Aakkosjärjestykseen?
Kirsi Piha | Julkaistu 20. 10. 2009 7:54Oman kirjakaupan tuntee vaikka silmät kiinni. Osaa suunnistaa oikean hyllyn luo aina mielentilansa mukaan. Tietää kirjojen järjestyksen. Mistä mikäkin löytyy; runokirja, kotimainen kaunokirjallisuus, kolmannesta kerroksesta keittokirjat, matka- ja käsityöoppaat, toisesta politiikka, elämäkerrat, historia jne. Siksi en henkilökohtaisesti pidä syksyn isoista kirja-aleista. Ei siksi, ettenkö pitäisi siitä, että kirjoja saa edullisemmin vaan siksi, että silloin koko tutun kirjakaupan järjestys myllätään ja hetkeen se ei ole oma kirjakauppa. Taidan olla niitä ihmisiä, jotka bussissa tai ratikassakin mieluiten istuvat samalla paikalla ja ällistyvät kun joku muu on vahingossa istunut ”minun paikalleni”…
Kirjojen kategoriointi on asia mikä silloin tällöin kuitenkin ärsyttää ihmisiä. Miksi joku on tietokirjoissa tai joku nuortenkirjoissa. Siksi kuulosti kiinnostavalta kun ystäväni kertoi, että jossain päin maailmaa on kirjakauppa, joka ei järjestä kirjoja lainkaan eri lajityyppien mukaan vaan pelkkään aakkosjärjestykseen. On aivan varmaa, että tämä olisi ensin hämmentävää, mutta saattaisi olla myös antoisaa. Jos kaupassa vielä olisi hyvin ammattitaitoiset ja suositteluja tekevät myyjät, se voisi olla suorastaan hauskaa! Tai entä jos kirjakauppa vaihtaisi lajittelutyyliä kuukausittain? Tammikuussa olisi aakkosjärjestys, helmikuussa värijärjestys ja toukokuussa vaikka kokojärjestys, etuhyllyillä pienet kirjat taaempana kooltaan isommat, alakerrassa pienemmät, yläkerrassa isoimmat. Monihan järjestelee jo kotonaan kirjoja mitä kummallisimmilla tavoilla, voisihan kirjakauppakin tehdä sen. Näin keskityttäisiin myös kirjoihin eikä somistukseen.
Yksi asia muuten ihmetyttää Akateemisessa kirjakaupassa. Miksi kirjakaupan kassalla myydään heräteostosten tekijälle lehtiä? Kun lehtiosasto on vielä siinä vieressä niin miksi tuossa kirjakassallakin niitä tyrkytetään? Eikö olisi kiinnostavampaa, että kirjakassalla tarjottaisiin kiinnostavia ehkä muuten huomaamatta jääneitä kirjoja? Ulkomailla isoin rahareikä kirjakaupassa tuntuu olevan se kassan kohta. Se mistä tarttuu sellaista kirjallisuutta mukaan, minkä olemassaolostakaan ei ole tienyt mitään. Kuten esimerkiksi Istanbulin kirjakaupasta kirja All Things Alice. Tai The Death of a Critic.
20. lokakuuta 2009 kello 8.23
Olipas Kirsillä hauska kirjoitus, kiitos!
Olen pohtinut samoja asioita. Olen suhteellisen tyytyväinen kirjakauppojen ordningiin. Ainakin Suomessa kirjat löytää yleensä nilltä hyllyiltä kuin niiden olettaisi löytyvänkin. Tietenkin luova ja kapinallinen mieli joskus sekottaisi pakat samaan järjestykseen kuin kotonakin.
Olen huomannut monien laittavan kotonaan teokset kylmästi aakkosjärjestykseen. On siinä etunsa. Minulla on oma järjestykseni, muka. Alkuun se meni lajien mukaan, mutta on rönsyillyt yli. Sitten tulivat kielialueet. Sitten baabelinkielet. Sitten epäjärjestyksen kaoottinen kauneus.
Kotona osaa kulkea ja usein löytääkin ja joskus taas ei.
Senkin olen huomannut, että ihmiset istuvat aina samaan, omaan paikkaansa usein kokoontuvissa tapaamisissa (tähän Kirsikin viittasi). Selkäytimeen ja aivoihin piirtyy paikka. Miksiköhän minä istun mieluummin selkä seinään päin? Olenko lännenmies, joka pelkää selkäänampujia? Miksi jotkut istuvat lähelle ovea? Miksi jotkut istuvat selin melkein kokonaan muihin nähden?
Jos kirjat saisivat puhua, haluaisivatko ne tuohon hyllyyn?
Ehkäpä satukirja tai sanakirja haluaisikin keskeisimmälle paikalle?
20. lokakuuta 2009 kello 10.15
Eräs kirjastotäti kertoi minulle aikoinaan, että he laittavat tärppihyllyille kirjoja miten sattuu. Yhtenä päivänä punakantisia kirjoja, toisena päivänä sinikantisia. Ja ihmiset kuvittelevat, että tärppihyllyihin on koottu erityisen merkittäviä tai mielenkiintoisia kirjoja.
Linja-automatkat olisivat paljon hauskempia, jos jokaisen pysäkin kohdalla kaikki vaihtaisivat paikkaa.
Kirjakaupassa voisi olla oma hylly vanhoja klassikoita varten. Tai omituisia kirjoja varten.
20. lokakuuta 2009 kello 11.49
Omituisten kirjojen hylly olisi hyva idea. Mutta kenen mielen mukaan nama olisi valittu?
Muuten kylla tykkaan aihetyrkytyksesta (ainakin jos aihe on mieleinen), mutta ehkapa niissa voisi kayttaa enemman mielikuvitusta ja koota ihan hillittomia aasinsiltoja taysin marginaalikirjoista (yksi tunnettu ehka tarppina) lukijoita viettelemaan.
Itse tungen kirjat kirjahyllyyn seka riviin etta pinoihin. Nykyinen asunto on niiiin pieni, ettei kunnianhimoisimmille suunnitelmille ole tilaa (kirjaimellisesti). Lokosen koko maarittaa mika kirja siihen solahtaa. Mutta tuskinpa tama (voittoa tavoittelevassa) kirjakaupassa kuitenkaan onnistuisi.Oltaisiinko kaikki liian hataisia tallaiseen?
Edellisesta postauksesta ja sen kommenteista tuli mieleen, etta olisi kiinnostavaa tietaa onko olemassa sellaisia kirjoja, joita lukijat eivat halua mainostaa lukevansa/lukeneensa (siis juuri tama kannet paperoitu, mutta sisalto kovasti kiinnostaa). Onko tasta ollut puhetta jo joskus aikaisemmin, en muista? (Itse kuikuilen myos kanssamatkustajien kirjoja ja tyyppi on heti paljon miellyttavampi, jos hanen kirjamakunsa matsaa minun kirjamakuni kanssa.) Ja nolostelenko omia lukemiani kirjoja? En oikeastaan. Mutta ehka sita vaistomaisesti valikoi tietynlaiset kirjat julkisille tilanteille ja tietynlaiset yksityisille (monestakin syysta, esim. vaativa sisalto, henkilokohtaisuus, helppous jne.)? ‘Venyttelylla orgasmiin’ -tyyppiset opukset taitaa kukin lukija jattaa kotio, ja ihan hyva niin.
20. lokakuuta 2009 kello 12.06
Hehee, tuolla edellisessä postauksessa jo iloitsin niistä rinnastuksista mitä tulee kun kirjoittajat ryhmitellään niinkin oudon asian kuin sukunimen aakkosjärjestyksen mukaan, joten asia on sydäntä lähellä.
Kategoriointi-ongelmia on tullut vastaan ja huomaa kyllä että on lukuisia kirjoja jotka voi löytyä useammastakin osastosta kunkin lajittelijan mielen mukaan.
Toisaalta ihan ilman niitä kategorisointeja voisi olla hyvinkin puuduttavaa koluta hyllykaupalla jotain joka ei niin kiinnosta…mutta varsin mielenkiintoinen ryhmittely tuo “kaikki aakkosjärjestyksessä”.
Siihen suhtaudun kuitenkin kielteisesti että järjestystä kauheasti muuteltaisiin. Olen valmis hahmottelemaan vaihtelevia logiikoita eri kaupoissa mutta jos niitä sotketaan säännöllisesti on se enemmän turhauttavaa…
Omissa hyllyissäni (tai tällä hetkellä pinoissa) kirjat ovat suunnilleen aiheittain, joskaan kaikki eivät välttämättä rinnastuksiani ymmärtäisi.
Levyjä taas pidin pitkään levyn ensimmäisen kappaleen mukaan aakkosjärjestyksessä. Niinpä hajonta oli yleensä aika hyvä mitä tahansa kohtaa hyllystä katsoikin mutta toisaalta jos levystön tunsi niin sieltä löysi aika nopeasti sen mitä etsi.
Heräteostoksista tuli mieleen pohdinta että miksi sarjakuvakaupat (pätee myös kirjakauppoihin) pitävät näyteikkunassa kirjoja kiinni? Jos niitä halutaan puffata niin eikö ne voisi laittaa samantien auki (tai vielä parempi, laittaa suurikokoisempia kopioita sinne luettavaksi).
Samaan tapaan voisi kirjakaupoissa ottaa isompikokoisia printtejä mainostettavien kirjojen aloitussivuista ja laittaa niitä seinille…
20. lokakuuta 2009 kello 13.15
Joskus vain todella tulee ongelmia, kun kirja jota etsit ei ole siellä missä sen luulisi olevan. Vaan jossakin ihan muualla. Muutaman kerran olen etsinyt jotakin kirjaa sieltä ja vasta myyjän opastuksella olen löytänyt sen tuolta!
Ja kotona minulla kirjat ovat “suosikkiluokituksen” mukaan. Parhaat paikat niillä, jotka ovat arvoasteikossa ylimpänä. Kuitenkin niin, että saman kirjailijan kirjat ovat vierekkäin. Näin kakkossuosikki voi joutua hyllyä alemmas kuin kuuluisi … (heh heh). Toki esim. runot ovat sitten samassa paikassa.
Ongelmia tulee vain sitten kun etsin jotakin top-10 ulkopuolella olevia kirjoja - ovatko ne tuolla vain täällä vai missä ne ovat. Joskus tuntuu että muistan kirjahyllyjen järjestyksen vuodelta 1992 mutta nykyiset ovat sitten vähän epämääräisiä. Alkavan dementia oireita?
20. lokakuuta 2009 kello 13.33
“Hehee, tuolla edellisessä postauksessa jo iloitsin niistä rinnastuksista mitä tulee kun kirjoittajat ryhmitellään niinkin oudon asian kuin sukunimen aakkosjärjestyksen mukaan, joten asia on sydäntä lähellä.”
Miksi juuri sukunimen? Miksei _kirjan_ nimen mukaan?
Aamunkoi
Elämänkumppanina runo
En man och hans samvete
Eniten vituttaa kaikki
Esim. Esa
Fenix
Fight club
Houkutus
Korppien kestit
Kosket
Lumous
Mikä keisarin on
Nova Swing
Pamisoksen purkaus
Passivointikiihko
Pelon valtakunta
Pilvilinna joka romahti
Pojan kuolema
Provencen tuoksu
Puhdistus
Puhun hänestä joka puhuu olen yksin
Raja
Rikas
Rukous Katarzyna Horowitzille
Runo näytä hampaasi
Runoa!
Syntikirja
Säihkenäyttämö
Tuliaiset Moskovasta
Varjo sydämessä
Veljekset Vaselin
Viimeinen suuri seikkailu
Väärän jäljillä
Älä käy yöhön yksin
20. lokakuuta 2009 kello 14.31
Kirjan nimi on pätevä ja myös mielenkiintoinen tapa laitata kirjoja järjestykseen.
Tai levyesimerkkini mukaisesti aloituslause, joskin se olisi kirjakaupoissa jo aika tuhoisa, omaan hyllyyn vielä menisi.
Omalla tavallaan huvittava olisi myös julkaisuvuosi…tai sivumäärä, voisi valita hotsittaisiko tänään tiiliskivi vai jokin ohut.
Klassikkohyllyistä, kirjastoissa olen huomannut että nuortenosasto on joissain tapauksissa se otollisin paikka niille Maailmankirjallisuuden Vanhoille Klassikoille…
20. lokakuuta 2009 kello 14.49
Aika mielenkiintoinen puheenaihe.
Kirjat saavat kyllä minusta olla aihepiirin mukaan hyllyissä, vaikka kuinka väljästi sitten. Myös aakkosjärjestys kelpaa, onhan se helpotus kun ainakin jotain löytyy helposti. Minusta kirjailijan mukaan on kivempi kuin kirjan tittelin mukaan… silti, tuokin ehdostus, että niitä listattaisiin kirjan nimen mukaan voisi olla aika mukava muutos. Miksei.
Kannatan ehdottomasti kirjapinoja tai -koreja kassan viereen. Sikin sokin kaikkea uutta ja vanhaa, runoa ja proosaa, jännitystä ja asiaa, kotimaista ja luettavaa maailman ääriltä, sellaista löytöpöytää. Siihen viereen sitten tietysti mahdollisuus ostaa suklaata. Saahan suklaapatukoita postissa tai tietokonekaupoissa ja melkein missä vaan juuri siinä kassajonossa. Tämä pitäisi olla pakollisena kaikissa kirjakaupoissa myös. Ja viinilasillinen olisi kiva kanssa siinä selaillessa ja lueskellessa ja löytöjä tehdessä. Tietysti nuorten asiakkaiden pitäisi olla valmiita näyttämään henkkarinsa… siitä voisi kuin voisikin tulla komplikaatioita.
Minua ei niinkään häiritse kirjakauppojen kirjojen asettelu. Vaikeampaa minun on käsittää meidän pikkukirjastossamme sijaitsevaa runous-osaston sijoitusta. Kirjasto on pieni ja kaikkea on vähän. Niinpä runokirjat on sijoitettu ikkunan alle matalille hyllyille, joihin ei pääse käsiksi kuin kumartamalla tai kyykistymällä. Olen aikani ihmetellyt tätä suunnittelua ja vähitellen kehitellyt omat teoriani.
Yksi selitys voisi olla, että kirjoja sijoiteltaessa on ajateltu, että runoutta lukevat vain lyhyet ja pienikokoiset ihmiset.
Toinen vaihtoehto on, että ajatellaan runojen lukijoiden olevan haaveilevia nuoria äitejä, jotka tulevat kirjastoon taaperoikäisten lastensa kanssa. Äiti voi antaa toimeksiannon kaksivuotiaalle ja tämä noukkii äidille kirjat katsottavaksi sieltä lattian rajasta.
Kolmas teoria, johon tätä nykyä uskon vakaimmin, on se, että kirjaston kirjojen järjestystä suunnitelleet ovat huomanneet, että runoja lukevat näyttävät ihmisiltä, jotka eivät selvästikään saa tarpeeksi liikuntaa. Niinpä heitä auttaakseen he ovat ajatelleet, että siinä hyllystön edessä sitä kelpaa nousta ylös-alas-kyykkyyn-ylös, kummarra-kyykistä-hyppää ylös ja taas alas… jne.
Toisin sanoen, runoja lukeva kirjastossa kävijä (kokemukseni mukaan toistaiseksi tässä kirjastossa vain minä) saa siinä sitä kipeästi tarvitsemaansa work-outtia ja ruumiin kulttuuria. Ehkä tämä on esimakua tulevaisuuden projektista ‘kirjasto personal trainerina’.
En ole rohjennut lähestyä henkilökuntaa tämän kysymykseni kanssa. Olen kuitenkin mielessäni hahmotellut jo kirjeen, jonka sitten jättäisin heille nimettömänä, jossa ehdotan kohteliaasti, että runohyllyn eteen asetettaisiin suuria pehmeitä tyynyjä, joilla sitten me kaikki runon ystävät (lue: minä) saamme kelliä.
:) Jos meidän kirjaston kirjastonhoitaja satut tämän näkemään, hommaa ne tyynyt ilman sitä kirjettä! Rakkain terv. Aune H.
20. lokakuuta 2009 kello 15.47
Tarkoitukseni on ostaa uusi kirjahylly, mutta aina on liian kiire. Kirjat odottavat suurissa paperipusseissa, vanhoissa hyllyissä kirjoja on kahdessa rivissä ja rivien päällä. Mitään en löydä.
90-luvulla asuin amerikkalaisessa suurkaupungissa. Siellä oli pieniä kirjakauppoja, joissa myytiin vain kaunokirjallisuutta. Kuljin hyllyltä hyllylle ja aina tuli vastaan mielenkiintoista luettavaa.
Nykyisessä kaupungissani on antikvariaattien (hyviä, ja niitä on monta) lisäksi ainoastaan suureen ketjuun kuuluva kirjakauppa. Tässä kaupassa käynti masentaa minua. Yleensä ostan sieltä lastenkirjoja, lastenkirjojen osasto on ihan hyvä. Ärsyttävää kaupassa on se, että kaunokirjallisuutta on vain muutama hyllyllinen, kaikenlaista muuta sitäkin enemmän. Elämäntaito-oppaat, keittokirjat, poliitikkojen elämäkerrat ja kaikenlainen poliittinen potaska on näkyvimmillä paikoilla.
Viihtyisin kaupassa paremmin, jos nämä kirjat olisivat sivuhyllyillä ja kaunokirjallisuus näkyvissä.
20. lokakuuta 2009 kello 16.03
Ihanan kiinnostavia kirjoituksia, kiitos!
Minä olin ennen niitä aakkosjärjestysihmisiä, mutta tilanpuutteen vuoksi ja koska kirjahyllyssäni on erikorkuisia hyllyjä, olen joutunut harjoittamaan hajasijoitusta (pokkarit niille kapeimmille jne.) joskin pidän saman kirjailijan kirjat rinnakkain tai alekkain, jos ne ovat hyvin eri kokoisia. Silti joudun meditoimaan pitkän aikaa, kun koetan löytää juuri tietyn kirjan.
En tiedä Helsingin Akateemisesta, mutta Tampereen vastaava raivostuttaa minut - he panevat näyteikkunaan tsiljoona kappaletta samaa kirjaa sen sijaan, että panisivat esiin uusimpia tai kiinnostavimpia kirjoja houkuttelemaan ostajat sisään. Suosikkiantikvariaattini panee ikkunaansa uusimmat, vaikka sen täytyy olla hengenvaarallista - ikkunahylly on kalteva ja sen alla on puhdas pudotus alempaan kerrokseen. Miten he oikein tekevät sen? Uistinvavalla? Täytyy kysyä joskus.
Linja-autossa istumisesta - kun olen ollut ostoksilla, haen paikan niin läheltä ulko-ovea kuin mahdollista. Helpompi horjua kauppakassinsa kanssa, kun pysäkki lähestyy. (Juuri ennen kotipysäkkiä on inhottava mutka, jonka bussit ottavat aina kuin rallikuskit.)
20. lokakuuta 2009 kello 19.41
Omassa kirjastossa on tärppihyllyillä vaihtuvia teemoja. Joitain aikoja sitten kukin kirjatotäti tai -setä vuorollaan sai kerätä omia lempikirjojaan hyllylle. Itse luen ja lainaan lähinnä kaunokirjallisuutta, mutta näihin hyllyihin oli koottu ihan kaikkea ja se oli riemastuttavaa. Kirjat rupesivat näyttämään todella mielenkiintoisilta, kun ne oli laitettu rinnakkain ihan vastoin odotuksia. Kannatan erilaisia ja yllättäviä esillepanoja ja tärppihyllyjä myös kirjakauppoihin!
20. lokakuuta 2009 kello 20.29
Itse asiassa aika yllättävältä tuntuu tällainen että minua nuoremmatkin ihmiset näin vielä perinteisissä kirjakaupoissa käyvät.
Minä en tosin ole viime aikoina edes lukenut enää paljon mitään muuta kuin mitä netistä. Kun sitten joku kirja painettuna kiinnostaa niin netistä minä niitä katselen ja tilaan. Tosin en kylllä aikoihin ole juurikaan sen paremmin kotimaista kuin ulkomaistakaan varsinaista kirjallisuutta lukenut, kirjailijoiden haastatteluja ja kirjaesittelyjä ja kritiikkiä kylläkin on tullut vähän seurattua. Tämä on asia jolla en todellakaan halua rehvastella. On vaan jäänyt lukematta montakin hyvin kiinnostavalta tuntuvaa kirjaa.
Sen verran olen kuitenkin kirjafriikki minäkin , että en ole saanut heitettyä roskiin jotain reilua sataa englanninkielistä pokkariani jotka joskus nuorena miehenä olen lukenut, dekkareja, klassikkoja ja talouspuolen pokkareita. Vaikka ei näille pokkareille minulla mitään käyttöä tai tarvetta ole sen jälkeen ollut kun ne luetuksi on tullut niin en ole vaan saanut niitä poiskaan heitettyä.
Paitsi nämä pokkarit minulla on vain omat tärkeänä pitämäni kirjat kirjahyllyssäni eikä siis mitään kovin isoja kirjamääriä.
Jännä tilanne kirjojen suhteen on kun vanhempien kuoltua katselee mitä heiltä jääneitä kirjoja itselleen jättäisi. Se tällainen pistää samalla miettimään sitäkin minkälaisia persoonia vanhemmat ovat olleet. Oma faijani oli paremmin tekniikan miehiä eikä hänen puoleltaan paljon vanhan koulun laulukirjan ja laskukirjan lisäksi muita kirjoja jätettäväksi edes ollut kuin komea kolmen kirjan sarja Topeliuksen Välskärin kertomuksia ja sitten aivan upea Risto Niinin suomentama Lancelot Hogben kirja Matematiikkaa Kaikille(Mathematics For The Million), jota kirjaa näyttää selvästi olevan myös luettukkin.
Äidiltäni oli paljon enemmän kirjoja jäämään. Hänen kirjoistaan mm. Väinö Linnan Pohjantähdenalla kirjat ja Valtarin kirjojakin sain kuitenkin vaan roskiin heitetyksi, vaikka ne olivat myös ihan hyvännäköisiäkin ja kovakantisia kirjoja. Vain kymmekunta varsinaista äitini kirjaa jätin sekä hänen äidiltään periytyneet enimmäkseen uskonnollisaiheiset kirjat jätin kaikki. Nämä isoäidiltäni periytyvät kirjat ovat jo aika vanhojakin, ja niillä on ehkä vähän jo muutakin arvoa kuin tunnearvoa.
No tämä meni ehkä vähän ohi varsinaisen kirjakauppa/kirjahylly- teeman, mutta miten oikein lie perinteisen painetun kirjan tulevaisuus sellaisena esineenä ja asiana kuin mitä tuossa ylläkin kerroin.
20. lokakuuta 2009 kello 20.44
Omat kirjani ovat sekä aiheiden että kokonsa mukaisessa järjestyksessä. Kokojärjestyksellä on oma esteettinen puolensa. Mutta miten olisi kirjat niiden painoarvojärjestyksessä? Miten väkevä lukukokemus milläkin kirjalla on ollut, miten merkittävä vaikutus silläkin kirjalla on ollut elämääni. Silläkin kirjalla, joka innosti taas kirjoittamaan. Tai tuolla, jonka maailman kautta avautui kirkas näkemys, millaisen elämänkumppanin vierelleni haluan….
20. lokakuuta 2009 kello 21.00
Olen niin kateellinen siitä, että joku saa ylipäänsä järjestettyä kirjansa johonkin järjestykseen. Meillä kirjat ovat ihan sekaisin. Säännöllisin väliajoin kuitenkin käyn hyllyä läpi ja laitan omaan hyllyyn sellaiset mitkä haluaisin lukea pian. Ja toisaalta uudet lukuvuoroaan odottavat ovat muutamassa pinossa muistuttamassa olemassaolostaan.
Mutta tuo ajatus painoarvojärjestyksestä olisi hieno! Sehän toki vaihtuisi myös elämän mukana.
Se mikä on kiinnostavaa on se, että jos joku kysyy minulta missä on Monte Criston Kreivi, pystyn melkein silmät kiinni löytämään sen hyllystä. Jonkinlainen visuaalinen kuva on hyllystä piirtynyt mieleen.
20. lokakuuta 2009 kello 21.47
Kirjasto- ja kirjakauppaluokitus on sinällään hassu otus: siinä on lukemattomia luokkia tietokirjallisuudelle, mutta kaunon kaikkine genreineen se tunkee sujuvasti lähestulkoon yhteen luokkaan (yleinen kauno, runot, sadut).
Kustantajat, kirjakaupat ja jossain määrin myös kirjastot tätä yleiskaunon luokitusta sitten pilkkovat lajityyppeihin, mutta miten sen tekevät vaihtelee. Kustantajat ja kirjakaupat tekevät sen kaupallisin perustein (vaikkapa SF/F, romantiikka, erotiikka, chick-lit, dekkarit, jännitys, nuorten kirjallisuus), kirjastot - ainakin minun havaintojeni mukaan - ovat vähän konservatiisempia, eivätkä ihan hetkessä tunnusta uudempia lajityyppejä (esim. chick-lit, mom-lit). Cross-genre -kirjat, eli ne jotka yhdistelevät elementtejä eri kirjallisuustyypeistä ovat kaikkien luokittelijoiden painajaisia!
On myös mielenkiintoista katsella miten kirjakaupat ja kirjastot hyllyttävät ns. vieraskielisen kirjallisuuden: minun havaintojeni mukaan vain Akateeminen miksaa eri kieliä (tosin vain tietokirjallisuudessa, kaunossa sekin pitää erittelyä), kaikki muut pitävät tiukkaa kielirajaa. Tammisaaren (nyk. Raasepori) kirjasto on ainut jossa olen havainnut hieman liberaalimpaa suhtautumista.
Minä olen järjestänyt oman kirjahyllyni kielestä välittämättä lajityypin ja sen jälkeen tekijän nimen mukaan aakkosiin, lähinnä sen mukaan paljonko minulla on mitäkin genreä: SF/F, muu kauno (ml. muistelmat), sarjakuvat, keittokirjat, kaikki muu. Tuota kaikki muu -luokkaa olen yrittänyt myös pilkkoa tyyliin sanakirjat, matkaoppaat, hakuteokset jne.
Hieman tämä horjuu, sillä tilankäytön tehokkuuden kannalta olen joutunut laittamaan kookkaammat kirjat (jenkit kutsuvat kokoa coffee table -kirjoiksi) samoille hyllyille.
21. lokakuuta 2009 kello 11.54
Vanhan kotipaikkani kirjasto (uuden kotipaikkani kirjastossa en ole vielä ehtinyt piipahtaa, on kuulemma hieno) on taas todella ISO. Hyllyjen välissä on reippaasti tilaa, isonkin repun kanssa mahtuu muiden kirjaharrastajien ohi. Huonona puolena siinä tietysti on, että järjestys pettää ja teosten löytäminen on vaikeaa. Kirjat on jaettu jotenkin genreittäin: lasten-, nuorten-, nuorten aikuisten-, ruotsin kielisten lasten ja nuorten-, aikuisten-, näytelmäkirjallisuus, dekkarit, sarjakuvat, vitsikirjat, englannin kieliset, ruotsinkieliset, tietokirjallisuus (joka on jaettu yläkerrassa eri osiin) ja sitten kai erityisen harvinaiset ja arvokkaat klassikot kellarissa. Kuten voi päätellä oikeasti näitä ei siis ole kunnolla jaettu. Mistä tiedän mikä kirja kuuluu nuoriin aikuisiin ja mikä aikuisiin? Ja jos etsii englannin kielistä teosta, niin ne on kaikki sekaisin, dekkarit, fantasia, raskaat teokset, komedia…
Tätä on sitäpaitsi yritetty helpottaa tietokoneilla, joilla voisi hakea teosta, mutta yleensä siitä ei ole apua, koska en löydä kuitenkaan oikeaa hyllyä tuosta hallista tai tietokone päivittyy niin hitaasti, että kyseinen kirja onkin ollut lainattuna viime viikosta asti.
Runokirjoja en ole keksinyt sieltä erikseen, mielestäni ne ovat vain sekaisin aikuisten hyllyssä, mutta aina törmään näytelmähyllyyn kun etsin jotain muuta. Niissä on kai samoja numeroita tai liian lähellä toisiaan.
Sinäänsä turha valittaa, ei mulla olisi tähän mitään hyvää ehdotustakaan. Kotonakin laitan kirjat useimmiten koon mukaan hyllyyn korkeusjärjestykseen. Tietysti saman kirjailijan teokset vierekkäin. Oikeastaan melko tylsä tapa, mutta toimii mulle, kun on vain n. 4 hyllyä kirjoja. Joskus laitan myös tyylin mukaan, historiallisista teoksista viimeisen kirjan piirteiden mukaan siirrytään dekkareihin etc.
Äidilläni on tapana laittaa kovakantiset kirjat hyllyyn ja pokkarit kasana kaappiin. Se kasa kasvaa koko ajan ja välillä epäilyttää, että onko jossain toinenkin kasa. Äiti ostaa koko ajan pokkareita, joista useimmat ova dekkareita. Niitä on sieltä ihana käydä kaivamassa. Toisaalta harmittaa, etteivät hänen mielestään pokkarit kelpaa hyllyyn, vaikka siellä on seassa paljon mahtavia teoksia, kuten Jari Tervon Myyrä ja Michael Cunninhamin Tunnit. Toisaalta taas hyllyt näyttävät kieltämättä arvokkaammilta kun niillä on vain kovakantisia.
21. lokakuuta 2009 kello 17.02
Yhdesta “epajarjestyksessa” olevasta kirjakaupasta on kirjoitettu kirjassa “The Perfect Mess” (jonka tarkoituksena on osoittaa, etta epajarjestys on ajoittain hyvinkin hyodyllista). Tassa (amerikkalaisessa) kirjakaupassa kirjat on lajiteltu kustantamon mukaan, ja kiinnostuneet saavat etsia omansa. Ilmeni, etta ainakin sinnikkaat kirjojen etsijat pitivat jarjestelmasta, koska loysivat sellaisia kirjoja, joita eivat olisi aihepiirin mukaan loytaneet ollenkaan.
21. lokakuuta 2009 kello 18.41
Kotikaupungissani olevassa suuren ketjun kaupassa on mielestani hauskasti laitettu kassajonon kohdalle tarpiksi myyjien suosikkeja. Eika pelkkaa kirjaa, vaan suosittelevan myyjan kasin kirjoittama lappunen, etta miksi juuri tama. Monenlaista mielenkiintoista siella aina tuntuu olevan, kyseisen kaupan myyjilla on monipuolinen kirjamaku ja perusteluja on aina hauska lukea, erityisesti jos on itse jo kyseisen kirjan lukaissut. Kirjat tuntuvat myos vaihtuvan kiitettavan usein.
Itse tosin shoppailen nykyaan vain lahidivarissa. Ei tule valinnan vaikeuden ahdistusta, kun kirjoja on yhteensa vahemman kuin omassa hyllyssani lajiteltuna noin kuuteen aihepiiriin. Jotenkin sielta tosin aina 3-5 kirjaa tuntuu mukaan tarttuvan.
Aune H, rohkeasti vain kirjastovirkailijan luokse loistavine ehdotuksinesi!
21. lokakuuta 2009 kello 18.51
Pidättelen täällä itseäni, etten ota Jouni Kempin vinkistä vaaria ja laita kirjojani nimikkeen mukaiseen järjestykseen. Siis toistaiseksi väririvien sisällä siis. Hieman vielä mietityttää, kun muisti huononee kaiken aikaa, että miten sitten löytää etsimänsä - siis jos muistaa vaikka vaan kirjailijan nimen, muttei nimikettä eikä kirjan selkämyksen väriä. Ehkä seuraavassa muutossa laitan kaikki nimikkeiden mukaan, se jää nähtäväksi. Kuulostaa niin houkuttelevalta. Kiitos Jouni
Viimeksi uudistin kaunokirjahyllyjen värijärjestystä niin, että värin sisällä kirjat ovat aakkosissa kirjailijan mukaan. Helpottaa hieman löytämisiä. Erillisessä hyllyssä, jopa eri huoneessa, ovat lempikirjani. Nekin järjestelin päivänä muutamana aakkosiin. Ja runot on aakkosissa omana kokonaisuutenaan.
Ja vielähän tuossa käytävässä ovat humoristiset opukset omana joukkonaan ja tietoon viittaavat vielä omanaan. Aakkosissa muttei väreittäin. Lastenkirjoista suurin osa on joutunut maanpakoon kanakoppiin, laatikoissa.
Kajaanin Suomalainen kirjakauppa muutti vuosi sitten uusiin tiloihin, mutten ole vieläkään tykästynyt sen nykyiseen asetteluun. Kaunokirjat ovat muutenkin aika vähemmistönä koko valikoimassa. Suurin osa liikepinta-alasta on muuta roinaa ja tilpehööriä. Siellä ei enää pääse kirjafiiliksiin. Niitä pitää odotella siiheksi, että pääsee Ouluun, Helsinkiin tai…
Joissakin sisäkaduilla sijaitsevien kirjakauppojen - muualla Suomessa - edustalla on halpojen kirjojen sekalaiskoreja. Niitä on mukava penkoa ja aina jotain löytöjä tekee. Löytökirjahyllytkin minua aina vetää puoleensa, eikä vain hinnan takia vaan yllätyksellisyydenkin.
21. lokakuuta 2009 kello 19.20
Kiitos Late rohkaisun sanoista! Olen kyllä vähän liian ujo/pidättyväinen lähestymään kirjaston henkilökuntaa tämän asian puitteissa. Luuseri?
Jospa joku teistä tätä ketjua seuraavista olisi se kirjastonhoitaja… sitä nyt toivon.
Omat kirjani ovat kasseissa, tasaisissa pinoissa ja kirjoituspöydän alla avoimessa hyllyssä. Muutama on sängyn alla. Nyt niitä on vähemmän kuin ennen, kun vähän aikaa sitten kävin läpi muuton ja paljon jätin taakseni.
Aina päällimmäisenä kasoissa pitää olla se seuraavaksi luettava. Siinä mielessä olen neuroottinen.
Kirjakaupan ulkopuolella, jalkakäytävällä oleva sekalaislöytökori on suorastaan nerokas keksintö.
Sellaisen ääreen on aina aivan pakko pysähtyä.
21. lokakuuta 2009 kello 19.29
Late! Kerro nyt ihmeessä, missä noin loistava kirjakauppa on. He ansaitsevat julkista kehua ja kiitosta. Hieno idea. Sitä jäämme odottelemaan muuallekin.
22. lokakuuta 2009 kello 16.54
Tänään kirjamesuilla törmäsin (divariosastolla) siihen, että kirjoja ei oltu lajiteltu mitenkään, saati mitenkään informoitu mitä missäkin oli, JOS siis joku järjestys oli olevinaan. A H D I S T U S!
Useimmissa pisteissä oli miten missäkin laputettu kiitettävästi aihealueet. Oli helpottavaa kun sai ohittaa kaikki Sota, Jännitys, Karjala jne hyllyt. Mielessä kyllä kävi, että pitääkö tässä nyt olla niin tehokkaana, mutta kyllä; juuri siksi tänään oli vain divaripäivä, sunnuntaina sitten muille osastoille. Divareista kun pitää metsästää tiettyjä puuttuvia kirjoja, niin nopeus ennen kaikkea!
Muutoin olen kyllä haahuilija ja hiplaaja, siksi en innostu tuolla ‘’Kannet esiin'’ postauksessa (taas) käsiteltävästä sähköisestä kirjasta.
Kirjakauppojen alennusmyynnistä olen Kirsin kanssa samaa mieltä, että on kaameaa, kun siksi ajaksi kaikki normaalihintaiset kirjat vaihatvat paikkoja! Kuka osaa etsiä käännösromaaneja sieltä sivuhyllystä, jossa normaalisti ovat ruotsinkieliset pokkarit?
Mutta, muutaman kirjakaupan suunnitteluun sotkeutuneena ymmärrän kyllä sen kaupallisen puolen. Ja ne rajalliste tilat, ja monta muuta asiaa, joita ei asiakkaana aina tule ajatelleeksi.
Late, törmäsin itse tuohon ‘’työntekijät suosittelevat'’ aikoinaan joko Lontoossa tai NY’ssa (tai varmaan molemmissa) ja yritin sitä ideaa tuoda tännekin. Juuri ne käsikirjoitetut ja nimellä varusteut laput olivat viehättäviä. Useimmissa oli vielä joku pikku tarina kirjaan liittyen ('’luin tätä metrossa ja se vei niin mukanaan, että ajoin monta pysäkkiä työpaikkani ohi'’ tai vastaavaa)
Idea ei silloin kauheasti ottanut tulta, olisiko jotain suomalaista vaatimattomuutta, että ei haluta itseä tuoda esille? Saako Late siis kysyä, olisiko kotikaupunkisi Suomessa? Olisi mukava nähdä, josko tämä idea tosiaan olisi rantautunut Suomeenkin.
Hauskoja kirjamessuja kaikille!
22. lokakuuta 2009 kello 21.46
Mietin edellistä postausta kirjoittaessani, että pitää seuraavan kerran marssia sisään jossain muussa kaupungissa olevaan kyseisen ketjun kauppaan katsomaan, onko kyseessä ketjun laajempi filosofia.
Valitettavasti kyseinen kauppa ei ole Suomessa (ei kyllä Nykissä tai Lontoossakaan). Jane, osaatko yhtään sanoa, miksi siitä ei Suomessa innostuttu? En tunne Suomessa ketään kirjakaupassa työskentelevää, mutta olen aina kuvitellut, että niihin hakeutuisivat töihin meidän kaltaiset himolukijat, jotka yleensä ovat erittäin auliita esittelemään suosikkejaan. Itsekin välillä haaveilen kirjakaupassa työskentelystä… Että pääsisi puhumaan ihmisille kirjoista ja hiplailemaan kaikki uutuudet…
22. lokakuuta 2009 kello 22.35
Late! Taitaa realismia olla, että kirjakaupan myyjätkin ovat vain myyjiä, ainakin provinssissa. Akateemisten myyjät ovat erikseen, eliittiä ehkä. Ja melkein aina joka kirjakaupssa on joku, joka tietää jotain kirjoistakin. Libristit ovat nykyään harvassa, tai edes asiaan harrastuneet.
Näin on minun kokemukseni mukaan, ja tunnen jonkun verran kirjakaupan väkeä useammaltakin paikkakunnalta. Mukavia ihmisiä he ovat monet, ainakin kun tutustutaan. Ja kertovat mm. uutuuksien ilmestymisestä, kunhan oppivat suosikkejani tuntemaan. Ja kuuntelevat minun palpatustani kirjoista ja kirjailijoista
Mutta libristin lapsena minulle oli aikanaan kauhistus, kun uuden paikkakunnan kirjakaupassa henkilökunta ei tiennyt kirjoista mitään. (Ja olen muuttanut useamman kerran.) Joku luki ehkä kirjan vuodessa. Vaikka ne siinä äärellään heillä olivat.
Se on aina ilon ja onnen päivä, kun menee uuteen kirjakauppaan ja siellä syntyy kirjallinen keskustelu.
23. lokakuuta 2009 kello 8.50
Late, en osaa sanoa. Suunnitteluryhmissähän ei valitettavasti ‘’rivimyyjiä'’ (kammottava sana, anteeksi) ole, vaan siellä myyntiä edustavat johtajat ja päälliköt. Ehkä henkilökunta olisikin ollut innostunut kyseisestä ajatuksesta, mutta nämä päälliköt pistivät hantiin. Kauheasti siitä ei edes päästy puhumaan, teilaus tuli aika lailla heti kättelyssä. Varmaakin se kirottu tilaongelma on yksi asia, ei uskota, että tuollainen hylly/seinänpätkä olisi kaupallinen, tai TARPEEKSI kaupallinen. Sitäpä sitä kirjakaupoissakin valitettavasti ensimmäisenä mietitään. Toisekseen sen ylläpitäminen on voinut ajtuksena tuntua työläältä; kuka päivittää, kenen vastuulla jne jne.
Itse kun suunnittelijana edustan kuitenkin - ja kirjakaupassa etenkin - myös asiakasta, niin olin täsät aivan innoissani. Minusta siinä olisi lyöty kolma kärpästä yhdellä iskulla. Olisi varmasti ollut myyvä, olisi ollut hauska yksityiskohta miljöössä, olisi tuonut lämpöä ja persoonallisuutta myymälään. Mutta, ehkäpä joskus jos taas joskus pääseen kirjakauppa-projektin kimppuun, niin uusi yritys!
Kirjakauppaväestä ja heidän lukeneisuudestaan sen verran, että varmasti lukevat! Kun sain muutaman vuoden käyttää lounas- ja kahvitauoilla samaa kanttiinia kun erään suuren, nimeltä mainitsemattoman kaupungin parhaan, kirjakaupan myyjät, niin KAIKKI lukivat joka tauolla. Istuivat yksinään pöydissään ja lukivat kirjaa. Ah, se oli kuin elokuvasta! Kyllä elämä on ihanaa ja hauskaa, elokuvia kaiken aikaa ympärillä!
23. lokakuuta 2009 kello 15.57
Voi kerttuli minkä teit, murskasit hauraan kuvitelmani! Aika harvoin sitä on tullut kirjakaupan henkilökunnan kanssa kirjoista jutusteltua, mutta oletus on aina ollut, että JOS olisi ihan epätoivoinen kirjallisen keskustelun tarve, niin kirjakaupasta sitä löytyisi.
Jane, onkohan minulla tässäkin suhteessa vääristynyt kuva kirjakaupoista ja niiden asiakkaista. Minä kun luulin, että nimenomaan “tärppiostamiseen” tuollainen esittelyhylly on mainio, kaikkien muiden mainitsemiesi syiden lisäksi. Vähän kuin ruokakaupan kassan vieressä olevat karkkihyllyt.
Ehkä on sitten parempi, etten jätäkään nykyistä uraani kirjakaupassa työskentelyn vuoksi, voisi olla karu kokemus. Kenties pidän vain haaveeni…
23. lokakuuta 2009 kello 17.50
Täällä Ruotsissa on suuren kirjakauppaketjun myymälöissä hylly, josta löytyvät henkilökunnan suosittelemat kirjat.
Kerran vuodessa julkaistaan henkilökunnan valitsema vuoden paras kirja, se on jonkinlainen kilpailu.
Samaisessa kirjakaupassa on myöskin dvd ja peliosasto, sielläkin on
henkilökunnan suosittelemat elokuvat omassa hyllyssään.
Omassa kirjahyllyssäni ovat kirjat jaettu vain kolmeen osaan: keittokirjat, suurikokoiset kirjat ja kaikki muut.
Kaikki aakkosjärjestyksessä.
Paitsi ne, jotka lojuvat ympäri makuuhuonetta.
27. lokakuuta 2009 kello 17.03
Olen pahoillani, Late.
Miä taas puhelen paljon kirjakaupoissa ja muuallakin. Mutta mikä estää haaveilemasta urasta kirjakaupassa, sinua tai minuakaan. Voisi kuvitella olevansa iloinen ilmestys kaikille niille asiakkaille, jotka haluavat myyjän kanssa puhella kirjoista, etsiskellä niitä yhdessä… olla hymyillen kirjakäsi ojossa valmiina vastaanottamaan kanta-asiakas, kun hänen odottamansa opus vihdoin on ilmestynyt. Kääriä se hänelle kauniiseen lahjapakettin ja sujauttaa paperikassiin vielä keltainen muistikirja kaupan päälle. Kutsua hänet vielä kanta-asiakasiltaankin virvokkeista ja kirjallisista esityksistä nauttimaan. Oih, miten ihana haavekuva…