Ruutua rinnassa – Ruutupaidan sisältä paljastuu vanha skeittari

| Julkaistu 3. 12. 2010 14:30

Miesten katumuoti on aikuistunut. Kun ennen jokapojan päällä oli college-paita tai huppari, on nyt tilalla siistimpi ja huolitellumpi ruutupaita.

Ruutupaidan renessanssi alkoi viitisen vuotta sitten. Muotivillityksen voi osittain selittää vaihtelunhalulla – niin kuin aina. Ilmiön takaa löytyy myös kaksi edelläkävijäryhmää, muusikot ja skeittarit. Musiikkilehdistä on tullut mainioita ruutukuosikatalogeja: ei popparia ilman ruutupaitaa ja pillifarkkuja. Mutta jo ennen musamiehiä ruutupaita oli skeittarien tunnusmerkki.

1990-luvun puolivälistä lähtien ruutupaidasta tuli skeittaajien vaate. Monet alan huiput olivat kotoisin Yhdysvaltain länsirannikolta, Los Angelesista tai San Franciscosta. Länsirannikolla vaikutti myös amerikanmeksikolaisten chicano-kulttuuri, jossa tärkeää on näyttää siistiltä. Tähän tarkoitukseen sopivat mainiosti jäykähköistä ja kestävistä materiaaleista tehdyt työmiesvaatteet kuten juuri ruutupaidat. Edullisia työvaatteita oli myös helppo hankkia uusia, kun vanhat vähän kulahtivat. Heiltä skeittaajat omaksuivat kauluspaidan univormukseen.

Ruudut ovat yksi vanhimpia tapoja koristella kankaita ja vaatteita. Niin kauan kuin ihminen on osannut kutoa kankaita ja värjätä lankoja, kankaita on koristeltu ruuduin ja raidoin.

Napitettava, kauluksellinen ruutupaita taas on leimallisesti amerikkalainen vaate. Uudelle mantereelle 1700-luvulta lähtien saapuneet eurooppalaiset siirtolaiset käyttivät ruutupaitoja työvaatteenaan karjatiloilla, pelloilla ja tehtaissa. Pehmeästä flanellipaidasta tuli etenkin metsureiden tunnus. Ruutupaitoja tekivät nykyäänkin tutut farkkumerkit: Lee, Levi’s ja Wrangler. 

Skeittareille ruutupaita sopi, koska se oli urheilullinen olematta urheiluvaate. Skeittaukseen liittyi kapinallisuutta: ei haluttu näyttää urheilijoilta, vaikka skeitatessa hiki tulikin. Napit avaamalla sai tuuletetuksi hikeä, ja työvaatteeksi tarkoitettu flanellipaita kesti skeitatessa. 

Myös grungen yhdeksi tunnusmerkiksi tuli flanelliruutupaita. Grunge syntyi Yhdysvaltojen länsirannikolla, kun nuhjuisen ja välinpitämättömän tyylin luonut Kurt Cobain perusti Nirvana-yhtyeen vuonna 1987. Vuonna 1993 muotitalot olivat jo napanneet ruutupaidat catwalkeille.

Ruutupaidalle kävi kuten monille alakulttuurin symboleille: se kaupallistettiin, ja siitä tuli massojen muotia. Skeittari voi silti pitää paitaa vuosikymmenestä toiseen. Ruutupaita on klassikko, joka pysyy.

Lauri

Lauri Vassinen, 35
Tarkk’ampujankatu, Helsinki

“Olen käyttänyt ruutupaitoja jo niin kauan, ettei niihin liity enää mitään statementia. Eka ruutupaitani taisi olla paksu Haltin paita, joka hankittiin vuonna 1989 Pukevasta, niin kuin kaikki muutkin vaatteet tuolloin. Amerikkalaiset skeittivideot ja kylmä ilma sen tekivät. Ruutupaita on skeittareiden heimotunniste. Tyylini ei ole muuttunut 90-luvun alusta, mitä nyt housujen leveys on järkeistynyt.”

Erik

Erik Lehtola, 26
Korkeavuorenkatu, Helsinki

“Aloitin skeittaamisen 11-vuotiaana. Siitä lähtien ruutupaidat ja lippikset ovat olleet osa tyyliäni. Skeittaus on ollut niin iso osa elämää, että tyyli on jäänyt. Kai siinä oli pientä uhmakkuutta, kun meni kouluun kesät talvet pipo tai lippis päässä. Ennen isoja ruutupaitoja piti metsästää tarjoustaloista ja marketeista. Skeittimuoti kaupallistui ja valikoima laajeni vasta 2000-luvulla.”

Masa

Masa Suominen, 35
Albertinkatu, Helsinki

“Skeittaus on muovannut tyylini. Olin 15 vuotta henkeen ja vereen skeittari. Flanelli ja kauluspaidat ovat kuuluneet siihen skeneen aina. Lippis ja kauluspaita kulkevat käsi kädessä. Ruudullisessa flanellipaidassa viehättää sen anonyymiys: siitä ei näy päälle, edustaako se ylityylikästä katumuotia, perinteistä pukeutumista tai supermarketien tarjontaa. Nyt päälläni on oman Grey-merkin lippis ja paita.”

2 vastausta artikkeliin “Ruutua rinnassa – Ruutupaidan sisältä paljastuu vanha skeittari”

  1. Pasi kirjoittaa:

    Ruutupaidan käyttäjänä, käytän paitana, ei sen kummempaa. Hyviä ovat, siinä syy.

  2. Hime kirjoittaa:

    Itse käytän ruutupaitoja – olen siis nainen – ikään kuin päällystakkina, ja alla on aina joku lyhythihainen paita tai toppi. Syksyllä ja kylmällä keväällä toimii itsellä ainakin todella hyvin ja talvella heitän ohuen ulkotakin niskaan, niin ulkonakin tarkenee. Sisällä jos tulee liian lämmin, on helppo heittää ruutupaita veks. Iso ruutupaitojen fani olen ollut jo pitkään, ja yleensä olen omat paitani ostanut miesten osastolta, sillä sieltä löytyy laajempi valikoima ja vähän isommat paidat toimivat paremmin takkina.

Kommentoi