Eräs ystävä järjestelee kirjansa värijärjestykseen. Siniset kirjat yhteen, ruskeat yhteen, valkoiset yhteen. Musta- ja valkokantisia kirjoja tuntuu ylipäänsä olevan eniten sillä niistä muodostuneita hyllyjä on enemmän kuin muita. Toisella ystävällä on 100 kirjan top-listahylly mökillä. Sinne sitten kuskataan punaisessa valkopilkullisessa kassissa uusia kandidaatteja ja sieltä saattaa joutua myös pois paremman kirjan tunkiessa tilalle.
Olen yleensä kaikenlaisen järjestyksen, listojen ja mittojen tarkka ystävä, mutta kirjoja en osaa laittaa erilaisiin järjestyksiin. Poimin suhteellisen säännöllisin väliajoin hyllystä sellaisia kirjoja pois, joita ajattelen haluavani lukea pikapuoliin. Uudet kirjat jäävät usein hyllyn ulkopuolelle odottamaan, etteivät ne unohdu, joudu hyllyn uumeniin, paikkoihin, mistä niitä ei sitten muistakaan. Yöpöydälle järjestelen kirjoja, joita haluaisin lukea heti. Sieltä ne aikanaan siirtyvät lukemattomina tai luettuina hyllyyn. Sohvalla on yleensä kaksi sellaista kirjaa, jotka luen seuraavaksi. Nyt ne ovat Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys ja Elkington&Hartigan: The Power of Unreasonable People.
No näköjään sentään Maigret-kirjat ovat yhdessä hyllyssä kaikki järjestyksessä vierekkäin. Niistä suurin osa on mustakantisia, mutta muutama pinkki, yksi vihreä ja yksi oranssikin löytyy. Olisi siis järjetöntä laittaa ne värijärjestykseen ja sitä kautta eroon toisistaan?
Kuinka moni teistä tekee järjestyksiä ja millaisia?
11. helmikuuta 2010 kello 5.28
Kirjoja järjestellään epäjärjestelmällisesti ;D Ensiksi paraatihyllyissä ovat kootut ja etsityt lempikirjat, uudelleen luettavat kirjat sekä muut tärkeät opukset. Makuuhuoneen hyllyissä on sekalaisia, mutta säilytettäviä kirjoja – ei missään varsinaisessa järjestyksessä kuitenkaan. Yksinäisessä pikkuhyllyssä ovat uutuudet, joista osa siirtyy lemppareihin, osa menee kavereille luettavaksi ja osaa vain säilötään siinä, kunnes on aika siirtyä muualle. Tässä siis hyllyt…
Isolla laatikostolla on kirjaston kirjat kahdessa pinossa: luetut ja lukemista odottavat.
Soffapöydällä on myös kaksi pinoa arvosteltavia kirjoja: luetut ja lukemista odottavat. Arvostellut siirtyvät siitä sitten Yksinäiseen Pikkuhyllyyn, yleensä.
Lisäksi sängyssä on aina sänkykirja, kassissa reissu- ja odottelukirja ja pöydällä kesken oleva mikä-tahansa-kirja – nämä voivat olla samoja, mutta eivät välttämättä.
11. helmikuuta 2010 kello 10.23
Kirjailijan mukaan, löyhästi aakkosjärjestyksessä. Tila vain meinaa loppua kesken…
11. helmikuuta 2010 kello 10.49
Minun hyllyni paraatipaikalla sijaitsee tietenkin Dostojevski-osasto. Kenellekään ei liene yllätys, että vieressä on varsinainen nähtävyys: piippukaappi. Kolmisenkymmentä kaveria hyvässä järjestyksessä lasioven takana. Muutkin on ihan hyvässä järjestyksessä.
11. helmikuuta 2010 kello 12.10
Kirjahylly (muutama Ikean Billy) on olohuoneessa, kirjat kirjoittajan sukunimen mukaan järjestyksessä. Suomalaiset, ulkomaiset, kovakantiset ja pokkarit sekaisin keskenään. Vielä lukemattomat ovat kapeassa pystyhyllyssä viher-riippa-kasvin takana hieman piilossa. Muutaman tärppikirjan olen laittanut kirjastotyyliin jokaiselle kapealle hyllylle kannustamaan ”parempaan” kirjallisuuteen perehtymistä (esim. Decamerone, Edgar Allan Poe, Lessing), mutta usein niiden takaa tulee kaivettua jokin kevyempi dekkaripokkari. Puolison kirjat, joita en ole itse vielä lukenut, saivat oman hyllyn, jotta eivät olisi piilossa kasvin takana. Nämäkin sitten luettuani siirtyvät aakkoselliseen järjestelmään.
Kavereiden vinoilun kohteena on se, että pidän kirjoista myös excel-taulukkoa, jonne ruksailen luetut ja lukemattomat (eriteltyinä tietenkin omiin ja puolison kirjoihin). Sinne on myös (mielestäni) kätevästi kirjattu kenellä on mikäkin kirja lainassa.
Pyrin hankkimaan pokkareita, jotka ovat hinnan, tilankäytön ja mukana pitämisen kannalta helppoja. Itselleni kirja on käyttöesine, jonka tahdon rennosti lukea missä vain, milloin vain ja jonka voi käytön jälkeen laittaa talteen. Kirjaa voi sitten lainata, lukea uudelleen tai kaivaa hyllystä kesken keskustelun, kun jokin siihen liittyvä asia pitää tarkistaa.
Ongelmiakin on. Puolisolla on muutama saksankielinen scifi-kirja. Oma kielitaito ei riitä niiden lukemiseen saatikka ymmärtämiseen. Minne ihmeeseen ne kuuluvat? Pitääkö laittaa oma hylly, jonne tuollaiset toisen ihmisen kummallisuudet, joita itse ei voi lukea, tulevat erikseen? Taitavat pysyä melko lailla ikuisesti ”puolison lukemattomissa”-hyllyssä…
11. helmikuuta 2010 kello 18.33
Ensin on eroteltuina ”tietokirjat” ja fiktio.
Tietokirjat ovat jotakuinkin kokojärjestyksessä alimalla hyllyllä, koska suuri osa niistä on isokokoisia.
Fiktiot on jaettu pokkareihin ja kovakantisiin, koska pokkarit mahtuvat kapeampiin hyllyväleihin.
Pokkarit ja kovakantiset on järjestetty sajoittain (keltanen kirjasto, Otavan kirjasto, Like, Loisto…) jos sellaisia on enemmän. Muutoin, ja myös sarjojen sisällä kirjailijan kaikki kirjat vierekkäin.
Eli jonkinmoista yritystä on, mutta värijärjestyksestä voi vain unelmoida. Lapsena sain kyllä toteuttaa sitäkin ööö.. pervesiota, kun tyhjensin kotimme kirjahyllyn, poistin kaikista kirjoista paperikannet ja järjestin sen jälkeen kaikki kirjat värijärjestykseen. : D
Lukemattomia ei voi laittaa hyllyn, koska sinne ne katoaisivat. Lukemattomat (nyt muuten enää 47!) ovat pikkupöydällä kahdessa pinossa, ihanassa!
11. helmikuuta 2010 kello 19.56
Rakastan värejä ja väriskaaloja. Mutta kirjojen kanssa se ei oikeastaan toimi niin hyvin.
Paras järjestys on aakkoset, kuten moni täällä on jo sanonut. Tai kategoriat: runot yhteen kirjailijan mukaan aakkosjärjestyksessä, dekkarit samoin jne.
Myöskin suuremmasta pienempään (siis pinot) toimii; alle isoimmat ja sitten pienenevästi ylöspäin. Ja parhaiten toimii kyllä tuo tuttu systeemi: ensiksi luettavat päälle ja vähemmän kiinnostavat alle.
Näin meillä.
11. helmikuuta 2010 kello 21.16
Hannele: onko Library Thing -sivut tutut? Sinne on hyvä kirjansa arkistoida.
12. helmikuuta 2010 kello 9.38
Minulla on hyvin yksinkertainen ja outo järjestelmä. Olen tehnyt hyllyistä erikorkuisia ja sijoitan kirjat korkeuden mukaan. Ehkä kummallinen systeemi, mutta se minimoi tyhjän tilan hyllyssä, koska kirja täyttää aina koko hyllyn välin, ku se sijoitetaan samankorkuisten ryhmään..
Onneksi kirjoja ei ole paljon nykyään. Täytyy vain muistaa minkäkorkuinen kirja oli. Onneksi kirjat ovat korkeudeltaan melko standartoituja, pokkari matalia, romaanit suunnilleen saman korkuisia ja taidekirjat yms. taas keskenään joskus kyllä vaihtelevat. Kirjat ovat hyllyllään epäjärjestyksessä. Näin kartta ja taidekirja joutuvat joskus vierekkäin, mutta näkömuistilla muistan korkeuden.
12. helmikuuta 2010 kello 11.07
oblomova: Library Thing-sivuista en ollut kuullutkaan. Kiitos tiedosta! Excel-tiedostossa onkin jo pidempään harmittanut sen melko lailla kiinteä sijainti vain omalla koneella. Onneksi kirjoja on kertynyt kotiin vasta puolisen tuhatta, eli tiedon siirto/kirjojen kerääminen tuonne nettiin on vielä ihan kohtuullinen urakka iltapuhteiksi. Toiveissa kun on löytää divareista tms. vielä moni sellainen kirja, joka on aikaisemmin tullut kirjastosta lainattua, luettua ja pidettyä.
Irene: Tein eri hyllykorkeudet sarjakuville, mutta luulen meneväni pidemmän päälle sekaisin, jos lajittelen pokkarit ja kovakantiset erikseen. Harmittavan usealta kirjailijalta kun on hyllyssä kumpiakin enkä halua niitä erottaa toisistaan. Paljon tosin pinoan saman kirjailijan kirjoja päällekkäin ja koetan näin säästää tilaa.
12. helmikuuta 2010 kello 12.27
No hups. En tietenkään tarkoittanut, että kirjastonkirja tuli pidettyä itsellä, vaan että kirjasta tuli pidettyä ja näin jälkikäteen sen vielä itselleni tahtoisin. Huomaa, että tulee harvemmin kirjoitettua mitään minnekään.
12. helmikuuta 2010 kello 12.48
Lapsuudenkotona sain maksun kirjaston pitämisestä aakkosjärjestyksessä. Itse luen neljällä kielellä, joten hyllyt on jaettu kielittäin. Niiden sisällä ei sitten olekaan enää muuta järjestystä kuin että pokkarit ovat kapeimmalla hyllyllä. Ja tietty yöpöydillä ja lipastoilla on lukemista odottavia pinoissa…
12. helmikuuta 2010 kello 14.17
Epämääräisiä lukemista odottavia pinoja on keittiötasoilla, olohuoneen pöydillä, yöpöydällä, vaatelipaston päällä, ja sohvan käsinojienkin päällä. Ne kulkevat hyllyyn ja takaisin omituisella logiikalla, jota en tunnista.
Yleensä etsimääni kirjaa en löydä, jostain syystä. Pidän kirjat pääpiirteittäin kirjastoluokissa. Kaunokirjat lisäksi: pokkarit, moderni & klassinen sekä runot (kotimaiset/ ulkomaiset).
12. helmikuuta 2010 kello 19.15
Kun hyllyni tursusi kirjoista enkä ollut saanut vielä lisää hyllymetrejä, oli hupaisaa miten suuri merkitys väriluokituksella oli: kaikki näytti paljon väljemmältä ja harmonisemmalta värin mukaan luokiteltuna. Pinosin kirjoja näin myös päällekkäin hyllyyn. Hermot alkoivat kuitenkin mennä, kun selän väreissä harhaillessa etsimäni kirjat olivat jatkuvasti hukassa.
Nyt olen päätynyt aakkostamaan eli sukunimen mukaan hyllyyn. Sekaisin ovat siis nyt fiktio ja tiede – niin kai se usein on tosielämässkin… Nyt erillään on lähinnä työhön liittyvä kirjallisuus. Ja kun on muutoin vähän väriä ympärillä, kirjat ovat ”se juttu, johon katseeni huoneessa kiinnittyy”.
On mainiota etsiä hyllystä aina seuraavaa lukemiseen valkoituvaa kirjaa.
12. helmikuuta 2010 kello 22.08
Kirjojen järjesteleminen on kivaa, järjestyksen säilyttäminen vaikeaa. Jotenkin, jostakin syystä. Minulla perusideana on ollut sijoittaa saman tekijän teokset vierekkäin ja naapuriksi jotakin mikä a) on tullut taloon samoihin aikoihin ja/tai b) tulee toimeen vierustoverinsa kanssa.
LibraryThing ei ollenkaan edistä järjestystä kirjahyllyssä. Minä olen kahden vuoden käytön aikana ”löytänyt” sieltä niin paljon kaikkea uutta hankittavaa mitä ei kirjastosta löydy, että vanhat hylly eivät enää riitä.
13. helmikuuta 2010 kello 7.37
Minun kirjani ovat järjestetty teemoittain: lasten- ja nuorten kirjat, työhön liittyvät tieteelliset opukset, työhön liittyvät käytännön kirjat jne. Lempiromaaneilla on oma hyllynsä ja pokkarit ovat myös omalla paikallaan. Sisustus- ja ruokakirjat ovat myös ryhmitetty samankaltaisten joukkoon. Kirjahyllyn eturivissä ovat ne kirjat, joihin olen eniten mieltynyt, ja takarivissä sellaiset, joilla ei ole niin paljon tunne/lukuarvoa. Ja tämän lisäksi saman kirjailijan kirjat ovat vierekkäin omalla teema-alueellaan.
Kirjahyllyistäkin joku tuossa kirjoitti. En ole katunut hetkeäkään Artekin hyllyä, joka kannattelee kirjojani. Olin etsinyt kunnon kirjahyllyä jo vuosia ja vihdoin Artekille tulo uustuotantoon String-hyllystö. Täyteenhän tuo yksi hylly heti tuli. Nyt säästetään, että saataisiin seuraava hyllykkö ostettua. Mutta hyvin kauniisti kirjat tulevat esiin ilmavasta hyllystäni!
13. helmikuuta 2010 kello 15.15
Minulla ainoat kirjat, jotka on jotenkin järjestetty ovat vielä lukemattomat. Pari hyllyriviä on täynnä kirjoja, jotka vasta odottavat lukemista. Kun ne on sitten joskus luettu, siirretään ne muualle, muiden jo luettujen sekaan. Ja siis nimenomaan sekaan, koska muut kirjat ovatkin sitten iloisessa sekamelskassa siellä täällä eri huoneissa ja hyllyissä ja riveissä ja pinoissa…
14. helmikuuta 2010 kello 16.29
Hyllyä ei ole joten tällä hetkellä kirjat ovat pinoissa, laatikoissa ja osa komerossa.
Silloin kun hylly oli, niin koko vaikutti jonkin verran eli isot sarjakuvat menivät sille hyllylle mihin sopivat, pokkarit taas sille pienimmälle…mutta yleisesti kirjajärjestys on teemoittainen, teeman sisällä tarkalla paikalla ei sitten ole niin väliä…
LibraryThing on kyllä näpsä väline listata että mitäs hyllystä nyt oikein löytyykään mutta tosiaan vielä parempi väline huomaamaan että mitä sieltä vielä puuttuu
14. helmikuuta 2010 kello 17.11
Omalla metrin hyllyllä omat teokseni: 13 fiktiivistä, kaksi tietoa, 21 kokoomateosta, joissa tekstejäni. Muut kirjat lähinnä koon ja sopimisen mukaisesti, erillään raskaat tieto-, kuva- ja karttakirjat, romaanit, esseet, runot omissa kategorioissaan tekijöittensä ja kronologiansa mukaisessa järjestyksessä orientaalisesti oikealta vasemmalle, kaikissa teoksissa PÄÄLLYSPAPERIT mukana! (Antikvariatistin komento; hintamerkitys vaihdettaessa, ostaessa, myytäessä.) Olen joutunut tyhjentämään kirjahyllyjäni, valitan, lukemattomia kertoja, muuttojen (35 asuntoa) ja kuljetusten, ylipursuamisen, rahan (vain kerran) takia.
15. helmikuuta 2010 kello 15.18
Minulla kirjat ovat pinoissa, työssä tarvittavat ja pikapuoliin luettavaksi ajateltu kauno työpöydällä, tasoilla ja lattialla, luetut sullottuina hyllyihin sikin sokin, jos eivät mahdu pystyyn, laitan surutta vaakaan, tai vinoon. Väliin lehtipinoja ja tulosteita. Kirjojen puristuksessa myös pienoisveistoksia, kippoja ja kuppeja.
Näen märkiä unia omasta arkistosta; asiasanoitetusta, kirjastoluokittain tekijän mukaan aakkostetusta. Semmoisesta, jossa kammella liikutetaan hyllyjä.
15. helmikuuta 2010 kello 19.54
Niin, ja lisäksi on vielä keittokirjoille oma hyllykkönsä.
Library Thing -tilin olen aikaa sitten perustanut; pitäisi vielä jonkun nuo kirjat sinne klikkailla.
15. helmikuuta 2010 kello 20.40
Kirjat Lundian kirjahyllyissä aakkosjärjestyksessä, mutta kun niitä hankkii paljon on aakkostaminen välillä ylivoimaistä, tälläkin hetkellä pari metriä kirjoja odottaa oikeaa kotia. Vinkki niille jotka haluavat muistaa lukemansa kirjat: Ostin kauniin osoitemuistion ja kirjaan lukemani kirjat siihen kirjailijan mukaan aakkostettuna. Lisäksi laitan päiväyksen, yhden sanan arvostelun sekä muutaman sanan joista kirja muistuu helposti mieleen. Vihkoa on kiva selailla jälkikäteen!
16. helmikuuta 2010 kello 12.16
Oih, miten ihana märkä uni sinulla, Harri, uuuhh…
Hämmästyksekseni huomaan, että minun kirjani ovat ihan samalla lailla järjestetty kuten kerttulilla. Muistan sen aikoinaan samasta asiasta käydyn keskustelun pohjalta
Minulla on kätevää Lundia-hyllyä olohuoneen pisin seinä täynnä. Kirjat ovat rivissä väreittäin, hylly kerrallaan. Yhden hyllyn sisällä kyseinen väri on aakkosissa, mikä helpottaa kirjojen etsimistä. Haaveilen siitä, että joskus värit jatkuisivat saumattomasti hyllystä toiseen spektrin lailla. Ensin pitäisi vaan perehtyä spektriin, mutta jonain päivänä…
Olohuoneessa on lähinnä kaunokirjallisuutta. Olohuoneen ja eteisen välisessä kapeikossa on hyllykkö, jossa on huumoria, tietoa, musiikkiin liittyviä kirjoja (mm. Toivelaulukirjat) ja yhden hyllyn raivasin oman alani kirjallisuudelle – oma yritys on syntymäisillään.
Makuuhuoneessa on äidin ja isän kihlajaislahja, koivuinen kirjahylly 50-luvun lopulta. Siinä ovat aakkosjärjestyksessä kaikki lempikirjani, runot ja taidekirjat.
Kirjallisia juoksumetrejä on yli 50.
Toissa viikonloppuna luonani vieraili ensimmäistä kertaa mies, joka rojahti istumaan sohvalleni. Hänen katseensa kääntyi vasemmalle, pitkälle seinustalle. Ohhoh, hän sanoi. Onko tuo kirjahylly vain sisustuksellinen elementti, vai oletko lukenut kaikki nuo kirjat?! En ole turhaan nimittänyt sohvaani näkökulmasohvaksi. Vierailleni, ja myös itselleni, syntyy uusia näkökulmia asiasta jos toisestakin.
Lukupiirimme kokoontuu säännöllisesti minun luonani. Kotikirjastoni tuo tilanteeseen sopivaa kirjallista ilmapiiriä, kuului ryhmäläisten perustelu paikan vakinaistamiselle.
16. helmikuuta 2010 kello 17.28
Gertrud Tarjanne, en ihmettel, että lukupiirinne kokoontuu luonasi! Kuulostaa ihanalta paikalta : )
Ja ONNEA yrityksen synnytykseen ja sen matkaan!
17. helmikuuta 2010 kello 10.03
Myös minulla on kuten Sanna-Marilla paksu kaunis vihko, johon luetteloin lukemani kirjat( + kaikki näyttelyt, elokuvat ,konsertit, oopperat jne). Kaupasta saa myös monenlaisia valmiita kirjojen kirjaamiskirjasia, joita monet käyttävät.
Luettuani Unto Hämäläisen pakinasta, että hän on numeroinut myös lukemansa kirjat pikkupojasta saakka, aloitin oman laskentani elokussa 2008. Nyt on 98. kirja menossa ( Turkka Hautala: Salo). Siirryin silloin myös nopeampaan kirjaamisen menettelyyn: tietokoneella on lista, johon merkitsen nimet ja numeroarvioni 4-10 kirjasta. Kun on aikaa, kirjaan vihkoon tarkemmin selostuksen. Kumma kyllä muistan ajatukseni kirjasta myöhemminkin. Tämä on tilastotieteilijän kaksinkertainen systeemi, joka mahdollistaa nopean silmäyksen kirjojen nimiin ja edellisiin kirjailijan teosten arviointeihini.
17. helmikuuta 2010 kello 18.05
Hauska kuulla näitä arkistointitapoja! Kirja-ahmattina sitä haluaa jollakin tavalla päästä vielä myöhemminkin jo luettujen kirjojen maailmoihin. Siksi kirjoitan jokaisesta kirjasta merkinnän lukupäiväkirjaani. Lasken myös jokaisen vuoden lopussa, kuinka monta kirjaa olen lukenut ja miten monta luetuista kirjoista on lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Vaihtelua on hauska seurata. Jokaiselta vuodelta poimin myös muutaman kirjan listaan, josta koostuu ”Minulle merkittävien kirjojen lista”.
Ja todella, kyllähän tämä vähän hupaisaa on…itsestäkin toisinaan
.
17. helmikuuta 2010 kello 18.06
Miäkin kirjaan nykyään ylös lukemani kirjat ja annan niille kouluarvosanoja. Harmittaa, että tajusin aloittaa tuon systeemin vasta pari vuotta sitten, vaikka isäni harrasti sitä jo kun olin pikkutyttö.
Minulla on kaikki kotikirjastoni kirjat excel-taulukossa aakkosissa ja lisäksi joitain perustietoja kaikista opuksista. Sieltä on hyvä tarkistaa, onko minulla jokin kirja löydettävissä hyllyssä vai muistanko väärin ja sillee.
17. helmikuuta 2010 kello 21.43
Oletpa Gertrud Tarjanne tehnyt ison työn luetteloidessasi kaikki kirjasi! Minä yritän pitää jonkinlaista aakkosjärjestystä hyllyissäni, kielittäin ja aihepiireittäin, mutta kirjat pakanat lähtevät aina vaeltelemaan enkä tule heti palauttaneeksi niitä ruotuun.
Vähän samaan tapaan kuin Karoliina kirjaan lukemani kirjat, sellainen ensi vaikutelma ja joskus vähän analyyttisempikin tarkastelu, jos innostun. Laitan lisäksi juoksevan numeron, niin ei tarvitse laskea vuoden lopussa, silloin teen vain vuoden parhaiden listan. Näin olen tehnyt vuodesta 2003, jolloin perustimme lukupiirin. Jälkeen päin voi tarkistaa jonkin yksityiskohdan ja kirjat muistaa paremmin. Kouluarvosanakin olisi aika hauska, mutta minä olen luottanut vain sanojen voimaan.
18. helmikuuta 2010 kello 9.24
Kouluarvosanojen käyttö on kyllä vähän suppeanlaista minun tapauksessani. Voisin ehkä siirtyä muutaman luokan käyttöön arvioinneissani. Huonoin arvosana on 7 ja paras 9. Kuvittelen, että en niitä huonoimpia kirjoja luekaan ja yhdeksää paremmat arvosanat ovat loistoteoksia varten, joita ehkä tulee vastaan.
Sinänsä kouluarvosanojen käyttö on suppea tapa tarkastella asiaa, mutta sillä on puolensa. Arvosanalla ilmaisen kokonaisvaikutelmaa kirjasta. Joskus kirja voi olla mielestäni jopa monessa mielessä huonokin, mutta jos se panee ajattelemaan, se voi saada kohtalaisen arvosanan.
Hauska juttu mielestäni on, että erään kirjailijan kirjat, joista ensimmäisen kirjan luin reilu vuosi sitten, sai ensimmäisistä kahdesta lukemastani kirjasta 7 ½ eli ylitti juuri ja juuri alimpien arvosanojeni rajan, mutta viimeisin kirja sai yhdeksikön. Vihdoinkin pääsin sisään hänen maailmaansa. En olisi toista lukenut, jos se ei olisi ollut lukupiirin kirjani. Tässä tapauksessa kannatti jatkaa kirjalijan teosten lukemista, vaikka ei aluksi siltä näyttänyt.
8. heinäkuuta 2010 kello 18.47
Kirsi, luitko Alkulukujen yksinäisyyden? Mitä kommentoisit, mitä ajatuksia kirja herätti?
13. heinäkuuta 2010 kello 17.39
Alkulukujen yksinäisyys kiehtoi ainakin minua ja ällistyin Parnasson arvostelusta. Mitä itse pidit, zarah? Jäi mieleen varkinkin seuraava toteamus:Itsensä kokeminen erityiseksi on pahin vankila mihin itsensä voi sulkea.