Huonot joukkueet parantuvat hullun NHL-kesän jatkuessa

| Julkaistu 6. 7. 2012 17:52

196 miljoonan taalan kauneusleikkaus 10 tuhannen järven maassa! NHL-kesän hullujen päivien kaikista hulluimman päivän järjesti yllätyksellisesti seura, joka ei koskaan tee mitään järisyttävää: Minnesota Wild. Kymmenen tuhannen järven maan NHL-joukkue teki hurjan kaappauksen nappaamalla ohuitten vapaa-agenttimarkkinoitten kaksi suurinta kalaa kerralla. Nyt hullun NHL-kesän huomio siirtyy muihin pelaajiin.

Tässä taas muutama kommentti, hurjia lukuja ja spekulaatioita.

- – –

Zach Parisen ja Ryan Suterin liittyminen Minnesota Wildin NHL-joukkueeseen herätti uskomattoman kohun ja mediahuomion Minnesotassa.  NHL-jääkiekko sai sivukaupalla palstatilaa ja etusivuja. Wild myi heti keskiviikkona 1000 kausikorttia lisää. Uutinen kaverusten yhteissopimuksesta oli viikon suurin NHL-uutinen kaikkialla.

Ystävyys, perheasiat ja kotiseuturakkaus vaikuttivat eniten USA:n olympiajoukkueessa yhdessä pelanneitten kaverusten päätökseen. He eivät olleet suunnitelleet tätä vuosien ajan, ajatus toteutui viimeisten 36 tunnin aikana ennen julkistamista. Suterin vaimo on kotoisin Bloomingtonin kaupungista Minnesotasta eikä hänen oma kotinsa Wisconsinin osavaltiossakaan ole kovin kaukana. Parise on syntynyt ja kasvanut Minnesotassa. Hänen kanadalainen isänsä pelasi Minnesota North Starsissa ja toimi joukkueen apulaisvalmentajana aikaisemmin värikkään Glen Sonmorin alaisena.

Rahasta ei ollut pelkästään kyse, mikä kuulostaa naurettavalta kun molemmille annettiin täysin identtiset, 13 vuoden, $98 miljoonan sopimukset samana päivänä. Zach Parise etenkin olisi voinut saada isomman sopimuksen muualta. Tässä Parisen ja Suterin tekemä sopimus kausi kaudelta:

2012-13  $2M peruspalkka plus $10M allekirjoitusbonus

2013-14  $2M peruspalkka plus $10M allekirjoitusbonus

2014-15  $6M peruspalkka plus  $5M allekirjoitusbonus

2015-20  $9M peruspalkka viisi vuotta peräkkäin

2020-21  $8M

2021-22  $6M

2022-23  $2M

2023-24  $1M

2024-25  $1M

Rahassa kummallekin tullaan siis maksamaan $35 miljoonaa sopimuksen kolmen ensimmäisen kauden aikana. Cap hit putoaa lukuun $7.538.462 vuosien 10-13 kikkailun ansiosta. Sopimus ei riko CBA:n ns. 100 prosentin sääntöä, sillä se koskee vain sopimuksen kahta ensimmäistä vuotta. Noitten vuosien aikana sopimuksen arvo ei saa pudota yli 50 prosentilla. Tämä sopimus on vahvasti etupainoitteinen, mutta iso pudotus tapahtuu vasta siirryttäessä vuodesta 10 ($6M) vuoteen 11 ($2M). Kumpikin pelaaja ehtii pelata sopimuksensa 40-vuotispäivänsä tullessa, joten CBA:n erityissääntöjä kierretään hienosti sitenkin.

Jos sopimuksen kolme viimeistä roskavuotta otetaan pois, vuotuinen cap hit nousee lukuun $9.4M.

Minnesota Wildin omistaja Craig Leipold päätti vihdoinkin tehdä jotain ja herättää huomiota osavaltionsa NHL-kiekolle. Huvittavaa, että tämä on sama “pienen” markkina-alueen omistaja, joka vain kolme kuukautta sitten valitti Minnesota Star Tribunen haastattelussa siitä, että systeemi pitäisi korjata, pelaajille maksetaan liikaa. En ole ihan varma uskoako sitä, että Leipold on menettänyt paljon rahaa Wildin omistaessaan kuten aikaisemmin väitettiin.

Kuka hyötyy eniten näistä megapitkistä sopimuksista, pelaajat vai omistajat? Miltä nämä sopimukset näyttävät 5-6 vuoden kuluttua. Urheilijoitten menestys perustuu heidän vartaloittensa ja aivojensa toimintaan. Molempien ennustaminen noin monta vuotta etukäteen on vähintäänkin riskaabelia toimintaa.

Agenttien kannalta ymmärrän pitkien sopimusten suosimista. On helpompaa harrastaa liiketoimintaa, jonka tulevaisuus on taattu. 3-5 prosenttia joka vuosi menee agentille.

Pelaajien itsensä kannalta on ihmisluonteelle tunnusomaista hakea jatkuvuutta ja pitkäaikaista varmuutta elämään, etenkin perheellisille ihmisille.

On vaikea sanoa, että Suter- ja Parise-poloista käytetään tässä hyväksi. Lyhyitä sopimuksia tekemällä pelaajat pystyisivät ansaitsemaan todennäköisesti enemmän. Kun he tulevat 37-40 vuoden ikään tämän sopimuksen jatkuessa heidän ei todennäköisesti odoteta enää pelaavan. Kaikki eivät ole markreccheja ja chrischelioksia.

– – –

Minnesota Wild ei ole koskaan ollut suosittu päämäärä NHL-pelaajille. Seuralla ei ole voittamisen kulttuuria eikä kokemusta voittamisesta. Viimeiset neljä vuotta playoffsien ulkopuolella. Osavaltio, joka kutsuu itseään lempinimellä “State of Hockey” on aina tuottanut paljon aivan parhaita amerikkalaispelaajia. Yliopisto- ja lukiokiekko ovat kymmenien tuhansien järvien maassa huippusuosittuja. NHL on Minnesota North Starsin ajoista aina jäänyt jotenkin sivuosaan.

Wild menestyi loistavasti lippuluukulla aloitettuaan kauden 2000-01 alusta. 409 loppuunmyytyä peliä harjoitusottelut, runkosarja ja playoffsit mukaanlukien. Putki katkesi syksyllä 2010.

Kaikki on nyt muuttunut Minnesota Wildille. Pari viikkoa sitten joukkueen vaiheita seuraava media puhui vielä useampien prospektipelaajien nostamisesta kokoonpanoon ensi syksynä. Voittamista edellytetään nyt, odotukset ovat playoffseihin pääsy joka kevät.

Wild johti viime kaudella koko liigaa vielä vain vähän ennen joulua, enkä tällä palstalla osannut antaa selvitystä sille, miksi. Sitten loukkaantumiset ja ehkä kokemuksen puute pudottivat joukkueen lopulta lännen 12. sijalle keväällä.

Mielestäni ei kannata odottaa liikaa Minnesota Wildilta. Yksittäiset pelaajat eivät tee joukkuetta. Zach Parise oli miinuspelaaja playoffseissa tänä keväänä. Nämä kaksi pelaajaa eivät ole NHL:n suurimpia supertähtiä. Nopeasti pystymme nimeämään useamman pelaajan samoilla pelipaikoilla, jotka ovat parempia. Hyviä pelaajia, mutta ei mitään sateentekijöitä. He onnistuivat ottamaan rahat pois oivassa markkinatilanteessa, jossa kysyntä ja tarjonta määräävät hinnat. Parhaille pelaajille ei makseta eniten ja toiseksi parhaille toiseksi eniten enää.

Wildin puolustus ei mielestäni ole kovin vahva. Siihen GM Chuck Fletcher etsinee parannusta ehkä pelaajakaupan muodossa.

Las Vegasissa sanottiin Minnesota Wildin Stanley Cup-kertointen olleen kaksi viikkoa ennen tuplasopimusta 200-1 ja sopimuksen jälkeen 22-1. Ei kannata sijoittaa kesätietenestejä Wildin Stanley Cupiin mielestäni.

Parise on pienikokoinen laituri, joka osaa rakentaa peliä ja uskaltaa taistella pelottomasti tiukoissa paikoissa. Tekee aina kovasti töitä ilman kiekkoa. Jännittävin osa seurata hänen pelistään on mielestäni laukaukset. Parisella on iso valikoima yllättäviä ja erilaisia todella nopeita laukauksia, jotka yllättävät maalivahteja. Hän ei nosta mailaansa korkealle lähettäessään todella nopean ja kovan laukauksen kohti maalia.

Suter taas on isoja minuutteja pelaava työhevonen, jonka liikkuvuus yllättää vastustajia jatkuvasti. Hän osaa nousta todella hanakasti hyökkäyksiin nähdessään mahdollisuuden. Erittäin hyvä avaussyöttö omasta päästä ja ns. raskas laukaus siniviivalta. Kovaa pelaava fyysinen pakki, joka ei jätä paljoa tilaa vastustajien kiekontuojien ja puolustuksen väliin.

– – –

Mikä on kaupan vaikutus Minnesotan suomalaispelaajiin? Mikko Koivusta on usein sanottu, että hän on aliarvostettu pelaaja, joka joutuu vetämään joukkuettaan yksin. En ole varma, onko tämä totta. Nyt hän ei enää ole yksin.

Kun yksi NHL:n suosituimmista ja karismaattisimmista amerikkalaiskapteeneista saapuu suurella kohulla kotiosavaltioonsa pelaamaan, kysymys siitä, tulisiko kapteenin C ommella hänen paitaansa kysyttiin jo tällä viikolla ja se tullaan kysymään uudelleen huomenna ja vielä ylihuomennakin. Oikein tai väärin. Fanit ja media eivät tietenkään istu pukukopeissa eivätkä valitse kapteeneja.

Kaikista tärkein asia on kuitenkin voittaminen. Ryan Suterin ja Zach Parisen siirtymisessä Minnesotaan on täytynyt kotiinpaluun ja perheasioiden lisäksi olla myös usko siihen, että Wild pystyy vielä joskus voittamaan jotain.

– – –

New Jerseyssä kokenut GM Lou Lamoriello sanoi, ettei Zach Parisen jättämää aukkoa voida mitenkään täyttää, joukkueen identiteetti oli Parisen varassa. Devils on muutenkin pahoissa vaikeuksissa taloudellisesti. Nyt seuraa pitäisi yrittää myydä ilman sen kapteenia? Lou voi yrittää löytää jotain vapailta markkinoilta. Kapteeninsa menettäneen seuran on nyt nopeasti katsottava tulevaisuuteen. Hyökkääjistöstä neljä tärkeää vakiopelaajaa, Patrik Elias, Travis Zajac, Dainius Zubrus ja David Clarkson ovat kaikki rajoittamattomia vapaita agentteja alkavan kauden jälkeen.

On suuri vääryys, että pelaajan varannut ja kehittänyt seura menettää tämän ensimmäisen tilaisuuden tullen, mutta NHL on ennenkaikkea kylmä business. Nyt sikariportaan miehetkin saava tuntea sen nahoissaan.

(Lou lausuu Parisen sukunimen amerikkalaisittain “parisii”. Kanadassa nimi lausutaan kanadanranskalaisittain “parisee”.) Kanadassa Zachin isä Jean-Paul Parise tunnetaan ehkä poikaansakin paremmin jääkiekkoilijana. J.P. lopetti pelaamisen vuonna 1979 pelattuaan 890 ottelua NHL:ssä. Hän oli pelaaja, joka voitti vastustajansa kovemmalla yrityksellä. Viisi kertaa yli 20 maalia, kahdesti All Star-ottelussa.

Kansainvälisen jääkiekon seuraajat muistavat J.P. Parisen syyskuun 1972 Neuvostoliitto – Kanada pelisarjasta, jossa hän pelasi ketjussa Wayne Cashmanin ja Phil Espositon kanssa. Tsemppipelaajan valitseminen tähtijoukkueeseen historian tärkeimpään pelisarjaan kertoo jo siitä, miten arvostettu vanhempi Parise oli. Parisen tehtävänä oli kaivaa kiekot kulmista ja syöttää niitä maalin eteen maalitykki Espositolle. Kahdeksan ottelun pelisarjan seitsemännessä pelissä Parise turhautui tuomaripeliin saatuaan jäähyn Alexander Maltsevin taklaamisesta. Hänelle annettiin käytöskymppi, jonka jälkeen hän nosti mailansa uhkaavasti päin erotuomari Josef Kompallaa.

Tästä tulikin jo suihkomennus, eikä kanadalaisilla ollut mitään syytä valittaa tuomiosta. Käsittääkseni Kanadassa suhtaudutaan tapaukseen nykyisin joko ymmärtäen tai tuomiten. Kompalla oli suomeksi sanottuna paska tuomari, mutta hänkään ei ansainnut mailalla uhkailuja silti. Montreal Gazetten toimittaja Dave Stubbs laittoi J.P:n 41 vuotta vanhan North Stars-sopimuksen twitteriin. Hyvä vertailla pojan ansioihin inflaatiosta huolimatta.

– – –

Myös Ryan Suter tulee kuuluisasta jääkiekkosuvusta. Myös puolustajan paikalla pelannut isä Bob oli vähemmän tunnettu USA:n Lake Placidin ihmeen tehneen olympiajoukkueen jäsen vuonna 1980. Hän oli Los Angeles Kingsin varaus, joka ei koskaan pelannut peliäkään NHL:ssä.

Setä Gary Suter pelasi 17 vuotta NHL-pakkina. Hän voitti Calderin vuoden tulokkaana keväällä 1986 ja Stanley Cupin Calgaryssä kolme vuotta myöhemmin. Al MacInnisin pakkiparina ylivoimapelissä hän teki yli 20 maalia kolme kertaa. Valitettavasti myös setä-Suter muistetaan muutamasta törkeästä tapauksesta. Syksyn 1987 Canada Cupissa hän löi Neuvostoliiton Andrei Lomakinia niin kovaa kasvoihin mailallaan, että hänen mailansa hajosi. NHL:ssä huitauksesta olisi tullut pitkä pelikielto. Yksi törkeimmistä koskaan jääkiekkokaulaloissa nähdyistä tilanteista.

1991 Canada Cupissa Suter oli se amerikkalaispelaaja, joka ajoi Wayne Gretzkyn päin laitaa selästäpäin päättäen 99:n turnauksen siihen. Väinö sai pientä lohtua katsoessaan ratkaisevaa finaalia myöhemmin Suterin menettäessä kiekon tilanteessa, josta Steve Larmer teki turnauksen voittomaalin.

Ja vielä tammikuussa 1998 Suter iski Paul Kariyaa poikittaisella päähän aiheuttaen ensimmäisen todella pahan aivotärähdyksen, jotka lopulta johtivat koko uran päättymiseen. Suterin poikittaisen takia Kariya ei päässyt osallistumaan vanhempiensa kotimaassa järjestettyihin Naganon olympiakisoihin.

– – –

Harvoin kuulee NHL-manageria niin avoimen pettyneenä kuin Nashville Predatorsin GM David Poile oli Ryan Suterin jätettyä joukkue. Jääkiekko on kova business, pelaajia pudotetaan ja siirretään kylmästi koko ajan. Monelle valehdellaan päin naamaa. Poile tunnetaan tyylikkäänä managerina, yli 30 vuoden aikana hän on esimerkiksi palkannut vain kolme valmentajaa.

Tästä asiasta voidaan Nashvillessä tehdä hyvä surullinen cowboy-laulu. Rankkoja aikoja Predatorsin kannattajille. Onko syytä olla vihainen Ryan Suterille vai David Poilelle, joka päästi miehen kaupungista saamatta mitään korvaukseksi? Juuri kun seura onnistui saamaan itselleen hyvän kannatuksen jääkiekkomielessä ei-traditionaalisella markkina-alueella. Predators on aina markkinoinut itseään nimenomaan joukkueena, ei tähdillään, mikä voi auttaa tässä tilanteessa. Logo paidan rinnassa on aina ollut tärkeämpi Nashvillessä kuin nimi selässä.

Katkeruutta lisää se, että nyt Predsillä olisi ollut varaa pitää pelaajansa ja silti tämä päätti lähteä.

Shea Weber halusi nähdä, mitä Suter tekee ensin ennen omaa päätöstään. Hän tulee todennäköisesti tekemään yhden vuoden sopimuksen, jonka jälkeen hän on myös UFA. Poilen on tehtävä kaikki mahdollinen pitääkseen joukkueen kapteeni ja ykköspakki Nashvillessä. Jos Suterin tekemä sopimus on minkäänlainen ennakkotapaus, Shea Weber saa ihan mitä haluaa vapailta markkinoilta ensi kesänä.

Yksi yksityiskohta sopimuskuvioissa on syytä huomata: Preds ei voi enää laittaa Weberin tapausta välimieskäsittelyyn ilman käsittelyä kuten Montreal laittoi Carey Pricen, jotteivat muut joukkueet pääse tekemään kiinnitystä, sillä Nashville teki niin jo viime vuonna. Peikkona on myös uusi CBA, joka saattaa kieltää 12-13 vuoden mittaiset sopimukset. Shea Weber on hyvin tietoinen asiasta ja tilanteen kehittymisestä liigan puolelta – hän istuu tänäänkin New Yorkissa NHLPA:n kokouksessa Predatorsin edustajana.

Yleisesti uskotaan Weberin päätyvän joko Detroitiin tai Vancouveriin vuoden päästä. Paras pakki mielestäni NHL:ssä.

Nashville Predators on huonossa jamassa. Joukkue menetti Alexander Radulovin ja sitten maksoi liikaa Paul Gaustadista. Mitä Predsin pitäisi tehdä? Aloittaa uudelleenrakennus?

– – –

Alexander Semin etsii yhä uutta seuraa. Tämä on pelaaja, jonka hankinta on ostajan vastuulla, mutta hän osaa tehdä pisteitä. Viime kaudellakin 54.

TSN teki vertailun Zach Parisen ja Alex Seminin tehojen välillä viimeisten kuuden kauden pelien perusteella. Semin oli parempi maaleissa, pisteissä ja plusmiinustilastossa. Silti Seminille ei tulla tarjoamaan 98 miljoonan dollarin tarjousta NHL:ssä.

Pehmeä, laiska, huono asenne?

Aika hyviä tilastoja silti. Miehen agentti “Rutinoff” esittelee varmasti näitä tilastoja ahkerasti potentiaalisille joukkueille NHL:ssä heilutettuaan KHL-lippua jo aikaisemmin. Detroit näyttäisi luonnollisimmalta paikalta Seminille. Mike Babcock on opiskellut urheilupsykologiaa ja pystyisi varmaankin vääntämään Seminin pään oikeinpäin jos ongelma löytyy sieltä. Hyvin toimiva kemia muitten Wings-pelaajien kanssa ei haittaisi.

– – –

Roberto Luongon tapauksessa joudutaan ehkä odottamaan jopa Canucksin syyskuun harjoitusleirille saakka. En usko joukkueenjohdon haluavan tilannetta, jossa Canucks tulee leirille ja kaiken huomion saa Roberto, joka vieläkin on paikalla. Toronto Maple Leafs ja Florida Panthers ovat kiinnostuneita ja ehkä muitakin joukkueita on Luongon omalla listalla. Canucksin GM Mike Gillis ei ole vielä saanut haluamaansa tarjousta.

Joukkueita, jotka tarvitsevat ykkösmaalivahdin on vielä olemassa.

Cory Schneider sai sopimuksensa viime viikolla, mikä oli selvä merkki siitä, että Robertoa ei enää Vancouverin Sea Wall-kävelytiellä enää nähdä.

– – –

Rick Nashin lyhyellä listalla ovat tiettävästi Detroit, Pittsburgh, New York Rangers, Philadelphia ja San Jose.

Columbus Blue Jacketsin GM Scott Howsonin pitäisi ymmärtää, ettei hän neuvottele vahvoista asemista. Hän ei tule ikinä voittamaan jääkiekkokauppoja tässä tapauksessa. Kaikissa tapauksissa Rick Nash on kaupan paras pelaaja ja se joka hänet saa voittaa kaupat. Howsonin pitäisi tajuta, ettei hän tätä tilannetta voi voittaa. Hän saa itsepäisellä toiminnallaan Rick Nashin ulostetuksi seurastaan ja pitää huolta siitä, ettei kukaan muukaan tavallista parempi NHL-pelaaja halua Ohioon tulla.

Detroitiin Nashiä ei mieluusti lähetetä, koska silloin Columbuksessa jouduttaisiin näkemään entistä kapteenia ja seuran parasta pelaajaa muutaman kerran kaudessa. Se on ymmärrettävää.

Esimerkkejä siitä, miten vähän NHL seura saa vastineeksi siirtoa julkisesti pyytäneestä supertähdestään on riittämiin. Edmonton Oilers ei saanut paljoa Chris Prongerin siirtyessä Anaheimiin. Howsonin ei tietenkään ole pakko kaupata Nashiä vielä. Hän voi antaa pelaajan odottaa ja hermostuakin. Ehkä sitten ilmestyy lisää nimiä tuolle lyhyelle listalle.

– – –

Bobby Ryanin aika on loppumassa Anaheimissa. Ducks GM Bob Murrayn raportoidaan haluavan kakkosketjun sentterin ja lisäosia kaupassa. Mitä pidemmälle kesä etenee, sitä vähemmän pelaajamarkkinoilla tapahtuu. Ryanin uskotaan siirtyvän muualle vielä.

Bobby Ryanin epäsuosio Anaheim Ducksin sikariportaan silmissä hieman ihmetyttää allekirjoittanutta. Joittenkin Ducksin suurempien nimien vähemmän täydellinen omistautuminen (yritän esittää asian niin hienovaraisesti kuin pystyn) joukkueelleen ei ole mikään salaisuus. Siitä kuulee suoria ja epäsuoria sanoja NHL-halleja kierrellessä, joskus ns. “off-the-record” otsikon alla. Bobby Ryanin nimi ei koskaan tule esiin näissä tarinoissa.

Kiinnostus Ryania kohtaan on varmasti todella suuri ympäri NHL:ää. Buffalo Sabres ja Ottawa Senators on mainittu kiinnostuneina.

– – –

Tampa Bay Lightningin voi sanoa virallisesti ilmoittaneen nyt Matias Öhlundin lopettaneen polvivammansa takia. Ensin Sami Salo hankittiin Vancouverista hulppeantuntuisella $7.5 miljoonan kaksivuotisella sopimuksella. Canucks toi Jason Garrisonin sekä Salon että varsinkin vuosi sitten menetetyn Christian Ehrhoffin jättämää tilaa täyttämään.

Sitten GM Steve Yzerman hankki puolustaja Matt Carlen takaisin uskomattomalta kuulostavalla 6 vuoden, $33M diilillä. Mielestäni rankasti ylimaksettu, Carlen cap hit on $5.5M. Dennis Widemanin Calgary Flamesin kanssa tekemä sopimus $5.25 vuodessa näytti asettavan markkinat puolustajille tänä kesänä. Puolustajamarkkinat ohentuivat taas samalla kun Nicklas Lidströmin ja Brad Stuartin menettänyt Detroit, Chris Prongerin ja nyt Carlen menettänyt Philadelphia ja Ryan Suterin menettänyt Nashville etsivät apua takalinjoille.

Kukaan ei olisi varmaankaan uskonut näkevänsä tätä päivää neljä vuotta sitten Carlen pelatessa 12 ottelua Tampan paidassa ennen siirtoa Philadelphiaan. Matt Carle on hyökkäyssuuntaan pelaava pakki (113 pistettä yhteensä viimeisillä kolmella kaudella), joka pystyy pelaamaan 22-23 minuuttia per ottelu. Hän ei mielestäni ollut viime kaudella yhtä hyvä pelaaja menetettyään Chris Prongerin viereltään.

– – –

CBA-neuvottelut jatkuvat New Yorkissa. Emme ihan tarkkaan tiedä, mistä neuvotteluista eniten kinastellaan, mutta NHL:n voidaan odottaa yrittää saada pelaajien siivua tuloista alemmaksi nykyisestä 57 prosentista. NHL halunnee päästä linjaan muitten Amerikan ammattilaissirkusten kanssa. NFL:ssä pelaajat saavat 48.5%, NBA:ssä 50% molemmin puolin liigan taloudesta riippuen ja baseballin MLB:ssa  – jossa ei ole palkkakattosysteemiä – on jossain 47% tienoissa.

Toinen ongelma on palkkalattia, joka on ongelma joillekin seuroille.

Kolmas voi olla vapaa agenttisysteemi, josta Suter/Parise tapaus on hyvä esimerkki. Aikaisemmassa vanhassa CBA:ssä NHL-pelaaja saavutti UFA-statuksen 31-vuoden iässä. Nyt siihen pääsee jo 27-vuotiaana tai pelattuaan 7 vuotta. Tuon alhaisen UFA-iän vuoksi seurat nyt antavat pelaajille ylipitkiä sopimuksia kiertäen palkkakattosysteemiä keinotekoisesti laittamalla sopimuksen loppuun pienipalkkaisia kausia, joita pelaajat eivät todennäköisesti tule pelaamaan.

Palkkakattosysteemin tarkoituksena oli luoda samanlaiset mahdollisuudet pysyä kilpailukykyisenä kaikille seuroille. Nyt sopimuksilla liiga joutuu toimimaan lastenhoitajana omille omistajilleen tekemällä sääntöjä, joilla omistajat eivät pilaa omaa businesstaan.

– – –

En pitänyt Gary Bettmanin päätöksestä lyhentää Raffi Torresin saamaa pelikieltoa 25 ottelusta 21:een. Millaisen viestin Gary halusi lähettää?

Ymmärrän sitä koulukuntaa, jonka mielestä yksi pelikieltopeli playoffeissa vastaa useampaa runkosarjassa ja siksi Raffin rangaistusta piti lyhentää. Kukaan ei olisi uskonut Kojoottien pelaavan niin montaa peliä pudotuspeleissä kuin se lopulta pelasi. En ole samaa mieltä silti.

On äärimmäisen harvinaista, että NHL:n komissaari pienentää annettuja pelikieltoja. Mitähän Brendan Shanahan ajatteli asiasta, tietenkään hän ei voi asiaa kommentoida julkisesti.

– – –

Täällä Edmontonissa Oilersin maalivahti Devan Dubnyk sai juuri kahden vuoden sopimuksen $3.5 miljoonan vuosipalkalla. Mielestäni yli miljoonan enemmän per vuosi kuin tälle maalivahdille olisi kannattanut/joutunut maksamaan. Hienoa työtä Dubnykin agentilta tai hienoa luottamusta Oilersin johdolta potentiaaliselle ykkösvahdille, johon tästä lähtien aletaan vihdoinkin luottaa? Toki tällä sopimuksella vietiin yksi mahdollinen UFA-vuosi Dubnykiltä, mikä aina nostaa lukuja.

Jos Dubnykia verrataan vain puoli miljoonaa enemmän per kausi juuri saaneeseen Cory Schneideriin, Oilers näyttää mielestäni todellakin erehtyneen ja pahasti. Dubnyk ei mielestäni ole maalivahtina lähelläkään Vancouverissa Roberto Luongon paikan varastanutta Bostonin miestä. Schneiderin ala-arvioijat huomauttavat nopeasti, ettei itsevarma amerikkalainen ole pelannut kuin 68 ottelua NHL:ssä. Todella isot rahat siis pienellä kokemuksella.

Toisena vertailukohteena voidaan käyttää Boston Bruinsin samankaltaisessa tilanteessa olevaa Tuukka Raskia. Oilers varasi Dubnykin kesän 2004 NHL draftin 1. kierroksella (14.). Toronto Maple Leafs varasi Raskin kesällä 2005, myös 1. kierroksella (21.). Tuukan tilastot ovat tietenkin parempia kuin Devanin, mutta hän on pelannut paljon paremmassa joukkueessa.

Winnipeg Jetsin Ondrej Pavelecin tekemää 5 vuoden, $19.5M sopimusta $3.9M cap hitillä pidetään paperina, joka vaikutti tämän tason ykkösvahtien markkinoihin, jos näin voidaan sanoa. Pidin sopimusta liian suurena, vaikka pidän paljon Pavelecin pelityylistä. Jääkiekon muuttuessa peliksi, jossa mennään kovaa suoraan maalille tai tullaan maalin takaa maalille, ison ja vahvan Pavelecin edustama maalivahtityyppi on juuri oikea.

– – –

Oilersia kolme kautta päävalmentanut Tom Renney sai nopeasti hyvän työpaikan Detroit Red Wingsin palkatessa hänet nimikkeellä “associate coach” Mike Babcockin avuksi. Detroit ei palkkaa huonoja valmentajia, joten tämä palkkaus toiminee näytteenä Renneyn arvostuksesta NHL:ssä miehen aliarvioijille.

– – –

NHL:n hullu kesä jatkuu vielä jonkin aikaa. New York Rangers ja Carolina Hurricanes ovat joukkueita, joitten seuraavaa siirtoa odotan mielenkiinnolla. Hullun kesän huomio siirtyy nyt Rick Nashiin, Bobby Ryaniin ja ehkä Roberto Luongoon.

Alan pitää ajatuksesta siitä, että Jaromir Jagr nähdään ensi kaudella Edmontonissa kaksi kertaa livenä. 106 miljoonan taalan mies ja ruplat päälle. Erikoinen kesä siinä mielessä, että markkinoitten isoimpien kalojen pyytäjinä ovat kunnostautuneet alemman kastin seurat kuten Edmonton Oilers, Tampa Bay Lighting, Carolina Hurricanes ja Minnesota Wild. Huonot tulevat paremmiksi, mikä parantaa ensi kauden jääkiekon jännittävyyttä.

– – –

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Facebook

Jouninposti@shaw.ca

8 vastausta artikkeliin “Huonot joukkueet parantuvat hullun NHL-kesän jatkuessa”

  1. Andy kirjoittaa:

    En ollut uskoa kun kuulin Wildin “kaapanneen” kaksi kuuminta UFA kalaa. Hetken kuitenkin tätä pureskeltuani alan ymmärtämään siirtoa.

    Kolme syytä:

    1) Ihan sama mihin kaverit olisivatkaan siirtyneet, rahaa tilille kolahtelee käytännössä saman verran (ihan helvetisti) – Eli rahalla ei loppujen lopuksi ollut päätöksen kannalta merkitystä – siis oli mutta ei ollut.
    2) Suurin osa kaikista maailman ammattilaislätkänpelaajista joutuu tekemään työtään jossain missä ei välttämättä muuten missään tapauksessa asuisi. Siellä pelaat missä maksetaan etkä siellä missä kaikista mieluiten asuisit. KHL on ehkä paras esimerkki tästä, kuka nyt Uralin taakse lähtee, jos ei palkka ole kohdallaan. Voiko siis olla parempaa diiliä kuin huippudiili kaupungissa, missä eniten haluat pelata ja asua. Menee sarjaan – once in a lifetime chance
    3) Mutta kaikkein tärkein pointti. Haluatko siirtyä seuraan, jossa sinut tullaan aina muistamaan Crosbyn wingmanina tai Detroitin kaltaiseen seuraan jolla on jo Stanley Cup voittohistoriaa yllin kyllin. No totta hemmetissä haluat, mutta nämä kaksi veijaria tajusivat suuren mahdollisuuden mennä yhdessä rakentamaan jotain uutta. Mikä onkaan hienompaa voittaa ensimmäinen Stanley Cup mestaruus kotikaupungin joukkueelle, ystävien kannustaessa! 

    Okei, aika piiiiiiiiitkä matka on viela mestaruuteen, mutta jos unelma toteutuu, niin kypärä pois päästä ja pelipaitaa hallin kattoon. Hienoa nähdä, että kavereilla on pelisilmää myös kaukalon ulkopuolella. Tällaista tarinaa on mukava seurata seuraavat vuodet.

  2. Pave407 kirjoittaa:

    Näin Devils-fanina Parisen lähtö kyllä kirpaisee, mutta olen ollut samoilla linjoilla kuin Jouni jo pitkän aikaa: Parise ei ole ns. game changer kuten joku Malkin. Hänet voi pelata kokonaan pelistä pois (Pronger 2010). Hyvä pelaaja, jos pääsee sivurooliin, mutta ei loppujen lopuksi suurin supertähti. Tähti, muttei supertähti. Devilsillä on nyt Kovaltsuk, joka ihan oikeasti on muovaantumassa vanhasta supertähti-Kovystä ihan oikeasti joukkuepelaajien eliittiin. Parisen lähtö satuttaa ja haittaa seuraavien muutamien vuosien menestystä, mutta en usko, että pitkällä tähtäimellä hänestä olisi ollut kovin suurta hyötyä.

  3. Tristan kirjoittaa:

    Eiköhän Bettman lyhentänyt Torresin pelikieltoa ihan kompromissina Donald Fehriä ja NHLPA:ta kohtaan kun uudesta CBA:sta neuvottellaan. Tuskin Gary olisi lyhentänyt pelikieltoa muuten. Politiikkaa, politiikkaa sanoisin mä.

    Brad Boyes siirtyi Islesiin, nyt olisi mahdollisuus päästä Tavaresin laitaan. Boyesin 1 vuosi 1 miljoona oli melkoinen bargain deal Snowlta. Boyes tehnyt parhaimmillaan yli 40 maalia, nyt olisi hyvä sauma iskeä komea maalimäärä Tavaresin rinnalla. Tavares on tehnyt pari muutakin tähteä Islesin ajoilla, Matt Moulson ja P.A. Parenteau. Moulson on viimeisen kolmen kauden ajalta koko änärin top 10 maalintekijöiden joukossa ja P.A. sai mukavan sopimuksen Coloradosta.

  4. Kaltsu kirjoittaa:

    Minnesotalla on kyllä ruusuinen tulevaisuus, Koivu kapteenina ja Suter ja Parise oman paikkansa TÄHTINÄ (ei supertähtinä, Suter lähempänä statusta) peesaamassa kun joukko huippulupauksia, Coyle, Dumba, Philips, Larson, pakollinen MG tulevat taustalta. Seminillä on viimeisen viiden (?) kauden ajalta kovemmat tilastot joten tulee olemaan mielenkiintoista minne hän päätyy. Itse veikkaan yllättäen Winnipegiä taikka Detroittia. Mitäs itse tuumit yllämainituista asioista? Keep up great shit Jouni! Olet aivan järisyttävän kova vahvistus suomalaisien NHL-seuraajien tiimiin, yksinään Suter&Parise tasoa ! ;) tattista vaan ja kielletyn kovasti!

  5. Kaltsu kirjoittaa:

    Tarkoitin siis että Seminin viisi(?) viimeistä kautta yhteenlaskettuna ovat kovemmat kuin Parisen vastaavat *

  6. Leikkikalu kirjoittaa:

    Viilataan nyt pilkkua sen verran, ettei tuolla baseballinkaan puolella saa vapaasti pelaajille maksaa. Tai no saa, mutta luksusvero alkaa juosta tietystä summasta. Eli jokaista dollarista, jonka maksaa tietyn summan yli joukkueelleen (muutama vuosi se oli 178 miljoonaa dollaria per joukkue), joutuu maksamaan 22,5-40% ylittävästä summasta. Käyttäen tuota 178 miljooonaa esimerkkinä ensi kertaa katon ylittävä joukkue joutuu maksamaaan 200 miljoonan palkoista 0,225*200milj$-178milj$ eli 4,95miljoonaa dollaria.

    Minusta kyseessä on parempi systeemi kuin NHL:ssä, jossa katto on ehdoton. Vaikkapa Torontossa olisi taloudellisesti mahdollista maksaa reilusti enemmän liksaa pelaajille ja luksusverot ja silti jääkiekko olisi kannattavaa liiketoimintaa.

    NBA:ssa taitaa myös olla luksusvero, joka on huomattavan paljon ankarampi kuin amerikkalaisessa versiossa pesäpallosta. NFL:ssä katto on muistaakseni ehdoton kuten NHL:ssäkin.

    Palkkalattiassa on myös omat hyvät puolensa, mutta minusta sen suhteen voisi joustaa kausittain. Jos minun joukkueeni olisi jäämässä kauden aikana lattian alapuolelle vaikkapa miljoonalla dollarilla, niin se korottaisi joukkueeni lattiaa vaikkapa 1,5 miljoonaa dollaria. Eli kesken kauden tai sen alla ei tarvitse lähteä höntyilemään, vaan seuraavana kesänä on aikaa hoitaa asia kondikseen kohtuullista “sakkoa” vastaan. Vältyttäisiin tilanteilta, jollaisessa vaikkapa Dallas oli hetkellisesti kauden alussa, kun NYR tiputti Averyn farmiin ja samalla osa Averyn palkasta, joka oli vielä Dallasin capissa tippui pois, jolloin Dallas tippui lattian alapuolelle.

  7. Antti kirjoittaa:

    Hyvaa settii taas! tosi mukava lukea taas!. itsella pisti silman tuo korvaamaton kapteeni parise. minusta Kovysta tulisi hyva kapu jos kaikki mita siita on kirjoitettu on totta. etta kasvanut ihmisena ja pelaa hyvin myos puolustavaa roolia. Tee ongelmapelaajasta kapteeni! tätähän jalkapallosssa on riskaabelisti joskus noudatettu.ei sovi kiekkoon nin hyvin! no, kovy on kai on “past that”. oon aina kattonu etta tassa on kaveri jonka potentiaali vie lopuun asti siis cuppiin, jos asenne muuttuu tarpeekis kanadalaiseksi. siis pelaa loppuun asti AINA. joukkueen eteen
    AINA! JA NÄYTTÄÄ SEN AINA HARKOISSA!

  8. MG kirjoittaa:

    Hyvää ja mielenkiintoista tekstiä taas Jouni, kiitos! Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että etenkin joidenkin pakkien ja maalivahtien sopimukset tuntuvat kovilta ja jopa isoilta riskeiltä. Toisaalta taas, nyt puhutaan 70 miljoonan palkkakatosta ja palkkakatosta, joka on noussut isoin harppauksin työsulkukauden jälkeen. Veikkaan kattohistoriaa katsoessani, että neljän vuoden päästä katto on yli 82 miljoonaa dollaria. Siinä katossa jonkun top4-puolustajan noin 4.5 miljoonan palkka ei enää tunnukaan juuri missään. Siinä katossa tuollainen palkka alkaa olemaan aika pieni prosentti joukkueen kokonaiskatosta.

    Devan Dubnykin sopimus sai minutkin ihmettelemään. Jos Schneideriin vertaa, niin Schneider oli tähti ja liigan paras maalivahti AHL:ssä. NHL:ssä hän on mennyt eteenpäin koko ajan – viime kaudella hän pelasi jo 33 peliä keskimäärin alle kahden päästetyn maalin keskiarvolla ja noiden joukossa oli monia peliruuhkissa pelattuja pelejä, joissa joukkue hänen edessään oli väsynyt. Dubnyk ei puolestaan ollut mitenkään erikoinen maalivahti edes AHL:ssä, eikä ole ollut sitä NHL:ssäkään. Vaikka Dubnyk onkin pelannut puoli kautta enemmän kuin Schneider, toiselle maksamisen ymmärsin hyvin ja toiselle puolestaan en.

    Ja vielä pariin kohtaan lyhyt kommentti

    – Bobby Ryania koskevia siirtohuhuja en ymmärrä pelillisesti enkä joukkueen rakenteen kannaltakaan. Onkohan pinnan alla jotain, jota ei kerrota julkisuuteen?

    – Tosiaan outoa lyhentää jo kertaalleen annettua pelikieltoa Torres-tapauksessa. Shanahan sai tilanteessa näpeilleen mielestäni kyseenalaisella tavalla.

    – Shea Weber on mielestäni näyttänyt jo ennen Suterin sopimusta, että hän ei suunnittele Nashvillen kanssa pidempää tulevaisuutta.

    – Vancouverissa varmaan tosiaan toivotaan, että viime kaudella NHL:n puolustajista 55. eniten (per peli) ylivoimaa pelannut ja kuitenkin yhdeksän ylivoimamaalia iskenyt Jason Garrison toisi ylivoimaan samanlaisen tykin kuin Ehrhoffilla oli. Samalla seurassa varmaan toivotaan, että saksalaista selvästi voimakkaampi Garrison pystyisi pelaamaan isoja pelaajia vastaan parempaa peliä ja olemaan sitä kautta hyödyllisempi. Pitää muistaa, että Ehrhoff’kin oli Vancouverissa vasta nelospakki, joten Garrisonilla on mahdollisuudet paikata Ehrhoffin jättämä aukko.

    Vancouver on hakenut Ehrhoffin jälkeen kakkospariinsa oikealla puolella pelaamaan pystyvää puolustajaa (esimerkiksi Keith Ballardin otteet laskevat heti kun hänet laitetaan oikealle puolelle) ja siihen Garrison on joukkueelle osuva tilaus. Hän on pelannut nyt kaksi viimeistä kautta kahden eri puolustajan kanssa (Mike Weaver ja Brian Campbell) vahvaa peliä, mutta vasta yhden erinomaisen kauden hyökkäyspäähän. Veikkaan, että hän ei tule tekemään enää koskaan 16 maalia kaudessa, mutta hänestä tulee olemaan muuten seuralle hyötyä.

    – Minä en koskisi Seminiin tikullakaan (edellyttäen, että häneen pitäisi sitoa isohkoa palkkaa), eikä ole mikään yllätys, että hänellä ei ole vielä sopimusta. Todella harvasta “seminista” tulee “kovalchukia”. Hänen suhteen pitäisinkin todennäköisempänä, että isompi sopimus saa vain paremmin hänen huonot puolet esiin.

Kommentoi