Hockey Hall of Famen valinnat – surkea ja salainen farssi

| Julkaistu 27. 6. 2012 17:36

Jääkiekon kaikkein pyhin, Torontossa sijaitseva Hockey Hall of Fame valitsee joka vuosi uusia pelaajia kutsuttavaksi kunniajäsenikseen. Salaseuranoloinen valitsijaryhmä ei julkisesti kommentoi valintojaan eikä syitä niihin kuin valittujen osalta. Hockey Hall of Fameen pääsy ei ole helppoa eikä saa sitä olla. Huippuluokan jääkiekkoryhmittymänä pidetty, kaikkien arvostama valitsijaryhmä osoittaa liikaa henkilökohtaisia agendojaan, kaunojaan, kaveripalveluksiaan, politikointia, kabinettipeliä ja seuraliittymiään valinnoillaan.

HHOF:n on aika ottaa mallia baseballin puolelta ja muuttaa toimintansa avoimeksi.

- – -

Tänä vuonna 18 henkilön valitsijakomitea valitsi pelaajien kategoriassa neljä uutta jäsentä Hockey Hall of Fameen. Varsinaiset sisäänastumisjuhlat pidetään vasta marraskuussa. En halua valittaa valinnoista enää siinä vaiheessa, siksi kritiikin aika on nyt kesäkuumilla.

Valitut pelaajat ovat Joe Sakic, Pavel Bure, Adam Oates ja Mats Sundin. Pelaaja tulee valitsemiskelpoiseksi kolme vuotta peliuran lopettamisen jälkeen. Neljä pelaajaa voidaan valita maksimissaan joka vuosi.  Wayne Gretzky oli viimeinen pelaaja, joka valittiin samana vuonna lopettamisen jälkeen. Valitsemisäänestys on salainen ja monimutkainen prosessi.

Ns. rakentajien kategoriassa ei tänä vuonna valittu ketään. Ei valmentajaa, ei johtajaa. Toinen vuosi peräkkäin kun näin tehtiin. Rakentajia voidaan valita maksimissaan kaksi. Naispuolisia jääkiekkoijoita voidaan valita maksimissaan kaksi. Tällä kertaa ei siis yhtään.

Tässä TSN:n ohjelma tiistain valinnoista.

- – -

Joe Sakic ei ollut pelkästään yksi oman aikakautensa parhaista jääkiekkoilijoista. Burnaby Joe oli yksi kaikkien aikojen parhaista NHL-pelaajista. Hän on tämän vuoden, tämän luokan ehdoton priimus. Tämä oli pelaaja, joka olisi päässyt NHL-joukkueeseen ensimmäisellä harjoitusleirillään, mutta palasi omasta halustaan junnuihin, koska oli luvannut äidilleen käyvänsä lukion loppuun.

Joe osasi pelata molempiin suuntiin. Yksi NHL-historian kovimmista rannelaukauksista. Kontrolloi pelejä monipuolisuudellaan.

Joe oli paras pelaaja tärkeissä otteluissa. Conn Smythe-voittaja, parhaat-vastaan-parhaat olympiaturnauksen paras pelaaja vuonna 2002. Kaksinkertainen Stanley Cup-mestari, 13 kertaa All Star-ottelussa.

Kirjoitin kaiken, minkä Joe Sakicistä tiesin blogilla jo aikaisemmin, postauksessa “Burnaby Joe”.

- – -

The Russian Rocket, Pavel Bure lopetti pelaamisen jo vuonna 2003 ja olisi ollut äänestyskelpoinen HHOF:een jo vuodesta 2006 lähtien. Hän sai siis odottaa kunniaa kuuden vuoden ajan. Yksi NHL-historian parhaista maalintekijöistä ja jännittävimmistä pelaajista. Calder-palkittu vuoden tulokkaana vuonna 1992, kaksinkertainen Maurice Richards-palkinnon voittaja. Hockey Hall of Fame teki mielestäni oikein antaessaan vihdoinkin tunnustusta yhdelle NHL:n spesiaaleimmista pelaajista.

Pavel onnistui tekemään paljon maaleja jopa surkeissa Florida Panthers-joukkueissa, 58- ja 59-maalin kaudet. Vancouverissa suhteet kaupungin, fanien ja jääkiekkoseuran välillä eivät lopussa olleet mitä parhaimmat emmekä sen vuoksi tule tällä viikolla näkemään montaa virallista tai epävirallista kunnioitusta Pavelin suuntaan. Silti, HHOF-arvoinen pelaaja.

Hankin joskus Vancouverista VHS-kasettina tämän “Russian Rocket”-videon. Vieläkin hauskaa katsoa.

- – -

Tiistai oli uskomaton päivä Adam Oatesille. Hän sai uransa ensimmäisen päävalmentajan paikan Washington Capitalsista ja puhelinsoiton Hockey Hall of Famesta samana päivänä. Oates sai odottaa HHOF-valintaansa viisi vuotta.

Yksi NHL-historian parhaista peliä tekevistä senttereistä. Loistava aloittaja. Kanadan Raipe löysälapaisella mailallaan. NHL-historian 6. sijalla 1,079 syöttöpisteellään. Viisinkertainen All Star-pelin pelaaja. Pelaaja, joka näki kentän ja jokaisen pelaajan paremmin kuin lähes kukaan. Hänen tarkat syöttönsä olivat mahdottomia keskeyttää. Suuri syy HHOF-valittujen Cam Neelyn menestykseen Bostonissa ja Brett Hullin maaleihin St. Louisissa.

Nyt valmentajana erittäin älykäs ja analyyttinen jääkiekkoajattelija, joka teki hyvää työtä New Jerseyssä Ilja Kovalchukin kanssa. Alexander Ovechkin oli heti uudesta valmentajastaan kuullessaan innoissaan tiistain haastatteluissa. Ei enää kiekkojen blokkausta, ei enää kiekko päätyyn ja perään-peliä.

Mielenkiintoista nähdä, mitä Oates tekee Ovien ja myös Capsin juuri hankkiman taitavan sentteri Mike Ribeiron kanssa tulevalla kaudella.

- – -

Mats Sundin oli todella hyvä NHL-pelaaja 18 kauden ajan. Piste-per-peli pelaaja jatkuvasti. Tyylikäs jääkiekon suurlähettiläs Torontossa, jääkiekkomaailman keskuksessa. Tunnettu hyvänä Leafs-kapteenina, mikä ei ole helppo tehtävä vähän Montrealin tapaan. Loistava pelaaja kansainvälisissä kisoissa. Olympiavoittaja.

Silti, mielestäni Sundin ei ansaitse tulla valituksi heti kolme vuotta lopettamisensa jälkeen Hockey Hall of Fameen. Hän ei ollut yksi NHL:n suurista. Torontossa pelaaminen toi hänelle paljon, todella paljon huomiota, mutta hän ei mielestäni koskaan ollut liigan aivan huippujen joukossa.

En pysty miettimään mitään muuta syytä Sundinin valinnalle kuin sen, että Hockey Hall of Fame sijaitsee Torontossa. Valitsijakomiteassa on niin monta Torontoon sidoksissa olevaa henkilöä. On rehellistä myöntää, ettei Sundinin vierellä Leafsissä koskaan pelannut huippujoukkuetta. Mutta silti. Kapteenina hänen olisi pitänyt tehdä enemmän.

Mats Sundin oli hyvä NHL-pelaaja. Hän pelasi tasaisen hyvin, teki pisteen per peli. Moni Toronton alueen Leafs-fanittaja on kehunut, kuinka “Mats oli aina niin tasaisen hyvä”. Ihan totta? Tässä ei ole kyse paikasta nimeltä “Hall of Consistency”.

Sundin ei koskaan voittanut mitään NHL:ssä. Ei yhtään titteliä tai suurta palkintoa ellei Messierin johtajapystiä lasketa sellaiseksi. Ei yhtään All Star-viisikkoa. Ei yhtään playoffsarjaa, jossa hän olisi ollut juuri se pelaaja, jonka johdolla joukkue olisi voittanut. Se pelaaja, joka kieltäytyi häviämästä. Kuten Joe Sakic tai Brendan Shanahan olivat useammankin kerran. Sundin oli kerran konferenssifinaaliin saakka päässeen Leafsin jäsen, keväällä 1999.

Mats Sundinin valinta ensiyrittämällä Hockey Hall of Fameen Brendan Shanahanin edestä on mielestäni niin suuri vääryys ja rikos, että Shanahanin pitäisi tehdä asiasta kunnon video. Tämä on väärin. Virhe.

Jos Sundin olisi valittu joskus myöhemmin, se olisi mielestäni ok. Mutta “First Ballot Hall of Famer” on erityinen kunnia ja pelaajataso, johon hän ei mielestäni kuulu.

Valitsijaryhmään kuuluva HHOF-journalisti Eric Duhatschek kertoi syitä Sundinin valintaan Calgaryn sporttiradiossa tiistaina. Hän mainitsi, ettei Sundinilla ollut kunnon ketjukavereita Torontossa ja korosti kansainvälisen jääkiekon merkitystä. Hockey Hall of Fame ei ole NHL Hall of Fame.

Samaa mieltä “The Hat”:in kanssa. Mutta Brendan Shanahanin, olympiavoittajan, edelle?

- – -

Joka kesä HHOF-valintoja julkaistaessa valitsijaryhmä tuntuu antavan hyviä aiheita kunnon debatille. Miksei Pat Burns päässyt sisään eläessään? Miksei Fred Sheroa ole koskaan kunnioitettu valinnalla? The Fog oli 1970-luvun eniten jääkiekkoon vaikuttaneita valmentajia. Kaksi Stanley Cup-mestaruutta Philadelphia Flyersin valmentajana ja vielä 1979 New York Rangersin vieminen finaaliin saakka. Neljä finaalisarjaa kahden eri joukkueen valmentajana kuuden vuoden aikana.

Tuon Flyers-joukkueen maalivahti, kapteeni, manageri ja omistaja ovat kaikki HHOF:ssa. Peliin eniten vaikuttanut mies, valmentaja ei ole.

Brendan Shanahan oli yksi oman aikansa merkittävimmistä pelaajista NHL:ssä. Todellinen voimahyökkääjä, todellinen mestari. Tärkeimpiä johtajapelaajia kolmessa Stanley Cup-mestarijoukkueessa ellei peräti tärkein.

656 maalia. Yksi uskomattomimmista Shanahanin tilastoista on hänen ensimmäisen ja viimeisen yli 40 maalin kautensa ero – 13 vuotta. Shanahan pudotti hanskat kaikkien NHL:n kovanaamojen kanssa pelottomasti aikana, jolloin noilla tappeluilla oli vielä merkitystä. Myöhemmin urallaan hän oppi myös pelaamaan puolustuspeliä, pelaten alivoimia Detroitissa.

Kirjoitin kaiken Brendan Shanahanistä tietämäni blogilla jo aikaisemmin postauksessa “Shanny #14″.

En voi käsittää, miksei häntä valittu Hockey Hall of Fameen tiistaina. Tai oikeammin, en voi käsittää, miten Mats Sundin valittiin häntä ennen.

Ymmärrän, että valintaprosessi on monimutkainen. 18 valitsijaa. Heistä kuusi entisiä pelaajia, kuusi median jäseniä, kuusi sikariportaan edustajia. Noin puolet heistä HHOF-jäseniä itse. Ehdokkaan on saatava 75 prosenttia äänistä. Jos nimeä ei löydy viidestä lipukkeesta, valintaa ei tule sinä vuonna. Eli tarvitaan 14 puoltavaa ääntä.

- – -

Mielestäni Eric Lindros, Dave Andreychuk, Jeremy Roenick, Curtis Joseph, Pierre TurgeonPhil Housley, Tom Barrasso ja Mike Vernon ansaitsisivat ainakin huomiota valitsijakaartin silmissä. Jotkut näistä nimistä tulevat saamaan vielä kunnian.

Lindros tuli NHL-kaukaloihin uskomattoman hypetyksen kanssa. Hän onnistui olemaan lyhyen aikaa – 5-7 vuotta – dominoiva pelaaja NHL:ssä. Terveysongelmat katkaisivat uran. Pidän ajatusleikistä “mitä jos Lindros olisi tehnyt sopimuksen Quebec Nordiquesin kanssa?”. Hän ei ainakaan olisi joutunut pelaamaan niin paljoa Scott Stevensiä vastaan. Ehkä hän olisi voinut pelata pitempään? Emme saa koskaan tietää.

Cam Neely ja nyt Pavel Burekin tulivat valituiksi lyhyestä huippu-urasta huolimatta.

- – -

Ensi kesänä HHOF:n salainen komitea voi äänestää seuraavia pelaajia, jotka tulevat äänestyskelpoisiksi ensimmäistä kertaa: Rob Blake, Paul KariyaChris Chelios, Scott Niedermayer ja Keith Tkachuk. Lisää kiistaa ja debattia tulossa siis.

Kuten joka vuosi.

Jokakesäisen kunnon NHL-debatin käyminen on hauskaa, mutta mielestäni Hockey Hall of Famen on aika muuttaa toimintansa avoimeksi. Sillä tavalla toimii baseballin vastaava instituutio Cooperstownissa. Kaikki äänestykset ovat julkisia ja valitsijat kertovat miksi tekivät päätöksensä.

Jääkiekon tulisi toimia samalla tavalla. Jos jonkun mielestä Mats Sundin tosiaan ansaitsee olla ns. “First Ballot Hall of Famer” ennemmin kuin Brendan Shanahan, antaa tulla, miksi?  Jos jollain on henkilökohtaista kaunaa Brendan Shanahania kohtaan, koska tämä on menestynyt tai toiminut jollain tavalla NHL-virassaan eikä siksi tule valituksi, antaa tulla syy suoraan? Jos jonkun mielestä Pat Burns jätti Boston Bruinsin ikävällä tavalla, eikä tämä joku siksi halua valita Burnsia HHOF:n jäseneksi, mitä jos kerrotaan se rehellisesti?

On tylsää kuulla ihmisiltä, että “en halua sanoa nimiä, mutta ainakin kaksi valitsijaa ei pidä Brendan Shanahanista“. Tai, että “Se ja se ei koskaan halua valita Burnsia, koska tämä jätti Bostonin niin ikävällä tavalla”. Tällainen touhu vie uskottavuuden ja arvokkuuden jääkiekon pyhältä instituutiolta, Hockey Hall of Famelta.

Jos rehellisesti ei pystytä kertomaan syitä valinnoille tai valitsematta jättämisille – ei muuta kuin koko porukka vaihtoon.

Uudet valitsijat tilalle.

- – -

Mitä mieltä NHL-kiekkoa tarkasti seuraavat lukijat?

Tämä oli henkilökohtainen mielipiteeni. Eri mieltä saa olla.

- – -

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Facebook

Jouninposti@shaw.ca

22 vastausta artikkeliin “Hockey Hall of Famen valinnat – surkea ja salainen farssi”

  1. Esa kirjoittaa:

    mielenkiintoinen pointti sakicista että oli paras pelaaja 2002 parhaat vs parhaat olympialaisissa… tai siis että tulin vaa ajatelleeks että eikös muuan teemu ollu paras 1998 ja 2006… johtopäätös: teemukin pääsee hall of fameen! :D

  2. Dana kirjoittaa:

    Täsmälleen samaa mieltä sekä valintojen onnistumisesta, että valintaprosessista. Shanahan ei muuten ole “pelkästään” Olympiavoittaja, vaan myös Triple gold clubin jäsen.

    Sundin taas pääsi Stanley Cupin playoffseissa juuri niin pitkälle kuin Gary Roberts tai Steve Thomas häntä jaksoivat reppuselässään kantaa (ehkä pienellä värikynällä).

  3. TOT kirjoittaa:

    “Mats Sundinin valinta ensiyrittämällä Hockey Hall of Fameen Brendan Shanahanin edestä on mielestäni niin suuri vääryys ja rikos, että Shanahanin pitäisi tehdä asiasta kunnon video.”

    Tämä oli hiton hauska heitto. Odotan videolähetystä, jossa Shanahan todistaa olleensa parempi pelaaja kuin Sundin. :)

    Dave Andreychuk ei koskaan ole ollut suosikkipelaajani, mutta on huutava vääryys, että häntä ei ole valittu, ja että Sundin valittiin ennen häntä.

  4. Caps kirjoittaa:

    Terve Jone!
    Pakko olla vähän eri mieltä tästä Shanahan/Sundin asettelusta. Omasta mielestäni näistä kahdesta herrasta nimenomaan Sundinin saisi laittaa etusijalle. Syynä juurikin tämä Hockey Hall of Fame eikä NHL hall of fame asetelma. Ja NHL:ssäkin Sundin takoi enemmän pisteitä, vaikka ei pelannut niin hyvien jätkien ympäröimänä kuin Shanahan. Toki ei saavuttanut Stanley Cupia mutta kukapa siihen Torontossa pystyisi :D

    Ehkä täältä Euroopasta (NHL)jääkiekkoa seuranneena on saanut enemmän kuulla uutisista eurooppalaisista NHL-pelaajista, jotka ovat vielä lisäksi aktiivisesti käyneet Euroopassa MM-kisoissa. Vaikka taisipa Shanahankin vuonna -94 voittaa Kanadan väreissä kultaa jotain maata vastaan… Shanahanin kaltaiset kanadalaiset tähtipelaajat jotka ovat aina olleet todella vaarallisia NHL:ssä mutta eivät ole pelanneet “suomalaisjoukkueissa” eivät varmaan täällä ole saaneet niin suurta huomiota kuin siellä päin maailmaa, joten tämä selittää näkemyseroja varmaan osittain. Lisäksi itselleni Sundinista tulee aina samanlainen mielikuva kuin Peter Forsbergista eli saakelin ruotsalainen mahtipelaaja joka voi yksin voittaa Suomen!!

  5. Pakara kirjoittaa:

    Kommentoimatta valinnan oikeellisuutta, on mainittava, että myös Mats Sundin, kuten “Brendan Shanahan, olympiavoittaja”, on olympiavoittaja. Tämän lisäksi hän ehti voittamaan 3 MM-kultaa, yhden hopean ja 2 pronssia henkilökohtaisen post-seasoninsa siirtyessä useimmin kansainvälisiin kisoihin muun Leafsin panoksen ollessa runkosarjassa riittämätöntä. Vaikkei pitäisi MM-kisoja juuri minään, on siellä joka vuosi valtaosa maailman parhaista NHL-pudotuspeleihin pääsemättömistä. Näiden joukossa menestystä on tullut, useimmiten vieläpä Tre Kronorinsa kapteenina.

  6. Markku kirjoittaa:

    Täytyy olla samaa mieltä. Kyllä omissakin papereissa Shanahan menee Sundinin edelle, vaikka Sundin maajoukkuepeleissä on ollut mielestäni Shannyä tärkeämpi ja tehokkaampi pelaaja joukkueelleen aina. Shanahanin näytöt nhl:stä ovat kuitenkin kovaa valuuttaa. Myös Sundinin naama ärsyttää joten ehkä hieman väärillä perusteilla arvioin.

    Nyt kun Bure valittiin (mikä on mielestäni täysin oikein) niin eiköhän Eric myös sinne pääse. Oli Buren tapaan niin dominoiva ja eri tavalla näyttävä pelaaja monen kauden ajan. Ensi vuonna Niedermayer ja Chelios ilman muuta ineen, mutta en kyllä näe Tkachuckia, Kariya, Barrassoa, Vernonia Turgeonia tai Roenickia valinnan arvoisena ehkä ikinä vaikka kovia tekijöitä ovatkin. Mielestäni Hall of Fameen pitää olla todella kovat kriteerit. Ei jokaisen ykkössentterinä joskus pelanneen kuulu sinne päästä.

  7. Barry kirjoittaa:

    Mats Sundinin valinta tässä ballotissa oli kyllä yllätys vaikka mies HHOF:iin kuuluukin. Sundin kävi konferenssin finaalissa myös 2002 ellen aivan mutkalle muista.

    Stanley Cupin voittaminen ei kuitenkaan saa vaikuttaa määräänsä enempää, koska joukkueurheilussa on kysymys niin monista asioista. Marcel Dionne ei voittanut kannua, pikkuveli Gilbert Dionne voitti. :)

    Näissä keskusteluissa tulee aina eteen se, että toisen nostaminen pudottaa toista. Brendan Shanahan omaa tarvittavan statistiikan, kannut ja jopa tietyn statuksen, mutta yksi tapa mitata näitä kavereita on myös katsoa heitä uransa huipulla.

    Jos molemmat olisivat uransa ehdottomalla huipulla, niin treidaisiko joukkue Shanahanin Sundiniin tai toisinpäin? Ei mulla mitään mielipidettä tähän ole mietittynä, mutta kunhan heittelen hiekkaa jäälle.

    Odotin Shanahanin mukaan pääsyä jo nyt. Piste.

    Lisäksi ajattelin Eric Lindrosin kokevan armon tämän moraali- ja mielipidekomitean edessä. Kun olet dominoiva pelaaja pelipaikallasi, kuten Pavel Bure omallaan, niin ovet pitää avautua.

    HHOF ei voi olla pelkkä kestävyyskisa – vielä lajissa, missä laitetaan kroppaa likoon. Sidney Crosby voi olla tulevaisuudessa samassa tilanteessa ja kyllä fakta on jo nyt se, että miehellä alkaa olla näytöt valintaan. Jos olet paras neljän, viiden kauden ajan, niin ei sitä voi syrjäyttää joku pelipaikkansa kymppi omalla aikakaudellaan, joka vain pysyy kasassa 20 vuotta.

    Mutta kun ihmiset valitsee, niin mukana on aina eri näkemyksiä ja painotuksia. On tämä nyt kuitenkin laadukkaampaa touhua kuin Suomessa, missä Tero Lehterä on Jääkiekkoleijona…

  8. Flame kirjoittaa:

    Täällä ollaan Jounin kanssa täysin samoilla linjoilla. Sundin ansaitsee paikan HHOF:ssä, mutta ei vielä.

    Shanahanin kohdalla statistiikan, joka on myös HHOF-tasoa, voi melkein laittaa sivuun ja katsoa uraa kokonaisuutena. Yksi aikansa parhaita, ellei paras, voimahyökkääjä. Power Forward sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuten Jounikin mainitsi, pudotti hanskat aina kun joukkue tai joukkuetoveri sitä tarvitsi – ihan sama kuka oli vastassa. Tätä ainakin itse arvostan todella korkealle.

    Ja vaikka tällä ei mitään vaikutusta HHOF-valintoihin olekaan, niin en malta olla mainitsematta Shannyn olemattomia hartiasuojia, joita kai käytti uransa loppuun asti. Pelimies!

    Paljon kovia nimiä on vielä ulkopuolella, ja joka vuosi tulee lisää. Ensi vuonna Chelios on ainakin varma, luultavasti myös Niedermayer. Henkilökohtaisesti voisin nähdä myös Housleyn ja Vernonin saavan tunnustuksen (Flames-lasit silmillä).

    Ja ilman muuta avoimuutta valintaprosessiin!!!

  9. Dana kirjoittaa:

    Sanotaan nyt sekin, ettei Dave Andreychuk ansaitsisi mielestäni päästä Hall of Fameen, vaikka valtavan määrän runkosarjamaaleja hakkasikin.

    Häneen pätee lähes samat sanat kuin mitä Jouni ylempänä sanoi Sundinista: Ei yhtään titteliä tai suurta palkintoa. Ei yhtään All Star-viisikkoa (ja ainoastaan kaksi all-stars peli valintaa). Ei yhtään playoffsarjaa, jossa hän olisi ollut juuri se pelaaja, jonka johdolla joukkue olisi voittanut. Se pelaaja, joka kieltäytyi häviämästä.

    On totta, että Andreychuk oli Stanley Cupin voittaneen joukkueen kapteeni, mutta rehellistä on myöntää ettei hän ollut tuon joukkueen tähtiä. Yksi maali koko playoffs-keväänä ei nosta pelaajaa legendojen joukkoon.

    Perustettakoon hänelle ja Mike Gartnerille tosiaan Hall of Consistency ja pidetään Hall of Fame aikansa ehdottomasti parhaiden pelaajien galleriana.

  10. Naash kirjoittaa:

    Shannyn olisi pitänyt päästä ennen Suddenia Hall of Fameen. Totta puhuen myös ennen Shanahania olisi ehdottomasti pitänyt valita muuan Sergei Makarov. On käsittämätöntä, ettei häntä ole vielä valittu, kun ottaa huomioon, että Makarov pelasi hyvin myös NHL:ssä, ja kansainvälisten saavutusten perusteella on valittu jo aiemmin esimerkiksi Tretjak.

    Ensi vuoden ehdokkaista kukaan ei ole sen luokan supertähti, että hänet pitäisi valita heti ensimmäisellä kierroksella. Chelios on oikeastaan näkemykseni mukaan ainoa varma HHoF -valinta.

    Kuten aiemmin jo todettiin Buren valinta nyt viimeistään avasi oven Lindrosille ja toisaalta myös Kariyalle. Buren valintaa pidän oikeutettuna, ehkä myös Lindrosin, vaikka ura hiipui loppua kohden. Kariyaa en ole koskaan arvostanut yhtä paljon kuin monet muut. Barrasso ja CuJo ovat myös potentiaalisia ehdokkaita, vaikka maalivahdeilta vaaditaan kovempia meriittejä kuin kenttäpelaajilta.

  11. Hannu Purola kirjoittaa:

    Sakicin, Buren ja Oatesin osalta olen Jounin kanssa täysin samoilla linjoilla. Samoin Sundinin siinä suhteessa, että Hall of Fame -paikka on oikeutettu, mutta Sundinin olisi pitänyt odottaa.

    Sen sijaan en ole kiukkuinen siitä, että Shanahan ei olut first ballot -pelaaja. Hall of Fameen hän toki kuuluu sitten joskus.

    Hall of Famen ongelma on se, että se väittää olevansa jääkiekon Hall of Fame, vaikka se on oikeasti Pohjois-Amerikan jääkiekon Hall of Fame. Eurooppalaisia valmentajia tai rakentajia ei Hallissa vilise, eikä edes kaikkia oleellisia pelaajia. Tämän suhteen Hall of Famen pitäisi olla rehellinen.

    Valinnoissa pitää ehdottomasti laittaa loisto tasaisuuden edelle. Siksi Lindros mukaan, Andreychuck ehdottomasti ei. Mielenkiintoinen tapaus on Paul Kariya. Kariyan uraa voidaan jollain tavalla verrata Bureen. Kariya oli muutaman kauden aivan ehdottomia huippuja, mutta ura jätti lopulta paljon toivomisen varaa. Miten pajon kysymysmerkit vaikuttavat siihen, miten jälkikäteen nähdään nuo Kariyan huippukaudet?

  12. CHAOS kirjoittaa:

    Offtopic mutta kuitenkin niin ontopic kauden vaihdetta ajatellen:
    Flames sai Wideman:n Washingtonista käytännössä ilmaiseksi. Vaihdossa pääkaupunkiin meni 26v Jordan Henry (alasarjojen kiertäjä) ja 2013 viidennen kierroksen varaus. Sattuuko Jouni tai joku tietämään, eikö Widey viihtynyt Capseissa vai mikä oli kun ilmaiseksi lähti eikä UFA -aika vielä ole alkanut? Tuntuu todella hätäiseltä päätökseltä – paljon parempia tarjouksia olisi tullut kilpailuttamisella.

  13. Tepster kirjoittaa:

    Naash kirjoittaa:
    “Ensi vuoden ehdokkaista kukaan ei ole sen luokan supertähti, että hänet pitäisi valita heti ensimmäisellä kierroksella. Chelios on oikeastaan näkemykseni mukaan ainoa varma HHoF -valinta. ”

    Lääkkeet kuntoon, Scott Niedermayer on monta kertaa parempi pelaaja kuin Chelios.

  14. CHAOS kirjoittaa:

    Edit: Puhun siis, että Caps olisi kilpailuttanut. $ 5,25 milj. kaudesta on varmasti sopiva palkka.

  15. TOT kirjoittaa:

    Niin, ongelmahan ei ole se, ettei Shanny ja Andreychukia valittu nyt, vaan se, että Sundin valittiin.

    Sen verran Andreychukista, että kaverin tilastot näyttävät epähohdokkailta vain siksi, että hän pelasi n. 10 kautta parhaan ikänsä jälkeen voittaakseen Stanley Cupin. Stanley Cup on käsitttääkseni suuri palkinto. Hänen merkitystään Lightningin nuorelle joukkueelle ei pitäisi vähätellä.

    Hän loisti kuitenkin 80-luvun alusta 90-luvun puoliväliin saakka. Jäi alle 30-maalin ainoastaan kaksi kertaa ensimmäisen 11 kautensa aikana, ja molempina kertoina hän pelasi vain reilut puoli kautta, tehden silti lähes pisteen/peli. Parhaimmillaan kausina 92-93 ja 93-94, molempina kausina 99 pistettä ja yli 50 maalia, joista ensimmäisellä hän oli myös playareissa NHL:n kolmanneksi paras maalintekijä (ja Leafsin paras).

    Tietenkään tämä ei yksinään riittäisi viemään häntä ikinä HHOF:n, mutta kyllä hänellä oli loiston aikansa ja Sunkasta hänet erottaa edukseen: 1. Stanley Cup voitto, 2. yli 600 maalia uran aikana ja 3. NHL:n ylivoimamaaliennätys. Viimeinen niistä nostaa hänet HHOF:n, koska olisi outoa, jos tällaisen ennätyksen haltija ei sinne pääsisi. Kyllä se antaa hänelle tarpeeksi paljon ansaittua famea. Minusta on myös outoa, jos joku NHL:n 600 maalin tekijöistä ei pääse HHOF:n.

    Kariya huippuaika on vähän liiankin lyhyt, käytännössä kaksi kautta 95-96 ja 96-97, eikä hän silloinkaan varsinaisesti dominoinut peliä, oli vain yksi sen tähdistä eikä edes niitä kaikkein kirkkaimpia. Hän ei voittanut oikeastaan mitään (paitsi maajoukkueessa MM-kisat ja olympialaiset). Hänellä oli kyllä loistoa ja sitä myötä nimeä, mutta Buren meriitit ovat ihan eri luokkaa. Blake, Niedermayer ja Chelios varmasti valitaan aikanaan.

  16. Joe#19 kirjoittaa:

    Nämä Niemisen blogitekstit ovat kyllä kertakaikkisen rautaa. Pari vuotta nyt olen seurannut ja käytännössä jokapäivä tulee katsottua onko uutta tekstiä saatavilla, kiitos siitä Jouni. Mutta asiaan mielestäni Sundin kyllä ansaitsee paikan hhoffissa mutta en itse vielä muutamaan vuoteen olisi laittanut.

  17. Andy kirjoittaa:

    Shanahanin ainut mahdollisuus päästä HHOF:een taitaa olla tuo rakentajien kategoria, kunhan nyt ensin hoitaa NHL:n sheriffin virkaa vielä seuraavat 20 vuotta, poistaa tappelut, täyttää katsomot ja tyydyttää NHL pomot sekä sponsorit :) . Please, eiks nyt yksi loistava pelaajaura riittäisi ihan alkuun.

    Tosiasiassa en voi ymmartää miten Sundinille löydettin “ohituskaista” Shannysta. Molemmat olivat loistavia pelureita, mutta Sundinin valinta heti 3 vuotta peliuran jälkeen… ISO No No. Veikkaan että C-kirjain NHL:n yhden legendaarisimman joukkuen pelipaidassa oli viimeinen ratkaiseva naula HHOF valintaan. Samankaltainen odottaminen mitä Buren kohdalla tapahtui ei olisi ollut kovinkaan suuri vääryys. Joka tapauksessa molemmat ovat HHOF tason kavereita joten eikohän Shanahanin kasvokuva vielä joku kaunis päivä löydy lasikehyksen alta Toronton HHOF:n seinältä.

    Maailma muuttuu ja niin myös HHOF:n pitäisi rehellisesti julkistaa syyt valinnoille. Debattia syntyy joka tapauksessa oli syyt julkisia tai privaatteja. Privaatit syyt vaan antavat aivan turhan paljon tilaa politikoinnille. En tosin väitä, etteikö sitä voisi politikoida, vaikka “syyt” olisivat julkisia.

    Kuinkahan HHOF:n valitsijaryhmään valitaan uusi jäsen, jos ja kun joku potkaisee tyhjää? Uuden jäsen valinta itsessään mahtaa olla kunnon politikoinnin, lahjonnan ja kiristyksen ABC…

  18. 38nc kirjoittaa:

    @CHAOS

    Wideman olisi ollut UFA 1.7., joten näin Washington sai edes jotain. Olivat jonkun muun kohdalla toimineet samoin eli siirtäneet käytännössä neuvotteluoikeudet toiselle jengille pelaajan pyynnöstä ja Wideman pyysi samaa.

    Ohessa Puck Daddylta samasta aiheesta:
    http://sports.yahoo.com/blogs/nhl-puck-daddy/flames-sign-dennis-wideman-5-26-25-million-195343147–nhl.html

  19. Dana kirjoittaa:

    Ei ole mitään perusteitä väittää, että Niedermayer olisi monta kertaa parempi pelaaja kuin Chelios. Paitsi jos vertaillaan 48 vuotiasta Cheliosta 28 vuotiaaseen Niedermayeriin.

    Chelioksella on kolme Norris Trophyä Niedermayerin yhtä vastaan. Toki Scottilla on sitten yksi Conn Smythe tasapainottamassa vertailua.

    Chelioksella kuusi valintaa ykkös All-Star kentälliseen kun Niedermayerilla niitä on kolme. Tämän pitäisi mielestäni itseasiassa olla kaikkein tärkein valintakriteeri, sillä se kertoo kaikkein tarkimmin sen kuinka pelaaja pystyi pelaamaan huipputasolla.

    sivumennen sanottuna Sundinilla tai Andreychukilla ei ole yhtään valintaa ykköskentällisiin, Sakicillä niitä on 3, Shanahanilla 2 ja Burella 1.

  20. Jaksonen kirjoittaa:

    Eiköhän tossa Sundinin valinnassa painanut aikapaljon se, että kyseessä on kutienkin kaikkien aikojen paras pistemies yhdessä maailman legendaarisimmista jääkiekkojoukkueista. Se että kyseinen jääkiekkojoukkue ei ole ehkä ihan se kaikkien aikojen menestynein joukkue on tässä sivuseikka… :)

  21. Barry kirjoittaa:

    Tuli mieleen, kun huomasin NY Rangersin signanneen Martin “Kaikkien kaveri” Bironin pariksi vuodeksi Kung Henrikin kakkoseksi, että kuinka vaikeaa Calgaryn on ollut löytää kunnon apulaista Kipperille?

    Kaikenlaista sukankuluttajaa on ollut, eikä kukaan voita edes Columbusta. Martin Biron voitti viime kaudella 12, hävisi kuudesti ja otti vielä kaksi Bettman-pistettä tappioista.

    Calgaryn kakkoset ovat taitaneet voittaa 12 matsia viimeisen kolmen kauden aikana! Kun Kipper pelaa keskimäärin jonkinlaisen 35 voiton, 10 tasurin ja 25 tappion kauden, niin kakkosmokket vetelee voittamalla vain 1/3-osan matseistaan, jos sitäkään.

    En tiedä onko Karri Rämö se oikea vastaus, mutta jottai tarttis tehrä… Vesa Toskalalle tarjottiin kaudeksi 2010-11 aika asiallista 1.5M (Biron tienaa 1.3M) tiliä, mutta Toskala päätti siirtyä Tukholmaan.

    Sunnuntai tulee olemaan mielenkiintoinen.

  22. Akura kirjoittaa:

    hmm, eikös jim gregory ilmoita tuossa TSN-videolla oatesin syöttöjen määräksi 1063? ja jouni ja nhl.com 1079. mistähän tämä ero mahtaa johtua? viimeisen kauden kuuttatoista syöttöä oilersin riveissä ei ilmeisesti pidetä juuri minään. luulisi että näissä jutuissa olisi ns. faktat kunnossa.

Kommentoi



HS in English