Mike Modano #9

Jouni Nieminen | Julkaistu 25. 9. 2011 14:51

Mike Modano oli yksi parhaista amerikkalaisista pelaajista koskaan NHL:ssä. Luistelijana hän oli parhaimmillaan maailmanluokkaa. Hän pelasi 21 vuotta tehden 561 maalia ja 1374 pistettä 1499 runkosarjaottelussa. Hän voitti Stanley Cupin ja World Cupin.

Modano oli jääkiekon ensimmäinen todellinen amerikkalaissyntyinen supertähti, jonka merkitys Dallasissa oli korvaamaton.

- – -

41-vuotias Modano ilmoitti keskiviikkona facebookissa ja twitterissä tehneensä ”ratkaisun jääkiekon pelaamisen tulevaisuudestaan.”

Uutinen ei tullut yllätyksenä. Modanon itsensä mukaan puhelin ei ollut enää soinut heinäkuun ensimmäisen jälkeen. Vancouver Canucks tarjosi try out-sopimusta kutsuen leirilleen, mutta Modano kieltäytyi.

Nucksin apulaisGM Lorne Henningin soittaessa Modano sanoi, ettei hän ollut avannut kiekkokassiaan viime kevään San Jose-tappion jälkeen kertaakaan eikä koskenut puntteihin koko kesänä.

Viimeinen kausi kotiseudulla Detroitissa jäi vain 40 ottelun mittaiseksi luistimenterän viillettyä oikean ranteen nivelsiteen poikki. 4 maalia ja 15 pistettä. Lopussa yli nelikymppinen Mike Modano ei enää ollut se huippunopea 90-luvun supertähti, jonka häikäisevä luistelunopeus pelotti vastustajia ja jännitti katsojia. Hänen pelätty raskas ja kova laukauksensa oli menettänyt parhaimman terävyytensä.

Oli aika lopettaa.

”Viimeisen 4-5 vuoden aikana tunsin motivaationi vähenevän pienissä osissa”, sanoi Modano Prime Time Sports radio-ohjelmassa. ”Sanoin itselleni, että ennenkuin lopetan haluan olla emotionaalisesti, fyysisesti ja henkisesti kaikkeni pelille antanut. Niin, ettei mitään katumisen tai jossittelun varaa jää lopettamisen jälkeen.”

Modano oli suunnitellut saavansa Detroitiin siirtymisestä uuden vaihteen uransa lopulle. Hän oli suunnitellut pelaavansa 2-3 vuotta lisää. Hän ihaili Red Wingsin kovaa harjoittelua kaukalossa ja sen ulkopuolella. Punasiipien menestys ei ole mitään sattumaa.

Loukkaantuminen muutti kaiken nopeasti.

- – -

Mike Modano oli pelaaja, joka antoi amerikkalaisille jääkiekkoilijoille esikuvan, jota seurata. Hänen ansiostaan jääkiekosta tuli jotain Teksasissa. Hän oli osa amerikkalaisen jääkiekon suurta ikäluokkaa, joka näki Lake Placidin ihmeen pikkupoikina ja saavutti uransa huipun yllättävällä World Cup-mestaruudella syksyllä 1996.

Pisteitten, pelattujen ottelujen, hienojen maalien ja voitettujen mestaruuksien edelle menee se, että juuri Mike Modano oli amerikkalaisille se oma jääkiekon supertähti, joka eli supertähden elämää. Hänessä oli sitä jotain.

Hän ei koskaan pettänyt fanejaan jäällä. Kaukalon ulkopuolella hän yllätti aina positiivisesti. Hän oli todellinen jenkkikiekon golden boy, jollaiseksi kaikki haluaisivat tulla.

Kun Modano oli menossa avioliittoon kauniin laulajatar Willa Fordin kanssa toimittaja Kevin Allen kysyi, oliko tämä pitänyt ikimuistettavat polttarit poikamiespäiviensä päättymisen kunniaksi. Modano hymyili ja vastasi: ”Minun koko elämäni on ollut yhtä jatkuvaa polttaria.”

- – -

Mike Modano kasvoi Michiganin Livoniassa, Detroitin liepeillä. Hän pelasi poikavuosinaan Mike Ilitchin sponsoroimissa Little Caesars-joukkueissa, mikä oli yksi syy haluun palata pelaamaan viimeinen kausi kotikonnuille Detroit Red Wingsin joukkueeseen.

Hän oppi luistelemaan todella hyvin 9-10-vuotiaana luistelukoulussa Detroitissa. ”Opin valmentajilta muutaman niksin, jotka muistan vieläkin”, sanoi Modano vielä lopetettuaankin.

Modano lähti 16-vuotiaana Pat Lafontainen ja Jeremy Roenickin tapaan pelaamaan junnukiekkoa Kanadaan NHL-kiekkoa varten valmistautuakseen.

Detroitin esikaupunki vaihtui Saskatchewanin Prince Albertiin. Kavereiden kesken PA:ksi kutsuttu noin 35 tuhannen ihmisen kaupunki sijaitsee suunnilleen niillä mailla, joissa isot preeriat vaihtuvat pohjoiseen mentäessä loputtomiksi havumetsiksi.

WHL-joukkue Prince Albert Raiders on kaupungin tärkein urheilujoukkue. Raidersin päävalmentajana toimi koko Modanon kolmen WHL-kauden ajan entinen NHL-pelaaja Rick Wilson, joka myöhemmin tuli valmentamaan Mikeä vuosikaudet NHL:ssä erittäin arvostettuna apulaisvalmentajana Minnesotassa ja Dallasissa.

Muutto Kanadaan oli suuri muutos nuorelle amerikkalaispojalle. Hän oppi, miten paljon jääkiekko merkitsi sen kotimaassa. Muut pelaajat olivat vähän vanhempia, 18-19-vuotiaita. Jääkiekon taso erittäin kovaa ja matkustus ympäri Länsi-Kanadan raskasta.

Joukkueen kokeneemmat pelaajat, kuten Pat Elyniuk, Dave Manson ja Darrin Kimble ottivat tulokkaan siipiensä suojaan. Modano sanoi myöhemmin WHL-kokemuksen antaneen hänelle kovuutta. Hän oli kiitollinen hyvästä isäntäperheestään.

NHL-scoutit huomasivat nopeasti pitkänhuiskean michiganilaisen. Hän oli yli 190-senttinen senttteri, jonka luistelunopeus oli jotain uskomatonta, etenkin noin isokokoiselle miehelle. Hän otti kiekon ja yleisö haukkoi henkeään odottaessaan, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Hän saattoi päästä kiekon kanssa yksin läpi yhdellä tai kahdella potkulla.

Hänen laukauksensa oli kova ja tarkka. Myöhemmin NHL:ssä hänet tunnettiin yhtenä rystylaukauksen viimeisistä todellisista taitajista.

Modano pelasi varausvuonnaan 17-vuotiaana 65 ottelua. Hän teki 47 maalia ja 127 pistettä ollen WHL:n pistepörssin 9. Hän pelasi erittäin hyvin USA:n paidassa alle 20-vuotiaitten MM-kisoissa.

- – -

Minnesota North Stars varasi hänet ensimmäisenä kesän 1988 draftissä. Juuri 18 vuotta täyttäneestä Modanosta tuli toinen USA:ssa syntynyt ykkösvaraus, Brian Lawton oli ollut ensimmäinen. North Starsin GM Lou Nanne antoi lapsenkasvoiselle Modanolle heti varaustilaisuudessa paidan numero 9.

Mike osallistui North Starsin NHL-leirille seuraavana syksynä, mutta ei päässyt seuran kanssa sopimukseen. Hän palasi Prince Albertiin, jossa ranteen murtuminen pilasi kauden. 1989 keväällä hän pääsi pelaamaan kaksi playoffottelua North Starsin kanssa rannetuen kanssa.

Ensimmäisellä NHL-kaudella 1989-90 29 maalia ja 46 syöttöpistettä. Calder-palkintoäänestyksessä kakkonen Calgary Flamesin Sergei Makarovin jälkeen.

Minnesotassa paras menestys tuli keväällä 1991 North Starsin päästessä konferenssinsa kahdeksantena joukkueena playoffseihin marssien lopulta Stanley Cupin finaaliin saakka. Joukkueen oli voitettava viimeinen Quebec Nordiquesia vastaan pelattu runkosarjaottelu playoffseihin päästäkseen.

Mike Modanon tilille merkittiin 20 pistettä 1991 playoffseissa. Met Center rokkasi loppuunmyytynä joka ottelussa.

Mario Lemieux ja Pittsburgh Penguins kaatoi Minnesotan finaalisarjan kuudessa ottelussa.

- – -

Muutto tuhansien järvien maasta ja amerikkalaisen jääkiekon ensimmäisestä osavaltiosta Teksasin taivaan alle amerikkalaisen jalkapallon sydänmaille kesällä 1993 ei vaivannut nuorta Modanoa. ”Se oli aika helppoa”, hän sanoi. ”Otin vain itseni, vaatteeni ja golf-mailani.”

Myöhemmin hän pohti muuttofiiliksiä vähän vakavammin sanoen:”Se tuntui siltä kuin koko joukkue olisi treidattu.” Itse asiassa omistajakuvioitten vuoksi puolesta joukkueesta tuli San Jose Sharksin pelaajia.

Dallas tuntui aluksi omituiselta paikalta NHL-joukkueelle. Katsojille oli opetettava jääkiekon perusasioita amerikkalaisen jalkapallon maassa. Dallas Stars onnistui siinä loistavasti.

Mike Modanon merkitys oli todella suuri. Hänen ulkonäkönsä oli peruskiekkoilijaa paljon komeampi, mistä ei ollut haittaa. Hänestä tuli uuden urheilujoukkueen kasvot Dallasissa. Hän teki 50 maalia heti ensimmäisellä kaudellaan.

Myöhemmin Dallas Starsia valmentanut Bob Gainey ryhtyi muuttamaan joukkueensa tyyliä puolustusvoittoisemmaksi. Mestaruustavoitteet saavutettaisiin puolustavan jääkiekon kautta.

Bob luovutti valmennusvastuun kauden 1995-96 puolivälissä Ken Hitchcockille jääden taustalle GM:n tehtävään.

Hitchcockin valmennuksessa Modanosta tuli monipuolinen pelaaja, joka sai ääniä Frank Selke-palkintoäänestyksissä ja teki paljon pisteitä samanaikaisesti. Hän lisäsi fyysisen elementin jo muuten maailmanluokkaa olleisiin jääkiekkotaitoihinsa. Kaikki aiemmat äänet hänen pehmeydestään katosivat.

Hänestä tuli todellinen supertähti, jonka peli teki muista pelaajista parempia. Hän johti yhtä NHL:n parhaista ketjuista pelaten yhdessä Jere Lehtisen ja Brett Hullin kanssa. Modanosta tuli huippuluokan alivoimapelaaja, joka pystyi keskeyttämään vastustajan syöttöjä oikea-aikaisella ennakoinnillaan ja nopeilla käsillään.

Mike Modano oli monipuolinen pelaaja, jonka valmentaja saattoi lähettää jäälle ottelujen ratkaisutilanteissa tietäen tämän pitävän huolen puolustuspelistä.

- – -

Mike Modanon merkitys jääkiekolle Dallasissa ja Teksasissa on suunnaton. Suureksi osaksi hänen ansiostaan jääkiekko nousi eturivin lajiksi ja pelaajista tuli kuuluisia uudella markkina-alueella.

Mike Modano oli vähintään yhtä suuri supertähti ja yhtä tärkeä omalle NHL-organisaatiolleen kuin saman aikakauden Joe Sakic ja Steve Yzerman olivat omilleen.

Uran kruunu tuli Dallasin kanssa keväällä 1999 Starsin voittaessa Stanley Cupin. Tuon mestarijoukkueen loukkaantuneina itsensä uhranneista pelaajista kerrotaan paljon tarinoita ja legendoja. Jono ”Dr. Feelgoodin” luo ennen pelejä oli pitkä.

Modano pelasi nuo finaalit läpi rohkeasti toinen ranne murtuneena. Dallas Stars ei olisi voittanut jos hän ei olisi pelannut. Johdettuaan joukkueensa vihdoinkin suurimpaan tavoitteeseen hän itki helpotuksen ja ilon kyyneleitä nostaessaan loordi Stanleyn Kannun käsivarsilleen.

Hän oli joukkueensa paras pistemies playoffseissa 23 pisteellä.

- – -

Paras amerikkalainen jääkiekkoilija kautta aikojen? Chris Chelios, Brian Leetch, Brett Hull, Pat Lafontaine, Jeremy Roenick, Keith TkachukMike Modano?

Chelios pelasi ikuisesti eikä kukaan nauttinut häntä vastaan pelaamisesta koskaan. Tkachuk oli NHL:n eliittiluokan voimahyökkääjä vuosien ajan. Pat Lafontainen ura ei ollut yhtä pitkä, mutta hän oli parhaimmillaan todellinen helmi NHL:ssä.

Voimme kinastella loputtomasti siitä, kuka on kaikkien aikojen paras amerikkalainen pelaaja NHL:ssä. Jokaiselle ehdokkaalle löytyy omat kannattajansa ja hyvät perusteet.

Ihailin kaikkia mainittuja amerikkalaisia heidän huippuvuosinaan, mutta Mike Modano oli mielestäni heistä paras. Ihmisenä myös miellyttävin tyyppi, helpoiten lähestyttävä, todella hyvä suurlähettiläs koko lajille.

Voi olla, että parin viime vuoden vuoksi helposti unohdamme, miten todella hyvä jääkiekkoilija Mike Modano parhaimmillaan oli. Kokonainen sukupolvi NHL:n seuraajia ei edes tiedä, miten hyvä puolustaja Chris Chelios aivan uransa huipulla kerran oli, koska hän pelasi sisukkaasti keski-ikään saakka.

Modano pelasi pitkän ja hienon uran, hän kokosi todella kunnioitettavan määrän pisteitä ja maaleja ja hänen nimensä löytyy Stanley Cupin kyljestä. Hyvä muistaa, että Mike Modano teki suuren osan pisteistään NHL:n kuolleen kiekon aikakaudella. Aikana, jolloin kiekonkuljettajan kainaloon sai laittaa mailan. Hänellä ei lopussa ollut enää mitään enempää saavutettavaa.

David Backes, Bobby Ryan, Ryan Miller, Patrick Kane ja muut nuoret amerikkalaiset saavat nyt jatkaa kaukaloitten jättäneen suuren amerikkalaisen sukupolven esimerkin mukaisesti.

Mike Modano oli niin loistava jääkiekkoilija, että ehkä voimme jättää hänen kansallisuutensa kokonaan pois nimen edestä. Hän oli yksi parhaista jääkiekossa. Kukaan ei osannut luistella yhtä nopeasti ja taitavasti kuin Modano. Ehkä Pavel Bure oli yhtä nopea ja jännittävä katsoa kiekon kanssa.

Komea ulkonäkö ei tietenkään haitannut. Mike Modano oli supertähti, joka lensi omassa luokassaan. Kun hän otti kiekon haltuunsa ja lähti sen kanssa liikkeelle, katsojat haukkoivat henkeään. Paita numero 9 vain väpätti tuulessa hänen lentäessään.

Dallas Stars tarjosi lopussa Modanolle uuden sopimuksen, vain jotta tämä pystyi lopettamaan uransa oman joukkueensa paidassa. Tässä tunnelmallinen lopettamistilaisuus Dallasissa perjantaina.

- – -

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter

Jouninposti@shaw.ca

Tässä Mike Modanon haastattelu Prime Time Sports-ohjelmassa viime keskiviikkona lopettamisuutisen tultua.

Tässä jatkoaika.comin Dallas Stars-ekspertti Jussi Loukomaan hieno juttu Modanosta.

10 vastausta artikkeliin “Mike Modano #9”

  1. Barry kirjoittaa:

    Loistava pelaaja. Modano voisi kyllä kertoa ne luisteluun liittyvät niksit kaikille.

    Modano on myös vaatimaton, sillä hän tyytyy ajamaan Fordia…

  2. Pulla22 kirjoittaa:

    Kiitos Jouni taas! Hienoa lukea näitä henkilökatsauksia aina välillä.

    Modano on ehdottomasti paras amerikkalainen pelaaja mitä on nähty, siitä ei ole epäselvyyttä. Haluaisin kuitenkin nostaa esiin myös toisen amerikkalaisen pelaajan, joka mielestäni sijoittuu heti Modanon jälkeen, Chelios:n kanssa samalle viivalle, eli Joe Mullen. Ensimmäinen amerikkalainen, joka teki 500 maalia ja 3 Stanley Cupia ovat hienoja saavutuksia, ja siksi hänet pitäisi lisätä noihin vaihtoehtoihin mitä kirjoituksessasi annoit. Mutta ei epäselvyyttä, Modano on numero 1.

  3. Nollataulu kirjoittaa:

    On se kova jätkä!

    All hail Jouni! Kiitokset taas mainiosta henkilötarinasta jääkiekon historiassa. Muistan, kun olin pikkupoika ja fanitin Lehtistä, Selänteen ja Koivun ohella, kuinka Miken ja Jeren peliä kehuttiin paljon silloin vielä täällä Suomessa esitettävissä (NHL Powerplay?) tv ohjelmissa ja jopa ihan peleissäkin, joita tuli ihan selostuksen kera mtv3 tai neloselta? :D Aikaa jolloin ei tarvinnut hommata sata200 eri maksullista urheilukanavaa maksimoidakseen oman joukkueensa mahdollisen esiintymisen omassa tv ruudussa.

  4. KK kirjoittaa:

    Näin menee nuoruus menojaan. Mike Modano on yksi niistä pelaajista jotka ovat olleet olemassa ”aina” ja vaikka uran viimeiset vuodet eivät niin loistokkaita olletkaan, tuntuu Nhl:sta taas kadonneen jotakin olennaista. Se toki ”hieman” lohduttaa että nyky-änärissä on monia vähintään yhtä viihdyttäviä ja tyylikkäitä pelaajia kuin mitä Modano parhaimillaan oli.

    Kaikkien aikojen paras jenkki? Itse olen aina ja ikuisesti Pat Lafontainen fani, mutta uran pituutta ja yleistä merkitystä juuri jenkkikiekolle katsottaessa on Mike Modano nostettava kaikkien aikojen parhaaksi.

  5. JussiK kirjoittaa:

    Tyytyy ajelemaan Fordilla, heh. Ei kuitenkaan vissiin mikään halvin malli… :)

    Pisti tuossa yhdessä haastattelussa korvaan, että tuolla 50:n maalin kaudella myös hän oli sivussa peleistä aivotärähdyksen takia. Vain kaksi peliä, mutta olikohan oireeton niiden jälkeen? Mies kuitenkin pelasi myös ranne murtuneena jne. Ajat olivat erilaiset silloin. Hieno mies, hieno pelaaja, vissiin kaikkien suosikki 90-luvulla.

  6. Vladek kirjoittaa:

    Paras jenkki …. hienoja pelaajia ja eri aikakausilta. Nostetaan esiin vielä Bryan Trottier Islandersin suuruuden ajoilta. 4 peräkkäistä Stanleytä ja vielä kaksi lisää lähes kymmenen kautta myöhemmin Pittsburgissa. Kahden passin miehenä ei ehkä täytä kriteereitä … mutta loistopelaaja.

  7. Jouni Nieminen kirjoittaa:

    Kiitos kommenteista kaikille.

    Pulla22:n kanssa samaa mieltä Joe Mullenista. Yksi parhaista amerikkalaispelaajista. Mullenin veljesten tarinan tekee vielä hienommaksi tausta. He tulivat New Yorkin Manhattanin vanhasta irlantilaiskaupunginosasta nimeltä Hells Kitchen. Ei tyypillinen jääkiekkoilijoitten kotipaikka.
    He oppivat luistelun rullaluistimilla aluksi.

    Bryan Trottier ei ollut kahden passin mies oikeastaan vaan intiaani, joka intiaanistatuksen kanssa saa itse valita asuinmaansa. Trottier oli kotoisin Saskatchewanista ja oli myös entinen WHL-pelaaja. Eli niin kanadalainen kuin voi olla.

    Bryan Trottierin isoisisä Patrice Trottier oli Kanadan viimeinen rekisteröity buffalonmetsästäjä. Nyt buffalon lihaa saa hyvin varustetuista elintarvikeliikkeistä.

  8. Juho (NHL on kulttuuria) kirjoittaa:

    Mahtava kirjoitus #9:stä. Kiitos.
    Taas on iso siivu NHL:n sielua haihtunut. Ikävä tulee.

  9. CHAOS kirjoittaa:

    HBO:n 24/7 tulee tänäkin vuonna! Jeeeeeeeeeeee! Viikoittain keskiviikkoisin rapakon takaista aikaa. Ensimmäinen jakso tulee ulos 14. joulukuuta ja viimeinen 4. tammikuuta. Kuola valuu…

  10. hoh kirjoittaa:

    Hehee, ei tosiaan mikään halvin malli se Miken Ford, tai en oo varma oliko se malli ollenkaan.

Kommentoi