Alaston teini räjäytti Nokian pääkonttorin kännissä
4. 6. 2007 kello 8:06 Maija AaltoHyvä otsikko on selkeä, napakka ja älykäs. Se tiivistää olennaisen ja herättää uteliaisuuden.
Plaa plaa plaa plaa, ei riitä vielä mihinkään, ainakaan verkossa.
Paperilehdestä lukija saattaa vahingossa lukea kehnosti otsikoidunkin jutun. Meidän lukijamme ei ehkä tule edes sivuillemme asti, jos otsikko on tylsä tai samanlainen kuin kaikilla muilla. Jokainen juttu pitää myydä erikseen, etenkin silloin kun kyseessä ei ole se päivän suurin tapaus.
Emme tietenkään halua tärvellä omaa työtämme surkealla otsikolla. Useimmat toimittajat sitäpaitsi pitävät sanaseppoilusta.
Eri asia sitten on, mennäänkö tässä jo liian pitkälle.
”Ketään tai mitään tiedotusvälinettä osoittamatta tuntuu Suomessa siltä, että nykyisin panostetaan täysillä hassunhauskaan, yliampuvaan tai jopa harhaanjohtavaan otsikkoon vain siksi, että saadaan lukija klikkaamaan”, kirjoittaa Tero Lehto tuolla aiemman postauksen kommenteissa.
Tero mainitseekin jo pari amppariseksikkään otsikoinnin perusasiaa; vähäpukeiset nuoret ja tunnettujen brändien nostaminen esiin. Väkivalta on tietysti myös varma valinta – mitä makaaberimpi ja omituisempi tapaus, sitä parempi. Lapset ja söpöt eläimet toimivat myös, samoin ruotsalaisten pilkkaaminen, erilaisilla turvallisuusuhkilla pelottelu, julkkikset, armoton ryyppääminen, yliluonnolliset ilmiöt ja sää. Kaikkein varmin konsti on kertoa, että meillä on täällä tarjolla uusia kuvia siitä miten Britney unohti alusvaatteet kotiin.
Välillä klikkauksia saadaan ihan sillä, että otsikko jää täysin käsittämättömäksi. Ei uskoisi esimerkiksi kuinka moni on kiinnostunut lukemaan arvion tuoreesta runokirjasta, mutta tämä Tiaisen tojota painaa päin punaista oli aikanaan kovin luettu juttu. Merkillistä.
Kuten jo Terolle tuolla totesinkin, me olemme mielestäni Hesarissa tässä vielä säälittäviä amatöörejä, hyvässä ja pahassa. Seksillä ja väkivallallahan me emme haluakaan mässäillä, Britney esiintyy meidän viihdeosastollamme valitettavasti vain housut jalassa.
Jotenkin kuvittelisin muidenkin kohdalla, että tolkuttomimmat ylilyönnit jäävät lyhytaikaiseksi harrasteeksi. Jos otsikoille ei löydy jutuista katetta, lukija tuntee itsensä petetyksi eikä halua palata sivulle toiste. Jatkuva kikkailu kostautuu.
Toisekseen laskelmointi ei sittenkään aina toimi. Tietyntyyppiset otsikot myyvät kyllä aina, mutta lukijaa ei pitäisi aliarvioida. Oman sivustomme luetuimpien uutisten listalla on sittenkin merkillisen paljon esimerkiksi politiikkaa, kovia talousuutisia, kansainvälisiä selkkauksia, ympäristöasioita ynnä muuta epäilyttävän asiallista. Ei siellä pelkkiä Maailman ihmisiä ja Viihdettä kummittele, hyviä tarinoita sen sijaan kyllä.
Kaiken kaikkiaan minusta on hyväksi, että toimittajat joutuvat entistä enemmän miettimään sitä miten otsikosta saadaan sekä lyhyt että mielenkiintoinen. Uutisaggregaattorit pakottavat ajattelemaan tarkemmin. On ihan terveellistä miettiä miten esimerkiksi EU:n perustuslaista tai kuntauudistuksesta kerrotaan tavallista ihmistä koskettavalla tavalla. Hyvä että meidät haastetaan.
Toisinaan tosin todellisuus on ihan sellaisenaan niin kummallinen, että otsikko kirjoittaa itse itsensä. Niin kuin vaikka silloin, kun Jättihäpy pelästyttää ohikulkijoita Helsingin keskustassa.
4. kesäkuuta 2007 kello 9.15
“Jos otsikoille ei löydy jutuista katetta, lukija tuntee itsensä petetyksi eikä halua palata sivulle toiste. Jatkuva kikkailu kostautuu.”
Joo ei. Tämä logiikka toimii, jos ihmisen pitää ostaa lehti. Jos kyseessä on vain linkki agregaattorissa, niin ehkäpä mitään petetyksi tulemisen tunnetta ei tulekaan. Eihän se klikkaaminen mitään maksa.
Ja näiden teinix-uutisten kohdalla ainakin minulla herää uteliaisuus: miten mitättömästä tapahtumasta on saatu kehrättyä noin uskomaton uutinen. Tähän mennessä on pitänyt joka kerta myöntää, että otsikolla on kate, ainakin melkein.
4. kesäkuuta 2007 kello 10.06
No, kyllähän ihmiset jossain määrin hukattua aikaakin harmittelevat. Pienistä asioistahan se brändi rakentuu, oletan.
Ja mehän olemme sitäpaitsi luonnollisesti muutenkin niin kieroja pirulaisia, että haluamme, että satunnainen klikkaaja eksyy ensin sivuille uudestaan. Ja uudestaan. Ja osaa lopulta etsiä uutisensa suoraan täältä ilman erityistä houkuttelua, jää lopulta kunnolla HS-koukkuun ja asentaa meidät selaimen avaussivuksi. Ja sehän ei taatusti onnistu, jos ensimmäinen otsikko vie pettymykseen.
5. kesäkuuta 2007 kello 23.03
Olen painiskellut omissa uutisjutuisssa sen kanssa, missä määrin myyvän otsikon tarve saattaa vaikuttaa jo aihevalintaan. Joskus tärkeistä uutisaiheista ei vain saa paljon klikkauksia tuovaa uutista, ainakaan jos ei ole ensimmäisenä asiasta kertomassa.
En muista tai tunnusta koskaan tietoisesti jättäneeni jotain tärkeää uutisoimatta vain siksi, ettei sille osaa kuvitella hyvää otsikkoa. En ole aivan varma, onko noin joskus tiedostamatta käynyt.
Yksi kollega sanoi, että voiko uutinen olla sitten kovin tärkeä, jos siitä ei saa kiinnostavaa otsikkoa. Kai tuotakin voi siis pitää yhtenä jutun valintakriteerinä.
Uutistyötä webissä tuntemattomia pitää vielä valistaa, ettei toimittaja saa enempää liksaa, jos uutinen tuo enemmän klikkauksia. Suomalaisilla toimittajilla tuntuu pikemminkin olevan pyrkimystä ylivarovaisuuteen. Paine otsikkojen optimointiin aggregaattoreita, syötteitä ym. varten tulee useimmiten esimiehiltä.
6. kesäkuuta 2007 kello 8.10
Lukijoiden määrä ei tietenkään varsinaisesti ole tavallisen toimittajan päänsärky, jos ajatellaan pelkästään taloutta. Mutta kyllähän meistä jokainen haluaisi, että se oma juttu kiinnostaa muitakin. Luulisin myös, että aika moni toimittaja leikkii mielellään sanoilla ja innostuu turhankin helposti omasta nokkeluudestaan. Kyllä se paine tehdä parempia otsikoita osittain tulee ihan kunnianhimoisesti omaan työhönsä suhtautuvan toimittajan omasta päästä, osittain.
Luulisin tosin, että aika harva rivitoimittaja erikseen ajattelee sitä miltä se otsikko näyttää aggregaatissa tai syötteessä tai ylipäätään jossain muualla verkossa kuin omalla turvallisella sivulla.
Kävin muuten juuri äsken uteliaisuuksissani klikkaamassa Amppareissa erästä esimerkkiä hyvällä tavalla ovelasta otsikoinnista. Siis teidän Tietokone-lehtenne otsaketta Jotkin hakusanat ovat tavattoman vaarallisia. Pakkohan sitä oli käydä katsomassa että mitkä.
Siinä ohessa silmiin osui myös oiva esimerkki täysin harhaanjohtavasta otsikosta. Nimittäin tämä Lordi iski peep-show-tähden. Vasta itse jutusta selviää, että kyseessä ei ole meidän Lordimme, vaan lordi Freddie Windsor ( siis kuka?).
9. kesäkuuta 2007 kello 14.55
Viisitoista vuotta sitten vetävimpänä lööpinä pidettiin seuraavaa: “Turkka raiskasi Lenitan - aion silti pitää lapsen”.
Siinä on kaikki. Räiskyvä, ristiriitainen, demoninen Jouko Turkka ja samoin mielipiteet jakava, ihana, kamala Lenita Airisto. Lisäksi raiskaus, eli seksiä ja väkivaltaa. Ja mikä parasta, lööpillä on onnellinen loppu. Lenita aikoo pitää ikävällä tavalla alulle pannun vauvan. Lapsi on viaton ja saa syntyä maailmaan.
Nykyaikaan tuo lööpi taitaisi olla jo liian kesy.