Ah, tämä on todella vaikeaa. Valinnan loppusuoralla ovat olleet Lionel Shriver: Poikani Kevin, Jonathan Coe: Suljettu piiri, Zadie Smith: Kauneudesta. John Irving putosi sillä ”Hengenheimolaisuus”-keskustelussa tämä sai aika kylmää kyytiä. Vähän olen miettinyt myös Lars Saabye Christensenin Mallia sekä Torgny Lindgrenin Doren raamattua (molemmat todella hyviä kirjoja!)
Mutta. Kun yksi pitää valita, helmikuun kirjaksi on valikoitunut Jonathan Coen Suljettu piiri. Miksi ei Poikani Keviniä? Siksi, että siitä on puhuttu aika paljon. Miksi ei Zadie Smithiä? Siksi, että se kannattaa lukea joka tapauksessa. Miksi Jonathan Coe? Siksi, että hän on mielenkiintoinen kirjailija, joka sekoittaa kirjoituksissaan yksittäisen ihmisen elämän yhteiskunnalliseen murrokseen ja kehykseen. Siksi, että esim. Unen talo oli hieno ja mieleenpainuva kirja.
Ja vielä. Älä anna kirjan koon hämätä. Siinä on täsmälleen (!) yhtä monta sivua kuin Westössä vaikka vaikuttaakin paksummalta. Itse aion aloittaa kirjan lopussa olevasta edellisen kirjan tiivistelmästä sillä en ole lukenut Konnien klubia samalta kirjailijalta.
Kuukauden ”varjokirja”. Aion lukea itse myös pikapuoliin Shriverin, eli siihenkin keskusteluun voi varautua.
