Blogit

Hämmentävyyttä, psykologisuutta, filosofisuutta, omaperäisyyttä, huumoria. Kaikkia näitä löysin tanskalaisen Knud Romerin kirjoittamasta kirjasta Joka silmää räpäyttää, pelkää kuolemaa (suom. Arja Kantele). Lisäksi kirjassa oli mukana paljon puhuttu henki ja tarina tuli suoraan iholle, henkilöiden tarina kiinnostavaksi ja – no kun en parempaakaan sanaa nyt keksi – koskettavaksi. Kirja on omaelämäkerrallinen tarina ja se suorittaa tehtävänsä ilman mitään sokeria, mutta myöskään ilman mitään epäoikeudentunteella mässäilyä. Ja silti – tai ehkä juuri siksi – pystyy hätkähdyttämään ja paikoin järkyttämäänkin. Romer kirjoittaa perheestään, jossa äiti oli saksalainen ja isä tanskalainen ja perhe asui pienessä Nykopingin kylässä, josta Romer toteaa: (lisää…)

Vaikka kesä ei ole vielä taittunut, itse asiassa ei vielä edes kunnolla alkanut, aloitin kesälukemiseni Truman Capoten kirjasta Kesän taittuessa (suom. Kaijamari Sivill). Jari Järvelän Romeo ja Julia -kirjan yhteydessä on puhuttu kiihkeästä nuoresta rakkaudesta ja sitä on tämäkin kirja tulvillaan. Eräänlainen Julia on Grady McNeil ja jonkinlainen Romeo Clyde Manzar. (lisää…)

Luin jo jokin aika sitten Stefan Merrill Blockin kirjan Unohdettujen tarinoiden kirja. Olin jo itseki unohtaa, että piti kertoa siitä täälläkin sillä pidin siitä kovasti. Kirja ei ehkä ole mikään kielellinen mestariteos tai loistavien sitaattien sammio, mutta erittäin koskettava tarina kiinnostavasta ja uskottavasti kerrotusta näkökulmasta. (lisää…)

Mark Haddonin Yöllisen koiran merkillinen tapaus oli minusta hieno kirja. Haddon osasi kuvata autistisen lapsen näkökulman ilman romantisointia, puhtaasti, kirkkaasti ja arkisesti. Hän osasi olla hauska ilman päälleliimattuja vitsejä. Siksi odotin paljon hänen seuraavalta kirjaltaan. Tämä ei kuitenkaan ollut yhtä hyvä. Harmin paikka. (lisää…)

Kun sanat loppuvat eikä mikään oikein tunnu miltään, on pakko mennä voimasanojen puolelle. Tämä tulee mieleen kun katselen viimeistä lähetystä Amazonista. Mikähän minulla on ollut kun samassa paketissa on mm. Janet Street-Porterin kirja Life’s too f***ing short ja John C. Parkinin f**k it – the ultimate spiritual way…

Molemmat kirjat ovat itse asiassa asenteeltaan aika hauskoja. Ja kyllä, tämä on sitä paljon halveksittua self-help-osastoa. (lisää…)

Carl Honoré on kuuluisa hitaudesta. Kirja Slow – Elä hitaammin synnytti jonkinlaisen ilmiön, antoi viitekehyksen sille mitä me haluamme vähemmän: vähemmän kiirettä, vähemmän informaatiota, hitaampaa elämää. Honoré kävi suomessakin. Ja Suomi mainitaan hänen uudessa kirjassaan Under pressure – Rescuing our Children From The Culture Of Hyper-Parenting. Uudessa kirjassaan hän on tarttunut nimenomaan lasten kiireeseen. Siihen kuinka 9-vuotiaalla voi olla jo kalenteri niin täynnä harrastuksia, että joutenololle ei jää aikaa. (lisää…)

Christian Osterin kirjoittama kirja Siivooja (suom. Kristina Svensson) on hengästyttävää lukemista. Yhdessä kappaleessa tapahtuu niin valtavan paljon. Mutta vain ihmisen mielessä. Joskus pienenä ajattelin, että olisi hauskaa jos kaikkien ihmisten ajatukset näkyisivät puhekuplassa heidän päällään kuten sarjakuvissa. Tai oikeastaan jos vain muitten ajatukset näkyisivät. No tässä kirjassa ne näkyvät. Ajatukset sekä se mitä tapahtuu jos koko ajan yrittää tulkita toista ihmistä. (lisää…)

“Hän ei elänyt elämäänsä vaan se eli häntä” ajattelee Ugwu, palvelija, eräässä epäonnisessa vaiheessa elämäänsä Chimamanda Ngozi Adichien kirjoittamassa kirjassa Puolikas keltaista aurinkoa (suom. Sari Karhulahti).

Voimakas kirja, joka sai paikoitellen ihokarvat pystyyn. Ja joka tuli luettua yhdeltä istumalta. (lisää…)

Lupasin palata Renate Dorrensteinin kirjaan Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille punahilkkaa (suom. Titia Schuurman). En valitettavasti päässyt kuulemaan häntä Akateemiseen viime viikolla. Olin lukenut kirjan ihan vähän aikaa sitten ja olisi ollut kiinnostavaa kuulla mitä hän puhuu. Kävikö joku teistä kuuntelemassa? Havaintoja? (lisää…)