Kirous kirouksen päälle

| Julkaistu 8. 8. 2012 17:58

Vancouver Canucks joutuu maksamaan Mark Messierille kuusi miljoonaa dollaria lisää entisen kapteeninsa loisteliaan jääkiekkouran mustimmista kausista 1997-2000 newyorkilaisen välimiehen päätöksellä. Jälleen uusi kappale ja surullinen tarina lisää kirotun NHL-seuran historiaan entisten lisäksi.

- – -

Tämän postauksen pohjiksi voi lukea huhtikuun 14. päivän postauksen “Kirottu Vancouver Canucks”. Tämä on yksi surullinen tarina muitten postauksessa mainittujen surullisten tarinoitten päälle.

- – -

Nykyisin 51-vuotias Mark “Moose” Messier saavutti fantastisella jääkiekkourallaan enemmän kuin lähes kukaan, jonka etunimi ei ole Wayne tai Mario. Vain muutama NHL-pelaaja saavutti kuusi Stanley Cup-mestaruutta pukematta koskaan Montreal Canadiensin klassista pyhää flanellia päälleen.

Messier oli NHL:n modernien aikojen vastine Original Six-ajan Gordie Howelle. Kaikkien aikojen tilastoissa vain Mr. Hockey on pelannut enemmän NHL-otteluja (1,767) kuin Messier (1,756).  Howe ja Messier ovat ainoat neljännesvuosisadan pelanneet NHL-pelaajat. Vain 11 kautta Messierin joukkuekaverina pelannut Wayne Gretzky (2,587) teki enemmän pisteitä, Messier teki (1,887).

#11 pelasi 15 kertaa NHL:n All Star-ottelussa. Hänet valittiin ykkösviisikkoon neljästi, kaksi kertaa sentterinä ja kaksi kertaa vasempaan laitaan.

Mark Messieriä pidetään yhtenä NHL:n kaikkien aikojen Suurista. Kolmen eri NHL-joukkueen kapteeni, uransa lopussa viimeinen WHA-pelaaja ja viimeinen 1970-luvun NHL-jääkiekkoa pelannut pelaaja.

Messierin aloittaessa ammattilaisjääkiekkoa pelattiin vielä pääosin kaupungeissa, jotka olivat eläneet ja hengittäneet jääkiekkoa vuosikymmenten ajan. Broad Street Bulliesin huippuajoista oli vain muutama vuosi ja peli oli kovaa. Useat pelaajat pelasivat ilman kypäriä, maalivahdit torjuivat kiekkoja alkeelliset Jacques Plante-tyyliset naamarit päässään.

Mitään instigator-sääntöjä ei tunnettu. Kolmas tappeluun osallistunut mies ei saanut ylimääräistä jäähyä. Joukkotappelujen estämiseksi ei ollut erityisiä sääntöjä. Useat 1920-luvulla rakennetuista urheilupyhätöistä olivat vielä käytössä. Jää ja kaukalon reunat loistivat valkoisina ilman mainoksia. Eurooppalaisia pelaajia oli hyin vähän, useimmiten suomalaisia tai ruotsalaisia.

Wayne Gretzkyn asettuessa ensimmäiseen NHL-aloitukseensa Chicagon vanhalla Stadiumilla, häntä vastaan kyyristyi Original Six-legenda Stan Mikita. Gordie Howe ja Bobby Hull olivat vielä aktiivipelaajia.

Nyt Edmontonissa osa kaupungin halkoviin valtaväyliin kuuluvasta St. Albert Trailistä on nimetty “Mark Messier Trail”:ksi. Tienpätkä on sama, jota pitkin nuori Messier ajoi vanhempiensa kotoa kaupunkiin 1970-luvulla. Edmontonissa syntynyt ja kasvanut Messier on kotikaupunkinsa suurin jääkiekkolegenda heti Wayne Gretzkyn jälkeen.

NHL-uransa lisäksi Messier muistetaan näillä seuduilla pelaajana, joka vasta 17-vuotiaana raakileena hyppäsi isänsä Doug Messierin valmentamasta Albertan junnuliigajoukkueesta suoraan ammattilaiseksi. Sellaista ei oltu koskaan aikaisemmin jääkiekossa nähty. Ns. “Tier 2″ A-junnukiekko on askeleen alempana CHL-junnukiekkoa.

Ammattilaisura alkoi kaudella 1978-79 WHA:n Indianapolis Racersissä viiden ottelun try-out sopimuksella. Nuorukainen ei päässyt joukkueeseen, Racers teki konkurssin pian tämän jälkeen. Messierin ensimmäinen ammattilaisjoukkueelta saama palkkashekki osoittautui katteettomaksi.

WHA-ura jatkui Cincinnati Stingersissä kauden loppuun.

Oilers varasi kaupungin oman pojan NHL:n kaikkien aikojen draftissä kesällä 1979. Tuossa puhelimitse käydyssä varaustilaisuudessa manageri Larry Gordon loi kertaheitolla pohjan 1980-luvun dynastialle varaamalla samana päivänä Messierin (48.), Glenn Andersonin (69.) ja Kevin Lowen (21.).

- – -

Edmontonissa Mark Messier tunnetaan kaupungin omana poikana, josta ajan myötä tuli jääkiekkosankari ja Edmonton Oilersin viimeisen Stanley Cup-joukkueen kapteeni. Vain yhden maalin ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan (keskikentältä) WHA:ssa tehnyt Messier teki NHL:ssä ensin 33 pistettä, sitten 63, 88 ja 106 – joukkueen menestyksen myötä.

Wayne Gretzkyn rikkoessa ennätyksiä Mark Messierin rooli Oilersissa oli tuoda johtajuutta, pitää huolta siitä, että joukkue pelasi joukkueena ja että jokainen oli vastuussa pelaamisestaan. #11 teki yli sata pistettä kuusi kertaa Oilersissa, rikkoen 50 maalin rajan kerran. Hänen fantastiset peliesityksensä palkittiin playoffsien parhaana pelaajana Conn Smythe-palkinnolla Edmontonin juhliessa ensimmäistä Stanley Cup-mestaruutta keväällä 1984.

#99:n lähdettyä Los Angelesiin elokuun 9.  1988, Messieristä tuli joukkueen kapteeni. Hän voitti Lester Pearson-palkinnon (nykyisin Ted Lindsay-palkinto) ja Hart-palkinnon vuonna 1990 johtaen Oilersin viidenteen mestaruuteen.

- – -

Vuonna 1991 tehdyn pelaajakaupan tuloksena Mark Messier päätyi Manhattanille, jossa hänestä tuli New Yorkin suosituin jääkiekkoilija koskaan. Broadwayn sinipaidat rikkoivat pari vuotta myöhemmin keväästä 1940 saakka voimassa olleen kirouksen voittamalla Stanley Cupin Madison Square Gardenissa.

Messier teki voittomaalin mestaruuden ratkaisseessa seitsemännessä pelissä Vancouver Canucksia vastaan. Sitä ennen hän oli luvannut voiton konferenssifinaalissa New Jersey Devilsiä vastaan Rangersin ollessa tappiolla otteluin 3-2. Kuudennessa ottelussa Rangersin kapteeni piti kiinni lupauksestaan tekemällä kolme maalia peräkkäin kolmannessa erässä.

Nuo sankariteot nostivat Mark Messierin yhdeksi New Yorkin suurimmista urheilusankareista. Hän sai uuden lempinimen “The Messiah”, messias. Tästä tuli kuuluisa valokuva. Kaupungin uusi pormestari Rudolf Giuliani juhli joukkuetta miljoonien ihmisten mukana sen ajaessa läpi Manhattanin mahtavassa paraatissa.

Messieristä tuli ensimmäinen kahdessa eri joukkueessa kapteenina Stanley Cupin käsivarsilleen nostanut NHL-pelaaja.

Vuonna 1997 Messier jätti New Yorkin kolmeksi vuodeksi. Hän teki vapaana agenttina sopimuksen Vancouver Canucksin kanssa.

Messier päätti loisteliaan NHL-uransa New York Rangersissa pelaamalla vuodet 2000-2004 vielä Manhattanilla. Viimeisinä vuosina messiaan legenda oli ehkä kasvanut liian suureksi, liian liioitelluksi. Hän ei pystynyt enää jäällä kääntämään joukkueensa pelejä voitokkaiksi, mutta häntä kunnioitettiin viimeiseen saakka. Hän oli mukana nostamassa ison kaupungin fiiliksiä sen mustimpina päivinä syyskuussa 2001.

Viimeinen ottelu MSG:llä jäi kaikkien mieleen haikeana jäähyväisenä. Kolme vuotta myöhemmin hän sai kunnian kutsulla Hockey Hall of Famen jäseneksi.

- – -

Myös kansainvälisessä jääkiekossa Mark Messier niitti kunniaa. Hän edusti kotimaataan voittamalla parhaat-vastaan-parhaat-turnaus Canada Cupin kolme kertaa vuosina 1984, 1987 ja 1991. Hän oli Kanadan joukkueessa vuoden 1996 World Cupissa USA:n voittaessa.

- – -

Kuvat vahvaleukaisesta jääkiekkolegenda Mark Messieristä jäivät kaikkien 1980- ja 1990-lukujen huippujääkiekkoa katsoneitten mieliin. Hän oli käsittämättömän kestävä ja henkisesti voimakas, karismaattinen johtaja. Hän pelasi kovaa ja häikäilemättömästi, ottaen pelottomasti yhteen NHL:n kovimpien kanssa jo teini-ikäisestä saakka. Useamman jääkiekkosukupolven esikuva.

Kotikylä Edmontonissa hän oli paha poika, josta tuli sankari. New Yorkissa hän oli jumala.

Väliin mahtuu kolme vuotta Kanadan länsirannikolla Vancouverissa, jotka epäonnistuivat täydellisesti. Vancouverissa, valitettavasti, Mark Messieriä pidetään pummina. Rahastajana, joka viime viikolla rahasti siis lisää.

- – -

Keväällä 1997 New York Rangers kaatui playoffseissa Philadelphia Flyersille viidessä ottelussa. Tuossa konferenssifinaalisarjassa Eric Lindros näytti ottaneen Mark Messieriltä tämän aseman NHL:n kovimpana voimahyökkääjänä.

Messier oli pelannut hyvät playoffsit. 12 pistettä 15 ottelussa. Vahvaa peliä ensimmäisellä kierroksella Floridaa vastaan. (Esa Tikkanen ratkaisi kaksi Panthers-peliä Rangersin eduksi jatkoajalla) Toisella kierroksella hän iski Wayne Gretzkyn päällystakkina toiminutta New Jersey Devilsin Doug Gilmouria poikittaisella mailalla kasvoihin saamatta edes jäähyä, mikä oli tyypillistä messieriä.

Silti Rangersin kätellessä Philadelphian pelaajia Messier nähtiin pelaajana, jonka parhaat pelit olivat jo takanapäin.

Kauden päätyttyä New York Rangersin GM Neil Smith ja Madison Square Gardenin omistajia edustanut Dave Checketts eivät halunneet tarjota 36-vuotiaalle kapteenille yhtä vuotta pitempää sopimusta. Messier ja tämän agenttina toiminut isä ottivat asian kunnioituksen puutteen osoituksena.

- – -

Samanaikaisesti Kanadan länsirannikolla John McCaw-niminen amerikkalainen miljardööri oli ostanut Vancouver Canucksin Griffithsin perheeltä. Seattlesta kotoisin ollut McCaw oli rikastunut myymällä kännykkäfirmansa kommunikaatiojätti AT & T:lle.

Canucks pelasi uudessa hienossa GM Place-hallissaan, mutta organisaationa pitkään kirouksista kärsinyt jääkiekkoseura oli täydellisen sekasorron vallassa. Kevään 1994 playoffihmeestä oli jo pari vuotta. Uutta imagoa etsittiin uudella orca-valaslogolla, jota paljon kärsineet Canucks-fanit aluksi kutsuivat “Free Willy”-logoksi.

Jo vuotta aikaisemmin McCaw oli yrittänyt kalastaa isoa nimeä vapaa-agenttimarkkinoilta. Hän teki tarjouksen Wayne Gretzkylle, joka ehti käydä katsastamassa kaupungin kouluja lapsiaan varten. McCaw vaati Gretzkyltä nopeaa vastausta, minkä uskotaan vaikuttaneen #99:n päätökseen hylätä tarjous. Tämän voi lisätä Vancouver Canucksin epäonnisten kirousten listalle, Canucks lähes sai Wayne Gretzkyn.

McCaw lähetti GM Pat Quinnin ja muita `Nucksin sikariportaan jäseniä tapaamaan Messieriä tämän kotipaikkaan Etelä-Carolinan Hilton Headiin. Hän kutsui Messierin San Fransiscoon vieraakseen ja vei tämän kalastamaan avomerelle jahdillaan.

Mark Messier kirjoitti nimensä Canucksin paperiin innokkaasti Rangersin epäröidessä. Kanadan länsirannikon helmi oli Messierille tuttu paikka. Hänen isänsä pelatessa ammattilaisena vähän etelämpänä Oregonin Portlandissa Messier oli käynyt kaupungissa lapsena usein.

Oilersin aina ohituskaistalla luistellut 1980-luvun joukkue kävi aina Vancouverissa ottamassa ensin helponnäköiset kaksi pistettä ennen paikallisen yöelämän valloitusta.

Mark Messier esiteltiin uutena Canucks-pelaajana hienossa mediatilaisuudessa. Hän veti tutulla numerolla 11 varustetun valaspaidan päälleen leveästi hymyillen. Hän sanoi kaikki sanat, jotka tuollaisessa tilanteessa pitää sanoa.

Vancouverin entisena asukkaana ja koko jääkiekkokauden 1997-98 kaupungissa viettäneenä en usko kaupungin jääkiekkofanien ottaneen Messieriä vastaan täysin varauksettomasti. Hänet tunnettiin entisenä Canucksin tappajana Oilersin ja Rangersin paidoissa.

Hän oli sama mies, joka veti toiselta Sutterin kaksoselta koko eturivin ulos mailallaan Pacific Coliseumissa (olin paikalla) ja sama mies, joka tilttasi kapteeni Trevor Lindeniä takaapäin poikittaisella niskaan raukkamaisella tavalla Lindenin yrittäessä loukkaantuneena kontata takaisin pelaajapenkille Game 6:n viimeisellä minuutilla 1994 finaaleissa.

NHL-jääkiekon ystävän on hyvä tietää yksi asia Vancouverista. Canucksin seurakulttuuriin kuuluu se, että monet Vancouverin ulkopuolella lähes tuntemattomat nimet voivat olla rakkaimpia ja tärkeimpiä jääkiekkosankareita siellä. Nimet, kuten Orland Kurtenbach, Andre Boudrias, Stan Smyl, Harold Snepsts, Tiger Williams, Thomas Gradin, Petri Skriko, Gary Lupul, Jyrki Lumme ja Rosaire Paiement esimerkiksi.

Kävin vuonna 1993 naispuolisen pikkuserkkuni häissä Vancouverissa ja myös suomalaissukuisen sulhasen bestmäninä toimi Dunc Wilson, joka kohdeltiin häätilaisuudessa kuin julkkista. Sympaattinen vanha Canucks-maalivahti kuuluu tärkeitten Canucks-pelaajien galleriaan.

Samanlainen nimi oli myös suomea puhunut Wayne Mäki, joka kuoli aivosyöpään vuonna 1974. Waynen Canucks-paitaa #11 ei virallisesti jäädytetty seuran toimesta, mutta siihen ei koskaan koskettu sen jälkeen kunnioituksen osoituksena erittäin suosittua pelaajaa kohtaan.

Mark Messierin sopimuksessa oli vaatimus siitä, että hän saisi pelata tutulla numerollaan. Wayne Mäen yhä Vancouverissa asunut leski oli yllättynyt ja murheenmurtama katsoessaan uutisista miehensä numeron tulleen uudelleen käyttöön. Mäen Sault Ste. Mariessa asunut äiti otti uutisen vastaan surullisena.

Kukaan Canucksin organisaatiosta ei ollut kysynyt lupaa eikä edes ilmoittanut asiasta heille etukäteen. Tiedän, etteivät monet Vancouverin lukuisista kanadansuomalaisista pitäneet Messierin paidanvalintaa tyylikkäänä tekona.

- – -

Vancouver Canucks aloitti kauden 1997-98 Japanissa pelaamalla kaksi ottelua Anaheim Mighty Ducksia vastaan. Ottelut olivat osa myöhemmin samalla kaudella Naganossa pelattavan olympiaturnauksen ennakkomarkkinointia.

Ensimmäisen ottelun aamuna Trevor Linden ilmoitti luovuttavansa kapteenin C:nsä Messierille. Tyypillisen epäitsekäs teko Lindeniltä, jonka Messier hyväksyi.

Linden tunnettiin silloin ja tunnetaan yhä Vancouverissa lempinimellä “Captain Canuck”. Hän oli kantanut C:ta kaudesta 1991-92. Oli täysin mahdotonta kuvitella kenenkään toisen pelaavan Canucksin kapteenina hänen ollessaan joukkueessa.

Japanin jälkeen Vancouver Canucks palasi kotiin, jossa joukkueen uusi kapteeni hymyili pelipaidassaan tienvarsimainoksissa ja mainosti televisiossa perunalastuja. Yhtenä ensimmäisistä vierasjoukkueista kaupunkiin saapui New York Rangers.

Sinipaidat voittivat ottelun, jossa Wayne Gretzky teki uransa viimeisen hattutempun. GM Placen katsojat nousivat seisaalleen antamaan kunniaa Gretzkyn 50. hattutempulle. Ottelun jälkeen Canucksin pukukopin ovet suljettiin pitkäksi toviksi. Uusi kapteeni Mark Messier piti puhuttelua joukkueelleen.

Edmontonissa Messieristä tuli joukkueen johtohahmo useamman vuoden jälkeen. New Yorkissa hän sulautui ryhmään ensin parin kuukauden ajan. Vancouverissa hän piti puheen suljettujen ovien takana neljännen ottelun jälkeen.

Tämän jälkeen Canucks hävisi yhdeksän ottelua peräkkäin. Jos Messier ei onnistunut saamaan kannattajia puolelleen ennen tätä, nyt hän menetti heidät lopullisesti. Kaikki nuo ottelut livenä tai televiosta katsoneena en ollut koskaan nähnyt Messierin pelaavan haluttomammin.

Pian tämän jälkeen GM Pat Quinn sai potkut. Valmentaja Tom Renney, joka ei tappioputken aikana ollut saanut ainoatakaan julkista luottamuksen sanaa kapteeniltaan, seurasi nopeasti perässä.

Uudeksi valmentajaksi saapui Mike Keenan, jonka aika St. Louisissa oli päättynyt täydelliseen tuhoon. Messier oli nyt saanut oman miehensä valmentajakseen, omistajat kuuntelivat kallispalkkaista kapteeniaan.

Messierin ja Keenanin New Yorkissa toiminut yhteistyö tuli epäonnistumaan täydellisesti Vancouverissa.

Tuohon surulliseen kauteen 1997-98 mahtuu myös Messierin huonoin kokemus kansainvälisessä jääkiekossa. Häntä ei valittu olympiajoukkueeseen. Ennen joulua Kanada ilmoitti Naganon olympiakisoihin lähtevän jääkiekkojoukkueensa suorassa televisiolähetyksessä koko maan odottaessa jännityneenä.

Kaikissa mahdollisissa ennakkospekulaatioissa Mark Messierin nimi oli joukkueessa. Glen Satherin sijasta joukkueen managerina toimi nyt Bobby Clarke, jolla ei ollut minkäänlaisia siteitä Messieriin. Clarken luetellessa valittujen nimiä aakkosjärjestyksessä Messieriä ei lausuttu heti Lindrosin jälkeen. Ikuisuudelta tuntuneen tauon jälkeen tulikin nimi Nieuwendyk.

Clarken mielestä 37. syntymäpäiväänsä lähestyvä Messier fuskasi pelatessaan. Hän ei palannut koko matkaa takaisin puolustukseen. Valinnoista sai sellaisen käsityksen, että vuoden 1996 World Cup-tappion syyllisiä ei haluttu enää takaisin. Shayne Corsonin nimi oli monen yllätykseksi listalla. Kukaan ei vieläkään tiedä, kuka joukkueeseen valittu Rob Zamuner oli. Eric Lindros otti kapteenin paikan Messierin tilalla.

Naganon kisat menivät täysin penkin alle Kanadalta. Dominik Hasek torjui kaikki vaahterapaitojen viisi yritystä semifinaalin rankkarikisassa. Valmentaja Marc Crawford saa kuulla elämänsä loppuun saakka ihmettelyjä siitä, miksei Wayne Gretzky päässyt ampumaan. Suomi voitti pronssiottelun.

- – -

Vancouverissa Mark Messierin ja Mike Keenanin toiminta rikkoi joukkueen ja lähetti Canucksin ennennäkemättömään syöksyyn. Keenan haukkui loukkaantuneena pelanneen Trevor Lindenin julkisesti ja arvosteli tämän valintaa Kanadan olympiajoukkueeseen.

Kovanaama Gino Odjick hermostui valmentajaansa ja rohkeasti arvosteli Lindenin haukkumista Vancouver Sunin haastattelussa. Hän ihmetteli, miksei joukkueen kapteeni puolustanut Lindeniä valmentajan nolatessa koko joukkueen edessä. Myös Jyrki Lumme puhui asiasta julkisesti.

Joukkueen toinen kovanaama Donald Brashear suuttui kesken ottelun ja haastoi Keenanin tappeluun pelaajapenkillä. Kolmas kovanaama Enrico Ciccone arvosteli Keenania ranskankieliselle lehdelle ja sai kuulla kunniansa pukukopissa. Hän kiitti myöhemmin Brad Maytä siitä, että tämä oli noussut rohkeasti puolustamaan joukkuekaveriaan, sanoen Mayn ansainneen kapteenin C:n paitaansa.

Odjick sanoi suorat sanat tultuaan treidatuksi New York Islandersiin Vancouver Province-lehdelle. “Messier ei edes hikoillut ensimmäisissä 10 ottelussa. Hän vain odotti, että Tom Renneylle ja Pat Quinnille annettaisiin potkut.”

“Hänet palkattiin auttamaan joukkuetta, mutta hän halusi päästä eroon suurimmasta osasta tuodakseen omat ihmisensä tilalle. Hän puhui omistajien kanssa, toi Keenanin paikalle ja oli mukana päättämässä useimmista pelaajakaupoista.”

“Hän ei sanonut sanaakaan Keenanin haukkuessa Trevor Lindeniä. Miten tuollainen mies voi olla kapteeni? Miten joukkue voi olla yhtenäinen sitä johdettaessa tuolla tavalla? Hän ei ollut yksi pelaajista. Hän kontrolloi kaikkea.”

Kesällä 1998 Vancouver Canuck palkkasi kovapintaisen Brian Burken managerikseen. Burke sanoi ensitöikseen, että tästä lähin Messieriä tarvittiin vain pelaajana. Mike Keenanista ei ollut vastusta isopäiselle irlantilaiselle. Seuraavalla kaudella Keenan sai potkut ja tilalle tuli Marc Crawford.

- – -

Vancouver Canucks ei päässyt kertaakaan playoffseihin Mark Messierin kolmen kauden aikana. Keväällä 2000 Messierin viiden vuoden sopimus ostettiin ulos kolmen vuoden jälkeen. Vancouverissa Messieriä pidettiin pelaajana, joka otti kuuden miljoonan dollarin vuosipalkkansa tekemällä hyvin vähän, syyllisenä surulliseen kauteen Mike Keenanin valmennuksessa ja epäonnistuneena kapteenina.

Juuri kun Messierin ja Keenanin vuosien surulliset muistot oli Vancouverissa onnistuttu huuhtomaan mielistä, kaikki katkerat muistot tulivat mieleen viime viikon lopun uutisten myötä.

New Yorkissa toimiva 87-vuotias välimiesoikeuden tuomari George Nicolau määräsi, että Vancouver Canucksin on maksettava Mark Messierille kuusi miljoonaa dollaria. Messierin ja Canucksin sopimukseen oli kuulunut pykälä, jonka mukaan pelaajalle tulisi maksaa tämä summa taannehtivasti jos seuran arvo nousee viiden vuoden sopimuksen aikana.

Nicolau oli ensimmäinen NHL:n käyttämä puolueeton välimies vuonna 1990. Sitä ennen liiga käytti riitatapauksissa välimiehenä omaa komissaariaan. Nicolau lähti opiskelemaan lakimieheksi menetettyään toisen jalkansa toisessa maailmansodassa. Hän toimi kartanlukijana B-17 pommikoneessa eli lentävässä linnakkeessa osuman tullessa Leipzigin yllä.

Vancouver Canucksin omistaa nyt Aquillinin perhe, jolle John McCaw myi seuran ja jäähallin lopullisesti vuonna 2006. Seuran myyntisopimuksessa lienee maininta siitä, kuka pääsee maksamaan laskun tämänkaltaisen tilanteen sattuessa.

Vancouver Provincen NHL-bloggaaja Wyatt Arndt kirjoitti: “Mark Messier, Vancouverin ulkopuolella tunnettu kaikkien urheilulajien parhaana johtajana, sisukkaana soturina, joka oli kuin härkä jäällä. Miehenä, joka oli todistetusti voittaja. Täällä Vancouverissa paremmin tunnettu kaljuna kaverina, joka söi paljon perunalastuja, vei meidän rahamme ja sitten johti Canucksin liigan pohjamutiin.”

Vancouver Canucksin kannattajien reaktiot twitterissä ovat olleet odotettua luokkaa.

Mark Messieriä pidetään yleisesti NHL-historian suurimpana johtajatyyppinä, jopa suurimpana johtajana kaikki joukkuelajit mukaanlaskien Pohjois-Amerikassa. Tämän kirjoittajan mielestä Messierin asemaa suurena johtajana voidaan kyseenalaistaa hänen Vancouverin vuosiensa takia.

Onko Messier Jean Beliveaun tai Steve Yzermanin veroinen joukkueensa voittoihin vievä soturi, kuten Edmontonissa ja New Yorkissa ajatellaan? Edmontonin “Moose”, New Yorkin “Messiah” on Vancouverissa “The Big Mess”, josta maksetaan yhä.

- – -

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Facebook

Jouninposti@shaw.ca

Lähde joihinkin postauksen tarinoihin Jeff Z. Kleinin kirja “Messier”.

16 vastausta artikkeliin “Kirous kirouksen päälle”

  1. Barry kirjoittaa:

    Mark Messier on yksi kiekkohistorian suurimmista pelaajista, kuten hänen saavutuksensa ja statistiikkansa hyvin osoittaa. On oikeastaan ihme, että Messier joutui odottamaan kaikki kolme vuotta ennen HHOFiin valintaa, mutta ei siinä mitään.

    Jos vasemman rannikon kirjurit ja fanit ovat pettyneitä, että Messier haluaa sopimukseensa kirjatut korvaukset itselleen, niin luuserien armeijassa on aina tilaa lisäjäsenille.

    Markus Näslund sen sijaan kertoi, että Mark Messier oli suuri vaikuttaja hänen kehityksessään matkalla Nucksin kapteeniksi. Moni muukin pelaaja on puhunut jotain muuta kuin ei koskaan NHL-kaukalossa pelanneet asiantuntijat, joita twitterdomissa riittää.

    Minulla on suuri kunnioitus Trevor Lindeniä kohtaan, mutta Mark Messieriin verrattuna hän on mailapoika. Ei hänellä ollut mitään mahdollisuutta toimia kapteenina joukkueessa, missä pelaa legenda. Ihan oikea päätös Lindeniltä.

    Messierin aika Vancouverissa ei tietenkään ollut yhtä menestyksekäs kuin nuorena miehenä Edmontonissa tai myöhemmin prime timen viimeisinä vuosina Nykissä, mutta noin maagisessa urassa joku 36-39v. välinen aika on hyttysen paska Saharassa.

    Messier on, kuten Jouni hienosti kirjoitti, yksi kaikkien aikojen parhaista pelaajista ja kovimmista johtajista. Joku julkisia tekstiviestejä kirjoittava Tweety Bird tai korvarengaskirjuri ei saisi edes tulla mainituksi Mark Messierin kanssa samassa jutussa.

    Tästä on kommentista on vaarassa tulla yhtä pitkä kuin blogista, joten parempi laittaa jarruja päälle. Mutta silti on pakko sanoa vielä kerta kiellon päälle, että Stanley Cupeissa Mark Messier johtaa Vancouver Canuckseja edelleen 6-0. Piste.

    Nuorille lukijoille: This is Mark Messier…

    http://www.youtube.com/watch?v=2qAomtvmf-o

  2. Markku kirjoittaa:

    Kiitokset hyvästä kirjoituksesta!!! Messier ei lukeudu kyllä omiin suosikkipelaajiin, jotenkin pidän miestä jopa yliarvostettuna. En nähnyt Messierin pelejä 80-luvulla, joten uran parhaat pelit on jäänyt näkemättä. Canucksin ja Rangersin väliset finaalit 94 olivat ehkä parhaimpia kiekko-otteluita ikinä. Omat sympatiat oli vahvasti canucksin puolella. Olihan siellä yksi kovimmista kapteeneista ikinä, Trevor Linden (“He will play, we know he will play” :) ja nuori Pavel Bure, Sonja jne. Rangersilla taas inhokkeja kuten Graves, Leetch ja Messier. Muistan Messierin tärkeiden maalien tekijänä ja taistelijana, mutta valitettavan usein myös raukkamaisten kyynerpäätaklausten ja poikkareiiten jakajana, ym cheapshot artistina. En arvostanut miehen pelityyliä, enkä pidä Messieriä nimenomaan voimahyökkääjänä (ura on muuten ihan omaa luokkaansa) samassa kategoriassa kuin vaikka Lindrosia, Neelyä, Tocchettia, Clarkia, Shanahania ym. jotka myös vastasivat teoistaan, taklasivat puhtaasti ja tappelivat koviakin jätkiä vastaan. Messier muistutti enemmän Matt Cookea, paitsi että oli isompi, rumempi ja parempi :)

  3. Cusca kirjoittaa:

    Köyhän miehen Olli Jokinen.

  4. JussiK kirjoittaa:

    Olipa hienoa luettavaa, meni sen verran syvälle tapahtumiin Vancouverissa. Kiitos siitä kovasti. Olisi saanut olla pitempikin. ;)

    Mä lukeudun myös niihin jotka muistaa Messierin parhaiten kyynärpäätaklauksista ja poikittaisista mailoista suuhun, niskaan, selkään jne. Tietenkin arvostan saavutuksia, mutta hän ei ole lukeutunut niihin pelaajiin, joita itse olen ihaillut. Liittyy varmasti siihen minkälainen ihminen itse on ja mitä asioita pitää tärkeänä. Kova jätkä ja lottovoitto taskussa…

  5. Barry kirjoittaa:

    Oilersin toiseksi kuuluisin goon Mr. Semenkon jälkeen, Marty McSorley, päätyi Oilersiin Mark Messierin ansiosta. Kun Messier ja McSorley tappelivat marraskuussa 1983 kahdesti samassa matsissa (uusinta heti edellisen jäähyn päätyttyä), niin Oilers-koutsi Glen Sather laittoi nimen McSorley muistiin.

    Ja kun Pittsburgh piti nuoren kovanaamansa lähinnä farmissa Baltimoressa seuraavalla kaudella, niin Oilers sai tilaisuuden saada kaverin ilman liian suuria lunnaita. Myöhemmin McSorleyn nimi liitettiin lähinnä Wayne Gretzkyyn, mutta nuo kaksi tappelua Hirveä vastaan oli hänen uransa tärkeimmät. Niiden ansiosta hänestä tuli Stanley Cup-voittaja.

    Messier tappeli NHL-uransa aikana 49 kertaa vaikka hänellä oli ensimmäisten vuosien jälkeen aina koutsin tappelukielto. Kultakimpaleet halutaan kaukaloon. Sama pätee myöhempien vuosien Jarome Iginlaan (58 poikapainia) tai Eric Lindrosiin (35).

    Mutta harva oli yhtä ruthless kuin Messier. Hän teki ihan mitä tahansa voiton eteen ja mieleen tulee Igor Larionovin ikimuistoinen kommentti 80-luvun kovista CCCP-Team Canada kohtaamisista: “Kunnioitimme Gretzkyä ja pelkäsimme Messieriä!”

    Messieristä liikkuu paljon upeita juttuja. Esimerkiksi farmista nousseille varattomille pelaajille hän osti aina uuden puvun tai kaksi. Hän antoi huoltajalla tukon seteleitä ja sanoi, että mene pojan kanssa pukuostoksille. Näin Darren Langdon kertoi saatuaan itse vakosamettipukunsa tilalle Bossia. :)

    Kuka sanoi “I promised Mess I wouldn’t do this”? Tuosta legendaarisesta lauseesta on tehty jopa rock-kipale.

  6. Eemeli kirjoittaa:

    Mark Messier on eittämättä yksi suurista.

    Mutta uran ehtoopuolella herra taisi alkaa itsekin uskomaan muiden julistamaan jumaluuteensa. Messierin johtamistyyli: My way or the highway + melko perkeleen suuri ego, ei enää tominut siinä vaiheessa kun Mark ei johtanut joukkoja edestä (eli ollut kentällä joukkueen parhaimmistoa).

    Messier ja Yzerman olivat kumpikin voittoisia sotureita, mutta heidän vertailemisensa on sama kun vertaisi nuorisorikollisen alkua partiopoikaan. Kukin tyylillään.

  7. Jouni Nieminen kirjoittaa:

    Kiitos kaikille hyvistä kommenteista

    Oli vaikeaa kirjoittaa Mark Messierin huonoista vuosista – kuin tekisi ruman arvostelun Martin Scorcesen huonosta elokuvasta tai David McCulloughin huonosta kirjasta. Jos sellaista edes kumpikaan on tehnyt.

    Yleensä kirjoittamani juttujen sävy on positiivinen, jätän suosiolla haukkumisen ja negatiivisten juttujen etsimisen muille. Tämä Messier Vancouverissa jäi itselle mieleen, koska olin paikalla ihmettelemässä.

    #11 ei ole tosiaankaan mikään kiiltokuvapoika. Edmontonissa liikkuu yhä hurjia urbaanilegendoja Oilersin alkuvuosista, joista tänne en kirjoittaisi mitään.

    Muistan kuulleeni tuon Markus Näslundin kommentin Messieristä. Hän saattoi antaa sen Edmontonissa.

    Barryn linkkaama Messierin Edmontonin paitajuhlassa näytetty filmi on upea – en ollut sitä nähnyt sitten ko. paitajuhlan.

    Mark Messier oli kovaotteinen pelaaja, siitä ei ole epäilystäkään. Tässä muistaakseni Calgaryn Saddledomessa pelatussa Neuvostoliitto-ottelussa tullut tiltti Vladimir Kovinin päähän. Naurattaa selostajien sanat päätiltistä, joka nykyisin johtaisi pitkään pelikieltoon.

    Kovin oli kova pelaaja, jonka CCCP aina toi mielellään NHL-kaukaloihin. Venäläiskiekkoekspertti Dennis Gibbons kertoi Kovinin liikkuneen aina nenä paketissa tai laastari naamassa. Tässä tuli yksi laastari lisää.

    Barrylle kiitos Marty McSorleyn Edmontoniin tuoneen kaupan syistä. Tuo on silkkaa kultaa, pitää kysyä Mattyltä.

    Adam Graves oli kaveri, joka kertoi Messierin hakeneen lentokentältä kun hänet treidattiin Edmontoniin Detroitista. Hyvä tarina lisää siitä, miten hyvä kapteeni Mess oli. Pidin aina Gravesia miehenä, josta jonain päivänä tulisi Oilersin kapteeni. Itse asiassa hänen myyntinsä New Yorkiin oli kova pala Messierille, joka pian seurasi perässä.

    Graves oli yksi parhaita tyyppejä, jonka olen koskaan NHL:ssä tai oikeastaan jo junnuissa tavannut.

    Tänään on muuten surullinen McSorley-treidin muistopäivä Edmontonissa. Tasan 24 vuotta sitten Marty myytiin Los Angelesiin parin muun pelaajan kanssa. Vaihdossa Edmontoniin tuli Jimmy Carson, Martin Gelinas, kolme ykkösvarausta ja 15 miljoonaa dollaria.

    Molson House-linnake, jossa tuo legendaarinen “I promised Mess I wouldnt do this” lausuttiin, ei ole enää paikallaan. Se on siirretty pois Molsonin suljettua panimo sen viereltä. Surullista.

  8. miesmaskintakaa kirjoittaa:

    Huikeeta tekstiä jälleen Jounilta!

    Kommentit kompaa hyvin ja kaiketi Messierissä on molemmat puolet. Huikea johtaja sekä ratkaisija, kyynerpäätaklausten ja poikkareiiten jakajaa löytyy myös.

    Minä muistan kyllä Messierin erittäin hyvin rannelaukauksesta, joka suoritettiin oikean b-pisteen kaarelta maalin takanurkkaan ns. grogilasin korkuisena.

    Ysiysihän se tais tihrustaa ”I promised Mess I wouldn’t do this”?

  9. KK kirjoittaa:

    Messieria ei voi verrata Yzermaniin tai Beliveau´hun. Todella suuret johtajat ovat suuria kaikkialla ja tekevät aina ja kaikkialla parhaansa joukkueen eteen. Vancouverin ihmisillä on oikeus olla närkästyneitä ja jonkun kommentit siitä ettei niillä ole väliä, ovat jo melkoista kunnioituksen puutetta ja henkilönpalvontaa. Minun silmissäni Mess oli nhl:n ensimmäinen nba-tähti so. pelaaja jonka status nousee peliesityksiä suuremmaksi. Aito kunnioitus on eri asia k,uin bling blingin palvonta, se pitäisi aina jääkiekosta puhuttaessa ymmärtää. Voittaminen ei pyhitä kaikkea, niin hienoa ja tärkeää kuin se onkin.

    Jounille kiitokset vaikeasta postauksesta. Tämmöistä ei varmaan edomontonilaisille kannattaisi edes kirjoittaa?

  10. Lekkerimäki kirjoittaa:

    Yhdyn, jos en Markkuun, niin hänen sanoihinsa

  11. Aulis kirjoittaa:

    I promised Mess I wouldn’t do this… Oliko Mike Richter, puhjetessaan kyyneliin lopetuspäätöksestään kertoessaan?

  12. Barry kirjoittaa:

    Messier oli tietysti parhaimmillaan playoffseissa, missä käsittääkseni edelleen hommat ratkaistaan. Ei olympiakisojen alkuerissäkään ratkaista muuta kuin finaalin pääsy.

    Playoffseissa Mr. Messier on ottelumäärässä neljäs sekä maaleissa, syötöissä ja pisteissä kakkonen. Kukahan mahtaa olla ykkönen? :) No, alivoimamaaleissa Messier on ykkönen.

    Ja jäähyissä hän on sijalla… 51! Edellä on sellaisetkin kovanaamat kuin Paul Coffey, Esa Tikkanen, Geoff Courtnall jne., joten ilmeisesti Messier tietää jotain voittamisesta? Tarkemmin kuuden Stanley Cupin verran.

    Mielipiteitä on toki yhtä paljon kuin persereikiä eli jokaisella yksi, mutta Messieriä ei voi verrata Yzermaniin? Tai Messier on NBA-hypetetty? Voi ja ei.

    Kun olet kaikkien aikojen toiseksi paras pistemies sekä runkosarjassa että playoffseissa ja voitat kuusi (+3) mestaruutta, niin siinä on blingiä ihan omasta takaa. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Canada Cupin voitosta tuli myös sormus, joten Messierillä on enää yksi sormi vapaana… tai ehkä siinä on vihkisormus?

    (ja Gretzky sen sanoi 1988)

  13. Bart kirjoittaa:

    Noo Yawkin vuosinaan Moose pääsi paukuttamaan Madonnaa, asiasta tavallisesti hyvin perillä olevien lähteiden mukaan. The ultimate achievment. Kieltämättä kovempi juttu 90-luvulla kuin tänä päivänä, mutta silti.

  14. KK kirjoittaa:

    Messierin saavutuksia toistelemalla voi varmasti perustella itselleen mitä vain, mutta kuten todettua, reikänsä kullakin. Itse näen, että jos puhutaan todella suurista pelaajista, heidän pitää myös olla todella suuria, aina ja sen suuruuden pitää ulottua mielellään myön kaukalon ulkopuolelle. Kenenkään ei tarvitse olla pyhimys ja jokainen tekee virheitä, mutta onhan joku kuuden miljoonan per kausi floppaaminen kaikkinen lieveilmiöineen ja sopimuksen ulos osto jo oikeasti aika noloa. Vaikea kuvitella jotakin Yzermania moiseen tilanteeseen.

    Peli on pyhä, eivät pelaajat.

  15. Barry kirjoittaa:

    Tästä tuli näköjään väittely KK:n kanssa?

    Hieman kokeneemmat ihmiset muistaa kyllä, miten Detroit harkitsi vahvasti Steve Yzermanin kauppaamista, koska tämä ei ollut onnistunut johtajan hommissaan. Tuolloin kuultiin myös se legendaarinen kommentti, kun Yzerman sanoi ettei häntä kiinnosta Kanadan joukkueet, koska siellä maksaa bensakin niin paljon.

    Yzerman on kyllä suuri suosikkejani ja en halua hänen päälleen lokaa kaataa, mutta Messierin kentän ulkopuolisen maineen suhteen olisi ehkä parempi tsekata lähteet. Tuskin NHL antaisi miehen jakaa leadership-pokaaliaan omassa gaalassaan, mikäli häntä ei arvostettaisi tai hänellä olisi jotain vikaa maineessa kaukalon ulkopuolella.

    Messier on ollut mukana monessa hyväntekeväisyydessä, joista tutuimpia ovat Tomorrow’s Children Fund ja Nykin poliisien/palomiesten 9/11 tragediassa menehtyneiden omaisten auttamisessa. Taisi mies juosta New Yorkin Marathonin viisikymppisenä vain kerätäkseen rahaa hyväntekeväisyyteen.

    “Because of Mark Messier’s commitment, Tomorrows Children’s Fund has named the “The Mark Messier Skyway for Tomorrows Children,” in his honor at the Hackensack University Medical Center. He is the first athlete ever to receive an honor of this kind.”

    Mark Messier on yksi kiekkohistorian arvostetuimmista pelaajista eikä vähiten juuri johtajan ominaisuuksiensa puolesta vaikka hänen statistiikkansa ja saavutuksensa ovatkin poikkeuksellisen loistavat.

  16. KK kirjoittaa:

    “Kentän ulkopuolisilla lieveilmiöillä” tarkoitin kylläkin ensijaisesti näitä valmentajan/managerin ulossavustamisia ja mitä taas muihin juttuihin tulee, on lähteeni ehdottoman luotettava, mutta kuten blogin pitäjäkin huomautti ihan kaikkea ei kannata julkiselle foorumille edes kirjoittaa.

    Muistan kyllä jutut Yzermanin kauppaamisesta, aika luonnollista kun muistetaan ettei menestystä ollut siinä vaiheessa tullut. Silti, ei kaupattu, Messin sopimus ostettiin ulos eikä kukaan uskoakseni koskaan halunnut nähdä Messieria joka ei johda joukkuettaan pudotuspeleihin eikä edes yritä tosissaan. Mies oli vanvouverissa pelatessaan jo voittamisen symboli, vuoden 93´ Yzerman oli vain hyvä pelaaja jota menestys oli kiertänyt kaukaa.

    Vääntö saa nyt jäädä tähän, tämä ei kuitenkaan ole mikään Jatkoaika ;)

Kommentoi