- – -

”Juuri nyt se on vain numero, mutta kovin monet kaverit eivät ole siihen pystyneet. Se tuntuu hyvältä, mutta meidän on voitettava pelejä päästäksemme playoffseihin ja se on mielessäni juuri juuri nyt,” sanoi Kiprusoff TSN:n haastattelussa heti ottelun jälkeen kysyttäessä, mitä numero 300 hänelle merkitsee.

Hän antoi myös kunniaa joukkuekaveri Olli Jokiselle, joka auttoi merkittävästi virstanpylvään saavuttamisessa tekemällä uransa 7. hattutempun ja vielä syöttöpisteen päälle. Tällä kertaa Jokinen ei ollut käynyt Big Macillä ennen ottelua. ”McDonaldsille voi mennä vain kerran neljässä vuodessa,” sanoi Jokinen haastattelijoille.

”Se sotkee systeemisi neljäksi vuodeksi,” jatkoi huonovointisuutta ennen peliä valitellut Jokinen.

Flames joutui koville ottelun lopussa. Peliä oli jäljellä vain kolme minuuttia kun Kipper teki TSN:n selostajien ”skorpioniksi” ristimän torjunnan kantapäillään vatsallaan maaten.

”Liikennettä oli paljon maalin edessä ja oli vain taisteltava keinolla millä hyvänsä”, selvitti Kipper itse. ”Jos on heitettävä jalat eteen ja tehtävä skorpion, niin sitten niin on tehtävä.”

NHL-kirjoittaja Mark Spectorin ”Turku Broda”:ksi kutsuma Miikka Kiprusoff ikäänkuin sinetöi ja löi leiman juhlaotteluunsa tuolla huippunopealla, refleksinomaisella, puhtaaseen aavistukseen perustuneella ihmetorjunnallaan. Aikaa torjunnan miettimiseen ei ollut sekuntiakaan, silti huippumaalivahti toimi tarkoituksellisesti ja pelasti tilanteen.

Skorpioni oli tyypillistä Kipperiä. Hän ei ikinä luovuta missään tilanteessa. Kun tilanne näyttää jo menetetyltä, hän ehtii tehdä vielä yhden torjunnan kuin ihmeenkaupalla. Hänen päättäväisyytensä laittaa ovi kiinni silloin kun lopussa pelataan tuloksesta tuo mieleen Edmonton Oilersin huippuaikojen Grant Fuhrin.

Luukku oli kiinni. ”CLOSED” lappu roikkui ylärimasta. 34 torjuntaa lopussa maalivahdille #34. Täydellinen käsikirjoitus. Parhaat osaavat kirjoittaa draaman.

Miikka Kiprusoff saavutti 300. voittonsa historian 27. NHL-maalivahtina San Josessa, samassa hallissa, jossa NHL-ura alkoi, samaa joukkuetta vastaan, joka hänet alunperin varasi kesän 1995 draftin viidennellä kierroksella (116.). 11 maalivahtia valittiin tuossa Edmontonissa pidetyssä varaustilaisuudessa ennen Kipperiä.

Juhlaottelun saavuttaminen juuri entistä joukkuetta vastaan ei ollut miehelle itselleen iso asia. ”Se ei merkitse kovin paljoa”, kertoi Kiprusoff Flamesin selostaja Rob Kerrille. ”Siitä on niin kauan aikaa kun pelasin täällä. Tämä on todella vaikea paikka pelata. Täältä on vaikeaa saada pisteitä.”

Sharksin sikariportaan aitiossa istunut GM Doug Wilson aivan varmasti muistaa vielä syksyn 2003. Hän tarjosi Kipperille farmikeikkaa. Evgeni Nabokov ja Vesa Toskala olivat Sharksin ykkönen ja kakkonen. Sitten entinen Sharksin valmentaja Darryl Sutter ehdotti pelaajakauppaa Flamesin Roman Turekin loukkaannuttua.

Sutter sai Kipperin vaihdossa toisen kierroksen varausoikeutta vastaan marraskuun 16., 2003.

Pelaamalla juhlaottelunsa juuri San Josessa Kiprusoff näytti Wilsonille taas kerran, että tämä teki virheen hylätessään maalivahtinsa kahdeksan vuotta sitten.

- – -

Lopuksi Kipper muistutti haastattelijaa, että huomenna on taas uusi peli. Flames matkusti heti ottelun jälkeen Arizonan erämaahan. Torstaina ottelu Phoenixissä, joka sekin on voitettava.

#34 seisoo varmaankin Flamesin maalilla tuossakin ottelussa. Hänen asenteensa paljoon pelaamiseen on selkeä. Jos valmentaja päättää, hän pelaa vaikka jokaisen ottelun kuten kenttäpelaajatkin. Vaikka kaikki 82 ottelua jos valmentaja niin haluaa.

Sanotaan, että Kipperin NHL-uran alku oli niin vaikea ja paluu Eurooppaan välillä niin lähellä, ettei hän ikinä tule sanomaan valmentajalleen haluavansa huilata päivän ottelua. Ei ikinä. Miikka Kiprusoff huilaa sitten kun peliura on ohi. Ja sitten hän huilaakin kunnolla.

Kipperin Calgaryssä pelaamat ottelumäärät ovat huikeat. 74-74-76-76-73-71. 47 pelattua ottelua jo tällä kaudella 54:stä. Flamesin muista maalivahdeista Leland Irving on voittanut vain yhden pelaamistaan 4 pelistä. Henrik Karlsson ei ole voittanut yhtään.

Kakkosmaalivahtina pelaaminen NHL:ssä on erittäin vaikeaa. Viime kaudella Karlsson voitti neljä kertaa. Flamesin valmentajat käyttäisivät kakkosiaan enemmän jos he voittaisivat enemmän.

- – -

Myös Miikka Kiprusoffin vaatimattomuus haastatteluissa oli tyypillistä Kipperiä. Calgary Heraldin Vicki Hall twiittasi Kipperin olleen vilpittömästi yllättynyt haastattelijoitten kerääntyessä hänen paikkansa ympärille pukukopissa, kuin ihmetellen, miksi he haluavat jutella juuri hänen kanssaan.

Julkisuus ei ole koskaan kiinnostanut Kipperiä pätkääkään. Yleensä hän torjuu isommat haastattelupyynnöt kohteliaasti hekotellen. Kesäisin häntä ei nähdä julkisuudessa. Hän sulkee jääkiekon ajatuksistaan kauden jälkeen ja viettää aikaa perheensä kanssa.

Suomessa jotkut jääkiekon ystävät pitävät Kipperiä rintamakarkurina, koska hänen halukkuudestaan edustaa Suomea on muutaman kerran annettu väärää tietoa julkisuuteen. Mies itse ei ole koskaan korjannut asioita julkisuudessa. Hän ei halua selitellä eikä häntä kiinnosta, mitä ne lehtimiehet kirjoittavat.

Kiprusoffin vaatimattomuus on yksi syy siihen, miksi joukkuekaverit vannovat hänen nimeensä. Hän ei ole liikkeellä omilla tarkoitusperillään. Ainoa tavoite on voittaa. Kipper ei välitä keskiarvoista tai torjuntaprosenteista.

Ainoa tilasto, millä on mitään merkitystä on tuo W-tilasto. Nyt niitä on koossa 300.

#34 on suosittu joukkueessaan myös siksi, ettei hän koskaan syyllistä pelikavereitaan. Kaikki selän taakse päässeet kiekot ovat hänen omia virheitään tai vastustajan erinomaisuutta. Kipper tietää varmasti useiden maalien olevan kenttäpelaajien syytä, mutta hän ei koskaan heille sitä sano.

En voi sanoa tuntevani Kiprusoffia henkilökohtaisesti, mutta hän on antanut monta kertaa todella ystävällisen vaikutuksen itsestään rientäessäni tekemään haastattelua Flamesin pukuhuoneeseen. Monta kertaa olen huomannut, että taas on rupateltu mukava tovi Kipperin kanssa vaikka mistä – mitään sellaista, josta voisi kirjoittaa esimerkiksi blogille, ei käyty läpi.

Miehen paremmin tuntevat kertovat, että Kiprusoff on ehkä yllättäen todella hauska mies, kova puhumaan ja vielä kovempi nauramaan. Hän on huumorimies, jonka erikoisuutena ovat pelikavereille ja valmentajille tehdyt jekut.

Flamesin maalivahtivalmentajana toiminut Jamie McLennan lähti kerran Darryl Sutterin käskystä kesällä tapaamaan Kipperiä Suomeen. Syy matkakomennukseen oli se, että Flamesin kuntovalmentaja oli huolestunut Kiprusoffin harjoitusmenetelmistä.

Kipper oli ilmoittanut treenaavansa maksimipainoilla salilla ja käyvänsä harjoittelemassa potkunyrkkeilyä. Todellisuudessa hän ei tietenkään tehnyt kumpaakaan. ”Noodles”:in saavuttua Suomeen hän ilmoitti lopettaneensa kummatkin juuri, nyt oli herkistelyvaiheen aika..

- – -

Calgaryssä Miikka Kiprusoffista tuli menestys nopeasti kaudella 2003-04. Hän voitti heti ensimmäisen ottelunsa Montreal Canadiensia vastaan ja suurimman osan peleistään ennen joulua. Kauden päätteeksi hän johdatti Flamesin playoffseihin ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. Saddledomen yleisö antoi seisaaltaan suosiota maalivahdilleen tämän pidettyä nollan Phoenixiä vastaan pelatussa, playoffpaikan ratkaisseessa ottelussa.

Hänen ottelua kohti päästettyjen maalien keskiarvonsa oli modernin ajan NHL-ennätys 1.69.

Kiprusoff pelasi maagisesti ja johti joukkueensa finaaliin keväällä 2004, voittaen 15 kovaa playoffottelua. Calgaryn Red Mile juhli hurjana jokaisena peli- iltana tuona keväänä. Jopa pahimman vihollisen kaupungissa Edmontonissa, tuhannet autoilijat ajoivat liikenteessä Calgary Flames liput autojensa ikkunoista liehuen.

Lopussa Flames oli todella lähellä voittaa Stanley Cupin. Siis todella lähellä. Tämä Martin Gelinasin tekemä selvä maali kuudennessa ottelussa jäi tuomareilta huomaamatta.(ajassa 4.39-4.40, uudelleen ajassa 5.14-5.38) Tilannetta ei koskaan edes tarkastettu, se huomattiin kunnolla vasta jälkikäteen. Yksi kuuluisimmista NHL-salaliittoteorioista.

Viikkoa myöhemmin jopa NHL:n palkintogaalan seremoniamestari Ron MacLean otti asian puheeksi. Mikä mielenkiintoisinta, noin viikko sitten Calgary Flamesin nykyinen GM Jay Feaster mainitsi asiasta leikillään. Ja hän vielä korosti vain laskevansa leikkiä.

Feaster tietää, mistä puhuu. Hän oli tuon Stanley Cup-mestarijoukkue Tampa Bay Lightningin manageri..

- – -

Miikka Kiprusoff on pelannut koko NHL-uransa keskinkertaisissa joukkueissa, joukkueissa joissa ei ole kunnon identiteettiä. Voidaan oikeastaan sanoa, että Miikka Kiprusoff on ollut Calgary Flamesin identiteetti. Flames on joukkue, joka on päässyt playoffseihin ja muutenkin menestynyt maalivahtinsa avulla.

Kipper kuuluu yhä aivan ehdottomaan eliittiin NHL-maalivahtina. Hän on voittanut 300 pelaamistaan 576 runkosarjaottelusta, mikä antaa hänelle oman joukkueen tasoon verrattuna erittäin kovan voittoprosentin 52.1%.

Viime kaudella teimme kunniaa Chris Osgoodin uran 400 voitolle. Ozzie sai pelata suurimman osan urastaan huippujoukkueessa.

Miikka Kiprusoff kuuluu mielestäni yhä NHL-vahtien eliittiin. Hän pystyy voittamaan pelejä yksinään samalla tavalla kuin Tim Thomas, Pekka Rinne tai Henrik Lundqvist. Lähes jokaisena iltana.

Kipper on väsymätön työhevonen varustettuna käsittämättömällä notkeudella ja salamannopeilla reflekseillä. Notkeus ja nopeus mahdollistavat sen, että hän pystyy tekemään torjuntojaan reagoimalla ennemmin kuin ajattelemalla. Yksinkertaisesti ja tehokkaasti.

Torjuessaan hän pelaa luonnollista perhostyyliä, aina halliten vartalonsa. Hän liikkuu poikittain nopeasti ja pysyy aina oikeassa asennossa laukaisijoihin nähden. Erittäin vahvat jalat. Peittää maalin alaosan eikä päästä reboundeja eteensä.

The Goalie Guild-blogia kirjoittava Justin Goldman kirjoitti Kipperin torjuntatyylistä, että ”Kiprusoff on maalivahti, joka ei koskaan ole väärässä paikassa. Hän on dynaaminen ja tarpeeksi kokenut lukeakseen tilanteita korkeimmalla tasolla. Hän tietää, koska on aika haastaa, koska pelata mailalla, koska näyttää tunteita ja hän tietää, miten voittaa kaikenlaisia otteluita.”

”Kiprusoff ei pyri täydellisyyteen, vaan hän pyrkii tekemään tärkeän torjunnan juuri oikeaan aikaan. Hän tekee paljon töitä jokaisessa ottelussa antaen Flamesille mahdollisuuden voittaa. Hän pystyy tappamaan kahden miehen ylivoimatilanteen paremmin kuin yksikään näkemäni maalivahti ja hän tekee sen ilman merkkiäkään väsymyksestä tai turhautuneisuudesta.”

Hänellä on ollut vaikeampia aikoja kuten kaikilla maalivahdeilla, mutta esimerkiksi viime kauden lopussa Flamesin tapellessa playoffpaikasta minkäänlaisesta väsymisestä ei ollut merkkiäkään.

Kipperin kestävyyden salaisuudeksi tarjotaan hänen valmistautumistaan kesäisin. Hän osaa levätä henkisesti ja fyysisesti. Joskus hän ei käy jäällä ollenkaan ennen paluutaan Calgaryyn. Hän ei polta kynttilää molemmista päistä.

Miikka Kiprusoff on huippuesimerkki suomalaisesta jääkiekkomaalivahdista. Hänen keskittyneisyytensä ei koskaan herpaannu maalilla. Hän on aina rauhallinen, ei koskaan epävarma tai turhautunut.

- – -

Miltä Miikka Kiprusoff näyttäisi esimerkiksi Chicagossa? Mitä jos Calgary Flames päättäisi ryhtyä myyjäksi ja kokeilisi maalivahtinsa arvoa markkinoilla?

Hän on niin hyvä maalivahti, että hän voisi tehdä kovasta joukkueesta kovemman. Washington Capitalsista voisi tulla kilpailukykyinen joukkue taas, jos se hankkisi Kipperin.

Jos unohdetaan palkkakattotilanne ja voimassa olevat sopimukset, Philadelphia Flyers olisi hyvä joukkue Kiprusoffille. Tampa Bay Lightning etsii tunnetusti maalivahtia, mutta alamaissa olevaan joukkueeseen siirtymisessä ei olisi mitään mieltä tässä vaiheessa uraa.

Siinä kysymys Flamesin GM Jay Feasterille. NHL:ssä on varmasti joukkueita, jotka näkevät Kipperin maalivahtina, joka voisi viedä heidät askeleen eteenpäin. Vain yksi pala, todella hyvä maalivahti, puuttuu. Ei montaa sellaista joukkuetta, mutta kaksi tai kolme.

Itse uskon, että Kiprusoff olisi arvokas valtti pelaajamarkkinoilla, jos Calgary haluaisi luopua vahdistaan ennen siirtotakarajaa.

Mitä hänestä voisi saada? 1. kierroksen varauksen? Hyvän kokoonpanopelaajan ja varausvuoron?

Samalla uskon, ettei Feaster halua tehdä siirtoa.

- – -

Kanadalaisissa kaupungeissa pelaaminen ei ole helppoa NHL-pelaajille eikä varsinkaan maalivahdeille. Jatkuva ulkopuolinen paine ja suurennuslasin alla eläminen ja pelaaminen on tuhonnut monen maalivahdin uran Torontossa, Vancouverissa ja Ottawassa esimerkiksi.

Vancouverissa yleisö ja kaupunki on pureskellut ja sylkäissyt lopulta ulos niin monta maalivahtia vuosien varrella, etteivät kaikki ole enää varmoja pystyykö Roberto Luongo kestämään painetta lopullisesti.

Andrew Raycroft ja Vesa Toskala joutuivat hampaisiin Torontossa. Eddie Belfour ja Curtis Joseph kestivät. Montrealissa käytiin läpi monta maalivahtia Patrick Royn jälkeen ennenkuin löytyi Carey Price, joka näyttää kestävän ehkä kaikista kovimmin jääkiekkoa elävän NHL-kaupungin paineen.

Miikka Kiprusoff on henkisiltä ominaisuuksiltaan äärettömän kova urheilija. Vain henkisesti kovat maalivahdit selviävät ja menestyvät pitkällä ajanjaksolla jääkiekkohulluissa kanadalaisissa NHL-kaupungeissa. Toiset hajoavat henkisesti heti palautumatta ikinä ennalleen, toiset murtuvat ajan kanssa. Pelaaminen Calgaryssä ja kaikkien paineitten kestäminen on huima työnäyte Kipperiltä.

Kun maalivahtien tuhoajana tunnettu Mike Keenan tuli Calgaryyn, epäiltiin mitä tämä tekee Kiprusoffille. Kipper teki monivuotisen sopimuksen. Iron Miken jättämät pölyt ovat jo kadonneet Etelä-Albertasta, #34 seisoo yhä maalillaan.

Mikään ei horjuta Miikka Kiprusoffia.

- – -

Miikka Kiprusoffia voidaan mielestäni pitää kaikkien aikojen kolmanneksi parhaana suomalaisena NHL-pelaajana. Hän on ainoa suomalainen, joka on ollut ehdolla Hart-palkintoon. Hän on voittanut Vezinan ja William M. Jenningsin. Stanley Cup oli lähellä, yhden hylätyn maalin takana. Pari kertaa ehdolla Vezinaan.

Kansainvälisissä kisoissa olympiapronssia, World Cup-finaali, pari mitalia MM-kisoista.

Hän on pelannut huipputasolla vuodesta toiseen. Tämän kauden jälkeen tilillä seitsemän peräkkäistä 35 tai yli voiton kautta. Flamesin kapteeni Jarome Iginla sanoi San Josessa, että hänen mielestään Kipper pelaa nyt parasta kiekkoa koko urallaan, tietäen, että tämä voitti Vezinan aikaisemmin.

Paita #34 nostetaan aivan varmasti Calgaryn Saddledomen kattoon jonain päivänä.

Hockey Hall of Fame-valinta onkin vaikeampi kysymys. Ykkösen paikka NHL:ssä aukeni liian myöhäisellä iällä.

- – -

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Jouninposti@shaw.ca

Tässä QuantHockey.comin lista kaikkien aikojen eniten voittaneista NHL-vahdeista.

- – -

Valmentaminen kiellettävä! Jääkiekkojumalat puuttuivat omituisin tavoin tapahtumien kulkuun maanantaina.

Torontossa Edmonton Oilersin aamuharjoituksia vetänyt Tom Renney sai kiekon päähänsä. 20 tikkiä ja aivotärähdys. Illan ottelussa valmennusvastuun ottaa valmentaja Ralph Krueger.

Jos aivotärähdyksen saanut Renney olisi yrittänyt valmentaa, hän olisi saattanut tokkurassa tehdä outoja ratkaisuja, kuten lähettää Eric Belangerin ottamaan rankkaria ennen Ryan Nugent-Hopkinsia esimerkiksi. (Selvitys tähän suosittuun vitsiin alempana)

Buffalossa valmentaja Lindy Ruff seisoskeli jäällä selkä puolustaja Jordan Leopoldia kohti kesken harjoitteen. Leopold menetti tasapainonsa ja ajoi valmentajaansa päin. Ruffilla todettiin olevan kolme murtunutta kylkiluuta.

Kaksi onnetonta onnettomuutta joukkueille, jotka kumpikin ovat kärsineet loukkaantumisista läpi koko kauden.

Lindy Ruffin on ilmoitettu palaavan penkin taakse heti keskiviikkona.

- – -

Clockgate. NHL ottaa Los Angelesin Staples Centerissä viime keskiviikkona tapahtuneen kellonpysähdysfiaskon erittäin vakavasti. Komissaari Gary Bettman puhui asiasta viikoittaisessa NHL Hour-ohjelmassaan.

Oliko kyseessä inhimillinen virhe vai tekninen vika? Gary lupasi asiaa tutkittavan. Hän ei uskonut kenenkään tehneen kellonpysäytystä tahallaan.

NHL:n Rob Blake sekä tuomareitten ja toimitsijoitten edustaja Ron Schick olivat paikalla pelissä. Kingsin GM Dean Lombardi lähetti asiasta sähköpostiviestillä oman selvityksen Los Angeles Timesille. Lombardin mielestä kellon pysähtymiseen noin sekunnin ajaksi on olemassa tieteellinen selitys.

Lombardin mukaan pelikellot ovat tarkkoja laitteita, jotka toimivat hienoilla termeillä kuvatuilla sähköimpulsseilla ja tarkistuttavat itse itsensä. Siitä hänen mukaansa kellon pysähtyminen hetkeksi johtui. Se piti itse huolen siitä, että kokonaisaika on 20 peliminuuttia. Hän antoi selvityksen, jonka ymmärtämiseksi on suoritettava sähkölinja Teknillisessä korkeakoulussa.

Kingsin GM:n mukaan kyse ei ole mielipiteestä vaan vain tieteestä.

Olen sitä mieltä, että urheilulajissa jossa viimeiset sekunnit voivat olla ratkaisevia on syytä hankkiutua eroon näistä tieteellisistä kelloista. Viimeiset sekunnit on näytettävä siten kuin ne ovat. Koko helvetin peli, playoffpaikka, mestaruus, miljoonia dollareita voi olla pelissä. Nämä hienot tieteelliset kellot voi lähettää jonnekin muualle.

Ilmeisesti LA:n hallin kello on pysäytellyt omia aikojaan aikaisemminkin. The Scoren Justin Bourne löysi tämän filmin.

Tämä tapaus saa kaikki mukanaolijat kiinnittämään enemmän huomiota siihen, mitä pelikellon kanssa tehdään ottelujen loppuhetkillä. Jos esimerkiksi kotijoukkueen maalivahti tekee tiukassa ottelussa torjunnan aivan pelin lopussa ja kello pysäytetään nopeasti tai hitaasti.

Tai viimeisten sekuntien aikana tullut pitkä kiekko? Tai torjunta toisessa päässä?

Columbus Blue Jacketsin GM Scott Howson valitti tapauksesta ottelun jälkeen. Managerin, vaikka umpihuononkin, on toimittava joukkueensa ja sen kannattajien etua ajaen kaikissa tilanteissa. Tässä hänen bloginsa (lähde: Yahoo Sports)

Vanha tapa jääkiekossa joukkueitten pelaajapenkeillä oli aina määrätä yksi henkilö pitämään pelikelloa silmällä vieraskaukalossa pelatun ottelun viime hetkillä. Yleensä tuo henkilö saattoi olla huoltaja tai apulaisvalmentaja. Columbus Blue Jackets ei osannut tässä tilanteessa pitää puoliaan tällaisella vanhan koulun menetelmällä, sillä Todd Richards oli penkin takana yksin sinä iltana. Apulaisvalmentaja Dan Hinote oli poissa lasta synnyttävän vaimonsa vierellä.

Seura ei palkannut uusia apulaisvalmentajia Scott Arnielin saatua potkut.

Yksi painajaismainen tarina lisää Blue Jacketsin muutenkin painajaismaiselle kaudelle.

Staples Centerin kellossa on ollut jotain hämärää vikaa aikaisemminkin. Vuonna 2001 NBA:n Vancouver Grizzliesin vieraillessa LA Lakersin luona kello ei toiminut kuten piti. NBA antoi kellonkäyttäjälle kenkää välittömästi. Tieteelliset selvitykset ja sähköiset coulombsit eivät kelvanneet korisliigalle, kellonkäyttäjä sai kerätä tavaransa ja vietiin parkkipaikalle todella nopeasti.

Seuraavan puolentoista viikon ajan kellotutkimusta ei voida tehdä Staplesissa, sillä suuri Grammy-palkintojuhla pidetään rakennuksessa helmikuun 13. päivänä.

- – -

Pari asiaa, jotka on hyvä tietää torstaina Edmontonissa ihmeillan pelanneesta Sam Gagnerista. Vieläkin vasta 22-vuotias Sam kuuluu kuten kommenteissa hyvin todettiin Oilersin entisiin tulevaisuuden toivoihin. Öljy varasi hänet 1. kierroksella (6.) kesän 2007 dratfissä.

Gagner pelasi vain yhden vuoden korkeimman tason A-junnukiekkoa sitä ennen Hunterin veljesten omistamassa ja Dale Hunterin valmentamassa todella kovassa OHL:n London Knightsissa sentterinä ketjukavereinaan vieläkin usein mainitussa hirmuketjussa Patrick Kane ja Sergei Kostitsyn.

Läheinen ystävyys Kanen kanssa on yksi tämänkin tarinan sivujuonista. Aikaisemmin Chicago Blackhawksin vieraillessa Edmontonissa puhuttiin usein mahdollisuudesta nähdä Jonathan Toews/Patrick Kane eli Goaldust Twins vastaan Oilersin tulevaisuuden tähdet Gagner/Andrew Cogliano.

Hawksin jälleenrakennusprojekti meni nopeasti Oilersin ohi, joukkue voitti Stanley Cupin Kanen voittomaalilla Toewsin viedessä muut palkinnot pöydästä eikä vertailuja enää tehty. Oilersin tulevaisuus jäi taakse. Siksi kahdeksan pisteen ilta juuri näitä miehiä vastaan oli huomattavaa.

Syksyllä 2007 Gagner pelasi todella hyvin vain 18-vuotiaana tulokkaana Oilersissa. Valmentaja Craig MacTavish antoi luvan vuokrata ”iso talo joen varrelta” kuten hän silloin asian ilmaisi ennen kaiken ratkaisevaa 10 ottelun rajaa.

Sam oli juuri ennen tuon syksyn Oilers-leiriä pelannut Kanadan nuorisomaajoukkueen kahdeksan ottelun supersarjassa Venäjää vastaan. Pelisarja oli syksyn 1972 sarjan 35-vuotisjuhlan kunniaksi pelattu alle 20-vuotiaitten vastaava. Brent Sutterin valmentama Kanada voitti seitsemän pelatuista otteluista. Vain yksi, sopivasti Sutterin kotikylällä Red Deerissä pelattu päättyi tasapeliin.

Gagner pelasi Kanadan parhaassa ketjussa Milan Lucicin ja Claude Girouxn keskellä tuossa sarjassa ja tuli hurjalla vauhdilla Öljyn harjoitusleirille. Jälkeenpäin viisaina voimme arvostella tätäkin 18-vuotissan junnun pitämistä NHL:ssä liian aikaisena. Yksi vuosi lisää juniorikiekkoa olisi ollut parempi pelaajan kehityksen kannalta.

NHL-ura ei ole ollut niin hyvä kuin sen piti olla. Koko ajan on epäilty, pystyykö Sam pelaamaan tarpeeksi tehokkaasti kompensoidakseen nopeutensa ja koonsa puutteita.

Muita esimerkkejä pelaajista, joita hoputettiin NHL-peleihin liian aikaisin on tarpeeksi. Kuten New York Islandersin 18-vuotiaana Showssa aloittanut Josh Bailey.

Sam Gagner ei siis todellakaan ole mikään tuntematon suuruus tai ”tutkan” ulkopuolelta yhtäkkiä otsikoihin noussut yllättäjä. Hän oli ihan vähän aikaa sitten huippuluokan prospekti ja todella korkealta varattu NHL-varaus. Paikan vakiinnuttumanen NHL:ssä on kestänyt vähän aikaa.

- – -

Sam Gagner kertoi mediajoukoille perjantaina saaneensa 60 viestiä puhelimeensa torstaina. Perjantaiaamuna herätessään hän löysi 50 viestiä lisää. Yksi onnittelutekstiviesteistä tuli kalifornian suuntanumerosta, lähettäjä kirjoitti allekirjoituksekseen lyhyesti ”99″. Sam tarkisti hyvin asiasta perillä olevilta asian, ja kyllä, viesti tuli Wayne Gretzkyltä, jonka seuraennätyksen hän oli sivuuttanut.

Perjantaiaamuna Sam sai vielä onnittelusoiton Paul Coffeylta.

- – -

Sam Gagnerin 8-pisteen ottelu herätti laajan keskustelun Edmonton Oilersin ketjukoostumuksista. Valmentaja Tom Renney sekoitti ketjuja torstain pelin toiseen erään ja vasta silloin siirsi Gagnerin sentteriksi Taylor Hallin ja Jordan Eberlen väliin.

Seuranneet kaksi erää todistivat, että Gagner pystyy todella pelaamaan parhaiten keskushyökkääjänä ja tulosta tulee kun vierelle saadaan tarpeeksi hyvät ketjukaverit. Tämä on ongelma Oilersissa, kuten aikaisemmin todettu, sillä lauantain Red Wings-otteluun olkapäävammastaan palannut Ryan Nugent-Hopkins on tietenkin Edmontonin ykkössentteri.

Sam Gagner ei ole kolmosketjun laituri. Se on ihan väärä roolitus tälle pelaajalle. Hänen pitäisi olla kakkosketjun sentteri.

Oilersissa ongelma voitaisiin ratkaista ketjujen sijasta rakentamalla hyökkäys pareilla. Gagner ja Hall. Nuge ja Eberle. Nuge ja Hemsky? Valmennuksella on päätöksiä tehtävänään.

Jos Sam Gagneria ei peluuteta parhaitten mahdollisten laitureitten kanssa Edmontonissa, ehkä Oilersin GM Steve Tambellinin kannattaisi sittenkin vaihtaa hänet muualle. Oilers tarvitsee kipeästi kovatasoisen kiekollisen  top-3 NHL-pakin. Sellaista ei ehkä saada vaihdossa suoraan Sam Gagneria vastaan, mutta hän voisi olla osa kauppaa.

Miltä Gagner näyttäisi Torontossa Joffrey Lupulin ja Phil Kesselin välissä?

Pahin virhe, jonka NHL-manageri voi tehdä, on muuttaa arviointiaan jostain pelaajasta yhden pelin perusteella joko ylös- tai alaspäin ja sitten tehdä nopea pelaajakauppa tunteisiin perustuen. Tässä todella erikoisessa tapauksessa tuo ajatus on hyvä muistaa.

- – -

Gagner rikkoi Wayne Gretzkyn ennätyksen oltuaan lauantain Detroit-ottelussa mukana vielä Oilersin kolmessa ensimmäisessä maalissa, kaikki vielä ensimmäisessä erässä. Gagner oli siis maalintekijänä tai syöttäjänä mukana 11 Oilers-maalissa peräkkäin. Gretzkyn vanha ennätys oli 10.

Torstain huippupelistä huolimatta Sam ei ollut aloitusviisikossa lauantaina. Hyvä tilaisuus juhlia missattu Oilersin toimesta vai hyvä siirto, jolla pidettiin huomio tärkeimmässä, ottelun voittamisessa joukkueena?

- – -

Edmonton Oilersin valmentaja Tom Renney sijoitti kaksi kokonaista maalia kauden 49 ottelussa tehneen Eric Belangerin rankkarikisaan ennen Ryan Nugent-Hopkinsia lauantain Detroit-ottelussa. Valmentajaratkaisu, joka oli todella vaikea ymmärtää.

Belanger ampui kaukaa ja missasi ei ainoastaan maalin vaan vielä maalin takana olevan Air Canadan mainoksenkin siten, että kiekko osui A-kirjaimeen, ei C-kirjaimeen.

Nugent-Hopkins harhautti Red Wings-pelin toisessa erässä Nicklas Lidströmin helponnäköisesti sujauttamalla kiekon NHL-historian toiseksi parhaan puolustajan luistinten välistä ohi. En muista nähneeni kenenkään koskaan vieneen Lidasta täydellisesti kahville edes televisiosta katsottuna, livenä nähdystä pelistä puhumattakaan.

Tuo oli tilanne, jota en onnistu löytämään netistä vielä, mutta joka huomattiin aivan varmasti ympäri NHL:n.

Wingsin Valtteri Filppula pelaa todella hyvää kautta, hän on selvästi ottanut askeleen eteenpäin. Henkilökohtainen yhden kauden piste-ennätys 40 pistettä on jo ohitettu. Filppula on 64 pisteen vauhdissa 52 pelatun ottelun jälkeen 42 pisteellään.

#51 sanoi pelin jälkeen pitävänsä enemmän sentterinä pelaamisesta, mutta laitahyökkääjänä energiaa jää enemmän hyökkäyspeliin. Red Wingsin systeemissä sentterillä on paljon vastuuta puolustuspelissä.

Detroitin ykkösmaalivahti Jimmy Howard loukkasi pikkusormensa Vancouverin ottelussa viime torstaina. Sormen odotetaan parantuvan noin kuudessa viikossa, mutta Jimmy itse uskoo pystyvänsä pelaamaan sillä jo kolmessa. Vahinko, sillä Howard johtaa NHL-vahteja voitoissa 32:lla ja olisi ehkä voinut rikkoa 50 voiton rajan.

- – -

Vain Evgeni Malkin, Claude Giroux ja Steven Stamkos ovat tehneet enemmän pisteitä per peli tällä kaudella kuin Edmonton Oilersin Jordan Eberle. NHL-jääkiekkoa ja junnujen MM-kisoja tarkasti seuraavat tietävät, kuka Eberle on, mutta suuri yleisö helposti unohtaa. Yksi NHL:n parhaista pelaajista.

- – -

Gagnerin fantastinen torstai-ilta paljasti ongelmia Chicago Blackhawksin joukkueen pelissä. Edmonton Oilers suorastaan käveli Blackhawksin yli. Ei minkäänlaista potkua hyökkäyksessä. Ei minkäänlaista kovuutta puolustuksessa. Maalivahtipeli ontuu pahasti. Corey Crawford ja Ray Emery eivät vakuuta, miten ihmeessä tämä joukkue voi kilpailla Vancouver Canucksin kanssa playoffseissa?

Hawks on hävinnyt viisi peräkkäin, seuraava peli tiistaina Coloradossa. Joukkue on ottelua kohti päästettyjen maalien tilastossa NHL:n 25. paras, mikä on todella hälyttävä tilasto.

Kokenut juuri Calgarystä hankittu Brendan Morrison tuo playoffseissa tarvittavaa syvyyttä Hawksin hyökkäykseen.

GM Stan Bowman etsii ilmeisesti Top-4 puolustajaa jostain joukkuettaan auttamaan. ESPN:n Pierre LeBrunin mukaan Hawks on myös halukas lisäämään santapaperia hyökkäykseen joukkueen menetettyä Daniel Carcillo koko loppukaudeksi loukkaantumisen takia.

Patrick Kanen potkusta puuttuu jokin. Jonathan Toews pelaa vieläkin selvästi loukkaantuneena. Hawksin peli on sekaisin.

Chicago on kova joukkue, vain kaksi vuotta sitten Stanley Cup-mestarina juhlineen joukkueen runko on yhä koossa. Bowmanin ja Joel Quennevillen ei tule huolia sattumalta tulleista isoista tappioista, niitä tulee kaikille, vaan joukkueen pelistä yleisesti.

- – -

Huomiota herättänyt uutinen viikonloppuna Seattlesta. Paikallinen Christopher Hansen-niminen rahamies on lähestynyt kaupunkia aikomuksenaan tuoda NBA-koripallo takaisin kaupunkiin rakentamalla uusi areena hyvälle paikalle.

Gary Bettman on sanonut julkisesti tukevansa Seattlen pyrkimyksiä saada NHL jos kaupungilla olisi sopiva rakennus.

Vanhana Seattlen kävijänä – pelasin joskus junnukiekkoa sarjassa, jonka joukkueista yksi pelasi kaupungissa; myöhemmässä vaiheessa elämää vietin monet viikonloput tässä Amerikan luoteisrannikon helmessä – pidän paikkaa hienona, mutta en ole ihan sataprosenttisen vakuuttunut siitä, että Washingtonin osavaltio on oikeaa jääkiekkoaluetta.

Samanaikaisesti toisella puolella Amerikkaa, Brooklynissä rakennetaan uutta koripalloareenaa, Barclays Centeriä NBA:n New Jersey Netsiä varten. New York Islanders ja New Jersey Devils seuraavat tilannetta. Hallin ei uskota soveltuvan NHL-joukkueelle, sinne mahtuu jääkiekkoa varten vain 14,500 katsojaa.

Devils ja Islanders tulevat pelaamaan harjoitusottelun Brooklynin uudessa hallissa lokakuun alussa. Jos Islanders kaikesta huolimatta päättäisi muuttaa alivuokralaiseksi Brooklyniin, sillä on Rangersin kanssa muuton salliva sopimus niin kauan kuin muutto tehdään Long Islandin alueella, Brooklyniin tai Queensiin.

- – -

Senatorskin putoamassa omalle tasolleen? Vastustajajoukkueet huomasivat Ottawa Senatorsin alkukauden ja kuten odotettiin, toisella puoliskolla Sens otetaan vakavammin.

Nyt Sens taistelee playoffpaikasta. Idässä on yhdeksän joukkuetta, jotka taistelevat kahdeksasta playoffpaikasta. Winnipeg Jetsin mahdollisuuksiin ei jaksa millään uskoa, pelit vieraissa ovat myrkkyä ja matkustusväsymys tuhoaa muuten pirteän joukkueen.

Washington Capitals kärsii loukkaantumisista ja on juuri nyt playoffpaikan alapuolella. Brooks Laich, Nicklas Bäckström ja Mike Green ovat syrjässä.

GM George McPheen toimia on mielenkiintoista seurata seuraavina viikkoina. Hänellä on viime kesänä Semyon Varlamov-kaupassa Coloradolta saatu ykkösvaraus valttina hihassaan.

Lauantain 5-0 selkäsauna Ontarion taistelussa Toronto Maple Leafsiltä oli Ottawan kuudes perättäinen tappio.

- – -

Anaheim Ducksin seuraavat kaksi viikkoa tulevat määräämään sen, ryhtyykö GM Bob Murray myymään pelaajia pois. Kuuden ottelun voittoputken jälkeen Ankat on nyt hävinnyt kahdesti Dallasille ja kerran Columbukselle, välissä yksi voitto Phoenixistä.

Kello tikittää uhkaavasti. Kahteen tappioon peräkkäin ei ole enää varaa.

Puolustaja Lubomir Visnovsky voisi olla se Top-4 pakki, jota useampi joukkue etsii. Veteraanihyökkääjä Jason Blake on taas vireessä ja voisi auttaa playoffjoukkuetta. Corey Perry, Bobby Ryan, Ryan Getzlaf, Cam Fowler ja Jonas Hiller eivät ole menossa mihinkään. Murray ei voi tehdä näistä miehistä kauppaa, jonka hän voisi voittaa.

Vaikea kuvitella Teemu Selännettä muun NHL-joukkueen paidassa, mutta..

Anaheim saa kotilammelleen tänään maanantaina vieraaksi Calgary Flamesin. Mielenkiintoinen suomalaisilta maalivahtipuolella. Flamesin Miikka Kiprusoff voi voitolla päästä 300 voiton kerhoon. Toisella puolella Iiro Tarkki on kutsuttu takaisin Showhun. Jeff Deslauriers on lähetetty Syracuce Crunchin AHL-joukkueeseen.

- – -

Kokonainen vuosi. Scott Gomez on nyt virallisesti pelannut kokonaisen vuoden hyökkääjänä NHL:ssä seitsemän miljoonan dollarin palkalla tekemättä maalia. Sunnuntain Winnipeg-ottelussa Tomas Plekanec teki maalin, joka jouduttiin tarkastamaan siltä varalta, että kiekko olisi osunut maalin edessä seisoneeseen Gomeziin matkalla.

Bell Centren yleisö buuasi kun kuuluttaja ilmoitti maalintekijäksi Plekanecin.

Ainakin kaksi Montrealin alueen biljardihallia lupaa jo ilmaisen kierroksen kaikille läsnäolijoille Gomezin viimeinkin maalatessa. Siitä tulee iloinen hetki. Pahalta tuntuu jo Alaskan miehen puolesta.

- – -

Nostan hattua kahdelle NHL-pelaajalle, jotka tekivät ratkaisunsa, hakivat apua ja uskaltavat puhua asioista muita auttaakseen. Nashville Predatorsin Brian McGrattan ja Jordin Tootoo ovat kumpikin selvittäneet asiansa demoniensa kanssa ja jatkavat elämäänsä raittiina.

Hockey Night in Canada teki hienon jutun näistä kahdesta pelaajasta, en tiedä näkyykö linkki.

Predators tukee pelaajiaan komeasti. ”Joukkueemme perustuu toisen mahdollisuuteen, olemme laajennusjoukkue”, sanoi valmentaja Barry Trotz. ”Jokainen pelaaja joukkueessamme on saanut toisen mahdollisuuden.”

- – -

Äänet punaviivan takaisintuomisesta ovat tulleet takaisin kiekkokeskusteluihin.

Don Cherry puhui asiasta ja näytti tilanteita erittäin katsotussa Hockey Night in Canada-osiossaan. ”Kiekon ampuminen kohti toista päätyä, vaatiiko tuo taitoa?”, kysyi Grapes.

Cherry on oikeassa. Miten jääkiekko menee eteenpäin, jos puolustaja yksinkertaisesti ampuu kiekon ylöspäin, hyökkääjä ohjaa kiekon toisella siniviivalla odottavalla mailanlavallaan päätyyn ja vastapuolen puolustaja hakee kiekon ja tekee saman?

Tampa Bay Lightningin GM Steve Yzerman sanoi Tampa Bay Timesille, että säännönmuutokset tehtiin, jotta pelistä tulisi enemmän taitoja vaativaa ja nopeampaa. Peli ei ole muuttunut taidokkaammaksi.

Ottawa Senatorsin GM Bryan Murray on vielä yksi punaviivan pitkäaikaisista jääkiekon sisäpuolella olevista kannattajista.

Olisiko aika tuoda punaviiva ja taitoa vaativa kiekko takaisin?

NHL-managerit pitävät kokouksensa maaliskuussa, tämä asia lienee listalla.

- – -

Siirtotakarajapäivään (maanantai, helmikuun 27.)  enää kolme viikkoa. Pelaajakauppahuhuissa esiintyvistä nimistä Columbus Blue Jacketsin Jeff Carterilla on sopimusta vielä 10 vuotta jäljellä, mikä pelottaa monia seuroja. Carterin sopimuksessa uskottiin olleen vielä NT-pykälän, mutta Calgary Sunin Eric Francis raportoi Carterin agentin ilmoittaneen, ettei pykälä ole enää voimassa.

Jeff Carter oli pettynyt jouduttuaan pois Philadelphiasta. Sen jälkeen kausi on ollut huono eivätkä loukkaantumiset ole auttaneet. Taitava pelaaja, jolla potentiaalia 40-maalin tekijäksi.

Nashville Predatorsin Ryan Suteria seurataan myös tarkasti. Nashville Predatorsilla ei ehkä ole varaa pitää kaikkia kolmea huippupelaajaansa. Kaiken takana tuntuu olevan ajatus siitä, että Detroit Red Wings astuu pelin mukaan jos Nicklas Lidström päättää lopettaa.

Hockey Night in Canadan mukaan Tuomo Ruutu voi hyvinkin jäädä Carolinaan Tim Gleasonin tapaan, kuten viime viikolla ennustelimme yhtenä hyvistä vaihtoehdoista.

- – -

Ja vielä, tässä kommenteissa mainittu olutfirman tekemä isku kanadalaiseen harrastelijakiekko-otteluun. Samasta linkistä voi katsoa pitemmän filmin projektin tekemisestä.

Täysin yllätetyt pelaajat olivat aika ihmeissään. Heille oli kerrottu vain, että joku tekee pientä dokumenttia harrastelijakiekosta. Sitten kuusisataa hurjaa fania ilmestyi pikkuhalliin. Hyvin onnistunut projekti. Filmille tallentui aitoa ihmetystä ja iloa.

- – -

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Jouninposti@shaw.ca

4 plus 4 ottelun viimeisten 40 peliminuutin aikana oli niin vakuuttava esitys, että pelaaja #89 sai käydä jäällä ottelun ykkös- kakkos- ja kolmostähtenä. Erittäin harvinainen kunnia NHL-pelaajalle, jonka väitetään annetun ainoastaan Rocket Richardille tätä aikaisemmin.

- – -

”Minusta tämä tuntuu vitsiltä”, ihmetteli itsekin toisen polven NHL-hyökkääjä, viidettä kauttaan maailman kovimmassa liigassa jo pelaava 22-vuotias Sam Gagner ottelun jälkeen.

”Ehkä junnupeleissä tein joskus kahdeksan pistettä, mutta siitä on tosi kauan aikaa. Tuntuu hyvältä pelata tällainen peli.”

”Kaikki, mihin koskin, tuntui menevän sisään. En ole ollut osallisena missään tämänkaltaisessa aikaisemmin, joten tämä tuntuu hyvältä.”

Sam Gagner tunnetaan taitavana ja ovelana pelintekijänä. Hän osaa harhauttaa puolustajia ja maalivahteja. Hän ampuu hyvin ja yllättävästi. Hänellä on, kuten jääkiekossa sanotaan, pehmeät kädet ja nopea maila.

Kaikki nuo taidot olivat esillä torstaina Edmontonin Rexall Placella. Neljä maalia ja neljä syöttöä. Ja tämä kaikki pelaajalta, jonka kausi ei ole ollut kovin hyvä. Hänellä oli 22 pistettä koossa ennen Chicago-ottelua. Hänen nimensä oli näkynyt jo viikkojen ajan pelaajakauppahuhuissa.

Sam Gagner ei ollut tehnyt maalia 11 ottelussa ennen torstain fantastista esitystä. Hawks-ottelussakaan hän ei tehnyt pisteitä ensimmäisessä erässä. Siis 8 pistettä 40 minuutissa.

Tässä TSN:n kooste.

- – -

Joskus kaikki yksinkertaisesti onnistuu jääkiekkoilijalle. Sellainen ilta oli Sam Gagnerilla.

Hän sai pelata isoja minuutteja hyvässä ketjussa parhaitten Oilers-pelaajien vierellä. Hänen itseluottamuksensa parani vaihto vaihdolta. Maali näytti jalkapallomaalilta hänen silmissään.

Fantastinen ilta.

Vain 18-vuotiaana NHL:ssä aloittanut, nyt viidettä kauttaan pelaava 22-vuotias toisen polven NHL-pelaaja istui kauden 2011-12 kuusi ensimmäistä ottelua syrjässä nilkkavamman takia. Päästyään kokoonpanoon hän ei onnistunut tekemään maalia 19 ensimmäisessä pelaamassaan pelissä. Kauden ensimmäinen maali tuli vasta joulukuun 3. Calgaryä vastaan.

Sam pelasi vasenta laitaa, sentterinä, oikeassa laidassa. Hän kävi kaikki ketjut läpi ykkösketjusta neloseen. Valmentaja Tom Renney jaksoi uskoa pelaajaan, sillä tämä ei missään vaiheessa luovuttanut, työmoraali oli aina korkea.

Pari viikkoa sitten Sam haastoi Anaheimin Francois Beaucheminin tappeluun. Beauchemin on huomattavasti Gagneria isompi ja pelätty tappelija. Katsomoon saakka pystyi näkemään, miten iso Ducks-pakki vielä varmuuden vuoksi kysyi Gagnerilta, oliko tämä nyt ihan varma ennenkuin hän iski neljä kovaa vasenta tämän päähän.

”En tiennyt, että hän oli vasuri”, sanoi Sam Gagner silloin pelin jälkeen. Klassikko.

”En tiennyt mitä odottaa palattuani loukkaantumisen jälkeen”, sanoi Gagner tänään. ”Meillä oli niin paljon hyviä pelaajia hyökkäysketjuissa, että oli vaikeaa löytää vakioroolia. Valmentajat kohtelivat minua hyvin enkä luovuttanut.”

Viime kausi, Gagnerin neljäs NHL-kausi päättyi tylyllä tavalla maaliskuussa ikävään loukkaantumiseen luistimenterän viillettyä käden niveliä. 2010-11 oli pettymys monella tavalla Samille. Miinus 17 oli NHL:n huonoimman joukkueen huonoin sijoitus plusmiinustilastossa (Tänään Sam oli plus 6).

Sam Gagner takelteli aloitusympyrässä, voittoprosentti putosi 43.8:aan.

Gagner on taitava ja luova pelaaja, mutts joskus hän unohtaa liikuttaa jalkojaan eikä näytä aggressiiviselta. Hänen on pakko pelata ns. kiireistä kiekkoa, koska hän ei ole isokokoinen, vahva, röyhkeä eikä erityisen nopea.

Kauden 2011-12 piti olla se kausi, jona Sam Gagner nousee lopullisesti top-6 tasolle NHL:ssä parantamalla puolustuspeliään ja kovuuttaan kaksinkamppailuissa. Kausi alkoi huonosti ja jatkui vieläkin huonommin. Sitten piristynyt peli tuotti lopulta tämän historiallisen illan.

Vähän yli viikko sitten Gagner teki hienon maalin rankkarikisassa San Jose Sharksia vastaan. Harhautus ja itseluottamus sitä tehdessä toi mieleen 18-vuotiaan Sam Gagnerin. Hänen pelinsä oli menossa oikeaan suuntaan.

Kukaan ei tietenkään voinut odottaa, että hän nousisi yhdessä illassa NHL:n pistepörssin 200. sijalta 110:ksi, ohittaen 90 pelaajaa 40 peliminuutin aikana!

- – -

Miten nyt käy siirtohuhuille? Sam Gagnerista pyydettävä korvaus pelaajamarkkinoilla nousi varmasti kattoon tämän yhden historiallisen ottelun takia. Pelaajasta mahdollisesti kiinnostuneet NHL-seurojen managerit näkivät, että Gagner pystyy pelaamaan sentterinä huippuketjuissa.

Oilers etsii tunnetusti hyvää puolustajaa siirtomarkkinoilta.

Gagner on tavallisimmillaan hyvä kakkosketjun sentteri. Parempi keskellä kuin laidassa, mutta hän tarvitsee tarpeeksi hyvät laiturit vierelleen, mikä voi olla ongelma Oilersissa silloin kun Taylor Hall, Ryan Nugent-Hopkins ja Jordan Eberle kootaan yhdeksi ketjuksi.

Vaikea uskoa, että Oilers myy tätä miestä pois tällä kaudella. Gretzky ja Coffeykin myytiin pois, joku voi muistuttaa, mutta silti. Oilersin GM Steve Tambellinin ei tiedetä kaupitelleen Gagneria missään vaiheessa. Ei ole kyse siitä, nimen saa huhuihin muutenkin.

- – -

Edmonton Oilers on voittanut Chicago Blackhawksin kolme kertaa tällä kaudella. Kerran Chicagossa ja kahdesti Edmontonissa. Edellinen Hawks-ottelu Edmontonissa päättyi 8-2.

Täysin mahdotonta selittää, mistä tämä johtuu. Sarjataulukossa ja paperilla joukkueitten paremmuudesta ei ole mitään epäselvyyttä.

Taylor Hall ja Jordan Eberle pelasivat samalla nuoren uransa hienoimmat neljän pisteen illat, mutta se jää vähemmälle huomiolle.

- – -

Vain 13 pelaajaa on koskaan tehnyt kahdeksan pistettä yhdessä ottelussa. Tässä tuon erittäin eksklusiivisen kerhon jäsenet:

Maurice Richard, Bert Olmstead, Darryl Sittler, Tom Bladon, Bryan Trottier, Peter Stastny, Anton Stastny, Wayne Gretzky, Paul Coffey, Patrik Sundström, Mario Lemieux, Bernie Nicholls ja nyt Sam Gagner.

Gretzky teki 8 pistettä kolme kertaa, Mario kahdesti. Bladon ja Coffey olivat puolustajia.

Edellisen kerran tällaista herkkua on tarjoiltu NHL-runkosarjassa uuden vuoden aattona 1988, asialla Mario Lemieux. Se oli se ottelu, jossa Mario teki viisi maalia eri tavoilla. Viimeinen 8 pisteen playoffottelu oli myös Marion tekemä, huhtikuussa 1989.

Tämä on siis jotain todella, todella harvinaista. Jos seuraava kahdeksan pisteen ilta tulee taas 24 vuoden päästä, voimme kukin laskea kuinka vanhaksi olemme siihen mennessä ehtineet hyvällä onnella tulla.

Vuonna 1989 päivänvalon nähnyt Sam Gagner ei ollut vielä edes syntynyt edellisen NHL-pelaajan tehdessä 8 pistettä.

Edellinen neljä maalia yhdessä ottelussa tehnyt Edmonton Oilersin pelaaja oli Alex Selivanov vuonna 1999. 13 vuotta sitten. Edellinen kuusi pistettä tehnyt Oiler oli Jari Kurri joulukuussa 1988.

Darryl Sittlerin 10 pisteen ilta Toronton Maple Leaf Gardenissa Boston Bruinsia vastaan helmikuun 6., 1976 pysyy NHL-ennätyksenä.

Samin isä Dave Gagner poseerasi joskus 1990-luvun alussa The Hockey Newsin kannessa paidattomana, pidellen pientä poikaansa. Dave pelasi 946 ottelua NHL:ssä. Hän teki 318 maalia ja kokosi 719 pistettä. Erittäin hyvä NHL-ura. Aivan kuten poikansakin, myös isä oli pienikokoinen ja taitava sentteri.

Dave teki kerran kuusi pistettä yhdessä ottelussa. Nyt poika pani paremmaksi kahdeksalla.

- – -

Kausi on ollut pitkä Edmontonissa. Todella hyvän noin 17 ensimmäisen ottelun jälkeen Oilersin pelivire putosi pahasti. Öljy putosi koko sarjan 29. sijalle. Alettiin taas puhua ainakin varauslotosta ja mitä sieltä voidaan saada. Koko kaupungin fiilikset näyttivät putoavan joukkueen pudotessa alamaihin.

Parasta jääkiekossa on pelaajien yhteishenki. Parasta Sam Gagnerin historiallisessa illassa oli nähdä se, miten koko Edmonton Oilersin joukkue kuin yhtenä miehenä halusi saada ennätyksen pienikokoiselle ja vaatimattomalle taitosentterille.

Ottelun jälkeen koko joukkue hautasi Samin alleen onnitellen tätä. Kaikki olivat vilpittömän iloisia hänen puolestaan.

Lopussa valmentaja Tom Renney peluutti Gagneria tuplavaihdoissa, muut pelaajat kannustivat jo väsynyttä #89 yrittämään vielä. ”Kaikki kannustivat minua pysymään jäällä viimeisten viiden minuutin aikana, mutta en jaksanut enää. Jalkani eivät kantaneet,” sanoi illan sankari ottelun jälkeen.

Oli hienoa kuulla Gagnerin sanovan, että myös Hawksin pelaajat kävivät onnittelemassa häntä ottelun aikana. Hienoa urheiluhenkeä omasta pettymyksestä huolimatta.

Tänään Edmonton Oilers pelasi Sam Gagnerille, joka pelasi elämänsä ottelun.

Hieno jääkiekkoilta. Nostakaamme hattua Samille.

- – -

Täällä Jouni Nieminen, Rexall Place, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Jouninposti@shaw.ca

Tässä Sam Gagnerin lehdistötilaisuus Edmontonissa kokonaisuudessaan.

Tässä valmentaja Tom Renneyn tilaisuus.

Tässä Chicago Blackhawksin pelaajat toisella puolella hallia.

- – -

Pittsburgh Penguins piti GM Ray Sheron ja Sidney Crosbyn johdolla tiistaina tiedoitustilaisuuden, jossa Crosbyn terveydentilaa koskevat asiat selvitettiin. Sidillä on siis pehmytkudosvamma niskassa. Hyvä puoli on se, että tämä on jotain sellaista, jota Sidin valitsemat terveysalan ammattilaiset voivat kuntouttaa. Aivotärähdysvamman kanssa ei voi kuin odotella.

Shero ja Crosby eivät sanoneet sanaakaan mahdollisesta paluuaikataulusta.

Tässä asiassa tärkeää tietää, että Crosby haki apua Penguinsin ulkopuolisilta lääkäreiltä. Vaikka apua tulikin lopulta ulkopuolelta, Penguinsin ja Crosbyn välit eivät ole huonot. Mitään skandaalia ei ole. Seura haluaa pelaajan parasta kuten pelaajakin. Seuran omistaja Mario Lemieux on vahvasti kuvassa mukana viettäen aikaa entisen alivuokralaisensa kanssa.

Tässä ollaan kaukana Bob Clarke/Eric Lindros-tapauksesta.

Sid luistelee raporttien mukaan todella hyvin harjoituksissaan. Ehkä tämä spesiaali pelaaja vihdoinkin pääsee takaisin näitten uutisten myötä. Mieluummin raportoisin asioita, joita Sidney Crosby on tehnyt jäällä kuin tätä.

Pittsburgh Penguins ei varmasti olisi halunnut tämän tarinan tuloa julkisuuteen sillä tavalla kuin se viime viikonloppuna tuli ennenkuin kaikkia faktoja edes tiedettiin kuten nyt tiedetään. Vaikea ymmärtää, miten lääkärit olivat voineet tehdä väärän diagnoosin, varsinkin tällaisessa tapauksessa.

Yhden teorian mukaan ns. MRI-kuvaus on hyvä testi kun tutkitaan aivoihin, lihaksiin tai hermostoihin tulleita vammoja, mutta sillä ei voida nähdä luuvammoja. Toisen teorian mukaan Sidillä on saattanut olla jotain vikaa niskassaan jo syntymästä, ennen jääkiekon aloittamista. Tuota toista teoriaa on todella vaikea uskoa. Miten noin isoa asiaa ei oltaisi muka huomattu kaikkien näitten vuosien aikana?

Samanaikaisesti Penguins on pelannut todella hyvin viime aikoina. Jordan Staal palaa jossain vaiheessa, kuten ehkä Sidneykin. Jos Shero saa tietää ajoissa, että kaksi hänen parasta sentteriään, tekee paluun, se vastaa jo todella isoa pelaajakauppaa vaikutukseltaan.

- – -

Salajuoni? Ottawa Senators pelasi All Star-viikonlopun jälkeisen ensimmäisen sarjaottelunsa tiistaina Bostonissa. Todellinen Team Alfredsson vastaan Team Chara siis. Boston voitti ottelun lopulta 4-3 tällä Dennis Seidenbergin parkkipaikalta ampumalla laukauksella, jonka Craig Anderson tumpeloi taakseen kolmannen erän alkupuolella.

Sitä ennen Bruins taisteli takaisin 3-1 tappioasemasta.

Paljon porua Ottawan suunnasta ottelun jälkeen siitä, ettei Boston Bruins – NHL:n eniten jäähypenkkiä kuluttava joukkue – joutunut kertakaan alivoimatilanteeseen koko ottelussa. Sens joutui neljä kertaa. Boston teki kaksi maalia neljästä ylivoimamahdollisuudestaan.

Sens-fanit osoittavat syyttävää sormea seeprapaita Dan O`Rourken suuntaan. Sama mies, joka tammikuun 21. päivän ottelun viimeisellä minuutilla Anaheimissa antoi Ottawan puolustaja Erik Karlssonille kakkosen teeskentelystä tästä tilanteesta, jossa Ducksin Ryan Getzlafin maila hieman hipaisi nopeaa ruotsalaista.

Mielestäni tilanne ei ollut teeskentely, Karlsson kaatui ominpäin.

Ottelun jälkeen O`Rourke oli sanonut Sens-valmentaja Paul MacLeanille tuominneensa jäähyn, koska Karlsson on teeskentelijä (englanniksi ”diver”). Senatorsin pelaajat ja valmentaja olivat asiasta eri mieltä.

Tämä oli vakava asia Senatorsille senkin takia, koska Erik Karlsson on joukkueen tärkeimpiä pelaajia. Muut joukkueet yrittävä käyttää tämän mahdollisesti saamaa mainetta teeskentelijänä hyväkseen kaikin tavoin. Sitä Sens ei halua.

MacLean ei ole ollut tämän jälkeen O`Rourken parhaita kavereita. Bostonin ottelu tiistaina päättyi kuviin, joissa valmentaja huusi raivoissaan erotuomarille poistuessaan. Jostain kumman syystä Dan O`Rourke on vielä tuominnut kolme Sensin viimeisistä neljästä ottelusta. Ottawan fanit puhuvat jo NHL:n salaliitosta heidän joukkuettaan vastaan.

Näitten ottelujen välissä oli peli Los Angeles Kingsiä vastaan, jossa O`Rourke vihelsi toisen kokeneen NHL-seepra Tim Peelin kanssa. Tuossa ottelussa Kings sai rankkarin, josta kiisteltiin paljon jälkeenpäin. Maalin takana seissyt O`Rourke oli sitä mieltä, että puolustaja Chris Phillips oli sulkenut kiekon maalivahdin alueella hanskallaan ja vihelsi rankkarin.

Sen jälkeen Senators kävi vielä Phoenixissä, jossa kapteeni Daniel Alfredssonin maali hylättiin erittäin kyseenalaisen maalivahdin estämisen vuoksi. O`Rourke ei viheltänyt siinä pelissä, mutta taas Senatorsin kannattajat tunsivat itsensä petetyiksi.

Pari postausta sittenhän blogilla mainittiin siitä, että NHL-tuomareitten pomo Terry Gregson oli pari viikkoa sitten pitänyt tuomareille konferenssipuhelukokouksen, jossa käsiteltiin juuri sääntöjenvastaista maalivahtien estämistä ja teeskentelyjä. On pakko ajatella, että juuri nämä aiheet olivat käsiteltävänä siksi, koska tuomareitten työssä on parantamisen varaa näitten sääntöjen kohdalla.

Valmentaja MacLean on sittemmin rauhoittunut ja antanut lausunnon, jonka mukaan hänen joukkueensa tulee keskittymään pelaamiseen jättäen tuomarit rauhaan. Jääkiekko on tunteita pintaan nostava peli ja valmentajatkin päästävät suustaan joskus asioita, joita hekin ehkä katuvat jälkeenpäin.

MacLeanin ei olisi pitänyt sanoa julkisesti mitään Erik Karlssonin tapauksesta. Hän olisi voinut tehdä sen yksityisesti tai pyytää managerinsa Bryan Murrayn selvittää asia NHL:n tuomareitten kanssa.

Mielenkiintoinen jupakka. Dan O`Rourke on yksi NHL:n ihan parhaista seeprapaidoista. Osoitus tästä on se, että hänet valittiin tuomitsemaan Stanley Cupin finaalisarjassa. NHL-tuomareitten esitykset analysoidaan liigan toimesta tarkasti joka ikinen ilta. Vain parhaat pääsevät pudotuspeleihin ja siitä eteenpäin kierros kierrokselta. En usko hänen kantavan henkilökohtaista kaunaa mitään joukkuetta tai valmentajaa vastaan. Hän on täysin huippuammattilainen työssään.

O`Rourke on yksi parhaista luistelijoista seeprapaitojen joukossa. Edmonton Journalin Jim Matheson teki hänestä hyvän jutun pari viikkoa sitten.

Erotuomaritkin ovat ihmisiä. Me kaikki olemme nähneet tilanteita, joissa huonosti käyttäytynyt jääkiekkovalmentaja on saanut maksaa käytöksestään tuomareita kohtaan. En usko Dan O`Rourken pitävän Paul MacLeanista ja Senatorsista tapahtuneitten jälkeen, mutta samalla en usko hänen toimivan kostomielessä.

NHL:n tuomareitten työvuorojen järjestelyä on tämän tapauksen yhteydessä arvosteltu, mutta seeprapaitojen otteluohjelma on tarkasti suunniteltu matkustuksineen jo kuukausia sitten.

- – -

Pari seurattavaa joukkuetta (monen muun lisäksi) seuraavien viikkojen aikana ovat Vancouver Canucks ja Dallas Stars.

Moni huomasi, miten Canucksin käytti aloittajanaan jokin aika sitten Bostonissa kakkosvahti Corey Schneideria. Tiistaina toisen verivihollisen Chicago Blackhawksin vieraillessa Schneider sai taas aloittaa. Hän pelasi hyvin torjuen 37 laukausta.

GM Mike Gillis näyttää pitävän joukkueestaan. Hän osasi hankkia David Boothin jo aikaisemmin vaihtokaupassa välttäen suuren helmikuisen paineen alle joutumisen. Monet tuntuvat näkevän Canucksin puolustuksessa Christian Ehroffin kokoisen aukon, mutta Gillis uskoo joukkueessaan olevan jo 9 NHL-puolustajaa.

Vancouver näyttää olevan yhtä hyvä kuin vuosi sittenkin.

Seuraavat kaksi viikkoa ovat todella tärkeät Dallas Starsille. Kahdeksan seuraavasta 13 pelistä pelataan vieraissa. Jos Stars putoaa tänä aikana playoffpaikalta, tulemme todennäköisesti näkemään pelaajakauppoja. GM Joe Nieuwendyk tietää noitten pelien jälkeen onko hän myyjä vai ostaja.

Puolustaja Nicklas Grossman on pelaaja, josta muutaman joukkueen uskotaan olevan kiinnostuneen. Grossmanista tulee UFA heinäkuussa.

- – -

Muistaako kukaan vielä, että joitakin vuosia sitten Toronto Maple Leafsin GM:n virkaa tuurannut Cliff Fletcher olisi saanut Jeff Carterin Philadelphiasta joukkueeseensa, mutta pelaajakaupan toinen osapuoli Tomas Kaberle käytti veto-oikeuttaan ja esti kauppojen syntymisen?

Silver Fox oli todella lähellä tehdä taas huikean kaupan. Carter ei ole tällä kaudella tehnyt oikein mitään parantaakseen huonontunutta mainettaan ja sopimusta on vielä 10 vuotta jäljellä.

- – -

Mitä mieltä teoriasta, että New Jersey Devilsin Zach Parise päätyisi jotakin kautta Nashvilleen? Lou Lamoriellolla ja David Poilella tiedetään olevan hyvät välit.

Seuraavat viikot ja kuukaudet ovat huipputärkeät Predatorsin organisaatiolle. Joukkueen on satsattava nyt tai ei koskaan. Predatorsin on osallistuttava Parisen kaltaisten pelaajien tarjouskisoihin.

- – -

Anaheim Ducks on 10 pisteen päässä playoffpaikasta tätä kirjoitettaessa 45 pisteellä. Minnesota Wildin romahdus Nashvilleä vastaan auttoi Ducksin playofftaistelua, mutta Ankkojen kotitappio Dallasille keskiviikkona ei.

Onko kaikki liian myöhäistä? Ducks oli 20 pisteen päässä playoffseista vielä tammikuun alussa. Anaheimin ei ole pelkästään voitettava jatkossakin, sen on voitettava varsinaisella peliajalla ja vältettävä kolmen pisteen pelejä.

Sivuosien esittäjien teho on maalivahtipelin ohella ratkaisevaa Ducksin keväässä. Andrew Coglianon hattutemppu Phoenixissä tiistaina oli hyvä merkki.

- – -

Los Angeles Kingsin nuori tähtipuolustaja Drew Doughty teki keskiviikkona voittomaalin LA:ssä vieraillutta Columbus Blue Jacketsia vastaan vain 0.4 sekuntia ennen loppusummerin soimista. Hienoa nähdä kotijoukkue juhlimassa aivan viime sekunnilla ratkaistua voittoa.

Tässä tuo Doughtyn maali. Seuratkaa kuvan vasemmassa yläkulmassa juoksevaa pelikelloa.

Kun peliaikaa on jäljellä 1.8 sekuntia kello pysähtyy noin puoleksitoista sekunniksi.

Tässä sama maali nähtynä kattokameran avulla. Mitä ihmettä?

Maali hyväksyttiin ja pysyy hyväksyttynä. Jälkeenpäin tilannetta ei voida muuttaa toiseksi.

Columbus Dispatchin toimittaja Aaron Portzline on luotettava lähde niille, joita kiinnostaa seurata Jacketsin vaiheita. Portzline twiittasi pelin jälkeen Columbuksen väliaikaisen päävalmentaja Todd Richardsin pelin jälkeen antamat kommentit:

”Minulla ei ole asiasta virallista tietoa, mutta katsottuani tilanteen uusintana ja keskusteltuani TV-tuottajamme kanssa, kello pysähtyi ajassa 1.8 puoleksitoista sekunniksi. He tekivät maalin kun peliä oli 0.5 sekuntia jäljellä.”

”Olen todella pettynyt pelaajien puolesta.”

Tästä asiasta puhutaan tänään aivan varmasti. NHL:n ja Los Angeles Kingsin on pakko selvittää asia. Mitä tässä oikein tapahtui?

- – -

Noin 250 NHL-scoutin ja muun sikariportaan jäsenen arvioitiin olleen keskiviikkona keskellä Brittiläisen Kolumbian kaunista vuoristoa sijaitsevassa Kelownan kaupungissa, jossa pelattiin jokavuotinen CHL:n Prospects-ottelu.

Prospektien peli on erilainen tähdistöottelu siinä mielessä, että tässä pelissä ei vankeja oteta eikä armoa pyydetä. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus näyttää osaamista kovassa seurassa kykyjenetsijöille. Monet pelaajista eivät pääse keväällä loistamaan pudotuspeleissä joukkueensa kanssa, joten tämä on mahdollisuus, joka on pakko käyttää hyväksi.

Perinteiseen tapaan vastakkain asettuivat Team Orr ja Team Cherry. Päävalmentajina toimivat Pat Quinn ja Mark Recchi.

Tälle vuosikerralle tunnusomaista on se, että kymmenisen ottelussa normaalisti pelaavaa nuorta kiekkoilijaa on loukkaantuneina, osa suuren osan kaudesta. On odotettavissa, että kesän NHL Combine-viikonlopusta ja itse varaustilaisuudesta tulee tilaisuuksia, joissa nähdään lääkäreitä, lääkärintodistuksia ja tehdään testejä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Ensi kesän varaustilaisuudessa nähdään paljon puolustajia alkukierroksilla. Aivan parhaitten hyökkääjäprospektien joukossa ei ole yhtään kanadalaista pelaajaa, mikä on huomattavaa.

- – -

Ryan Nugent-Hopkins oli prospektipelin tähti vuosi sitten. NHL:n pistepörssissä jo 53 pisteellä viiden parhaan joukkoon pyrkivä John Tavares oli aikaisemmin.

Keskinkertaisena luistelijana aikaisemmin tunnettu Tavares on tehnyt urakalla töitä parantaakseen luisteluaan.

- – -

Detroit Red Wings vieraili Calgaryssä tiistaina. Flames ja Red Wings olivat Jaroslavl Lokomotivin lento-onnettomuudessa syyskuussa menehtyneen Brad McCrimmonin vanhoja seuroja. McCrimmon voitti Stanley Cupin Flamesin paidassa pelaajana vuonna 1989 ja toimi myöhemmin joukkueen valmennusryhmässä.

Hieno teko Flamesiltä ja Red Wingsiltä kunnioittaa ”Beast”:ina tunnetun jääkiekkomiehen muistoa. Pelaajat luistelivat alkuverryttelyyn paidoissa #4. Paidat myydään ”Love for Lokomotiv”-keräykseen eli menehtyneitten pelaajien perheitten hyväksi.

Tässä ennen ottelua näytetty kunnianosoitus.

Hiljaisen hetken sijasta yli 19-tuhantista yleisöä pyydettiin pitämään meteliä Flamesin entiselle kapteenille.

- – -

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Jouninposti@shaw.ca

Canesin GM Jim Rutherfordin puhelin on raporttien mukaan saanut ensin soittoja kahden joukkueen edustajilta, sitten kolmas ilmestyi paikalle. Viime päivien mediakohun auttamana nyt kiinnostuneita on ainakin kourallinen. Vähälle huomiolle jää vielä yksi, mukava vaihtoehto.

Koska me emme tietenkään tiedä mistään yhtään mitään, spekuloikaamme nyt sitten oikein kunnolla.

- – -

TSN-urheilukanavan arvostettu toimittaja Darren Dreger ilmoitti, että Tuomo Ruutu todennäköisesti myydään pois budjettiaan pienentävästä Carolina Hurricanesista jo tällä viikolla. Dreger on mies, joka puhuu tai tekstittelee NHL-managereitten kanssa päivittäin.

Kyse ei koskaan ollut siitä, etteikö Ruutu ole hyvä pelaaja, hyvä joukkuekaveri tai etteikö hän sovi Hurricanesiin. Hän sopii. Tämän pienen NHL-blogin kommentoijat arvioivat 28-vuotiaan suomalaislaiturin todennäköisesti tässä uransa tärkeässä tienhaarassa hakevan noin kuuden vuoden, $24 miljoonan sopimusta. Se vaikuttaisi johdonmukaiselta.

#15 pystyy pelaamaan Top-6 roolissa eli NHL-joukkueen kahdessa ensimmäisessä ketjussa monessa NHL-joukkueessa. Hän on aggressiivinen taistelijapelaaja, joka pystyy varmasti pelaamaan ainakin kolmosketjussa jokaisessa joukkueessa. Monipuolisena pelaajana Tuomo pystyy pelaamaan joko keskellä tai laidassa.

- – -

Tuomon asenne on aina ollut kohdallaan. Kaksi vuotta sitten, juuri ennen Vancouverin olympiaturnausta Carolina Hurricanes kävi Edmontonissa. Tuomo oli silloin toipilaana olkapäävamman takia, mutta hän harjoitteli yksinään 40 minuuttia joukkueharjoituksensa jälkeen Rexall Placen kaukalossa.

Hallihenkilökunta oli jo puhdistamassa pleksejä toisessa päässä kaukaloa Tuomon lopettaessa viimein harjoituksensa. Jäältä tultuaan Ruutu sanoi Suomen lähtevän ottamaan voittoa turnauksesta, koska edellisissä kisoissa Torinossa oltiin hopealla. Hän myönsi, että siihen tarvittiin ihme, mutta lyhyessä turnauksessa mikä tahansa olisi mahdollista.

”Emme kuulu ennakkosuosikkeihin, mutta periksi ei anneta”, sanoi hikinen Tuomo Ruutu.

”Meillä on sisua”, hän lisäsi.

Juuri tuollaisten pelaajien kanssa voitetaan turnauksia, playoffpelejä ja mestaruuksia. Vancouverista tuli pronssia. Ruutu oli yksi viime kevään loistavista kultaleijonista täräyttäen kuusi maalia MM-kisoissa.

- – -

Olen pitänyt Tuomoa ehkä NHL:n parhaana taklaavana hyökkääjänä. Hän on vuosittain usein taklaavien tilastojen kärkitiloilla, siellä Cal Clutterbuckin, Matt Martinin ja Dustin Brownin seurassa. Myös siirtohuhuissa näkyvä Brenden Morrow on hyökkääjä, jonka nimi tulee mieleen tässä yhteydessä.

Tuomo taklaa usein, puhtaasti ja todella kovaa. Hänen vartalonsa painopiste on matala ja taklaukset sattuvat. Ruutu taklaa kaikilla kaukalon alueilla ja hyvänä luistelijana ehtii aina tilanteisiin tekemään sen puhtaan taklauksen ajoissa. Boston Bruinsin voimahyökkääjä Milan Lucic esimerkiksi taklaa kovaa, mutta vain laidoissa. Hänen liikkuvuutensa ei riitä muhin tilanteisiin.

Juuri tällä hetkellä Tuomo on taklaustilastossa lähestymässä sadan taklauksen lukua, eniten joukkueessaan. Viime kaudella hän sai 309 taklausta tililleen runkosarjassa – toiseksi eniten koko NHL:ssä.

Tuomo Ruutu luistelee vahvasti ja taistelee kiekoista. Joskus hän hyökkää livauttamalla kiekon puolustuksen taakse ja sitten ryntäämällä kamppailemaan siitä. Joskus hän väläyttää yllättävänkin hyviä taitoja kiekon kanssa.

- – -

Loukkaantumiset ovat varjostaneet Tuomo Ruutun jääkiekkouraa enemmän ja aikaisemmin kuin useimmilla. Polvivammat, selkävammat, olkapäävammat, nilkkavamma ja pienemmät vaivat. Paljon leikkauksia, paljon raskaita toipumisjaksoja. Välillä Chicago Blackhawksin kesän 2001 ykkösvaraus harkitsi jo koko pelaamisen lopettamista.

Viime kaudella hän onnistui pelaamaan kaikki 82 runkosarjaottelua toivuttuaan maaliskuussa 2010 tehdystä olkapääleikkauksesta. Tuloksena kohtuullisen hyvät 19 maalia ja 57 pistettä.

- – -

Tätä kirjoitettaessa Tuomo on joukkueensa paras maalintekijä 15 maalillaan 52 ottelussa. Hän pelaa vähän alle 17 minuuttia per ottelu. Joukkueen neljänneksi paras pisteissä 26:lla. Taklauksia jo lähes sata. Hän on pelannut Eric Staalin kanssa samassa ketjussa, toisessa laidassa Jiri Tlusty.

Ruutun sopimus päättyy heinäkuun ensimmäisenä. Hänestä tulee rajoittamaton vapaa agentti, UFA, joka voi itse valita parhaan vaihtoehdon tarjouksista. Siksi Canesin on nyt tehtävä päätös ja otettava paras tarjous vastaan pelaajakaupassa.

Kiinnostuneina joukkueina on huhuissa mainittu ainakin Chicago Blackhawks, Pittsburgh Penguins, Boston Bruins, Toronto Maple Leafs ja jopa Nashville Predators. Detroit Red Wings etsii aina vahvistuksia. San Jose Sharksin nimi on mainittu. Viimeisimpänä Ottawa Senators.

Jim Rutherfordin pyytämä korvaus Ruutusta on kaikkien raporttien mukaan kova. Veikataan tässä, että ykköskierroksen varaus ja hyvä prospektipelaaja.

Katsoin tiistai-iltana Chicago Blackhawksin peliä Vancouverista. Tuomo Ruutu sopisi hyvin kummankin joukkueen kakkosketjuun, kolmosketjuista puhumattakaan. Hawksin David Bolland pelasi laidoillaan Andrew Shaw ja Marcus Kruger. Ruutu tekisi tuosta ketjusta playoffkelpoisen.

Tuomo Ruutu kertoi Charlotte Observerin Chip Alexanderille maanantaina, ettei neuvotteluja Canesin johdon kanssa ole käyty jatkosta. Samalla hän sanoi, etteivät NHL:n ympäri riehuvat huhut ja spekulaatiot vaivaa häntä.

”Olen kuullut huhuja, joitten mukaan olen menossa jokaiseen NHL-joukkueeseen. Minun on pakko pelata tosi hyvin”, hymyili Ruutu lisäten, että jokainen suhtautuu tällaiseen omalla tavallaan.

”Kuulen kaikenlaista, mutta minä en voi tehdä asialle itse mitään.”

- – -

Yksi asia kaikessa Tuomo Ruutu-pelaajakauppaspekulaatiossa ansaitsee vielä maininnan. Raleigh on ilmeisen mukava paikka asua. Pelaajat viihtyvät siellä huomattavan hyvin, etenkin perheelliset. En tiedä Tuomon perhetilannetta, mutta myös hän kuuluu niihin, jotka pitävät paikkakunnasta.

Hurricanesin GM Jim Rutherford tarjosi viime viikolla samalla tavalla siirtohuhuissa olleelle puolustaja Tim Gleasonille neljän vuoden sopimuksen, jonka perheellinen, hyvin Raleighssa viihtyvä Gleason ilomielin allekirjoitti. Hän olisi voinut vapailla markkinoilla saada isomman korvauksen pelaamisesta, mutta tämä vaihtoehto oli lopulta paras.

Gleason kutsui kaikkea spekulaatiota ”painajaiseksi”.

Hyvänä GM:nä Rutherfordin on tietenkin kuunneltava kaikkia tarjouksia. Hänen työnsä on toimia aina tavalla, josta joukkue kokonaisuutena hyötyy eniten.

En pitäisi silti ihmeenä jos Canes tekisi samalla tavalla Tuomo Ruutun kanssa ja hän päättäisi hyväksyä.

- – -

Mitä mieltä lukijat?

Mihin joukkueeseen näkisit Tuomo Ruutun mieluiten päätyvän?

- – -

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Jouninposti@shaw.ca

- – -

Tekeekö Scott Gomez ikinä maalia? Tätä kirjoitettaessa minulla, suurimmalla osalla NHL-blogin lukijoista ja Montreal Canadiensin Scott Gomezilla on yhtä monta tehtyä maalia NHL:ssä kaudella 2011-12. Nolla. Gomez ei ole itse asiassa tehnyt maalia nyt yli 359 päivään!

Scott Gomezin historiallista maalitonta kuivakautta voi seurata tämän internetsivun avulla. Samalla sivulla voi katsoa ja muistella Gomezin viimeistä maalia Canadiensin paidassa. Se tuli helmikuun 5., 2011. Vuosi on siis tulossa täyteen ihan pian.

Jossain vaiheessa voisi kuvitella valmentaja Randy Cunneyworthin tekevän samalla tavalla kuin Mike Keenan teki aikoinaan New Yorkissa Aleksei Kovaleville laittamalla Gomezin jäälle niin pitkäksi aikaa, että se maali tulee.

Gomezista on tullut jonkinlainen keskialueen spesialisti. Niin kauan kuin hän luistelee siniviivojen välissä, kaikki on hyvin. Kummassakin päässä kaukaloa hän joutuu vaikeuksiin. Hänellä on varmaankin jääkiekon huonoin laukaus, huonompi kuin kenelläkään missään.

Kukaan ei suuttuisi, jos selostaja Gord Miller sanoisi tahallaan, että Scott Gomez pelaa nollan tällä kaudella!

Gomezin hirmusopimus vaivaa Habitants-leiriä eniten. Cap hit pysyy samana, $7,357,143:ssa, tämän kauden, ensi kauden ja vielä kauden 2013-14. Ensi kaudella Gomezille maksettava raha putoaa kahdella miljoonalla ja seuraavalla miljoonalla. Gomez ei ole huono jääkiekkoilija, mutta hänen cap hittinsä on ihan liian suuri.

Pystyisikö Montreal ostamaan sopimuksen ulos? Voitaisiinko Gomez lähettää farmiin?

- – -

Toinen ongelma Montrealissa on tunnetusti puolustus. Canadiensin puolustus on pienikokoinen eikä hyvin liikkuva. Viime keskiviikon Detroit-voittopelissä P.K. Subban joutui vilttiin koko toisen erän ajaksi. Koko viikko kohistiin siitä, pitäisikö P.K. myydä pois Montrealista.

Montrealin fanit rakastavat 22-vuotiasta Subbania. Hän on nuori, nopea, vahva, erittäin hyvä luistelija; selviä merkkejä kovan tason lupauksesta on nähtävillä vaikka kuinka paljon.

Nuorelle puolustajalle tyypillisesti P.K. (Pernell Karl) syyllistyy huolimattomaan henkiseen peliin. Hän tekee huonoja päätöksiä kiekon kanssa aiheuttaen vastustajan vastahyökkäyksiä kiekonmenetyksillään. Hän ei kiinnitä huomiota puolustuksellisiin yksityiskohtiin tarpeeksi. Hänen työtään harjoituksissa on arvosteltu.

Rehellisyyden nimissä on toki myönnettävä, ettei hän pelaa maailman kovimman puolustuskaartin kanssa. Ja siinä on yksi nuoren puolustajan ongelmista: Habitantsin siniviivalla ei ole yhtään kokenutta denispotvinia, keneltä hän voisi oppia.

Pari joukkuekaveria jo (Erik Cole ja Josh Gorges) ovat julkisesti sanoneet, että värikkään P.K:n tulisi pelata epäitsekkäämmin. Kumpikin sanoi, että ainoa, joka voi P.K:tä auttaa juuri nyt, on P.K. itse. Entinen valmentaja Jacques Martin haukkui haastattelussa.

Kurinalaisuus on selkeästi P.K:n ongelma. Hän oli vuosi sitten Calder-ehdokas pelattuaan todella hyvän toisen puolen tulokaskaudestaan. Lopussa hän oli tulokaspakkien maalipörssin ykkönen 14 maalilla. Samalla hänellä oli NHL:n eniten kakkosia – peräti 42. Hän ei ole hyvässä maineessa seeprapaitojen tai vastustajien silmissä.

P.K. Subban on hurja nuori lahjakkuus, joka on tähän saakka jääkiekkourallaan selvinnyt lähinnä lahjakkuutensa ja fyysisten ominaisuuksiensa avulla. Hän pelaa kovalla itseluottamuksella ja ylimielisyydellä, joka usein nousee liian näkyvään osaan. Nyt hän on kehityksessään tullut tasolle, jossa hänen on opittava parempaa puolustuspelaamista, tiukempaa sijoittumista oikeaan paikkaan ja oikeaa reagoimista tilanteisiin.

Subbanin on opittava hallitsemaan hurjuuttaan niin puolustuksellisissa kuin hyökkäystilanteissakin. Hänen ei pidä tehdä rohkeaa kiekonylöstuontia kun vastustajan paras ketju on jäällä. Hänen on opittava kuuntelemaan valmentajiaan. Hän on vähän liian suuri persoonallisuus, jonka voi kuvitella rauhoittuvan iän kypsyttämänä.

Puolustajien kehitys huipputasolle NHL:ssä kestää useimmissa tapauksissa vuosia. Jokainen NHL-joukkue ottaisi 22-vuotiaan huippulahjakkaan puolustajan pelaajakaupassa. Montrealissa vaikuttaa siltä, että joukkueen intohimoisilla kannattajilla on enemmän kärsivällisyyttä P.K. Subbanin tapauksessa kuin jopa seuran johdolla.

Subbanista luopuminen olisi iso virhe. 22-vuotias kiekollinen pakki, joka pystyy pelaamaan ylivoimapeliä pitäisi myydä? Montreal Canadiens on tehnyt virheen ja myynyt pois hyvän nuoren puolustajan aikaisemminkin, vähän vanhempana tosin. Chris Chelioksen.

En väitä tässä, että P.K. tulisi koskaan pelaamaan samassa sarjassa kuin Chelios, mutta varoittava esimerkki löytyy Les Habitantsin historiasta.

- – -

Chris Chelios täytti juuri 50 vuotta. Hän oli yksi NHL-pioneereista kovana harjoittelijana ja urheilijana, joka kiinnitti paljon huomiota terveisiin elämäntapoihin, ruokavalioon ja kesäharjoitteluun. Siksi hän pelasi niin pitkään.

- – -

Montreal Canadiensin alivoimapeli on yllättäen koko NHL:n tehokkain (Oliko tämä poispotkitun apulaisvalmentaja Perry Pearnin syytä vai ansiota?). Onnistumisprosentti 89.4%. Habsin alivoima on päästänyt 20 maalia vastustajan 189 ylivoimasta.

(NHL:n toiseksi paras alivoima on New Jersey Devilsillä (89.2%), kolmantena New York Rangers (87.5%).

Hal Gill ja Travis Moen pelaavat paljon alivoimaminuutteja Canadiensille. Kummatkin ovat tulevan heinäkuun ensimmäisen UFA:ta ja siksi todennäköisesti kysyttyjä pelaajia seuraavien viikkojen aikana pelaajamarkkinoilla.

8 Montrealin seuraavista 12 ottelusta pelataan kotona. Paljon pro scoutteja odotettavissa Bell Centreen.

- – -

Detroit Red Wingsin valmentaja Mike Babcock antoi vuoden parhaan sanotun viime keskiviikon Montreal ottelun jälkeen.

”En aio katsoa videota tästä ottelusta ollenkaan”, sanoi suorapuheinen ja rehellinen Babcock. ”Minä lähden ulos ottamaan paukut.” (Alkuperäinen lause: ”I`m not going to look at the video of this at all. I`m going to go out and drink, actually, is what I`m going to do.)

Detroit Red Wings on sarjan ykkösenä All Star-tauon jälkeen 67 pisteellä 50 ottelussa. New York Rangers on vain pisteen päässä kolme ottelua vähemmän pelanneena.

Red Wings on kova fyysinen joukkue, joka kuitenkaan ei pidä tappeluihin erikoistuvaa pelaajaa kokoonpanossaan. NHL:n vähiten viiden minuutin jäähyjä, vain kahdeksan toistaiseksi.

Boston Bruins ja New York Rangers ovat toisella puolella tätä filosofiaa: Rangersillä 38 viitosta, Bruinsilla NHL:n eniten, 40.

- – -

Toronto Maple Leafs teki jatkosopimuksen John-Michael Lilesin kanssa viime viikolla. Lilesistä tuli NHL:n 32. parhaiten palkattu puolustaja, mikä lämmittänee kiekkoilijaa, joka on ollut toipilaana suuria osia viidestä viimeisestä kuudesta pelikaudestaan.

Neljän vuoden, lähes 16 miljoonan dollarin sopimus. Liles saa itse asiassa vähemmän palkkaa uudella sopimuksellaan kuin mitä hän saa nykyisellä sopimuksellaan.

Leafsin puolustuksessa on nyt tungosta. Pelaajasiirtoja tulossa.

- – -

Carolina Hurricanesin GM Jim Rutherford teki neljän vuoden sopimuksen puolustaja Tim Gleasonin kanssa näin ottaen tämän nimen pois pelaajamarkkinoilta. Sopimus kertoo jotain Gleasonin arvostuksesta Canesin johdon silmissä, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun Rutherford on tehnyt sopimuksen rajoittamattomaksi vapaaksi agentiksi tulevan pelaajan kanssa kesken kauden.

Pelaajamarkkinoilla on todella hiljaista kun hyvän 3-4. pakin sopimus herättää näin paljon huomiota. Gleasonin sopimukseen sisältyy pelaajakaupat kieltävä NT-pykälä kahden ensimmäisen kauden ajaksi. Mielenkiintoisesti, Rutherford antoi herrasmiehen sanansa puolustajalle ja tämän pelaaja-agentti Pat Morrisille siitä, ettei häntä myydä ennen tuon sopimuksen voimaantulopäivää eli heinäkuun ensimmäistä.

Philadelphia Flyers käytti tämänkaltaista porsaanreikää hyväkseen viime kesänä ja kauppasi Jeff Carterin pois juuri ennenkuin hänen sopimuksensa NT-pykälä astui voimaan. Siksi asiaan kiinnitetään nyt huomiota.

Puolustajat ovat haluttua tavaraa seuraavien viikkojen pelaajamarkkinoilla. Viime keväänä Vancouver Canucksilla oli yhdeksän NHL-puolustajaa playoffsien alkaessa ja Nucks tarvitsi heitä kaikkia ennenkuin jäät sulivat. Puolustajia ei ole koskaan tarpeeksi.

- – -

Columbus Blue Jackets yrittää myydä Jeff Carteria ja tämän 10 vuoden isoa sopimusta vaihdossa jonnekin muualle. Paperilla mahdottoman näköinen paketti sopimuksen vuoksi, mutta pelaajana Carter on sopiva useampaan joukkueeseen. Nuori, mutta kokenut iso sentteri, joka osaa tehdä maaleja ja on tehnyt.

Los Angeles Kings ja kaikesta Brian Burken bluffailusta huolimatta myös Toronto Maple Leafs lienevät kiinnostuneita.

250 ihmistä ilmestyi lauantaina Columbuksessa järjestettyyn ”erottakaa Scott Howson” mielenosoitukseen. Aika iso määrä oikeastaan.

Muutama vuosi sitten Edmontonissa raivostuneet Oilersin kannattajat organisoituivat internetissä järjestääkseen mahtavan mielenosoituksen valmentaja Craig MacTavishin erottamiseksi. Internetissä kannattajia oli vaikka kuinka paljon.

Lopulta paikalle varsinaiseen mielenosoitukseen Rexall Placen rumalle parkkipaikalle ilmestyi muistaakseni seitsemän ihmistä ja yksi koira. Tapahtumaa seuranneita kameramiehiä ja uutistoimittajia oli enemmän kuin valmentajan eroa vaatineita mielenosoittajia!

- – -

En mitenkään usko, että Corey Perryä tai Rick Nashia siirretään mihinkään ennen siirtotakarajaa. Siirtohuhuilla on usein yllättävät taustat, mutta kaikkia ei kannata ottaa vakavasti.

- – -

Useampi joukkue on kiinnostunut Tuomo Ruutusta. Carolina etsii nuorempaa ja halvempaa hyökkääjää. Kuten todettua, kyseessä on budjettiasia. Tuomo pystyy saamaan ainakin 4.5 miljoonan dollarin kausiansion UFA-markkinoilta heti heinäkuun ensimmäisenä ja se on Carolina Hurricanesin budjetille liikaa.

Jos Canes pystyy saamaan nuoremman hyökkääjän tai hyvän varausoikeuden Tuomo Ruutusta, se riittää.

Ruutu pystyy pelaamaan useimpien NHL-joukkueitten Top-6 ja jokaisen joukkueen Top-9 hyökkääjistöissä. Hän on monipuolinen hyökkääjä, joka osaa ajaa maalille ja järjestää kaaosta siellä, vahva kiekon kanssa ja pystyy pelaamaan kovaa. En olisi yllättynyt, jos näkisin Tuomon jo tällä viikolla uuden NHL-seuran paidassa.

Hienoin näkemäni Tuomon maali on mielestäni vieläkin hänen World Cup-finaalissa tekemänsä maali vuonna 2004.

Joni Pitkäsen nimi on vieläkin siirtohuhuissa, vaikkei hän ehkä ehdi parantumaan viimeisestä loukkaantumisestaan ennen siirtorajaa. Potentiaalinen joukkue saattaa vaatia todistukset ja hankkia pelaajan silti.

- – -

Pahoista loukkaantumisista kärsivä Edmonton Oilers hakee apua puolustukseen pelaajamarkkinoilta. Ales Hemsky on lähdössä jonnekin.

- – -

Uutinen Sidney Crosbyn, jääkiekon suurimman tähden, käytössä olevien huippulääkärien huomaamatta jääneestä niskamurtumasta on täysin käsittämätön. Uutinen tuli julki lauantaina juuri sopivasti ennen Ottawassa pidetyn All Star-viikonlopun taitokisaa ja vei huomion kaikesta muusta.

Miten on mahdollista, että Pittsburgh Penguinsin omat lääkärit voivat missata murtuneet niskanikamat? Tutkivatko he Sidin aivoja niin tarkkaan, etteivät huomanneet? Tietääkö kukaan edes, koska murtuma tapahtui?

Jälkikäteen on ilmeisesti lähes mahdotonta määrittää jo parantuneen murtuman tapahtumisajankohta. David Krejciltä tullut tiltti oli niin vähän aikaa sitten, ettei murtuma voinut tulla siinä tilanteessa.

Sid oli itse turhautunut vuosi sitten saamansa aivotärähdyksen vuoksi ja haki siksi apua Penguinsin ulkopuolisilta lääkäreiltä. Yli vuosi ensimmäisen aivotärähdyksen jälkeen Los Angelesissa toimiva selkärankaspesialisti Dr. Robert S. Bray huomasi niskamurtuman, joka on jo täysin parantunut.

Sidin tapaus poikkeaa Eric Lindros/Philadelphia Flyers tai myöhemmin vaikka Cody Hodgson/Vancouver Canucks tapauksista siinä, ettei Pittsburgh Penguins organisaationa missään vaiheessa ollut sitä vastaan, että suurin tähti hakee toisen mielipiteen ulkopuolisilta lääkäreiltä.

(Hodgson on Canucksin nuori pelaaja, joka haki apua selkävammaansa Nucksin ulkopuolisilta lääkäreiltä heti uransa alussa. Vaikutti siltä, että seura ei pitänyt tästä.)

Penguins on ollut alusta saakka yksi NHL:n valveutuneimmista organisaatioista aivotärähdysongelman kanssa. Organisaation ja Sidney Crosbyn tavoite on lisäksi täysin sama: saada Sid terveeksi ja takaisin jäälle. Tämä tapaus, vakavan loukkaantumisen mahdollinen väärindiagnosointi, ei näytä tulleen pelaajan ja organisaation väliin.

Crosbyn raportoitiin luistelleen eilen Pittsburghissä muitten loukkaantuneitten Pens-pelaajien kanssa, mikä on hyvä merkki. Jäälle ei päästettäisi miestä, jonka niskamurtuma ei ole täysin parantunut.

En ymmärrä mitään lääketieteellisistä termeistä, mutta Sidin murtuneet niskanikamat kulkevat nimillä C1 ja C2. Nuo nikamat yhdistävät pääkallon ja selkärangan toisiinsa ja ovat tärkeitä pään ja niskan liikuttamisessa.

Viime keväänä niskansa murtanut Montreal Canadiensin Max Pacioretty mursi nikaman nimeltään C4. New York Rangersin pitkään syrjässä olleella puolustaja Marc Staalilla oli ongelmia C4:n ja C5:n kanssa. Molemmilla siis nikamissa, jotka ovat syvemmällä selässä ja vaikuttavat liikkumiseen eri tavalla.

Tim Connolly ja Antoine Vermette olivat samanlaisia tapauksia kuin Sidney Crosby. Kumpikin kärsi aivotärähdysongelmista, mutta myöhemmin huomattiin ongelman johtuneen enemmänkin niskavammasta. Connollyä pidettiin Buffalon aikoina jo menetettynä tapauksena aivotärähdysten vuoksi.

- – -

NHL-tuomarit pitivät raporttien mukaan konferenssipuhelun toissa viikolla puhuakseen lähinnä kolmesta asiasta. Sääntöjen vastainen maalivahdin häiritseminen, tappelun aloittajille annettava instigator-kakkonen sekä jäähyjen kalastamiseksi tehdyt teeskentelyt olivat listalla.

- – -

Olisin hieman yllättynyt jos Vancouver Canucks luopuu Mayson Raymondista. Hänellä on niin hyvä yhteiskemia Ryan Keslerin kanssa. Mikään ei ole tietenkään mahdotonta. Canucksin pitää saada todella hyvä korvaus, ennenkuin GM Mike Gillis suostuu kauppaan.

- – -

Entinen NHL-maalivahti Marty Turco teki sopimuksen Itävällan Saltzbugin kanssa. Sopimukseen kuuluu ns. NHL-pykälä, jonka mukaan Marty voi siirtyä NHL:ään ennen helmikuun 27. takarajaa. Marty ei luovuta.

- – -

San Jose Sharksin Antero Niittymäki kävi waiver-listalla, mutta loukkaantuneena kauden ollutta maalivahtia ei otettu sieltä. Maalivahtimarkkinat ovat jo muutenkin todella hiljaiset NHL:ssä juuri nyt.

Hänellä olisi ollut noin miljoonan dollarin verran sopimusta jäljellä tällä kaudella. Sharks lähetti Niittymäen AHL:n Worcesteriin viikko sitten lähinnä näyttääkseen tätä potentiaalisille pelaajakauppaseuroile.

Ilta-Sanomien mukaan Niittymäki on nyt palaamassa Eurooppaan.

- – -

Gary Bettman ilmoitti viime viikolla, että Phoenix Coyotesilla on kolme potentiaalista ostajaa. Uskomme, kunhan näemme. Olemme nähneet omistajaehdokkaita, kuten viimeksi Steve Hulziger, joka oli ostamassa St. Louis Bluesia, mutta sitten perääntyi viime hetkellä.

Kun omistajaehdokkaat näkevät lopulliset laskelmat ja päästään varsinaiseen kaupantekoon, nähdään kuka on tosissaan. Kiinnostuneita miljardöörejä, jotka haluavat ostaa NHL-seuran alennusmyyntihintaan on varmasti olemassa kuten Bettman sanoo.

Glendalen kaupunki on raporttien mukaan varaamassa taas 25 miljoonaa dollaria helpottamaan ensi kaudenkin toimintaa. Jossain vaiheessa NHL:n on pakko tehdä lopullinen päätös asiassa. Joko siirtää joukkue muualle tai vihdoinkin löytää ns. paikallinen omistaja.

Tuo päivä tulee ennemmin kuin myöhemmin. Tässä odotetaan ilmeisesti aivan viime hetkeen saakka, kuten viime kerralla kun Atlanta muutettiin Winnipegiin muutamassa päivässä, kesken Stanley Cupin finaalin.

Seattle, Quebec City ja allekirjoittaneen ehdoton suosikki Las Vegas odottavat NHL-joukkuetta, mutta millään niistä ei ole vielä hallia. NHL saattaa odottaa, miten tuleva uusi CBA vaikuttaa kaikkeen tähän.

Aikamoinen sotku.

- – -

Hockey Night in Canadan Don Cherry ehdotti, että NHL:n All Star-ottelun kokoonpanot voitaisiin jakaa vanhalla, ulkojääpeleistä tutulla tavalla. Mailat jäähän keskelle kaukaloa ja sitten kapteenit käyvät yksinkertaisesti heittämässä niistä puolet omille puolilleen.

Kaikki kutsutut pelaajat ovat niin hyviä, ettei suuria eroja joukkueitten välille tulisi. Näin vältyttäisiin Cherryn nöyryytykseksi kutsumalta tilanteelta, jossa miljonäärille annetaan onneton kolmenkymmenentuhannen taalan arvoinen auto.

Cherry mainitsi myös baseballin, jossa tähdistöottelun voitto on tärkeä siksi, että sen voittanut konferenssi saa kotikenttäedun playoffseissa. Hyvä idea baseballissa, jääkiekossa johtaisi kovaan taisteluun ja sitä kautta omistajien pelkäämiin loukkaantumisiin.

Millä sitten motivoida jo ennestään varakkaita huippuammattilaisia? Las Vegasin isossa pokeriturnauksessa vähäisiin vaatteisiin pukeutuneet nuoret naiset tuovat pöydälle ison kasan rahaa pelaajien nähtäville.

Ehkä jos All Star-peliä ennen bikinitytöt toisivat muovikasseissa miljoonan dollarin edestä rypistyneitä seteleitä jäähyaitioon voittajia varten, peli muuttuisi ihan toisenlaiseksi?

Hockey Night in Canadan Glenn Healy sanoi pelaajayhdistyksen ehdottaneen kerran Rolex-kellofirman ottamista tähdistöottelun sponsoriksi. Voittajien ranteisiin uudet Rolexit. Ehdotus sai paljon kannatusta, mutta ei koskaan toteutunut.

Pari muuta hyvää ideaa All Star-pelin tekemiseksi mielenkiintoisemmaksi: järjestetään viikonloppu Euroopassa. CBC:n mukaan NHL harkitsee tätä erinomaista ideaa. Ongelma tässä voisi olla järjettömät lippujenhinnat. Huonot paikat Ottawassa maksoivat 145 taalaa kappale. Vaikka tässä pääsee näkemään NHL:n huiput, tuo on jo ryöstöä.

Toinen hyvä idea CBC:ltä: julkkiksia, kuten esimerkiksi NHL-faneiksi tunnustautuneita filmitähtiä joukkueitten valitsijoiksi.

Idea siitä, että All Star-peli pitäisi pelata Winter Classicin kanssa samassa yhteydessä ei koskaan toteudu, sillä kummatkin tuovat paljon rahaa NHL:n kassaan erikseen.

- – -

All Star-peliä edeltäneen pelaajien varaustilaisuuden kapteenit Daniel Alfredsson ja Zdeno Chara neuvottelivat pelaajakaupasta joukkueittensa välillä.

Chara valitsi Ottawa Senatorsin laituri Colin Greeningin, mutta lähestyi myöhemmin Alfredssonia kysyen tämän halukkuutta ottaa Greening joukkueeseensa. Alfien varattua Ottawan Jason Spezzan, Milan Michalekin ja Sensin entisen maalivahti Brian Elliottin, Chara arveli, että Greening olisi myös halunnut liittyä kavereittensa joukkueeseen.

Pelaajakauppaneuvottelut päättyivät Greeningin ilmoitettua, että hän oli tyytyväinen joukkueeseensa.

- – -

Alexander Ovechkinin poisjäänti All Star-viikonlopusta tuskin oli hänen sponsoriensa, kuten Bauer-luistimienvalmistajan mieleen. Jääkiekkojuhla ilman Ovieta ei ole ikinä yhtä hauska kuin Ovien läsnäollessa.

Urheilullisesti pieni tauko Floridan lämmössä on tarpeen Ovechkinille kuten muillekin sillä edessä on todella kova loppusuorataistelu playoffpaikoista. Caps taistelee playoffpaikasta tosissaan.

Ovechkinin on jotenkin nostettava pelinsä entiselle tasolleen samalla. Useana keväänä tulleille karvailla tappioilla on varmasti oma osuutensa Ovien pelitason putoamiseen. Bruce Boudreaun tultua Capitalsin valmentajaksi Caps hävisi seitsemännen pelin omassa kaukalossaan Philadelphia Flyersille. Seuraavana vuonna 7. pelin tappio Pittsburghille kotona, sen jälkeen 7. pelin tappio Montrealille. Viime vuonna 4. pelin tappio kotona Tampalle.

Jatkuvien kesälomalle lähettävien tappioiden kärsiminen kotikaukalossa on todella kovaa.

Tähän päälle vielä Venäjän saama kova selkäsauna Vancouverin olympialaisissa Kanadan antamana. Häviäminen ei ole hauskaa. Näyttää siltä, kuin Alex Ovechkin olisi kokonaan menettänyt yhden nopeimmista luisteluvaihteistaan. Hän on selvästi hitaampi kuin aikaisemmin.

Alexander Ovechkinin päätös jäädä pois tähdistöottelusta oli minun silmissäni erilainen kuin Tim Thomasin poisjäänti valkoisesta talosta siksi, ettei Ovien päätös lopulta vaikuttanut kenenkään muuhun kuin häneen itseensä. Jos näitä kahta uutista halutaan verrata.

Tim Thomasin tapaus mainittiin jopa CNN:llä. CNN ei koskaan kerro mitään positiivista NHL:stä eikä tälläkään kertaa nähty uutista, joka olisi ollut NHL:n mieleen.

Washington Capitalsin omistaja Ted Leonsiskin valitti Ovechkinin pelikiellosta suositulla blogillaan. En pidä siitä, että omistajat kommentoivat jäällä tapahtuneita asioita. Ted on muuten positiivinen omistaja, vastaa jokaiseen sähköpostiin, suhtautuu oikein uuteen mediaan jne.

- – -

Sponsoreista puheenollen, Calgary Flamesin uusin pelaaja, #93 Mike Cammalleri on Adidaksen uusimman mainoskampanjan tähti. Erittäin tunnollisena kuntoharjoittelijana tunnettu Cammalleri mainostaa 30-sekunnin mainoksissa Adidaksen ”Adipure Trainer” kenkiä.

Adipure Trainer on uuden sukupolven saliharjoituksia varten kehitetty ultrakevyt minimalistikenkä, ei kengännauhoja, jokaiselle varpaalle omat taskut. Cammalleri on käyttänyt kenkiä jo vuoden harjoituksissaan.

- – -

Jotkut NHL-seurat lähettivät yksityiskoneen hakemaan pelaajiaan pois Ottawasta All Star-viikonlopun jälkeen. Yksi näistä seuroista oli Nashville Predators, jolla oli kolme pelaajaa tapahtumassa. (Shea Weber, Ryan Suter ja Craig Smith)

- – -

Tämän viikon huippuottelua ei tarvitse kauaa odottaa. Chicago Blackhawks vierailee Vancouverissa heti tänään tiistaina. Keväisistä playoffseista toisilleen tutut joukkueet kohtaavat jälleen.

Hawksin kapteeni Jonathan Toews sai kovan mailaniskun ranteeseensa viime viikolla. Seura pitää matalaa profiilia tapahtuneesta. Patrick Sharp on syrjässä. Hawks tulee torstaina Edmontoniin.

Chicago lisäsi jo ennen All Star-taukoa joukkueeseensa kokemusta hankkimalla 36-vuotiaan sentteri Brendan Morrisonin Calgarystä. Flamesin GM Jay Feaster tiesi etukäteen Morrisonin halukkuuden vaihtaa Chicagoon ennen kauppojen tekemistä.

Tyylikkäästi toimittu Flamesiltä.

Cory Schneider aloittaa pelin Vancouverissa tänään. Paljon ääniä kuuluu sen puolesta, että Canucksin kannattaisi myydä Schneider. Todella hyvästä kakkosvahdista voisi helposti saada vaikkapa hyvän kakkosketjun laiturin pelaajamarkkinoilla.

Mielestäni Nucksin ei kannata vaihtaa Schneideria pois. Joukkueen voittamisikkuna kestänee vielä pari vuotta. Schneider voi tänä vuonna olla se maalivahti, jonka avulla Vancouver voi voittaa tärkeitä playoffpelejä. Mitä jos Roberto Luongo pettää?

Mitä jos tulevassa CBA:ssä sopimukseen kuuluu keinoja, joilla seura voi jotenkin päästä eroon ylisuurista ja ylipitkistä sopimuksista?

NHL-managerin tehtävä on maksimoida pelaamistaan saama hyöty pelaajamarkkinoilla tarvittaessa. Tässä tapauksessa uskon hyödyn olevan korkein jos pelaaja pidetään joukkueessa, vaikka hänet menetetäänkin myöhemmin.

- – -

Ja vielä, USA Hockey aikoo kieltää tappelut amerikkalaisessa A-junnukiekossa. Tässä The Globe and Mailin artikkeli, jonka on kirjoittanut arvostettu Al Maki.

Yliopistokiekossahan tappelut on jo kielletty vuosia sitten. Tappelusta suihkuun ja pelikielto seuraavaankin peliin.

Mielenkiintoiseksi USA Hockeyn uutisen tekee se, että amerikkalaiset toivovat kanadalaisen juniorikiekon liittyvän tappelukieltoon.

Tämä olisi merkittävä muutos kanadalaisessa jääkiekkokulttuurissa. WHL:n komissaari Ron Robison sanoi samassa artikkelissa, että hänen liigansa tehtävä on valmistaa pelaajia seuraavalle tasollle. ”Ja niin kauan kuin tappelu on osa sitä, meidän on valmistettava pelaajiamme siten, että he osaavat puolustaa itseään,” jatkoi Robison.

Kannattaisin sellaista uudistusta, jolla saataisiin vuosittain 30 tappelua merkkauttavat alaikäiset pelaajat poistettua A-junnukiekosta.

Tälle tarinalle kuuluu varmasti jatkoa.

- – -

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Jouninposti@shaw.ca

- – -

Tyypillinen All Star-tarjoilu jälleen kerran. Ottelu, jossa osa NHL:n suurimmista tähdistä pelasi näyttävän shown pitäen samalla huolta siitä, ettei kukaan satuta. Kukaan ei taklannut ketään eikä kovia siniviivalaukauksia nähty. Kiekonkuljettajat menivät hienosti läpi puolustusten, jotka ikäänkuin katosivat edestä.

Ottelu ei ole oikeastaan oikea sana kuvaamaan NHL:n All Star-peliä. Peli on tapahtuma, jossa juhlitaan maailman parhaitten jääkiekkotaitoja.

Team Chara voitti pelin 12-9 Team Alfredssonia vastaan. 21 maalia yhdessä ottelussa siis. Kontaktilajissa tähtien ottelussa ei voida laittaa kaikkea peliin kuten esimerkiksi baseballin vastaavassa. Ottelua ei voida pelata kauden alussa loukkaantumisvaaran vuoksi eikä kauden lopussa, koska silloin ketään ei enää kiinnosta. Niinpä ainoa oikea ajankohta kolmen päivän juhlalle on keskellä runkosarjaa, kauden puolivälissä.

Tällainen koko viikonlopun ympärille rakennettu tapahtuma koostuu monista hienoista hetkistä, joita todellisessa jääkiekkokaupungissa järjestetyssä All Star-viikonlopussa oli paljon. Kun suuri osa NHL:n parhaista tähdistä tulee samana viikonloppuna samaan kaupunkiin, hieno jääkiekkojuhlahan siitä tulee.

Jopa ilman Sidney Crosbyä ja Alexander Ovechkinia.

Tässä ottelun huippuhetket TSN:n koosteena.

- – -

Alfie Party. Ottawassa pelattu tähtien viikonloppu oli suurta juhlaa Ottawa Senatorsin ja Team Alfredssonin kapteeni Daniel Alfredssonille. 39-vuotias Alfie on yhä ensimmäinen pelaaja jäällä Sensin aloittaessa aamuharjoituksensa ja viimeinen, joka poistuu jäältä pelattuaan jo kuuluisaksi tulleet kiekkohöntsänsä aina harjoituksen jälkeen.

Loistavaa kautta pelaavan Alfredssonin legenda tuntuu kasvavan viikko viikolta. Me Kanadan pääkaupungin ulkopuolella asuvat saimme viikonloppuna television välityksellä jonkinlaisen kuvan siitä, minkälainen rakkaus vallitsee Ottawan ja kaupungin kiekkofanien välillä. Alfien saamat suosionosoitukset olivat huomattavat pelaajaesittelyissä ja hänen tehtyään maaleja.

Peli keskeytettiin Alfredssonin tehtyä ensimmäisen maalinsa, jotta kotikaupungin kannattajat saivat näyttää kannatuksensa aloitusviisikon faniäänestyksen voittajalle.

Alfredsson lupasi yleisölle CBC:n haastattelussa pelaavansa yhden kauden lisää ”50 prosentin varmuudella”. Toisen 50 prosenttia hän jätti vaimonsa päätettäväksi.

- – -

Pakko miettiä, että Ottawan faneja otti varmasti sydämestä seurata koko viikonlopun Zdeno Charaa ja Marian Hossaa, pelaajia, jotka joskus pelasivat Senatorsin paidassa.

- – -

MVP. Hattutempun tehnyt New York Rangersin Marian Gaborik palkittiin ottelun parhaana. Gaborik juhli ensimmäistä omalle Rangers-vahti Henrik Lundqvistille tekemäänsä maalia 24/7:stä tutulla Artem Anisimov-tuuletuksella.

Dokumentissa Anisimov sai pyytää anteeksi tappeluihin johtanutta tykitystään, tähtien leikkipelissä tutulle maalivahdille tehtynä sama oli vain huvittava lisä iltapäivään.

- – -

Tim Thomas voitti neljännen perättäisen All Star-pelinsä tekemällä 18 torjuntaa. Jäällä TT näytti olleen parhaassa elementissään. Thomas ei tullut All Star-peliin leikkimään, hän oli tosissaan vaikkei tässä pelattu Stanley Cupista.

Kaukalon ulkopuolella Thomas joutui vieläkin vastailemaan ikäviin kysymyksiin viime viikolta.

Thomas-tapauksesta on lopuksi sanottava vielä, että hän on menettänyt asemansa yhtenä NHL:n hienoimmista tarinoista ja parhaista jätkistä yhden tapauksen ansiosta. Tämä oli maalivahti, joka aina puhuu pelipäivinä. Nyt kaikki on muuttunut. USA:ssa vallitsee meille ulkomaisille käsittämätön kahtiajako kansalaisten kesken politiikan vuoksi ja siksikin tätä kaikkea on vaikea ymmärtää.

Tim Thomas ei ajatellut tekonsa seurauksia tarpeeksi pitkälle etukäteen. Hänen päätöksellään oli vaikutusta muihin ihmisiin. Hänen päätöksensä langetti varjon koko hänen joukkueensa päälle. Hän vei huomion ja suoraan sanottuna pilasi päivän, jonka piti olla hieno juhlapäivä koko joukkueelle.

Thomasin päätös haittasi Boston Bruinsia organisaationa. Tarinasta tuli suurempi, koska tässä astuttiin ulos urheilun turvallisesta maailmasta paljon suurempiin kysymyksiin. Odotetusti asiasta joutuvat antamaan kommenttia kaikki muut Boston Bruinsin jäsenet pelaajista valmentajiin ja johtajiin.

Tarinan vuoksi media tutkii Tim Thomasin sukulaiset ja tuttavat saadakseen tietää kuka tämä mies oikein on. Thomasin olisi pitänyt hoitaa asia ja tehdä politiikkaa toisella tavalla mielestäni. Kenelläkään ei ole mitään sitä vastaan, että mies on jotain mieltä. Hänen olisi pitänyt tehdä se omalla ajallaan, ei Boston Bruinsin laskuun.

Thomas syytti mediaa Ottawassa, mikä oli surkeaa. Tim Thomas on itse syypää tapahtuneeseen.

Mielenkiintoinen sivujuoni tässä on se, että Thomasin nimi oli ehdolla yhdeksi All Star-viikonlopun joukkueitten kapteeneja mietittäessä. Hänellä oli tuuria, ettei häntä valittu. Hänen valintansa olisi vienyt huomion puoleensa ja pilannut vielä juhlat Ottawassakin.

Zdeno Charan lisäksi Dion Phaneuf, Jarome Iginla ja Tim Thomas olivat ehdolla toisen joukkueen kapteeniksi. Daniel Alfredsson oli tietenkin jo valittu ensin toiselle puolelle.

- – -

Tim Thomasin $20 miljoonan, neljän vuoden sopimusta Boston Bruinsin kanssa on yksi vuosi jäljellä tämän kauden jälkeen. Hänen NT-pykälänsä päättyy heinäkuun ensimmäisenä.

Pian 38 vuotta täyttävä Thomas voidaan siis teoriassa vaihtaa muualle Bruinsin niin halutessa tuon päivän jälkeen. Thomasin cap hit ensi kaudelle on viisi miljoonaa dollaria, rahassa hänelle maksetaan kolme.

- – -

Ottawa ei kai ole hyvä paikka kaupungissa pari kautta takelleelle maalivahti Brian Elliottille. Loistavaa kautta St. Louisissa pelaava, NHL-urallaan uudelleensyntynyt Elliot on kauden hienoimpia tarinoita. Ei ole reilua arvostella maalivahtia tähtien ottelun perusteella, mutta silti. Ottawassa hän joutui kuuden maalin uhriksi ja osa noista maaleista olisi voinut olla pysäytettävissä.

- – -

”Suck it Phaneuf!” Ottelun väriläiskä oli mikrofoni paidassaan luistellut Philadelphia Flyersin Scott Hartnell. Hartnell todella nautti ottelusta ja taisi tehdä ainoan taklauksenkin osuessaan Jamie Benniin toisessa erässä.

25 maalia tällä kaudella jo tehnyt Hartnell ansaitsi olla tähtien ottelussa tämän kauden saavutustensa ansiosta. Hän todella nautti jokaisesta hetkestä.

- – -

Yksi tähtipelin erikoisuuksista on se, että samassa joukkueessa, samanväriset paidat päällä, saattaa pelata useampia pelaajia sama numero selässään. Team Charan riveissä nähtiin kaksi #19 pelannutta pelaajaa Tyler Seguinin ja Joffrey Lupulin pelatessa Phil Kesselin ketjussa.

- – -

Valmentajille All Star-peli on rento tapahtuma. Normaalisti huippuintensiiviset valmentajat tulevat tässä pelissä ilmoittamaan ketjut ja antavat pelaajien nauttia juhlasta.

- – -

Torstain valintatilaisuudessa Zdeno Charalla oli ensimmäinen varausvuoro. Vuosi sitten Carolinassa Eric Staal varasi ensimmäisenä joukkuekaverinsa Cam Wardin, mikä oli minun mielestäni jotenkin mälsää.

Zdeno Chara on mies, joka tekee työnsä vakavasti ja kunnolla. Hän piti huolta siitä, että ensimmäisellä valinnalla oli merkitystä. Se kuvasti sitä kunnioitusta, mikä Charalla itsellään ja NHL-pelaajilla yleensä on Pavel Datsyukia kohtaan jääkiekkoilijana.

Oikea valinta, oikein tehty. Hienoa mielestäni, että Datsyukin valitsemalla Zdeno Chara kiinnitti huomion ensimmäiseen valintaan ja pois viimeisestä.

Muuten valintatilaisuudessa ei nähty yllätyksiä. Kaikki ruotsalaiset, Canucksit ja Senatorsit päätyivät Alfredssonin ja Lundqvistin joukkueeseen. Boston Bruinsit, Chicago Blackhawksit, jotka eivät halunneet pelata Canucksien kanssa, slovakit ja Toronto Maple Leafsit päätyivät Charan ja Lupulin joukkueeseen.

Charan joukkueessa oli mielestäni enemmän hyökkäyksellistä taitoa, mutta muuten All Star-joukkueitten analysoiminen on täysin turhaa ajanhukkaa.

- – -

Logan Couture sai viimeisenä valittuna lohdutuspalkinnokseen Honda Crosstourin. Ympäristöystävällinen ja turvallisen tilava auto perheellisille, erikoinen lahja nuorelle jääkiekkomiljonäärille. Eikö NHL voi antaa lahjaksi urheiluautoa, maasturia tai pick-upia?

A-junnuseuransa Ottawa 67s:n paitaa taitokisoissa katsojien riemuksi kantanut Couture voi varmaankin jättää auton vaikkapa junioriaikojensa isäntäperheelleen tai sukulaisilleen.

Hieno teko Charalta antaa kunniaa Jamie Bennille ja varata tämä toiseksi viimeisenä, koska Benn oli tullut peliin päiviä umpisuolileikkauksensa jälkeen.

Couture oli pelaaja, josta piti aikoinaan tulla OHL-junnuliigan varaustilaisuuden ykkösvalinta. Hän oli jo neuvotellut asiasta Oshawa Generalsin kanssa ja varaus oli viittä vaille selvä. Generals ilmoitti kuukautta ennen, että Couture olisi heidän varauksensa.

Sitten viikkoa ennen varaustilaisuutta sääntöjä muutettiin siten, että alaikäinen John Tavares erityisen lahjakkaana pelaajana päästettiin varaustilaisuuteen. Oshawa Generals muutti mieltään ja valitsi Tavaresin.

Logan Couture ei ollut tyytyväien ja harkitsi yliopistokiekkoa vaihtoehdoksi tässä vaiheessa, mutta päätyi lopulta Ottawa 67:siin.

San Jose Sharks kävi Edmontonissa viime viikolla. Couture on joukkueensa monipuolisin ja paras pelaaja mielestäni. Hän pelaa koko kaukalon kolmen alueen peliä.

Couture on valmentaja Todd MacLellanin luottomies, ennen Joe Thorntonia tai Patrick Marlowea tai muita. #39 ei ole huippunopea eikä näyttävä pelaaja. Hän pelaa oikein, tekee pienet asiat hyvin.

- – -

Lauantain taitokisat olivat hyvää TV-viihdettä. En usko tämän tapahtuman pääsevän oikeuksiinsa niille, jotka katsoivat sen paikan päällä.

Patrick Kanen supermies-maali Brian Elliottin taakse oli yksi kohokohdista. Samoin Corey Perryn yllättävä maali housuista löytyneellä pikkumailalla.

Zdeno Charan uusi lämäriennätys (108.8 mph) saa miettimään, miten kovia laukauksia Al Iafrate, Al MacInnis tai Bobby Hull olisivat laukoneet nykyaikaisilla mailoilla.

- – -

Alexander Oveckin sai mielestäni täysin oikeutetusti kolmen ottelun pelikiellon taklauksestaan Pittsburgh Penguinsin Zbynek Michalekia päin. Hän hyppäsi luistimiltaan, ajoi selkeästi päähän ja ansaitsi rangaistuksensa. Neljä kertaa aikaisemmin lisärangaistuksia saaneena hän ei voinut välttää Brendan Shanahanin tuomiota.

Ovechkin ei lähtenyt All Star-otteluun kutsusta huolimatta, vedoten helmikuun 4. päättyvään pelikieltoonsa. Hänen selityksessään oli aistittavissa pettymyksen makua. Jos pelaaja ei halua lähteä juhlimaan jääkiekkoa All Star-peliin, jääköön kotiinsa sitten.

Pari vuotta sitten NHL antoi pelikieltoa Nicklas Lidströmille ja Pavel Datsyukille All Star-pelistä poisjäämisen vuoksi. Kaksikko ei ollut loukkaantunut vakavasti. NHL oppi pelikiellon jälkeisestä reaktiosta sen, että pelaajiin kannattaa pitää hyviä välejä.

NHL tarvitsee vielä Alexander Ovechkinia markkinointimiehenään, varsinkin jos tämä palaa joskus entiselle tasolleen pelaajana.

Muuten Ovie on mielestäni muuttanut pelityyliään sen jälkeen kun hän rikkoi Brian Campbellin solisluun ajamalla tätä päin kaukalon päädyssä. Hän ei enää pelaa yhtä hurjalla tavalla. Enää emme puhu Ovechkinin hurjasta pelityylistä joka viikko kuten siihen aikaan.

Samalla Ovie ei enää hyökkää samalla tavalla. En tiedä, johtuuko tämä loukkaantumisesta, fyysisen kuntoharjoittelun puutteesta vai mistä. Playoffseissa vastustajajoukkueet ovat paljastaneet hänen yksipuolisuutensa. Yrityksen puutteesta ei ole ollut kyse.

- – -

Hyvä uutinen Sidney Crosbyn toipumisessa saattaa olla se, että perjantaina saimme kuulla Sidin ongelman olevan selkä- ja niskavamma. Ei aivotärähdysvamma, jonka vuoksi hän on ollut syrjässä suurimman osan viimeisestä vuodesta.

Niskavamma on ilmeisesti David Krejcin kanssa tulleen törmäyksen peruja. Se otteluhan pelattiin Pittsburghissä. Paljon kysymyksiä siitä, miksei niskavammaa huomattu Pittsburgh Penguinsin lääkäreitten toimesta aikaisemmin?

Eric Lindrosin tapaus Philadelphiassa aloitti uuden ajan siinä mielessä, että pelaaja itse lähti hakemaan toisen lääkärin mielipidettä uskottuaan, ettei oman NHL-joukkueen henkilökunta välittänyt hänen asiastaan tarpeeksi. NHL:ssä on iso ongelma tässä.

- – -

NHL:n Gary Bettman ilmoitti, että seuraava All Star-ottelu pelataan vuoden päästä Columbuksessa.

- – -

Seuraavalla kerralla palataan tavallisiin NHL-aiheisiin. All Star-viikonlopun jäätyä taakse seuraava merkittävä päivä on lähestyvä siirtotakaraja.

Tuomo Ruutu lienee ensimmäisten joukossa playoffjoukkueitten etsiessä vahvistuksia. Paluu Chicago Blackhawksiin voi olla hyvinkin mahdollinen.

Tuomon tapauksessa ei ole kyse siitä, etteikö hän ole hyvä pelaaja eikä siitä, etteikö Canes ole häneen tyytyväinen.

Carolinan pienentäessä budjettiaan puolustajat Joni Pitkänen ja Tim Gleason ovat myös myynnissä.

Columbus Blue Jackets yrittänee siirtää Jeff Carteria ja tämän sopimusta muualle. Sopimusta on vielä tämänkin kauden jälkeen jäljellä 10 kautta vähän alle $5.3 miljoonan cap hitillä.

Kesällä Philadelphia Flyers sai hyvän korvauksen Carterista Jakub Voracekin ja Sean Couturierin muodossa. Jacketsin GM Scott Howsonin ongelma on se, ettei Carterista sopivaa korvausta antamaan kykeneviä joukkueita ole montaa. Kesällä tilanne voisi olla toisenlainen.

Los Angeles Kings voisi olla hyvä paikka Carterille. Vaikka Carter on oikealla pelipaikallaan sentteri, hän pystyy pelaamaan ja tekemään paljon maaleja laidalta. Kings tarvitsee maaleja laidalta.

Vancouver Canucks olisi ollut sopiva joukkue ennen David Boothin hankintaa. Toronto Maple Leafs voisi olla hyvä paikka Jeff Carterille, mutta GM Brian Burke vastustaa filosofisesti etupainoitteisia sopimuksia, joita pelaaja ei todennäköisesti edes aio pelata loppuun saakka. Tässä Jeff Carterin sopimus.

Mitä tapahtuu Dallas Starsin kapteeni Brenden Morrowille? Morrow saa itse päättää kohtalostaan. Varmasti moni NHL-joukkue mielellään ottaisi 33 maalia viime kaudella tehneen vasta 33-vuotiaan todellisen taistelijan, jolla toki on monien raskaitten pelien mailit mittarissaan ja yksi kausi lisää 4.1 miljoonan cap hitillä sopimuksessaan.

Kaikki riippuu myös Dallas Starsin mahdollisuuksista päästä playoffseihin. Hinta Brenden Morrowsta ei varmasti ole halpa. Halukas joukkue joutuisi antamaan Starsin GM Joe Nieuwendykille paljon tulevaisuutta sisältävän paketin.

Ryan Suter heitti All Star-viikonloppuna granaatin ilmaan ilmoittaessaan ettei hän tee sopimusta ennen siirtotakarajaa. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että Suter on lähtemässä Nashvillestä. Olisimme todella yllättyneitä, jos Predsin GM David Poile kauppaisi Suterin ennen siirtorajaa.

Nashville Predators on luvannut toimivansa palkkakattojoukkueena pienistä markkinoistaan huolimatta. Pekka Rinteen sopimus oli tästä ensimmäinen merkki.

Erittäin tärkeitä aikoja Nashville Predatorsin tulevaisuudelle. Jos Poile pystyy saamaan Suterin nimen paperiin Rinteen vierelle, Shea Weberin pitäminen on helpompaa.

Palataan asiaan.

- – -

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Jouninposti@shaw.ca

- – -

Kaikki taikauskoisuus ei ole vieläkään kadonnut maalivahtipelaamisesta NHL:ssä. Viimeisessä ennen All Star-taukoa pelatussa runkosarjaottelussa keskiviikkona Montreal Canadiens oli juuri paketoimassa vakuuttavaa voittoa Bell Centressä vierailleesta Detroit Red Wingsistä kolmannen erän alussa kun TSN:n selostaja Gord Miller teki jotain ikivanhojen kirjoittamattomien sääntöjen vastaista: hän sanoi sanan ”nollapeli” suorassa lähetyksessä!!

Juuri Millerin ehdittyä sanoa, ettei hänen 200 jalkaa kaukalosta sanomillaan sanoilla ole mitään merkitystä, Wingsin Jiri Hudler ampui kiekon maaliin ja rikkoi Carey Pricen nollan.

Gord Miller oli seuraavan tunnin ajan yksi sosiaalisen median trendiaiheista Kanadassa. Hän sai todellakin kuulla kunniansa twitterissä. Vain kahta viikkoa aikaisemmin samainen selostaja oli samalla tavalla tuhonnut Toronto Maple Leafs-vahti Jonas Gustavssonin nollapelin!

Voiko sanan ”nollapeli” sanomisella todellakin olla näin suuri merkitys?

Mielestäni ei tietenkään ole, mutta Gord olisi voinut hyvien tapojen ja kunnioituksen merkeissä jättää sen sanomatta.

- – -

NHL-maalivahteja pidettiin varsinkin aikaisemmin lajin erikoisina lintuina ja pelaamiseen liittyi kaikenlaisia taikauskoisuuksia. Montreal Canadiens-legenda Ken Dryden kirjoitti, että jos vietät jonkin aikaa jääkiekkojoukkueen kanssa näkemättä pelaajia kertaakaan jäällä, ei mene kauaakaan, kun pystyt kertomaan, ketkä pelaajista pelaavat maalivahteina.

Jotkut NHL-vahdit eivät vieläkään puhu pelipäivinä. Ei ollut mikään sattuma monen mielestä, että paljon kohua aiheuttaneen valkoinen talo-jupakan syypää viime viikolla oli juuri maalivahti.

Vanhassa Original Six NHL:ssä joukkueilla oli käytössään vain yksi maalivahti. Jokainen kuudesta NHL-vahdista oli jonkinlainen legenda omine erikoisuuksineeen. Surullisen hahmon maalivahti Terry Sawchuk oli raivopää, joka heitteli luistimiaan päin toimittajia. Jacques Plante oli kotoisin niin köyhistä oloista, että hän kutoi itselleen vaatteita pukukopissa. Glenn Hallilla oli tapana oksentaa ennen jokaista ottelua.

Myöhemmin Gary ”Suitcase” Smith kävi suihkussa jokaisella erätauolla. Patrick Roy heilutti päätään, puhui tolpille ja hyppi yli puna- ja siniviivojen kaukalon läpi luistellessaan. Roy ei puhunut pelipäivinä. Kerran Colorado Avalanchen aamuluistelun jälkeen ranskankielisen Radio Canadan toimittaja lähestyi Royta tämän omalla äidinkielellä Edmontonissa. Roy viittoili sanaakaan sanomatta Avsin PR-ukko Jean Martineaulle, joka heitti toimittajan ulos.

Dominik Hasekia pidettiin erikoisena lintuna. Eddie Belfour taas oli paljon erikoiskohtelua vaatinut ykkösvahti, joka toimi omalla tavallaan.

- – -

Kaikista omituisista maalivahdeista omituisimpana pidetään 1970-luvulla pelannutta Gilles Grattonia. Gratton pelasi vain neljä kautta ammattilaisena. Kaksi kautta WHA:n Toronto Torosissa ja osia kahdesta muusta kaudesta NHL:n St. Louis Bluesissa ja New York Rangersissä.

Lyhyestä urastaan huolimatta huippuvärikästä, vain 47 NHL-ottelua pelannutta Gilles Grattonia ei ole koskaan unohdettu. Hänen nimensä tuodaan aina esiin keskusteluihin, kun puhutaan entispäivien NHL-vahtien omituisuuksista, sillä omituisuuksissaan hän oli täysin omassa sarjassaan.

Gilles Gratton oli hulluista jääkiekkomaalivahdeista kaikkein hulluin.

- – -

Gratton oli alunperin Buffalo Sabresin varaus (5.kierros, 69.) kesän 1972 NHL draftissä. NHL:n sijasta Gratton teki erittäin rahakkaan sopimuksen kilpailevan WHA-liigan Toronto Torosin kanssa. Viiden vuoden, $645,000 sopimus, johon sisältyi joka toinen kausi miehelle annettu kanarianlinnunkeltainen Porsche 911-S Targa.

Gilles Gratton ei edes yrittänyt perustella palkkioitaan. ”Kenellekään ei pitäisi maksaa niin paljon kuin minulle maksetaan”, hän sanoi toisella ammattilaiskaudellaan The Canadian-lehden toimittaja Roy MacGregorille.

”Oikeassa työssä mitattuna en ole minkään arvoinen. En auta ketään, en valmista mitään. Mitä minä teen maailman hyväksi? Pysäyttelen kumia, mitä hyötyä siitä on ihmiskunnan evoluutiolle?”.

Pitkätukkainen ja pitkäpartainen Gratton oli erilainen jääkiekkoammattilainen. ”Minun päämääräni on se, ettei minun koskaan tarvitse mennä tavallisiin töihin. Jääkiekko antaa minulle siihen mahdollisuuden. Pelaan niin kauan, kunnes saan kasattua niin paljon rahaa, että voin laiskotella koko loppuelämäni. Kun jääkiekko loppuu, minä häivyn.”

”Grattoony The Loony”:ksi nimetty maalivahti ei rakastanut jääkiekkoa eikä peli ollut hänen ainoa mielenkiinnon kohteensa elämässä. Kerran hän sanoi haastattelijoille haluavansa pelata vain joka kuudennen ottelun.

”Jääkiekko antaa minulle vapaa-aikaa ja paljon rahaa, mutta vihaan sitä”, hän sanoi. ”Pidän voittamisesta, myönnän sen, mutta vihaan kipua ja kaikkia typeryyksiä. Viimeisen kahden vuoden ajan olen jo halunnut lopettaa ja mennä kotiin Montrealiin. Joskus mietin, miksi minä olen tässä kaukalossa kiekkojen kohteena kun voisin olla kotona nauttimassa elämästä? Enkä osaa vastata omaan kysymykseeni.”

Gilles Gratton halusi päästä pois jääkiekosta toteuttaakseen muita ideoitaan elämässä. ”Jos en voisi pelata enää, tuntisin vapautuvani”, hän sanoi.

- – -

Muitten jääkiekkoilijoitten viettäessä aikaansa investoiden rahojaan, esiintyen erilaisten tuotteitten mainostajina, toimien jääkiekkokouluissaan ja ajatellen aina jääkiekkoa, Gilles Gratton opiskeli tähtitiedettä ja soitti pianoa ja kitaraa. Kesäisin Montrealissa hän ei koskaan opettanut kiekkokouluissa, hän soitteli monta tuntia päivässä kavereittensa yhtyeessä harjoitellen.

Astrologia oli asia, jonka Gratton otti todella vakavasti. Runkosarjakauden 1976-77 lopussa New York Rangersin ykkösmaalivahtina pelannut John Davidson loukkaantui Vancouverissa eikä ennen seuraavaa Los Angelesissa pelattavaa peliä ollut aikaa lennättää paikalle maalivahtia farmijoukkueesta.

Ottelu LA Kingsiä vastaan oli Rangersille erittäin tärkeä, sillä se voisi ratkaista playoffpaikan. Tässä tilanteessa Gilles Gratton kertoi Rangersin valmentaja/GM John Fergusonille, ettei hän voinut pelata sinä iltana. Tähtitaivaan kappaleet eivät olleet oikeilla paikoillaan, Gratton ei tuntenut oloaan psykologisesti valmiiksi.

Vanhan koulun jääkiekkomies Ferguson sai kuulla uskomattoman selityksen suoraan maalivahdiltaan.

Rangers ei onnistunut ottamaan playoffpaikkaa.

- – -

Gilles Gratton uskoi vahvasti uudelleensyntymisoppiin. Kaksi eri meediota oli kertonut hänen olleen yhdessä edellisistä elämistään espanjalainen sotilas, joka oli kuollut taistelussa kylkeen iskettyyn vihollisen miekkaan. Joskus ottelujen aikana hän uskoi tuntevansa kipua kyljessään kesken pelin.

Tuo kipu iski aina samaan paikkaan. Gratton oli vuorenvarma siitä, että kivun oli aiheuttanut tuo kylkeen edellisessä elämässä tullut miekanisku. Siinä oli miettimistä joukkueen huoltajille ja lääkärille.

”Olen nähnyt sen mielikuvituksessani”, Gratton kertoi The Hockey Newsille. ”Olinko minä ritari? Ei, olin vain tavallinen sotilas. Minut tapettiin lävitseni lyödyllä miekaniskulla.”

Toisen teorian mukaan hän uskoi olleensa espanjalainen pyöveli, joka mestasi kansalaisia kivittämällä. Joskus kesken jääkiekko-ottelun hän luuli kiekkojen tulevan kohti kuin nuo kivet, nyt kostona edellisestä elämästä.

Gilles Gratton uskoi, että maalivahtina pelaaminen oli jonkinlainen rangaistus hänen aikaisemmissa elämissään tekemistään synneistä. ”Kiekkojen pysäytteleminen materiaalisessa maailmassa saattaa näyttää naurettavalta myöhemmin kun pääsen näkemään, mitä tapahtui aikaisemmin.”

Gratton ei ymmärtänyt, miksi ihmiset ihailivat hänen taitojaan kiekkojen pysäyttelemisessä. Hänen mielestään se oli naurettavaa. ”Maailma on epätasapainossa ja minä olen jäänyt siihen kiinni”, hän sanoi.

”Joskus minusta itsestäni tuntuu kuin olisin epätasapainossa. Olen pelaamassa ja kesken peliä pääni alkaa pyöriä ja menetän järkeni. En ymmärrä miksi olen tässä paikassa juuri nyt. Mitä minä oikein olen tekemässä? Katson ympärilleni ja näen kaikki nuo hullut eläimet katsomossa katsomassa minua. Miksi? Ja sitten katson päälläni olevia omituisia varusteita. Ja kaikki muut kaverit jäällä, minkä takia he taistelevat pienestä kuminpalasesta?”.

”Välillä minun on pakotettava itseni keskittymään peliin. Jos osaisin keskittyä olisin paras maalivahti missään.”

Gilles Gratton yritti keskittyä ensin huikkaamalla kolme olutta ja valium-pillerin ennen nukkumaanmenoa joka ilta, mutta sitten hän lopetti oluenjuonnin. Myöhemmin WHA kielsi valiumin. Sitten hän siirtyi transsendenttiseen mietiskelyyn, joka teki hänestä vieläkin omituisemman.

Sitten hän opetteli käyttämään hermostuneisuuttaan hyväkseen, uskoen, että hän pelasi paremmin hermostuneena.

- – -

Alastomana viuhahteleminen oli yksi 1970-luvun villityksistä ympäri maailman, etenkin opiskelijanuorison keskuudessa. Gilles Gratton tuli kuuluisaksi omasta viuhahtelustaan Torontossa. Kerran harjoitusten jälkeen hän luisteli jäälle alastomana pukeutuneena vain kuuluisaan maskiinsa.

Gratton suunnitteli jäällä viuhahtamista myös uransa viimeisen, Los Angelesissa pelatun NHL-ottelun jälkeen, mutta tähdet eivät olleet tuona iltana oikeilla paikoillaan taivaalla. Suunnitelma sai jäädä.

Gratton oli taitava pianisti. New Yorkissa nuori quebeciläinen maalivahti asui Rangers-ikoni Rod Gilbertin luona Manhattanilla. Gilbertillä oli piano talossaan. Gratton ihmetytti isäntäänsä soittaen kanadalaisen Andre Gagnon-nimisen klassisen pianistin pitkäsoittolevyn alusta loppuun ilman nuotteja.

Gratton sanoi, ettei hän koskaan ollut käynyt pianotunneilla. Hän oli täysin itseoppinut.

- – -

Gilles Gratton oli kuuluisa myös maalivahdinmaskistaan. Hän sanoi lukeneensa National Geographic-lehteä kerran lentokoneessa ja nähneensä lehdessä kuvan tiikeristä. Gratton pyysi tunnettua maskienmaalaaja Greg Harrisonia tekemään hänelle maskin kuvan tiikerin mukaan.

Grattonin maskista tuli yksi kuuluisimmasta NHL-maskeista. Virheellisesti sen uskottiin kuvaavan leijonaa ja olevan jotenkin tekemisissä Grattonin horoskooppimerkin kanssa, mutta mies itse sanoo sen kuvaavan tiikeriä.

Gratton laittoi tiikerimaskin ensimmäistä kertaa päähänsä St. Louis Bluesia vastaan pelatussa ottelussa kaikkien yllätykseksi vasta verryttelyn jälkeen. Ennen ottelun aloituskiekon pudottamista, tuomari ja vastustajajoukkueen pelaajat luistelivat katsomaan tätä erikoista maskia. Sitten vasta peli alkoi.

Gilles Grattonin sanottiin murisevan tiikerimaskinsa takaa vastustajille. Yhden tarinan mukaan kerran tappelussa hän sähisi sieltä kuin kissa.

Tässä miehen oma selvitys msakitarinasta The Scorella. Gilles Gratton piti maskeista, jotka heijastivat maalivahtien omaa persoonallisuutta.

New York Rangersin kanadanranskalainen maalivahti Martin Biron teki kunniaa Gilles Grattonille Winter Classicissä muutama viikko sitten erikoisella leijonamaskillaan.

- – -

Vain 24-vuotiaana viimeisen NHL-pelinsä pelannut Gilles Gratton oli erittäin hyvä maalivahti, mikä jää useimmiten kaikkien hulluuksien varjoon. Hän oli niin hyvä, että Neuvostoliittoa vastaan kahdeksan ottelun pelisarjan syksyllä 1974 pelannut WHA valitsi hänet Gordie Howen ja Bobby Hullin johtaman All Stars-ryhmänsä kolmosvahdiksi Gerry Cheeversin pelatessa ykkösenä ja Don McLeodin kakkosena.

Team Canada 74:n manageri, Edmonton Oilersin perustaja Hurja-Bill Hunter käski Grattonin ajamaan pois pitkä partansa sanoen, ”Kumpi on sinulle tärkeämpää, kotimaa vai partasi?”.

Gratton vastasi tietenkin parran olleen tärkeämpi, mutta suostui ajamaan sen valmentaja Billy Harrisin pyydettyä tekemään niin henkilökohtaisena palveluksena. Muuten Grattonin aika maajoukkueessa olisi päättynyt tietenkin siihen paikkaan.

Kanadan vieraillessa Helsingissä Gratton valokuvattiin kansainvälisen uutistoimiston toimesta vain pyyhkeeseen pukeutuneena kysymässä tietä hotellin saunaan. Kuva herätti paljon huomiota Kanadassa. Suomalainen saunakulttuuri oli varmasti nakuiluun erikoistuneen hullun maalivahdin mieleen.

Mielenkiintoisesti, Gilles Gratton palasi Neuvostoliittoon vuonna 1976 kolmeksi viikoksi opiskelemaan maalivahtipeliä Vladislav Tretjakin valmentajilta.

”Hän oli lahjakkain maalivahti, jonka kanssa koskaan pelasin samassa joukkueessa”, sanoi Rangers-legenda Rod Gilbert Grattonista. Parempi kuin Ed Ciacomin. Kun hän oli pelipäällä, kukaan ei ollut häntä parempi. Yritin tehdä yksinläpiajomaalin häntä vastaan harjoituksissa 20 kertaa peräkkäin onnistumatta.”

”Kukaan ei ole tehnyt sitä minua vastaan harjoituksissa, Ciacomin, Jacques Plante ja Terry Sawchuk mukaanlukien. Mutta Gratton teki.”

”Gilles on lahjakkain nuori maalivahti jääkiekossa”, sanoi Toronto Torosin valmentaja Billy Harris. ”Hänellä olisi potentiaalia tulla paremmaksi kuin kukaan nuorista vahdeista, ellei hän olisi niin uskomattoman erilainen.”

Gilles oli niin erikoinen ja omituinen, että hänen läsnäolonsa oli lopulta enemmän ongelma joukkueille, joissa hän pelasi. Jos hän oli pelipäällä, hän voitti pelejä joukkueilleen. Jos vanhat Espanjan sotien aikaiset miekaniskut yhtäkkiä vaivasivat tai jos kuu ja jupiter olivat väärissä paikoissa, hän saattoi luovuttaa pelin yhtäkkiä.

Torontossa valmentaja Billy Harris ymmärsi erikoista hullua maalivahtiaan. Harris oli tuntenut Grattonin junnuajoista lähtien ja tiesi tämän lahjakkuuden.

”Gilles oli aina myöhässä harjoituksista tai hän ei halunnut joskus harjoitella ollenkaan. Minun oli vain annettava hänen olla, koska minulla ei ollut muutakaan mahdollisuutta”, sanoi Harris.

”Hän oli maalivahti, jonka varassa koko joukkueemme menestys oli ja hän vei meidät playoffseihin kahtena keväänä peräkkäin joukkueen tärkeimpänä pelaajana. Tiesin aina, että jos arvostelisin häntä liikaa olisi hyvin mahdollista, että hän pakkaisi kamansa, häipyisi eikä pelaisi jääkiekkoa enää koskaan.”

Myöhemmin Torosin annettua potkut Harrisille, Gratton kieltäytyi pelaamasta seuranneessa ottelussa. Syyksi hän antoi sen, että kuu oli sinä iltana väärällä puolella taivasta, ei oikeassa linjassa Jupiterin kanssa. Myöhemmin Gratton myönsi tämän olleen protestointi valmentajan potkujen vuoksi.

- – -

Kauden  1975-76 alussa St. Louisissa Gilles Gratton sanoi kärsivänsä vatsakivuista ja jätti joukkueen kahdeksi viikoksi palatakseen Montrealiin hoitoja varten. Hänen selityksiään ei otettu vakavasti ja myöhemmin ilmeni Grattonin olleen huonoissa väleissä valmentaja Garry Youngin kanssa.

Gratton syytti valmentajaansa kanadanranskalaisten pelaajien syrjimisestä ja huonojen harjoitusten pitämisestä. Jotkut muut pelaajat sanoivat Grattonin keksineen vatsakipunsa ja vihanneen valmentajaansa jostain selittämättömästä syystä.

Palattuaan Bluesin vahvuuteen myöhemmin Gratton otti itsensä itse pois pelistä kahdessa hävityssä ottelussa. Long Islandilla Islandersin Bob Nystromin laukaus osui Grattonin käsivarteen. Gratton kieltäytyi palaamasta tolppien väliin kivun vuoksi. Valmentaja syytti julkisesti Grattonia pelin luovuttamisesta, Blues hävisi maalein 8-2.

Kaksi päivää myöhemmin Gilles Gratton ja valmentaja Garry Young joutuivat pahaan riitaan, jonka seurauksena Gratton jätti Bluesin lopullisesti. Muutamaa viikkoa myöhemmin valmentajakin sai lähteä, Gratton-tapausta pidettiin yhtenä syynä potkuihin.

Gratton yritti palata takaisin WHA:n Toronto Torosiin, mutta Blues ei antanut lupaa.

Seuraavana syksynä Blues vapautti Grattonin sopimuksestaan ja hän liittyi New York Rangersiin.

- – -

Gilles Grattonin NHL-uran tilastot eivät ole erikoiset. Kuusi ottelua St. Louis Bluesissa, kaksi voittoa, kaksi tasapeliä. New Yorkissa 41 ottelua, 11 voittoa, 18 häviötä, 7 tasapeliä. Paljon päästettyjä maaleja, mutta ilman Espanjassa käytyjä sotia ja taivaankappaleitten sijoittumisia numerot olisivat voineet ehkä olla paremmat.

- – -

Syy Gilles Grattonin pähkähulluihin temppuihin tuli ilmi myöhemmin. Maalivahtivalmennuksen puuttuminen. Hän itse sanoi New York Timesin haastattelussa hullutusten johtuneen depressiosta. Maalivahtivalmennnusta ei ollut olemassakaan. Maalivahti jätettiin oman onnensa nojaan.

”Kun meidät jätettiin yksin, emmekä tienneet, mitä tehdä, monet meistä menettivät järkensä. Ja minä taisin olla kaikista omituisista omituisin. Uskon olleeni sellainen purkaakseni paineita.”

NHL-maalivahdit eivät joudu toimimaan yksin enää. He eivät ole enää joukkueen yksinäisiä susia. He eivät ole enää puolustuksen viimeinen muuri, joka seisoo yksinään. Silta muun joukkueen luo on rakennettu etenkin maalivahtivalmennuksella, josta tuli yleinen NHL:ssä 1980-luvulla. Nuoret maalivahdit saavat nyt erikoistunutta maalivahtivalmennusta aivan pikkujunnuista lähtien.

Vanhan ajan NHL-vahdeilla ei ollut erikoistuneita maalivahtivalmentajia käytettävänään. He eivät voineet katsoa virheitään ja muuta peliään seuraavana aamuna ennen harjoituksia asiantuntijan kanssa analysoiden. Ainoa apu, jonka puoleen kääntyä saattoi olla joukkueen toinen maalivahti. Eikä kukaan ollut edes kuullut urheilupsykologeista, joita nykyisin on jokaisen joukkueen palkkalistoilla.

”Nyt, kun päästät kiekon maaliin, he antavat tueksesi psykologin”, sanoi Gilles Gratton New York Timesille. ”Maalivahtivalmentajan kanssa menet katsomaan videota ja korjaat virheesi. Minulle sanottin vain, että mene ja seiso maalilla ja pysäytä kiekko.”

Nykypäivän NHL-maalivahdit ovat täysin normaaleja. He ovat sosiaalisia muun joukkueen kanssa, täysin tavallisia joukkueen jäseniä kuten kaikki muutkin. Uskon vieläkin, että pystyn osoittamaan maalivahdit näkemättä joukkuetta jäällä, mutta se ei ole yhtä helppoa kuin joskus aikaisemmin.

- – -

Gilles Gratton piti lupauksensa ja häipyi Intiaan heti jääkiekkouransa jälkeen muutamaksi vuodeksi. Sitten hän vietti parikymmentä vuotta pitkin Eurooppaa, jossa hänen kerrottiin jossain vaiheessa asuneen vanhassa linnassa. Hänen kerrotaan toimineen free-lance valokuvaajana.

Nykyisin hän asuu taas kotona Quebecissä ja hän on joutunut menemään tavallisiin töihin. Hän kertoi New York Timesille vastaanottavansa vieläkin viitisen kirjettä viikossa jääkiekkofaneilta, jotka eivät koskaan ole unohtaneet hulluista maalivahdeista hulluinta.

”Menneisyyteni ei haittaa minua”, hän sanoo.

”Se on menneisyyteni. Minä olin hullu maalivahti.”

Gilles Grattonilla ei ole enää kuuluisaa tiikerimaskiaan.

”Kun lähdin New Yorkista vuonna 1977, kävelin pukukopista ja jätin kaikki kamani sinne. Maskin ja kaikki. Minun olisi pitänyt ottaa se, olisin nyt rikas mies.”

- – -

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Jouninposti@shaw.ca

Lähteet: The Canadian (1977), New York Post, New York Times, Joe Pelletierin blogi, The Hockey News. Tässä San Diegon jäähallin seinään maalattu kuva Gilles Grattonista.

- – -

Yhdysvaltojen presidenttinä ei ole nähty kunnon jääkiekkomiehiä. Bill Clinton oli kotoisin Arkansasista ja muutenkin ”Bubba” taisi olla enemmän ”tongue hockey”-miehiä. Detroit Red Wingsin vieraillessa valkoisessa talossa vuonna 1998 Clinton lausui kapteeni Steve Yzermanin nimen ”IZÖÖRMÄN” aiheuttaen hieman nolon tilanteen paikalla olleille.

Texasilainen George W. Bush taas oli perinteisten amerikkalaislajien mies. ”W” hohotteli tuttuun tyyliinsä vuoden 2002 Red Wingsin vieraillessa, kehuen Scotty Bowmania: ”valmentajan on oltava hyvä jos hän saa kaikki nämä kovanaamat luistelemaan samaan suuntaan.”

Barack Obama on Chicagosta kotoisin. Hän vaikutti vilpittömästi iloiselta saadessaan onnitella kotikaupunkinsa jääkiekkojoukkuetta mestaruudesta edellisellä kerralla kun amerikkalainen Stanley Cup-mestarijoukkue kävi kylässä. Hän osasi lausua Jonathan Toewsin nimen oikein. Hän jopa kutsui valmentaja Joel Quennevillea coolisti ”Coach Q”:ksi kuten me kaikki muutkin.

En epäile yhtään, etteikö Yhdysvaltojen presidentillä ole taitavia puheenkirjoittajia, joilta tarvittaessa löytyy myös vakuuttavan kuuloista jääkiekkoasiantuntemusta. Se on selvä. Silti Obama selvästi todella nautti urheilijoitten tapaamisesta. Se oli paras osa hänen kiireistä päiväänsä.

Pittsburgh Penguinsin vieraillessa Obama totesi mielestäni hienosti rennonoloisessa puheessaan sen, ettei mestarina olo pääty siihen kun tullaan jäältä pois.

Hän mainitsi, miten ainutlaatuista Stanley Cupin voittaminen on siinä mielessä, että voiton jälkeen mestarijoukkueen pelaajat vievät sitä koko kesän ajan nautittavaksi ihmisille, jotka auttoivat heitä toteuttamaan jääkiekkounelmansa matkan varrella.

- – -

Maanantaina presidentti Obama isännöi Boston Bruinsia. Päivä ja tapahtuma oli hieno kaikille paikallaolijoille.

B:sin jo jättäneet viime kevään sankarit Mark Recchi, Shane Hnidy ja Tomas Kaberle saapuivat paikalle nykyisen joukkueen mukana, sillä valtion päämiehen tapaaminen on suuri kunnia.

Obama mainitsi Bruinsin ensimmäisenä joukkueena NHL:n historiassa, joka voitti kaikkiaan kolme seitsemän ottelun pelisarjaa matkallaan kohti mestaruutta.

Hän mainitsi Brad Marchandin nimeltä pelaajana, joka aloitti kauden nelosketjussa ja päätti sen viiteen maaliin viimeisissä viidessä finaalipelissä (kaksi voittomaalia).

”What`s up with that nickname, man?”, kysyi Obama Marchandin puoleen kääntyen luettuaan paperilta tämän Pat Verbeekiltä perimän lempinimen ”Little Ball of Hate”.

Presidentti mainitsi Nathan Hortonin, joka toi bostonilaista vettä Vancouverin jäälle. Sekä NHL-historian pisimmän pelaajan Zdeno Charan. Hän antoi tunnustusta Bruinsin joukkuehengelle siteeraten joukkueen nestori Mark Recchin sanomaa: ”Me pelasimme yhdessä, me joimme yhdessä, me hävisimme yhdessä, emmekä me koskaan luovuttaneet.”

Barack Obama onnitteli Boston Bruinsia organisaation hyväntekeväisyystyöstä. Hän kertoi joitakin tarinoita Stanley Cupin matkoista kesällä ympäri maailman suomalaista saunaa myöten.

Presidentti mainitsi myös maalivahti Tim Thomasin, joka toisena amerikkalaispelaajana voitti pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinnon.

- – -

Muun joukkueen ja joukkueenjohdon viettäessä leppoisaa ja hienoa päivää valkoisessa talossa, 37-vuotias Thomas istui washingtonilaisessa hotellihuoneessaan. Thomas tunnetaan mielipiteiltään erittäin rankasti oikealle sijoittuvana poliittisena ajattelijana. Hän kieltäytyi kunniasta tavata oman kotimaansa päämies.

Boston Bruinsin mestarijoukkueessa pelasi vain kaksi amerikkalaispelaajaa. Thomasin lisäksi vain puolustaja Steven Kampfer on syntynyt ja kasvanut vihaisennäköisen linnun maassa.

Tim Thomasin päätös aiheutti paljon kohua sosiaalisessa mediassa maanantaina. Bruinsin manageri Peter Chiarelli joutui antamaan lausunnon asiasta. Seuran presidentti Cam Neely myös. Chiarelli sanoi yrittäneensä saada maalivahtinsa osallistumaan kunniavierailuun useamman kerran, sillä se olisi ollut parasta joukkueelle sekä organisaatiolle.

Neely ilmoitti olleensa pettynyt pelaajansa päätökseen, lisäten, etteivät Thomasin mielipiteet kuvastaneet seuraomistaja Jacobsin perheen tai organisaation näkemyksiä.

Thomas sai paljon haukkuja sekä jonkin verran myös kehuja päätöksestään, useimmiten kommentoijien oman poliittisen vakaumuksen mukaisesti. Huvittavaa nähdä tämän jälkeen, miten Thomasiin suhtaudutaan perinteisesti demokraattisessa Bostonissa ja muualla NHL:ssä.

- – -

Poliittiset protestit ja kannanotot eivät ole mikään uusi asia urheilussa. Poikavuosinani ihailin Muhammad Alin päätöstä kieltäytyä Vietnamin sotaan osallistumisesta. Ali sanoi kuuluisasti, ettei yksikään Vietkongin jäsen koskaan ollut haukkunut häntä neekeriksi.

Ali maksoi kalliin hinnan kieltäytymisestään ja nousi sen jälkeen uudelleen huipulle.

Näin ihan pikkupoikana, miten amerikkalaiset sprintterit Tommie Smith ja John Carlos nostivat nyrkkinsä ilmaan Mexico Cityn olympialaisten palkintopallilla kansallislaulun soidessa. En tiennyt silloin, mistä oli kyse.

Kansainvälisen olympiakomiten pomo Avery Brundage määräsi maailmanennätysmies Smithin ja pronssia juosseen Carlosin poistettavaksi olympialaisista. Ellei siihen suostuttaisi, koko USA:n joukkue saisi poistua. 200 metrin miesten mitalit otettiin heiltä pois.

Smith ja Carlos joutuivat huonon kohtelun kohteeksi kotimaassaan. Heidän perheensä saivat tappouhkauksia.

Hopeamitalimies, Australian Peter Norman sympatisoi amerikkalaisia ja joutui sen vuoksi itse vaikeuksiin kotimaahan palattuaan. Häntä ei valittu uudelleen maansa olympiajoukkueeseen näytöistä huolimatta.

Tim Thomas ei siis todellakaan ole ainoa urheilija, joka on laittanut itsensä peliin poliittisista syistä. Oikeastaan hän ei ole lähellekään samassa sarjassa mainittujen kanssa.

Thomasin joukkuekaveri Andrew Ference on tunnettu vihreästi ajattelevana ja toimivana kansalaisena. Bruins Insider Joe Haggerty mainitsi tässä erittäin hyvässä kolumnissaan Tim Thomasin maininneen joskus olevansa täysin eri mieltä Ferencen kanssa ympäristöasioista.

- – -

Minun mielestäni Tim Thomas teki virheen kieltäytyessään suuresta kunniasta.

Kyse ei ollut siitä, etteikö hänellä pitäisi olla oikeutta jäädä pois. Tottakai hänellä on oikeus jäädä pois.

Kyse oli siitä, että valtion päämiehen tapaaminen on aina suuri kunnia. Presidentti kutsuu mestarit valkoiseen taloon juhliakseen heitä ja luodakseen huomion heidän saavutuksiinsa, ei omiinsa.

Jääkiekko on joukkuelaji. Asiat tehdään yhdessä, kuten Mark Recchi kymmenien vuosien kokemuksella totesi.

Kieltäytyessään kunniasta Thomas käänsi valokeilan ja huomion kohti itseään. Häntä voidaan ihailla vakaumuksestaan, mutta samalla häntä voidaan pitää huonona joukkuepelaajana.

- – -

Olen aina ollut Tim Thomasin suuri ihailija. Suomalaisina me tunnemme hänen tarinansa. Olin paikalla kun hän pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa Edmontonissa ja pääsin haastattelemaan sympaattista ja vaatimatonta Michiganin poikaa heti ottelun jälkeen.

Heti Stanley Cupin ja Conn Smythe-palkinnon saatuaan Tim mainitsi kolme parasta suomalaiskaveriaan ihmisinä, joita hän muistaa jääkiekkouransa hienoimmalla hetkellä.

Thomasin tarina köyhästä Michiganin Flint-nimisen laman tuhoaman kaupungin pojasta ammattilaisjääkiekon huipulle on todellinen amerikkalainen menestystarina. Poikavuosina Timin isä vei kihlasormuksensa panttilainaamoon pystyäkseen lähettämään pojan turnaukseen Kanadaan.

Tim kertoi, ettei hän tiennyt asiasta kuin vasta aikuisena. Hän luuli aina isän hukanneen sormuksensa. USA:n junnumaajoukkueen leirille osallistuessaan hänellä oli vain yksi maalivahdin maila. USA:n kiekkoliitto antoi maajoukkueleiriläiselle kymmenisen mailaa lisää.

Pudottuaan joukkueesta Thomas meni pukukoppiin ja rikkoi raivoissaan kaikki nuo liiton lahjoittamat mailat.

Tim Thomas tuli kerran Edmonton Oilersin harjoitusleirille Koira-niminen koira mukanaan. Muutama vuosi sitten Koira kuoli. ”Koira oli hyvä koira”, kertoi Thomas suru silmissään Edmontonissa käydessään. ”Hän oli mukanani neljässä eri maassa.”

Tim Thomas on hyvä mies ja kovimpia taistelijoita, mitä jääkiekossa olemme saaneet kunnian nähdä omin silmin. Boston Bruins ei olisi voinut voittaa Stanley Cupia ilman hänen uskomatonta ja periksiantamatonta taisteluaan.

- – -

Meillä jokaisella on oikeus omiin polittisiin mielipiteisiimme. Mikään ei ole hienompaa amerikkalaisessa politiikassa kuin kunnon debatti ja sellaisen Thomas on meille antanut maanantaisella päätöksellään.

Tim Thomas antoi myöhemmin maanantaina oman lausuntonsa Facebookissa selvittäen syyt kieltäytymiselleen. Lausunnon voi lukea tästä.

”Mielestäni liittovaltio on kasvanut hallitsemattomaksi uhaten ihmisten oikeuksia, vapauksia ja omaisuutta”, kirjoitti Thomas lisäten, että tämä valtion kaikille tasoille ulottuva suuntaus on täydellisessä vastakohdassa Yhdysvaltojen perustajaisien valtiolle tarkoittamasta visiosta.

”Päätöksessäni ei ole kysymys politiikasta tai puolueista, sillä mielestäni kummatkin puolueet ovat vastuussa tilanteesta, jossa maamme on. Tämä oli päätös, jonka minun oli pakko tehdä yksityisenä kansalaisena.”

Tim Thomas päätti lausuntonsa ilmoittaen, että tämä jää hänen viimeiseksi julkiseksi lausunnokseen asiasta.

- – -

Mitä mieltä lukijat?

Tekikö Tim oikein vai väärin?

Olisiko hänen pitänyt tulla paikalle joukkueensa mukana hyvänä joukkuekaverina?

Maalivahdit ovat tunnetusti usein oman tiensä kulkijoita, Thomas ei ole poikkeus.

Olisiko hänen pitänyt ajatella joukkueensa etua, sillä tämä kohu ei tule laantumaan tänään eikä huomenna eikä ensi viikolla. Ei varmasti.

Voin jo nähdä mielessäni, miten katsojat vastustajien hallissa laulavat ”YES WE CAN!”-yhteishuutoa Thomasin hävitessä seuraavan ottelunsa.

Kannattiko suututtaa yli puolet Boston Bruinsin omista kannattajista tulemalla esiin tällä tavoin?

Olisiko Thomasin kannattanut käyttää ainutlaatuinen mahdollisuus ja keskustella itse presidentin kanssa poliittisista näkemyksistään?

Osoittiko Tim Thomas ihailtavaa kansalaisrohkeutta? Onko hänen saamansa kritiikki aiheetonta?

Vaikuttaako tämä jupakka Boston Bruinsiin itse jäällä? Kaikki on ensimmäisen kuukauden jälkeen mennyt niin loistavasti, voiko tämä juttu kääntää B:sin laivan ihan väärään suuntaan?

Ja yleisesti, onko hyvä, että urheilija käyttää vapaan kansalaisen oikeuttaan ja on aktiivinen poliittisesti?

Vai olisiko vain parasta pelata ja urheilla?

- – -

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Jouninposti@shaw.ca

- – -

New York Islandersin John Tavares jatkaa liekehtimistään. 12 ottelun pisteputki jo Islandersin kaadettua Carolina Hurricanes kotonaan lauantaina.

21-vuotias sentteri teki joukkueensa molemmat maalit, joista toinen voittomaali jatkoajalla.

- – -

Aivotärähdykset keräävät uhrejaan edelleen. Nyt listalle voidaan lisätä Philadelphia Flyersin Daniel Briere (kuudes Flyersin pelaaja tällä kaudella) ja Winnipeg Jetsin Evander Kane.

- – -

Viikolla julkisuuteen tuli vähälle huomiolle jäänyt uutinen siitä, että vähän aikaa sitten NHL:n ja pelaajayhdistyksen neuvotellessa konferenssien uudelleenjärjestelyistä (surullisen kuuluisin seurauksin), pelaajat olivat itse asiassa tehneet todella jännittävältä kuulostavan ehdotuksen.

QMI Agencyn mukaan NHLPA ehdotti käytäntöä, jossa neljä joukkuetta jäisivät ns. wild card:eiksi ja pelaisivat samana päivänä kaikki tai ei mitään-pelit playoffseihin pääsystä.

Tuo on aivan huimalta kuulostava idea! Ajatelkaa, kaksi ottelua samana päivänä kauden lopussa. Ottelujen voittajat menevät suureen tanssiin, häviäjät MM-kisoihin tai golf-kentille.

Omistajien puolelta ei kiinnostusta.

- – -

Sami Salo on raporttien mukaan palannut Vancouver Canucksin harjoituksiin harjoituspaidassa, joka kieltää kontaktin. En ole varma, minkävärinen tuo paita on Canucksissa.

Salon loukkaantumistilanteessa useimmat muistavat hänen rehellisen reaktionsa heti tajutessaan, että tässä tuli taas loukattua ja ikävä toipumisloma olisi taas kerran edessä. Hän heitti mailansa turhautuneissaan ilmaan. Hyvä, ettei se lentänyt katsojien päälle, sillä siitä olisi voinut tulla lisärangaistusta.

Ottelua seuranneet saattavat muistaa, että tuossa tilanteessa hulluna riehunut Bostonin hallin yleisö oli ihan pienen sekunnin tai pari vähän hiljempaa, ihmetellen, että jotain erikoista on juuri sattunut.

En voi sanoa ihailevani Brad Marchandin kommentteja vielä pari viikkoa tilanteen jälkeen, etenkin kun Nick Foligno ei saanut pelikieltoa omasta klippauksestaan. NHL-pelaajan ei pidä kommentoida ihan toisten rangaistuksista. Siitä ei ole mitään hyötyä, tuomarit eivät päästä helpommalla. Ei ole hyvä saada mainetta mussuttajana.

Pelaajien tulee vain pelata. Vancouver Canucks on tajunnut saman asian varmasti.

- – -

En pitänyt yhtään Boston Bruinsin Andrew Ferencen tiltistä New York Rangersin Ryan McDonaghin selkään. Brendan Shanahanilta kuuluu pian.

Ei väkivaltainen eikä ilkeä taklaus, mutta kiekkoa päädystä tavoittelevaa pelaajaa ei tönäistä selkään.

- – -

Erikoisia tilastoja: Boston Bruins ei ole päästänyt yhtään maalia vastustajan pelatessa vajaalla tällä kaudella. Ainoana NHL-joukkueena.

NHL:n paras alivoimajoukkue on New Jersey Devils. 161 kertaa vajaalla, vain 16 päästettyä maalia. Ainoana joukkueena yli 90 prosentin onnistumisprosentti. Devilsin kesällä UFA-statuksen saava kapteeni Zach Parise on joukkueen tärkein alivoimahyökkääjä. Hän on tehnyt kolme maalia vajaalla.

Tulokas Adam Henrique on osoittanut monipuolisuuttaan vajaapelissä. Hän on tehnyt neljä maalia vajaalla. Puolustajat Bryce Salvador ja Anton Volchenkov pelaavat suurimman osan Jerseyn vajaatilanteista.

Ryan Nugent-Hopkinsin kuntouttaessa olkapäätään Henrique on ottamassa suosikin paikkaa Calder-kisassa.

Colorado Avalanche on voittanut NHL:n eniten, peräti 17 ottelua yhdellä maalilla. 17 26:sta voitosta, mikä on todella paljon.

Nashville Predatorsin Sergei Kostitsyn on tehnyt kuusi maalia 9 viimeisimmästä laukauksestaan.

- – -

Edmonton Oilersin kausi näyttää olevan jo menetetty, vaikka puolimatka vasta ohitettiin pari viikkoa sitten. Loukkaantumiset ovat kieltämättä ja rehellisyyden nimissä vieneet veronsa. Välillä Öljyn kokoonpanosta puuttui kolme parasta hyökkäyspelaajaa ja kolme top-4 pakkia.

St. Louis Bluesia vastaan Oilersin maalia kohti ammuttiin 18 kertaa ensimmäisten kahdeksan minuutin aikana ennenkuin kuparin ja sinisen värisiin pukeutuneet Albertan miehet pääsivät ampumaan ensimmäisensä. Vaikka Blues on juuri nyt yksi NHL:n kovimpia joukkueita, superhyvin valmennettu ryhmä, jossa jokaikinen mies pelaa paikkansa oikein, silti tuollaista teurastusta ei ikinä saa antaa tapahtua.

Lauantaina Oilers hävisi Albertan taistelun kotonaan Calgary Flamesille ilman minkäänlaista taistelua. Taylor ”Frankensteinin poika” Hall osoitti urheutta pelaamalla vain viisi päivää pelottavan haaverinsa jälkeen, mutta muu joukkue ei seurannut.

Niin hyvin alkanut kausi näyttää menetetyltä taas kerran. Taas kerran enemmän kysymyksiä kuin vastauksia Edmontonissa.

Nyt on aika poistomyydä kaikki sellaiset osat, jotka eivät kuulu pitkän tähtäyksen suunnitelmaan. Jotkut seurajohdon heinäkuun ensimmäisen päivän hankinnat ovat osoittautuneet katastrofeiksi. Ok, lähes kaikki hankinnat: Ben Eager, Darcy Hordichuk ja Eric Belanger.

18-vuotiaan Ryan Nugent-Hopkinsin loukkaannuttua Edmonton on tehnyt vain 14 maalia 9 ottelussa. Edmontonin ongelma on se, etteivät joukkueen kokeneemmat pelaajat tee tarpeeksi. Shawn Horcoff on joukkueen kapteeni, jolle maksetaan supertähden palkkaa. Jäällä hän on keskinkertainen kolmosketjun pelaaja.

Oilers-ikoni Ryan Smyth väsytettiin liialla peliajalla kauden alusta. Smytty ei ikinä luovuta, mutta uran tässä vaiheessa voimia olisi pitänyt säästää. Oilers voisi ehkä lainata Smythin playoffjoukkueeseen jonnekin ja hankkia tämän takaisiin salaisella herrasmiessopimuksella kesällä. Keith Tkachuk teki tällaisen joitakin vuosia sitten.

Eri asia on, haluaako monta kertaa viime vuosina muuttanut takatukkien kuningas tällaista tehdä.

Ales Hemsky on huippulahjakkuus, jota joskus huvittaa pelata ja usein ei. Lisäksi hän on kärsinyt toistuvista olkapäävammoista.

On selvää, että uudelleenrakennus kestää oman aikansa. Pittsburgh Penguinskään ei alkanut voittaa suurella tavalla heti, kun Sidney Crosby, Jordan Staal ja Evgeni Malkin oli varattu.

Erikoista, että 39-vuotias monessa sopassa keitetty ja Arizonan vankilat nähnyt maalivahti Nikolai Khabibulin saattaa olla Oilersin arvokkainta myyntitavaraa juuri nyt. Tampa voisi ehkä saada yllättävää apua jo toiselta vanhemmalta maalivahdilta entiseltä mestarivahdiltaan esimerkiksi.

- – -

Alexander Ovechkin on voittanut runkosarjan laukaisutilaston (siis eniten laukauksia) jokaisella kuudella kaudellaan NHL:ssä toistaiseksi. Sunnuntaiaamuna tätä kirjoitettaessa Ovie on laukaisutilaston kahdeksantena 169 laukauksella.

Ykkösenä on Pittsburghin James Neal 198 laukauksella. Hänen takanaan Evgeni Malkin (190), Rick Nash (184), John Tavares (175) ja Evander Kane (172).

Boston Bruinsin Phil Esposito pitää hallussaan NHL-ennätystä laukauksissa. Kaudella 1970-71 Espo ampui maalia kohti 550 kertaa.

Yksi tilasto vielä: Wayne Gretzky sanoi kerran kuuluisasti, että 100 prosenttia laukauksista, joita et ammu, ei mene maaliin.

- – -

Nyt on se aika vuodesta, jolloin huhut pelaajakaupoista lisääntyvät päivä päivältä. Siirtotakarajaan on enää 36 päivää jäljellä. NHL-seurojen pro scoutit ovat pitäneet kokouksensa heti vuodenvaihteen jälkeen. Otteluissa allekirjoittanutkin saa jonottaa popcorniaan pressboxissa paikalle saapuneitten scouttien takana.

Huhut Ales Hemskyn siirrosta jonnekin muualle lisääntyvät päivä päivältä. Vaikea arvioida etukäteen, mitä Oilers voisi hänestä saada. Jotkut managerit olivat hänestä aikaisemmin hyvinkin kiinnostuneita, mutta kiinnostus on sittemmin laantunut.

Yleisesti pelaajamarkkinoilla on paljon kysyntää top-6 hyökkääjistä. Varmaankin puolet joukkueista etsivät vahvistusta tälle osastolle. Oilersin GM Steve Tambellinin voisi kuvitella pyytävän hyvää kiekollista puolustajaa vaihdossa.

Ehkä jokin seura voisi kuvitella uutta sopimusta haluavan pelaajan onnistuvan paremmin jos hän pääsee oikeaan ympäristöön. Voisi kuvitella juuri Ales Hemskyn olevan pelaajan, joka voisi mielialapelaajana loistaa toisenlaisessa tilanteessa kuin Edmontonissa juuri nyt saatuaan isomman roolin, merkittäviä otteluja ja paremmat pelikaverit vierelle.

Ottawa Senators? Detroit Red Wings? New York Rangers? Nashville Predatorsilla olisi tarjota Oilersin kipeästi tarvitsemia puolustajia(Jonathon Blum), mutta Preds tarvitsee itse puolustajiaan jos se luopuu Ryan Suterista.

- – -

Pelaajakauppoja on tulossa ihan pian, mutta managerit odottelevat vielä, luodakseen tarjouskilpatilanteita pelaajistaan. Suurin osa managereista ei halua tehdä pierregauthiereita ja myydä parhaita pelaajiaan vain yhdelle seuralle. Parempi antaa kiinnostuksen kasvaa ja odotella tarjouksia. Sitten varata niistä paras.

Toisinpäin voidaan ajatella, että playoffkisojen ulkopuolelle jäävien joukkueitten pyytämät vastineet pelaajistaan ovat vielä liian korkeita. Vasta hintojen pudottua realistisemmalle tasolle kauppoja alkaa tapahtua.

Carolinan puolustaja Tim Gleason ja Tuomo Ruutu pelaavat sopimuksensa viimeisiä kuukausia kuten Hemskykin. Philadelphia ja Boston on viimeksi mainittu kiinnostuneina. Canesin GM Jim Rutherford olisi varmaankin voinut tehdä kaupat kummastakin jo halutessaan, mutta on parempi odotella. Kummatkin pelaavat kovaa ja olisivat siksi hyviä vuokrapelaajia playoffseissa pitkälle tähtääville joukkueille.

Rutherford on jo aloittanut odotetun poistomyyntinsä kauppaamalla Aleksei Ponikarovskyn New Jersey Devilsiin. Canes saa kaupassa 4. kierroksen varausoikeuden sekä amerikkalaista yliopistokiekkoa Alaskassa pelanneen hyökkäävän puolustajan nimeltään Joe Sova. Sova on pelannut tällä kaudella ammattilaisena.

Devilsin vasen laita ei ole vahva Zach Parisen ja juuri 1000. NHL-ottelunsa pelanneen Patrik Eliasin jälkeen, joten siellä ”Poni:lle” voi olla käyttöä. Ponikarovski on hyvä isokokoinen pelaaja, joka aina välillä kadottaa maalijyvänsä. Varsinkin valmentajat usein ovat odottaneet häneltä enemmän.

Jim Rutherfordin maalivahdin maskit 1970-luvulla olivat muuten todella cooleja. Etenkin Pittsburghin treidattua hänet Detroitiin, jossa tuosta maalatusta maskista tuli klassikko. Tarina kertoo Rutherfordin halunneen maalauttaa maskinsa kokonaan valkoiseksi, samalla tavalla kuin se oli kokonaan sininen Pensissä, jottei häneen kiinnitettäisi liikaa huomiota. Maalaaja oli halunnut tehdä jotain luovaa.

- – -

New York Rangersin uskotaan kaupittelevan lahjakasta, mutta laiskan pelaajan maineen saanutta laituri Wojtek Wolskia ennen siirtotakarajaa. Hyvin samankaltainen tapaus kuin Ales Hemsky, isokokoisempi ja hanakampi laukoja.

- – -

Sapeliinsa tukehtumassa oleva Buffalo Sabres on juuri nyt seitsemän ottelun vieraskiertueella. Omistaja Terry Pegula on avustajiensa kanssa mukana matkassa, mikä on johtanut kaikenlaisiin spekulaatioihin siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Lauantaina St. Louisissa tullut 4-2 tappio oli Sabresin viides perättäinen ja 12 perättäinen vieraissa. Buffalo voitti viimeksi vieraspelin joulukuun kolmantena Nashvillessä. Sen jälkeen se on tehnyt 17 maalia vieraissa ja päästänyt 50.

- – -

Minnesota Wildin valmentaja Mike Yeon nimi oli monissa Jack Adams-veikkauksissa vielä viikkoa ennen joulua. Wild oli NHL:n sarjataulukon kärjessä silloin. Sitten tuli 15 tappiota runsaassa kuukaudessa.

- – -

Keskustelu kypärien käytöstä otteluja edeltävissä verryttelyissä jatkuu kiivaana. Erikoinen tarina tämän sivusta Calgary Sunin Eric Francisiltä: Vuonna 2008 NHL lähestyi pelaajayhdistystä kysyen kiinnostusta siihen, että pelaajat riisuisivat kypäränsä pois rankkarikilpailuissa. Markkinointi-idea.

Silloinen NHLPA:n pomo Paul Kelly vei ehdotuksen pelaajille, jotka pitivät ideaa liian vaarallisena.

- – -

Kansainvälisen jääkiekkoliiton Rene Fasel tapaa NHL:n Gary Bettmanin ja Bill Dalyn New Yorkissa tammikuun lopussa keskustellakseen NHL:n osallistumisesta seuraaviin talviolympialaisiin.

En usko omistajien haluavan päästää pelaajiaan Sotshiin. Pelaajat itse varmasti haluaisivat lähteä.

- – -

St. Louis Blues on nyt lukinnut kaksi parasta maalivahtiaan Jaroslav Halakin ja Brian Elliottin sopimuksilla tuleviksi vuosiksi. Bluesilla on nyt ehkä kaupattavana Kirknäsin tornin kokoinen Ben Bishop, NHL:n historian pisin maalivahti, sopivan tarjouksen tullessa. Halukas seura voi ehkä saada Bishopin kesällä tarjoamalla rahaa sopimuksen muodossa.

Seurojen on päätettävä, onko edullisempaa hankkia tämänkaltainen maalivahti kaupalla tai tarjoamalla eniten kesällä.

Maalivahtia etsiviä joukkueita on olemassa, Columbus Blue Jackets varmaankin etunenässä. Tampa Bay Lightning voisi olla toinen.

Bishop on pelannut loistavasti AHL:n Peoriassa. 29 ottelua, 6 nollapeliä, torjuntaprosentti 92.6%. NHL-valmis toisinsanoen. Hänen tulisi saada vielä 17 ottelua NHL:ssä saavuttaakseen UFA-statuksen.

- – -

Halak ja Elliott ovat yhdessä pitäneet nollan nyt 9 kertaa tällä kaudella. Elliottilla on niistä 5 ja Halakilla neljä. St. Louis Bluesin seuraennätys nollapeleissä on Glenn Hallin ja Jacques Planten nimissä seuran alkukausilta, 13 nollapeliä.

Nuo kaksi maalivahtilegendaa olivat kumpikin uransa lopulla pelatessaan Bluesissa NHL:n laajennettua.

- – -

Vanha tarina New jersey Devilsin viekkaasta vanhasta GM Lou Lamoriellosta on noussut esiin taas puhuttaessa maalivahdeista, sopimuksista ja pelaajakaupoista.

Keväällä 1997 Devilsissä pelasi Martin Brodeurin kakkosena maalivahti nimeltään Mike Dunham. Mikestä olisi tullut rajoittamaton vapaa agentti kauden päättyessä jos hän olisi pelannut 25:ssä ottelussa tai vähemmän. Muussa tapauksessa hän olisi vain RFA ja Devils saisi pitää hänet maksaessaan saman kuin joku muu tarjoaja.

Lou määräsi valmentajansa laittamaan Dunhamin tolppien väliin yhden vaihdon ajaksi viidessä ottelussa. Brodeur penkille, Dunham maalille. Seuraavan vihellyksen tullessa Marty takaisin maaliin. Toimimalla näin Dunhamin pelit nostettiin 26:een. Hänen lyhyin ”ottelunsa” kesti 2.6 sekuntia.

Seuraavana kesänä NHLPA ja Dunham haastoivat Lamoriellon ja Devilsin välimiesoikeuteen. Jollain kepulikonstilla Lou onnistui vakuuttamaan välimiehen siitä, että Devils käytti Mikeä ihan tärkeänä osana joukkuetta. Täysin pokerinaamalla Lamoriello sai tämän uskomaan, ettei Devilsin toiminnassa ollut mitään erikoista tai väärää tai CBA:n vastaista.

Kuten me jääkiekkoa seuraavat tiedämme, maalivahdin peluuttaminen kolmen sekunnin vaihdoissa on ihan tavallista!

Ensimmäistä jääkiekkotapaustaan tuominnut välimies John Sands tuomitsi Loun hyväksi.

Seuraavalla kerralla kun CBA:tä tehtiin uusiksi, tuo kohta muutettiin.

- – -

Martin Brodeurin 16-poika Anthony Brodeur pelaa maalivahtina Minnesotassa sijaitsevassa Shattuck St. Marys-nimisessä jääkiekkojoukkueistaan kuulussa sisäoppilaitoksessa. Anthony on ensi kesänä varattavissa A-juniorisarjoihin.

Viikolla antamassaan haastattelussa Martin Brodeur naureskeli joutuneensa pyytämään poikansa suosikkimaalivahdilta nimmarilla varustetun mailan. Pekka Rinne antoi mailan mielellään.

Myös Brodeurin 15-vuotiaat kaksoset Jeremy ja William käyvät samaa koulua ja pelaavat sen joukkueissa. Jeremy on isänsä ja vanhemman veljensä tavoin maalivahti, William hyökkääjä.

- – -

Toinen maalivahti, josta puhuttaneen seuraavien viikkojen aikana on Nashville Predatorsin Anders ”The Giant” Lindbäck. Hyvä maalivahti, joka ei saa mahdollisuutta Pekka Rinteen takana ainakaan seuraavaan seitsemään vuoteen.

- – -

Buffalo Sabresin maalivahti Ryan Millerin nimi on näkynyt siirtohuhuissa viime päivinä. Millerillä on sopimuksessaan ns. rajoitettu NT-pykälä, jonka mukaan hän saa antaa Sabresin johdolle kahdeksan sellaisen joukkueen nimet, joihin hän ei halua tulla siirretyksi.

Millerin tasoisen yli kuuden miljoonan taalan maalivahdin kauppaaminen voi olla niin monimutkainen prosessi, ettei sitä ehditä toteuttaa ennen siirtotakarajaa. Hän ei ole pyytänyt itse kauppaa Buffalosta.

Buffalo Sabresin GM Darcy Regehr on tilanteessa, jossa verta on vedessä ja hait uimassa paikalle.

- – -

En tiedä, mitä ajatella raporteista, joitten mukaan Anaheim Ducksin tulisi kaupata Teemu Selänne johonkin playoffseihin menossa olevaan kovaan joukkueeseen. Saku Koivunkin nimi on lisätty spekulaatioihin.

Juuri nyt nämä Turkkussa syntyneet suomalaiskonkarit tappelevat Ankkojen puolesta yrittäen kaikkensa. Aika puhua siirroista tulee sitten, kun Ducksin GM Bob Murray laittaa ”FOR SALE”-kyltin toimistonsa oveen. Vielä on mahdollisuudet, vaikka kuinka pienet, ja taistelu jatkuu. Ei syytä siirtyä myyntivaihteeseen.

Tottakai on jännittävää ajatella, miltä Selänne näyttäisi kovissa playoffpeleissä vaikkapa Boston Bruinsin, New York Rangersin tai San Jose Sharksin paidassa.

- – -

QMI Agencyn mukaan Vancouver Canucksin GM Mike Gillis haluaa lisätä kovuutta viime kevään Stanley Cup-finaalissa Boston Bruinsin riepottelemaksi jääneesen joukkueeseensa. Ducksin George Parrosin nimi mainitaan yhtenä mahdollisuutena.

En mitenkään usko Nucksin vaihtavan kakkosvahti Cory Schneideria pois ennenkuin mestaruus on ratkaistu. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, juuri Schneider voi olla maalivahti, joka voi tuoda Stanley Cupin takaisin Vancouveriin. (Millionaires voitti Cupin vuonna 1915)

- – -

Winnipeg Jetsin GM Kevin Cheveldayoff ilmoitti julkisesti, ettei Dustin Byfuglienin siirtohuhuissa ole mitään perää.

- – -

Tampa Bay Lightningin GM Steve Yzerman antoi viikolla luottamuslauseen valmentaja Guy Boucherille sanoen, ettei valmennus ole Boltsin pahin ongelma. ”Hän on erinomainen valmentaja, sama kuin viime vuonna. Hänen sanomansa on: tee kovasti töitä ja toimi järjestelmällisesti,” sanoi Yzerman QMI Agencyn mukaan.

”Hän oppii vielä kokemuksistaan ja hänestä tulee entistäkin parempi valmentaja.”

Steve Yzermanin raportoitiin olleen lauantaina paikalla Torontossa Montrealin kaataessa Leafsin 3-1, mikä voi tarkoittaa jotain. Tähän aikaan vuodesta NHL-seurojen managereitten läsnäolo toistensa hallien pressboxeissa laitetaan merkille. Valmennusryhmänsä ansiosta Yzermanillä on paljon tietoa etenkin Canadiensin organisaation pelaajista.

Tampan Dominic Moore on pelaaja, josta useampi NHL-seura on ilmeisesti kiinnostunut.

Montreal Canadiensin GM Pierre Gauthier ja neuvonantaja Bob Gainey on viime päivinä nähty joissakin läntisen konferenssin otteluissa, mikä on johtanut spekulaatioihin siitä, että Habitants on valmistelemassa uusia pelaajakauppoja.

- – -

Kun NHL-joukkue hankkii pelaajan siirtotakarajalla, sen maksettavaksi jää noin 40 päivää pelaajan sopimuksen 185 päivästä.  Sopimuksen arvon ja näitten lukujen avulla voi arvioida seurojen mahdollisuuksia hankkia pelaajia palkkakattonsa alle. Useimmissa tapauksissa sopimuksia on lähetettävä molempiin suuntiin tilan tekemiseksi.

Todella hyviä joukkueita, joilla on vielä paljon tilaa palkkakaton alla ovat esimerkiksi Chicago Blackhawks ($4.8M), Boston Bruins ($3.2M) ja Detroit Red Wings ($5.7M) ja St. Louis Blues ($9.5M).

Vähemmän tilaa on esimerkiksi Vancouver Canucksilla, Pittsburgh Penguinsillä, Philadelphia Flyersilla, Toronto Maple Leafsillä, Los Angeles Kingsillä ja Washington Capitalsilla.

- – -

Joku pelaaja parikymmentä vuotta sitten jo totesi, ammattilaisjääkiekkoilijat ovat vain lihanpalasia. Sama pelaaja lisäsi kuitenkin, että ”NHL:ssä olet silti filet mignon.” Muistaakseni tuon sanotun lausui Torontossa pelannut tsekkipelaaja, pitää tarkistaa.

Lihanpalasia, mutta kalliimpaa sisäfilettä.

- – -

Viimevuotiseen tapaan tulevan viikon torstaina pidetään taas varaustilaisuus All Star-peliä varten. Tänä vuonna tilaisuutta on muutettu siten, että nyt pelaajat istuvat näyttämön takana kameroitten seuratessa heidän reaktioitaan valintoihin.

Viime vuonnahan valintatilaisuus näytti lopussa tältä. Alexander Ovechkin laittoi myöhemmin tuossa ottamansa kuvan Twitteriin nauraen rattoisasti. Sittemmin hän on ottanut kuvan pois.

Tähtijoukkueitten kapteenit Daniel Alfredsson ja Zdeno Chara eivät ole vielä kommentoineet aikomuksiaan varausten suhteen. Tulossa varmasti hauska varaustilaisuus.

- – -

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Jouninposti@shaw.ca