Blogit

No niin. Luulen, etten edes yritä. En edes yritä tulkita näitä Anna Ahmatovan Valitut runot -kokoelman (toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola) runoja tällä runokokemuksella, joka minulla on. Toivon, että te, joilla on enemmän kokemusta ja ammattitaitoa runoista avaatte meille sitä puolta. Kuukauden toisena kirjana oli siis kokoelma Ahmatovan runoja. (lisää…)

No niin. Nyt tässä on käynyt niin, että olen ahnehtinut liian monta kirjaa, jotka eivät olleet kuukauden kirjoina, että huomasin vasta eilen, että 15. pvä on tänään tiistaina. Niinpä olen kuukauden kirjassamme, Nam Len Merimatka (suom. Jonna Joskitt) vasta sivulla 79…

Saan kirjan varmasti loppuun torstaihin mennessä, mutta jos sallitte, aloitetaan keskustelu jo nyt. Moni teistä on todennäköisesti suorittanut tehtävän tunnollisemmin ja odottaa jo keskustelua. (lisää…)

Joulukuun kirjaksi oli kolme vaihtoehtoa. Täältä puuttuu ja tänne on kaivattu kahta asiaa; novelleja ja runoja. Samalla toki näitä on täällä moitittu, inhottu ja niiden kanssa tuskailtu. Niinpä joulukuun kirjaksi valikoitui Nam Len kirjoittama novellikokoelma Merimatka (suom. Jonna Joskitt). Keskustelu kirjasta alkaa 15.12.

Toinen kuukauden kirja (ns. entinen varjokirja) on Anna Ahmatovan runoista Marja-Leena Mikkolan toimittama kirja Anna Ahmatova, valitut runot (suom. Marja-Leena Mikkola). Tästä keskustelu alkaa sopivasti uuden vuoden kunniaksi 1.1.2010.

Kuukauden varjokirjana ja uuden vuoden ensimmäisenä käsiteltävänä kirjana (vaikkakin kotiläksynä viime vuodelta) oli Jhumpa Lahirin kirja Tuore maa (suom. Kersti Juva).

Jhumpa Lahirilla on kyky kuvata arkisia asioita terävästi ja siten, että ne melkein aistii. Tuore maa on novellikokoelma, jossa on kahdeksan kertomusta. Lopussa on trilogia, kolme kertomusta, jotka liittyvät yhteen, vievät tarinaa omalta osaltaan aina eteenpäin. (lisää…)

Huh, menipäs tiukoille tämän kuukauden kirjan lukeminen. Aloitin vähän myöhässä lukemisen ja sain kirjan vasta nyt loppuun. Melkoisen intensiivisesti luettuna kirja ainakin teki sen vaikutuksen, että sitä kuvitteli noustuaan tuolista ikkunaan, että ulkona on pakkasta ja lunta. Jotta lumi voi narskua kengän alla kävellessä. Olli Jalosen kirjan kuvaukset matkustamisesta niin kävellen kuin veneelläkin olivat hyvin eläviä. (lisää…)

Valinta oli taas todella hankala. Joulukuun kuukauden kirjaksi päätin valita Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin. Keskustelu tästä alkaa 15.12. Varjokirjaksi mietin kovasti Kosmonauttia, mutta ajattelin, että ehkä siitä keskustellaan kuukauden kirjasta riippumatta kun se on ollut niin paljon esillä. Niinpä valitsin kuukauden varjokirjaksi Jhumpa Lahirin novellikokoelman Tuore maa. Tästä keskustelu alkaa 1.1.2009

Lukupiiriläisillä oli mahdollisuus tehdä kysymyksiä joulukuun kirjan (Platonin valtio) kirjoittajalle Simon Blackburnille.

Ohessa Simon Blackburnin vastauksia lukupiiriläisten kysymyksiin:

Q: The main discussion around your Plato’s Republic has been about the neoconservative misuse of Plato. Did you anticipate it? R U happy with it?

A: I did anticipate it to some extent – I talked about it in the book a little. There is always a tendency for people who think they know all the answers to model themseles on Plato’s Guardians. It is complete nonsense of course: the qualifications for becoming a Guardian are a lot more stringent than the qualifications for being an adviser to George Bush or a member of the CIA! (lisää…)

Simon Blackburn: Platonin Valtio (Ajatus kirjat 2007)

Mimi totesi joutuvansa jättämään “säkenöivän Platon-keskustelun” joulukuun kuukauden kirjasta väliin sillä ei ole nettiyhteyden päässä. Säkenöivää keskustelua en voi omalta osaltani luvata. Pikemminkin sellaista keittiön pöydän ääressä tapahtuvaa arkista hapuilua Platonin, Valtion, Blackburnin ja elämän ymmärtämiseksi. (lisää…)

Tämä on aina yhtä vaikeaa. Paljon hyviä kirjoja valittavana. Vaan kun vain yhden voi valita.

Lehdissä on viime päivinä käyty keskustelua siitä voiko Platon tai Nietzsche saada ihmisen sekaisin, viehättymään ajatuksista, jotka ovat epäterveitä tai suorastaan vahingollisia. Pahimmassa tapauksessa myös tekemään asioita, jotka ovat aggressiivisia ja äärimmäisiä. Pitäisikö joku filosofi jopa julistaa pannaan jne. (lisää…)