NHL:n virallisen informaationivaskan mukaan Phoenix Coyotesin puolustaja #18, Sami Lepistö on vasta ”25 vuotta ja kaksi kuukautta” vanha. Tämä tekee Lepistöstä Suomen maajoukkueen nuorimman pelaajan Vancouverin olympialaisissa. Samana vuonna, 1984, syntynyt Detroit Red Wingsin Valtteri Filppula on 25 vuotta ja yhdeksän kuukautta vanha. Kojootit kävivät tiistaiaamuna harjoittelemassa Edmontonin Rexall Placen jäällä.
- – -
Phoenix Coyotes on varmasti yllättänyt kaikki tällä kaudella yritteliäällä pelillään. Kojootit ovat olleet etenkin kotonaan Arizonassa timanttia, 16 voittoa kotona, vain Chicago Blackhawksilla on enemmän voittoja kotona, 19.
43 ottelun jälkeen päävalmentaja Dave Tippettin ohjaama nimetön duunarijoukkue on voittanut 27 kertaa ja saanut kokoon jo 54 pistettä. Phoenix on toisena heti San Jose Sharksin jälkeen kovassa Tyynen meren divisioonassa, neljäntenä läntisessä konferenssissa ja kuudentena koko NHL:n sarjataulukossa.
GM Don Maloney in ilmeisesti tehnyt hyvää työtä. Hän lähetti nuoret ja ehkä liian aikaisin Showhun tuodut Mikkel Boedkerin ja Kyle Turrisin AHL:n San Antonioon sekä Viktor Tihonovin lainaksi KHL:an.
Kehittymään lähetetyt junnut korvattiin halpahintaisilla, mutta nälkäisillä veteraaneilla.
Maloney osoittautui erittäin tarkaksi pelaajien shoppailijaksi hankkiessaan Robert Langin yhden vuoden $1 miljoonan sopimuksella, Taylor Pyattin $600.000 yhden vuoden sopimuksella, Adrian Aucoinin yhden vuoden $2.250 miljoonan sopimuksella ja luotettavan puolustavan hyökkääjän Vernon Fiddlerin kahden vuoden sopimuksella, $1.1 miljoonaa per kausi.
Kaikki nämä nimet ovat pelanneet tärkeissä rooleissa. 1.5 miljoonan dollarin Scottie Upshall on lyönyt itsensä läpi erinomaisena kakkosketjun laiturina, muissa joukkueissa hän olisi 3-4 ketjussa.
Kojoottien pelaajista puolet pelaavat yksivuotisilla sopimuksilla. Koko joukkueen palkkabudjetti on 42 miljoonan dollarin kieppeillä – kaukana esimerkiksi jostain palkkakattoa hipovasta Edmonton Oilersista.
Valmentaja Dave Tippett on tunnetusti tarkka valmentaja. Kaikki lähtee puolustuspelistä ja jokainen pelaaja tietää tarkasti, mitä valmentaja haluaa. Vain Mike Babcock on viimeisen seitsemän kauden aikana voittanut enemmän otteluja NHL-valmentajana kuin ”Tip”.
Phoenix on samalla muuttumassa kiekonhallintajoukkueeksi, jolta on todella vaikea saada kiekkoa pois. Viime kaudella vielä ongelmana olleet kiekonluovutukset vastustajalle on onnistuttu saamaan minimiin.
Yllättävän hyvä ensimmäinen puolisko siis. Ennen Edmontonin ottelua tiistaina tosin vain yksi voitto viimeisistä kolmesta pelistä.
- – -
Kojoottien kovaa työtä tekevän joukkueen imago näkyy jo aamuharjoituksissa. Kapteeni ja paras pelaaja Shane Doan viipyy jäällä pisimpään eikä kenelläkään ole kiire jäältä pois.
Aina kun näen Doanin, muistelen kesän 1995 varaustilaisuutta, jossa olin itse läsnä Edmontonissa. Oilersin varausvuoron tullessa 15.000 katsojaa huusi yhteen ääneen ”DOAN, DOAN, DOAN!!” kesäisen lämpimässä hallissa. Doan oli Albertasta kotoisin. Kunnollinen farmilla kasvanut albertalaispoika, kuin syntynyt Edmontonin joukkueeseen. Mutta Oilers varasi Steve Kellyn.
Kykyjenetsintä on ammattimiesten touhua ja kunnioitan todella hyviä scoutteja, jotka tekevät työnsä huolellisesti ja suurella ammattiylpeydellä. Mutta joskus jopa fanit ovat paremmin asioista perillä ja Shane Doanin varaustilaisuus Edmontonissa on paras tuntemani esimerkki siitä.
”Kapteeni on yleensä aina viimeinen, joka tulee jäältä pois”, hymyili hikinen puolustaja Sami Lepistö kysyessäni Phoenix Coyotesin kovaa työtä tekevästä imagesta tällä kaudella tiistain aamuluistelun jälkeen Rexallilla.
”Kaikki tekee hommia tässä joukkueessa, ei auta lipsua”.
Lepistö nimettiin viime viikolla virallisesti Suomen edustajaksi Vancouverin olympiaturnaukseen. Mutta hän tiesi asiasta jo etukäteen. Hän kertoi joutuneensa pitämään asian salassa jonkin aikaa.
”Vähän ennen joulua Jukka Jalonen soitti minulle”, sanoi valinnastaan ilahtunut nuori puolustaja. ”Olin aamupalaa syömässä ja murot meinasivat mennä väärään kurkkuun kun vastasin puhelimeen. Se oli tosi iloinen uutinen. Tosi kiva puhelu, vähän kuin ennenaikainen joululahja.”
Lepistön rooli ennakkospekuloinnissa tullee olemaan pelaaminen kolmannessa pakkiparissa.
”Uskoisin, että toivottavasti pelaan kuuden pelaavan pakin joukossa. Varmaankin todennäköisesti kolmannessa parissa. Pelaan miten valmentaja haluaa, varmaankin alivoimaa enemmän kuin ylivoimaa. Ylivoimalla pelaavat timoset ja salot ja muut.”
”Minä pelaan sitten niitä muita minuutteja. Teen sen homman, minkä valmentajat haluavat minun tekevän auttaakseni Suomen voittoon.”
Kätisyyksistä on tämän blogin kommenteissa etenkin puolustajista ja senttereistä puhuttaessa ollut paljonkin puhetta. Suomen pakeilla on Vancouverissa tässä suhteessa pieni ongelma.
”Meillä ei ole hirveästi rightin pakkeja Suomen joukkueessa”, sanoi Sami Lepistö. ”Meillä taitaa olla vain Sami Salo, ainoana rightin puolelta ampuvana pakkina. Tietenkin varsinkin ylivoimaa helpottaa paljon se, jos olisi enemmän rightin puolen pakkeja. Tietenkin ehkä joku hyökkääjä voidaan laittaa pelaamaan viivaa.”
”Varsinkin ylivoimatilanteita rightin puolustajat helpottaisivat, mutta kyllä me ollaan ennenkin pelattu lefti-lefti pareilla. Kyllä se ihan hyvin niinkin menee.”
Tämän kirjoittaja vietti joskus 14-vuotiaana kaikki lauantai-iltansa Pirkkolan jäähallissa seuraamassa Jokereitten A-junioreitten pelejä A-junnujen SM-sarjassa. Samin isä Jussi Lepistö oli myös puolustaja ja muistaakseni tuon joukkuen kapteeni.
”Aika vähän mitään ohjeita tulee isältä. Enemmänkin me jutellaan kaverillisesti, ei ole mitään sellaista, että hän neuvoisi minua hirveästi pelaamisessa. Omalla tavallaan lähestyy asioita, olemme todella paljon kuitenkin yhteydessä”, kertoi toisen polven jääkiekkoilija.
”Robert Lang on kertonut siitä, miten hieno kokemus olympialaisissa pelaaminen on. Valmentaja Tippett on myös kertonut pelanneensa kisoissa ja siitä miten hienoa se on.”
”Olympialaisten suuruutta ei varmaankaan itse tajua ennenkuin on siellä itse. Vancouverissa jääkiekko on varmaankin suurin yksittäinen laji koko olympialaisissa. Varmasti seurattu tapahtuma.”
Lepistöllä on kokemusta 2008 Halifaxin MM-kisoista.
”Se oli tosi mukava kokemus, ensimmäiset miesten kisat. Oli tosi mukava olla mukana ja pärjättiinkin ihan kivasti, voitimme pronssimitalit. Se varmaankin auttoi näitä olympialaisiakin ajatellen, valmentaja Jalonen näki minun pelaavan siellä ja tietää, että pystyn pelaamaan. Se varmasti auttoi.”
- – -
Lepistö on pelannut keskimäärin 17:34 pelaamissaan 37 NHL-ottelussa tällä kaudella. Washingtonissa tuli aikaisemmin 14 NHL-ottelua lisää. Lepistö ei ole vielä tehnyt ensimmäistä NHL-maaliaan.
Maalitilastossa välkkyvä pyöreä nolla alkaa jo harmittaa nuorta puolustajaa.
”Minulla on ollut aika paljon paikkoja. En vaan saa mistään mitään sisään”, puisti Lepistö päätään.
”Toivotaan, ettei se nyt hirveesti enää kauempaa antaisi odottaa itseään. Tässä alkaa jo itseä hävettää jo, kun ei millään saa sitä maalia tehtyä.”
”Kun on kuitenkin tottunut tekemään jonkin verran pisteitä ja maalejakin, vaikkei hirveän montaa, kyllä nollasarake pitäisi jo nyt rikkoontua.”
Peliaika saattaa vähentyä loukkaantuneina olleitten kojoottipakkien tehdessä paluuta kaukaloon.
”Nyt kaikki pakit ovat melkein tulleet takaisin loukkaantumisista ja se vähän syö tietenkin omaa peliaikaani. Kun kaikki ovat terveinä, rooli vähän pienenee. Siinä pitää itse pystyä sitten pelaamaan ne minuuttimäärät hyvin, jotka saa pelata. Pitää pysyä kokoonpanossa.”
”Aloitin kauden #3 Keith Yandlen kanssa parina, pelattiin aika pitkään yhdessä. Sitten tuli loukkaantumisia ja pareja vaihdeltiin. Olen pelannut lähes kaikkien kanssa, viimeksi pari peliä Anders Erikssonin kanssa. Jim Vandermeerin tullessa takaisin en tänään varmaankaan pelaa ollenkaan. Katsotaan sitten ensi pelissä uudestaan.”
- – -
“Lepistö on ollut todella miellyttävä yllätys minulle”, kertoi valmentaja Dave Tippett kysyttyäni arviota joukkueen suomalaispuolustajasta aikaisemmin. “En tuntenut häntä etukäteen, mutta hän on tullut ja pelannut todella vankasti kauden alusta, ansainnut paikkansa joukkueessamme.”
“Kun meillä oli joitakin loukkaantumisia, hän sai enemmän peliaikaa ja hän on pelannut todella hyvin.”
“Hän on luotettava puolustaja, joka tekee paljon pieniä asioita hyvin. Hyvä luistelija, syöttää kiekkoa hyvin. Ei isokokoinen kaveri, mutta hän osaa puolustaa mailallaan todella hyvin.”
- – -
Täällä Jouni Nieminen, Rexall Place, Edmonton.
6. tammikuuta 2010 kello 14.52
Aivan upea tahtomaali Saku Koivulta viime yönä! Saku on vertynyt oivaan maalivireeseen, joka on tietysti hyvä asia lepsun Anaheimin kannalta.
http://video.nhl.com/videocenter/console?hlg=20092010,2,466
7. tammikuuta 2010 kello 18.46
Suomen joukkueen ikärakenne on kyllä huolestuttava jo nyt, mutta erityisesti tulevaisuutta ajatellen. Kun kaiken (tietysti) turnaukseen uhraavalla Kanadalla on yhdeksän Lepistöä nuorempaa pelaajaa joukkueessaan, niin se laittaa miettimään.
Nuori Suomi ja Wanha Leijonajoukkue ovat jännällä tavalla kiinni toisissaan?
7. tammikuuta 2010 kello 19.16
Jep, tuo ikärakenne on kyllä todella huolestuttava. Erityisesti kun kyse ei ole siitä että meidän iäkkäät pelaajat olisivat jotenkin elämänsä kunnossa. Kaikella kunnioituksella, mutta kyllä Saku, Jere ja Teemu ratsastavat jo melkoiseen matalaan auringonlaskuun. Jos suurimmat maalinteko odotukset kohdistuvat pelaajaan joka edustanut maatamme olympialaisissa jo vuonna 1992, on jotain kyllä pahasti pielessä. Tätä kannattaa kyllä kiekkopäättäjien pohtia. Missä ovat meidän ”nuoret tähdet” – Crosbyt ja Ovetchkinit?
7. tammikuuta 2010 kello 19.30
Mukava pätkä Lepistöstä, joka on Suomessa yllättävänkin tuntematon kiekkoilija, ainakin meikäläisen kaltaisille anti – Jokereille.
Periaatteessa on kai hienoa että Samin kaltainen ”nuorempi” kaverikin mahtui olympiakoneeneeseen, mutta kyynisempi voisi kysellä Suomen pakiston tason perään jos noillakin näytöillä ja tuolla kokemuksella pääsee peleihin mukaan.
Toisaalta, en ole nähnyt Lepistön pelejä tällä kaudella nähnyt enkä tiedä jos hän on mennyt kovastikin eteenpäin. Aikaisemmin epäilin miehen onnistumista kapaeassa kaukalossa pienen koon ja puutteellisen vääntövoiman takia.
Kokoa ja vääntöä ei ole kyllä Suomen puolustuksessa oikein muutenkaan. Saas nähdä miten äijien käy…
8. tammikuuta 2010 kello 9.54
Minulla ainakin on pelko, että Suomen pakisto näyttää Kanadan tai Venäjän hyökkäyksen edessä samalta, kuin Coyotesin viisikko oheisen linkin ensimmäisessä maalissa: http://video.nhl.com/videocenter/console?catid=0&id=56639
Alex Burrows on tällä hetkellä ns. palopostin asemassa, eli paikassa, jossa lavan jäähän laittaminen tuo maalin. Sedinit ovat aivan uskomattomassa liekissä, ja pelin katseleminen on nautinto jopa suomalaiselle. Ja huolestuttavaa, ottaen huomioon tulevat kisat.