Mitta maksimissa – Hameenhelmat ovat nyt niin alhaalla, ettei alemmaksi pääse

| Julkaistu 1. 10. 2010 11:18

Sanotaan, että muodit vaihtuvat yhä nopeammin. Mutta välillä muotien läpilyöminen vaatii aikaa ja totuttautumista. Vielä viisi vuotta sitten ajatus ihoa nuolevista pillifarkuista puistatti – nyt pillejä ei näemmä saa pois jalasta millään.

Hameenhelmoissa on koettu samankaltainen ilmiö. Muotilehdet alkoivat tuputtaa ajatusta nilkkapituisista mekoista ja hameista pari vuotta sitten, mutta vasta viime kesänä pitkiä helmoja alkoi ilmestyä katukuvaan.

Muotimaailman edelläkävijät, muotibloggaajat, innostuivat poseeraamaan maksimekoissa ja -hameissa jo kevättalvella. Varauksetta hekään eivät uutta hameenmittaa omaksuneet. ”Vaikka olen aika vakuuttunut siitä, että maksimekko näyttää oikeasti hyvältä vain superpitkän ja hoikan päällä, on mun pakko saada omani silti”, tilitti Fashionweek-blogin Johanna helmikuussa.

Maksihelmojen himo synnytti lopulta mielenkiintoisia innovaatioita. Meidän Pariisi -blogin Anna keksi maksinhimossaan pukeutua yöpaitaan, Marimekon klassiseen Tasaraitaan.

Mikään uusi asia pitkä hame ei tietenkään ole. 1900-luvun alkuun asti naisilla ei juuri muuta vaihtoehtoa ollutkaan. Käsite maksihame syntyikin vasta 1960-luvun lopulla, kun hameenhelmat olivat ensin nousseet minimittaan ja sitten taas laskeneet, ensin midi-mittaan puolisääreen, sitten maahan asti. Maksihameet olivat oleellinen osa 1960–1970-lukujen hippi-lookia.

Sen jälkeen maksihameet häipyivät, kunnes ne tekivät 1990-luvun puolivälissä lyhyen paluun osana grunge-muotia. Tyyliin kuului epämääräinen pipo, pitkä boheemihame ja ruutukuoseja.

Vaikka maksimuoti on purrut suomalaisiin hitaisiin, on tunika ja leggings -tyylistä yllättävän luonteva laskeutua maksimuotiin. Pitkä mekko tai hame on kuin tunika: yhtä turvallinen, helppo ja myös armeliaan peittävä.

”Tunika- ja minimekkomuoti on jyllännyt jo niin monta vuotta, että maksipituus oli ainoa riittävän erilainen vaihtoehto”, selittää muun muassa Vero Modaa ja Vilaa maahantuovan Bestsellerin Anu Makkonen. Mutta minimitta ei kuole, vastaa Seppälän suunnittelija Päivi Nykänen. ”Ja uusimpana trendinä nousee midi.”

Sini
Sini Peisanen, 19
Nervanderinkatu, Helsinki

“Ihastuin tämän mekon väriin, läpikuultavaan kankaaseen ja sulkamaiseen kuvioon. Olen pitänyt pitkistä helmoista jo pari vuotta, mutta vasta vuosi sitten hurahdin niihin kunnolla, kun näin Lontoossa pitkähihaisen yksinkertaisen trikoomekon. Seuraavaksi haluaisin paksun, talvisen ja lämpimän maksihameen. Pidän maksimekoista, koska ne ovat helppoja käyttää ja sopivat arkeen ja juhlaan.”

Emilia
Emilia Neva, 26
Kiasma, Helsinki

“Ostin mekkoni kaksi vuotta sitten Tukholmasta. Kangas on mukavaa ja mekko selkeä,  yhtä linjaa päästä varpaisiin. En ole hametyyppiä, mutta maksimekot olivat luonnollinen jatkumo pitkistä paidoista ja tunikoista, joita käytin pitkään. Ennen pelkäsin maksimekkojen juhlavuutta, naisellisuutta ja goottihenkeä, mutta olen oppinut yhdistämään niihin rentoja juttuja, kuten pipon ja tennarit.”

Siiri
Siiri Raasakka, 20
Toinen linja, Helsinki

“Löysin Marimekon vanhan hameen vuosi sitten äitini vaatekaapista. Pidän hameesta, koska se on vähän ällöttävä. Kuosi ja mate­riaali ovat jotenkin hallitsemattomia, ja hame on Jukka Rintalan suunnittelema – en kuulu hänen kohderyhmäänsä. Kauhistelin hametta jo 90-luvun alussa, kun äiti hankki sen. Pidän yksinkertaisista, ajattomista vaatteista, joilla on tarina. Kuten tällä hameella.”

Yksi vastaus artikkeliin “Mitta maksimissa – Hameenhelmat ovat nyt niin alhaalla, ettei alemmaksi pääse”

  1. Mella kirjoittaa:

    Näitä yhdentekeviä pintatrendejä seuraamattomana ihmisenä on aina yhtä riemastuttavaa huomata olevansa parin vuoden välein joiltakin osin just sitä kuuminta hottia – ikään kuin vahingossa. Olen aina ollut pitkien hameiden ystävä, tosin kuvissa esiintyvien naisten hamoset ovat mielestäni sanalla sanoen karseita, eli ihan riittävän in en ilmeisesti edelleenkään ole. Trendit nyt on ylipäätään yksinomaan persoonattomia ja tylsiä ihmisiä varten.

Kommentoi