Blogit

Osa meistä odottaa joulun pyhiä, jotta saa vihdoinkin aikaa lukea kunnolla. Osa odottaa kovia paketteja, osa pakkaa niitä. Osa lukee ja osa ei.

Tyttären luokalle tuli uusi opettaja. Maija selvästi pitää itse lukemisesta sillä tunneilla lukeminen lisääntyi. Kirjastossa käyminen lisääntyi, kirjoista puhuminen lisääntyi.  Mahtavaa! Sitten kotitehtäväksi annettiin lukea jotain kirjaa (mitä tahansa, no ehkä ei Aku Ankan taskukirjaa) 20 minuuttia. Meillä tytär on lukenut aika paljon, mutta kieltämättä televisio valtaa helposti ajan ja kun aikaa kuitenkin on vain se rajattu määrä, on lukeminen vähentynyt. Hyvä siis, että lukee edes sen 20 minuuttia. Kun sitten katsoin lapsen suorittamista aloin miettiä, että onko tämä nyt sitten sitä ”pakkolukemista”? Onko se hyvä asia, että lapset saavat kotitehtäväksi lukea? Nyt lapsi suorittaa lukemistehtäväänsä eikä se aina näytä siltä miltä sen minusta pitäisi; nautinnolta. (lisää…)

Valitsiko Finlandia-raati tämän kirjan ehdokasjoukkoon vain siksi, että saisi kohun? Pitikö ”poliittisista” syistä valita maahanmuuttajataustaisen kirjailijan kirja? Ja onko se ylipäätään oikein, että ehdokkaaksi voi tulla kirjailija, joka ei ole Suomen kansalainen. Kaikenlaisia arvioita ja epäilyjä on esitetty, mutta valitettavasti kaikille salaliittoteorioista pitäville on pakko tuottaa pettymys. Raati valitsi tämän kirjan ehdokasjoukkoon siksi, että se on hyvä kirja. Mutta eihän sitä kukaan usko jos ei itse lue ja pääse arvioimaan. Siksi Alexandra Salmelan kirja 27 Eli kuolema tekee taiteilijan siis kuukauden kirjana. (lisää…)

Kuukauden kirjaksi valikoitui Alexandra Salmelan 27 – Eli kuolema tekee taiteilijan.  Keskustelu alkaa huomenna. Salmela on luvannut itse osallistua keskusteluun, joten kysymyksiä, kommentteja ja mielipiteitä peliin.

Noin viisitoista vuotta sitten muistan keskustelleeni erään kirja-alan ihmisen kanssa kirjan tulevaisuudesta. Silloin ei tietenkään kukaan puhunut mistään sähköisestä kirjasta, mutta paperikirjan muotoa, sisältöä ja tulevaisuutta pohdittiin. En silloin muista mitään kovin vakavaa keskustelua myöskään siitä, etteikö kirjalla olisi tulevaisuutta, että ihmiset siirtyisivät kokonaan muihin ajanviettotapoihin tai ettei kirjalla aina olisi tiettyä symbolista sivistysarvoa, statusta. (lisää…)

Mika kysyi aiemman postauksen yhteydessä, että mikä kirja sävähdytti tai kosketti eniten lapsena tai nuorena. Noista seitsemästä, jotka täällä mainitsin, ei oikeastaan mikään. Moni tuon postauksen yhteydessä myös totesi, että tänään seitsemän kirjan lista voi olla yhdenlainen, huomenna toisenlainen. Kiinnostavimmat kirjat vaihtuvat ja varmaan hyvä niin. Ehkä olisi vähän surullista jos huomaisi vuodesta toiseen seitsemän kirjan listan olevan sama vaikka samaan aikaan lukee koko ajan uusia kirjoja. Se kertoisi jotain joko omasta kehityksestä tai sitten kirjallisuuden nykytasosta. Eikä kirjalistojenkaan tarvitse olla mitään nostalgiatrippejä vaan elämää. (lisää…)

…tänään joku niistä kuudesta, jotka ovat ehdokkaana. Klo 12 selviää minkä kirjan Minna Joenniemi on valinnut. Täytyy myöntää, että jännittää aika paljon.

Mitkä 7 kirjaa esittelisit, jos pyydettäisiin esittelemään kiinnostavimmat kirjasi?

Kauppalehti Optiossa on viimeisellä sivulla kirjaviihdettä. Joka numerossa joku ihminen antaa kuvata osan kirjahyllystään ja kertoo mitkä 7 kirjaa ovat hänen ”kiinnostavimmat kirjansa”. Minusta tämä on aina ollut aika hauskaa. Kunnes jouduin tai pääsin siihen itse. 7 kirjaa? Kuinka ihminen voi esitellä vain 7 kiinnostavaa kirjaa? Tämähän vaatisi ehkä kuukausien mittaista arviointia! Millä perusteella ne määrittää kiinnostavimmiksi? Silläkö perusteella, että mitä ne kertovat minusta ihmisenä? Vai mitä ne kertovat minusta lukijana? Vai pitääkö niiden olla ne kirjat, joita muut arvostavat? Kun kyseessä on talouslehti, pitäisikö mukana olla bisneskirjoja? Pitääkö juuri niiden kirjojen kautta tehdä itsestään se ”kiinnostava henkilö”, joka palstan mukaan kirjoja esittelee… (lisää…)

Ylen Strada teki ohjelmaa kritiikistä, johon haastatteli minuakin. Ideana oli pohtia sitä, mitä kritiikki itse asiassa enää on mainostekstien ja tavallisten ihmisten arvioiden välimaastossa. Onko kritiikillä, ja tällöin tarkoitetaan ammattikritiikkiä, enää mitään tilaa tässä mielipiteiden kakofoniassa ja kuka niitä enää viitsii seurata. (lisää…)

Lassi Nummi on minulle tuttu erityisesti runoistaan. Sen sijaan se, että hän on kirjoittanut myös kaksi romaania, oli minulle pieni yllätys. Sain kuitenkin Finlandia-urakan jälkeen lahjaksi tämän isä-Nummen romaanin Viha. (lisää…)

On aika taas palata päiväjärjestykseen ja kuukauden kirjoihin. Joulukuun kuukauden kirjaksi päädyin valitsemaan ”kohukirjan” eli Alexandra Salmelan 27 Eli kuolema tekee taiteilijan. Sen sijaan, että keskustellaan kirjailijan kansallisuudesta ja Finlandia-kisan säännöistä, keskustellaan mieluummin itse kirjasta.

Keskustelu alkaa 15.12.