Taistelu Stanley Cupista on alkanut tiukkojen ottelujen, vierasvoittojen ja värikkään jääkiekon merkeissä. Ottelusarjojen siirtyessä uusille paikkakunnille on aika muistella ensimmäisen neljän päivän tapahtumia. Tässä sekalainen kokoelma tilanteita ja mietteitä.
- – -
NHL-kauden parasta jääkiekkoa pelataan juuri nyt. Ensimmäinen kierros on samalla vaarallista aikaa ennakkosuosikeille. Moni meistä ennustaa suosikit voittajiksi, mutta ennustusten toteutuminen ei ole koskaan varmaa.
Ensimmäisellä kierroksella voi tapahtua vielä mitä tahansa. Kun playoffseissa mennään syvemmälle, hyvät joukkueet alkavat erottua, mutta ei vielä alussa.
Esimerkiksi Montreal Canadiens, joka oli runkosarjassa 33 pistettä Washington Capitalsia jäljessä. Habs oli todella lähellä voittaa toisen ottelun Washingtonissa. Se olisi voinut olla todella kohtalokasta suurelle ennakkosuosikille, joka onnistui pääsemään tasoihin ja ratkaisemaan jatkoajalla.
- – -
Jatkoaikamaaleja. Stanley Cupin playoffseissa ei enää nähdä rankkarikisoja. Jatkoaikaa pelataan niin kauan kun maali tulee.
Tässä Tomas Plekanec Game 1:ssä Washingtonia vastaan torstaina.
Mikael Samuelsson tässä Vancouverissa samana iltana. Ainoa Stanley Cup-sormus `Nucksin pukukopissa. Hyvä hankinta.
San Jose Sharksin oli pakko saada Colorado-sarja tasoihin perjantaina. Devin Setoguchi hoiti homman.
Washington Capitalsin oli PAKKO saada Montreal-sarja tasoihin lauantaina. Viimeistään nyt on aika huomata, miten loistava pelaaja Nicklas Bäckström on Capsille. Tässä jatkoaikamaali. Hattutemppu samalla.
Anze Kopitar teki Canucks-Kings sarjasta mielenkiintoisen ratkaisemalla Game 2:n jatkoajalla lauantaina.
- – -
Tosi kyseessä. Playoffseissa ei nähdä tappeluja juuri koskaan. Paljon jälkitilanteissa tönimisiä, tuomarilinja tuntuu muutenkin löysemmältä jälleen kerran.
En yleensä pidä NHL-tappeluista, joissa kaksi ammatikseen hanskansa tiputtavaa pelaajaa ottelee pitääkseen itsensä kokoonpanossa ja varmistaakseen tilipäivänsä kahdesti kuussa.
Mutta kun Scott Gomez ja Tom Poti pudottavat hanskansa ja ottelevat tosissaan. Tässä on tappelu oikeasta syystä. En muista koskaan nähneeni Potin tappelevan. Nämä kaksi ovat tietenkin kavereita USA-jääkiekon kautta. Playoffseissa ei kavereita tunneta.
Hyvä tappelu.
Capsin nousun sanottiin pelin jälkeen saaneen potkua tästä Tom Potin tappelusta.
- – -
Ovie jää nollille. Alexander Ovechkin ei saanut aikaan yhtään laukausta kohti maalivahtia Game 1:ssä Montrealia vastaan. Habsin pelaajat onnistuivat blokkaamaan kuusi ja kolme meni ohi maalin. Tämä oli todellinen harvinaisuus, jollaista emme varmasti tule näkemään enää tänä keväänä.
Ovechkinilla oli yksi ainoa peli ilman laukauksia aikaisemmin kaudella ja kolme aikaisemmin NHL.-uralla.
- – -
Antti Niemi imuroi. Tätä maalia ei ole mukava laittaa blogille, koska Niemi pelasi hyvän ottelun Nashvilleä vastaan. Maalivahtia ei voi syyttää kun omat tekevät vain yhden ainoan maalin.
Moni uskoo Pekka Rinteen pystyvän varastamaan tämän pelisarjan yksinään Nashvillelle. Se olisi aikamoinen yllätys.
- – -
Sid The Kid. Viisi tehopistettä kahdessa ensimmäisessä playoffottelussa tehnyt Pittsburgh Penguinsin kapteeni teki perjantain ottelussa tilanteen, josta puhuttiin kaikkialla.
Kun peliä oli enää vähän yli neljä minuutti jäljellä, Crosby vei kiekkoa Ottawan maalin takana päällystakki Jason Spezza kintereillään kolmeen kertaan maalin takaa, etsien samalla sivusilmällä syöttöpaikkaa. Sitten Crosby kaatui ja antoi syötön ottelun voittomaaliin puolustaja Kris Letangille.
Paras syöttö NHL:ssä tällä kaudella, tai ainakin samassa sarjassa muutaman Sedin-to-Sedin syötön kanssa.
- – -
Urpo-Andy. Ottawa Senatorsin Andy Suttonin taklaus Pittsburghissä oli mielestäni turha, väkivaltainen, mutta NHL-standardien mukaan kuten tiedämme, ihan puhdas taklaus. Andyn kyynärpää osui Jordan Leopoldin päähän lähettäen tämän aivotraamaosastolle, mutta Jordanin oma vika, kun ei pitänyt päätään pystyssä playoffseissa.
Tämä on ainakin NHL:n virallinen kanta asiaan. Se on ok.
Mutta en pitänyt tyylikkäänä sitä, miten kivitalon kokoinen Andy Sutton uhmaili Pittsburghin sanomalehden toimittajalle jälkeenpäin. Tämä sama Andy, joka muutama vuosi sitten Edmontonissa juoksi karkuun luistimet jalassa kun Georges Laraque tuli asettamaan vastuuseen vähän samanlaisesta toiminnasta jäällä.
- – -
Tomas Vanek loukkaantuu. Boston Bruinsin Johnny Boychuk löi aika kovaa mailallaan Buffalo Sabresin maalitykkiä aiheuttaen loukkaantumisen.
- – -
No Sex. No Drugs. Just Hockey. Ryhmä pitkätukkaisia heavy-muusikkoja istuu tätä kirjoitettaessa jossain Brittiläisen Kolumbian vuoristotiellä keikkabussissaan matkalla kohti seuraavaa konserttia Vancouverissa.
Kävin perjantaina katsomassa Sonata Arctican keikan Edmontonissa. Yhtye on käynyt kaupungissa aikaisemminkin ja oli mukavaa nähdä suomalaisorkesteri soittamassa, innostuneitten kanadalaisfanien laulaessa mukana. Monet olivat pukeutuneet kiertuepaitoihin, joiden selässä näkyi komeasti kaksi Suomen siniristilippua.
Minäkin vedin kiertuepaidan päälleni. Kotiväki varoitti, että muu yleisö voi luulla huumepoliisiksi, koska en ole coolin näköinen enkä pitkätukkainen. Niinpä valepuku.
Mitä en tiennyt yhtyeestä oli se, että he ovat todella innokkaita ja asiantuntevia jääkiekon seuraajia. He kertoivat Kanadan rundinsa aikana katselevansa Stanley Cup-pelejä aina aamupäivän soundcheckin ja illan esiintymisen välillä joko keikkabussin satelliitti TV:stä tai kuten Edmontonissa, paikallisesta hotellista otetussa päivähuoneessa.
Olen aina tiennyt suomalaisten NHL-seuraajien asiantuntemuksen tason olevan kovan. Sehän näkyy jo tällä blogillla, jossa kommenttien taso jatkuvasti menee yli itse postausten, heh.
Jääkiekkoilijoitten ja rokkareitten välillä on aina vallinnut tietynlainen yhteys. Moni NHL-pelaaja olisi mieluusti rokkari ja moni muusikko NHL-pelaaja. Brad Lukowich vietti kesän Nickelbackin roudarina. Jere Lehtinen käy Sonatan keikoilla Texasissa tai kesäisin koti-Suomessa.
Täällä jääkiekon kotimaassa tietenkin tosielämän jääkiekkotarinoita kerrotaan suosituissa lauluissa. Kirjoitin tarkemmin Bill Barilkon katoamisesta vanhalla blogilla.
Tässä toinen esimerkki. NHL-pelaajat esiintyvät videoilla. Kuten esimerkiksi tässä. Albertassa NHL-pelaajia voi bongata country-videoista, kuten muutaman Calgary Flamesin miehen tästä klassikosta tai tästä hyviä neuvoja kaikille naimisissa oleville antavasta laulusta. Itse Don Cherry kävi tuomassa aterian The Tragically Hipin videolla.
Coolimpaa Rock-yhtyettä ei ole kuin Sonata Arctica. Henkka, Tony, Tommy, Marko, Elias ja yhtyeen teknikko Ville. You Rock!
- – -
Vegas, Baby. Seuraavat NHL-blogin postaukset tulevat Nevadan autiomaasta, kaukaa jääkiekon sydänmailta. En itse päätä enää lomieni ajankohdista ja mikäpä olisi sopivampi paikka viedä kahden vaippaikäisen lapsiperhe lomalle kuin mafian hallitsemaan, keskellä erämaata sijaitsevaan kaupunkiin, jossa kaikenlainen uhkapeli ja laillinen prostituutio rehottavat.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.
Lähteet: CBC Hockey Night in Canada, Edmonton Journal, Sun Media, TSN, ESPN.com.
18. huhtikuuta 2010 kello 20.06
Kaukana jääkiekon sydänmailta (Vegas)
Hyvää luettavaa taas kerran!
18. huhtikuuta 2010 kello 20.23
Erittäin viihdyttävää jääkiekkoa ovat play-offsit olleet, varsinkin Buffalo – Boston sarja, jota on tullut seurattua vähän enemmän. Paljon taklauksia, torikokouksia ja jännittäviä loppuhetken tilanteita. Onneks taas ensi yönä jatkuu!
PS. Petteri Sihvonen teki itsestään taas vaihteeksi itsestään pellen kun meni väittämään SM-liiga pelejä paremmiksi kuin NHL otteluita.
http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/sm-liiga/sihvonen-jaakiekko-palloperheen-tyhma-aparalapsi
PPS. Onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota noihin jäähyaitioihin, joiden ovet ovat auenneet erittäin vaarallisesti jo pariin otteeseen (esim. tuo Suttonin taklaus). Luulisi nyt, että maailman parhaassa liigassa voidaan hommata edes kunnon ovia jäähalleihin….
18. huhtikuuta 2010 kello 20.31
Nicklas Bäckströmistä voisi oikeasti kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Ensimmäiseksi, kun Bäckströmiä miettii, tulee mieleen totta kai ne kädet, ne kädet, ne kädet… voi kunpa Olli Jokisellakin olisi tuollaiset.
Niillä käsillä Bäckis pystyy vatkaamaan kermaa ja se on upeaa katseltavaa. Jos on Datsyuk yksi senttereistä, jonka oveluutta ja yllätyksellisyyttä on uskomaton katsoa, on Bäckström, tällä hetkellä 22-vuotias ruotsalainen, kasvamassa melkoiseksi virvelöijäksi.
Bäckiksellä on siis samenttisen pehmeät kädet, nöyrä puolustussuuntaan ja yllättävän vahva kamppailija (Tätä ei monet huomaa ja siitä Bäckströmiä aliarvioidaan. Toki, vasta äskettäin, täksi kaudeksi voimaa on tullut kunnolla ja sen huomaa). Ja se rannelaukaus. Terävä kuin teroitettu lyijykynä. Jatkoaikamaali Monttua vastaan on siitä malliesimerkki. Tilaa ja aikaa Bäckström tarvitsee vain minimaalisen vähän, niin nopeasti se lähtee – ja tarkasti.
Lähtökohta AO:n kanssa pelaamiseen on toisaalta helppo, toisaalta vaikea. Pääset pelaamaan ihmiskuulan kanssa, joka vetää rock’n rollia ja on erittäin vaikeasti pysäytettävissä. Toisaalta, paineita on ja AO säntäilee välillä minne vain, jne.
En usko, että olen kovinkaan väärässä, jos sanon, että Bäckström on tällä hetkellä NHL:n TOP5-senttereiden joukossa. Crosby, Bäckström, H.Sedin, Parise, Datsyuk on minun järjestys. Sori Geno, peli on välillä raakaa.
—
AO:lla oli ekassa pelissä Monttua vastaan mukanaan kyllä todella tylsä, nysä kynä. Hyvin toki Monttu puolustukin, kolmella kaverilla, joten ei se helppoa ole, kun vartijat hengittävät jatkuvalla syötöllä niskaan.
—
Tänään ajattelin tsiigata Yotes@Wings ja Devils@Flyers.
Wingsiltä hieno petraus toisessa pelissä. Zetterberg, Filppula ja Datsyuk – huikeita playoff-pelaajia. Yotesia käy sinänsä sääliksi, koska himputti soikoon – hekin pelaavat hyvin. Mutta. Kun sinua on vastassa maailman ylivoimaisesti paras jääkiekko-organisaatio, keksit loppuvat. Siltikin. Wings sai varmasti boostia kotipeleihinsä, mutta kortit jaetaan taas uudestaan.
Devils ja Flyers vääntävät huikeaa sarjaa. Se intensiteetti on jotain tulikuumaa. Mielestäni Flyersin hyökkäys on hivenen parempi kuin paholaisten, mutta Devilsillä on yksi suuri täsmäase Kovalchukissa. Parise on playoff-pelaaja, kerroinko jo? Boucher on pelannut loistavasti, miettii missä dissaus-keskiössä kaveri pelaa.
Pronger and Chara – NHL:n päälliköt. Huikeat kivitalot, jotka ovat elintärkeitä joukkueilleen.
Tuukka Rask. Loistavaa lukemista. Rauhallisen tyyni, äärettömän hyvä keskittyjä ja tilanteiden nollaaja. Suomen tuleva ykkönen maajoukkueessa. Toronto Maple Leafsilta jälleen kerran yksi hieno siirto. Toisaalta, eihän Leafsissa kukaan onnistu. Ja tämä ei ollut vitsi.
—
Pidä lippu korkealla, Jouni. Keväästä ei voi olla pitämättä. On tämä fantastista. Blogisi on maailman paras lievästi sanottuna. No question about it.
18. huhtikuuta 2010 kello 20.34
Suttonin taklauksesta sen verran, että haastattelu on kyllä hölmö, mutta toimittajan ja pelaajan välisissä sanailuissa jälkimmäisen saa lähes aina näyttämään huonolta mikäli haluaa. Lopulta turhahan tuosta on jälkikäteen jankata kun mitään rangaistusta ei tullut jäällä tai kabineteissa, mutta Pittsburghin toimittajalla on toki omat intressinsä hämmentää soppaa.
Tortorella mm. on osoittanut ettei kommunikointi valmentajillakaan aina riitä ikäviä asioita käsittelemään.
Kyynärpäätaklausta tuosta ei tosiaan saa, sillä on vaikea kuvitella millä muulla tavoin taklaukseen voisi tulla, kuin pitämällä kädet vartalon sivuilla. Pituusero ja huono asento johtavat ikävään osumaan. Ryntäyksen tuosta olisi voinut korkeintaan tuomita.
Tilanteessa 1-1 playoffeissa ei mielestäni kyseinen pusu ole lainkaan liioiteltu ja osansa näytelmässä oli myös Leopoldilla. Ottawa on viimein panostanut fyysisyyteen ja juuri näillä pommeilla se pyrkii Pensejä pehmittämään. Harjoituskaudella tai 7-0 tilanteessa tilanne olisi voinutkin olla ns. turha.
Sutton on tällä kaudella pelannut fyysisemmin ja myös joutunut puhtaistakin taklauksistaan nahistelemaan, joten en tiedä miksi aiempien kausien pehmoilu enää rasittaisi miehen peliä. Sutton-Dupuis aiemmin kaudella oli ruma ja turha, mutta valtaosa miehen muista tööteistä edustavat juuri sitä mille luulisi nykyiselläkin ylianalysoinnin aikakaudella olevan tilaa. Enemmän ihmettelen etteivät vastustajat vieläkään ole tiedostaneet Suttonin laidassa kiekollisena viilettävälle pelaajalle muodostamaa uhkaa.
On eri asia osua päähän kuin tähdätä siihen, vielä kun osuma tulee sivusta ja ihan laidan vieressä, eikä esim. selkään metri laidasta. Näihin pitäisi kiekollisen pelaajan vaan pystyä NHL:ssä varautumaan, vaikka muuten törkeimpiä pyrittäisiinkin kitkemään.
Vanekin menetys pidemmäksi aikaa saattaa vielä ratkaista Buf-Bos-sarjan, sillä sen verran kovaan vireeseen mies pääsi loppukaudesta, eikä Raskin taakse juuri sen helpommin kiekko mene kuin Millerinkään.
18. huhtikuuta 2010 kello 21.33
Kiitoksia jälleen asiallisesta postauksesta. Blogia tullut seurailtua vuodenpäivien verran. Pidä taso yllä jatkossakin.
Jääkiekkoaiheisista kanadalaisbändien biiseistä täytyy mainita vielä Rheostaticsin debyytiltä löytyvä mainio Ballad of Wendel Clark.
Ja Hipistä sen verran, että on varsin pätevä orkesteri kaikin puolin.
18. huhtikuuta 2010 kello 23.11
Kiitokset Jouni viittauksista rock-musiikin ja NHL:n väliseen yhteyteen – todella mieltä lämmittävää luettavaa. Itselläni on myös ollut kunnia soittaa Kanadassa, ja esim. Canadian Music Weekillä oli Torontossa pari vuotta sitten todella mielenkiintoiset ja pitkät takahuonekeskustelut NHL:stä ja jääkiekosta paikallisten sekä winnipegiläisten bändikollegoiden kanssa. Aika moni myös suomalaisista NHL-pelaajista on nähtävästi raskaan musan ystäviä, mitä nyt median välityksellä on sellaista kuvaa saanut.
19. huhtikuuta 2010 kello 3.06
Crosbyn kiemurat oli ihan näyttävät, mutta syöttö ei mielestäni mikään ihmeellinen, perus siirto viivaan.
Bäckström on kyllä ihan superukko. On ollu pitkään aliarvostettu, vaan koska pelaa Ovien kanssa, vähän sama tilanne kun Marc Savardilla, jonka taidot pääsivät kunnolla otsikoihin vasta Bostonissa. Aikasemmat ketjukaverit kun oli Iginla ja Kovaltchuk. Bäckströmillä on ihan maaginen peliäly, ihan vastaavia uskomattomia syöttöjä jakelee, kun Crosby tai Sedinit. Ja ne kädet! Ja sata pojoa kertoo jo jotain. Vähän tulee Foppa mieleen, ei läheskään yhtä fyysinen, mutta samanlainen lättykone ja kieputtelija. Hemmetin ruotsalaiset.
Mike Richards on kans kova äijä, runkosarjassa hyvä, mutta tärkeissä peleissä jopa loistava. Oli hyvä olympialaisissa, ja aina poffeissa..
19. huhtikuuta 2010 kello 9.20
Ensimmäisen pelin hörpyn jäljiltä petrannut Antti Niemi nollasi hienosti Smashvillen ja otti samalla Chicagon ensimmäisen playoff-nollapelin sitten vuoden -96 ja Belfourin. Pieni playoff-kevennys vielä http://blackhawks.nhl.tv/team/console.jsp?catid=894&id=66755
19. huhtikuuta 2010 kello 10.26
Katsoitteko Crosby vihaajat Pens-Ottawa game 2? En itsekkään ole mikään erityinen Crosby fani, mutta kyllä kaveria vain on ihailtava. Ja samalla on ihmeteltävä miksi jotkut vieläkin pitävät häntä suuresti yliarvostettuna.
Kaveri on jo ehtinyt voittamaan käytännössä kaiken mitä kiekossa voi voittaa ja osoitti mielestäni loistavasti Game 2 minkä takia hän on ne ansainnut. Ottelun tulos 2-1, Crosbyn tehot 1+1, pelasti maaliviivalta kiekon kun se oli jo Marc-Andreen ohittanut, kun Leopold niitattiin oli Crosby ensimmäisenä Pittsburghin miehenä paikalla, kokonaisuutena loistava all-around peli Crosbyltä.
Niin, ja onko joku jo näyttänyt Spezzalle mihinkä se kaveri meni voittomaalissa?
19. huhtikuuta 2010 kello 10.43
Myös AO on esiintynyt musiikkivideolla: http://www.youtube.com/watch?v=WvY0o5xvsC4.
19. huhtikuuta 2010 kello 14.27
Moro!
Ben Suuri, pieni korjaus. Parise ei ole sentteri, vaan vasen laita.
19. huhtikuuta 2010 kello 16.29
Crosbyn syöttö ei todellakaan ollut mikään maaginen. Perus -syöttö viivaan kun ei löytänyt muuta syöttöpaikkaa.
Kuinkahan monta kertaa esim. Saku koivu on pyörinyt maalin takana pakki niskassa ja antanut sitten jonkun oikeasti hienon syötön takakulmalle..
Suttonilta loistava taklaus, Leopoldi tulee laidan vierustaa pää perseessä.. tyhmyydestä sakotetaan..
Suttonin tehtävä joukkueessa on puolustaa ja taklata. Mitä muuta Sutton olisi voinut tilanteessa tehdä.. Hän tulee tilanteeseen hyvin, ja puhtaasti. Paljon pahemminkin olisi voinut käydä, jos taklaajana olisi esimerkiksi vaikka ollut joku Marchment
Suttonin pelin jälkeisistä asioista en tiedä ja varmasti voisi useamminkin tapella, mutta tuo taklaus oli erittäin hyvä pommi.
Ottawanhan on pakko koittaa horjuttaa Penssejä fyysisellä pelillä, koska Pittsburgissa on joukkue täynnä sukkia..
19. huhtikuuta 2010 kello 19.04
Ben Suuri, pieni korjaus. Parise ei ole sentteri, vaan vasen laita.
Joo, kävi pieni lapsus.
Laitetaas lista seuraavaksi tällaiseen kuntoon. Tämän hetken tilanne senttereiden välisessä: Crosby, Bäckström, H.Sedin, Malkin, Zetterberg
Pakko kyllä toivoa, että Losi etenee seuraavalle kierrokselle. Ensinnäkin loistavan pelirohkeuden ilmentymä, Drew Doughty ja sitten oman kriitikin alla ollut Anze Kopitar ovat joukkueen johtotähdet, joille suon mieluummin menestystä kuin Sedinien operoimalle nucksille.
19. huhtikuuta 2010 kello 20.44
Moi Jouni!
Play offs -parien kohtaamiset ovat olleet mielenkiintoista seurattavaa ja tarjonneet mukavia yllatyksia. Ei ole huono asia, etta etukateen ajatellen nimettomammat ‘underdog-jengit’ panevat luuta kurkkuun nimivahvoille vastustajilleen. On erityisen herkullista katsoa, miten Yotes pelaa. Toivon myos, etta Montreal ei kadota momentumia vaan vaantaa sarjan Capseja vastaan itselleen. Henkilokohtaisesti en piittaa erityisesti Washingtonista enka varsinkaan Ovetckynista, joka on selvasti mielialapelaaja. Backstrom on sen sijaan tehnyt minuun vaikutuksen. Han on mielestani talla hetkella play offsien merkittavin hyokkaaja Sid the Kidin jalkeen. Molemmat pystyvat ratkaisemaan pelit joukkueensa eduksi vahvalla henkilohtaisella panoksellaan. Samaan hengenvetoon kysyn, mihin ovat kadonneet Sedinien kaksosten tehot play offseissa? Ehka heita pidetaan nyt tarkemmin, en tieda. Uskon, etta heidan mukanaan kaatuu tai jatkaa Vancouver. Juuri talla hetkella loisin vetoa, etta Kings menee jatkoon ja Sedinit jaavat odottamaan tuhkapilven haihtumista Euroopassa paastakseen lomille ‘kotiin’ Ornskioldsvikiin.
Oli myos mielenkiintoista seurata eilen illalla telkasta suomalaisvahtien ‘kaksintaistelua’, kun Predators ja Blackhawks ottivat mittaa toisistaan. Molemmat veskarit torjuivat erittain hyvin. Suomi oli hyvin esilla
.Ei ollut Rinteen vika, etta kaksi maalia meni selan taakse. Mutta ei ollut myoskaan vain Antti Niemen ansiota, etta hanen taakseen ei mennyt yhtaan kiekkoa. Tosin kuin seuran logo, predatorsien hyokkays oli hampaaton. Odotin enemman painetta Niemen maalille.
Niemen pelaama nollapeli muuten noteerattiin selostajien toimesta korkealle: edellisesta Blackhawksien play off -nollapelista olikin jo aikaa. Ed Belfour kykeni samaan ja vuosi oli silloin 1996, ellen vaarin kuullut.
Jouni, hyvaa lomaa sulle ja perheellesi. Olin vahan yllattynyt lomakohteestanne. Olit nakojaan itsekin
.+++
20. huhtikuuta 2010 kello 0.35
Tuli musiikki-NHL-yhteyksistä mieleen, että kuinkahan moni on kuullut kanadalaisen punk-pändi Propagandhin Dear Coach’s Corner -kappaleen?
http://www.youtube.com/watch?v=EwsAruHCHHw
20. huhtikuuta 2010 kello 1.44
Kappas toinenkin Juho linjoilla. Joo tuo Propagandhin Coach´s Cornerin intro on kyllä mainio! ”We´re talking about saving the world and all that stuff… Let´s talk hockey!”
20. huhtikuuta 2010 kello 9.16
Parasta puck rockia: http://www.youtube.com/watch?v=nkOisFXymtQ
20. huhtikuuta 2010 kello 9.56
Eipä kovin kauaa enempää Brucen pinna kestänyt Theodorea kuin viime vuonna.
Tosiaan mainio juttu, ettei A.Niemi antanut huonosti luetun tilanteen sekoittaa peliään. Wings taitaa olla vaan niin paljon parempi joukkue, joka vielä pelaa hyvin, ettei jatkoon menijästä taida olla epäselvyyttä. Toivotaan ja uskotaan, että molemmat suomalaiset jatkavat puiden välissä mainioita otteitaan.
Samaa mieltä Yotesin pelistä. Sen mitä aavituksen pätkivästä streamista sai tolkkua niin kyllä joukkue pelaa todella työteliäästi ja pelottomasti. Brytzgalov oli erinomainen game3:ssa, aivan samaa ei voi sanoa Howardista. Ilja olis voinut vielä torjua Filinkin maalin… eli parannettavaa on, heh!
Mitä ”ihmettä” taas tapahtuu San Josessa…
Kyllä Losin draivi lähettää Sedinit&Co:n kesälomille! Ei taida Nucks kuitenkaan aloittaa seuraavaa ottelua Raycroftilla.
20. huhtikuuta 2010 kello 14.50
Jounilta kysyisin sellaista, että minkälaiselta elämä Edmontonissa maistuu. Ja oletko asunut P-Amerikassa jossain muussakin kaupungissa kuin Edmontonissa?
Jaksaako kiekko vielä kiinnostaa Edissä, kun Stanley-Cup -ranin jälkeen on tullut vetistä pyyhettä naamalle. Voisi kuvitella, että Väinön ja Kurrin aika loi aika vahvan siteen Oilersiin.
Ja muutakin tarinaa ja juttua voisit kertoa Edmontonista, esimerkiksi sitä, mitkä ovat kaupungin hyvät ja huonot puolet sinun mielestäsi?
22. huhtikuuta 2010 kello 9.15
Kiitos kaikille tännekin kommenteista.
Ben Suuri, kirjoitan lähitulevaisuudessa Edmontonin NHL-jääkiekosta varmaankin muutaman jutun, koska Oilersilla on ykkösvaraus kesän draftissä ja Edmontonissa tapahtuu muitakin asioita. Viime viikolla Sheldon Sourayn vaatimus päästä pois ja tuleva jäähallihanke esimerkiksi.
Sourayn ex-vaimolla on täällä Las Vegasissa todella isosti mainostettu yläosaton show jossain hotellissa.
Jääkiekon suosio ei Edmontonin kaltaisessa kiekkokaupungissa pahemmin putoa, vaikka Oilers onkin ollut surkea. Paljon parempi tulevaisuus on jo varattuna.
Olen asunut aikaisemmin jonkin aikaa Vancouverissa ja Kelownassa. Edmontonin hyvä puoli on mukavat ihmiset, huono puoli ankara ilmasto.