti Nykänen nykyään: Nykäsestä uutisoidaan siksi, että hänestä on aikaisemminkin uutisoitu ja koska muutkin lehdet uutisoivat hänestä, ei siksi, että Nykänen olis tehnyt jotain tärkeää. Hilton ja Nykänen ovat kuuluisia siitä, että he ovat kuuluisia. Kun heidän tekemisistään uutisoidaan, tarkoittaa se sitä, että palstamillejä (todellisia tai virtuaalisia) uhrataan asiaan, jossa ei ole mitään pointtia, ei mitään ydintä, ei mitään uutista. Se on vähän sama jos Hesari pyhittäisi sivukaupalla tilaa minun aamiastottumuksilleni. No, jos HS pyhittäisi riittävästi palstatilaa minun käsittelyyni, tulisi minustakin yhtäkkiä julkkis, ja yhtäkkiä olisinkin uutisoinnin arvoinen henkilö. Eli olsii samanlainen kuin Hilton tai Nykänen: Kuuluisa ei siitä syystä, että olisin tehnyt jotain merkittävää, vaan siitä, että olen kuuluisa (kun HS kerran investoi minuun valtavat määrät aikaa ja palstatilaa).

    Kun vilkaisin hs.fi:n Hilton-uutisointia, niin pitkän aikaa se tärkein “raportuoitu” asia tuntui olevan se, että Hilton saapui Helsinkiin Finncomin reittikoneella. Missä se uutinen on? Onko uutinen se, että Hilton käytti reittikonetta? Vaiko se, että hän käytti nimenomaan Finncomin reittikonetta? Miksi tuo kiinnostaisi ketään? Miksi HS ei uutisoinut sitä, kun jokin työmatkalla oleva saksalainen saapui Suomeen Munchenin koneella? Uutisaarvoa olisi ollut suunnilleen yhtä paljon.

    Sama juttu Kanerva-kohun suhteen. Ymmärrän että Hymy tai IS/IL “uutisoi” siitä, mitä kaksi aikuista ihmistä sanoo toisilleen henkilökohtaisissa keskusteluissa, mutta en olisi uskonut, että HS alkaa myös retostelemaan aiheella.

    Tällainen uutisointi kosiskelee sitä pienintä yhteistä nimittäjää. Se menee läpi siitä, missä aita on matalin. Se on halpaa journalismia jolla pyritään maksimituottoon. Minua tuollainen epä-älykäs kosiskelu on loukkaavaa ja ärsyttävää. HS voisi oikeasti antaa roskalehtien uutisoida roska-aiheista, sitä vartenhan ne ovat olemassa (tosin noidenkin lehtien turha ja typerä uutisointi ärsyttää minua, mutta nyt emme puhu niistä).

    Toivon, että HS miettisi kohdeyleisöään. HS voisi ihan hyvin positioida lehden eri lukijakunnalle kuin mitä IL tai IS tekee. Noinhan se teoriassa onkin, mutta viimeaikoina valitulta linjalta ollaan pahasti lipsuttu.

  70. Pauliina Grönholm:

    Päivän aikana kommentteja näyttää tulleen useita. Ja hyvä niin. Asia selvästi kiinnostaa. En ehdi jokaiseen kommenttiin yksilöidysti vastaamaan, mutta oion muutaman faktan:

    Mystinen Meg: Viime viikon luetuin juttu eli Habbo-uutinen oli siis tämä: 13-vuotiaan ruotsalaistytön kerrotaan törsänneen tuhansia euroja Habbo Hotelissa.

    Janne Ojaniemi: Ilta-Sanomat on ostanut kyseisen banneriboksin ja jokaisesta klikkauksesta kilahtaa meidän kassaamme siis puhdasta rahaa eli kyse on samasta kuin missä tahansa mainonnasta, ei toimituksellisesta yhteistyöstä. Nämä kaksi pitäisi muistaa erottaa toisistaan.

    Hanne ja Jaan: Eihän Paris-uutisessa ollut kyse juoruista, vaan uutinen hänen vierailustaan.

    Yleisesti kaikille kommentoijille: Kuten monta kertaa olen todennut, kritiikkiä ja palautetta kuunnellaan kyllä. Sitähän tämä blogikin on, että asiasta voidaan käydä keskusteluja. Minusta eri argumenttien esittäminen ja valintojen perustelu ei ole puolustuslinjalla olemista, vaan läpinäkyvyyden lisäämistä siitä, miten ja millä logiikalla näitä valintoja on tehty ja tehdään. Siitä voi sitten olla samaa mieltä tai eri mieltä. Se on jokaisen oikeus.

  71. Jaan:

    Mukavaa, että Pauliina kommentoi täällä.

    Lahjonnasta liike-elämässä taidettin joskus antaa sellainen nyrkkisääntö, että jos se tuntuu sopimattomalta, niin se todennäköisesti on sitä. Hömppään voisi soveltaa samaa. Parisin yhteiskunnallisesta merkityksestä voi joku sosiologikin innostua ja postmodernistit tykätä, mutta uutisoinnissa hän on vain yksi tyhjänpäiväinen ihminen ja hänestä kirjoittaminen ruokkii uteliaisuutta, paheksuntaa, kateutta ja muita yksinkertaisia tunteita.

    Minusta tässä on pohjimmiltaan kyse siitä, minkälainen lehti HS katsoo olevansa. Esimerkiksi kuva tisseistä etusivulla voisi olla hyvin katsottu nimike. Etsin kuitenkin tällaiset virikkeet muualta. Laatulehdeltä odotan muuta.

  72. JT:

    Olen itse HS:n toimittaja ja olen kiinnostuneena lukenut tätä keskustelua. Minusta lukijoiden kritiikki tulee ottaa vakavasti. Huomaan itsekin usein pettyväni, kun avaan aamun HS:n ja sivuilta löytyy juttuja, jotka ennen olisivat löytyneet Seiskasta. Samalla toki olen tietoinen siitä tilanteesta, jossa lehdet nykyisin ovat, eikä tämä viihteellisyyskysymys ole aivan yksioikoinen.

    Henkilökohtainen mielipiteeni on, että HS:n ei pitäisi liikaa tuijottaa pelkästään klikkausten määriä (vaikka ne vaikuttavatkin mainostuloihin ja kannattavuuteen). Netin suhteen kiinnostavaa on nimenomaan se, että HS:n lukija voi tosiaan klikata netissä hömppäuutista ja samalla ajatella: tämän uutisen ei pitäisi olla täällä, minun ei pitäisi juuri nyt olla lukemassa tällaista hömppää. Tällainen ihminen siis ei voi vastustaa kiusausta klikata otsikkoa, mutta on silti vihainen nimenomaan HS:lle, siitä, että tällainen juttu on tarjottu hänelle luettavaksi. Minusta hän saakin olla. (Sama pätee myös lehden lukijaan.) Ja onhan selvää, että myös tämä lukijan kokema pettymys vaikuttaa lehden kannattavuuteen.

    Eikö yksi ratkaisu voisi olla pitää tällaiset viihdeuutiset selvästi erillään lehden (myös nettiversion) muusta aineistosta? Ihmiset voisivat erikseen lukea viihdesivun tai nettiversion viihdeuutiset, mikäli ovat niistä kiinnostuneita. Näin ehkä menetettäisiin klikkauksia, mutta säilytettäisiin uskottavuutta.

  73. Pauliina Grönholm:

    JT: Olet oikeassa, enkä itsekään ole sitä mieltä, että kävijämäärät tai sivunäytöt yksin sanelisivat esimerkiksi priotusta. Siihen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuten esimerkiksi muu uutistilanne. Jos kuitenkin olen ymmärtänyt ihmisten kommentit oikein, kritiikki ei kuitenkaan juuri nyt koske sitä, millä priotuksella Paris-uutinen oli, vaan sitä, että HS.fi ylipäätään uutisoi asian, vaikka se viihdeosastolla olikin. Siitä olen yhä sitä mieltä, että asia oli uutisen väärti. Oliko se sitten liian isolla tai priotuksessa liian korkealla? Sitä sopii pohtia ja pohditaan varmasti jatkossakin.

  74. Anna B.:

    Olen entinen HS:n toimittaja. Ennen ei puhettakaan, että aamu olisi voinut alkaa ilman Hesaria. Sunnuntaiaamun parituntinen paperilehden parissa oli suorastaan pyhä hetki.

    Keskeytin jokin aika sitten lehden tilauksen viideksi kuukaudeksi ihan muista syistä kuin Hesari-kriittisyydestä. Kun oli aika palata tilaajaksi, huomasin, etten enää kaivannut lehteä lainkaan.

    Minulla ei ole lisättävää kommentteihin, joissa Paris-uutisointia on kritisoitu.

  75. Mette:

    Kuka on Paris Hilton?

  76. Jan:

    Pauliina: Kyllä kritiikki taitaa koskea ensisijaisesti juuri Paris-uutisen saamaa ‘priotusta’, ei niinkään sitä, että HS uutisoi asian. Useimmat palautteenantajat ovat todenneet, ettei uutinen heitä olisi sanottavammin häirinnyt, jos se olisi saanut oikean ‘priotuksen’ - eli käytännössä löytynyt lakonisena rivinmittaisena toteamuksena hömppäosaston alalaidasta.

    Puolustelet “uutista” myös sillä, että se oli viihdeosastolla. Tämä saattaa olla nimellisesti totta, mutta kummasti siihen vaan löytyi kissankokoinen linkki etusivun paraatipaikalta. Linkin avaaville on aika yhdentekevää, viittaako avautuvan sivun osoitepalkki politiikanosastoon, viihdeosastoon tai vaikkapa Seiskaan. Osoititte lukijoille, mitä HS vuonna 2008 pitää valtakunnanuutisena. Kiitokset siitä - eipä tarvitse tilata jatkossakaan.

  77. Marko:

    Paris on seurapiirijulkkis. Hirveää hurskastelua koko keskustelu. Hiltonin tunteminen on ihan yhtälailla yleissivistystä kuin Kjell Westön tietäminen. Se, etten tietäisi kuka Hilton on, ei haittaisi arkielämääni, mutta eipä haittaisi sekään, etten tietäisi kuka Westö on.

  78. Pauliina Grönholm:

    Tekninen tiedotus: Jos laitatte linkkejä, laittakaa url ihan tekstinä kommenttiinne. Jos se on liian pitkä, voin muokata sen kommenttilaatikon kautta tekstiin.

  79. Jan:

    …ja vielä haluan senkin todeta, että Hesarin Paris-uutisointi kuvastaa ihmeellisen alamaista asennoitumista Jenkkilän höpötyksiin. HS:n mielestä siis Suomelle muodostaa jonkinlaisen kunnianosoituksen se, substanssityhjä bimbo suvaitsee saapua maahamme. Onhan se sentään kuuluisa Ameriikassa….!

    Mahtavat rapakon takana nauraa maalaisserkuille, joiden ns. laatulehdetkin sovittavat uutiskynnyksensä sikäläisen junttimedian mukaiseksi ja omaksuvat niiltä uutisaiheensa. Milloinkohan Washington Post huomioi uutisoinnissaan sen, että Johanna Tukiainen on saapuva Miamiin Unitedin Airlinesin koneella?

  80. Spede3000:

    Pelkkää asiaa halajavat voivat lukea Suomen Kuvalehteä ja kuunnella YLE Radio 1:stä. Nämä ovat irrallaan maailmasta, toisin kuin HS, joka vain yrittää epätoivoisesti seurata aikaansa.

  81. Abiturientti08:

    Mistäköhän tässäkin nyt oikein tapellaan? Siitä, että Paris Hilton vie aivan liikaa tilaa ns. ‘’oikeilta ja vakavilta'’ aiheilta, vai siitä että Paris Hilton ei vain yksinkertaisesti kiinnosta henkilö x:ää sitten pätkääkään?

    Miksi lehdessä ei saisi olla vähän kevyempääkin materiaalia? Miksi kaikkien juttujen tulisi olla tiukan asiatyylisiä ja analyyttisiä? Mielestäni muutama ns. ‘’hömppäjuttu'’ ei lokaa hyvänkään asialehden mainetta.

    Toisekseen Helsingin Sanomat on käsittääkseni valtakunnan ykköslehti ja siksi suunnattu koko Suomelle ja kaikille sen kansalaisille. Paris Hilton -jutut ovatkin selvästi nuorisolähtöisiä (vaikka aivan varmasti monia vanhempiakin henkilöitä tämä miljoonaperijätär mitä luultavimmin kiinnostaa.), niin miksi nuorisoa kiinnostava uutinen ei saisi nousta pääutisten rinnalle? Ehkäpä tämän kaltaisen ‘’sisäänvetouutisen'’ avulla nuori saadaan lukemaan myös muutama sellainen ‘’vakava aikuisten uutinen'’. Eikö tämän kaltainen kehitys olisi vain positiivista?

    Alkaneen kevään kunniaksi voisikin olla hyvä hetki löysentää hieman pipoa. Hömppäuutiset eivät varmasti kenenkään maailmaa kaada!

  82. Ozzmosis:

    Suomi on väestöltään pieni maa jossa luetaan ja julkaistaan paljon sanomalehtiä. Niin pieni maa, että uutisia ei ole tarpeeksi julkaistavaksi niihin sanomalehtiin. Joku onkin keksinyt hyvän idean mikä sitten on levinnyt Helsingin Sanomiinkin: tehdään niitä uutisia jos ei muuten ole. Paris Hilton on loistava esimerkki tehdystä uutisesta. Kuten Pauliina Grönholm sanoo: Paris on henkilö, joka elää julkisuudesta ja mielellään siellä esiintyykin. Ilman julkisuutta tätä(kään) ilmiötä ei olisi. Julkkisten kuvaaminen voi olla paitsi taloudellisesti kannattavaa, myös jo itsessään uutinen. Pikaisella vilkaisulla uutisia on jo tehty Neidin nänneistä, kiertuemanagerin riehumisesta ja siitä, että Paris “rakastui Suomeen”. Kun jokin näistä pääsee ulkomailla otsikoihin niin suomalainen media uutisoi: Parisin Suomen vierailu puhuttaa ulkomailla. Ja taas saadaan uutinen. Kätevää!

    Tapaus Kanervan kohdalla lehdet nostivat perinteisen “yhteiskunnallisesti merkittävä asia”-argumentin esille. Moniko lehti pohti palstoillaan mikä kyseisen uutisen merkitys oli niille itselleen? Uutisoitavaa ainakin riitti useammaksi viikoksi. Jos asiasta ei olisi nostettu haloota, toimittajat olisivat joutuneet perehtymään sen aikaa EU:n ulkoministerikokouksen asialistaan tai jonkin kotimaisen tutkimuksen tuloksiin. Medialla on myös pitkälti monopoli nimetä asioita: jos Suomen kymmenen laajalevikkisintä lehteä nimeää jonkin asian “kohuksi” niin silloin se on kohu, jos ne nimeävät asian yhteiskunnallisesti merkittäväksi asiaksi” niin silloin se on yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Se, että tavallinen ihminen lehden katugallupissa sanoo ettei asia kiinnosta, on vain henkilökohtainen mielipide tai osoitus siitä, että “yhteiskunnallisesti tärkeät asiat” eivät juuri sitä ihmistä satu kiinnostamaan.

    Uskallan väittää, että on asioita jotka ovat merkityksellisiä vaikka niistä ei uutisoitaisi. Paris Hilton ja Johanna Tukiainen ovat merkityksellisiä ainoastaan silloin kun niistä uutisoidaan. Ja siinäkin tapauksessa ne ovat merkityksellisiä ainoastaan itselleen ja medialle. Media on tärkeä instituutio demokraattisessa yhteiskunnassa. Välillä vaan tuntuu, että ne itse unohtavat sen ja luulevat, että yhteiskunta on mediaa varten.

  83. Tommy:

    Jan: Paris Hilton on maailmanluokan julkisuuden henkilö, eikä vain kuuluisa Yhdysvalloissa tai Amerikassa.

    Käsitykseni mukaan HS.fi haluaa tarjota Helsinkiä, Suomea ja maailmaa koskettavia uutisia reaaliajassa. Jos Parisin kaltainen maailmankuulu tähti saapuu ensimmäistä kertaa Helsinkiin, on se sen verran iso juttu sillä hetkellä, että se ansaitsee paikkansa jopa verkkopalvelun etusivulla. Se, jos Paris sattuu mahdollisesti olemaan “bimbo”, on täysin toissijaista.

    Parisin vierailun nostaminen sanomalehden etusivulle olisi sen sijaan jo liikaa, ellei muuta merkittävää ole tapahtunut vierailun johdosta. Tämän päivän HS:ssä Paris-juttu oli vasta Kaupunki-osion kakkosuutinen, jonka ei uskoisi häiritsevän ketään.

  84. Pauliina Grönholm:

    Kiva, että keskustelu on jaksanut pysyä tasokkaana mielipide-eroista huolimatta. Pidetään niin myös jatkossa. Muistuttaisin siis blogin periaatteista: Täällä riitelevät asiat eivät ihmiset. Emme julkaise kommentteja, jotka solvaavat toisia kommentoijia.

  85. helanes:

    Tuntuupa aihe kiinnostavan. Bongailut ohi. Mutta tiesittekö edes, miksi Paris piipahti Suomessa?
    http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2008/04/04/paris-hilton

  86. kirjatoukka:

    Niin, onhan se ihan kamalaa, että tällainen “asialehti” julkaisee uutisia, jotka eivät kiinnosta minua pätkääkään. Jostain täysin turhasta jääkiekon SM-liigastakin isot otsikot. Mihin tämä maailma on menossa.

    P.S. Ei minua kiinnosta Paris Hiltonkaan, enkä mitenkään kaivannut tätä uutista. En silti ymmärrä, miten sen julkaisu on minulta pois. Löydän kyllä minua kiinnostavat otsikot itsekin. Enkä myöskään onnistunut löytämään sitä “jahtaa julkkista kameran kanssa tai usutamme krokotiilin kimppuusi” -kohtaa, jota moni täällä kauhistelee. Ja analyyttisempi ote? Hmm. Hilton ja Kantin kategorinen imperatiivi? Olisin muuten kovin surullinen, jos joku tämän uutisen takia menehtyisi veritulppaan. Eli otattehan rauhallisesti. Kiitos.

  87. Tde:

    Olisiko jollakulla ehdotuksia mikä olisi hyvä pelkästään asiaan keskittyvä kotimainen uutislehti ja/tai verkkouutispalvelu, sellainen kuin HS ennen vanhaan oli?

  88. Leimakirves:

    Jännittävää nähdä joidekin puolustelevan viattomasti Hesarin viihteellistymistä ja varsinaisessa lehdessä lisääntyvää Nyt-journalismia. Oikeasti mietityttää onko Nyt-tyylinen mukaräväkkä nonsenseote vahvistumassa Hesarissa.

    Kun sanotaan, että miksei Hesarissa voisi olla vähän hassua viihdettäkin asian joukossa, niin sanonpa sen olevan ongelma monella tapaa.

    Maassammehan ei ole varsinaista keltaista lehdistöä vaan Iltalehti ja Iltasanomat ovat sekoitus asiajournalismia ja skandaalin käryista paparazzitouhua. Näissä lehdissä on todella outoa se, että niihin kolumneja rustaavat myös poliitikot ja virkamiehet. Saavatko nämä paremman suojan loanheitolta vai mikä mahtaa olla homman takana? Nimenomaan jos yleisesti julistetaan ko. lehdet kevyiksi ja vähemmän vakavasti otettavaksi niin asia askarruttaa jo kovastikin.

    Toiseksi Hesaria lukiessa todellakin toivoo toimituksen olevan asiapitoinen. En ostaisi mersuakaan, jos en tietäisi olevan verrattain laadukas. Sieltä ei tule hassuja ääniä tööttiä painaessa tai se ei sisällä alkuperäisenä ainakaan karvanoppia.

    Nyt-lehti on vielä oma asiansa jonka taso on suorastaan mystisen heikko. Mietityttää onko lehden toimittajat itsesuggestoinneet itsensä johonkin lapsuudenajan suuttumukseen tai pilkkavaihteeseen, sillä teksti on jonkin asteista falskia kiemurtelua asioiden ympärillä. Tulee toisinaan mieleen onko toimitusten esimiehet pakottaneet nuoret toimittajat kirjoittamaan jonkin 50-60 vuotiaan näkemyksen mukaan nuorisosta. Mitään enempää nuorison älykkyyttä halventavaa tuotosta on vaikea enää löytää kuin Nyt. Kilpailun puute on ajanut konsernin lehdet itseriittoiseen ja samaan aikaan herkkähipiäiseen tuotantoon jonka sisältö on kuin halvasta salaliittotarinasta, jossa ihmisten ajatukset viedään kepeään viihteeseen ja yritetään kansasta lopulta saada hyviä kuluttajia ja passiivisia kansalaisia.

    On huikeaa lukea Hesarin omaa esittelyä Nytistä:
    Kerrotaan palstoista joita lukijat oikein rakastavat kuten top-lista. Tulee mieleen MTV3:n taannoinen omahyväinen “kaikki rakastavat formulaa” mainos. Kerrotaan lehden olevan myös rääväsuinen ja karhean kaunisystävä. Näitä ominaisuuksia sitten ujutetaan päälehteen pokkana. Rääväsuuna oleminen itseasiassa on juuri sitä lukijoiden suurinta aliarvioimista, kuvitellaan sen edustavan itsessään jotain. Tiukka ironia ja sarkasmi ovat niin vaikeita taiteenlajeja että sitä joutuu harjoittelemaan kyllä muussa ympäristössä kuin Sanomien “karheissa” itseriittoisissa julkaisuissa.

    Ajatus, että ei pitäisi häiriintyä pikku muutoksissa ajassamme ja toteamus että aina voi vaihtaa kanavaa, lopettaa tilauksen, muuttaa pois ym. on tietysti tyypillistä odotettavaa vastaargumentointia. Mutta maksavalla asiakkaalla on aina oikeus vaatia parempaa ja varsinkin tällaisessa tilanteessa, jossa on vain yksi valtakunnallinen suurlehti.

  89. Leimakirves:

    Pauliina Grönholmille:
    En tiedä johtaako puolustelusi Sanomien rahanteosta mihinkään. Ehkei tehtäväsikään ole asettua konsernin businesspolitiikan etuvartioon. Sehän nyt on selvää, että Ilta-Sanomat konsernin osana puhaltaa samaan hiileen muiden konsernin osasten kanssa - joita muuten ovat mm. Hesari, R-kioski(Rautakirja), Finnkino, Suomalainen kirjakauppa ja lukuisat aikakauslehdet- eikä siinä mitään pahaa ole sinänsä. Vaikkakin ikävänä oireena oli jokin aika sitten monissa konsernin lehdissä esiintyvät yhtäläiset artikkelit. Lukijoiden tulisi kyseenalaistaa aina “vallanvahtikoirien” motiiveita yhtä lailla kuin poliitikkojenkin. Ei lehdistö ole eikä pidäkään olla kansalaisten edunvalvoja - vaikka toisinaan se haluaa esiintyä milloin minäkin Robin Hoodina. Kansalaisten taasen on oltava koko ajan varuillaan ja valveutuneita, sillä onhan lehdistön valta voimakasta ja tietyissä asisoissa se on toivottavaakin ,mutta kuten tiedämme sekin vallan vahtikoiran valta turmelee, väistämättä.

    Hesarin tietynlainen monopoliasema on tunnetusti myös halvaannuttanut osia toimituksista. Tiedämme kaikki mm. kulttuuritoimituksen aikanaan ja edelleenkin painivan konsernilinkkien aiheuttman epäuskottavuuden parissa.

    Kilpailu tekisi aivan varmasti hyvää Hesarillekin.

  90. tom:

    Leimakirves: Ihmettelin Nyt-liitettä. Itse olen miettinyt samaa. Nyt-liite on kaiketi tehty ihmisille, jotka tarvitsevat yhteiset, helpot viholliset. Lehdessä pilkataan niitä, joita on helppo pilkata porukalla. Vai miksi lehti jaksaa vuodesta toiseen nauraa esimerkiksi keskustapuolueelle? En muista yhtäkään juttua, jossa olisi pilkattu jotain yllättävää kohdetta tai edes tylsää kohdetta kiinnostavasta näkökumasta.

  91. Ville Blåfield:

    Hei,

    kiinnostavaa keskustelua! Pakko tarttua tuohon Nyt-liite-kritiikkiin. Siitä kiittäen, ja ehkä vähän kiivaimpaan kritiikkiin puolustautuen:

    Me Nytin toimittajat emme oikeastaan etsi vihollisia, ilmeisiä tai yllättäviä. Emme pyri lähtökohtaisesti pilkkaamaan tai ivaamaan asioita - mieluummin ihmettelemään tai kyseenalaistamaan. Ymmärrän, että tällainen sanojen vääntely ärsyttää Nytin jutuista ärsyyntyneitä entisestään, mutta pakko silti puolustautua: emme me mieti täällä toimituksessa, ketä tai mitä helppoa maalia tällä viikolla pilkkaisimme. Ihan rehellisesti: Nytin toimitus on (ainakin keskusteluissaan, toivottavasti myös lehdessä) useammin jonkun puolella kuin jotain vastaan.

    Nyt-liitteen tehtävä on kummastella, kysyä tyhmiä ja kyseenalaistaa, herättää ajatuksia ja keskustelua, viihdyttää ja mieluusti jopa naurattaa. Vaikeita tehtäviä, joita täyttäessä kyllä sattuu mokiakin. Välillä mennään huonon maun puolelle, välillä ollaan turhan varmoja omasta asiasta tai näkökulmasta, välillä tarkoitettu sävy tai viesti ei vain välity lukijalle. Kuten Leimakirves kirjoittaa, ironia ja sarkasmi ovat vaikeita taiteenlajeja. Lisäisin listaan huumorin ylipäätään. Kaikkien näiden vaikeuskerrointa nostaa se, että lukutapoja on yhtä monia kuin lukijoita. Usein Hesarin ja Nytin jutuista luetaan sellaisiakin viestejä, joita niihin ei toimituksen päässä ole lainkaan ladattu. Ja tätä Paris Hilton -keskustelua siitä, missä määrin ja miten Hesarissa saa kirjoittaa hömpästä, on Nytissä käyty koko liitteen 12-vuotisen historian ajan. Itse olen sitä mieltä, että viihde ja kevytkin viihde sopivat sanomalehteen ihan hyvin. Ei toki Tiibet-juttujen paikalle, vaan niiden rinnalle.

    Mutta kuten sanottu, kiinnostava, tervetullut ja tärkeä keskustelu. Kiitos siitä!

    Ville Blåfield
    Nyt-liitteen esimies

Jätä vastaus

Control image
RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.