Melkein 200 sivua pelkkiä kysymyksiä. Eikä mitään sellaista yksi kysymys/sivu tahtia vaan sivut täynnä kysymyksiä.
Kuten esimerkiksi:
Were you a thumb sucker? Would you rather argue with people or not? Can you think of a musical instrument useful in murder other than piano wire?
Tai
What is your favorite fabric? Have you ever raised a wild baby bird? Which of your parents would you say was more selfish? Do you have the patience for pickup sticks? Do you like high-tech gadgetry? Are there any significant betrayals in your past, to you or by you? Do you know what is meant exactly by synthetic motor oil? Do you what famous person complained famously that many men produce only excrement?
Tai
Are you annoyed, or amused, by the playfulness of the preceeding questions?
Kirja on Padgett Powellin kirjoittama kirja The Interrogative Mood – A Novel?. Kirjassa on erilaisia, joskus toisiinsa liittyviä mutta useimmiten aivan irrallisia kysymyksiä peräkkäin. Jonkinlainen sattumanvarainen kappalejako on kuitenkin tehty. Kun tämän lukemisen aloittaa tulee ensin aivan hölmistynyt olo. Kuka pöljä viitsisi lukea sivukaupalla pelkkiä kysymyksiä? Sitten vastaan tulee joku omaa elämää kiinnostava kysymys, jota jääkin hetkeksi pohtimaan.
Ehkä tämä ei ole kirja, jota kannattaa lukea orjallisesti sivu sivulta järjestyksessä vaan enemmänkin sellainen, mikä kannattaa avata vain jostain ja vilkuilla. Sinänsä on kiinnostavaa, että kirjoittajasta voi hyvin tulla jonkinlainen kuva pelkkien kysymysten kautta. Richard Ford kuvailee tätä kirjaa takakannessa näin:
”If Duchamp or maybe Magritte wrote a novel – and maybe the did; did they? – it might look something like this remarkable little book of Padgett Powell’s: immediately readable, ingenious, witty, and ultimately important-feeling in a way you can’t quite describe but don’t need to.”
Mainio kirja.
25. tammikuuta 2010 kello 22.26
Pablo Nerudalla on Kysymysten kirja, jonka Loki-kirjat on julkaissut 1999 Katja Kallion suomentamana. Teos on ilmestynyt postuumisti 1974 nimellä Libro de las preguntas.
Pieni kaunis kirja, runojako vai aforismeja?
”Mikseivät lentokoneet koskaan käy lentelemässä poikasineen?”
28. tammikuuta 2010 kello 3.42
Mikä ei kuulu joukkoon?
Joko Pariisi palaa?
Kenelle kellot soivat?
Kuka pelkää Virginia Woolfia?
Kuinkas sitten kävikään?
Quo vadis?
Tiinastako näyttelijä?
What is classic?
Missä kuljimme kerran?
Entäs nyt, Niskavuori?
What do you care what other people think?
Kuinka äkäpussi kesytetään?
Onko Sade poltettava?
Mitä kuuluu, Marja-Leena?
Tällainenko on ihminen?
Mitä missä milloin?
What is to be done?
28. tammikuuta 2010 kello 12.40
Utelias, tuosta tuli mieleen se, miten sisarusten kanssa keskustelimme kirjojen nimillä, joskus aikojen alussa. Se alkoi Kihlmanin kirjasta Varo, autuas! Ja se oli hauskaa.
Meidänkin olisi pitänyt laventaa leikkiä iskelmiin, tyyliin ”Mitä kuuluu, Marja-Leena?”
28. tammikuuta 2010 kello 15.34
Violeta, Marja-Leenahan se. Joissain tilanteissa tosiaan kirjojen nimet tulevat heti mieleen.
28. tammikuuta 2010 kello 15.59
Jopas oli taas kiintoisa kysymyksenasettelu. Omasta kirjahyllystäni löytyviä kysymyksiä ovat:
Heikki Alcenius: Mitä tämä on?
George Baxt: Minäkö murhaaja?
Agatha Christie: I ili M?
Roalcd Dahl: Kuka pelkää noitia?
Jörn Donner: Miksi olen?
Erich von Däniken: Tulimmeko tähtien takaa?
Doris Dörrie: Mitäs nyt tehdään?
Hemanus Pentti: Kuka halusi murhata kirjailijan? ja Kuka halusi murhata luokkatoverinsa?
Nuale O’Faolan: Tunnenko minä teidät?
Anne Rouvinen: Kuka varasti kultakengän?
Juha Seppälä: Tunnetteko tyypin?
Mary Stewart: Lähdettekö ajelulle, rouva?
Aika vähän siis.
Jopas oli taas kiintoisa kysymyksenasettelu.
Omasta kirjahyllystäni löytyviä kysymyksiä ovat:
Heikki Alcenius: Mitä tämä on?
George Baxt: Minäkö murhaaja?
Agatha Christie: I ili M?
Roalcd Dahl: Kuka pelkää noitia?
Jörn Donner: Miksi olen?
Erich von Däniken: Tulimmeko tähtien takaa?
Doris Dörrie: Mitäs nyt tehdään?
Hemanus Pentti: Kuka halusi murhata kirjailijan? ja Kuka halusi murhata luokkatoverinsa?
Nuale O’Faolan: Tunnenko minä teidät?
Anne Rouvinen: Kuka varasti kultakengän?
Juha Seppälä: Tunnetteko tyypin?
Mary Stewart: Lähdettekö ajelulle, rouva?
Aika vähän siis. Haluaisin Powellin kirjan. Se kuulostaa ihan minulle tehdyltä
28. tammikuuta 2010 kello 16.01
Tämäpä on vekkuli nykyään. Poista Kirsi toi toisto, jos ehdit.
28. tammikuuta 2010 kello 17.24
Mistä lienevät meidän lapset aikanaan – suht. alakouluiässä – keksineet Kamreeri Järvisen. Tästä Järvisestä tuli sitten riemastuksemme kohde pitkiksi ajoiksi.
Ensimmäiseksi oli tietenkin Kamreeri Järvinen, sitten Kamreeri Järvisen poika, Kamreeri Järvinen seikkailee, Kamreeri Järvisen oppivuodet…Kamreeri Järvinen ja Paholaisen koira… Kamreeri Järvisen naimapuuhat….Seitsemän Kamreeri Järvistä….Kymmenen pientä Kamreeri Järvistä….Kamreeri Järvinen kulkee vetten päällä… jne.
Pelin henkeen kuului sanoa sopivissa tai sopimattomissa tilanteissa nimi seuraavalle jaksolle sarjassa Kamreeri Järvisestä (taisi olla kirja-sarja). Samaa nimeä ei tietenkään saanut sanoa kahdesti.
Oli kertoja, jolloin oli hankalaa pidätellä nauruaan, kun joku heistä keskellä tilannetta vieraiden ihmisten kanssa sanoi toiselleen puoliääneen esim. Kamreeri Järvinen ja rakkauden lait.
Luulenpa, että kaikki kirjojen, filmien, laulujen nimet tulivat käytetyksi Kamreeri Järvisparan luonnehtimiseen.
28. tammikuuta 2010 kello 22.06
Kerttuli, olin ihan varma, että Agatha Christiellä täytyy olla kirja, jonka nimi on kysymys, en vaan saanut nimeä päähäni. Sinultahan se löytyi.
Samuelson, hauska juttu Kamreeri Järvisestä! Pidän leikin mielessä, sopisi vaikka pitkille automatkoille.
29. tammikuuta 2010 kello 17.20
Nii, utelias. Vennääksi noin. Se on englanniksi N or M? En jaksa tähän hätään etsiä, mikä se on suomeksi. Joku osaa varmaan sanoa sen lonkalta.
29. tammikuuta 2010 kello 17.25
tai jaksoin sittenkin. Se on Salomonin tuomio. Ainoa suomennettu AG, jota minulla ei ole.
Samalla löysin toisenkin AG:n Why Didn’t They Ask Evans? (Askel tyhjyyteen).
29. tammikuuta 2010 kello 17.28
Mikä ihmeen AG??? AC!
29. tammikuuta 2010 kello 18.17
Höh, tänään kaikki kommenttini katoavat.
Joka tapauksessa, Why Didn’t They Ask Evans? minun olisi pitänyt muistaa, sen olen joskus lukenut englanniksi. Samalla mieleeni juolahti Mika Waltarin Kuka murhasi Rouva Skroofin?.
30. tammikuuta 2010 kello 7.28
Vai en muka syöttänyt captcha-lauseketta! Raivostuttava rakkine! Tämä uusi taiteellinen lauseke on oikullinen.
Aivot, raukat, olivat olleet töissä yöllä, sillä herättyäni putkahti mieleen pari yhteen sopimatonta kysymysta:
Mikä nyt eteen, Pinneberg?/Kleiner Mann, was nun?
Kuka lohduttaisi Nyytiä?/Vem ska trösta Knyttet?
Kuka kukin on
Ja aamun lehteä lukiessä tuli vielä eteen epäsuora kysymys mutta ajankohtainen, David Willettin kirja:
The Pinch: How the Baby Boomers Stole Their Children´s Futures and Why They Should Give Them Back (huh, sitä isojen kirjainten määrää!)
Asiaan liittyen irvileuka Martin Amis ehdottaa Timesin haastattelussa, että suurten ikäluokkien edustajille olisi laitettava kadunkulmiin eutanasiakoppeja, joissa heille jaettaisiin ennen vapaaehtoista poistumista mitali ja martini.
Sitten vielä luin Graham Greenestä, ja hänelläkin on kysymys:
Saammeko lainata aviomiestäsi? Ja laulujen puolelta:
Vem kan segla förutan vind?
30. tammikuuta 2010 kello 13.17
Puhumattakaan Hameltin haikailuista: ”To be, or not to be, that’s the Question?”
Maria Lang kirjoitti aikoinaan kirjan otsikolla:”Vem väntar på värdshuset?”
Ja oliko joku jo maininnut kirjan ja elokuvan ”Kuka pelkää Virginia Woolfia?”
Sekä aivan ihana elokuva – minun mielestäni siis – Kiitospäivänvietto-kuvaus ”What’s cooking”.
Eija G. Minä olin muistanut kanssa yön aikaan tuon Pinnebergin. – Äitini tapasi sanoa aika usein pulmatilanteissaan, että ”mikä nyt eteen, Pinneberg”.
30. tammikuuta 2010 kello 15.45
Löytyyhän näitä…
Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta?
Will you please be quiet, please?
Where’s my cow?
Miten käy?
Kukapa everstille kirjoittaisi?
Kukahan minä olen? (Who goes here?)
Whose body?
Dude, where’s my country?
They shoot horses, don’t they?
Rahat vai kolmipyörä?
Do androids dream of electric sheep?
Mitähän siitä pojasta tulee?
Mitä puut tekevät elokuussa?
2. helmikuuta 2010 kello 21.39
Höh, eihän noista esimerkeistä puoletkaan ole mitään kysymyksiä! Esimerkiksi ”Missä kuljimme kerran” on ennemminkin ”siellä missä kuljimme kerran”, ja ”Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta” on käsitettävä ”Se, mistä puhumme–”.
4. helmikuuta 2010 kello 8.46
Nojoo, jotkut eivät ole kysymyksiä siinä kirna kontekstissa, ja jotkut ovat ehkä retorisia, mutta kyllä ne voidaan erottaa myös sellaisiksi mutusteltaviksi irrallisiksi kysymyksiksi.
”Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta?” on kiinnostava aihe vaikkei Carver sitä varsinaisena kysymyksenä esitäkään…