Äkäistä mielipidejournalismia
30. 8. 2007 kello 16:49 Maija AaltoBlogeissa näköjään taas keskustellaan siitä, onko sitä kansalaisjournalismia jossain muka olemassa.
Välähti tässä mieleeni, että ehkä kansalaisjournalismi näissä keskusteluissa edelleen määritellään kovin kapeasti. Eihän journalismi yleensäkään nimittäin ole pelkkää uutisjournalismia. Journalistiseen perinteeseen kuuluu muutakin, esimerkiksi kolumnit, näkökulmat ja pääkirjoitukset. Pätevää mielipidejournalismia tuotetaan lukuisissa blogeissa. Ja vaikka objektiivisuuden ihanteesta ollaan edelleen kaukana, vallan vahtikoirana tässäkin taatusti toimitaan.
Esimerkiksi tällä viikolla helsinkiläinen Pörrö Sahlberg hermostui, kun hän törmäsi Panimoteollisuuden Kännissä olet ääliö -kampanjaan. Sahlbergin mukaan nimittäin kampanjan naisille tarkoitetussa osuudessa annetaan ymmärtää, että raiskaus tai seksuaalinen hyväksikäyttö onkin naisen oma syy, jos nainen on humalassa. Tästä sisuuntuneena Sahlberg esittelee tapauksen laajasti blogissaan, ja vaatii mainoksen tekijöiltä selitystä.
Mikä tässä sitten eroaa niin kovasti siitä, mitä meidänkin lehdessämme on tehty? Sekä Pörrö Sahlberg että oma toimittajamme ovat ottaneet yhteyttä mainoksen takana olevaan tahoon ja kysyneet, että mitä tämä nyt oikein sitten tarkoittaa. Molemmat pyrkivät myös kuvaamaan tarkasti mitä mainoksessa tapahtuu.
Eroa on toki asenteessa. Siinä missä meillä täällä toimituksessa ainakin pyritään puolueettomuuteen, Sahlbergilla on missio.
Silti täytyy sanoa, että blogissakin tapaus esitellään melko laajasti ja perustellusti. En myöskään ole ollenkaan varma, että koko asiaa olisi edes huomattu virallisemmissa tiedotusvälineissä, ellei siitä ensin olisi noussut kohua blogeissa. Toki kampanjan alkamisesta kerrottiin muissakin lehdissä kuin meillä, ja käsittääkseni konsernimme on myös mukana rahoittamassa kampanjaa. En silti usko, että kovin moni toimittaja oli edes nähnyt kyseistä videota ennen kuin siitä alettiin puhua blogeissa.
Yhden asian Sahlberg hoitaa huomattavasti paremmin kuin monet ammattitoimittajat. Tässä vaiheessa hänen alkuperäisen postauksensa perässä on 187 viestiä. Osa keskustelijoista on Pörrön lailla raivoissaan. Osa taas on sitä mieltä, että kampanjavideossa ei mitenkään anneta ymmärtää, että seksiä ei harrastettaisi vapaaehtoisesti. Myös videon tuottajat vastaavat, että tarkoitus oli kuvata vain ”känniseksiä”. Toisin kuin me laiskat ammattitoimittajat turhan usein teemme, Sahlberg jaksaa keskustella asiasta lukijoidensa kanssa ja jatkaa asian selvittämistä.
Mekkalointi myös vaikuttaa, hyvässä ja pahassa. Kohun jälkeen mainoksen tekstejä muutettiin. Toisaalta mainos sai varmasti entistä enemmän huomiota Pörrön ja muiden asiaan tarttuneiden vuoksi.
Ei, me emme voisi tietenkään tehdä journalismia samalla asenteella ja metodeilla kuin Sahlbergin Ihan kiva elämä -blogissa tehdään. Ammattitoimittajan pitää erottaa faktat ja mielipiteet toisistaan huomattavasti selkeämmin.
Mutta kyllä tämä silti minusta omalla tavallaan on journalismia tämäkin. Eikä lajissaan ihan yksin.
30. elokuuta 2007 kello 17.05
Tuon Sahlbergin kommenttilootan viimeisissä kommenteissa keksittiin slogan, jolla ongelmilta feministien kanssa olisi vältytty.
“Juo lisää viinaa, se on sen raiskaajan vika!”
:)
30. elokuuta 2007 kello 19.36
Hesarilla kyllä on ollut missioita aina EU:sta lähtien.
30. elokuuta 2007 kello 19.45
Kyllä ja se on avoimesti kerrottu, kuten vaikkapa nyt Suomen Nato-jäsenyyden kohdalla, mutta se missiohan ei sitten tarkoita, etteikö yksittäinen toimittaja voisi kirjoittaa vaikkapa Nato-kriittistä kommenttia uutisen yhteyteen. Tästä oli joskus Lasitalon emäntä -blogissa postaus, linkkaan kunhan löydän.
30. elokuuta 2007 kello 19.47
Pääkirjoitustasolla, kyllä. Ja läskikapinan tapaisissa kampanjoissa myös omalla tavallaan. Mutta jos puhutaan varsinaisista uutisjutuista, puhtaasti ideologisista lähtökohdista liikkeelle lähtevä uutisjuttu on yleensä huono uutisjuttu. Toki meistä kukaan ei ole täydellinen, objektiivisuus on uutistenkin kohdalla ihanne, johon ei aina päästä. Uutisten kohdalla se kuitenkin on ammattitoimittajan tavoite.
Kollega tuolla näköjään käsittelee samaa asiaa edellisen postauksen kommenteissa.
30. elokuuta 2007 kello 19.49
Ai oho, me ollaankin täällä samaan aikaa säätämässä. Moi Pauliina.
30. elokuuta 2007 kello 19.50
Hehe, joku taisi täällä postauksessaan moittia toimittajia laiskoiksi, kun ei käydä keskustelua blogissa. Käydään nyt sitten;)
30. elokuuta 2007 kello 23.09
Kyllä blogeilla on tärkeä osa tämän päivän journalismia. Blogeissa kuitenkin kirjoitetaan asioita, jotka saattavat olla ihan merkityksellisiä monelle, vaikka eivät pääsekään valtakunnan uutisiin koskaan. Tai ehkä pääsevätkin sen jälkeen, kun joku bloggaaja on tuonut asian esille.
Monet blogien kirjoittajat tuottavat myös erittäin laadukasta tekstiä. Tietty “täydellinen” objektiivisuus on turha toive, kun kuka tahansa voi perustaa blogin ja tuottaa siihen sisältöä, mutta en sanoisi, että se on huono asia millään tapaa.
30. elokuuta 2007 kello 23.23
Piti vielä mainita, että tuore kansalaisen näkökulma on se, mikä ainakin minua blogeissa henkilökohtaisesti viehättää.
Toki samoista asioista käydään keskustelua ihan “oikeassa elämässäkin”, mutta netin ja blogien kautta saavutetaan paljon laajempi lukijakunta. Myös kynnys ottaa yhteyttä toiseen henkilöön on blogeissa matala. Verrataan nyt esimerkiksi siihen, kuinka moni oikeasti uskaltaa tosielämässä käydä väittelyä kokeneen toimittajan tai poliitikon kanssa? Blogeissa tätä harrastetaan melko laajastikin.
Kansalaisjournalismia parhaimmillaan.
31. elokuuta 2007 kello 7.16
Niin viehättää minuakin. Ja nimenomaan tuo vuorovaikutus ja verkostoituminenhan ehdottomasti on blogien vahvuus muutenkin.
31. elokuuta 2007 kello 11.14
Kiitoksia imartelevasta kirjoituksesta
Ideaali objektiivisesta mediasta on tavoiteltava. Siinä missä ammattitoimittajaa sitoo toimituksen ja journalistin ohjeistukset on blogaajan ainoa raja laki. Sanavapaus antaa vapauden myös valehdella kunhan lain sisällä pysytään. Ammattitoimittajan missio on saada juttu valmiiksi - usein aika kiireellä - ennen deadlinea kun taas blogien tuottotavoitteet ja julkaisukynnys ovat huomattavan matalalla. Julkaisun motiiviksi riittää jos itseä kiinnostaa mitä lounaaksi söi tai jos nyt vaan haluaa lähettää kuvan kissastaan heinikossa. Ammattimediassa jutulla täytyy olla yleisempääkin kiinnostavuutta.
Silti on sanottava, että jos vertaa esim. Seitsemän Päivää lehteä ja blogeja on blogaajilla aina yleensä enemmän lähdeviitteitä ja linkkejä siihen mistä tieto on peräisin, mielipiteet on esitetty “minä ajattelen, minusta tuntuu”- muodossa, faktoja korjataan nopeammin ja useammin jos niissä huomataan virheitä. Eivät kaikki blogit ja blogaukset ole uutisjournalismia, mutta asiajournalismia ne voivat olla silloinkin kun kyseessä on mielipiteestä tai tunteesta puhuminen. Kyllä esim. Punainen Lanka - ohjelmaa pidetään toimitettuna ja journalistisena työnä siitä huolimatta että siinä puhutaan “vain” ihmisistä ja heidän kokemuksistaan.
Uskon että toimittajat pyrkivät puolueettomuuteen ja neutraaliuteen juttujaan kirjoittaessa. Toisaalta valtaa ja mielipidettä ilmaistaan ammattilaisten toimesta usein siinä, mitä jätetään kysymättä ja kertomatta. Esim. tässä nimenomaisessa casessa on tyydytty kysymään panimoliitolta selitystä siitä, mitä yksi kampanjan kuvasarja kuvaa. Kun vastaus on ollut “känniseksiä” ei ole kysytty tarkempia perusteluita esimerkiksi sille, miksi kuitenkin osion alussa kysytään onko tutuntuttu ystävä. Kulttuurisessa kontekstissa se joka ei ole ystävä on vihollinen jolloin vastausta seuraavan kuvasarjan selitys on aika todennäköisesti seksuaalinen väkivalta. Muutetullakaan loppukaneetilla itse asenne, nainen on känniääliö jos joutuu kahden miehen hyväksikäyttämäksi, ei mielestäni muutu mitenkään.
Samoin on jätetty kokonaan puhumasta toisesta videosta jossa naisesta otetaan halventava kuva ja lähetetään se you tubeen. Kuvan lähettäminen on naisen yksityisyyden suojaa rikkova rikos, mutta siitä huolimatta nainen on kampanjan mukaan se ääliö.
Eikä ole puhuttu siitä, miten mies kuvataan kännissä rikollisena. Eikä myöskään siitä, millaisia vaikutuksia kampanjalla toivotaan olevan panimoteollisuuden tuotteiden myyntiin tai esim. alkoholiverokeskusteluun. Eikä myöskään siitä, mitä esim. STM tai KTL kampanjasta on mieltä.
En tiedä onko näillä yleistä kiinnostavuutta, mutta omasta mielestäni pitäisi olla.
Sanomalehtien vuorovaikutus on myös mielenkiintoinen teema. Useat uutiset ovat enemmän tai vähemmän faktoja, jolloin vastineet niihin ovat helposti joko mielipiteen tai tunteen ilmaisua. Neutraalisti kirjoitettu lehtijuttu voi toki nostaa asioita ja teemoja yleiseen keskusteluun mutta journalistinen tapa usein on ollut
näennäisesti irrottaa toimittaja objektiiviseksi kuvaajaksi osallistuvan kertojan sijasta. Toisaalta kuten sanoin tämä objektiivisuuskin on kyseenalaistettavissa myös sitä kautta mitä valitaan jättää kertomatta tai kysymättä. Jos keskustelevampaa toimituskulttuuria haluaa hakea, päivittäin ilmestyvässä sanomalehdessä voisi esimerkiksi aivan hyvin pitää esillä “viikon kysymystä” ja antaa sanavuoroa erilaisille näkökulmille eri päivinä. On paljon sellaista uutiskynnyksen ylittävää joka ei varsinaisesti ole vain faktaluetteloa vaan jossa myös asioita tulkitaan eri tavoin.
Ps. teidän roskapostivarmennin on sietämätön. Jos koodi on vanhentunut tallettaminen tuhoaa tekstin ja sen joutuu kirjoittamaan uudestaan. Pistäkääs mikrotukeen terveisiä…
31. elokuuta 2007 kello 11.42
Sen verran pitää vielä lisätä, että ei minustakaan “vain” ihmisistä ja heidän yksittäisistä kokemuksistaan lähtevä teksti ole välttämättä journalistisesti huono. Ja silkalla haircutilla ja arkielämän kuvauksella vai tietenkin olla muuta arvoa silloinkin, kun sillä ei enää ole enää journalistisesti merkitystä.
Keskustelevaa toimituskulttuuria halutaan varmasti hakea nykyisin innolla muuallakin kuin meillä. Mutta tässä ollaan toki yhä lapsenkengissä.
31. elokuuta 2007 kello 12.02
Tarkennan minäkin: en kohdentanut tuota “vain ihmisistä” kommenttia mitenkään erityisesti sinuun vaan tähän yleisempään keskusteluun siitä, että ovatko blogit journalismia jos niissä kerrotaan ihmisen arkielämästä.
9. syyskuuta 2007 kello 1.26
Minä en ole aivan vakuuttunut siitä, että kertovatko toimittajat aina, että on oma agenda tai missio jutussa mukana. Kun helsinkiläinen sanomalehti hyökkää jatkuvasti espoolaisia vastaan, kertooko se avoimesti linjansa?
Kun lehdet tai TV-kanavat näyttävät selkeästi myötäilevän kulloinkin vallassa olevaa valtaeliittiä, kerrotaanko se avoimesti? Kun MOT:n toimittaja hiillostaa etukäteen syylliseksi päättämäänsä kohdetta, kerrotaanko sitäkään avoimesti?
Suomessa olisi todellakin tiedotusvälineillä varaa kertoa avoivemmin, jos tai kuitenkin kun niillä on poliittista tai muuta agendaa. Enkä siis sano, ettei saisi olla. Minusta on hyväkin olla näkemyksiä ja kannanottoja.