Blogit

Italo Calvino ei petä koskaan vaikka Marcovaldo ei ehkä Calvinon kirjoista parhaimmistoa olekaan. Silti Calvinon mielikuvituksellinen tapa tarkastella arkisia asioita on aina virkistävää. Marcovaldo on työmies, joka asuu kaupungissa, mutta tuntuu kaipaavan luontoa. Ja joka on kyllästynyt ainakin vaimoonsa ehkä myös lapsiin. Tarinat ovat pieniä, vähän irrallisiakin, joita näennäisesti yhdistää se, että kyse on samasta miehestä ja hänen elämästään ja toisaalta se, että eletään samassa kaupungissa, joka muuttuu vuodenaikojen mukaan. (lisää…)

Melkein 200 sivua pelkkiä kysymyksiä. Eikä mitään sellaista yksi kysymys/sivu tahtia vaan sivut täynnä kysymyksiä.

Kuten esimerkiksi:

Were you a thumb sucker? Would you rather argue with people or not? Can you think of a musical instrument useful in murder other than piano wire? (lisää…)

Utelias oli 19.000:s kommentoija ja sai vanhan kaavan mukaan tehtäväkseen arvioida kirjan meille. Kiitos jälleen siitä. Ohessa Uteliaan arvio:

Sana Krasikov syntyi Ukrainassa 1979. Hän vietti lapsuutensa Georgiassa ja Yhdysvalloissa, opiskeli ensin Cornellin yliopistossa ja myöhemmin Iowa Writers’ Workshopissa. Vielä vuosi (One More Year) on Krasikovin ensimmäinen novellikokoelma, osa novelleista on alunperin julkaistu muualla, kuten lehdissä The New Yorker ja The Atlantic Monthly. Kokoelma ilmestyi englanniksi vuonna 2008 ja suomeksi ilahduttavan nopeasti jo vuotta myöhemmin. Luin kokoelman englanniksi, joten en kommentoi suomennosta. (lisää…)

”Tällaista pitäisi käyttöliittymän nimeltä kirja olla aina. Kokonaisvaltainen kokemus, jonka sisälle on kirjoitettu yksi maailma.” Näin toteaa Marko Ikävalko Savon Sanomien kritiikissään Kjell Askildsenin kirjoittamasta kirjasta Saari (suom. Tarja Teva).

Tämä onkin kyllä aikamoinen herkku. (lisää…)

Pirkko K luki puolestamme Kristina Carlsonin kirjan Herra Darwinin puutarha, kiitos siitä ja erityisesti siitä tehdystä, ohessa olevasta arviosta:

Kristina Carlson kuvaa kirjassaan Herra Darwinin puutarha pientä kylää ja sen elämää Kentissä 1870 – luvun lopulla. Kirjan nimi viittaa Charles Darwiniin, joka kirjoitti Lajien synty teoksen.

Lähtökohta Carlsonin kirjassa on siis vähintään haastava. Miten kirjailija onnistuu kuvaamaan uskottavasti tuon ajan ihmisiä ja heidän ajatuksiaan ? Jääkö kuvaus vain pinnallisten historiallisten yksityiskohtien kuvaamiseen? (lisää…)

Jälleen lahjakorttien satoa. Karoliina hankki omallaan Kjell Westön uusimman kirjan Älä käy yöhön yksin. Itsekin luin tämän kirjan viikonlopun aikana, erinomainen kirja. Mutta tässä siis Karoliinan arvio:

ÄLÄ KÄY YÖHÖN YKSIN

”Älä käy yöhön yksin

et tiedä mihin siellä törmäät

et tiedä kenen saaliiksi jäät

Pysy täällä luonani

ole janoni, ole juomani

Älä koskaan käy yöhön yksin”
• Wahl) (lisää…)

Paulo Coelhon uusin suomennettu kirja Voittaja on yksin (suom. Sanna Pernu) on hämmentävä paketti. Tiedän, että täällä on useita, jotka suorastaan inhoavat Coelhoa. Coelho herättää inhoa ja rakkautta, mutta ei oikeastaan mitään siltä väliltä. Kirjallisuusihmiset tuppaavat sanoa, että Coelho on sellaista itseterapiontiroskaa. Että Coelho on tekosyvällinen huijari. Oma mielipiteeni Coelhosta on ristiriitainen. Osa minusta pitää joistakin hänen kirjoistaan ja toinen osa inhoaa joitakin hänen kirjoistaan. Kumpaan kastiin tämä uusin sitten kuuluu? (lisää…)

Taitavaa markkinointia? Median synnyttämä jättikohu? Laskelmoitua seksin ja politiikan avulla myyntiä? Kaikilla on mielipide Jari Tervon uusimmasta kirjasta Koljatti. Siksi, että Hesarin Antti Majander teki siitä perusteellisen arvion, jossa totesi tämän kirjan olevan ”Jari Tervon näyttävän uran vikatikki.” Siksi, että kirjasta nostettiin muutamia roiseja kohtauksia yleiseen keskusteluun. Irti kontekstistaan. Sivumennen voin todeta, että nämä kohtaukset olivat pääministeri Pekka Lahnasen harhoja, mies kärsi vähäunisuuden aiheuttamista ongelmista. Muiden ongelmiensa lisäksi. (lisää…)

Tämä teksti sisältää ns. juonipaljastuksia.

Onko kukaan sattunut lukemaan Jaakko Yli-Juonikkaan kirjoittamaa kirjaa Valvoja? Kirja on erikoinen, kieleltään taitava, runollinen, vähän kikkailevakin. Ehdottomasti kiiinnostava lukukokemus vaikka itse pääsääntöisesti pidän suoraviivaisemmasta kerronnasta. Sellaisesta, jossa ei tarvitse arvailla mitä tapahtuu ja missä nyt mennään. Mutta kirjaan, jonka teemana on valvomisennätyksen tekeminen, tämä sekavahko tapa sopii hyvin. Sellaiseksihan sitä muuttuu, jos liikaa valvoo. Yli-Juonikas osaa taitavasti saattaa meidät tuohon ylivalvoneeseen, unen ja toden sekoittavaan olotilaan. Käyttämällä ovelasti kieltä. (lisää…)

Koska olin kesän ulkomailla sain vasta elokuun alussa käsiini Hannu Mäkelän kesällä ilmestyneen kirjan Hyvä Jätkä. Muutama päivä siitä löysin Akateemisesta jälleen Hannu Mäkelän uuden kirjan, tällä kertaa romaanin Mikä sanomatta jää. Melkoinen julkaisutahti! Tästä inspiroituneena pidin Hannu Mäkelä -teemaviikonlopun ja luin molemmat. (lisää…)