Kukaan tiistai-illan yleisöluisteluun osallistuneista ei näyttänyt kiinnittävän huomiota Edmonton Oilers-verkkareissaan luistelleeseen nuoreen mieheen. Hän luisteli isänsä kanssa ympäri kaukaloa verkkaista tahtia noin 40 minuutin ajan.
Taylor Fedun palasi ensimmäistä kertaa luistimille syyskuun lopussa tapahtuneen vakavan loukkaantumisen jälkeen.
- – -
Yleisöluistelussa käynnistä on tullut uusi rakas harrastukseni. Vien neljävuotiaan, ensimmäistä kauttaan jääkiekkoa pelaavan poikani joka viikko ainakin kerran luistelemaan. Kaupungissamme on paljon jäähalleja, joista aina jossain pääsee luistelemaan ilmaiseksi viikon jokaisena päivänä.
Yksi suosikkihalleistamme on vanha Tipton Arena Edmontonin southsidella. Tipton-hallissa järjestetään luistelut aina tiistaisin. Monta kertaa käytyään huomaa, että samat ihmiset tulevat aina paikalle. Kiinalainen perhe. Taitoluistelua keskiympyrässä harjoittava nuori nainen. Paikallinen urheilutoimittaja viiden lapsensa kanssa. 86-vuotias perhetuttumme Mr. O`Brien kypärä päässään hymyillen. Paljon lapsia.
Viime tiistaina itseäni jonkin verran vanhempi mies kiersi kaukaloa poikansa kanssa. Poika näytti nuorelta urheilijalta, hän oli pukeutunut Edmonton Oilersin verkkareihin. Luistimet olivat upouudet Bauerit. Isällä oli päällä Princeton Tigersin jääkiekkojoukkueen verkkarit ja lippis, mikä kiinnitti huomioni.
Kirjoitin Princetonin yliopistosta ja Hobey Bakerin tarinasta Jatkoaika.comille tehdessäni jutun koulusta valmistuneesta Anaheim Ducksin George Parrosista viisi vuotta sitten.
Pienen poikani vipeltäessä Timbits-paidassaan pitkin kaukaloa, tuo Princeton-verkkareihin pukeutunut mies luisteli hymyillen luokseni. ”Kuinka vanha poikasi on?”, hän kysyi.
Juttelimme hetken aikaa paikkakunnan junnusarjoista. En älynnyt kysyä verkkareista.
En vieläkään tajunnut, kuka hänen tutulta näyttänyt poikansa oli.
- – -
NHL on maailman ainoa jääkiekkosarja, jossa vieläkin käytetään ns. kosketuspitkää. Tämän säännön vastustajista kovaäänisin on vanha kunnon Don Cherry, joka on kampanjoinut erittäin suositussa TV-ohjelmassaan pitkäkiekkosäännön muuttamisesta jo vuosien ajan.
Grapes ei ole epäröinyt näyttää tilanteita, joissa NHL-pelaajia on loukkaantunut pahasti täysin turhien kilpaluistelujen tuloksina.
”Olen raivonnut asiasta jo 12 vuoden ajan”, kertoi Cherry viime lokakuussa Edmonton Sunin Terry Jonesille. ”Minun oli lopettava esimerkkien näyttäminen, koska sain lapset voimaan pahoin.”
”Kuinka moni kaveri on joutunut lopettamaan pelaamisen sen vuoksi, koska he eivät koskaan pystyneet palaamaan ennalleen tuollaisen tapauksen jälkeen?”
Euroopassa siirryttiin automaattiseen pitkään tsekkipelaaja Ludek Cajkan menehdyttyä pitkäkiekkotilanteessa saamiinsa selkärankavammoihin vuonna 1990.
- – -
Taylor Fedun oli viime kesänä yksi Edmonton Oilersin prospektileirin tähdistä. Edmontonista kotoisin oleva puolustaja, joka oli juuri pelannut neljä kautta yliopistokiekkoa Princetonissa suorittaen lopputukinnon.
Jäällä tämä entinen Albertan junnuliigan pelaaja oli juuri jotain sellaista, mitä Oilers tarvitsi. Voimaa, tilanneketteryyttä ja nopeutta luistelutilanteissa. Erittäin kova harjoittelija ja taitava kiekon kanssa. Vanha teoria on se, että amerikkalaisesta yliopistokiekosta tulevat puolustajat osaavat pelata kiekon kanssa, kanadalaisesta junnukiekosta tulevat pakit osaavat pelata kovaa.
Taylor Fedunissa yhdistyivät nuo kahden koulukunnan vahvuudet. Lisäksi hän oli paikallisen junnukiekon tuotantoa, kotikaupungissaan, ukrainalaista sukua ja erittäin älykäs. Princetonin maailmankuuluun yliopistoon on erittäin vaikeaa päästä.
Fedun rakensi viime keväänä kahden muun opiskelijan kanssa insinöörityönään Princetonisssa ilmatyynyaluksen, tällaisen härvelin.
”Olen todella innoissani. Tämä on ensimmäinen kerta, kun jääkiekko on pääosassa elämässäni. Koulu vei niin paljon aikaa ja energiaa, että olen todella innoissani voidessani keskittyä kokonaan jääkiekkoon”, kertoi kahden vuoden sopimuksen Oilersin kanssa tehnyt Fedun kesällä prospektileirin haastattelussa.
Ensimmäisellä ammattilaisleirillään Taylor Fedun antoi vakuuttavan näytteen itsestään. Heti kauden aloittaneessa Pentictonin kaupungissa pelatussa prospektiturnauksessa ja sen jälkeen Oilersin harjoitusotteluissa.
Öljyn lähettäessä puolustajia takaisin junnuihin ja Oklahoma Cityn AHL-joukkueeseen, Fedun vain paransi peliään ja pysyi joukkueen mukana. Alettiin jo puhua kauden aloittamisesta Showssa. Oilersin leirivahvuus oli jo pudotettu 9 miehen päähän lopullisesta kauden aloittaneesta miehistöstä joukkueen matkustaessa Minnesotaan.
Valmentaja Tom Renney kertoi Fedunille, että tämä saisi vielä yhden mahdollisuuden näyttää kykyjään viimeisessä harjoituspelissä. Tämä oli hyvä merkki.
Minnesota Wildia vastaan syyskuun 30. pelatussa harjoitusottelussa Taylor Fedun luisteli kohti omaa päätyä koskettaakseen kiekkoa ennen Wildin hyökkääjä Eric Nystromia.
Bobin poika pelasi tilanteen huolimattomasti. Hänen mailansa osui Fedunin luistimeen lähettäen tämän päin laitaa.
Seurauksena paha loukkaantuminen, Fedun putosi tuskissaan jäähän katkaistuaan oikean jalkansa reisiluun.
Loukkaantumisen voi katsoa tästä.
Taylor Fedun ei ollut koskaan aikaisemmin katkaissut luita jääkiekossa.
Yksi pahimmista loukkaantumisista, joka jääkiekkoilijalle voi sattua. Reisiluu pamahtaa poikki. Erikoisesti loukkaantuminen tapahtui täsmälleen samassa kaukalossa, samassa paikassa kuin Kurtis Fosterin vastaavanlainen tapaus joitakin vuosia aikaisemmin.
Edmonton Oilersin pukuhuoneen sanottiin olleen hiljainen tuon ottelun jälkeen. Hiljaisuus jatkui koko lennon ajan Vancouveriin ja koko bussimatkan hotelliin. Koko joukkue ajatteli Taylor Fedunia.
”Jokainen huoneessamme ajattelee Taylor Fedunia juuri nyt sen jälkeen kun hän loukkaantui pelottavalla tavalla pitkäkiekkotilanteessa”, twiittasi Oilersin puolustaja Ryan Whitney, lisäten ”GET RID OF THAT RULE.”
Fedun joutui makaamaan minneapolilaisessa sairaalassa viikon ennenkuin hänet lennätettiin kotiin.
Kurtis Foster lähetti tekstiviestin. Nyt New Jersey Devilsissä uraansa jatkavalla puolustajalla oli kovia sanoja sanottavanaan NHLPA:n ja liigan suuntaan.
”Vaikka pyytäisin kuinka monta kertaa anteeksi, hänen tilanteensa ei tule muuttumaan”, sanoi sairaalahuoneessa vieraillut Eric Nystrom.
- – -
Saatuaan tietää, miten vakavasta loukkaantumisesta oli kysymys, Taylor Fedun sai myös tietää, että jos hän kuntouttaa jalkansa oikein ja tekee kaiken vaadittavan työn, hän pystyy palaamaan jopa ennalleen. Se auttoi pitämään mielen positiivisena erittäin raskaina aikoina.
Toistaiseksi toipuminen on edennyt hitaasti, mutta samalla ilman takapakkeja. Fedun käy yleensä tekemässä kuntoutusharjoituksensa Rexall Place-hallissa Oilersin tiloissa muun joukkueen harjoitellessa jäällä. Erona on se, että hänen kuntoutusharjoituksensa alkavat aamuseitsemältä ja päättyvät puolelta päivin. Oilersin harjoitukset alkavat yleensä kymmeneltä.
Viisi tuntia kestävien harjoitusten jälkeen hän on viettänyt aikaa muitten pelaajien kanssa. Siten hän on saanut tuntea kuuluvansa joukkueeseen ainakin pienellä tavalla.
Hän pystyy jo astumaan jalallaan täydellä painolla. Hän kävelee, jopa juoksee vähän ja lääkärin annettua lupa luisteluun viime maanantaina hän ilmestyi yleisöluisteluun heti seuraavana iltana ja luisteli kolmesti viikon aikana.
Toipumisohjelma keskittyy tässä vaiheessa lihasten kuntouttamiseen voimien saamiseksi takaisin. Aluksi pelkkä jalkakyykyn tekeminen ilman painoa teki kipeää.
Pitkän ja raskaan kuntoutuksen aikana pienet saavutukset ovat auttaneet pitämään 23-vuotiaan puolustajan henkistä virettä yllä. Hän kävi jouluostoksilla rullatuolissaan. Sitten rullatuolista kainalosauvoihin. Kainalosauvojen kanssa hän pääsi käymään Oilersin kotiotteluissa, mikä piristi henkisesti.
Jalasta otettiin röntgenkuva aina kahden viikon välein.
Sitten kainalosauvoista liikkumaan kävelykepin kanssa. Keppivaiheeseen päästyä aivan uusi vapaus koitti Taylorin päästessä ajamaan itse autoa.
Lopulta kävely onnistui jo ilman keppiä ja nyt vielä lupa luistella.
Taylor Fedunilla on vielä 7 kuukautta aikaa ennen seuraavaa harjoitusleiriä. Hän ei ole vielä sataprosenttisessa kunnossa. Kesän tullessa hän uskoo pystyvänsä täysipainoiseen harjoitteluun.
Tällä vakavalla loukkaantumisella testataan nuoren puolustajan henkistä kovuutta. Jonain päivänä hänen on pakko mennä samanlaiseen tilanteeseen ja koskettava siihen kiekkoon. Ja hänen on tehtävä se monta kertaa ottelussa ajattelematta asiaa.
”Kun ajattelen tuollaista, en usko pystyväni analysoimaan sitä, ennenkuin pääsen elämään itse tilanteessa, siinä hetkessä,” kertoi Taylor Fedun Edmontonin urheiluradion haastattelussa.
”Joskus huomaan ajattelevani katsoessani tuollaisia tilanteita – niitä ei tapahdu kovin usein – mutta kun katson niitä, kun kaksi pelaajaa luistelee täydellä vauhdilla koskettaakseen kiekkoa ensimmäisenä, ihmettelen miksei loukkaantumisia tapahdu useammin.”
”Kun luistellaan niin kovaa, mitään tilaa virheen tekemiseen ei ole. Jos toinen pelaajista tönäisee hieman toista odottamatta tai jos maila jää luistimen terien väliin tai jotain sellaista – onnettomuuden mahdollisuus on niin suuri.”
”Joskus huomaan katsovani tuollaisia tilanteita henkeäni pidättäen. Katsominen ei ole yhtä helppoa kuin se oli aikaisemmin. En edes ajatellut koko asiaa koskaan aikaisemmin, jos rehellisiä ollaan.”
NHL:n on muutettava tuota sääntöä.
Taylor Fedun ei ole vielä ehtinyt ryhtyä kampanjoimaan asian puolesta.
”En usko, että lähden heti johtamaan liikettä, mutta jos minulta kysytään mielipidettäni, en epäröisi antaa sitä.”
”Syyt siihen, miksi jotkut haluavat pitää säännön sellaisena kuin se on, voidaan saada pitää hybridisäännöillä, jotka on otettu käyttöön joissakin liigoissa. Kipaluistelu kiekosta ilman automaattista pitkää, mutta ilman fyysistä kosketusta.”
”Toivottavasi managerit keskustelevat tästä asiasta kesän lähestyessä.”
Edmonton Oilersin pakki Theo Peckham kertoi Edmonton Journalille, että jos joku pystyy tekemään paluun tällaisen loukkaantumisen jälkeen, se on Taylor Fedun. Peckham tuntee miehen kesäharjoiteltuaan tämän kanssa.
- – -
Yleisöluistelun kestettyä noin 40 minuuttia näin tuon Princeton-verkkarisen miehen istuvan pelaajapenkille poikansa kanssa. Perheen äiti teki heille seuraa. He näyttivät tekevän lähtöä. Niinpä päätin kysyä verkkareista.
”Poikani Taylor valmistui sieltä viime keväänä”, sanoi mies.
Ymmärsin asian, kukapa jääkiekkoisä ei olisi ylpeä pojasta, joka on käynyt Princetonin läpi. Tiesin Albertasta lähteneen kouluun muutamia pelaajia. Valmentajakin on täältäpäin kotoisin.
”Tämä on ensimmäinen kerta kun hän on luistellut syksyn loukkaantumisensa jälkeen.”
Nyt vasta välähti. Nyt vasta tunsin, kuka oli kyseessä.
Taylor Fedun osoittautui yhtä ystävälliseksi mieheksi kuin isänsäkin. Hän kertoi toipumisensa olevan hyvällä mallilla. Mainitsin tehneeni joskus jutun Princetonin entisestä pelaajasta Parrosista kirjoittaessani. Fedun kertoi Tigersin maalivahdilla olleen Einsteinin kuva kypärässään.
Hobey Bakerin mukaan nimetty jäähalli on Fedunienkin mukaan yksi niistä jäähalleista, jotka on nähtävä.
Poikani viiletti paikalle hurjaa vauhtia. Hän oli ihmeissään esitellessäni ihan oikean Edmonton Oilersin pelaajan. Ei ehkä kuvitellut tapaavansa sellaista tällaisessa paikassa.
”Oilersin leiri oli ensimmäinen kerta Taylorin elämässä, kun hän pelasi kosketuspitkäsäännöllä”, sanoi vanhempi Fedun.
”Siitä ei ole kovin kauaa, kun me kävimme täällä yleisöluistelussa, poikani ja minä.”
Pahasta loukkaantumisesta toipumista tekevä nuori ammattilaisjääkiekkoilija ei tullut tälle romanttisen rähjäiselle pikkuhallille kalliisti palkatun kuntovalmentajan kanssa. Hänet olivat tuoneet paikalle samat ihmiset, jotka toivat hänet halleille monta kertaa aikaisemminkin.
Isä ja äiti.
- – -
Kuten moni muukin, minä toivon, että NHL muuttaa sääntöä. Sanotaan sitä vaikka Taylor Fedun-säännöksi. Brendan Shanahan ja muut NHL:n pätevät toimitsijat puhuvat paljon pelaajien turvallisuudesta.
Tämä muutos tuntuu liian helpolta ja itsestäänselvältä toteuttaa.
- – -
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.
Twitter: @OnsideWithJouni
Jouninposti@shaw.ca
13. helmikuuta 2012 kello 21.33
Ehdottomasti hybridi ennen automaattista pitkää.
Pahoittelen, jos tässä tulee vanhan kertausta. Katsoin tässä taannoin HIFK-Jyp – ottelua ja NHL-kiekon jälkeen se näytti aika karmealta. Jyp karvaa todella aggressiivisesti. Siis todella raivolla. Kiekon ollessa HIFK-puolustajan hallussa omassa päässä lähes koko vastustajan joukkue majaili samalla tontilla. Tämän seurauksena minkäänlainen kiekollinen peli jäi lähes tyystin uupumaan ja peli näytti välillä kuin suomalaiselta jalkapallolta pahimmillaan – hirveästi yritystä, mutta ei yhtään järkeä. Kiekkoa ei saa omista pois kuin roiskaisemalla se keskialueelle, ja sama paini jatkuu sitten siellä.
Jyp tekee näin, koska se pystyy siihen. SM-Liigassa puolustajien kiekollinen taito, millä he voisivat pelata kiekon karvan ohi, ei ole samaa luokkaa kuin NHL:ssä. Mutta aloin myös pohtia, että ehkä osasyy tähän on myös pitkäkiekkosäännössä.
Alkukaudesta Anaheimin ykkösvitjan ollessa vielä untenmailla se pystyi silti säännönmukaisesti purkamaan vastustajan karvauksen roikottamalla pitkän. Hyökkäyssinisellä oli aina Perry tai Ryan kärkkymässä. Tämä tekee karvaamisesta huomattavasti vaikeampaa. Taakse täytyy jättää varmistus ja syvään mentäessä etäisyydet pakkien ja hyökkääjien välillä uhkaavat venyä, mikä jättäisi keskustan auki. Tehokas karvaaminen kyllä onnistuu, mutta se vaatii sentään jonkinlaista tilannetajua.
Hybridipitkän voisi samantien tuoda tännekin.
13. helmikuuta 2012 kello 23.32
Taas kyllä huippu kirjoitus !
Itse loukkaantumisesta kuntoutuvana urheilun harrastajana on mukava lukea aiheeseen liittyviä kirjoituksia. Tämä oli mielestäni yksi parhaista. Eipä ole itselläni tullut ajatelleeksi että kosketuspitkässä on noin suuret riskit olemassa.. On tullut ennemminkin mietittyä että miksi ei euroopassa otettaisi käyttöön kanssa. Hyvä Jouni, jatka samaa rataa !
13. helmikuuta 2012 kello 23.56
Kiitos upeasta postauksesta! Toivotaan Fedunille onnea matkaan. Pitkän tien on kulkenut katkenneella jalalla kirkkaisiin valoihin. Pitkä kiekko -sääntöä olisi todella syytä tarkistaa. Itse olen myös vanhan liiton keskiviivan palauttamisen kannalla, vaikka pelin vauhti vähän hidastuisikin. Pelaajien turvallisuus edellä, siten lopulta yleisön etukin tulisi palvelluksi.
Rauhaa ja terveyttä Jouni täältä eteläisestä Suomesta.
14. helmikuuta 2012 kello 1.32
Hybrid icing on aivan loistava keksintö! Itse pelaan eräässä amerikan junnusarjoista ja meillä on käytössä hybrid icing. Omasta mielestäni se on parempi kuin automaattinen pitkä ja tietenkin turvallisempi kuin NHL pitkä.
14. helmikuuta 2012 kello 8.56
Olipa hieno yhteensattuma, että osuit Fedunin kanssa samaan yleisöluisteluun. Muistan, että nostit hänen onnettomuutensa esiin kauden alla. Voi vain kuvitella, millaisia ajatuksia liikkuu päässä, kun yhtenä iltana on pelaamassa paikkaa NHL-joukkueen kokoonpanosta ja seuraavana päivänä pyörätuolissa. Minä olen vain amatööriurheilija, mutta viikkokin ilman muutamaa treenikertaa on aika mahdoton ajatus. Toivottavasti hänen tilaisuutensa ei mennyt tuon onnettomuuden myötä.
Mitä pitkäkiekkosääntöön tulee, en kannattanut kauden alla enkä kannata vieläkään automaattista pitkää. Se puurouttaa pelin. Hybridi kuulostaa kokeilun arvoiselta ehdottomasti kuitenkin. Kilpaluisteluja kiekon perässä päädyssä tulee kyllä, oli pitkäkiekkosääntö mikä tahansa. Dump and chase -kiekko tekee näitä tilanteita jatkuvasti.
Tällaisten merkintöjen takia tämä blogi on niin huikea muuten. Tätä samaa asiaa ei voi lukea mistään muualta. Kiitos.
15. helmikuuta 2012 kello 15.22
Ilmeisesti en ole ihan täysin kaikesta perillä mutta eikös hybridissä mennä sinne päätyyn ihan samaa vauhtia mikäli pitkää ei vihelletä. Parempihan tietenkin on, jos noista loukkaantumisista saadaan melkein kaikki pois mutta silti sinne jää se pieni osa kilpaluisteluista, missä loukkaantumisvaara on ilmeinen. Toki suoralla pitkän viheltämisellä on myös omat ongelmansa mutta jotakin tarvitsee tehdä jotta nykyinen tilanne saadaan purettua. Onneksi en ole itse päättämässä tuosta muutoksesta.