Sanotaan, että ”puhtaus on puoli ruokaa”. Voisiko kirjoissa sanoa, että kauneus tai kirjan ulkoasu on ainakin pieni osa lukukokemusta. Olemme täälläkin monta kertaa käsitellyt myös kirjan ”pintapuolisia ominaisuuksia”, sen kantta, kannen kauneutta ja toisaalta sen kykyä tuoda kirjasta juuri se ydinviesti esille.
Suomen Kirjasäätiö on nyt lakkauttanut tukensa Suomen kirjataiteen komitealle, joka on yli 60 vuotta valinnut Suomen kauneimmat kirjat. Vuoden kauneimmat kirjat -kilpailu on lopetettu. Ja vaikka pelkkä kilpailu tai tuki ei tee kirjan kannesta kauniimpaa saati että vaikuttaisi sen sisältöä parantavasti, on silti sääli jos myös kirjan kaunista ulkomuotoa ei arvosteta. Itse kävin allekirjoittamassa asiasta nettiadressin täällä. Jos kiinnostaa, käykää tekin.
Mikä muuten on kaunein tai kauhein kirjan kansi mihin olette törmänneet?
15. tammikuuta 2010 kello 15.46
Enpä osaa sanoa, mikä on kauhein kansi, mutta yleensä inhoan tapaa laittaa romaanin kanteen kuva siihen perustuvasta elokuvasta tai televisiosarjasta. Ensimmäisenä tulevat mieleen Jane Austenin romaanit.
15. tammikuuta 2010 kello 18.42
Milan Kunderan Jäähyväisvalssissa on kannessa silmälasit, joiden linssit ovat rinnat. Täyttää minut kauhulla joka kerran. http://kuvat.huuto.net/c/a5/1a96495e68db1524c8b8dea63afa6-medium.jpg
15. tammikuuta 2010 kello 19.41
Ei ole mitään yhtä kauneinta (tai ruminta sen puoleen) kantta jonka voisi mainita, mutta Atwoodin uusimman kirjan kansi on mielestäni kaunis raikkaine väreineen:
http://www.amazon.co.uk/Year-Flood-Margaret-Atwood/dp/0747585164/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books&qid=1263574480&sr=1-1
Samaten pidän tästä Zadie Smithin kannesta, siinä on mukavantuntuinen kohokuvio pinnassa ja kokonaisuus on yksinkertaisen kaunis:
http://www.amazon.co.uk/gp/reader/0241142954/ref=sib_dp_pt#reader-link
Tämäkin hivelee silmiäni:
http://www.amazon.co.uk/Critical-Readings-Translation-Studies-Baker/dp/0415469554/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books&qid=1263574793&sr=1-1.
Suurin osa kirjojen kansista on rumia. Tulipas kuitenkin mieleen yksi kirja, jossa oli aivan hirvittävän ruma kansi: Eila Kännö: Naisena miesten maailmassa. Siihen oli joku pilapiirroksen tapainen piirros väännetty Eila Kännöstä rämpsäkkänä muorina kävelykepin (?) kanssa tarpomassa etiäppäin. Ostin kirjan aikoinaan muutamalla markalla alesta ja luulen sen myyneeni vähän selattuna kirpparilla jokunen vuosi sitten eteenpäin. Jos sen nyt joku huoli. Saattaa olla että heitin kansipaperit roskiin että se kävisi paremmin kaupaksi. Lisätietoja kirjasta:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/KIRJATEila+K%C3%A4nn%C3%B6ll%C3%A4+on+paljon+hampaankolossaH%C3%A4nen+Hirmuisuutensakiist%C3%A4%C3%A4+olevansa+rasisti/901015315
Ja mainitaan nyt vielä tämäkin vaikka eksyin kaunokirjallisuudesta aivan muualle, Kotiruoka-keittokirjan 100-vuotisjuhlan kunniaksi tehdyn uuden version painosasu on vaan niin mielettömän kaunis, graafinen suunnittelu teoksessa on Markus Pyörälän käsialaa:
http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2008/fi_FI/kotiruoka1/
Kannessa on kauniit hyvin yhteensopivat värit ja pintakuvioita, kannen beigenrusehtava pohjamateriaali on ilmeisesti jotain ekologista kierrätysmateriaalia. Hah, huomasin juuri että tämä kansi on valittu kauneimpien kansien joukkoon – en sitten yksin ole mielipiteineni.
15. tammikuuta 2010 kello 22.03
Yksi kauneimmista kansista on huikeassa Tiina Pystysen Onnenkoukku – teoksessa. Munsta.
http://kirjailijat.kirjastot.fi/fi-fi/etusivu/kirjailija.aspx?PersonId=664&BibliographyId=3102&PageContent=-8&FilterValue=-2147483648
Olen myös todella iloinen hänen palkitsemisestaan
15. tammikuuta 2010 kello 23.00
Olipa tällä kertaa helppo mietittävä.
Miina Savolaisen taidekirja ja valokuvateos Maailman ihanin tyttö on kannesta kanteen sekä myös sisältöineen kaunein kirja, minkä olen Suomessa nähnyt julkaistavan. Annoin sen lahjaksi aikuiselle tyttärellemme viime jouluna. Olisiko ilmestynyt noin vuosi sitten.
16. tammikuuta 2010 kello 0.39
Olen yhden kerran ostanut kirjan kannen perusteella. Se kirja oli Marsilaiset menkää kotiin, johon kannen oli tehnyt Juho Juntunen. Googlettakaa niin näette.
Yleensäkin Juntusen kannet ovat hupaisia kuten Paholaisen morsian ja Tuuliajolla.
Juntunen on siis ykkönen. Muut eivät ole jääneet mieleen. Tosin Juntunen lienee kunnostautunut enemmän sarjakuvien ja levynkansien puolella kuin kirjan kansilla. Eikä ne tietty niin ”kauniita” ole.
16. tammikuuta 2010 kello 3.04
Löysitte hienoja kansia! Pidin varsinkin Kotiruoka-keittokirjan kannesta. Mielestäni seuraava Atwoodin kirjan kansi on mielenkiintoinen, ei kaunis, mutta kiinnostava (kannen kuva keskellä artikkelia):
http://www.guardian.co.uk/books/2008/nov/02/payback-margaret-atwood
16. tammikuuta 2010 kello 3.26
Pitääpä nyt ensimmäistä kertaa aktivoitua kommentoimaan, sillä törmäsin netissä juuri sivustoon jolta ihailtavia kirjan kansia löytyy vähintään riittämiin. http://bookcoverarchive.com/
16. tammikuuta 2010 kello 7.45
En minäkään kansien perusteella kirjoja ostele, tosin ym. Zadie Smithin kirjaan kiinnitin huomiota kannen takia. Sen koukerot jatkuvat muuten takakanteenkin, näette senkin jos napsautatte Backcover-kohtaa siellä linkissä. Suosikkikirjailijoitteni kirjoja ostan kansien ulkonäöstä ollenkaan välittämättä. Rakastin nuorempana Tom Sharpen crazyhuumorikirjoja Wilt-nimisestä ukkelista ja niissä on aivan hideously ugly covers. Joskus tosin olen valinnut kauniin kannen takia kalliimman version kirjasta. Suosikkikirjani ovat usein englanninkielisiä ja niistä on US:n ja UK:n markkinoille usein tehty eri versiot joissa kansi ja jopa kirjan nimi on eri + on tehty joskus kielellistä muokkausta että on uk/us-versiot ilmauksista kuten esim. colour/color tai flat/ apartment tai lift/ elevator jne. Useimmiten ostan silloin brittiversion mm. kannen kauneuden takia. Lisäksi amerikkalaiset versiot on usein tehty hirvittävän pieniksi tiiliskiviksi, joiden kirjasinkoko ja layout on niin pieni että silmiin koskee lukiessa.
Kerran ostin toisen version kirjasta divarista kun siinä oli kaunis kansi ja tarkoitus oli myydä vanhempi kirpparilla joskus pois, mutta täällä ne molemmat vielä ovat hyllyssä. Kyseessä oli historiallinen dekkari Daughter of time /Ajan tytär. Siitä löysin juuri sivullisen erilaisia kansivaihtoehtoja:
http://www.librarything.com/work/38917/covers/
Minulla oli ensi alkuun suomalaisen aukinaisen Ajan tytär -kirjan alla kaikkein vasemmanpuoleisimpana oleva engl. Penguin-versio Richard III kannessa pönöttämässä. Divarista ostin myöhemmin version, jossa on naisen kasvokuva ja teksti vihreällä, se on toiseksi alimmalla rivillä lukijoitten itse sivustolle lataamista kansista, myös Penguinin kansitaidetta. Suomalainen kansi on 80-luvun Sapo-tyyliä ja aika ruma minun silmääni. Minulla on kirjasta myös 60-luvun kaunis suom. Ajan tytär -versio, halusin vertailla suomennosta ja alkutekstiä ja kirja takertui divarista matkaan. Aika tyylikäs ja kaunis on myös mustapohjaisen italiaisversion La figlia del tempo kansi, siinä on rauhallisempi kansi kuin monissa muissa versiossa joihin on mätetty aivan liikaa elementtejä. Toinen italiainen kansi jossa on keltaisella taustalla pyöveli naamioineen ja kirveineen on jotenkin kitschinen ja ruma, antaa sisällöstä halvan vaikutelman joka ei pidä paikkaansa kun koko kirja on hyvin brittiläinen ja hillitty vaikka siinä onkin huumoria. Muistelisin että Mermaid haukkui kaikki Josephine Teyn kirjat tylsiksi, mutta minä pidän hänen kuivan sarkastisesta tai mikä onkaan tyylistä kovasti.
Vaikken siis yleensä ostakaan kirjoja kansien takia, niin kyllä myönnän että kirjan graafisella ulkonäöllä on merkitystä. Pari kaunista Kotiruoka-kirjaa olen nimenomaan ulkonäön takia valinnut lahjaksi, tarjolla kirjakaupassa kun oli vanhempiakin painoksia vielä.
Innostuin taas vaihteeksi muuten noista Rabbit-kirjoista kun seurasin EijaG ja Utelias keskusteluanne niistä – pitäisi vihdoin lukea nekin. Hyllyssäni olevassa divarista löydetyssä Rabbit rich -kirjassa ei voi sanoa olevan kovin kaunis kansi: vaaleapohjaisella kannella on kuvattuna 100 taalan setelin vihreänlaimea kuva, 80-luvun Penguin-taidetta. Mutta ei sillä ole mitään väliä, tarinan takia se on hankittu, tästä Updike sai Pulitzerin 1982.
16. tammikuuta 2010 kello 7.55
Korjaus: viimeksimainitun kirjan nimi on siis tietysti Rabbit is rich.
16. tammikuuta 2010 kello 10.52
Lenen mainitsema Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö näyttää ihastuttavalta kirjalta kaiken sen perusteella mitä netistä siitä löytää.
Miellyttävä kansi on Robert van Gulikin Judge Dee at Work dekkarikirjan kannessa. Akvarellin siihen on maalannut henkilö nimeltä Janet Bridgland.
http://www.fantasticfiction.co.uk/v/robert-van-gulik/judge-dee-at-work.htm
Kirjan sisällä on kirjailijan itsensä tekemiä mukavia, pelkistettyjä graafisia kuvituksia. Tekee lukemisesta mielenkiintoista kun on mukana tekstin lisäksi kuvitusta.
Kannet, kuvitukset ja muutenkin kirjan ulkoinen olemus on tärkeä, ja saa kiinnostuksen kirjaan alunperin heräämään.
Ei ne kannet silti yksin riitä.
16. tammikuuta 2010 kello 11.43
Pauliina Haasjoen viimeisimmässä runoteoksessa ”Pääskynen ja lepakko” on värikäs, kiehtova kansi (lintuineen).
Viola edellä mainitsi rinnat ja silmälasit Kunderan ”Jäähyväisvalssin” kannessa.
Gore Vidalin suomennetussa teoksessa ”Myron” on jännitetty käsivarsi hauislihaksineen ja hauiksen kärkenä on nänni. Siinä on leikittelevää symboliikkaa, joka viittaa teoksen sisältöön amatsoineine kaikkineen.
16. tammikuuta 2010 kello 13.25
Sofi Oksasen Puhdistuksen kansi on mielestäni kaunis ja onnistunut värejään myöten. Olen antanut kirjan lahjaksi, joten en nyt voi tähän laittaa gredittejä tekijälle. Kannen väri ja kohokuvio houkuttelivat ainakin minua sivelemään kantta ja sitä kautta tunsin pääseväni lähelle, ihan iholle, kirjan toista päähenkilöä, Aliidea.
Toinen kaunis kirja on Suomen lasten taidehistoria (Otava, 2009). Kansi ei järisytä, mutta muuten kirjan grafiinen ulkoasu houkuttelee aikuisenkin mukaan ja kartat, laatikot ym. yksityiskohdat selkiyttävät mainiosti sisältöä.
Minua viehättävät ja houkuttavat lukemaan eri muotoiset kirjat: sellaiset normaalia kapeammat ja korkeammat kirjat, jotka usein ovat myös ohuita ja teksti on ladottu isolla fontilla. Niitä on helppo lukea, silti kirjat eivät aina ole kevyitä tai heppoisia sisällöltään.
Minäkin suren kaunis kirja -palkinnon loppumista. Kyllä se varmasti on motivoinut taittajia tekemään kauniita ja kirjan sisältöä tukevia ulkoasuja.
16. tammikuuta 2010 kello 14.07
Piti vielä vähän tutkia hyllyja ja katsella kirjojen kansia.
Melkein kaikissa Pirjo Hassisen kirjoissa oli minun silmääni kauniit kannet.
Esim. Suistolassa, jonka jkannet ovat luonnossa kauniimmat kuin tässä kuvassa, ja köynnös jatkuu kirjan taaksekin:
http://www.otava.fi/kirjat/kotimainen/2007/fi_FI/suistola/
Ja Mansikoita marraskuussa:
http://www.loistopokkarit.com/index.php?trg=book&id=105
Myös Ennustajassa ja Viimeisessä sylissä on kauniit kannet, mutten löydä niitä tähän näkyvillle.
Juice Leskisen Runokokoelmassa Sanataiteilija kävi täällä on miellyttävä kansi:
http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513139865/
Samoin Henning Mankellin Italialaisissa kengissä:
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/italialaiset-kengat/
Pauli Kohelon kirjassakin on naivin kaunis kansi:
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522340022
ja ja ja…
16. tammikuuta 2010 kello 21.35
Suurin osa kirjojen kasista on joko rumia tai mitättömiä, valitettavasti. Vaikka toisaalta, makuja on monia, sen huomaa jo teidän laittamistanne linkeistä, joista osa kansista on minusta aika mitättömiä, eivät ainkaan kauniita tai houkuttelevia.
”Tuovin Atwoodista” pidin minäkin, mutta ”Critical reading…” oli kauhea migreenikansi : )
Ruma kansi ei pääsääntöisesti estä ostamasta kirjaa, sillä kyllähän sisältö kuitenkin ratkaisee enemmän. Pokkareita (tai tietenkään kovakantista) en kuitenkaan osta, jos kansi on ”elokuvakansi”, ne ovat mauttomuudessaan kammottavia, enkä VOI huolia niitä kirjahyllyyni.
Kauneimmat kannet löytyisivät varmaan enimmäkseen tieto- etenkin taidekirjoista. Omassa hyllyssäni romaaneissa hienoja kansia on vanhoissa 50-luvin ”Riksin sarjan” (WSOY) Agahtha Christie kirjoissa: http://nukketalo.vuodatus.net/blog/1042554, nostalgiaa : )
Uusista kirjoista olen erityisesti pitänyt esim. Darvinin puutarhurin kannesta: http://www.otava.fi/kirjat/kotimainen/2009/fi_FI/herra_darwinin_puutarhuri/.
Graafisesti onnistuneita kansia on mm. Epätavallisessa lukijassa: http://www.basambooks.com/kirja.php?detail_id=184 ja
Yöllisen koiran merkillisessä tapauksessa: http://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9511185772
Kansiin panostaminen olisi kustantamoilta hieno kulttuuriteko!
17. tammikuuta 2010 kello 2.59
Kiitos linkistä! Kävin heti allekirjoittamassa adressin. Toivotaan parasta.
17. tammikuuta 2010 kello 3.01
Olen useasti ostanut kirjoja kannen perusteella kirjakaupoissa vaellellessani, mutta en valitettavasti ole nyt kirjahyllyni äärellä, joten en muista muita kanteen perustuvia heräteostoksia kuin Ha Jinin War Trash (http://www.amazon.co.uk/War-Trash-Ha-Jin/dp/0141024046/ref=sr_1_3?ie=UTF8&s=books&qid=1263689937&sr=1-3).
Kannen pitää tosin olla enemmänkin ”mielenkiintoinen” kuin ”kaunis”. En muista koskaan pettyneeni kannen perusteella ostamaani kirjaan.
Joululahjaksi saamassani brittiversiossa Muriel Barberyn The Elegance of the Hedgehogissa on viehättävä kansi, jossa tiivistyy loistavasti Pariisin lievästi hienompien asuinkortteleiden tunnelma (http://www.amazon.co.uk/Elegance-Hedgehog-Muriel-Barbery/dp/1906040184/ref=sr_1_1/275-8919823-8018035?ie=UTF8&s=books&qid=1263689634&sr=8-1). Miksiköhän muuten englanninkielisissä maissa panostetaan paljon enemmän kirjojen kansiin kuin Ranskassa? Ehkä ranskalaiset pitävät kirjan kansia hömppänä, johon vakavasti otettavien kirjojen ei tarvitse panostaa.
17. tammikuuta 2010 kello 10.42
Tuli vielä mieleen että Maaloufin Samarkandin (http://tinyurl.com/ye7byln) kansi on myös kaunis väreiltään ja kuvioiltaan, mutta kirjan sisällöstä en oikein saanut otetta kun yritin aloittaa sitä, mikä siinä kirjassa teitä, jotka siitä piditte, viehättää? Siinä ei ollut mitään mihin olisin voinut samaistua ja joka olisi saanut minut jatkamaan sen lukemista. Taidan olla liian nuori lukemaan sitä, en jaksa keskittyä.
Puhdistuksen kansikauneudesta taidettiin puhua jo viime vuonna? – mutta joo, kaunis se on, etenkin kun lila ja violetti ovat mielivärejäni (http://www.wsoy.fi/sofioksanen/puhdistus/). Oksanen kertoi itse täällä tai jossain haastattelussa, että hän haluaa aina koko kirjakokonaisuuden kansineen olevan kaunis kokonaispaketti. Suosittelen muillekin kirjailijoille samaa, ei se ainakaan myyntiä haittaa jos on kaunis kansi. Baby Janenkin ja Stalinin lehmien kannet ovat mielenkiintoiset, mutta eivät aivan Puhdistuksen kauneuden luokkaa, anarkistisen kauniit voisi ehkä sanoa (http://wsoy.fi/yk/products/show/24940 ja http://wsoy.fi/yk/products/show/27342)
Pidän erityisen paljon Penguinin historiallisten teosten kansista, joissa on maalaustaidetta. Esim. hyllystäni löytyy Henry Jamesin Washington Square, jossa kannessa on Eastman Johnsonin teos ”Not at Home” ja Portrait of a ladyn kannessa on puolestaan yksityiskohta Edmund C. Tarbellin ”Reverie”-maalauksesta (http://tinyurl.com/ybkksux ja http://www.bertc.com/subsix/g90/tarbell9.htm). Wilkie Collinsin Valkopukuinen nainen/Woman in white sekä suomeksi Jousisarjassa että Penguinin painoksessa ovat kauneimpia kirjoja mitä koskaan olen käsissäni pitänyt (http://www.librarything.com/work/15585/covers, eka rivi, toinen vasemmalta on omistamani, se näyttää luonnossa paremmalta, mutta kauniilta näyttää myös Covers from Amazon+4. rivi 1. vasemmalla jossa mustalla taustalla valkopukuinen nainen näkyy myös peilistä, tämä muuten ilmentää tarinan juontakin). Kaikkien omistamieni 1980-luvun Bronten kirjojen, Jane Eyre, Shirley, Villette kannet ovat ylimaallisen kauniit.
Kostin suosittama kansi oli mielenkiintoinen ja kauniskin, samoin Kerttulin mainitsemat Hassisen värikkäät kannet (monet kirjat on luonnossa kauniimpia kuin linkatuissa kuvissa, esim. Jane se mun Critical readings -kirjani, siinä on takakannessakin erilaisena jatkuva se kuvitusteema, mutta joo ei siitä tarvitse pitää, makuasioitahan nämä ovat), mutta joistakin vetisen vesivärimaalauksen sisältävistä kansista en pitänyt. Hirveän räikeä on muuten myös Zadie Smithin White Teeth kansi (http://en.wikipedia.org/wiki/White_Teeth), inhoan sitä. Janen kannet olivat tosiaan graafisesti mielenkiintoisia ja kauniita.
Joululahjakirjani, Tana Frenchin psykologinen dekkari, kannesta pidän myös, kauniit värit, The Timesin kriitikon sana kannessa ”mesmerising” tuntuu sopivan kannen kuvitukseenkin.
(http://tinyurl.com/ybkl2g7). Mansikoita kansiaiheena on käytetty, Kerttuli, Englannissakin: uudehkon Tess of the D’urbervilles -teoksen kannessa (http://www.librarything.com/work/7189/covers)- tuostakin valikoimasta näkee miten hirvittäviä elokuva-kannet välistä ovat! Tessin tarinassa on ehdottomasti sivun kamalin ulkoasu, huomaa että kustantaja on yrittänyt kohdistaa myyntiä yleensä Harlekiineja lukeville naisille. Stohenge-kansi on noista mielestäni kauneimpia sekä Covers from Amazon, 3. rivi + oikeanpuoleisin, jossa mustavalkoinen sivukuva huvipäisestä naisesta, siinä on realismia muitten kansien hömppätyttöyden sijaan. Late, Barberyn kovakantisessa versiossa on mun mielestä vielä kauniimpi kansi (http://tinyurl.com/ydbcjj3)
17. tammikuuta 2010 kello 12.24
Kaunein kansipaperikuva mielestäni on Veikko Huovisen teoksessa Koirankynnen leikkaaja, ISBN 951-1-05939-4, Otava, Keuruu 1980. Siinä on suomenpystykorvakoiran pään sivuprofiili, metsäsiluetti ja mieshahmo taustalla. En löydä tekijää. Hankin kirjan torikirppikseltä, ja miesmyyjä mainosti että saat markalla, se oli sitä aikaa, kun se ei mene kaupaksi. Sanoin, että paras kirja runsaalla kirjapöydälläsi. Jäi katsomaan. Kansikuva on miellyttävä, mutta ennnen muuta sisältö, sisäinen kauneus, on tässäkin tärkeintä. Kirja on minusta Veikko Huovisen teostuotannon vaikuttavin humaanisuudessaan.
17. tammikuuta 2010 kello 14.42
Jaa-a.
Ei mua kansi kiinnosta, vaan se, mitä on kansien välissä. Jalat edellä oli kyllä kanneltaan karsea, ja vielä karseampi oli sisältö. Jos sitä nyt yleensä oli.
Liisa Steinbyn kanssa juuri keskusteltiin jälleen syvällisesti romaanin rakenteesta silloin, kun sen sisältö on keskeisessä roolissa. On mukavaa, kun on olemassa Liisan kaltaisia asiaan keskittyneitä huippu-ammattilaisia eikä mitään tyhmillä rahastavia helppo-heikkejä.
Tietysti kansitaide ON tärkeässä osassa, mutta eipä tuossa yhdessä Kootut – teoksessakaan erityisen monimutkainen ole, kovin on vaatimaton; Törmäsin siihen kerran kirjakaupassa. En edes katsonut kirjoittajan nimeä, otin vain teoksen hyllystä ja luin summassa valitsematta ensimmäisen runon. Huomasi heti että tää kaverihan osaa kirjoittaa. Sitten luin summassa valitulta sivulta, ja ajattelin että vau. Sitten luin kolmannen ja sitten se kirja lähti mukaan. Suljin kannen ja teos oli Tomas Tranströmerin kokoelmateos Tammelta.
17. tammikuuta 2010 kello 17.53
Ehdottomasti yksi kauneimmista, joka heti tulee mieleen, on Douglas Robinsonin Pentinpeijaiset… http://www.suurikuu.fi/files/suurikuu/html/tuotekuvat/isot/9789525524413.jpg
17. tammikuuta 2010 kello 19.31
Polgara
Edelliskerran kun tästä asiasta keskusteltiin tällä palstalla, olin samaa mieltä kuin sinä. Olen edelleenkin, mutta päätin nyt valita kirjoja omasta hyllystä.
18. tammikuuta 2010 kello 6.29
Sain tiedon, että Suomen Kirjasäätiössä on ollut ja on edelleen työn alla yhteistyökumppanien etsiminen Vuoden kauneimmat kirjat palkintojen jatkamiseksi. Eli ilmeisesti julkisuuteen annettu adressi ja tieto palkintojen lopettamisesta on ennenaikainen. Ehkä se kuitenkin vauhdittaa asioita eteenpäin mikäli kilpailulle ei tunnu löytyvän isäntää/omistajaa. Vuoden 2009 palkintokierros joka tapauksessa viivästyy.
18. tammikuuta 2010 kello 12.07
Kun on lukenut kirjan,niin palaan aina katsomaan kantta,minkälaiset tunnelmat tulee kannesta. Bo Carpelanin: Lapsuus- kansi sai käteni hiljaa hivelemään kantta ,niin kauniisti ne tukivat toisiaan. Nevanlinnan Marien- kansi tuntui ranskalaiselta. Syksyn uutuskirjoista hienoimpia kansia on Juha Metson ja Kauko Röyhkän Suursaari kirjassa. Lastenkirjojen kansiin toivoisi jotain terävyyttä.Ne usein ovat jotenkin tekopirteitä
18. tammikuuta 2010 kello 21.11
Satayhdeksän sivua.
Kirja joka on kaunis sisältä.
Maxence Fermine: Lumi
19. tammikuuta 2010 kello 13.11
Utelias, Atwoodin kirjan juuri hankin suomenkielisenä ja sen kansi on Suomessa tällainen: http://www.like.fi/kirja.php?detail_id=13241&haku=atwood&haku2=&ryhma2=hak
Vaikea kysymys, kuinka paljon kansi vaikuttaa ostopäätökseen tai haluun tarttua kirjaan. Joissakin kirjoissa (erityisesti ammattikirjoissa) vain sisältö ratkaisee, kiva kansi toki plussaa. Itse pidän aika ”yksinkertaisesti” kansista, missä on jokin juju; liiallinen krumeluuri etäännyttää ja on luotaan työntävää. Ehkä kuvaakin enemmän kiinnitän huomiota kirjan kokoon ja kannen kuvan & tekstin asemointiin ja erityisesti paperin laatuun ja tekstuuriin. En osaa tähän yhtäkkisesti mainita kirjan kantta, joka erityisesti olisi viehättänyt tai joka olisi vaikuttanut hankintapäätökseen. Tervon kiistellystä viime syksynä ilmestyneen kirjan kannesta pidin; se oli tyylikäs. Kirjaa en ole lukenut tai ostanutkaan.
19. tammikuuta 2010 kello 13.45
Siinä vaiheessa kun on kirjan jo lukenut niin minua viehättävät eniten ne karut kansipaperittomat hieman vanhemmat kovakantiset…kansipaperiton Keltainen Kirjasto on ehkä hieman liian räikeä, mutta hyllystä löytyy muutama viehko harmaan ja ruskean sävyinen teos, eräänlainen kirja an sich, kaunis puhtaasti esineenä (vaikka on niissä ainakin osassa myös hienoa sisältöä).
Mutta ei tuollainen kyllä kauheasti houkuttaisi tarttumaan kirjakaupassa tai kirjastossa, vaikka oma viehätyksensä on myös niissä karuissa kimpaleissa joiden nimi on ”Kootut” tai ”Teokset” tai jotain samanlaista.
Minusta Makkaratalon betoniramppi on myös omalla tavallaan kaunis, siinä on sellaista peräänantamatonta jylhyyttä, ”Minä olen! Minä totisesti olen!”
Ja onhan niitä houkuttelevan näköisiä kansia, ja kyllähän se vaikuttaa siinä vaiheessa kun sattuu osumaan käteen kirja josta ei ole kuullutkaan että millainen kansi ja nimi sillä on. Ja kai toiseenkin suuntaan, että jos joku kirja sillai etäisesti houkuttaa mutta sitten siinä onkin ihan kauhea kansi tai sellainen joka antaa täysin vääriä mielikuvia…
Henkilöitä jotka sanovat että kansi ei merkitse mitään huvittaisi kyllä testata joskus, esitellä sama kirja eri tyylisillä kansilla, olisiko Jommi tarttunut Tomas Tranströmerin Kootut-kirjaan jos siinä olisi ollut vaikka tällaisia kansia: http://www.eharlequin.com/storeitem.html?iid=20852 tai http://www.johnnykniga.fi/kniga/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-34109-6 (tietysti kirjan ja tekijän nimi vaihdettuna ja muut tekstit sopiviksi muutettuina…)
19. tammikuuta 2010 kello 23.10
Hdcanis, tuo ajatusleikkisi kansien vaihtamisesta on kutkuttava — vähän samalla tavalla kuin välillä juotetaan laatuviinejä asiantuntijoille pahvipöniköistä. Joko expertit vääjäämättä antavat pönikkäviinille huonommat arvostelut sisällöstä riippumatta, tai sitten se ei ole uutisen arvoinen asia, jos niin ei käy.
Veikkaan, että kansivaihdos kirjoissa voisi johtaa samanlaiseen tulokseen. Mitähän kriitikot siitä sanoisivat, jos heille lyötäisiin käteen jokin Sodan ja Rauhan seurapiirikuvauksista harlekiinikansilla varustettuna ja heille kerrottaisiin, että teoksen on kirjoittanut Jackie Merritt…?
20. tammikuuta 2010 kello 16.54
hdacanis! Väittäisin kuuluvani siihen ryhmään, jolle kannet eivät merkitse luku- tai ostovalinnassa. Paitsi siinä merkityksessä, että kyllähän ne usein kertovat sisällöstä.
Tuossa farmarin vaimo -kirjassa minua ei kiinnosta nimi eikä aihe ja vaikka siinä olisi minkälainen tahansa kansi, en lukisi sitä, saati ostaisi. Ja toisaalta kansi kertoo minulle yksiyhteen koko kirjan kiinnostamattomuudesta. Samoin tuossa kauhu(?)kirjassa ei kiinnosta sisältö eikä myöskään kansi. Ja olisko jollain kustantajalla niin paljon pilkettä silmässä tai muuten vaan hulluutta, että laitattaisi kirjaan kannen, joka on täysin ristiriidassa sisällön kanssa.
En muista yhtään kertaa, että jos olen löytänyt kirjakaupasta tai kirjastosta kirjailijan, kirjan nimen tai takatekstin perusteella kiinnostavan kirjan, olisin jättänyt sen ottamatta tai ostamatta. Jos nyt tässä mennessä tulee mieleen kyseisenlainen tapaus, tulen sinulle, hdcanis, heti ilmoittautumaan. Minulla on varaa myöntää, jos näin olisi käynyt ja nyt vain hetkellinen muistinmenetys saa minut luulemaan niin.
Kirjastossa olen kyllä monta kertaa jättänyt lainaamatta kiinnostavankin kirjan sen takia, että sen kannet (ja usein samalla sivutkin) ovat olleet huonokuntoiset tai kirja on haissut pahalta tai sivuilla on läikkiä tai muuta ällöä.
22. tammikuuta 2010 kello 13.11
Juuh, tuosta on kuitenkin hyvä muistuttaa että vaikka kuinka sanoisi että sisältö on tärkeä niin käytännössä siitä kannesta ja kaikesta muustakin kuitenkin tulkitaan että mitä siellä kirjassa on sisällä, piti se sitten paikkansa tai ei.
Hyllyyn jää helposti kirja jossa on väärät kannet, tai jonka kirjoittaja on väärä (vuoden 1918 tapahtumia syväluotaava, moniulotteinen ja haastava romaani jonka kirjoittaja on Tommy Tabermann, tai BB-talosta tuttu Jatta), tai se on väärässä hyllyssä (kuinka moni käy penkomassa aktiivisesti vaikkapa sitä romantiikkahyllyä tai vaikka nuortenkirjoja hyvän sisällön toivossa).
Ja kirjastossa minäkin olen jättänyt väliin joitain kirjoja sen kunnon perusteella, sivut irtoilevat tai on läpikäynyt massiivisen vesivahingon. Koska sellaista kirjaa ei yleensä ole mukava lukea ja tulee keskityttyä epäolennaisuuksiin kuten että hajoaako se nyt lopullisesti jos käännän sivua.
Itse ainakin ilmoittaudun reippaan pinnalliseksi, henkilöksi joka kannen ja muun saatavilla olevan tiedon perusteella esittää arvioita siitä mitä se sisältö on. Tosin siinä on kyse enemmän signaaleista ja sopivasta estetiikasta kuin varsinaisesta kauneudesta…mieleen tulee William Gainesin kommentti kun tätä kuulusteltiin EC-kustantamon kauhusarjakuvista ja eräästäkin varsin raa’asta kuvasta (oliko se nyt kirvesmurha vai terävä esine uhkaamassa silmää) kyseltiin että onko tuollainen nyt ollenkaan sopiva kuva…”se on oikein sopiva kauhusarjakuvaan”.
Sama juttu musiikissa, olen onnistunut löytämään kaikenlaisia hauskoja levyjä sillä periaatteella että levy jolla on tuollainen kansi ja nimi ei voi olla läpeensä huono. Promokuvista ja muusta vastaavasta voi myös saada paljon irti jos on tarpeeksi kontekstia että osaa lukea niitä ja sijoittaa ne oikein.
(se jälkimmäinen linkittämäni kansikuva on muuten näköjään faktaa eikä fiktiota, kertoo black metal -alakulttuurista 90-luvun Norjassa yms)
1. helmikuuta 2010 kello 2.36
Osui silmää tälläinen sivusto vielä, jossa aivan ensimmäinen kansi (Kellopeliappelsiini /Clockwork Orange) on suunnilleen rumin kansi minkä koskaan olen nähnyt (vaikka sivuston pitäjän mielestä kaikki ovat esimerkkejä upeista ja mielenkiintoisista kansista). 44 on sama teos eri kannella. Ei sekään kaunis varsinaisesti ole mielestäni. Muut kannet ovat Penguinin taattua pokkaritaidetta:
http://www.smashingmagazine.com/2008/04/14/excellent-book-covers-and-paperbacks/
1. helmikuuta 2010 kello 11.31
Loistava kansi on Tuovin linkin kirjassa numero 4: A perfect mess. Hulvatonta komiikkaa. Jos tuo kirja olisi osunut käteeni alepinosta, niin olisin ostanut sen ex temporeeee.
Samoin numero 21 miellyttää minua: A general theory of love. Ja nro 41: aaahh…. Paul Auster: The music of chance
3. helmikuuta 2010 kello 14.24
Kaunis kansi(paperi): Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin
15. helmikuuta 2010 kello 20.26
Milestäni Zafonin Tuulen varjon kansi on todella kaunis ja vangitsee kirjan sisällön todella hyvin. Joku jo mainitsikin leffoista tehdyt kirjan kannet, ne ovat minunkin mielestäni todella mauttomia ja lukijaa aliarvioivia. Yleensä kaikki vanhat kirjat rusehtavine kansineen ovat kauniita ja tuoksuvat hyvältä, hieman tunkkaiselta. Ja sivutkin ovat kauniisti kellastuneet.
22. helmikuuta 2010 kello 18.24
Hyvä, kaikki adressin allekirjoittajat! Kilpailu jatkuu, vuoden 2009 voittaja julistetaan huhtikuussa.