Ystävätär kertoi olleensa Stockmannin hississä, johon juoksi nuorehko stressaantuneen oloinen mies monien ostoskassien kanssa. Ystävätär vilkaisi miehen Akateemisen muovipussia ja huomasi sieltä Kari Hotakaisen uusimman kirjan Ihmisen osa. Hän päätti kirjan lukeneena sanoa ääneen, että nyt on muuten herralle sattunut todella hyvä kirja kaupasta mukaan. Tästä pienestä huomautuksesta johtuen miehen stressi ainakin hetkeksi katosi, tilalle tuli ilahtunut ja onnellinen ilme. Tämä totesi ystävättärelleni, että onpa todella ihana kuulla. Oli ollut niin kova työviikko, että tämä tuskin malttoi odottaa viikonloppua ja Hotakaiseen tarttumista. Pienen kirjoihin liittyvän keskustelun jälkeen nämä kaksi ihmistä jatkoivat omille teilleen.
Pieniä, virkistäviä kirjakohtaamisia : )
- HS.fi
- | Digilehti
- | Kuukausiliite
- | Nyt
- | Offerium
- | Radio Helsinki
- | Koulutus
- | Älypää
- | Oikotie
- kysymysmerkki - Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt
- Anu - Viimeinen postaus
- Mika - Viimeinen postaus
- Veikko - Fjodor Dostojevski: Idiootti
- Reino - Viimeinen postaus
- Violeta - Viimeinen postaus
- toni - Viimeinen postaus
- Jane - Viimeinen postaus
- meku - Viimeinen postaus
- Emmi - Viimeinen postaus
Sivut
-
Aiheet
- Aiheeton (108)
- Elokuun kirja (10)
- Helmikuun kirja (11)
- Huhtikuun kirja (7)
- Joulukuun kirja (9)
- Kesäkuun kirja (10)
- Kirja-arviot (141)
- Lokakuun kirja (11)
- Maaliskuun kirja (9)
- Marraskuun kirja (7)
- Näin lukupiiri toimii (1)
- Syyskuun kirja (14)
- Tammikuun kirja (11)
- Toukokuun kirja (5)
- Tove Jansson (17)
- Yleinen (762)
Linkit
-
Arkisto
Viimeksi kommentoitu
Kommentteja on tällä hetkellä tarkistettavana 20 kappaletta.
19. maaliskuuta 2010 kello 16.52
Pienet hetket, tilanteet, sanat, katseet…ne voivat pelastaa päivän tai viikon.
Kiitos kirjoituksesta, Kirsi!
Minua kirjoituksesi kosketti myös siltäkin osin, kun juuri (nyt vasta) luin Hotakaisen mestarillisen Ihmisen osan. Teoksen ihmiset pyörivät päässäni.
Jevgeni Jevtushenko katselee runossaan ihmisiä busissa tai metrossa ja näkee ihmisen, jolla on hyvät kasvot. Hän kirjoittaa ihmisestä: ”Kiitos siitä, että sinulla on hyvät kasvot”.
Kun joskus talvella Suomessa katselee nyreitä, kielteisiä, kyynisiä, loppuunpalaneita ihmisiä, toivoo että näkisi jonkun hymyilevän, iskevän silmää, kiertävän korvaa myötäpäivään, laulavan O sole mioa, lausuvan ääneen runoa tai huutavan: Hepskukkuu, elämä on mukavaa ja ahtaajien lakko päättyy!
Hepskukuu, elämä on mukavaa ja ahtaajien lakko päättyy!
19. maaliskuuta 2010 kello 17.41
Kohtaaminen on tärkeätä. Tulin hyvälle mielelle hissihetkestä. Mieleeni tuli äsken edesmenneen tuttavani tervehdys ruokakaupassa: ”Päivää kaunis rouva!” kajahti monta kertaa. Kyllä se lämmitti vaikken ole kovin kaunis eli juuri sen takia
19. maaliskuuta 2010 kello 23.55
Nyt kerron pienen ulkokirjallisen bussihetken. Istuin paikallani kirjaa lukien, kun bussiin astui pysäkiltä aivan tätini näköinen henkilö. Hän maksoi matkansa ja tuli peremmälle bussiin Ohi mennessään hän läppäsi minua olalle ja sanoi: Hyvä jätkä!
Down-syndrooma ei ole toivottava ominaisuus ihmisessä, mutta tämä asenne stressaantuneeseen työmatkalaiseen on. Kirjan lukeminen bussissa tai missä tahansa julkisella paikalla on viesti, että älä häiritse. Minusta tuntuu vaivaannuttavalta, jos joku kommentoi lukuvalintaani. Näin nyreä, kielteinen ja kyyninen olen, mutta näin pienellä tavalla jää murretaan ja saadaan hyvää mieltä aikaan vielä vuosien päähän.
Kerttul (tai Gertrud, millä nimellä jo totuin sinua kutsumaan), kai olet vielä mukana? Olet hyvä jätkä! Voiko näin sanoa?