Kaukana toisistaan

| Julkaistu 16. 8. 2012 18:46

NHL-omistajien edustajana toimiva komissaari Gary Bettman tuhosi kaiken pelaajayhdistyksen kanssa käytäviin työehtoneuvotteluihin ehtineen positiivisuuden keskiviikkona Torontossa tyrmäämällä pelaajien tiistaina esittämän vaihtoehtoisen ehdotuksen.

NHLPA:n hienovarainen yritys usuttaa omistajat toistensa kimppuun ei onnistunut.  NHL-joukkueitten omistajat eivät halua jakaa tuottoja keskenään. Suurimmaksi ongelmaksi jää tulonjako pelaajien ja liigan kesken.

- – -

Pelaajayhdistyksen tiistaina antama vaihtoehtoinen tarjous oli tehokas esitys. Tehokas siksi, että se onnistui jättämään NHL-fanien mieliin positiivisen tunteen. Esitys oli positiivisen tuntuinen.

Tärkeämpi, todellinen kysymys oli kuitenkin se, antoiko NHLPA:n esitys syytä optimismiin. Vastaus on ei, sen perusteella ei voitu olla optimistisia NHL-kauden suhteen, koska emme vielä tienneet mitä mieltä omistajat olivat asiasta.

“Mielestäni on rehellistä sanoa, että osapuolet ovat kaukana toisistaan ja että meillä on erilainen näkemys maailmasta”, sanoi Bettman keskiviikkona Torontossa.

NHL-omistajat tyrmäsivät pelaajayhdistyksen vaihtoehtoisen ehdotuksen. Optimismiin ei ollut syytä. Pelaajien ehdotus oli erilainen, mutta ei sittenkään tehokas. Nyt palataan taas lähtökuoppiin ja aika on vähissä. Keskiviikko oli elokuun 15. päivä. Vanha työehtosopimus päättyy syyskuun 15.

Tulemmeko muistamaan elokuun 15. päivän aina päivänä, jolloin NHL-kausi menetettiin?

Seuraava ennalta sovittu tapaaminen omistajien ja pelaajien välillä pidetään ensi keskiviikkona. Lähes viikon mittainen hiljaisuus siis edessä. Hiljaiset väliajat ovat tyypillinen ilmiö työehtoneuvotteluissa. Neuvottelujen odotetaan aina muuttuvan vakavammiksi lähempänä takarajaa. Parhaat sopimukset saadaan aina viime 11. hetkellä.

Donald Fehr viettää seuraavan viikon matkoilla pelaajia tapaamassa.  Hän tulee Länsi-Kanadaan tavatakseen pelaajia Kelownan kaupungissa käytyään sitä ennen Chicagossa. Viikon neuvottelutauon pitäminen juuri tässä tilanteessa tuntuu oudolta, mutta Fehr ja Bettman ilmoittivat pysyvänsä yhteydessä päivittäin tuon viikon ajan.

Työehtosopimuksessa pitäisi mielestäni olla vaatimus siitä, että vakavat neuvottelut on aloitettava aikaisin ja että kommunikaatiota on jatkettava keskeytymättä. Käytännössä mahdotonta tietenkin.

- – -

Tiistaina Donald Fehr  ilmoitti pelaajien olevan valmiit luopumaan $465 miljoonasta liigan tuloista seuraavan kolmen kauden ajanjaksolla. Hän mainitsi, että tuo summa voi nousta, jopa $800 miljoonaan jos liigan tulot kehittyvät samalla tavalla kuin viimeisen kahden kauden aikana.

Nuo luvut tekevät vaikutuksen kun ne ilmoitetaan noin, isoina rahamäärinä.

Prosenteissa pelaajien lupaama myönnytys tarkoitti heidän osuutensa putoamista 57:stä vain 52-54 prosenttiin. Omistajat halusivat antaa pelaajille vain 46 prosenttia. NHLPA on arvioinut jokaisen prosentin vastaavan noin 40 miljoonaa dollaria vuosittain, perustuen liigan noin $3,3 miljardin vuosituloihin.

Tämä on neuvottelujen tärkein kysymys. Pelaajien esitys jää kauaksi omistajien heinäkuun ehdotuksesta, jossa pelaajien osuutta tuloista haluttiin pudottaa 57:stä 46 prosenttiin. Ero noitten välillä on suuri.

Gary Bettman viittasi muitten pohjoisamerikkalaisten urheilusirkusten viime aikoina tekemiin työehtosopimuksiin sanomalla, että “pelaajat muissa urheilulajeissa ovat ymmärtäneet muutosten tekemisen tärkeyden viimeisen vuoden aikana.”

NFL:ssä pelaajat tekivät 10 vuoden CBA:n ja ottivat 48.5% liigan tuloista.  NBA vältti työsulun ottamalla noin 50%.

Toinen suuri ongelma on ehdotetun CBA:n pituus. Kolme vuotta ei kelpaa liigalle.

NFL:n Green Bay Packers ilmoitti tehneensä 42 miljoonan dollarin voitot. Packers on amerikkalaisen jalkapallon Edmonton Oilers, pieni paikkakunta. Suurena syynä tähän pidettiin NFL:n oman 10 vuoden CBA:n antamaa vakautta.

NHLPA:n ja Donald Fehrin strategia ehdottaa kattavampaa, aggressiivisempaa ja paremmin suunnattua liigan sisäistä tulojenjakojärjestelmää baseballin MLB:n tapaan ei ole NHL:n varakkaimpien ja vaikutusvaltaisimpien omistajien mieleen. Jos Gary Bettman pyysi omistajia äänestämään asiasta, apua mahdollisesti tarvitsevien huonommin menestyvien seurojen äänet jäivät nopeasti kuulumattomiin.

NHL-omistajien heinäkuussa vaatimia ehtoja koskien sopimusten pituuksia ja vapaa agenttiutta ei pelaajayhdistyksen esityksessä käsitelty ollenkaan.

- – -

Jos joku muistaa, millaiset tunnelmat vallitsivat kahdeksan vuotta sitten NHL:n ja NHLPA:n valmistautuessa silloiseen työtaisteluunsa ja seuranneeseen koko kauden työsulkuun, silloin kaikki oli paljon vihamielisempää. Keskiviikkona Bettman ja Fehr antoivat ensimmäisen kerran vähän myrkyllisempiä kommentteja, mutta ilmapiiri on yhä paljon ystävällisempi.

Silloin julkisuuteen tuli huuhaa-tutkimus nimeltään “The Levitt Report”, jonka mukaan NHL teki 400-500 miljoonan taalan tappiot vuosittain.

Samanlaista vihamielisyyttä ja retoriikkaa ei nyt näy. Silloin mentiin henkilökohtaisuuksiin.

Pelaajat eivät voi mitenkään “voittaa” tätä työtaistelua. Kuten aina työehtoneuvotteluissa, rahaa pyytävä osapuoli on heikommalla kuin se, joka istuu rahakirstun päällä. Lopuksi omistajat voivat sanoa kylmästi, että te pelaatte näillä sanelemillamme ehdoilla tai saatte jäädä kotiin.

Kahdeksan vuotta sitten pelaajat antoivat lopulta periksi ja palasivat lopulta työpaikoilleen. Omistajat saivat haluamansa. Gary Bettman tuhosi Bob Goodenown johtaman pelaajayhdistyksen. NHL-pelaajan palkka oli silloin keskinmäärin $1,4 miljoonaa kaudessa, nyt $2,4 miljoonaa.

Haluavatko jääkiekkoiljat ihan tosissaan käydä saman läpi uudelleen? Tajuavatko he, että tässä menetetään ensi kauden hienot palkkiot ja palataan vielä sen jälkeen häntä koipien välissä huonommalla diilillä takaisin?

Omistajille ei ole mitään kiirettä. Jotkut heistä eivät edes seuraa tätä aktiivisesti.

Pelaajat tulevat saamaan lokakuun puolessa välissä escrow-shekkinsä. Heille maksetaan takaisin noin 12 prosenttia viime kauden palkkioista liigan tehtyä hyvän tuloksen. Siksi pelaajien ei odoteta hätääntyvän vielä viikkoihin.

NHL on kokonaisuudessaan hyvässä taloudellisessa tilanteessa. Pelaajat ansaitsevat enemmän kuin koskaan. Ainoa mahdollisesta työsulusta kärsivä osapuoli on koko sirkuksen kustantava maksava katsoja. Ainoa osapuoli, jonka nimeä ei mainita työehtosopimuksessa. Maksavia katsojia kiitetään vasta kun tämä työtaistelu on päättynyt, kun katsojia halutaan kosiskella tulemaan takaisin.

Jokaikinen jääkiekkotuloihin eli “HRR”:n sisältyvä penni tulee joko suoraan tai epäsuorasti NHL-faneilta. Omistajat ja pelaajat eivät edes ajattele niitä, jotka heidän laskunsa maksavat yrittäessään saada mahdollisimman hyvää sopimusta itselleen. He uskovat fanien tulevan takaisin lompakot ojossa kunhan diili on tehty.

Jääkiekkoriippuvuus on vakava sairaus, jota työsulkukaan ei näytä parantavan.

- – -

Miten olisi jääkiekkotulojen jako reilusti kahtia 50/50? Sopimusten maksimipituudeksi 7 vuotta?  Enemmän tulonjakoa seurojen kesken? 10 vuoden mittainen työehtosopimus?

Teillä on tasan kuukausi aikaa.

- – -

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Facebook

Jouninposti@shaw.ca

13 vastausta artikkeliin “Kaukana toisistaan”

  1. Samppa kirjoittaa:

    Itse olen sen verran kapitalisti että kannatan sitä, että riskin kantajaa kerää myös voitot. Omistajathan tämän koko sirkuksen rahoittavat ja katsojia kyllä riittää vaikka vaihtaisivat koko joukkueen ja ottaisivat AHL-miehet pelaamaan. Aina maailmasta löytyy pelaajia jotka pelaavat alle 2,4 miljoonan vuosituloilla ja jos pelin taso hieman laskee ei se silti poista kilpailua sarjasta ja sitä, että paras nostaa kannun ylös.

    Seitsemän vuotta, olympialaisiin osallistumisoikeus, omistajille 52-48 tulon jako, rahan keruu kassaan tappioden varalta pois ja palkkakaton säilytys sekä palkasta lasketaan sinä vuonna maksettava osa palkkakattoon, ei keskiarvoa. Sitten vain nimet paperiin ja lapa jäähän.

  2. Fan#66 kirjoittaa:

    Onkohan NHL ottanut huomioon ison tekijän. KHL. Siellä on fyffee. Varmasti haluavat maksaa staroille paljon että tulevat pelaamaan sinne. Voiko NHL ottaa sitä riskiä? Entäs jos sen jälkeen venäläiset ei tulekkaan enää takaisin? Omistajille ei myöskään tule rahaa kun ei ole pelejä, eikä fanituotteet mene kaupaksi.

    Kyllä tässä pissitään kummankin muroihin jos ei kausi ala. KHL voi vahvistua.

  3. ejs kirjoittaa:

    Samaa mielta Sampan kanssa. Kapitalismi toimii aina samalla tavalla. Se jolla on rahat, kantaa riskin ja tekee omistamaansa bisnekseen liittyvat paatokset. Se on ihan sama tekeeko omistajat 5 vai 500M voittoa. Jos 500M ei heidan mielestaan riita, heilla on omistajina oikeus tehda omistamaansa liiketoimintaan muutoksia.

    Taytyy muistaa myos, etta pelaajien edut verrattuna moneen muuhun ammattiin ovat poikkeukselliset. Guaranteed sopimukset, joissa ei huolta downside:sta, eli palkka juoksee vaikka tapahtuisi mita. Missa muussa ammatissa patee sama logiikka?

    Ihmettelen sita, etta omistajat (vaikka saivat palkkakaton lapi) suostuivat 43/57 tulonjakoon viime kerralla. Tekivat selvasti virheen.

    Oma ehdotus:
    - ei palkkakattoa tai lattiaa. Helpotukset (varausoikeuksia ym) pienille seuroille
    - 4 vuoden tulokassopimukset
    - min 30v vaatimus vapaille agenteille
    - 52/48 tulojenjako omistajille

  4. Phantom kirjoittaa:

    Tässä on pitkään pyöritelty keskustelupalstoillakin sitä että omistajat ovat tärkeämpiä kuin pelaajat. Tämä on totta kun puhutaan bisneksestä, mutta jääkiekossa itsessään on tärkeintä pelaajat ja katsojat. Ilman katsojia ei ole mitään bisnestä ja ilman pelaajia ei ole pelejä jolloin ei ole katsojia. Työsulku voisi olla hyväkin asia niin huomio kiinnittyy välillä oikeasti peliinkin jota järjestelmän täytyisi tukea eikä vain lihavan sikariportaan asioihin. Tuntuu olevan se rikastuminen kaikilla nykyään tärkeämpää kuin itse peli. Junnu- ja harrastelijakiekko ftw

  5. Barry kirjoittaa:

    Täällä tarjotaan kommunistisia ideoita kapitalismiin käärittyinä…

    En millään ymmärrä, miksi sopimusten pituutta pitäisi jotenkin rajoittaa, koska ne omistajathan näitä sopimuksia rustailee. Ai niin, heitähän pitää suojella itseltään.

    Kuten Jouni edellisessä blogissa mainitsi, niin Phillyn harmaahapsi Ed Snider tarjoaa vasemmalla kädellä pelaajille rajaa viiteen vuoteen ja allekirjoittaa oikealla Simmondsin kuuden vuoden diilin.

    Menisivät tylysti samalla tavalla kuin jalkapallo. Real Madrid, Mancester United tai Juventus laittavat rahaa haisemaan, koska sitä joko on tai jostain sitä lainaksi saa.

    Se on kapitalismia. Ja nyt kun katsotaan aikaa ennen edellistä työsulkua ja kaiken pelastavaa palkkakattoa, niin onko asiat niin hiton paljon paremmin meidän fanien kannalta? Ihan oikeasti.

    Mun mielestä olisi hienoa nähdä loistavia joukkueita, eikä keskinkertaisia joukkueita tasaisessa sarjassa. Ei paljon kiinnosta, jos Columbus voittaa Chicagon 1-0 sen ansiosta, että Stanley Cup-voiton jälkeen Chicago on joutunut dumppaamaan 10 mestaria sääntöjen takia.

    Vaikka palkkakatto olisi missä, niin joka vuosi NHL:ssä joku on viimeisenä, toiseksi viimeisenä jne. Ei huonommuutta pysty pois säännöillä millään kitkemään, mutta paremmuuden tasosta ollaan kyllä leikattu jo paljon pois.

    Olisi mahtavaa nähdä taas joku great team. Joku dynastia-tiimi, jota voitaisiin vertailla takavuosien parhaisiin. Eipä tarvi moisesta enää haaveilla.

    Ihan irrallisena huomiona pitänee taas muistuttaa, että kiekkobisneksessä pelaajat ovat kyllä paljon enemmän kuin vain työntekijöitä – he ovat myös tuote!

    Siinä on vinha ero johonkin autotehtaan duunariin joka tekee auton, jota myydään. Käytännön tasolla pelaajat maksavat omistajille, koska heidän työ tuottaa firmalle dollareita, joista omistaja antaa osan takaisin heille.

    Omistajien riski on NHL:n klubiin liittyminen. Detroitin Mike Iltich liittyi klubiin kolmella miljoonalla taalalla ja nyt jäsenyys on hänelle arviolta 300 miljoonan arvoinen. Todellisuudessa hän ei siis ole maksanut ikinä mitään paitsi työsulkujen aikana, jolloin hänellä ei ole jääkiekossa mitään myymistä. Eikä siis tuloja.

    Iltichin toisessa bisneksessä eli pizzojen myymisessä hän voi vaihtaa finninaamoja toiseen, mikäli minimipalkka ei jotain kiinnosta. Red Wingsin puolella esimerkiksi Nicklas Lidströmin korvaaminen taitaa olla hieman vaikeampaa…

    Mutta ei pelaajilla näissä(kään) neuvotteluissa mitään jakoa ole. Joka kerta on menetetty jotain. Vapaassa yhteiskunnassa työntekijä voi tarjota palveluksiaan minne tahansa ja nostaa palkkaa ilman rajoituksia.

    Jääkiekkoilija joutuu hylkäämään heti 29 työpaikkaa, koska CBA-neuvotteluissa ollaan hyväksytty muuten laiton Entry Draft. Vaikka et ole vielä edes nimeäsi mihinkään kirjoittanut, niin Columbus tai Calgary tai 28 muuta joukkuetta voivat sanoa, että olet heidän omaisuutta NHL:ssä. Muualla NHL:ssä et voi ilman meidän lupaa pelata.

    Jokainen neuvottelu CBA:sta rajoittaa lisää, joten tietysti NHLPA yrittää tapella vastaan.

  6. pakkoavautua kirjoittaa:

    Omistajat kantavat “yrityksensä” riskin ja rahoittavat toiminnan, se on totta. Kuitenkin he myös tekevät ratkaisunsa mm. tässä tapauksessa sopimusten pituuksissa ja palkoissa. Jos joku yritysjohtaja tekee virheitä maksaessaan ihan liikaa työntekijöilleen, niin turha syytellä muita ja alkaa vaatia palkkoja takaisin. Edelleen tyhmä on se joka maksaa eikä se kuka pyytää. Ja normaalissa yrityselämässä, mikäli firma jatkuvasti vain tuottaa tappiota niin se lopetetaan, eikä yritetä antaa tekohengitystä leikkaamalla duunareiden palkkoja viidenneksellä. Kuitenkin nykyisen cba:n aikana liiga on käsittääkseni menestynyt paremmin, kuin aikaisemmin paria poikkeusta lukuunottamatta. En tunne minkäänlaista sääliä omistajia kohtaan.

    Ehkä turha vuodatus, koska en aivan 100% tiedä kaikista cba:n pykälistä ja escrow-maksuista. Ja siitä miten nämä 57-43 prosentit ja niistä muodostuvat summat lasketaan. Vaikuttaisiko näihin lukuihin, jos vaikkapa kolme tai neljä huonosti (taloudellisesti) menestyvää joukkuetta olisikin poissa (esim AHL tai vain lopetettu)?

  7. Pave kirjoittaa:

    No tässä kun seurannu tätä “episodia” niin tullu lähinnä sellanen fiilis, että ei tästä tule toivottua tulosta ennen syksyä. Kertoo jo uutiset Thortonin/Nashin ns. suullisista sopimuksista Davosiin ja Selännekkin haikailee jo Narripaitaan. (Fail) Eiköhän tää linjaus pitäisi olla omistajille olla se perinteinen 51%/49% mielestäni tämä olisi oikeus ja kohtuus.

    Palkkakatto POIS!
    Tulokas sopimukset saa jäädä siihen mitä ne nyt on.
    Käyttää vaikka sitten NHLPA.n neuvoa tai mitä käyttääkin, jotta saadaan tulot jaettua viisaammin myös köyhemmille seuroille.

  8. YoMomma kirjoittaa:

    Pelaajat tekevät kaikkensa, että kausi alkaa ajoissa. En usko, että palkanalenus haittaa pelaajia.
    Jos paha lama iskisi jenkkeihin uskoisin että pelaajat pelaisivat vaikka heidän palkat laskisivat 90%.

  9. Heikki kirjoittaa:

    Kertokaapas joku nyt perus sivustaseuraajalle, onko NHL-sopparit yleensä voimassa myös työsulkuaikoina? Myöskin kiinnostaa että maksetaanko palkat tosiaan kausittain, brittifutiksessa nääs aina puhutaan viikkopalkasta, mitä lie historiallista perua. Siellä ei ole mitään pullikointeja muistaakseni nähty. Voisko olla että on ollut kummallekin osapuolelle ainakin jollain tavalla järkevä järjestely.

    Sinänsä hassua että juuri Pohjois-Amerikassa ammattilaisurheilut on tällai järjestyneet, Euroopassa mennään paljon vapaammin, kuten joku jo tossa mainitsikin.

  10. Pertti kirjoittaa:

    Toisaalta, nyt puhutaan vahvasti fyysisestä kontaktilajista, jossa fyysisen riskin rampautumisesta ja äkkikuolemasta kantaa pelaaja, ei yksikään omistaja. Tätä riskiä vastaan pelaaja saa rahallisen korvauksen, porkkanan. Taloudellisen riskin toki kantaa omistajaporukka.

  11. Eemeli kirjoittaa:

    Loppuisi jo tämä teatteri, missä esitetään herrasmiehiä ja ollaan ymmärtävinään vastapuolta. Ei siinä hukata kuin aikaa. NHLPA voisi lyödä suoraan pöytään isoimmat bluffinsa ja omistajat sitten tekisivät mitä tekisivät. Kausi alkaisi joka tapauksessa tänä vuonna, näillä näkymin se ei ala, mutta sopimuksen tulos tulee olemaan tasan tarkkaan sama.

    Jos ja kun omistajat runnovat uuden sopparin läpi, niin rikkaat seurat rikastuvat entisestään ja köyhät selviävät. Ihan ok jos ajatellaan NHL:lää pelkkänä bisneksenä. Mutta ei se peliä ja juhlien maksajia (maksavia katsojia) palvele. Rikkaidenkin seurojen etu pitkässä juoksussa olisi, että ne heikoimmat lenkit ei olisi niin heikkoja.

    Palkkakatto pitäisi osittain poistaa ja sen tilalle asettaa jonkunlainen luksusvero, jolla tuettaisiin persnettoa tekeviä joukkueita. Parasta olisi, jos ne heikoimmat lenkit heivattaisiin liigasta pois, mutta sille linjalle Bettman ei lähde.

    Omistajia todellakin pitää suojella itseltään. Omistajat taatusti tietävät ne pykälät, mistä eivät tule luopumaan missään nimessä uudessa sopimuksessa. Rikkaammat seurat miettivät jo nyt miten pystyisivät kiertämään tiettyjä pykäliä. Ennakoiminen on fiksua, mutta onhan tuo uusi sopimus melko kyseenalainen. Siihen kun on porattu reikiä, jo ennen kuin se on allekirjoitettu.

    Utopia nimisessä maailmassa jokin kolmas riippumaton osapuoli muovaisi tuon sopimuksen, niin että se ottaisi kaikki asiat huomioon. Omistajat, pelaajat, pelin & kestävän menestyksen kehittämisen kaikilla osa-alueilla.

    KHL-kortti on mielenkiintoinen. KHL:n ja NHL:n välinen sopimus taisi raueta hetki sitten. Uutta sopimusta ei tulla allekirjoittamaan ennen kuin NHL:ssä ollaan päästy sopuun. KHL väsäisi hetkessä erikoispykälän palkkakattoon ja palkat varmaan maksettaisiin hätätapauksessa valtion kassasta, jos Pavelit, Oviet ja Iljat saataisiin pysyvästi kotiin.

    Tässä olisikin NHLPA:lle ase neuvotteluihin. Jokaisen seuran valovoimaisin pelaaja ilmoittaisi tekevänsä kolmen vuoden sopimuksen KHL:lään, jos NHL:ssä ei päästäisi kaikkia tyydyttävään sopimukseen tiettyyn päivämäärään mennessä.

    Omistajat varmasti voivat pitää jäät sulina koko kauden. Mutta voisivatko he päästää Crosbyn, Stamkosin, Ovechkinin ja muut pois liigasta? Eivät voisi.

  12. Barry kirjoittaa:

    Jos NHL oikeasti haluaisi ratkaista ongelmansa, eli ne 10 taloudellisesti heikoimman seuran kilpailukyvyn, niin ratkaisua pitäisi hakea muualta kuin työvoiman palkoista. Näin siis erään talousasiantuntijan mukaan.

    Nykyinen malli – laitetaan pelaajat myllyn läpi – on sikäli hullu, että 2/3-osaa joukkueista pärjää ok, hyvin tai erittäin hyvin nykyisellä järjestelmällä.

    Oikea analyysi lopusta 1/3-osasta saattaisi olla sellainen, että seurojen sijainti on väärä! Mikäli katsomot ovat täynnä ja joukkueen talous ei ole kohdallaan, niin kulut ovat ilmeisesti liian suuret – ja yksi suurimmista kuluista on palkkamenot.

    Mutta kun katsomossa on paljon tilaa vaikka lippuja myydään halvalla ja jopa jaetaan ilmaiseksi, niin eihän suurin ongelma ole palkkakulut vaan bisneksen huono suosio/sijainti. Viekö joku amerikkalainen luksusbrändi liikkeensä slummiin? Ei. Miksi jääkiekkoa yritetään pelata Phoenixissa, joka vastaa jääkiekon slummia?

    Muissa bisneksissä korjausta haettaisiin ilman muuta ensimmäisenä siirtämällä toimitiloja paikkakunnille, missä bisnes voi toimia nykyisillä olosuhteilla. Toisena vaihtoehtona olisi tappiota tuottavan yksikön toiminnan lopettaminen.

    Ratkaisu olisi siis siirtyminen Quebeciin ja muille paikkakunnille lähempänä jääkiekon synnyinsijoja. Pikkunuija Bettman vastustaa näitä siirtoja koka kahdeksan miljoonan taalan palkkansa edestä, koska hän oli itse masinoimassa joukkueita näille ongelma-alueille.

    Jokainen näki, mikä vaikutus Thrashersin siirtymisellä Winnipegiin oli!!! Miljoonia perälaudasta vuotava organisaatio muuttui hetkessä tuottavaksi, eikä työntekijöiden palkkoihin tarvinnut koskea. Ongelma ei ollutkaan menot vaan tulot!

    Mutta NHL ja työsulkunatsi Bettman näkevät aina vain yhden ratkaisun, minkä vuoksi sarja ei tule alkamaan lokakuussa. Jokainen tavallaan.

  13. Kebabkioski kirjoittaa:

    Barry, ensimmäisen kommenttisi jälkeen olin valmis kumartamaan. Toisen kommentin jälkeen en ihan tiedä, mikä olisi riittävä toimenpide kuvaamaan kommenttienne äärimmäistä, lennokasta nerokkuutta. Kiitos Jouni ynnä Barry.

Kommentoi