20,743 kilometrin pelikiertue. Onko Ottawa Senators otettava tosissaan 8 voiton putken jälkeen? Albertan alamäki. Moose vetää paidan silmilleen. Georges Laraquen Tukholman matka ei onnistunut. Tässä 10 NHL-aihetta lauantain kunniaksi.
- – -
1. 20, 743 kilometriä. Vancouver Canucks on juuri voittanut kuusi ottelua peräkkäin. Kuudes voitto tuli kotona GM Placessa keskiviikkona. Seuraavaksi `Nucks pelaa kotihallissaan vasta maaliskuun 13. päivä.
Canucks lähti NHL:n historian ainakin teoriassa pisimmälle pelikiertueelle, joka alkaa lauantaina Torontosta. 14 ottelua ja 20, 743 kilometriä lentomatkoja. Syynä reissailuun on tietenkin se, että Canucksin kotihallia tarvitaan Vancouverin talvikisoissa ja heti niitten jälkeen alkavissa paralympialaisissa.
Välillä joukkue hajoaa Minnesotassa helmikuun 15. pelatun ottelun jälkeen olympiatauon ajaksi. Olympialaisten lopussa Canucksit kokoontuvat Vancouverissa pitämällä kahden päivän minileirin. Sitten kiertue jatkuu ottelulla Columbuksessa maaliskuun 2. ja päättyy Phoenixissä maaliskuun 10.
Erittäin mielenkiintoista seurata, miten Canucks selviää tästä historiallisesta koitoksesta.
Palkinto tulee runkosarjan lopussa: Vancouver saa pelata 10 viimeisestä 15 pelistään kotona.
- – -
2. Ottawa Senators. Kahdeksan voittoa peräkkäin. Valmentaja Cory Clouston on tehnyt erinomaista työtä. Tämä ryhmä pelaa yhteen, tekee aina enemmän töitä kuin vastustaja, maalivahtipeli on rautaa.
Juuri nyt Senatorsilla menee todella hyvin.
Chris Phillips ja Anton Volchenkov pelaavat tehokkaana shutdown-pakkiparina, Mike Fisher on NHL:n parhaita kakkosketjun senttereitä, Daniel Alfredssonin ja Jason Spezzan paluu on antanut joukkueelle ylimääräisen piristyksen.
Milan Michalek karvaa hyvin. Nuori Nick Foligno on kehittynyt erinomaisesti. Brian Elliott maalilla on ollut loistava.
Maalivahti Pascal Leclaire sai Mike Fisherin ampuman kiekon päähänsä harjoituksissa New Yorkissa tammikuun 14. Hänen odotetaan palaavan pelikuntoon viikon aikana aivotärähdyksestä toivuttuaan.
- – -
3. Öljyn ennätys. Edmonton Oilers on hävinnyt 12 ottelua peräkkäin, 19 viimeisistä 20 pelaamastaan. Ensimmäistä kertaa seurahistoriassa Oilers on NHL:n sarjataulukon viimeisenä.
Edmontonin tulevaisuus näyttää paljon paremmalta. Mutta sinne on pitkä matka.
Mikään ei onnistu Öljyltä juuri nyt. Olin maanantaina katsomassa Chicago Blackhawksin ja Oilersin peliä edeltänyttä verryttelyä. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt NHL-verryttelyssä niin selvästi kumpi voittaa ottelun kuin sitä katsellessani.
Torstaiaamuna pelipäivän aamuharjoituksissa jäälle tuli vain 12 pelaajaa. Tunteja myöhemmin Oilers hävisi St. Louis Bluesille. Blues sai aikaan vain yhden laukauksen kolmannessa erässä. Se meni maaliin ja Blues voitti 2-1.
Edmontonissa fanit toivovat nyt, että Oilers häviää kaikki loput 30 peliään ja pääsee siten ykkösenä varauslottoon voidakseen varata Taylor Hallin. Kansalaiset ovat kyllästyneet 8-10 sijaan joka kevät. On parempi hävitä oikein kunnolla ja päästä siten varaamaan tulevaisuuden pelaajia korkealta.
Tämä on asia, jota en ole koskaan elämässäni päässyt todistamaan. Kokonainen jääkiekkohullu kaupunki, joka kollektiivisesti toivoo NHL-joukkueensa häviävän mieluusti vaikka jokaikisen jäljelläolevan ottelun.
Calgary Flames-peliä lukuunottamatta tietenkin.
Maanantaina kaupunkiin saapuu NHL:n toiseksi huonoin joukkue Carolina Hurricanes. `Canes on pelannut ihan viime ajat vähän paremmin. Niin outoa kuin se onkin, osa edmontonilaisyleisöstä tulee tuossa ottelussa kannustamaan Carolinaa.
Carolina Hurricanes on Oilersin pahin vihollinen taistelussa Taylor Hallista.
Dustin Pennerin peli on pudonnut samaa tahtia koko Oilersin pelin kanssa. Penner on yksinkertaisesti väsynyt. Häntä on hyvien otteitten vuoksi palkittu runsaalla jääajalla. TOI on noussut yli 4 minuuttia viime kaudesta.
- – -
4. Cowtown Blues. Calgary Flames on hävinnyt yhdeksän ottelua peräkkäin. Flames on pudonnut playoffpaikalta sarjataulukossa. Edmonton pelaa lauantaina Flamesia vastaan Calgaryn Saddledomessa. Jomman kumman tappioputki siis tulee päättymään.
Maailmanluokan maalivahti, kolme Kanadan olympiajoukkueeseen ehdolla ollutta pakkia, yksi NHL:n dominoivimmista voimahyökkääjistä. Calgaryssä ei ole ollut ykkösluokan ykkösketjun sentteriä kaiketi sitten Joe Nieuwendykin, joka lähti pois vaihdossa Jarome Iginlaan.
Iginlan kaltaisen voimahyökkääjän on vaikea luoda mahdollisuuksia itselleen hyökkäyksissä ilman kunnon sentteriä. TSN:n Pierre McGuire käyttää aina esimerkkinä NHL:n lähihistorian parasta power forwardia tästä asiasta puhuttaessa. Kun Cam Neely pelasi Bostonissa Craig Janneyn kanssa hän oli ok. Kun Cam Neely pelasi Adam Oatesin kanssa, hänestä tuli supertähti.
Hyvä sentteri pystyy syöttämään kiekon voimahyökkääjälle oikeaan aikaan. Iginla/Neely voi käyttää lihaksiaan oikealla tavalla hyväkseen.
Lauantainen Albertan taistelu on ehdottomasti tärkeämpi ottelu Flamesille kuin Oilersille. Calgaryn jääminen playoffsien ulkopuolelle tällä joukkueella olisi hirvittävä katastrofi.
Hieno maali puolustaja Mark Giordanolta Phoenixissä torstaina.
Calgary Flamesin seuraennätys peräkkäisissä häviöissä on kaudelta 1985-86, 11 häviötä. Häviöt tulivat vuodenvaihteen molemmin puolin, välissä Flames ehti voittamaan vierailleen Moskovan Dynamon, jatkaakseen häviöitä heti sen jälkeen muille NHL-joukkueille.
GM Cliff Fletcher teki pari oivaa siirtoa häviöputken jälkeen ja Flames nousi vielä seuraavana keväänä Stanley Cup-finaaliin.
- – -
5. NHL ei päästä Shorshia Tukholmaan. Montreal Canadiensin poiserottama Georges Laraque halusi mennä pelaamaan työsulkuvuodelta tuttuun Tukholman AIK:hon. Hän oli valmis pelaamaan ilmaiseksi, jos AIK maksaa matkat, kämpän ja ruoat. Georges on vegaani, joten hänelle ei tarvitse edes ostaa kalliita liharuokia.
Montreal Canadiens maksaa täyden palkan kauden loppuun saakka sekä todennäköisesti tulee maksamaan kaksi kolmannesta ensi kauden palkasta ostaessaan Laraquen viimeisen vuoden ulos kauden jälkeen.
Mutta NHL ei päästä miestä lähtemään Aftonbladetin mukaan. Käsittämätön juttu.
Habsin GM Bob Gaineyn ilmoitettua Laraquelle, ettei tätä enää haluttu joukkueeseen keskellä pelikautta oli varmasti kova paikka ammattilaisurheilijalle. Ei waiver-listalle, ei yritystä vaihtaa toiseen seuraan. Vain käsky mennä kotiin.
Georges ei pitänyt ajoitusta hyvänä Haitin tapahtumien vuoksi, mutta voidaan ajatella, että jos joku henkilö NHL:ssä tietää ja tuntee tragedian ja surun, se on juuri sekä vaimonsa että tyttärensä menettänyt Gainey.
Edmonton Journalin Jim Matheson vertasi Georges Laraquea muihin Oilersissa uraa tehneisiin kovanaamalegendoihin. Laraquella ei ollut koskaan samanlaista ilkeyttä kuin Dave Semenkolla tai Dave Brownilla esimerkiksi.
Toisaalta hän ei koskaan viettänyt ylimääräisiä tunteja jäällä tehdäkseen itsestään tehokkaan pelaajan myös hanskat kädessä kuten Marty McSorley teki.
Jos Laraque haluaa palata NHL-kaukaloihin, hänen on pelattava ilkeämmin ja tehtävä paljon töitä sen eteen, että joukkue tarvitsee häntä jokaisessa ottelussa.
Georges Laraque on 33-vuotias. Hän pudotti hanskat suurella menestyksellä 130 kertaa NHL:ssä. NHL-ura saattaa olla ohi.
- – -
6. Davis Payne. Pari mielenkiintoista tiedonjyvästä St. Louis Bluesin uudesta päävalmentajasta. 39-vuotias Payne sai NHL-pestin oltuaan Bluesin AHL-joukkueen valmentaja.
Eli hänen tiensä Showhun on verrattavissa Dan Bylsman, John Andersonin ja Bruce Boudreaun palkkauksiin. Kaikki olivat AHL-valmentajia, joille organisaatiot antoivat mahdollisuuden nousta NHL-valmentajiksi sen sijaan, että olisivat palkanneet jonkun jo aiemmin liigassa valmentaneen.
Payne oli alunperin Edmonton Oilersin varaus vuodelta 1989. Kamloopsin kaupungista, Brittiläisen Kolumbian vuoristosta kotoisin ollut Payne pelasi yliopistokiekkoa Michigan Techissä. Kuuluisin saman koulun jääkiekkoilija kautta aikojen oli varmaankin Tony Esposito. Mark Recchi on kuuluisin Kamloopsista kotoisin oleva jääkiekkoilija.
Oilers ei tarjonnut sopimusta neljän ylipistokauden jälkeen.
Davis Payne pelasi ECHL:n Providencessa samassa joukkueessa Dan Bylsman ja Philadelphia Flyersia valmentavan Peter Lavioletten kanssa.
NHL:ssä hän pääsi pelaamaan 22 ottelua Boston Bruinsissa. Ensimmäisessä ottelussa vasenta laitaa pelannut Payne sai ketjukavereikseen Cam Neelyn ja Adam Oatesin, mutta hän ei ollut tarpeeksi hyvä pitääkseen pelipaikkansa 22 ottelua enempää.
Valmennusura alkoi ECHL:ssä, pelaaja-apulaisvalmentajana Greenville Grrrowl-nimisessä joukkueessa.
- – -
7. Vuoden tulokas. NHL:n runkosarjaa on vielä kolmisenkymmentä ottelua pelaamatta. Varteenotettavia Calder-palkinto ehdokkaita näyttää olevan muutama. Coloradon Matt Duchene. New York Islandersin John Tavares. Washington Capitalsin Semyon Varlamov.
Tässä vaiheessa annan oman ääneni Buffalo Sabresin 203-senttiselle puolustaja Tyler Myersille. Myers viettää 20-vuotissyntymäpäiväänsä ensi viikolla. Hän on uskomattoman ketterä luistelija todella isokokoiseksi mieheksi. Taitava kiekon kanssa.
Hyväksi NHL-puolustajaksi kehittyminen vie yleensä muutaman kauden. Siksi tulokaspalkintoa ei kovin usein ole voitu antaa pakille. Mutta Myers on poikkeuksellinen. Hän ei tee paljoa virheitä. Hän pelaa kuin kokenut veteraani.
Myers ratkaisi rankkarikisan todella taidokkaalla harhautuksella Tampaa vastaan marraskuun lopussa. Tuosta maalista puhutaan vieläkin.
- – -
8. Sveitsi olympialaisissa. Olympiakuumeen pahentuessa Sveitsin jääkiekkojoukkue ei ole saanut kovin paljoa palstatilaa. NHL:n ystäville tuttuja pelaajia joukkueessa ovat ainakin erittäin hyvä maalivahti Jonas Hiller Anaheim Ducksista, puolustaja Mark Streit New York Islandersista, puolustaja Yanick Weber Montreal Canadiensista sekä Anaheimin omistama pakki Luca Sbisa, joka pelaa WHL-kiekkoa Lethbridge Broncosissa.
Sveitsi pelaa Vancouverissa samassa lohkossa Kanadan, USA:n ja Norjan kanssa. Valmentaja Ralph Kruegerin johtama joukkue pitää ennen Vancouveria harjoitusleirin Winnipegissä. Leiri alkaa helmikuun 1. ja ohjelmassa on kaksi harjoituspeliä Valko-Venäjän kanssa.
Yksi NHL:n ystäville ehkä tuttu nimi Sveitsin joukkueessa on maan kansalaisuuden hankkinut Hnat Domenichelli. Domenichelli pelasi Jarome Iginlan kanssa samassa ketjussa A-junnukiekkoa WHL:n Kamloopsissa, junnujen MM-kisoissa vuonna 1996 Bostonissa ja vielä lyhyen aika Calgary Flamesissakin.
Domenichelli pelasi NHL:ssä Hartfordissa ja Minnesotassakin lyhyesti ennen uuden uran luomista Sveitsissä.
- – -
9. Moose pelaa paita silmillä. Viikon, ellei koko kauden huvittavin tilanne tuli torstai-iltana Phillyssä.
Atlanta Thrashersin Johan Hedberg sai hyvät naurut kaikilta heittäydyttyään rohkeasti irti päässeen Simon Gagnen eteen ja taisteltuaan hetken aikaa oman paitansa sokaisemana.
- – -
10. Karhu pommittaa yliopistot ja tuhoaa maapallon. Ja vielä, huvittava aihe NHL:n ulkopuolelta. Alaskan yliopiston jääkiekkojoukkue Nanooksin jäälletulofilmi on kyllä hurja.
Alaska on tietääkseni ainoa koulujoukkue maailmassa, joka joutuu jokaiseen vierasotteluun päästäkseen lentämään naapurimaansa eli Kanadan yli. Kaikki muut samassa sarjassa pelaavat joukkueet asuvat manner-USA:ssa.
- – -
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.
Lähteet: Edmonton Journal, Sun Media, TSN, Sportsnet, The Globe and Mail, ESPN.com, CBC.





30. tammikuuta 2010 kello 17.55
Kiitos uusimmasta kirjoituksesta.
Tylsänä henkilönä haluan kommentoida vain 10 sijan karhukevennystä, joka on kyllä melkoista tykitystä. Erikoistunnustus tulee kylläkin siitä että videon alkuun on valittu Alan Parsons Projectin Eye in the skyn alun kitaraosuus, joka on tullut tutuksi ja ihastuttanut monessa Minnesota Wildin rangaistuslaukauskoosteessa.
31. tammikuuta 2010 kello 0.03
Moi.
Kiitoksia hyvästä top 10:stä!
Paralympialaisten takia Nucksit pelaa seuraavan kotipelin 13.3
Mutta ei muuta kuin leppoisaa helmikuuta!!
31. tammikuuta 2010 kello 16.26
On se kumma jos Shorshia ei halajata päästää minnekään pelaamaan. ”We own you even when we don’t”.
Kiitos jälleen yhdestä syväluotaavasta kirjoituksesta.
31. tammikuuta 2010 kello 20.29
Hullu suomalaispäivä änärissä!
Tänään toteutui treidi, jonka ennustin jo marraskuussa tämän blogin viestiketjussa: Toronto treidasi Vesa Toskalan Anaheimiin vaihdossa J.S. Giguereen.
GM Brian Burke pisti samassa kaupassa lihoiksi myös Jason Blaken.
Mutta vielä Ducks-kauppaakin hurjempi oli Burken vaihtoruletti Flamesin kanssa: Olli Jokinen sai tutkaparikseen Niklas Hagmanin – loistava uutinen Leijonien olympiahaaveiden kannalta!
Preerialle matkasivat myös Ian White, Matt Stajan ja Jamal Mayers, kun taas toiseen suuntaan pelikassejaan raahaavat Dion Phaneuf, Fredrik Sjöström ja nuori prospecti Keith Aulie.
Aivan käsittämätön seitsemän pelaajan kauppa aikana, jolloin joukkueiden välistä pelaajien vaihtoa nähdään tuskin enää ollenkaan.
Outoa nähdä Phaneuf Toronton sinisessä nutussa. Huhhuh.
31. tammikuuta 2010 kello 23.17
Käsittääkseni Laraque voisi lähteä Eurooppaan, mikäli hän menisi waiversin läpi farmiin ja sieltä matkoihin. Oikeastaan sekin on siinä ja siinä CBA:n suhteen, mutta koska se on toiminut niin hyvin miljoonien ulostamisessa KHL:n suuntaan NHL/NHLPA ovat katselleet muualle.
Mies on kyllä liian kiltti, kun jopa vastustajalle tappelussa onnea toivottaa:)
Olli Jokinen treidataan ennen siirtotakarajaa pois, ellei sitten Hakin kanssa löydy joku yhteys (mitä ei koskaan Floridassakaan löytynyt).
1. helmikuuta 2010 kello 1.41
Neely toki pelasi legendaarisen 50 maalia 49:ssä pelissä -kautensa Oatesin kanssa, mutta ylsi yli 50 maalin ja 90 pisteen kahdesti Janneyn kanssa. Janney oli Neelyn kolmannella kaudella Bruinsissa vasta tulokas, neljännellä ja viidennellä kaudellaan Neely ylitti 50 maalia ja kuudennella Janney kaupattiin Bluesiin – Neely oli suuren osan kautta loukkaantunut.
Neely ei ylittänyt 30 maalia tämän jälkeen kuin kerran, joskin kaudet olivat loukkaantumisten vuoksi rikkonaisia lukuunottamatta lakon vuoksi vajaaksi jäänyttä kautta, joka tuloksellisesti oli heikko Oatesista huolimatta.
En ymmärrä millä perusteilla McGuire on nähnyt Neelyn tason nousevan Oatesin myötä uuteen luokkaan. Se ei tilastoissa näy, enkä niin muista käyneen, joskin muistikuvat noin vanhoista asioista ovat hataria.