Hienoja urheilijoita

| Julkaistu 6. 3. 2013 3:26

Pittsburgh Penguinsin Evgeni Malkin teki näyttävän paluun kaukaloon Pittsburghissä missattuaan neljä ottelua loukkaantumisen vuoksi. Patrick Kaleta sai viiden ottelun pelikiellon. Lisää siirtohuhuja. Toronto Maple Leafs lentää voitosta voittoon.

Tässä taas kokoelma sekalaisia kommentteja.

– – –

Buffalo Sabresin pahis Patrick Kaleta sai viiden ottelun pelikiellon NHL:ltä Brad Richardsin tyrkkäämisestä pää edellä laitaan. Tässä Brendan Shanahanin video. Kaleta menettää tuloja noin 76 tuhannen dollarin verran.

Parempi kuin ei mitään, mutta tässä tapauksessa olisin nähnyt mielelläni enemmänkin. Jos Richards olisi loukkaantunut, olisimme varmaankin nähneet yli 10 ottelua. Kaleta pelaa vaarallisella tavalla, aikaisempia pelikieltoja tuli laitataklauksista ja päällä pukkaamisesta.

Olen itse sen kannalla, että pelikieltoja tulisi antaa teoista, ei sen perusteella, loukkaantuuko joku. Jonain päivänä joku loukkaantuu pahasti jos kunnollista varoitusta ei anneta.

Uudessa CBA:ssä pelaajalla on oikeus valittaa päätöksestä yli kuuden ottelun pelikielloissa. Eikö NHL uskaltanut antaa tämän tulla ennakkotapaukseksi? Odottaako NHL vieläkin likaisempaa pelaajaa ja törkeämpää temppua?

Miksi liiga suojelee rottiaan; patrickkaletoja, raffitorreseja, ja danielcarcilloja eikä Brad Richardsin tai Marian Hossan kaltaisia pelaajia, joitten näkemisestä ihmiset maksavat?

Cal Clutterbuckin loukkaannuttua Taylor Hallin vaarallisen taklauksen uhrina, yksikään NHL-pelaaja Minnesotan pukukopin ulkopuolella ei ollut pahoillaan. Vasta kun nauhurit laitetaan kiinni joku saattaa sanoa, että Clutterbuck sai minkä ansaitsi kerrankin.

Vanhoina hyvinä aikoina pelaajat itse pitivät tällaiset rotat kurissa. Mutta moderni viisas sanonta sanoo, että silmä silmästä-sääntö tekee vain molemmat sokeaksi.

– – –

Loistava jääkiekkoilta maanantaina. Tampa Bay Lightning kävi Pittsburgh Penguinsin vieraana hienossa Consol Energy Centerissä. Maailmanluokan pelaajia ja esityksiä tarjolla.

Neljä ottelua syrjässä ollut Evgeni Malkin teki paluun ja teki kolmannessa erässä maalin, joka oli esimerkki loisteliaasta urheilullisuudesta ja jääkiekkotaidosta.

Tampan hyvä puolustaja Eric Brewer varmasti on saanut tarpeekseen jatkuvasta esiintymisestä Malkinin maalikimaroissa.

Tässä Genon maali viime kaudelta. Malkin huijasi kolme Lightning-pelaajaa mariomaisesti näyttävillä harhautuksilla ennen kiekon ampumista Dwayne Rolosonin taakse. #2 ei tullut varsinaisesti harhautetuksi, mutta hänellä oli aitiopaikka ihan vieressä.

Tässä Malkinin maali maanantailta. Tällä kertaa Geno sai kiekon Brewerin avauksen mentyä pieleen ja lähti heti kohti maalia. Matt Carle (#25) sai toimittaa pujottelukepin virkaa.

Maailmanluokan maali Sidney Crosbyltä suoraan pakkien pistepörssiä 21 pisteellä johtavan Kris Letangin syötöstä. Malkinin tasoitusmaali ja Crosbyn johtomaali tulivat vajaan kahden minuutin sisällä kolmannen erän alussa.

Tätä ennen Crosby oli jo valmistellut Chris Kunitzin 1-0 maalin suojaamalla kiekkoa Steven Stamkosin estelyistä huolimatta.

Loistava kausi Kunitzilta. Pistepörssin kolmosena (28) , plusmiinustilaston ykkösenä (plus 17), eniten taklauksia NHL:n pistepörssin top-10 hyökkääjistä. Tämä ei ole välttämättä hirvittävän suuri yllätys niille, jotka muistavat miten tärkeä pelaaja Chris Kunitz oli sekä Anaheimin että Pittsburghin mestaruusjoukkueissa 2007 ja 2009.

Tärkeä syy pisteisiin on toki pelaaminen huippukunnossa olevan Sidney Crosbyn kanssa. Crosby pelaa ehkä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Hän luistelee lujaa kiekon kanssa. Vaikea edes huomata mitään epäröintiä pitkien poissaolojen takia. Hän näyttää kovakuntoisemmalta ja hoikemmalta.

Ottelun viimeisellä minuutilla Malkin olisi helposti voinut laittaa kiekon tyhjään maaliin Lightningin pelatessa ilman maalivahtiaan, mutta #71 tekikin hienon urheilijan eleen ja antoi kiekon James Nealille. Maalin voi katsoa tämän filmin lopulla.

Kauden 16. ja 17. maalit kaksinkertaiselta Rocket Richard-palkinnon voittaja Steven Stamkosilta.

Paljoa enempää ei hyvältä NHL-ottelulta voi odottaa.

– – –

Siirtotakarajaan on matkaa enää vajaa kuukausi ja huhumylly pyörii. Kolme Columbus Blue Jacketsin johtoportaan jäsentä, GM Jarmo Kekäläinen, apulaisGM Chris MacFarland ja vanhempi neuvonantaja Craig Patrick kävivät katsomassa ylempänä kehutun ottelun Pittsburghissä. Tämä johti heti spekulaatioihin siitä, että puolustaja Jack Johnsonin seuraava pelipaikka voisi olla Steeltownissa.

Johnsonin tiedetään olevan hyvä henkilökohtainen ystävä Sidney Crosbyn kanssa. Hän on pakki, joka pystyy pelaamaan hyviä pelaajia vastaan. Hän pystyy pelaamaan isoja minuutteja sydämenlyöntien kohoamatta. Hän kellotti yhdessä ottelussa 38 minuuttia eikä raporttien mukaan näyttänyt edes väsyneeltä tai hikiseltä.

Hyvä alivoimapelaaaja.

Pittsburgh Tribunen Rob Rossin mukaan Pens haluaa vahvistaa puolustuslinjojaan, mieluiten pelaajalla, jolla on olemassa olevaa sopimusta jäljellä. Sellaisella, joka voisi pelata parina Kris Letangin kanssa tai joka toisi vakautta jos Letang joudutaan treidaamaan pois ennen kesää 2014 jolloin hänen sopimuksensa päättyy.

Viime kesänä Pittsburghin GM Ray Sheron tiedetään yrittäneen tosissaan saada UFA Ryan Suteria liittymään Penguinsiin, jotta tämä voisi pelata Letangin parina.

Huhuissa Pittsburgh Penguinsin on uskottu olleen myös kiinnostuneen Jarome Iginlasta. Johnson-huhua haittaa se tosiasia, että hänellä on sopimuksessaan vielä viisi kautta jäljellä tämän jälkeen $4.35M cap hitillä.

Hänen hankkimisensa ei varmasti tekisi kesää 2014 helpommaksi Sherolle. Nykyisestä kokoonpanosta Evgeni Malkinista, Chris Kunitzista, Brooks Orpikista, Kris Letangistä, Tanner Glassistä, Joe Vitalesta, Deryk Engellandistä ja Matt Niskasesta tulee rajoittamattomia vapaita agentteja heinäkuun 1. 2014.

Brandon Sutterista tulee vielä RFA samana päivänä.

Jacketsin presidentti John Davidson käyttää termiä “tiiliskivi tiileskiveltä” kuvaamaan Blue Jacketsin uudelleenrakentamista vaihe vaiheelta. On hyvin mahdollista, että varausloton voitosta hyvin kamppailemaan sijoittuva Columbus yrittää saada lisää varausoikeuksia pelaajakaupoilla ennen siirtotakarajaa eli seuraavien viikkojen aikana.

Blue Jackets näyttää joukkueelta, jolla on joitakin kyseenalaisia ja ylisuuria sopimuksia, kuten R.J. Umbergerin kevääseen 2017 kestävä sopimus (cap hit $4.6M) ja puolustaja James Wisniewskin myös kevääseen 2017 kestävä paperi ($5.5M), mutta joukkueella on joitakin hyviä tulevaisuuden prospekteja tulossa.

Ryan Johansen voi olla se iso sentteri, jonka ympärille tulevaisuuden joukkuetta voidaan rakentaa. Hän tarvitsee 3-4 vuotta puhjetakseen kukkaan. Ryan Murray on hyvä kiekollinen puolustaja parhaassa reijoruotsalainen-luokassa.

En kuulu Boone Jennerin kannattajiin. Kuten kaverini Fred tokaisi, “joku syöttää hänelle vielä hänen lounaansa NHL:ssä”, jos esimerkiksi junnukisoissa suoritetut raukkamaisuudet jatkuvat.  Silti varma NHL-prospekti. 41 maalia jo OHL:n Oshawassa.

Puolustus on Jacketsin vahvuus. Millään joukkueella ei ole koskaan liikaa pakkeja, mutta jos Jackets jostain kauppaa pelaajiaan, se voi olla puolustuksesta.

Kuten hyvin tunnettua Columbuksella on kesän draftissä peräti kolme ykköskierroksen varausoikeutta. Joukkueen oma varausoikeus voi olla todella hyvä numero, jopa ensimmäisten kolmen joukossa. Jopa ykkönen.

Pelaajakauppojen kautta Los Angelesista ja New Yorkista saadut varausvuorot voivat sitävastoin pudota ykköskierroksen sijoille 20-30, jolloin tarvitaan samanlaista kykyä tuntea varattavat pelaajat kuin Kekäläisen hoitaessa St. Louis Bluesin varauspöytää kesällä 2006. Blues varasi David Perronin numerolla 26.

Sentteri Derick Brassard saattaa olla kaupan. 38-vuotias Vinny Prospal on pelaaja, jonka joku kokenutta sivuosan esittäjää ja hyvää maalintekijää etsivä joukkue saattaa haluta. Hyvä pelaaja ikäisekseen.

R.J. Umberger on paikallisten suosikki Ohiossa yliopistokiekkoa pelanneena. Jos löytyy joukkue, joka haluaa ottaa hänen ison sopimuksensa haltuunsa, hän on varmaankin myös kaupan.

Kesän 2013 varaustilaisuudesta tulee äärettömän tärkeä päivä Columbus Blue Jacketsille. Pelaajien tasoa pidetään syvempänä kuin pitkiin aikoihin. Kesäkuun 30.

Kykyjenetsijöitten työ on ratkaisevassa asemassa. Päätöstentekijöitten on voitava luottaa heihin. Varauksen jälkeen alkaa valmentajien työ pelaajien kehityksessä ammattilaistasolle, mikä on ehkä kaikkein tärkeintä.

Mielenkiintoista nähdä, mitä Jacketsin sikariporras päättää tehdä jos se pääsee valitsemaan ensimmäisenä.

Jarmo Kekäläisen varausstrategiana on aina ollut varata paras pelaaja. Jos sellaisena pidetään puolustajaa, mutta organisaation tarpeet vaativat hyökkääjistön parantamista, puolustajan tulevaisuuden kuvan on oltava selvästi parempi kuin seuraavaksi parhaan hyökkääjän.

Muut NHL managerit aivan varmasti haluavat tehdä kauppoja keltanokka GM:n kanssa.

Blue Jacketsin isona ongelmana tällä kaudella ovat olleet loukkaantumiset. Parhaista kuudesta pakista neljä oli välillä samanaikaisesti syrjässä. Joukkue on peluuttanut 11 puolustajaa jo. Springfieldin AHL-joukkueesta on tullut paljon apuja.

Tiistain peliin Edmontonia vastaan Jackets sai Jack Johnsonin ja Derick Brassardin takaisin terveinä.

– – –

Vain kolmella NHL-joukkueella on enemmän voittoja tällä kaudella kuin Toronto Maple Leafsilla. Chicagolla, Anaheimilla ja Pittsburghillä on 15 voittoa, Leafsillä, Montrealilla ja Bostonilla 14. Yllätys? Kyllä.

Toronton peleissä on jännitystä ilmassa aina kun Nazem Kadri tulee jäälle. 9 maalia ja 23 pistettä, joukkueen ykkönen pistepörssissä.

Nuorukaisen itseluottamus on niin kovalla tasolla juuri nyt, että hänellä on selvästi hauskaa. Ja kun jääkiekon pelaaminen vaikka ammatikseenkin on hauskaa, tulosta tulee. Loistava hyökkäävä pelaaja. Aika AHL:ssä erinomaisen Dallas Eakinsin valmennuksessa teki hyvää.

Torontossa jääkiekko on pitkään tehnyt kuolemaa kaikkialla muualla paitsi kassakoneitten osastolla.

Leafsillä ei ole ollut katsojien rakastamaa pelaajaa sitten Mats Sundinin, Wendel Clarkin ja Doug Gilmourin parhaitten päivien. Kadrilla tuntuisi olevan mahdollisuus tulla samanlaiseksi.

Randy Carlyle ymmärtää, miten valmentaa ja kohdella nousevaa tähteä. Hän on ollut samassa tilanteessa aikaisemminkin. Pidän Carlylen rauhallisuudesta, kun pitkään kärsineessä maailman jääkiekon pääkaupungissa vihdoinkin innostutaan vähän liikaakin jääkiekosta.

Ei ole syytä ryhtyä muistelemaan Stanley Cup-paraatireittiä vuodelta 1967. Carlyle sanoo, että joukkueen on ansaittava paikkansa playoffseissa ensin. Sana “ansaita” esiintyy usein Leafsin valmentajan sanoissa. Saapuessaan Torontoon hän sanoi Leafs-fanien ansaitsevan parempaa.

Nyt hän sanoo, että Leafsin on ansaittava playoffpaikkansa.

– – –

Näen Edmontonissa, miten nuorten musliminaisten lukumäärä Oilers-peleissä on selvästi lisääntynyt. He tulevat katsomaan Nail Yakupovia.

Torontossa lienee samanlainen ilmiö 22-vuotiaan libanonilaistaustaisen Nazim Kadrin tapauksessa. Nämä nuoret tähdet eivät ole ensimmäisiä. Beirutissa syntynyt Ed Hatoum pelasi Detroit Red Wingsissä jo 1960-luvun lopulla, samassa joukkueessa 85-vuotissynttäreitään nyt lähestyvän Gordie Howen kanssa.

Vancouver Canucksin ensimmäisellä harjoitusleirillä Hatoum pelasi ketjussa suomea puhuneen Wayne Mäen kanssa. Canucksin veteraanien jäävuoroilla vieläkin käyvä Hatoum seuraa nuoren Kadrin otteita innokkaasti Vancouverissa.

– – –

Tampa Bay Lightning on vaikeuksissa. Viisi tappio-ottelua putkeen ja kiertue jatkuu tänään New Jersey Devilsiä vastaan. Joukkue on putoamassa kuin ankkuri itäisen konferenssin huonoimpien joukkueitten syvyyksiin. Vaikka NHL:n heikkotasoisinta kaakkoisdivisioonaa johtavaan Carolinaan (25 pts) on vain kuuden pisteen ero, Lightning on silti itäisen konferenssin kolmanneksi viimeisenä.

Bolts menetti nopeajalkaisen maalivahti Mathieu Garonin alavartalovamman vuoksi joksikin ajaksi. Garonilla on paremmat luvut tilastoissa kuin Anders Lindbäckillä niin ottelua kohti päästetyissä maaleissa (2.85 – 3.27) ja torjuntaprosenteissa (91.2% – 89.0%).

Lindbäck on vielä kokematon ykkösvahtina. Hän tarvitsee kokemusta pelaajana. Olisiko nyt hyvä aika yrittää tehdä kaupat Roberto Luongosta?

Boltsilla on niin paljon taitoa etulinjoillaan, että sen on pakko saada jostain apua tolppien väliin. Joukkue, jolla on Steven Stamkos kokoonpanossaan, ei voi jäädä playoffsien ulkopuolelle toista kertaa peräkkäin.

On aika helppoa pitää Guy Boucheria yhtenä niistä valmentajista, joka tulee saamaan potkut ennen kauden loppua. Jo ennen kauden alkua tiedettiin, että hänen toimiaan tullaan seuraamaan suurennuslasein viime kauden pettymyksen vuoksi. Kello tikittää jo varmaankin jos Lightning häviää vielä kuudennenkin Devilsille.

GM Steve Yzerman vahvisti joukkueen puolustusta ja hankki paremman maalivahdin kesällä.

Steve Yzerman on vielä suhteellisen uusi manageri. Hän ei ole tehnyt todella suuria kauppoja. Hänellä on tunnetusti hyvänä tukena omistaja Jeff  Vinik, joka ei salli kauden hajoamista savuna ilmaan.

– – –

Tampan tilaisuutta katkaista tappioputki New Jerseyssä auttaa se, että Martin Brodeurin loukkaannuttua Devilsin on hävinnut viisi peräkkäin. Johan Hedberg ei ole pelannut parhaimmillaan.

Maalivahtien loukkaantumiset ovat vaikuttamassa vahvasti itäisen konferenssin voimasuhteisiin. Brodeur loukkasi selkänsä. Kaksi kaakkoisdivisioonan joukkuetta menetti ykkösvahtinsa kahden päivän sisällä. Carolina Hurricanes ja Florida Panthers pelasivat viikonloppuna kahdesti toisiaan vastaan. Kumpikin joutuu nyt peluuttamaan kakkosvahtiaan.

Carolinan Cam Ward loukkaasi polvensa sunnuntaina. Jose Theodore loukkaantui jo lauantaina. Ward on syrjässä 6-8 viikkoa raporttien mukaan joten Canesin runkokausi voi olla vaarassa. Kaakkoisdivisioonan peleistä tuli yhtäkkiä mielenkiintoisia ja ehkä runsasmaalisia.

– – –

Aivan liekeissä oleva pelaaja, olen nähnyt jopa puoltavia ääniä Hart-palkintoon, on Chicagon pienikokoinen hyökkääjä Patrick Kane. Viime kausi meni vähän huonommin huipputaitavalta ja vikkelältä #88:lta, hän jäi pisteissä ensi kertaa alle 70:n.

Hän sai kyseenalaista mainetta juhlimalla “meksikolaisten vappua” eli toukokuun viidettä railakkaasti Wisconsinin yliopiston opiskelijoitten kanssa. Kuvat löysivät tiensä nopeasti internettiin.

Hyvä huomio NBC:n Pierre McGuirelta tässä Kanen sunnuntaina Detroitissa tekemässä tasoitusmaalissa oli se, että puolustaja Kyle Quinceyn ei olisi tarvinnut tehdä muuta kuin ampua kiekko ranteella ulos alueelta. Hänen nostaessaan mailaansa näyttävästi Hawksin Viktor Stålberg pääsi nopealla mailanliikkellä nappaamaan kiekon pois ja syöttämään sen rystyltä suoraan Kanelle.

Kyle Quinceystä sanotaan, että hän on parhaimmillaan tehdessään yksinkertaisia ratkaisuja kiekon kanssa, rasite joukkueelleen keskittymisen ja kurinalaisuuden heikentyessä. Tämä oli hyvä esimerkki.

– – –

Nähtyäni Los Angeles Kingsin pelaavan täysin samalla tavalla kuin viime keväänä uskon nähneeni joukkueen, jolla on vielä paljon sanottavaa playoffseissa. Onko Stanley Cup-mestaruuden uusiminen mahdollista?

Todella vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Playoffseissa isoilla miehillä hyvin liikkuvat joukkueet ovat vahvoilla jos maalivahtipeli kestää.

Anaheim Ducksilla on vaikeuksia juuri nyt Phoenix Coytoesin kanssa joukkueitten pelatessa todella outoa kolmen ottelun pelisarjaa. Kaksi ensimmäistä pelattiin Phoenixissa lauantaina ja maanantaina, seuraava Anaheimissa keskiviikkona.

Muuten voimme seurata vakavasti otettavan joukkueen muodostumista myös Anaheimissa.

Ducksin valmentaja Bruce Boudreau sai muutama postaus sitten tällä palstalla paljon kehuja suomalaiskonkareilta siitä, että hän on muuttanut joukkueen ilmapiirin täysin aikaisemmasta sillä, että kaikki lähtee positiivisuudesta.

Tämän lisäksi Gabby on suhteuttanut joukkueensa puolustuspelin sopimaan paremmin puolustajilleen. Ducksin puolustus vahvistui viime kauden jälkeen, mutta ei ole silti yksi liigan liikkuvimmista. Yhden miehen karvatessa kärjessä ja kahden hyökkääjän jäädessä keskialueelle puolustajien tehtävä helpottuu 1-3-1 systeemiin verrattuna.

– – –

Washington Capitals laittoi tiistaina Roman Hamrlikin waiverlistalle. Tämä oli vähän yllättävä uutinen, vaikka kokenut puolustaja ei ole pelannut kuin 4 Capsin 20 pelistä. Hamrlik oli kesän 1992 NHL draftin ykkösvaraus Tampan toimesta. Hän on pelannut NHL:ssä ikuisesti.

Tuon nimen siirtolistalla nähdessämme ensimmäisenä tulee mieleen, onko hänen tehokkuutensa pelaajana pudonnut näin alas, pelasiko hän liian pitkään. Puolustajat ovat kysyttyä tavaraa tänä talvena NHL:ssä. Uskon Hamrlikin päätyvän vielä johonkin. Ehkä Detroit nappaa kokeneen pakin siirtolistalta.

Erikoinen ja mielenkiintoinen sivujuoni tässä on Capitalsin valmentaja Adam Oatesin vanhanaikaiselta kuulostava filosofia siitä, että rightin puolelta ampuvien pelaajien ei tulisi koskaan pelata vasemmalla eikä leftin miesten oikealla puolella.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Washingtonin joukkueessa ei juuri nyt ole tilaa leftin puolelta ampuvalle pakille vasemmalla. Ja oikealle ei pääse.

Alexander Ovechkinin laidanvaihdoilla kauden alussa saattoi olla jotain tekemistä tämän kanssa.

Jos et osaa pelata oikealla rightin puolelta tai vasemmalla leftin laukojana et pääse pelaamaan Adam Oatesin joukkueessa.

Boston Bruins on hyvä esimerkki tästä filosofiasta. Bruinsilla on neljä leftin puolelta laukovaa laituria, neljä rightin puolelta laukovaa laituria, kaksi leftin puolelta pelaavaa sentteriä, kolme rightin puolelta ampuvaa sentteriä, kolme rightin pakkia ja kolme leftin pakkia.

Oates haluaa tehdä Capsistä samanlaisen.

En ikinä uskonut tämän asian olevan niin pahuksen tärkeän ennenkuin kuulin CBC:n Elliotte Friedmanin puhuvan siitä. Tämä kuulostaa kuin joltain 1950-luvun teorialta. Kaikilla pitää olla siilitukka, ei kypärää ja suora lapa mailoissa.

Oates on verrannut systeemiään baseballiin, jossa tietyn pelipaikan pelaaja (shortstop) ei voi yksinkertaisesti olla vasenkätinen, koska hän ei pystyisi heittämään kaikkia tarvittavia heittoja pelin aikana jos olisi.

Oatesin mielestä jos on käännyttävä paremmalle puolelleen, ei voi pelata kaikkia tilanteita tarvittavalla voimalla eikä nopeudella. Mies on toki pelaajana Hockey Hall of Famessa ja sellaisten kanssa on vaikea lähteä kinastelemaan.

Silti tämä kuulostaa tosi oudolta. Olen aina pitänyt siitä, miten rightin ampujalle haetaan ampumispaikkaa vasemmalta puolelta, tai toisinpäin. Wayne Gretzky syötti lukemattomia kertoja vasemmalle siirtyneelle Jari Kurrille ja Jari tykitti suoraan syötöstä rightin Kohon heilahtaessa. Rightin ampuja pääsee vasemmalta ampumaan nopeammin.

Rocket Richard pelasi koko legendaarisen uransa “väärällä” puolella.

Washington Capitalsin monien pettymystarinoitten seassa vähälle huomiolle tuntuu jääneen huippunopean Jason Chimeran kausi. Chimera on kotoisin Edmontonista, entinen Oilers-varaus ja pelaaja ja siksi ehkä pistää silmääni.

Viime kaudella 20 maalia pelannut laituri ei ole tämän kauden 20 pelissä tehnyt maaliakaan. Voisi kuvitella asian olevan toisinpäin, mutta jostain syystä hän ei ole sopeutunut Oatesin systeemiin.

– – –

Loppuun vielä pari ihanaa kuvaa NHL-jääkiekon parista, pelaajien itsensä twitteriin laittamina. Tässä Colorado Avalanche-puolustaja Ryan O`Byrnen polvi hänen blokattuaan siihen kiekon San Josessa.

Ja tässä Edmonton Oilersin kovaluisen Mark Fistricin kyynärpää. Suojus ilmeisesti liukui paikaltaan Fistricin kaatuessa jäähän.

Toivottavasti paranee nopeasti.

– – –

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Jouninposti@shaw.ca

Facebook

6 vastausta artikkeliin “Hienoja urheilijoita”

  1. gumbyfani kirjoittaa:

    Shanahanin sääntövideoissa on selkeästi kerrottu, miten päätöksenteko toimii ja mitkä seikat vaikuttavat rangaistuksen pituuteen. Loukkaantuminen huomioidaan rangaistuksen perusteena ainoastaan koventamisperusteena, sillä siis ei ole tosiasiallista merkitystä siihen, rangaistaanko pelaajaa ylipäätään. Shanahanin esiintyminen ja toiminnan läpinäkyvyys on niin objektiivista, etten katsoisi rangaistusten taakse. Vastaavaa ei ole jääkiekossa ennen nähty, ja olen siihen katsojana tyytyväinen. Pelaajatkin tietävät paremmin, mitä saa tehdä. Toisin kuin SM-liigassa. Periaatteen ja ajatuksen osalta olen 100% samaa mieltä kanssasi siitä, ettei seurauksen tulisi vaikuttaa rangaistavuuteen. En ala leikkiä juristia sillä sitä on kiekkomaailmassa paheksuttu, mutta esim. törkeän pahoinpitelyn ja pahoinpitelyn eroon Suomessa vaikuttaa tekotapa ja väline. Tunnusmerkidtö puolestaan vaikuttaa rangaistuksen pituuteen jne… Kärsityt vammat (jääkiekossa loukkaantumiset) on vasta toissijainen keino vedota törkeään tekomuotoon ja siten ankarampaan rangaistukseen.

    Mielenkiintoinen huomio Oatesin valmennuksesta. Jokainen lukija tai pelaaja voi kokeilla tätä itse vaikka puulaakipeleissä. Väitän että väärältä puolelta laukominen on huomattavasti helpompaa hyökkäyspäädyssä. Quick release, eh? Kysykää vaikka Teemu Selänteeltä! Väitän että yli puolet hänen ylivoimamaaleistaan on P-pisteen kaarelta “väärältä” puolelta. Puolustajien kannalta väitän että tuo järjestely on jopa fiksua, mutta kuten yllä perustelin, Oatesin näkrmys on hyökkäyspäädyssä ontuva. Hyvä huomio Jouni, tämäkin seikka jäisi ilman blogiasi satojen ellei tuhansien suomalaisten NHL-fanien osalta kuulematta.

  2. Billy kirjoittaa:

    Tänään sattui todella ikävä tapaus Sveitsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, mikä tekona on rinnastettavissa Kaletan tekoon. Tämä tuuppaisu täydestä vauhdista selkään johti Ronny Kellerin halvaantumiseen. Lääkäreiden arvioiden mukaan Kellerillä on 50/50 mahdollisuus kävellä enää koskaan. Alla oleva linkki vie YouTubeen tästä karmeasta kohtalasto.

    http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=EYcvkybOzbw#!

    5 ottelua kakkua Kaletalle on rangaistuksena parempi kuin ei mitään, mutta näin tarpeettoman typeryyden sattuessa saisi rikkojaa muistuttaa myös ankarammin.

    Pikaista paranemista Ronny!

  3. Hank kirjoittaa:

    Kiitos loistavasta blogista, tämä onkin ainoa kotimaisella kirjoitettu kiekkomedia, mitä tulee aktiivisesti seurattua ja ollut hauska huomata, että pääosin ollaan kirjoittajan kanssa pelottavan samoilla linjoilla, seuraavassa kuitenkin muutama poikkeama :)

    1.
    Itse en lähtisi teilaamaan Boltsin maalivahtisektoria ihan noin suoralta kädeltä kuitenkaan. Pelejä seuratessaan kiinnittää väkisin huomion pakiston alisuorittamiseen ja etenkin turnover-tilastoja johtavaan Breweriin. Mies tuntuu toistavan pelistä toiseen samat virheet, on tällä hetkellä liigan vähiten taklannut pakki ja kun asenne näyttäisi riittävän pelkkään surffailuun, alkaa tolppien välissä olla kenen tahansa hiukka hankala loistaa, kun omien puolesta rullataan punaista mattoa slottiin pelistä toiseen. Tänne osastolle tarvitaan vahvistusta heti! Olisipa ollut hienoa nähdä Hamrlik vielä Tampassa, mutta meni perhana Rangersiin :) Anna Lindbackille täysi kausi ja vähän päälle, niin siinä on meillä huippuveska. Varsinkin alkukauden otteistaan haisi potentiaali kylmään Keski-Suomeen saakka.

    2.
    Cody Hodgsonin riittävyys ykkössentteriksi. Peli peliltä parantaa otteitaan, 1-2 täyttä kautta ja puolustuspelinsä viimeistely, niin meillä on kaveri joka tulee tekemään tuhoa. Paljon. Sabresin viime aikojen diilit (Ott lukuunottamatta) ovat olleet vähintäänkin kyseenalaisia, mutta tästä kaupasta täytyy sanoa Canucksin saaneen ns. “kaapelia kakkoseen”. Viime yön näyte potentiaalistaan: http://www.youtube.com/watch?v=HSxmW7R3XtU

    Keep up the good work!

  4. Barry kirjoittaa:

    Kaikkien aikojen parhaan pelaajan, Mr. Bobby Orrin, pitäisi varmaan soittaa Adam Oatesille ja kertoa, että hän pelasi koko uransa oikealla puolella leftin mailasta huolimatta. Kaksi Stanley Cupia, Kanada Cup ja sen MVP, kaksi Conn Smytheä, kahdeksan Norrisia, ainoa pakki pistepörssin voittajana… väärin pelattu?

    Suomessa toimiva media on lopettanut Randy Carlylen kritisoinnin kokonaan. Tulee väkisin mieleen, että Saku ja Teemu taisivat olla syväkurkkuina kertomassa Carlylen liian kovista harkoista ja liian rajoittavasta pelitavasta? Ei kai. :)

    Kaletan pelikiellon suhteen se vielä lisää, että Brad Richards ei pelannut tiistaina. Hän siis loukkaantui tuossa tilanteessa vaikka samaan peliin palasikin. Vamma ei aina heti ole yhtä paha kuin seuraavana päivänä. Liittyy usein verenvuotoihin. Tai adrenaliiniin. Kymmenen matsia tosiaan minimi, mielummin loppukausi, koska teko oli törkeä. Pää edellä laitaan voi tappaa, halvaannuttaa, murtaa jne.

    Columbus-Kekun pitää olla tarkkana siinä, että pelkällä Draftillä ei joukkuetta rakenneta. Ei aina tule toista joukkuetta viemään ericjohnsonit, larsellerit tai davidrunbladit käsistä, eikä kukaan pelasta marekschwartzilta tai shawnbelleltä.

    Keku voi vielä tarvita Jack Johnsonin suoritusten lisäksi hänen caphittiään, jotta palkkalattia saadaan kasaan. Ja Kekulla on viiden vuoden sopimus – muistaakseni – joten kaiken laittaminen pelaajiin, joista vain muutama kärkipään varaus tulee heti apuun, ei ehkä ole se paras reitti.

    Draft on tietysti kaiken rakentamisen perusta, mutta se ei yksin riitä. Treidit ja free-agentit täydentää kokonaisuutta. Myös valmentajan valinta on todella tärkeää, sillä edes kehuttu St.Louis ei omaa mitään Stanley Cup-materiaalia.

    Tavallaan ykkösketju puuttuu kokonaan, sillä Backes, Oshie, Berglund, Steen jne. eivät tosiaankaan ole mitään Toewsin, Sedienien, Crosbyn, Malkinin, Kopitarin jne. tasolla pisteiden tuotossa.

    Toewsin varaaminen olisi ollut jo eri juttu…

    Joukkue on nyt kaksi pistettä fiasko-Calgaryn ja kuusi pistettä katastrofi-Columbusin edellä – playoffsien ulkopuolella ja koko liigan 17. sijalla – joten tämä suuri suksee eli viime kauden toiselle kierrokselle pääseminen saattoi olla Hitchcockin vaikutusta samalla tavalla kuin kauden 2008-9 yllättävä kutostila runkosarjassa oli Andy Murrayn vaikutusta?

    Molemmat ovat yhden tempun poneja eli revitään kaikki mahdollinen irti joukkueesta, minkä jälkeen viesti katoaa ja palataan taas normaalille tasolle. Kauden 08-09 jälkeen St.Louis on ollut kerran playoffseissa, siis viime kaudella, ja silloin laulukuoro kutsui siis toisella kierroksella.

    Keku liitty St.Louisiin 2002-3, millä kaudella joukkue oli vielä koko liigassa 8. sijalla ja lännessä 5. sijalla. Kaudella 2006-7 St.Louisin takana sarjataulukossa olivat mm. Los Angeles Kings, Chicago Blackhawks ja Boston Bruins. Siis kolme Stanley Cupin voittanutta joukkuetta. St.Louisin paras saavutus siis pääsy toiselle kierrokselle.

    Tätä tietoa ei olla kauheasti julistettu, koska Kekun hienoa saavutusta halutaan kuorruttaa kullalla. Faktat antaa hieman tasapainoisemman kuvan. St.Louis ei voita kannua näillä pelaajilla. Piste.

    Ja anteeksi fan clubille.

  5. heikkik kirjoittaa:

    St. Louisin maalivahtien torjuntaprosentti 88,4 (Halak), 85,1 (Elliott) ja 89,5 (Allen). Vaikka joukkueen maalia kohden lauotaan vähiten – vain n. 23 vetoa per peli – niin vaikea se on pärjätä kun maalivahdeilla ei kiekko tartu.

    St. Louisin varaushistorian vertaaminen Pittsburghiin on lähinnä naurettavaa. Bluesilla on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana kaksi top-10 varausta (Johnson ja Pietrangelo) ja pääasiassa varaukset ovat ensimmäisen kierroksen puolivälin huonommalla puolella. Pittsburghilla oli viidessä vuodessa viisi top-5 varausta; Whitney, Fleury, Malkin, Crosby ja Staal. Se on paljon helpompi rakentaa dynastia, kun viisi vuotta totaalisen p*ska, niin kuin Penguins oli, kuin olemalla keskinkertaisen huono, niin kuin St. Louis Blues on ollut. Chicagokin kynti syvällä ennen kuin nousu mestariksi alkoi, paljon syvemmällä kuin Blues Kekäläisen aikana.

  6. miesmaskintakaa kirjoittaa:

    Jos St. Louis antais vastustajien laukoa enemmän taitais veskareiden prosentitkin olla parempia…

    Ihan hirveesti ei ole enää kuulunut, että Montreal teki tyhmästi kun valitsi Pricen.

Kommentoi