Luettaisiinko maaliskuun kirjana Bernhard Schlinkin kirja Viikonloppu (suom. Leena Vallisaari)? Vai olisiko muita kiinnostavia ehdotuksia? Toinen vaihtoehto voisi olla Jonathan Safran Foerin kirjoittama kirja Eläinten syömisestä?
Keskustelu alkaa siis 15.3.
Onpa Wsoy:llä muuten aika niukasti esitelty kirjat nykyään. Yhden kappaleen takakannen myyntipuhe ja hinta. Jotenkin odottaisi kustantajalta vähän enemmän.
Jostain syystä en ole inspiroitunut tähän mennessä ilmestyneistä kevään kirjoista. Hannu Väisänen on tulossa ja sitä odottelen samoin Elina Hirvosen uusi ilmestyy ja sitä mietin huhtikuun kirjaksi. Joyce Carol Oatesin Haudankaivajan tytär voisi olla kiinnostava kuukauden kirjana, mutta jotenkin ei… (lisää…)
Olen miettinyt, miksi ihmeessä pidän Torgny Lindgrenistä? Tietysti siksi, että hän kirjoittaa kirjoja, joissa pintakerroksen lisäksi on aina jotain syvempää. Hän on erinomainen kirjailija. Mutta siinä on jotain muutakin. Suomalaiset ja ruotsalaiset haluavat aina korostaa olevansa niin erilaisia. Torgny Lindgren taas tavoittaa minusta jotain myös suomalaisesta sielunmaisemasta, ajattelutavasta, karusta tunnemaailmasta, jossa kuitenkin syvällä on jotain hienoa ja suurta. En ihmettele myöskään miksi Kari Hotakainen jossain kehui Torgny Lindgreniä. Näissä kahdessa kirjailijassa on jotain samaa. Kuivan huumorin ja älykkään ironian keinoilla tarinan kertomista.
Kuukauden kirjana ollut Torgny Lingrenin Akvaviitti (suom. Liisa Ryömä) on paras lukemani kirja tänä keväänä. Aivan erinomainen! (lisää…)
Kevät on täynnä hyviä kirjoja, joten onneksi on vasta maaliskuun kirjavalinnan aika. Maaliskuun kirjaksi valikoitui Torgny Lindgrenin kirjan Akvaviitti (suom. Liisa Ryömä). “Harhakuvat ja valheet, antaumuksellisuus ja järkeily, hengellisyys ja maallisuus liittyvät toisiinsa saumattomasti tässä romaanissa, joka on Torgny Lindgrenin parhaimpia.” Sanoo Svenska Dagbladetin kriitikko. Tuo kuvailu kuulosti melkein joltain Lukupiirin keskustelulta…
Joka tapauksessa Torgny Lindgren on mainio kirjailija, hänen kirjansa Dorén raamattu yksi kaikkien aikojen suosikkejani. Saattaa tämä ehkä olla vähän kummallinen kirja, mutta jos se on Lindgrenin parhaimpia, se ei voi olla huono. Keskustelu kirjasta alkaa 15.3.
“It is, for all its shortcomings, a brave, honorable, big-hearted book.” ·
Näin päättyy Washington Postin arvostelu Khaled Hosseinin kirjasta Tuhat loistavaa aurinkoa. Tämä on kirja, jonka Time listasi parhaaksi fiktiiviseksi kirjaksi viime vuodelta. Joka nousi Amazonin listakakkoseksi ennen ilmestymistään. Josta on OMA wikipedia-sivu! Kun katsoo tavallisten lukijoiden arvioita, ne ovat aivan ylimaallisen hyviä. Kuitenkin Washington postin arvostelija, Jonathan Yardley, toteaa, että “A Thousand Splendid Suns is popular fiction of the first rank, which is plenty good enough, but it is not literature and should not be mistaken for such.” (lisää…)
Muistattehan, että maaliskuun kirjana on Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Keskustelu alkaa 15.3.
Onpa mielenkiintoista kuulla mitä tästä kirjasta ajattelette!
“An absolutely terrible book” kirjoittaa eräs lukija arvostellessaan Valkoiset omenat -kirjan Amazonissa. Ei minusta. Itse asiassa olen jo tilannut Amazonista kirjan jatko-osan Glass Soup.
Kirjan kannessa on lupaava teksti: “Jos saat tämän kirjan lahjaksi, joku todella pitää sinusta.” Menee kuitenkin vähän aikaa ennenkuin ymmärrän tämän. Tai olen samaa mieltä. (lisää…)
Raatini on kokoontunut, miettinyt, vertaillut vaihtoehtoja ja tullut seuraavaan johtopäätökseen:
Kuukauden kirja on Jonathan Carroll: Valkoiset omenat (Loki). Keskustelu kirjasta alkaa 15.3.
Perustelut ovat kahdenlaiset:
1. Vaikka tällä ei ole enää mitään merkitystä siihen, lopettaako Loki kustannustoimintansa vai ei, halusin ottaa kirjaksemme pienkustantamon teoksen.
2. Jonathan Carroll on kiinnostava kirjailija. Joku täällä pohti maagis-realismia. Carrollin pitäisi edustaa juuri sitä. Tutustutaan siis. Tarina on rakkaustarina, mutta ei aivan tavallinen sellainen. Lisää kirjasta täällä.
Kirjan on suomentanut Laura Lahdensuu
Varjokirja
Kuukauden varjokirjaksi olen valinnut myös uuden kirjan: Martin Page: Maailmanloppuihin tottuu (Like). Keskustelu tästä alkaa 28.2. Martin Page aloitti kirjalla Kuinka minusta tuli tyhmä, joka oli riemastuttava teos siitä kuinka päähenkilö haluaa olla tyhmä sillä silloin elämä on helpompaa. Seuraava kirja oli Sudenkorennon lento, joka oli sävyltään tumma, synkkä, taidemaailmaa ja julkisuutta käsittelevä kertomus. Suosittelen näitä molempia.
Maailmanloppuihin tottuu on kertomus elokuvamaailmasta, Pariisista ja sateesta. Ja siitä mitä tapahtuu kun oma maailma loppuu, romahtaa. Kustantantajana entinen pienkustantamo Like, joka vallitsi toisen tien kuin Loki, eli meni isomman kustantamon siipien suojaan. Hyvä niin, sillä Likellä on (edelleen) hyviä kirja- ja kirjailijavalintoja.
Kirjan on suomentanut Anu Partanen
Lupaan, että ensi kuussa kirjailijan nimi ei ole Jonathan vaan Peter. Hoeg. Ja pahoittelen, että valintani osuvat vielä jonkin aikaa aika uusiin kirjoihin, tulossa on todella loistava kirjakevät Proulxeineen ja Atwoodeineen. Eli naisia tulossa muutoinkin kuin kääntäjinä.
Alkaa lähestyä se hetki, jolloin maaliskuun kirjavalinta pitää tehdä. Muutamia vaihtoehtoja:
Mikael Niemi: Mies joka kuoli kuin lohi (Like)
Jan Blomstedt: Esileikit (Loki)
Peter Hoeg: Hiljainen tyttö (Tammi)
Olga Tocarczuk: Alku ja muut ajat (Otava)
Martin Page: Maailmanloppuihin tottuu (Like)
Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotosin (Otava)
Kari Hotakainen: Huolimattomat (Wsoy)
Mitä sanotte? Muita ehdotuksia?
Olet selaamassa aiheen Maaliskuun kirja arkistoa.
