Reikä kankaassa – 1970-luvulta tuttu, yksinkertainen vaatekappale ilmestyi taas katukuvaan

| Julkaistu 2. 12. 2011 12:48

Viimeksi 1970-luvulla lapset puettiin ponchoihin. Nyt klassikkovaate on saanut uusia nuoria faneja, kun kaupat ovat ponchoja täynnä: ulkoponchoja, sisäponchoja, neuleponchoja. Monissa on värikäs, folk-henkinen kuviointi.

Alun perin poncho on Etelä-Amerikan intiaanien vaatekappale. Se on talven ja kylmien seutujen vaate, jonka tiivis kudottu villakangas suojaa kylmältä ja kostealta. Päivällä se toimi päällysvaatteena, yöllä huopana.
 
Nykyäänkin ponchon aika koittaa syksyllä, kun ilmat alkavat viiletä ja vartalo kaipaa lisää lämmittäviä kerroksia.

Yksinkertaisimmillaan poncho on suorakaiteen mallinen kangas, jonka keskellä on pyöreä aukko pääntietä varten. 1900-luvun alussa eläneen etnologi Max Karl Tilken mukaan kaikki paita- ja puseromallit ovat kehittyneet joko ­ponchosta tai vartalon ympärille käärittävästä viitasta. Jos se on totta, nykymuodin vakiovaate tunika on sekin yksin ponchon jälkeläisistä.

Muotivillitys ponchosta tuli ensimmäisen kerran 1960-luvun lopulla. Hippimuoti rakasti kaikkea etnistä nigerialaisista koruista marokkolaisiin kaftaaneihin ja intiaaniponchoihin.

Tämän syksyn poncho-muodissa on kyse enemmän 1970-luvun nostalgiasta kuin hippeilystä. Samaan trendiin kuuluvat niin ikään 1970-luvulta tutut lerppalieriset huopahatut ja leveät housunpuntit. Ketjuliikkeiden muotioppaat ja muotilehdet neuvovat pukemaan ponchon leveälahkeisten housujen kanssa, mutta Helsingissä kukaan ei näy tottelevan. Ponchon alla on joko tutut pillipuntit tai hame ja sukkahousut. 1970-lukuinen look päästä varpaisiin on monelle liikaa.

Ponchot liittyvät myös villi länsi -huumaan, joka näkyi etenkin New Yorkin muotiviikolla amerikkalaisten suunnittelijoiden näytöksissä.

Vaikka poncho oli etenkin miesintiaanien vaate, ei helsinkiläismiesten päällä ponchoja ole näkynyt. Onneksi, voi moni huokaista. Mielikuva Kolmen sepän patsaalla soittavasta inkaorkesterista ponchoviittoineen taitaa istua tiukassa.

Peeta

Peeta Peltola, 23
Suvilahti, Helsinki

”Ihastuin tämän Lindexin ponchon huppuun, kuvioon ja mukavan maanläheisiin väreihin. Tein ponchoon itse kädentiet. Yleensä yhdistän ponchoon kiilakorot ja sukkahousut. Lempiasusteeni on hattu, mutta jos puen sen ponchon kanssa, näytän siltä kuin olisin menossa meksikolaisiin teemajuhliin. Olen pitänyt sitä myös syystakkien kanssa, mutta talvitakin päällä se voi näyttää liian tönköltä, saa nähdä.”

Maria

Maria Klemetti, 30
Sörnäinen, Helsinki

”Sain ponchon vuosia sitten poikaystävältäni, joka osti sen alun perin itselleen. Hän käytti ponchoa ehkä kerran. 2000-luvun puolivälissä käytin perinteisempiä inkkari-henkisiä ponchoja. Pidän nykyisen ponchoni Versace-henkisyydestä – se on so­pivasti överi. Minulle poncho on klassikko, jokasyksyinen ilmiö. Se on niin käytännöllinen ja yksinkertainen vaate, melkein kuin huivi. Haaveilen hupullisesta sadeponchosta.”

Jaana

Jaana Saraste, 48
Väinölänkatu, Helsinki

”Mulla on ponchoja ihan tajuttomasti. Minut on puettu niihin pienestä saakka. Äitini oli vaate­hullu ja teetti meille ponchoja neulekoneilla, jotka olivat silloin myös uusi juttu. Minulle teetettiin koko setti, poncho ja housut, aurinkoisen oranssista langasta. Ponchot ovat hulda huolettomia. Mutta eivät ne helppoja ole. Välillä on vaikea keksiä, mitä tuulenpitävää laittaa ponchon alle.”

2 vastausta artikkeliin “Reikä kankaassa – 1970-luvulta tuttu, yksinkertainen vaatekappale ilmestyi taas katukuvaan”

  1. Peeta kirjoittaa:

    Noniin, tästähän tuli oikein kiva juttu :)

  2. Olga kirjoittaa:

    Nyt haluan itse ponchoa :)

Kommentoi