Törmäsin Melville House Publishingin nettisivuihin, jotka ovat muuten aika kiinnostavat monella tavalla. Sivuilla pidetään hyvää ja ajankohtaista, säännöllisesti päivitettyä blogia kirjamaailman asioista laajalla skaalalla aina sähkökirjoista uutuuskirjoihin.
Tässä artikkelissa esitellään aika kiinnostava tapa naamioida tietokone : )
Samoilla sivuilla muuten esitellään todella kaunis pienoisromaanisarja. Kuinka voikin olla näin kauniita kansia. Tekee mieli hankkia koko sarja. Kun sisältökin näyttää korkeatasoiselta ja kiinnostavalta.
9. helmikuuta 2010 kello 21.56
Satun elämään tällä haavaa lähinnä korkeakirkolliseksi luokiteltavassa yhteisössä yli 10 000 kilsan matkan päässä Suomesta.
Naamiointiin olen turvautunut, mutta kirjan naamioimiseen. Tapanani on lukea kirjaa paikassa jos toisessakin, mutta minkälaisia kirjoja – niitä voisi käsitellä Lukupiirissä ja on käsiteltykin. Siis lukijansa kovin epäilyttävään valoon saattavia.
Paikallisessa tosi isossa ostosparatiisissa on neljä kirjakauppaa; näistä kahdessa myydään vain uskonnollista kirjallisuutta,
Toisesta niistä olen kerran ostanut jotain, sen naamion. Kestävät keskikokoisen Raamatun kannet, joitten suojassa voi lukea romaania moninaisissa julkisissa paikoissa.
10. helmikuuta 2010 kello 8.45
Melvillehouse`in Novella-sarjan kirjoja tekisi todella mieli hypistellä ja alkaa lukea, mutta ei sittenkään kaikkia: jotenkin tuntuu, että venäläisiä ei voisi lukea englanniksi kuin hätätilassa, kun on tottunut suomalaisiin käännöksiin. Vierastan kirjahyllyni ruotsalaisiakin painoksia. Tämän ansiosta nyt kuitenkin hain kirjastosta Tolstoin Valitut kertomukset II, jota minulla ei ole, ja siellä on sekä Ivan Iljitshin kuolema, joka näkyy olevan myös useilla 100 kirjan listoilla että Saatana. Kreutzer-sonaatti on julkaistu erillisenä painoksenakin. Luin tuon Ivan Iljitshin, ja kyllä olikin hyvä. Suosittelen Tolstoin kertomuksia erityisesti tänä vuonna, kun hänen kuolemastaan on kulunut sata vuotta.
10. helmikuuta 2010 kello 13.03
Tietokoneen naamioinnista jäisi aika pian kiinni, kun kirjaa alkaisi ”lukea” sivuttain, nidottu selkämys lukijan eteen sojottaen.
Silti, hauska pieni turhake.
11. helmikuuta 2010 kello 18.22
Hauska sattuma; juuri viime viikolla Moskovassa ihastelimme ”krääsäkaupassa” tyhjiä kirjojejn kansia, joiden sisään voi pujottaa oman kirjansa : ) Valikoimassa oli tietysti venäläisiä klassikoita, Tolstoita, Pushkinia jne. Vähän jäi harmittamaan, etten ostanut, kun niissä oli ne kyriliset kirjaimetkin.
Oli todella stylet kannet noissa novellikirjoissa. Ja mielenkiintoisia teoksia, tosin niistä varmaan suurimman osan jo omistan erilaisissa kokoelmissa… mutta eihän se tietysti ole sama : )