Toinen ottelu, Toronto

| Julkaistu 6. 9. 2012 17:13

Kanada oli shokissa ensimmäistä kertaa parhaista NHL-ammattilaisista kootun maajoukkueen hävittyä Montrealissa pelattu ensimmäinen Summit Series-ottelu Neuvostoliitolle murskalukemin 7-3. Jääkiekon kotimaan kansallinen ylpeys oli saanut kovan iskun. Viikkoja kestänyt sielunetsintä oli alkanut, mutta Team Canadan pelaajilla ei ollut kuin 48 tuntia aikaa.

Seuraava, ehkä koko pelisarjan intensiivisin, kovaotteisin ja kiihkein ottelu pelattiin syyskuun 4. 1972 Toronton Maple Leaf Gardenssissa.

- – –

“Me kaikki hävisimme tänään”, sanoi Kanadan valmentaja Harry Sinden joukkueelleen Montreal-häviön jälkeen. “Jokaisella valmentajalla ja jokaisella pelaajalla oli osuutensa häviössä, jopa niillä, jotka eivät päässeet pukemaan.”

“Me hyväksymme sen, koska me olemme joukkue, joka on jo nyt kokenut paljon yhdessä. En halua kenenkään syyttävän itseään tapahtuneesta. Kun voitamme, teemme sen joukkueena. Ja kun häviämme, teemme sen joukkueena. Niin tulee olemaan koko pelisarjan loppuun saakka.”

Sinden ei halunnut yhdenkään pelaajan menettävän itseluottamustaan. Pelisarjaa oli vielä seitsemän peliä jäljellä.

Sinden yritti pitää lehdistötilaisuutensa Montrealissa lyhyenä päästäkseen puhumaan pelaajilleen. Tämä sai aikaan reaktion Neuvostoliiton apulaisvalmentaja Boris Gulaginilta, joka moitti tätä tulkin välityksellä jäätyään yksin mediahuoneeseen sanoen: “Vanhan venäläisen tavan mukaan vastakkaisten joukkueitten valmentajat kokoontuvat yhdessä lehtimiesten kanssa urheilutapahtuman jälkeen vaihtaakseen mielipiteitään ottelusta.”

– – –

Team Canada sai hirvittävän ryöpyn haukkuja kanadalaislehdistössä Montrealin fiaskon jälkeen.

Montreal Gazette syytti pelaajia ylimielisyydestä ja kutsui ottelua nöyryytykseksi. Toronton Globe and Mail kysyi onko NHL syyllistynyt petokseen koko historiansa ajan, koska sen pelaajat eivät olekaan maailman parhaita.

Samassa artikkelissa Team Canadan pelaajia haukuttiin ylipalkatuiksi, hemmotelluiksi ammattilaiskullannupuiksi, jotka pelasivat ikäänkuin heitä ei olisi vielä edes kunnolla esitelty toisilleen.

“Onko liikaa vaatia meidän $50,000 – $100,000 vuodessa ansaitsevilta jääkiekkoilijoiltamme huippukunnossa olemista jo syyskuussa kuten venäläiset ovat?”, kysyi toimittaja Dick Beddoes.

Samat toimittajat, jotka ennen pelisarjan alkua ylihypettivät Kanadan ylivoimaisuutta ja ennustivat 8-0 lopputuloksia olivat nyt kääntyneet omiaan vastaan.

Dick Beddoes erottui joukosta siinä, että hänessä oli ainakin miestä syödä sanansa. Beddoes oli luvannut kolumnissaan kolmea päivää ennen pelien alkua syövänsä artikkelinsa silputtuna ja borsht-keittoon sekoitettuna keskellä päivää Neuvostoliiton suurlähetystön edessä jos venäläiset onnistuvat voittamaan yhdenkin ottelun.

Torontossa Beddoes piti ja söi sanansa Neuvostoliiton konsulaatin edessä. Hän on tuonut paikalle Globe-lehden valokuvaajan todistamaan. Paikalle osuneet venäläispelaajat ja Pravdan toimittaja ovat tapauksesta hiemän vaivautuneita.

Uutistoimisto TASS kirjoitti, että “myyttiä parhaitten kanadalaisten jääkiekkoammattilaisten voittamattomuudesta ei enää ole olemassa.” TASS on ihan oikeassa.

IIHF:n presidentti, vuosikymmenten ajan Kanadan jääkiekkoilua kabinettipeleissä syrjinyt pieni irlantilainen Bunny Ahearne oli iloissaan Kanadan ammattilaisten tappiosta ja kertoi sen onnellisena haastattelijoille. Hän ennusti Neuvostoliiton voittavan suurimman osan pelisarjan peleistä.

Yksi kovimmista arvostelijoista oli yllättäen NHL:n presidentti (Gary Bettman on ensimmäinen NHL-johtaja, jota kutsutaan komeasti nimityksellä “Commissioner”) Clarence Campbell. Campbell kritisoi mediassa Kanadan pelaajavalintoja Montrealin otteluun. Hän nosti esille etenkin Montreal Canadiensin Ken Drydenin ja Guy Lapointen pelaajina, jotka eivät olisi ansainneet paikkaa pelaavassa kokoonpanossa.

Nämä kommentit eivät tehneet Edmontonista kotoisin ollutta Campbelliä yhtään suositummaksi Montrealissa, jossa hän ei ole ollut jääkiekkokansan suosikkeja jo vuodesta 1955 lähtien. Silloin Campbell antoi Rocket Richardille pelikiellon koko Stanley Cup-playoffsien ajaksi.

“Mies on meidän oma presidenttimme ja hänkään ei seiso takanamme”, ihmetteli Harry Sinden saatuaan haukut samalta mieheltä, joka oli ensin kieltämässä WHA-pelaajien osallistumisen peleihin. “Miltäköhän hän kuvittelee sen meistä tuntuvan?”

Toinenkin korkean profiilin NHL-hahmo pääsi otsikoihin. Toronto Maple Leafsin pähkähullu omistaja Harold Ballard ilmoitti maksavansa miljoona dollaria Valeri Harlamovista. “Hän on maailman paras nuori hyökkääjä”, mylvi Ballard, tietäen, ettei hänen koskaan tarvitsisi pitää lupaustaan.

– – –

Huonosti nukutun yön ja huonosti maistuneen hotelliaamiaisen jälkeen  Harry Sinden ja apulaisvalmentaja John Ferguson menivät Team Canadan harjoitusleiripaikkana toimineen Toronto Maple Leaf Gardensin tuttuun valmentajien huoneeseen tutkimaan Montrealissa pelattua peliä filmihauhalta.

Sinden oli pyytänyt Fergusonia istumaan Montrealissa penkin takana ja seuraamaan Neuvostoliiton peliä. Päävalmentajalla ei pelin aikana olisi aikaa seurata vastustajia hänen silmiensä ollessa koko ajan kiinni kiekossa ja oman joukkueen tekemisissä. Hänellä ei olisi aikaa huomata yksityiskohtia Neuvostoliiton pelissä.

Kanadan peli oli täysin hajalla. Venäläisten pelityyli oli dominoinut, ei kanadalaisten. Team Canada ei ollut prässännyt pelillään neuvostoliittolaisia virheisiin ja päämäärättömään luisteluun, Neuvostoliitto oli tehnyt sen.

Kanadan oli tehtävä muutoksia välittömästi.

Pelifilmiltä kävi ilmi, että Neuvostoliitto oli hallinnut peliä kaikilla osa-alueilla ehkä aloituksia lukuunottamatta. Kuusi kertaa venäläispelaaja oli harhauttanut kanadalaisen yhdellä yhtä-vastaan tilanteissa kiekon kanssa. Olisi katsottava ainakin 20 NHL-ottelua nähdäkseen saman joukkueen tekevän tuon virheen edes kahdesti samassa ottelussa.

Kanada oli yrittänyt panostaa nopeuteen ja ketteryyteen aloitusillan kokoonpanossaan, mutta venäläiset olivat nopeampia ja ketterämpiä. Koko 15 päivän harjoitusleirinsä ajan hyökkäykseen ja maalintekoon panostaneen joukkueen oli muutettava kokonaan pelitaktiikkaansa.

Taktiikan muutos vaati myös pelaavan kokoonpanon osittaista muutosta. Sinden vaihtoi rohkeasti kahdeksan pelaajaa eli noin 40 prosenttia kokoonpanostaan pois Toronton otteluun korvaten heidät uusilla.

Peräti 139 maalia edellisellä kaudella New York Rangersin paidassa tehnyt kuuluisa GAG-ketju Rod GilbertJean RatelleVic Hadfield sai jäädä pressboxiin. Ketjun taitopeli perustui luisteluun ja ovelaan syöttöpeliin, johon venäläiset eivät antaneet aikaa eikä tilaa.

Kanada tarvitsi hyökkääjäketjuja, jotka pystyisivät kovaan vastakarvapeliin. Se ei ollut GAG:in vahvuuksia.

Valmentajat päättivät muuttaa kokoonpanon koostumusta siten, että nyt peluutettaisiin kolme pakkiparia ja vain kolmea täyttä hyökkäysketjua. Montrealissa puolustajien energia ei riittänyt viidellä pakilla pelattaessa.

Kokoonpanoon pääsivät nyt kovina karvaajina tunnetut Boston Bruinsin Wayne Cashman sekä Minnesota North Starsin laiturit Jean-Paul Parise ja Bill Goldsworthy. Parise ja Cashman sijoitettiin laidoille Phil Espositon ketjuun. Cashman oli Espositon laituri Boston Bruinsissa, Espo teki monta edellisen kauden 66 maalistaan NHL:ssä Cashmanin syötöistä.

Goldsworthyn tehtävänä oli toimia ylimääräisenä laiturina siltä varalta, että väkivaltaisena ja arvaamattomana pelaajana pidetty Wayne Cashman joutuu tappeluun ja lentää pelistä ulos. Valmentajat olivat jo päivien ajan yrittäneet puhua Cashmanille tämän pelityylin pitämisestä sääntöjen rajoilla.

Legendaarinen Original Six NHL:n tähtisentteri, nyt uransa ehtoopuolella oleva Chicago Black Hawksin Tsekkoslovakiassa syntynyt  Stan Mikita otti Espositon paikan ketjussa Yvan Cournoyerin ja Frank Mahovlichin välissä.

Ainoa Kanadan ketju, johon ei tehty muutoksia, oli Paul HendersonBobby ClarkeRon Ellis. Tämä ketju osasi puolustaa ja tehdä maaleja. Se tulisi olemaan ainoa Kanadan ketju, joka pelasi samalla miehistöllä läpi koko kahdeksan ottelun sarjan.

Sinden ja Ferguson päättivät, että pakkipari Brad Park - Gary Bergman oli pelannut tarpeeksi hyvin jatkaakseen. Montreal Canadiensin Serge Savard pääsi nyt kokoonpanoon Guy Lapointen pariksi. Pari oli pelannut ajoittain yhdessä Montrealissa.

Puolustaja Don Awrey oli pelannut epävarmasti puolustuksessa. Hän arvaili vastustajan liikkeitä liikaa, mitä ei tätä CCCP-joukkuetta vastaan voinut tehdä. Hän sai myös siirtyä katsomoon, kuten myös pakkipari Rod Seiling.

Kolmanneksi pakkipariksi otettiin Chicagon kokenut Pat Stapleton - Bill White. Sekä Savard että White ovat isokokoisia ja ulottuvaisia pelaajia, mistä voi olla hyötyä puolustuspelissä liukkaita neuvostopelaajia vastaan.

Ken Dryden oli pelannut huonosti Montrealissa. Kanadan maalille sai nyt luistella numeron #35 kuuluisaksi ja maailman suosituimmaksi maalivahdin numeroksi tehnyt Tony Esposito. Pitkätukkainen Dryden sai siirtyä katsomoon mietiskelemään. Luukkumieheksi tuli Boston Bruinsin maalivahti Eddie Johnston.

– – –

“Valmentajan on helppo tehdä muutoksia. Vaikeaa tällaisessa tilanteessa on ilmoittaa niistä syrjäänjoutuville pelaajille saamatta heitä tuntemaan syyllisyyttä tappiosta. Montrealin peli oli koko joukkueen epäonnistuminen”, kirjoitti Harry Sinden päiväkirjassaan.

Kokoonpanomuutosten jälkeen oli aika suunnitella uudenlainen taktiikka Neuvostoliiton hyökkäyspelin pysäyttämiseksi.  Nyt tarkoituksena oli hidastaa venäläisten menoa, ei yrittää vastata siihen nopeudella.

CCCP oli tehnyt seitsemän maalia ja olisi tehnyt enemmänkin jos sen pelaajat olisivat parempia ampujia ja laukoisivat kiekkoa enemmän. NHL:ssä käytetty puolustuspeli ei toiminut näitä pelaajia vastaan, he repivät sen palasiksi.

Kanadan olisi nyt pelattava kovaa puolustuspeliä Neuvostoliiton nopeaa suunnanmuutospeliä vastaan ja pystyttävä rikkomaan keskikentän kautta tulevia hyökkäyksiä. Venäläisten nopea syöttöpeli Kanadan maalin läheisyydessä oli pystyttävä rikkomaan.

Yksi venäläispelaajien menestyksen avaimista oli heidän kykynsä päihittää vaahterapaitojen puolustajat Kanadan puolustusalueella miesmiestä-vastaan tilanteissa. Puolustus tarvitsi apua.

Sinden päätti lähteä toiseen otteluun siten, että laiturit tulisivat omalla puolustusalueella alas puolustuksen avuksi. Tälläisellä puolustuksella Neuvostoliiton hyökkääjät eivät pääsisi yhtä helposti operoimaan syvälle kaukalon päätyyn, heidät pakotettaisiin laidoille. Sentterin tehtäväksi jäisi pitää vastustajan pakit siniviivalla keskeltä pelaten.

Hän uskoi tämän taktiikan toimivan, koska venäläispakit eivät ampuneet kiekkoja kovaa siniviivalta. Ensimmäisessä ottelussa sentterit eivät ehtineet NHL-tyyliin puolustuksen apuun ajoissa mikä johti ylivoimahyökkäyksiin vastustajalle.

Hyökkäyspeli ei huolettanut Sindeniä. Kanadalla oli ollut laukaisupaikkoja jo Montrealissa, mutta ajoitus ei monella ollut vielä kunnossa. Laukaustilasto oli Kanadan hyväksi 32-30.  Laukauksia kiirehdittiin. Valmentaja uskoi tämän korjaantuvan pelisarjan edetessä.

Peli omalla puolustusalueella ei ollut Neuvostoliiton pelin vahvuuksia. Kanadan taktiikka oli nyt pelata aggressiivista vastakarvaa nurkissa ja ottaa kiekko voimakeinoin omille. Pienikin epäröinti ja venäläiset menevät menojaan tuoden kiekon ylös todella nopeasti.

Kontrolloidakseen pelitapahtumia Kanada päätti pelata Boston Bruins-kiekkoa. Sinden oli NHL:ssä ollut juuri Big Bad Bruinsin valmentaja. Kiekko päätyyn ja perään. Kiekonhakija päin pleksiä ja kiekko haltuun. Venäläisten olisi tehtävä kovemmin työtä päästäkseen hyökkäyksiin.

– – –

Kello 15.00 Montrealissa pelatun ottelun jälkeisenä iltapäivänä täysin erinäköinen Team Canada ilmestyy harjoituksiinsa Toronto Maple Leaf Gardensin jäälle valmentajien pitämän taktiikkapalaverin jälkeen.

Leveät ja leppoisat hymyt ovat vaihtuneet vihaisiin katseisiin ja otsan rypistyksiin. Kukaan ei tee piloja. Tämä joukkue on vihainen ja tosissaan. NHL:n kovimmat ammattilaiset, joitten ammattiylpeys koki kovan nöyryytyksen on palannut töihin.

Pelaajat kyyristyvät keskiympyrään kuuntelemaan valmennusjohdon ohjeita. Seuraa kovavauhtinen kahden tunnin harjoitus. Täysin erilainen kuin joukkueen aikaisemmat kerrat jäällä kolmeen viikkoon.

Harry Sinden on pyytänyt Maple Leaf Gardensin vahtimestareita tyhjentämään hallin ennen harjoituksia. Ensimmäiset suljetut harjoitukset lähes kolmen viikon aikana. Ei mediaa. Ei tarkkailijoita vihollisen piiristä.

Harjoitusten jälkeen Sinden vilkaisee katsomoon tehdessään lähtöä kaukalosta. Maple Leaf Gardensin yläkatsomossa istuu kaksi tutunnäköistä hahmoa. Neuvostoliiton valmentajat Vsevolod Bobrov ja jokaikisen Team Canadan harjoitusleiritilaisuuden läpi-istunut Boris Gulagin.

He olivat istuneet siellä koko kaksituntisen ajan muistiinpanolehtiöt kädessä.

– – –

Ottelupäivän aamuluisteluissa tällä kertaa oli Team Canadan vuoro mennä jäälle ensimmäisenä ja Neuvostoliiton vasta tunti heidän jälkeensä.

Phil Esposito päätti tällä kertaa vastata Montrealissa tapahtuneeseen psyykkaukseen tekemällä samalla tavalla. Montrealissa Neuvostoliitto oli jäänyt jäälle reippaasti yli sovitun jäävuoronsa kanadalaisten harmiksi. Muitten pelaajien poistuttua jäältä Esposito jäi tahallaan kaukaloon ampumaan kiekkoja varamaalivahti Eddie Johnstonille.

Espon suunnitelma meni vähän pieleen. Neuvostoliittolaiset luistelivat harjoituksiinsa ikäänkuin jäällä ei olisi ketään muita. Esposito ja Johnston jäivät jäälle noin viiden minuutin ajaksi ollen koko ajan ohitsekiitävien venäläispelaajien keskellä.

Se siitä suunnitelmasta.

Kroatiasta Kanadaan muuttaneitten siirtolaisten poika Frank Mahovlichia harmitti hänen katsoessaan Neuvostoliiton harjoituksia, sillä oppositiopuoluetta edustanut kanadalainen poliitikko meni jäälle ja otatutti kuvan itsestään joukkueen kanssa.

“Pahuksen poliitikot,” murahti “The Big M”. “Hän poseeraa kuvissa ja meidän on kohdattava heidän armeijansa.”

– – –

Koko Summit Seriesin ajan, Montrealissa, Torontossa, Winnipegissä ja Vancouverissa joukkueet ovat pelipäivinä kunniavieraina Kanadan hallituksen järjestämissä virallisissa lounastilaisuuksissa.

Montrealissa lounas järjestettiin Queen Elizabeth-hotellissa. Paikalla oli pääministeri Pierre Elliott Trudeau vaimonsa Margaretin kanssa, Kanadan entinen pääministeri Lester B. Pearson sekä Neuvostoliiton Kanadan suurlähettiläs Boris P. Murashickanko.

Toronton Royal York-hotellin juhlasalissa nähdään vielä enemmän ministereitä ja tärkeitä kunniavieraita.

– – –

Neuvostoliiton joukkue luistelee illalla Toronton keskustaan keskellä pahinta pula-aikaa vuonna 1931 kuudessa kuukaudessa rakennetun Maple Leaf Gardensin jäälle mahtavien suosionosoitusten alle. Hetkeä myöhemmin kaukaloon liukuva Team Canada saa vielä hienomman vastaanoton. 16,485 katsojan vahvuinen kotiyleisö ei ole kaikesta huolimatta vielä hylännyt omiaan.

Vain yksi muutos CCCP:n pelaavassa kokoonpanossa. Vladimir Vikulovin paikan on ottanut nuori Vjatseslav Anisin.

Ennen ottelua vilttikomennuksen saanut tyylikäs hyökkääjä Jean Ratelle tulee jäälle vastaanottamaan Lester Pearson-palkinnon itse Lester Pearsonilta. Hän pitää lyhyen kiitospuheen sinisessä Team Canada-takissaan englanniksi ja ranskaksi.

Heti ottelun alusta alkaen nähdään täysin erilainen Kanada. Vastustajan aliarviointi on poissa. Kunnioitus neuvostoliittolaisia kohtaan on muuttunut kahdessa yössä. Nyt nähdään ehkä koko Summit Seriesin kovaotteisin ja intensiivisin taistelu. Team Canada taistelee kirjaimellisesti hengestään sillä tappio tässä ottelussa olisi merkinnyt täydellistä tuhoa.

Täysin erilainen peli kuin Montrealissa. Ei nopeita maaleja. Vankkaa puolustusta ja peruspeliä.

Tämä on ottelu, jonka tempo ja intensiivisyys ovat niin kovia, että jokaisen pelaajan molemmissa joukkueissa on pakko laittaa kaikki taitonsa sekä fyysiset ja henkiset voimansa täysillä jokaikiseen vaihtoon omiin kykyihinsä luottaen pystyäkseen kilpailemaan vastustajan kanssa.

Tässä ottelussa taklataan kovempaa, mailat ja kyynärpäät nousevat korkeammalle kuin muissa pelisarjan otteluissa.

– – –

Ensimmäisessä erässä molempien joukkueitten vauhti on todella kova. Paljon parempaa peliä kuin Montrealissa, silti maaliton erä.

Ottelun tuomitsee uusi pari amerikkalaisia amatöörituomareita, jotka eivät näytä reagoivan muutamaan kovaan taklaukseen ensimmäisen 20 peliminuutin aikana. Peli on paljon kovempaa kuin Montrealissa heti alusta saakka.

Vastakkainpeluutukset nousevat esille koko ensimmäisen erän ajan, sillä aloituksissa molemmat joukkueet vaihtavat pelaajiaan vielä senkin jälkeen kun toinen on vaihtanut omansa. Kanadan piti olla sopimuksen mukaan kotijoukkue pelisarjan ensimmäisissä neljässä ottelussa ja siten viimeinen vaihto-oikeus kuuluisi heille, mutta Neuvostoliiton valmentaja Vsevolod Bobrov ei lopeta ketjujen vaihtoa ennenkuin erotuomari määrää jäähyn.

Harry Sinden onnistuu omassa vastakkainpeluutustaktiikassaan saaden Ron Ellisin jäälle jokaiseen vaihtoon Valeri Harlamovin ketjua vastaan.

Tony Esposito tekee pari huikeaa torjuntaa ensimmäisessä. Kanadan maalivahtipeli on paljon varmempaa kuin Montrealissa. Valeri Harlamov ei näytä uskovan, miten Tony O ehtii hänen laukauksensa eteen Brad Parkin istuessa jäähyllä. Neuvostoliitto ei onnistu käyttämään hyväkseen ensimmäisen erän kahta ylivoimaansa.

Montrealissa vapaasti sooloilemaan päästetty Harlamov huomaa tässä ottelussa saaneensa todella hankalan päällystakin. Ron Ellis on varjostamassa aina kun #17 koskettaa kiekkoon. Harlamov on näkymätön Torontossa, vain kolme laukausta maalia kohti.

Myös Kanadan maalitykki huomaa olevansa taas varjostettuna.

“Petrov oli kimpussani taas toisessakin ottelussa,” kirjoitti Phil Esposito myöhemmin muistelmissaan. “Jopa silloin kun olin ilman kiekkoa hän oli päällystakkinani odottamassa hetkeä, jolloin pääsisin koskemaan siihen. Heidän kiilapuolustuksensa läpäiseminen oli todella hankalaa, kuin olisi yrittänyt hyökätä läpi Leningradin!”

– – –

Toisessa erässä Kanada onnistuu avaamaan pelin koventamalla taklauspeliään. Pelaamaan päässeet erittäin aggressiiviset karvaajat Wayne Cashman, Jean Paul Parise ja Bill Goldsworthy ajavat muutaman kerran vastustajia päin saaden nämä epäröimään kiekonhallintatilanteissa.

Cashman ajaa päin puolustaja Vladimir Lutshenkoa toisessa erässä kaatuen tämän mukana. Noustessaan ylös Cashman astuu Lutshenkon mailan päälle katkaisten sen kuin tikun. Yhtäkkiä venäläisillä on viisi mailaa pelissä kanadalaisten kuutta vastaan.

Cashmanin fyysinen peli ja syöttö mahdollistavat Phil Espositon ensimmäisen maalin ajassa 7:14 toista erää. Ennen pelisarjan alkua Harry Sinden oli ennustanut, että juuri Esposito oli mies, josta kehkeytyisi johtava pelaaja Kanadalle sarjan edetessä. Nyt tämä teoria on osoittautumassa oikeaksi jo toisessa ottelussa.

Kanada johtaa vain yhdellä maalilla toiselle erätauolle mentäessä. Laukaukset Kanadan hyväksi 26-12.

Vain vähän ennen toisen erän loppua Neuvostoliiton NHL-tyylinen iso puolustaja Gennadi Tsigangov saa mielestäni hieman helposti kakkosen . Valeri Harlamovin ranskalainen veri kiehahtaa, hän polttaa hihansa ja luistelee päin erotuomari Frank Larsenia tönäisten tätä. Seurauksena 10 minuuttinen Harlamoville. Erittäin tärkeä alivoimapelaaja pois CCCP:n kokoonpanosta pitkäksi aikaa.

– – –

Kolmannessa erässä nähdään kaksi kanadalaisen jääkiekkohistorian tunnetuimpiin kuuluvaa maalia, jotka muistetaan hyvin yhä näinä päivinä. Pari päivää sitten nuo maalit kokeneet mediamiehet muistelivat niitä jopa twitterissä.

Heti ajassa 1:19, Tsigankovin istuessa vielä jäähyaitiossa Yvan Cournoyer saa syötön siniviivan alle puolustaja Brad Parkilta. Cournoyer ottaa kiekon haltuun täydessä vauhdissa kiertäen puolustaja Aleksandr Ragulinin salamannopeasti ja ampuu sitten kiekon Tretjakin jalkojen välistä maaliin.

Montreal Canadiensin tuulennopea “Roadrunner” oli oman aikakautensa nopein luistelija NHL:ssä ja hän todellakin lensi tässä ottelussa. Myöhemmin hän on sanonut maalistaan leikillään “Menin puolustajasta ohi niin lujaa, että hän vilustui tuulenviimasta.”

Vähän yli neljä minuuttia myöhemmin Aleksandr Jakushev tekee ylivoimamaalin Bobby Clarken istuessa jäähyllä. Jakushevin maalia edeltää Evgeni Ziminin yksinläpiajo, jossa hän ampuu kiekon ohi Espositon vartioiman maalin.

Puolustaja Pat Stapleton ottaa kakkosen koukkaamisesta ajassa 6:14. Nyt Neuvostoliitto on ylivoimalla ja vain yhden maalin päässä. Sinden lähettää alivoimaansa hyökkääjiksi Phil Espositon ja Peter Mahovlichin.

Esposito onnistuu antamaan kiekon laidan kautta ohi venäläiskarvaajien keskialueelle Mahovlichille, joka nousee kiekon kanssa ylös kohti Neuvostoliiton puolustusaluetta. Puolustaja Evgeni Paladiev on vastassa. Mahovlich harhauttaa ensin vasemmalle tekemällä valelaukauksen ja sitten kiertää jäähän pudottautuneen Paladievin oikealta lähes kömpelön näköisesti isona miehenä.

Päästyään Vladislav Tretjakin kanssa vastakkain hän harhauttaa tämän oikealle ja siirtää kiekon Tretjakin patjojen alta maaliin. Huikea yksilösuoritus, joka ratkaisi ottelun. Ensimmäinen kerta, kun kanadalainen voitti venäläisen selkeästi miesmiestä-vastaan tilanteessa pelisarjassa.

Vähän yli kaksi minuuttia myöhemmin vanhempi veli Frank Mahovlich ampuu kovan laukauksen Stan Mikitan hienosta syötöstä tolpan kautta maaliin.

Ottelu päättyy Kanadan voittoon 4-1. Tällä kertaa molemmat joukkueet asettuvat kättelyjonoon kansainvälisen käytännön mukaisesti.

Laukaukset Torontossa Kanadan hyväksi 36-21. Veljesten ilta. Espositot valitaan ottelussa kanadalaiseen tapaan valittujen kolmen tähden joukkoon Tretjakin kanssa. Mahovlichit tekivät kumpikin maalin.

Maple Leaf Gardensin yleisö juhlii iloissaan. Koko Kanada huokaisee helpotuksesta. Team Canada on näyttänyt epäilijöilleen. Harry Sinden peluutti joukkuettaan Boston Bruinsin tyylillä ja se tyyli toimi.

Kanadan raskaan työn raatajat Cashman, Parise ja Goldsworthy saavat paljon kiitosta. “It takes a little Cash to get the Capitalist system going” otsikoi yksi torontolaislehti seuraavana aamuna.

Ilkeänä pelaajana NHL:ssä tunnettu Cashman myöntää taktiikkaansa kuuluneen venäläispelaajille puhumisen kaukalon kulmissa. “He sanoivat joitakin sanoja ja sanoin joitakin takaisin”, myöntää Cashman. “En ymmärtänyt mitä he sanoivat, mutta luulen heidän ymmärtäneen mistä minä puhuin.”

“En ole varma, pystyisinkö pelaamaan noin kovatempoista peliä 78 ottelun NHL-runkosarjan ajan”, sanoo Pete Mahovlich.

– – –

Tärkeä hyvän NHL-pelaajan ominaisuus on tämän kyky osata muuttaa peliään ja tehdä joukkueen pelin puitteissa tarvittavat muutokset ja hienosäädöt ottelusta toiseen esimerkiksi playoffpelisarjaa pelattaessa. Team Canadan pelaajat todistivat tämän ottaessaan Summit Seriesin toisen ottelun voiton vakuuttavalla peliesityksellä Torontossa.

Kanadalaiset kontrolloivat kiekkoa ehkä noin 40 minuuttia ottelun 60 peliminuutista. He luistelivat kovaa ja agressiivisesti määräten pelin suunnan alusta loppuun ilman merkkiäkään huonokuntoisuudesta tai pelituntuman puutteesta. Neuvostoliitto pelasi omaa peliään eikä onnistunut sopeutumaan pelin intensiivisyyden jyrkkään muutokseen.

“Kuuden puolustajan käyttäminen oli tärkeää meille,” sanoi Harry Sinden ottelun jälkeen. “Se mahdollisti työtaakan jaon tarpeeksi monen miehen kesken ja he saivat enemmän apua hyökkääjiltä.”

Valmentajien osuus Kanadan voitossa oli ratkaiseva. Kaikki heidän tekemänsä muutokset toimivat. Joukkue pelasi erittäin älykkäästi pitäen kiinni pelisuunnitelmastaan, kaikella tekemisellä oli tarkoituksensa.

Samalla Neuvostoliitto osoitti erittäin kovan ja hyvin valmennetun joukkueen merkit ottelussa, jossa sen peli ei toiminut toivomusten mukaisesti. Kanadan kova peli sai neuvostoliittolaiset hämmentymään, mutta he eivät missään vaiheessa menneet paniikkiin. Peli pysyi organisoituneena ja järjestelmällisenä kaikesta huolimatta. Kovan joukkueen merkki.

– – –

Neuvostoliiton valmentajat eivät vanhan venäläisen tavan vastaisesti ilmestyneet mediatilaisuuteensa ollenkaan Toronton ottelun jälkeen.

Myöhemmin päävalmentaja Bobrov syytti amerikkalaistuomareita Frank Larsenia ja Steve Dowlingia joukkueensa tappiosta. Bobrovin mukaan Wayne Cashman olisi joutunut istumaan koko ottelun jäähyllä jos ottelu oltaisiin pelattu Euroopassa.

Cashman vastasi myöhemmin lehdistön välityksellä Bobroville sanoen: “Pelasin sillä tavalla, jolla pelaan Boston Bruinsissa.”

Neuvostoliiton jääkiekkoliiton johtaja Andrei Starovoitov tunkeutui amerikkalaistuomareitten pukukoppiin heti ottelun jälkeen potkien tuoleja ja huutaen: “Amerikkalaiset erotuomarit antoivat kanadalaisten toimia kuin barbaarit!”.

Hienojen lounastilaisuuksien ja kohteliaisuuksien välillä vallitsi selvä kylmä sota.

– – –

Harry Sindenin valmennukselle ja käyttäytymiselle on annettava tunnustusta. Toronton ottelu oli hänen ensimmäinen voittonsa valmentajana yli kahteen vuoteen. Edellistä voittoa oli juhlittu Stanley Cupilla Bobby Orrin ilmalennon jälkeen Bostonissa toukokuun 10. 1970.

Hän pysyi suhteellisen hiljaa Montrealin katastrofin jälkeen. Hänen olisi ollut helppoa syyttää tappiosta pahasti virheellisiä scouttien raportteja Neuvostoliiton pelaajista. Hän olisi voinut syyttää Kanadan jääkiekkoliitto Hockey Canadaa ja haukkua systeemiä, jossa 35 pelaajaa laitetaan yhteen kahdeksi ja puoleksi viikoksi ja sitten heistä yhtäkkiä on koottava 19 miehen joukkue jokaiseen otteluun.

Mutta Sinden ei tehnyt mitään näistä.

Hän sanoi kuitenkin joukkueelleen voiton hetkellä jotain, mikä kuvasi aika hyvin hirvittävien paineitten ja haukkujen kohteeksi joutuneen valmentajan tuntoja.

“Ennen kuin kaikki tämä alkoi”, sanoi Sinden. “Minä olin vain tavallinen kaveri Rochesterista, jolla oli miljoona ystävää.”

“Nyt voin laskea todelliset ystäväni yhden käden sormilla.”

Seuraava peli pelattaisiin Winnipegissä syyskuun 6. 1972.

– – –

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Facebook

Jouninposti@shaw.ca

Tässä huippukohtia Summit Series-pelisarjan toisesta pelistä.

Tässä yli kahden tunnin erinomainen dokumentti pelisarjasta.

Tässä “Legends of Hockey” dokumentti Yvan Cournoyerista.

Lähdeluettelo julkaistaan 27 päivän jälkeen pelisarjan päätyttyä.

Seuraavassa “27 päivää syyskuussa”-postauksessa otteluselostus sekä kommentit kolmannesta ottelusta.

7 vastausta artikkeliin “Toinen ottelu, Toronto”

  1. Northern Georgia Country Boy kirjoittaa:

    Loistavaa, jälleen.

    Harry Sindenin muitelmien nimi lienee myös lähdeluettelossa? Katsoin Amazon.com:sta ja siellä oli sivukaupalla kaikenlaista krääsää myytävänä, mutta en välttämättä löytänyt muistelmia. Jounin kirjaa (ja kauden alkua) odotellessa voi lukea muuta kiintoisaa aiheeseen liittyvää. Pysyy ajatukset paremmin poissa raivostuttavasta työsuhdekiistasta.

    Ei voi kummankaan osapuolen kiukuttelua kannattaa. Me voimme hyvin viihtyä vanhojen huippumatsien kanssa kun kiistakumppanin vääntävät peistä. Sääliksi käy vaan hodarimyyjiä, joiden palkka ei varmaan juokse joukkueiden sikariportaan tapaan?

    Ehdotankin, että Jouni neuvottelee Sanomien sikariportaan kanssa, että jatketaan historiallisten tribuuttien sarjaa kunnes kausi alkaa. Neuvotteluista voi raportoida aina välillä historia-artikkelien välillä. Nämä stoorit ovat sen verran spesiaalia tavaraa, että minimissään tuplakorvaus olisi paikallaan.

  2. KY68 kirjoittaa:

    Muistelin lukeneeni, että Harlamov olisi äitinsä puolelta ollut espanjalainen eikä suinkaan ranskalainen kuten teksti antaa ymmärtää. Sikäli kuin englanninkieliseen Wikipediaan on luottaminen, Harlamovin äiti näyttää olleen Espanjan sisällissodan pakolaisuuteen ajama baski, joten näin saadaan “riita” sopivasti keskeltä kahtia. :-)

  3. Reggie Dunlop kirjoittaa:

    Todella hienosti kirjoitettu. Näissä teksteissä on todella hienosti mukana samanlainen fiilis jota voisin kuvitella olleen kun näiden otteluiden raportteja luki tuoreeltaan 1972. Viittaukset tuleviin peleihin tai valmentajan päiväkirjaan eivät latista yhtään.

    Todella paljon taustatietoa joka ei välttämättä yhdestä lähteestä näin helposti löydy 10 vuotta myöhemmin syntyneelle.

    Mahtavaa, että näin legendaariselle ottelusarjan muistokirjoitukselle on löytynyt tekijä joka selkeästi ymmärtää ja tuntee Summit Seriesin merkityksen.

  4. Jouni Nieminen kirjoittaa:

    Kiitos kommenteista.

    NGCB, Harry Sindenin päiväkirjan nimi on “Hockey Showdown, The Canada – Russia Hockey Series, The Inside Story”.

    En tiedä, miten helppoa/vaikeaa on sitä on löytää netistä. Oma kappaleeni on kuin upouusi ja pelottaa tutkia sitä liikaa, koska se “kuluu”.

    Sinden teki muistiinpanoja nauhurin kanssa koko projektin ajan ja kirja laitettiin markkinoille välittömästi lokakuussa 1972.

    Etsin ennen tämän retroprojektin aloittamista kirjoja Summit Seriesistä muutaman hyvän lähteen avulla ja huomasin omistavani jokaikisen pelisarjasta tehdyn kirjan jo vuosia sitten hankittuina.

    Sindenin kirja on niistä ylivoimaisesti paras, suurin osa muista pohjautuu tavalla tai toisella siihen.

    Huomionarvoista Toronton ottelussa ja asia mitä olen aina ihmetellyt on se, että se jäi sekä Slava Starshinovin että erittäin hyvin esillä tähän saakka olleen Evgeni Ziminin viimeiseksi peliksi koko pelisarjassa.

    En ymmärrä, mitä tapahtui, huhuja tapahtuneesta Ziminin kohdalla on aina liikkunut.

    Starshinov oli Neuvostoliiton entinen kapteeni ja todella esimerkillinen urheilija. Tuohon aikaan vähän yli kolmekymppisiä pelaajia pidettiin vanhoina. Starshinovin ja Stan Mikitan ottaessa aloituksia toisiaan vastaan Torontossa he näyttivät vanhuksilta, vaikka kumpikin oli vasta nuori mies.

    Mikita tosin näyttää nyt seitsemänkymppisenä ihan samannäköiseltä kuin silloin kolmekymppisenä – tukkakin on ihan sama.

    Bobrovin vastakkainpeluutukset todella pistivät silmään Toronton ottelussa, koska en muista viimeisten kymmenien vuosien aikana nähneeni venäläisten tätä kanadalaisen jääkiekon peruskiveä paljoakaan harjoittaneen.

    Vanhat kanadalaiset, kuten ystäväni vanha Frank, pitivät Neuvostoliiton peliä ihan samanlaisena, jota Eddie Shore valmensi aikoinaan Springfieldissä.

    Samat kuviot, samat avaukset, sama syöttelytaktiikka jne. Frank pelasi Shoren joukkueessa.

    Vastakkainpeluuttaminen saattaa olla osa tätä, en tiedä.

    Tihonov laittoi nuoret pakit jäälle viimeisellä minuutilla tunnetuin surullisin seurauksin Canada Cupissa 1987 Mariota ja Gretzkyä vastaan.

    Vancouverin olympiakisoissa Bykov ei tehnyt yhtään mitään Babcockin vastakkainpeluuttaessa Richards-Toews-Nash ketjua ja Weber-Niedermayer pakkiparia Ovechkin – Semin – Makinia vastaan täysin neutralisoiden heidät.

    Seuraavaan otteluun Winnipegiin Neuvostoliitto teki kuusi kokoonpanomuutosta, Kanada vain yhden _ Goldsworthyn tilalle Jean Ratelle.

    Mielenkiintoinen maininta Evgeni Ziministä: hänen nimensä löytyy yhä Philadelphia Flyersin scouttien listalta. Hänet palkkasi tehtävään muuan Bob Clarke.

    KY68, kiitos tiedosta Harlamovin äitiä koskien. Heitin ranskalaisuuden lonkalta muistikuvien mukaan. Yksi sana, jota Neuvostoliitossa käynyt kanadalaistoimittaja käytti Harlamovista äidin taustan takia oli “bolshevik Belmondo”.

    Seuraavaksi siis Winnipegiin. Kiitos mielenkiinnosta. Olen katsonut Summit-pelejä joka syyskuu paikallisen tavan mukaan – Classics-kanava esittää pelit. Sittemmin hankkinut kaikki DVD:llä.

  5. Partamooses kirjoittaa:

    Loistava artikkeli, kiitoksia.

    Itse Summit Seriesistä muistan lähinnä Espositon kuperkeikan Moskovassa (ottelun alkuseremonioissa) ja Clarken viikatteen, jolla Harlamovista tehtiin pelikyvytön. Se on vieläkin törkein ikinä näkemäni vastustajan tarkoituksellinen vahingoittaminen ja nykyään siitä rangaistaisiin pitkällä pelikiellolla tai ikuisella sellaisella.

  6. Northern Georgia Country Boy kirjoittaa:

    Kiitokset Jouni. Amazonista löytyi käytettyjä. Valitsin condition good vuodelta 1973, ei varmastikaan ensipainos. Hinta oli 40,54$, eli kiinnostusta kirjaa kohtaan löytyy.

    Katsotaan mitä tulee. Sisältöhän on tärkein – eli toivottavasti kaikki sivut tallella…

  7. Ahonen kirjoittaa:

    Kyseiseen blogiin liittymätön video, mutta oli pakko liittää se tähän. Janne Makkonen tehnyt loistavan videon työtaistelua vastaan.

    http://www.youtube.com/watch?v=EWQs3O_IDas

Kommentoi