Blogit

Ah, Markus Nummi, Markus Nummi. Kun meillä olisi lisää kirjoja Markus Nummelta niin maailma olisi parempi paikka. Mutta meillä ei ole ja siksi on tyytyminen kahteen erinomaiseen ja aivan erilaiseen kirjaan; Kadonnut Pariisi ja Kiinalainen puutarha. Täällä on toisen postauksen alla käyty pientä debattia siitä kumpi on parempi ja koska minusta suurempi osa on edustanut varsin epäilyttävää : ) kantaa, koen velvollisuudeksi tehdä asiasta ihan oman postauksen. (lisää…)

Viimeiset pari viikkoa olen ollut vähän eri aikavyöhykkeellä kuin Helsingin Sanomat, joten pahoittelut lievästä poissaolosta.

Aikavyöhykkeiden ylittäminen suuntaan ja toiseen kirjojen avulla on tietysti ihan tavallista. Milloin lukee kiinalaista kirjailijaa, milloin amerikkalaista ja milloin jotain ihan muuta. Joululomalla tuli luettua aika montakin kirjaa, mutta kaksi novellikokoelmaa ansaitsee ihan oman maininnan. (lisää…)

Mikita Brottman tarkastelee lukemista erikoisesta näkökulmasta kirjassaan The Solitary Vice – Against Reading. Brottman on selvästi kirjafriikki ja rakastaa lukemista. Hänellä on kuitenkin kiinnostava analyysi lukemisen statusarvosta. Nykypäivänä me olemme harvinaisen yksimielisiä siitä, että lukeminen on hyvästä. Lukeminen on sivistynyttä, se on hieno tapa viettää aikaa, siihen käytetty aika ei koskaan ole tuhlausta ja kirjoja lukeva ihminen mielletään helposti fiksummaksi kuin sellainen, joka ei lue kirjoja. Jo pelkkä kirjahyllyn omistaminen tai vielä pahempaa sen puute, kertoo mielestämme ihmisestä ehkä enemmän kuin mihin olisi syytä. (lisää…)

Täällä onkin toivoteltu hyvää joulua jo, mutta itse tulen vähän jälkijunassa. Viimeiset paketit on vasta pakattu. Aatto on vielä hulinaa, mutta jo huomenna heti aamusta on virallinen lupa olla tekemättä juuri mitään ja vain lukea. Luulen, että aika moni käyttää tämän ajan hyväkseen. (lisää…)

Mikä vie noin kolmasosan vuorokaudesta? Uni ja nukkuminen. Anja Portinin kirja Uni on sinikantinen erittäin kaunis kirja, joka myös sisällöltään on sekä kiinnostava että kaunis. (lisää…)

Veli kysyi minulta lauantaina, että olenko siis menossa viimehetken lahjaostoksille. Miten niin viimehetken? Pikemminkin ensihetken…

Olen palannut näin lahjojen antamisen kunniaksi ja ehkä inspiraatiota saadakseni Marcel Maussin kirjaan tai tutkielmaan nimeltä Lahja. Marcel Mauss siteeraa kirjasssaan A.R. Radcliffe-Brownia, joka tutki Andamaanien pohjoissaaren asukkaita vuonna 1906. Tämä pitää lahjojen antamista kilpailuna: (lisää…)

Tällä kertaa tasaluku osui Uteliaaseen, joka oli 19.000:s kommentoija. Eli vanhan kaavan mukaan tarjolla olisi kirjalahjaa sitä vastaan, että tekisit kirjasta arvion meille kaikille.

Oliko se niin, että asut ulkomailla? Jos otat tämän tehtävän vastaan, laita minulle sähköpostiin viestiä niin sovitaan yksityiskohdat. Eli kirsi.piha(at)kolumbus.fi.

”Kirja on meidän ajallemme epätyypillinen pitkään harkittu väite, pitkä puheenvuoro. Kirjan kirjoittaminen kestää jopa vuosia. Jokainen kunnianhimoinen kirjailija ajattelee, ettei minun kirjani ole vain tämän syksyn väite, vaan myös vuoden 2015, ehkä jopa syksyn 2050 syksyn väite. Kirjan idea ei ole purkaantua syksyssä tai viikossa.” Juha Hurme, Suomen kuvalehti vko 50. (lisää…)