Tahdon päivittäisen maailmanselitykseni suomeksi
8. 11. 2006 kello 17:33 Maija AaltoUutisfriikin maailma muuttuu koko ajan monimutkaisemmaksi. Kun kaikkea on tarjolla, kaikesta pitäisi ehtiä ja jaksaa kiinnostua. Kun kilpailu kovenee, joku intoutuu aina välillä ennustamaan onnettomuutta.
Kollegan edellisen postauksen kommenteissa Pirkka kysyy, eikö meidän pitäisi jo oppia ajattelemaan kilpailijoinamme lähinnä BBC:tä, Reutersia ja muita suuria kansainvälisiä mediataloja.
Aiheellinen kysymys, pitäisi. Pelottavampiakin kysymyksiä ajatuksesta voi johtaa. Mihin ihmeeseen enää muka tarvitaan yhtään kotimaista uutispalvelua, kun verkon avulla koko maailma on tässä ja nyt saatavilla, englanniksi?
Vastasin hätäpäissäni, että suomalaisia uutispalveluja tarvitaan edelleen välittämään uutisia kotimaasta. Niin tarvitaankin. Suomalaiset haluavat tietää mitä Suomessa tapahtuu, tai omassa kotikaupungissa, tai naapurissa.
En silti ajatellut asiaa loppun asti. Tavallaan koko jako kotimaan ja ulkomaan uutisiin alkaa olla jo vanhentunut, maailma ei enää siististi eroa meihin ja muihin. Deskissä tulee päivittäin vastaan uutisia, joita on vaikea sijoittaa pelkästään yhdelle osastolle. Minne esimerkiksi kuuluvat EU-uutiset?
Silti en usko, että tulisin pelkällä kansainvälisellä tarjonnalla toimeen, vaikka puhuttaisiin vain alueista Suomen rajojen ulkopuolella. Meistä useimmat kaipaavat edelleen myös suomalaisia ulkomaanuutisia.
Ensiksikin kysymys on kielestä.
Ranskantaitoni riittää siihen, että voin lukea pariisilaislehdestä mitä siellä lähiöissä oikein on mellakan vuosipäivänä tapahtunut. Sen pidemmän uutisanalyysin mellakan syistä luen kuitenkin kaikkein mieluiten äidinkielelläni. Osittain laiskuuksissani. Osittain siksi, että suomi on sittenkin minulle se kaunein kieli. Haluan käyttää sitä, kun voin.
Vielä enemmän kysymys on näkökulmasta. Minä haluan, että selkeiden ulkomaanuutistenkin kohdalla joku osaa ja muistaa miettiä mitä tarkoittaa Suomen kannalta, ja Helsingin kannalta, ja minun kannaltani. Yhteisestä kulttuuritaustastakin on apua, asiantuntemuksesta myös. Kilpailun kiristyminen pakottaa ehkä miettimään uutta, muttei kaikkea vanhaa sovi viskata pois.
Minä saan kyllä tietoa Yhdysvaltojen vaalien tuloksista seuraamalla amerikkalaismediaa ja sikäläisiä blogeja, toki niin teenkin. Silti koin aamulla saavani eniten irti kirjeenvaihtajamme tuoreesta kommentista.
8. marraskuuta 2006 kello 20.38
Olen kanssasi samaa mieltä.
Monien asioiden käsitteleminen ja hahmottaminen on helpompaa suomeksi, ja arvostan ehdottomasti asioiden käsittelemistä suomalaisesta näkökulmasta - sikäli kuin sellainen on mahdollista. Juice on joskus kiteyttänyt tämän asian mainiosti: “Kieli on kotimaani”.
Näkökulmat ja ammattitaitoisesti toimitetut analyysit ovat sitä mitä minä kotimaisilta medioilta odottaisin. Todelliseen uutiskilpailuun ne valitettavasti pystyvät harvoin muissa kuin kotimaisissa aiheissa, ja tämän huomasi hyvin vaikkapa Yhdysvaltain vaalien uutisoinnissa.
Itse seurasin vaalifriikkinä NYT:in, Reutersin ja CNN:n verkkopalveluista viimeisimmät uutiset, eikä mikään suomalainen media tietenkään pärjännyt uutisoinnissa näille.
Minusta tämän voisi myöntää suoraan, ja esimerkiksi linkittää suoraan niiden medioiden palveluihin, jotka ovat kulloisekin uutiskilpailun ykkösiä. Heillä on sellainen koneisto puskemassa uutispuuroa ulos, että sen kanssa on turha lähteä kilpailemaan.
Siksi olikin muuten hieman hassua, että vaalien ennakkouutisessanne oli vielä linkki NYT:in vaalisivuille (jonka karttasovellukset olivat muuten mainioita!), mutta varsinaisista vaaliuutisista tämä oli jo tiputettu pois…
Minusta medioiden kannattaisi valjastaa toimittajiensa ammattitaito vieläkin paremmin lukijoidensa hyväksi ja tehdä esimerkiksi verkkopalveluissa näkyväksi se lähteiden verkosto, jota toimittaja työssään hyödyntää.
Esimerkiksi vaalijuttujen yhteydessä pitäisi meille lukijoille tarjota selkeästi linkit sinne missä uutisointi hoidetaan parhaiten: Perusjutut suomeksi ja laajemmat paketit linkkien taakse. Tällainen toimintamalli ei varmasti olisi pois HS:n pussista, pikemminkin päinvastoin.
Ulkomaiset uutispalvelut eivät tietenkään tuo esiin kotimaista näkökulmaa, josta linkittämäsi vaalikommentti oli mainio esimerkki. Minusta tuo on juuri sellaista sisältöä, johon kotimaisten medioiden kannattaisi pistää paukkujansa yhä useammin, erityisesti netissä.
Esittämäsi kieli- ja näkökulmakysymykset ovat erittäin tärkeitä. Tiedän toki, ettei vieraiden kielien ymmärtäminen ole kaikkien vahvuus, eivätkä kaikki surfaa kansainvälisiä uutispalveluita läpi. Perusuutisointikin täytyy ilman muuta tehdä suomeksi, tiettyyn tasoon asti.
Ylläolevat puoliammattilaisen mediankuluttajan pohdintani eivät varmasti sisällä teille mitään uutta ja erikoista. Samoja asioitahan mekin mediatoimistossa pähkäilemme: mikä on kotimaisten toimijoiden todellinen kilpailukenttä globalisoituvassa digimaailmassa, ja mihin pelimerkit kannattaisi asettaa.
Alkuperäisellä kommentillani halusin ennen kaikkea nostaa esiin sen, että minusta nykyiset tapamme mitata ja tutkita esimerkiksi mediankäyttöä ohjaavat meitä helposti katsomaan pelkästään kotimaista kilpailukenttää. Se voi olla joskus relevantti vertailukohta, mutta välillä tarvitsisimme laajempaa näkökulmaa.
Tarvitsemme uudenlaisia tapoja mitata sitä, miten ihmiset oikeasti käyttäytyvät globaalissa mediakentässä. Sen jälkeen tietäisimme paremmin, milloin HS:n kilpailjoita ovat IS, IL, YLE ja maakuntalehdet, milloin BBC, CNN ja muut kv-toimijat. Nykyisin joudumme aika usein vain arvailemaan.
Minä toivon lämpimästi, että kotimaiset mediat löytävät itselleen sen oikean näkökulman, joka takaa menestyksen myös globaalissa uutiskilpailussa. Kyllä teitä tarvitaan!
9. marraskuuta 2006 kello 13.03
Yksi on vielä joukosta poissa: höyryradion kunnianarvoisa ykkönen. Se taustoittaa laadukkaasti halullisille hyvin intiimissä kontaktissa (sellainen radion ja kuulijan välillä oikeasti syntyy) ja käyttää siihen aikaa, vaivaa ja - YLE-johdon kauhuksi - rahaa.
Tässä katsannassa maakuntaradiot ovat vielä huonompia kuin nettisivunsa maksukyvyttömiltä sulkenee maakuntalehdet.
Radio-Yle-1 on Suomen entivanhanen BBC, erilaiset sontasiionit (so maakuntaradiot) taas paperi-seiskojen tyyppisiä narsistisiksi media-ärhentelijöiksi muuttuneita mukanas-ilta-sanomia.
HS: ostakaa näitä mullikoita, antakaa niille sanan vapautta ja resurssia ja kas: saatte ihan eri rauhalla tehdä laadukasta välittäjän työtä Inarin, Washingtonin, Sanghain ja Kauniaisten välimaastossa.
Miksei sitten vaikka Kalle Isokallion missiolla, jolla hän kirjassaan Pelastaja Pelkosenniemeltä yhdisti venäläisellä rahalla Kauniaisen ja Pelkosenniemen.
11. marraskuuta 2006 kello 18.56
Tämä ei minusta ole joko-tai-asia, siis joko BBC.tä tai Hesaria, joko Hesaria tai Kauppalehteä tai joko Hesaria tai jotain muuta.
Kyse on nähdäkseni siitä, että yhä useampi haluaa uutisia, kolumneja ja muita juttuja useista lähteistä, jotta tapahtumista ja ilmiöistä välittyy monipuolisempi kuva.
Minusta olisi aika ikävää, jos olisin esmes talousuutisissa vain Hesarin varassa, joka jättää uutisoimatta monet hankalat asiat, joista Kauppalehti ja TalousSanomat uskaltavat kertoa.
Minusta olisi ikävää olla vain Hesarin varassa, kun BBC on raportoinut maailman tapahtumista tarkemmin. Tai kun Länsiväylä on kertonut asiasta tarkemmin kuin Hesarin (sinänsä tasokas) kaupunkitoimitus. Ja sama toimii tietysti toistepäin, usein Hesarikin on luotettavin tietolähde.
Maailma ei vain ole enää niin helppo, että Hesariin voisi ainoastaan luottaa.
12. marraskuuta 2006 kello 14.03
Kannattaisi vielä muistaa ne lukuisat tiedonjanoiset, jotka eivät osaa vierasta kieltä (edes yhtä) - ainakaan riittävästi pystyäkseen seuraamaan uutisia. Tiedän kokemuksestani, että pelkkä koulun peruskurssi ei riitä - tarvitaan vuosien aktiivinen kielen käyttäminen.
Moni intelligentti ihminen on pelkän suomen kielen varassa. Heillekin kannattaisi kertoa ja valottaa asioita useasta näkökulmasta. Moni on myös pelkän saksan (vanha polvi) tai pelkän englannin (nuoret ja keski-ikäiset) varassa. Monipuolisuus on silloin suomalaisten uutisten kääntäjien ja tulkitsijoiden varassa.
12. marraskuuta 2006 kello 18.15
Aivan totta - ja silloin tällöin pitää muistaa sekin, etteivät kaikki lukijat ole ihan yhtä vakavasti uutisriippuvaisia friikkejä kuin itse on.
13. marraskuuta 2006 kello 6.02
Aivan samaa mieltä. Paninkin Räisäsen Karille, muiden muassa, jo kommenttia siitä, että se suomenkielinen uutistarjonta HS:ssä olisi hyvä olla kokonaan suomeksi.