Blogit

Kuukauden toisena kirjana oli Nikolaj Frobeniuksen kirjoittama kirja Pelon kasvot (suom. Pirkko Talvio-Jaatinen).

Tunnustan, että Edgar Allan Poen omassa tarinassa, elämässä, on jotain kiinnostavaa. Olen aiemmin jo lukenut Peter Ackroydin kirjoittaman Edgar Allan Poe: Lyhyt elämä. Joten Frobeniuksen tarinan “perusjuoni” jos näin voi sanoa, oli tuttu. Poe on aina tuntunut levottomalta sielulta ja ehkä sellainen kiinnostaa. Tämä osin täysin filtiivinen tarina tietysti vahvisti tätä kuvaa Poesta ja yritti sitä jotenkin myös selittää. Tarinaa lukiessa piti aina säännöllisesti muistuttaa itselleen, että tämä ei ole totta. Tässä ei ole Poe vaan Frobeniuksen ajatus siitä millainen oli Poen tai kriitikko Rufus Griswoldin mielenmaisema, ajatukset, tunteet ja suhde toisiinsa. (lisää…)

Kuukauden kirjana olikin sitten vähän synkempi tarina, Afganistanissa syntyneen Atiq Rahimin kirjoittama kirja Kärsimysten musta kivi (suom. Kristina Haataja), josta kirjailija sai arvostetun Goncourt-kirjallisuuspalkinnon. Kirja oli synkkä ja väkivaltainen alusta loppuun. Samalla se oli naisen tilitys, naisen, joka oli pitkään ollut alistettu, mutta jonka mies nyt makasi koomassa, pakotettuna kuuntelemaan, voimattomana toimimaan. (lisää…)

Tästä kirjavalinnasta on tullut yhtä piinaa koska mietin täällä uusien ja vanhojen puristuksissa kumman linjan valitsen ja toisaalta, että tykkäsittekö te vai ette siitä, että olisi kaksi kuukauden kirjaa… Myöhässäkin olen.

Marraskuun kirjaksi valitsin Atiq Rahimin kirjan Kärsimysten musta kivi (suom. Kristina Haataja). Tässä on sivuja sen verran vähän, että keskustelun aloittaminen onnistunee vielä 15.11.

Toiseksi kuukauden kirjaksi (tai varjokirjaksi) valitsin vähän paksumman, kiinnostavan teoksen, jota ajattelin itse lukea rinnakkain Edgar Allan Poen Koottujen kertomusten (suom. Jaana Kapari) kanssa. Kirja on siis Nikolaj Frobeniuksen Pelon kasvot (suom. Pirkko Talvio-Jaatinen). Tästä keskustelu alkaa 1.12.

Marraskuuhun ehkä sopii vähän synkemmät kirjatkin.

Voiko itsemurhasta tehdä pilaa?

“Me syöksymme maahan.
Rakastan sinua.
Tee mitä haluat.
Isä.
(tekstiviesti, lähetetty ilmasta Keski-Afrikan yläpuolelta huhtikuussa 2005)”

Näin alkaa marraskuun kuukauden kirja, Erlend Loen Muleum (suom. Outi Menna). Päähenkilön, Julien perhe kuolee ja Julie ei halua enää elää. Kirjan muoto on Julien päiväkirja, johon hän ronskilla ja pragmaattisella otteella kertoo kuinka suunnittelee itsemurhaa. (lisää…)

Olipa taas vaikea valinta. Valitsin pitkän arpomisen jälkeen marraskuun kuukauden kirjaksi Erlend Loen kirjan Muleum. Keskustelu alkaa 15.11.

Kuukauden varjokirjaksi taas valitsin Markku Pääskysen uusimman kirjan Vastaavuuksia. Tästä keskustelu alkaa 1.12.

Marraskuun kirja Mihail Bulgakovin: Saatana saapuu Moskovaan (suom. Ulla-Liisa Heino) on upea, kummallinen, hengästyttävä, epäuskottava, todentuntuinen, satumainen, rivo, ironinen, älykäs. Saatana saapuu Moskovaan on kaikkea tätä ja todennäköisesti vielä paljon muuta. (lisää…)

Lähes kaikki kuukauden kirjat ovat olleet uutuuksia. Puhuimme vähän aikaa sitten klassikoista ja mietinkin, sopisiko marraskuu klassikolle. Kun vielä tämä klassikko tuntuu olevan kovinkin ajankohtainen; siihen törmää niin televisiossa kuin teatterissakin. Tämä ei myöskään ole minusta sellaisia klassikoita, jotka ovat jotenkin erityisen vaikeita tai raskaita. Kyseessä olisi Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Kirjasta on saatavilla kirjakaupoissakin jo pokkariversio.

Otetaanko kuukauden kirjaksi tämä klassikko?