Olen menossa puhumaan aiheesta Lukupiiri. Nimenomaan tämä Lukupiiri. Toiveena on, että kertoisin, miksi tämä toimii, mikä tässä on kiinnostavaa.
Muutama asia tulee heti mieleen.
Tämä on selvästi yhteisö. Nimimerkit alkavat olla tuttuja, vakituisille ja puheliaimmille on selvästi jo muodostunut jonkinlainen identiteetti muitten näkökulmasta. Minusta tuntuu siltä, että tiedän millainen on Kosti, toni, Lene, Kerttuli, Mermaid (missä hän sitten onkaan??), Antti, Harri, Late, Utelias, hdcanis, Eija G, Violeta jne. Me olemme kuitenkin jo kokoontuneet kirjojen ympärille muutaman vuoden. Me olemme tuttuja.
Toisekseen täällä on huikean kiinnostavia mielipiteitä. Kirjoista, joita on lukenut, saa aivan eri näkökulmia. Kun tähän vielä lisätään kirjailijan kanssa täällä käytävä keskustelu, lukukokemuksesta tulee selvästi kiinnostavampi ja syvempi. Muistan edelleen muutamia kirjakeskusteluja kuten vaikkapa Sofi Oksasen Puhdistus ja Peter Hoegin Hiljainen tyttö.
Kolmanneksi täällä käyvät ihmiset pitävät lukemisesta ja kirjoista. Meillä voi olla eriäviä mielipiteitä (ja onkin!) monestakin asiasta, mutta meitä yhdistää jokin yhteinen asia. Lukeminen. Emme me kaikki samoja kirjoja lue, mutta me arvostamme kirjallisuutta kuitenkaan asettamatta sitä mihinkään korokkeelle niin, etteikö siitä voisi kiistellä ja väitellä.
Neljänneksi tämä ei ole aika- eikä paikkasidonnainen. Keskustelua voi käydä mihin kellonaikaan tahansa missä tahansa. Ei tarvitse järjestää tapaamisia, joita joutuu perumaan lasten sairastumisen tai yllättävän työmenon takia.
Mikä teistä Lukupiirissä toimii ja miksi? Ja jos tulee mieleen mikä ei toimi, kerro sekin.
7. joulukuuta 2009 kello 22.24
No, minua miellyttää useinkin Kirsin suvaitsevaisuus ja Tonin suvaitsemattomuus.
Hyvin harvoin minua miellyttäa Kirsin suvaitsemattomuus ja Tonin suvaitsevaisuus.
Minua miellyttää nuorten vanhusten vallattomuus jä vílliys ja vanhojen nuorten elämänväsymys ja kyynisyys.
Mutta ehkä eniten tässä yhteisössä miellyttää se, että meistä on tullut koheltava, pulppuava, rauhoittava ja addiktoiva heimo jonka helmoissa voi sekä riehua että levätä.
7. joulukuuta 2009 kello 23.01
Olipa kaunis viimeinen lause! Ja tosi.
7. joulukuuta 2009 kello 23.02
Täällä minusta on ollut ihanaa innostunut ilmapiiri. Vaikkei olisi lukenut eikä olisi aikonutkaan lukea puheena olevaa kirjaa, keskustelusta innostuu niin että menee lainaamaan sen kirjastosta oitis. Piirissä on todella monipuolinen kirjo mielipiteitä ja tietämystä eri aloilta, ja juuri nämä asiat tekevät keskustelun niin mielenkiintoiseksi.
Täällä ei yleensä tarvitse arkailla hassultakaan tuntuvaa mielipidettä. Kaikelle ei saa kannatusta (eikä sitä yleensä odotakaan), mutta voi saada uuden näkökulman jota ei ennen älynnyt.
Täällä ei ole rajoitettu (ainakaan Kirsi ei ole rajoittanut) keskustelua tiukasti raamiin *kuukauden kirja*, vaan keskustelu lainehtii vapaasti. Minusta se on pelkkä etu ja siunaus ja johtuu vain siitä, että on salliva ilmapiiri.
Täällä voi myös keskustella esimerkiksi vanhemmista kirjoista, sillä Kirsi on aika usein antanut maailmojasyleileviä aiheita (*kirja joka muutti maailmani*…).
Sitäpaitsi, lukupiiriin on vauvakin syntynyt! (Tosin Milmuskajasta ei ole kuulunut vähään aikaan, missä lieneekään…)
Mutta minusta ei ole toimivaa, että hyökätään toisia lukupiiriläisiä vastaan, nimitellään, osoitetaan ovea. Sellaisia ihmisiä, jotka niin tekevät, arastelen, niinkuin välttelen tosielämässä tappelupukareita.
8. joulukuuta 2009 kello 8.28
Tämä lukupiiri on minun kohdallani laajentanut valtavasti lukemaani kirjallisuutta. Olen tutustunut moniin kirjailijoihin, joita en varmasti olisi muuten kohdannut. Seuraan aktiivisesti, tällä hetkellä joka päivä, mitä täällä kirjoitetaan ja aika suuri osa lukemistani kirjoista on peräisin lukupiiristä. Alkuun luin kuukauden kirjat ihan järjestään, mutta nyt on useita jäänyt väliin.
Erityisesti aikaan ja paikkaan sitomattomuus sopii minulle, täällä kaukana pääkaupunkiseudusta kun asustelen.
8. joulukuuta 2009 kello 9.34
Täällä käy myös varmasti paljon minunlaisiani, jotka eivät koskaan (paitsi nyt) kommentoi ketjuun, mutta lukevat blogia aktiivisesti ja poimivat täältä kirjoja lukulistalle.
8. joulukuuta 2009 kello 10.20
Täällä ”tapaa” ihmisiä, jotka ottavat kirjat vakavasti, saa monenlaisia vinkkejä, saa lukea hauskasti ja/tai oivaltavasti, jopa hyvin luovasti kirjoitettuja mielipiteitä, osallistua innoittuneihin keskusteluihin, väittelyihinkin, tuntee olevansa ”samanmielisten” seurassa, vaikka usein eri mieltä ollaankin. Melkein sosiaalinen tapahtuma, kun pistäytyy ”tuttujen” luona. Ja uudet nimimerkit ovat aina tervetulleita ja mielenkiintoisia.
Joskus on hauska katsoa, mihin aikaan päivästä – tai yöstä – joku on postauksensa lähettänyt. Se on todella hyvä puoli, että osallistuminen on vaivatonta. Ja nimimerkillä mielipide on helppo heittää menemään.
8. joulukuuta 2009 kello 12.03
Olen saanut paljon kirjavinkkejä tämän blogin kautta (itselläni on hyvin samanlainen kirjamaku kuin Kirsillä ja jos hän kehuu jotain kirjaa, melko varmasti se minuakin kiinnostaa).
Elän tällä hetkellä ruuhkavuosia, olen pitkään haaveillut kirjakerhoon kuulumisesta, mutta en pääse lähtemään noin vain ihmisten ilmoille, joten tämä sopii minulle mainiosti (nytkin olen kirjoittamassa tätä lasten ruokkimisen ja päiväunille menon välissä…) Ja loistavia kommentteja on ilo lukea!
8. joulukuuta 2009 kello 12.17
Nämä sosiaaliset mediat aiheuttavat silloin tällöin huvittavia keskusteluja reaalimaailmassa kun vaikkapa mainitsee aikovansa lukea jonkun kirjan ”kun yksi tyyppi Internetissä suositteli sitä…juu, en tiedä oikeaa nimeä, kai se on mies”. Hyvä tapa saada itsensä vaikuttamaan idiootilta joka uskoo kaiken mitä netissä lukee, vaikka se suosittelija saattaakin olla mielipiteiltään ja maultaan tuttu vuoden tai useamman ajalta, ja joskus niitä elämänvaiheitakin on käynyt selville yllin kyllin mutta sellaiset pikkujutut kuin nimi ovat jääneet mainitsematta
8. joulukuuta 2009 kello 12.56
Tämän paikan minua etäännyttävä asia on paikan hienoinen sisäänlämpiävä: pieni piiri pyörii-kommentointi. Plussaa on sekalainen hurmaava seurakunta, jossa ei ole niin paljon sitä perheen sisäistä heittelyä ja moskaa. Vieraat ja vähemmän äänessä olevat nimet piristäviä poikkeuksia. Pienen piirin hyöriminen tekee nettifoorumeista usein kasaaan kuolevia ja ummehtuneita ja uusia nimiä ei sen vuoksi oikein tule mukaan keskusteluun kuin voisi?
8. joulukuuta 2009 kello 13.08
Sano porovosoituna ja huonolla tuulella ollessasi kerran jotain kärjekästä ja saat 350 päivää vihamielisiä kommenteja ja pitkäpiimäistä jankutusta. Sellainen on Lukupiiri.
Että kyllä täällä oppii tuntemaan ihmisiä.
8. joulukuuta 2009 kello 13.40
Tämä virtuaali lukupiiri ei ole aikaan, paikkaan eikä henkilöihin sidottu, ja siksi se toimii minulle nykyisessä elämäntilanteessa. Lisäksi voin seurata uusia keskusteluja reaaliajassa tai sitten vasta jälkeenpäin nautiskellen, sillä nehän ovat aina saatavilla ja niihin voi palata uudestaan. Ihan parasta on että täältä saa hyviä lukuvinkkejä. Ihanaa Kirsi että jaksat pyörittää tätä – toivottavasti voimme jatkaa samalla konseptilla.
8. joulukuuta 2009 kello 15.16
Henry, huomaamasi ”sisäänlämpiävyys” johtuu ehkä juuri siitä tuttuudesta: Jutustelusta tulee erilaista, kun sitä on harrastettu jo pidemmän aikaa. Uusien nimimerkkien kommentit ovat mielestäni kuitenkin aina tervetulleita ja piristäviä. Aina niihin on tartuttu innolla, jos ja kun ne ovat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä.
Paljon on joukossa varmaan myös Anikon kaltaisia tarkkalijoita, jotka eivät koe tarvetta osallistua keskusteluun. Toisaalta ei pitäisi aliarvioida Lukupiirin merkitystä heille ja toisaalta täytyy varmistaa, että hekin tuntevat kommenttinsa tervetulleiksi, jos joskus tulee tarve kommentoida.
Useamman kerran on jo esiin nostettu kirjoja: Sitä tämä ainakin minulle on. Suurin osa kirjavinkeistäni erityisesti kotimaisen kirjallisuuden osalta tulee Lukupiiristä ja erityisesti alussa oli tärkeää saada keskustella kirjoista muiden niistä innostuneiden kanssa – olla kerrankin ihan vapaasti kirjallisuusnörtti. Myöhemmin olen huomannut, että kokemukseni Lukupiiristä pursuavat myös ”oikeaan” elämään: Ystäväni ovat alkaneet kysellä minulta kirjavinkkejä, sillä olen niistä kohtuullisen hyvin perillä – kiitos tämän palstan – ja olen alkanut rohkeammin keskustella kirjallisuudesta muutenkin kuin nimimerkin takaa. Äitini minut aikoinaan kirjojen pariin johdatti, mutta jotenkin se sitten meidän välillä jäi. Nykyään keskustellessamme kysyn lähes aina, mitä hän lukee ja kerron mielipiteeni niistä kirjoista, mitä itselläni on kesken. Tiedän äitini jopa vilkuilleen Lukupiiriä muutaman kerran. Odotan edelleen mamman ensimmäistä kommenttia…
8. joulukuuta 2009 kello 15.16
Olen Henryn kanssa täsmälleen samaa mieltä. Tämä on mennyt liian pieneksi piiriksi, vaikka me miten toivotamme kaikki terveiksi ja tulleiksi.
Omalta puoleltani en ole pahoillani siitä, että nälvin ja tönin ja kärjistän, mutta siitä olen, jos joku loukkaantuu pitkälleen ja lopettaa kirjoittamisen, sekä siitä, että tänne ei saada tuoretta verta, sillä Lukupiirin geneettinen perimä tappaa meidät sukupuuttoon. Meistä ei jää jäljelle kuin kasa sanoja ja valtava määrä häpeää, etenkin myötähäpeää.
Omasta puolestani toivotan tervetulleiksi kaikki älyköt, idiootit, mustat, valkonaamat, taikinanaamat, homot, intiaanit, eskimot, heterot, pitkät, paksut, kääpiöt (emme heitä teillä pituutta, kuten jossain on tapana).
Tervetulleita ovat myös tykkimiehet, upseerit, viestimiehet.
Sekä tietenkin Tarja Halonen ja Mauno Koivisto.
Ja vihreät, kokoomuslaiset (herrajumala tätä armeliaisuutta), keskustalaiset (sama juttu), sosdemit ja koko valtaisi byrokraattien joukko.
Myös jokunen kirjailija tänne mahtuu. Minua aidosti kaduttaa, että minulta meni hermot ylimieliseen Pasi Jääskeläiseen, koska – vaikka hän jakoi kommenttinsa korkeasta tornista – hänen näkökulmansa olivat kuitenkin kiinnostavia.
Perkele, Lukupiirissä on hauskaa se, että täällä saa kiroilla ja sanoa vihaisesti jotain. Sen vastapainoksi, että minäkin joskus alennun hienovaraisesti kehumaan jotain tai kaikkia.
Tästä tuli kamala kirjoitus, siis tyylilleni uskollinen. Mutta kauhea kiire.
8. joulukuuta 2009 kello 15.31
On mukavaa, että lukupiirissä voi ajatuksia vaihtaa päivittäin, tai pitää taukoa, jos siltä tuntuu. Naapurini esim. yrittää käydä kerran viikossa kokoontuvassa lukupiirissä, mutta harvoinpa hän sinne ennättää, kun hänellä on pieniä lapsia ja vuorotyössä käyvä mies.
On myös mukavaa tehdä kysymyksiä tyyliin ”Onko joku lukenut sen ja sen kirjan? Mitä siitä pidit? ” tai ”Voisiko joku suositella
kirjaa tuosta tai tästä aiheesta?” Olen aina saanut vastauksia kysymyksiini. Toisaalta, jos olen innostuut jostain asiasta ja alan höpistä omiani, yleensä löydän keskustelukumppanin, joka on innostunut samasta asiasta.
Kirjasuositukset ovat tärkeitä. Usein en ehdi lukea kuukauden kirjaa ajoissa. Jotkut kuukauden kirjoista luen jälkikäteen. Joskus en luekaan kuukauden kirjaa, vaan saman kirjailijan toisen kirjan, jos lukupiiriläiset ovat pitäneet sitä parempana.
Sekin on hyvä, että tänne kirjoittavat ovat sen verran sekalaista sakkia, että mielipiteet vaihtelevat. Ei siis tule sellaista oloa, että keskustelisi itsensä kanssa.
Tuttuihin nimimerkkeihin kiintyy. Jos joku on hiljaa enemmän kuin pari viikkoa, alan huolestua.
8. joulukuuta 2009 kello 16.04
Toivon, että lukupiiri jatkuu ja että syntyy uusia toukkia.
Toivon, että ulkopuolella odottavat uudet jäsenet huomaavat meidät
ja liittyvät seuraamme, sillä täältä ei varmasti heitetä ketään ulos.
Toivon, että ajatusten vaihdot jatkuvat ja rönsyilevät kuin puut.
Olen seurannut lukupiiriä parin vuoden ajan ja löytänyt täältä äärimmäisen mielenkiintoisia, inspiroivia ja ajoittain hauskoja kommentteja. Olen kirjoittanut muistiin muutaman uuden kirjallisen nimen ja laatinut listan kirjoista, joita aion lukea – kun aika ja olosuhteet antavat myöten.
Lukupiiri sopii loistavasti elämäntilanteeseeni, varsinkin syksyllä ja talvella, ja kuten itsekin kirjoititte, se on riippumaton ajasta ja paikasta.
8. joulukuuta 2009 kello 16.16
Toni, kääpiönheitosta seuraavanlainen muisto: Erääseen entiseen työpaikkaani tuli lyhytkasvuinen henkilö töihin, ja joku ”kantahenkilökunnasta” hekotti, että nyt päästään harrastamaan kääpiönheittoa. Minä olin kerrankin sanavalmis ja sanoin, että älykääpiönheitto on hyvä laji, ja sinä olet hyvää heittokamaa siinä. Tyyppi ei puhunut minulle pariin viikkoon mitään, mikä oli minulle helpotus. Ja tästä tulee tietenkin mieleen loistava romaani: Shakkiautomaatti. Kirjoittajaa en nyt yhtäkkiä muista (Manfred Löhr, tai sinnepäin), mutta kirja on yksi viime vuosien huippuja.
8. joulukuuta 2009 kello 17.58
Aniko, tule toki mukaan, tarvitsemme tosiaan uutta verta, kun täällä ovat jotkut lopettaneetkin. Onneksi toni jaksaa aina vähän ravistella, ettemme ihan pääse maatumaan. Saataisiinpa mermaidkin tänne taas linkkeineen ja provosoivine – ja asiallisine – puheenvuoroineen, mutta hän näyttää olevan niin periaatteen ihminen, ettei pyörrä sanojansa, kun kerran päätti poistua.
Yksi asia vielä, joka miellyttää minua, on se, että täällä ei käytetä törkeää kieltä. Kärjistäminen ja kiroilukaan eivät ole sitä.
8. joulukuuta 2009 kello 18.18
Mistä oikein keksit noita hyviä kysymyksiä, Kirsi? Miksi lukupiiri toimii? Tuo kysymys on monimerkityksinen ja voisi tarkoittaa ainakin kahta asiaa: kysymystä lukupiirin toiminnan tarkoituksesta tai siitä, mikä on tämän aktiivisesti toimivan lukupiirin salaisuus. — Nyt tulikin vielä mieleen lukupiirin syntyhistoria. Kuka keksi Hesarin verkkolukupiirin? Miten Kirsi tulit sen vetäjäksi?
Lukupiiri toimii, jos on vähintään kaksi kuukauden kirjaa yhteisesti luettavana. Näin löytyy, jos on löytyäkseen, saman kirjan lukemisesta hedelmällinen pohja keskustelulle.
Lukupiiri toimii, jos voidaan välillä rönsyillä ja puhua asian sivusta sekä hupailla ja suunnitella kuvitteellisia galailtoja ja jalkapalloturnauksia yms.
Lukupiiri toimii, kun voi myös välillä vaieta.
Lukupiiristä voi myös oppia mahdottomasti lisää eri asioita: kirjallisuudesta, kielestä, ajattelutavoista, persoonallisuuksista, erilaisuudesta; kaiken kaikkiaan ihmisyydestä.
Kosti sanoi osuvia lauseita suvaitsevaisuudesta tuolla alussa. Komppaan häntä jokaisessa niistä.
Kiinnostavaa täällä lukupiirissä ovat kaikki osallistujat sekä kaikki kirjat ja kirjailijat, joista tulee puhe, mielipiteet ja tulkinnat sekä perustelut. Myös kaikki muut vähänkin kirjallisuuteen liittyvät asiat.
8. joulukuuta 2009 kello 18.25
Lukupiiri ei ole pelkästään lukemista vaan myös kirjoittamista. Missä muualla sitä tulisi nykyään kirjoitettua hitusen huolitellumpaa suomea, kun viralliset paperit niin töissä kuin yksityiselämässäkin kirjoitetaan ulkomaan kiel(e/i)llä? Kauheaa itsesensuuria täytyy harrastaa välillä, ettei ihan täyttä roskaa käy kirjoittamaan – ihan vaan siitä ilosta, että saa muodostettua ajatuksensa huolitellulla suomen kielellä.
Ja uskaltaisinpa melkein väittää, ettei tämä koske pelkästään meitä ulkkiksia. Kostin runolliset ja tonin raflaavat kirjoitukset esimerkiksi ovat varmasti yhtä hauskaa kirjoitettavaa kuin luettavaa.
8. joulukuuta 2009 kello 20.03
Opin Latelta uuden sanan: ulkkikset. Ja olisi mukavaa jos äitisi tulisi Lukupiiriin – pian täällä olisi Lukupiiri-sukuja!
Niin, tuskinpa me tänne kirjoituksia irvessä suin ja kärsimyksestä hikoillen väsäämme, kyllä siiä mielihyvää saada täytyy. Ja minustakin on hyvä yrittää käyttää huoliteltua kieltä, en viitsi edes lukea sellaisia keskustelupalstoja, joissa ei kiinnitetä siihen huomiota.
Utelias, minustakin on kivaa kun täällä on niin paljon erilaisia mielipiteitä.
8. joulukuuta 2009 kello 22.08
Tuli mieleen yksi asia, joka taitaa olla liian itsestäänselvä. Tai kyllä siihen suuntaan ovat ainakin Iina ja Lenekin sanoneet.
Tärkeää on, että Kirsi onnistuu valitsemaan sellaisia kirjoja, jotka herättävät kiinnostusta ja ovat omalta osaltaan vetovoimaisia. Sitten on tärkeää, että Kirsi onnistuu esittelemään ne tavalla, joka koukuttaa. Mutta hän ei rajoitu pelkästään kuukaudenkirjoihin, vaan esittelee niiden ohella runsain määrin kiinnostavia teoksia, ja olen huomannut, että olen viisas jos painan ne mieleeni jollen heti pysty tutustumaan niihin.
No, kyllä minusta hyvä vetäjä on aika tärkee juttu.
9. joulukuuta 2009 kello 3.43
Violeta, olen samaa mieltä kanssasi, on tärkeää, että lukupiirillä on innostunut ja aktiivinen vetäjä. Sekin on hyvä asia, että Kirsi käy tietokoneella monen monta kertaa päivässä, aamusta iltaan. Keskustelu ei ehdi tyrehtyä kun kommentit tulevat näkyviin nopeasti.
Mutta kertokaahan minulle: Kun Kirsi laittaa kommentteja näkyviin, niin mitä hän oikeastaan tekee. Siis mikä on tilanteeseen sopiva verbi? Voiko sanoa, että Kirsi päivittää kommentit? (Tällaisia ongelmia meillä ulkkiksilla on, oikeita sanoja pitää etsiä.)
9. joulukuuta 2009 kello 8.16
Kirsi on Lukupiirin toimituspäällikkö ja päätoimittaja.
”Kommenttisi on tarkistettavana”.
Päivittääkö Kirsi?
Ehkä Kirsi kirkastaa tai tekee näkyväksi, kirsilöi, kirsittää, kirsaa, kipittää.
Kirsi ei kai sanottavammin toimita, korjaa tai karsi. Tai enhän minä tiedä, millaisia törkykommentteja lähetetään. On täällä näkynyt joitakin melko aggressiivisiakin tekstejä.
9. joulukuuta 2009 kello 9.10
Wikipedia:
Suvaitsevuus (myös: suvaitsevaisuus) on UNESCO:n määritelmän mukaan:
”meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista…Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.”
(UNESCOn yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymä Julistus suvaitsevaisuuden periaatteista)
Tämän julistuksen mukaan minä, joka olen kyllästynyt runositaatteihin, olen suvaitsematon, mutta samoin ovat ne, jotka eivät siedä sitä, että minä olen kyllästynyt runositaatteihin.
Kaiken kaikkiaan Lukupiirin ja suvaitsemattomuuden yhdistäminen on todella keinotekoista, miltei jopa typerää.
9. joulukuuta 2009 kello 9.24
Milmuskaja tosiaan onkin ollut hiljaa vähän aikaa. Toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin.
Aniko täällä tosiaan, kuten aika monessa blogissa, ihan pieni osa kävijöistä kommentoi. Se saattaa vaikuttaa myös siihen, että tämä tuntuu ahtaalta pienen piirin keskustelulta. Minusta kuitenkin ylenmääräinen toivottelu on vähän hassua sillä se tuntuu niin itsestään selvältä sillä tietenkin on hauskaa kun tulee uusia kommentoijia. Mutta samalla tavalla kuin elävässäkin elämässä jos menee keskusteluun, jossa ei tunne ketään tai jossa kukaan ei vielä tunne sinua, se on vähän jännää. Ja on varmasti niin, että meille on jo muodostunut tietynlaiset roolit, jotka voivat häiritäkin jo lukijoita. Sillekään ei varmaan oikein mitään ole tehtävissä.
Mutta todellakin, kommentointi on aina tervetullutta, ainakin minä saan näistä keskusteluista ihan valtavan paljon ajatuksia!
Eija G:n kanssa olen samaa mieltä, että täällä kaikki suhtautuvat aihepiiriin kuitenkin hellämielisesti, innostuneesti ja se on kivaa. Ja kyllä tämä minustakin on sosiaalinen tapahtuma mitä suurimmassa määrin. Ja sitä jopa kuvittelee tuntevansa lukupiiriläisiä syvemminkin. Ehkä se gaala pitää jossain vaiheessa järjestää niin, että päästään riehumaan…
Antti, Shakkiautomaatti oli todella mieleen jäävä kirja, siis tämä: http://www.kiiltomato.net/?rcat=K%E4%E4nn%F6skirjallisuus&rid=1275
Lene, Lukupiiri syntyi minun päässäni. Olen aina vähän kadehtinut niitä ystäviä, joilla on sellainen oikea lukupiiri. Ovat ne minuakin kutsuneet, mutta sellainen säännöllinen tapaaminen on ollut luonteenlaadulleni ja omissa ”ruuhkavuosissani” ollut mahdoton ajatus. Enkä oikein viitsi ystäväpiiriäni kuormittaa koko ajan kirjajutuilla. Monihan haluaa puhua kirjoista, mutta ei kovin moni halua jäädä analysoimaan kirjan henkilöhahmojen käyttäytymistä tai jotakin juonen käännettä. Niinpä mietin, että voisikohan yhdistää netin, joka on kätevä ja joustava väline ja lukemisen ja menin ideani kanssa Nytin silloisen päätoimittajan Reetta Rätyn luokse, joka innostui asiasta.
Late, mistä tiedät jos äitisi on täällä jo jollain nimimerkillä? : )
Utelias, en tiedä mistä se tulee ja miksi sanaa käytetään, mutta minä ”moderoin” vähän niin kuin paneelikeskustelussa moderoidaan keskustelua. Onneksi tässä ei tarvitse vain tyytyä moderointiin vaan voi itse osallistua keskusteluun. Voisihan sitä kirsilöinniksikin kutsua : ) Mutta ehdottomasti en kirkasta, värjää tai muokkaa. Se olisi vastoin keskustelun etiikkaa. Olen näiden vuosien aikana ollut hyväksymättä todella harvoja kommentteja ja olen näille ihmisille meilannut syyn miksi en ole hyväksynyt (osalla ei ole kyllä ollut oikeita sähköpostiosoitteita…). Näitä on varmaan 3-4 vuodessa, vaalivuonna vähän enemmän, eli liittyvät lähinnä omaan poliittiseen taustaani eivätkä kirjoihin lainkaan.
Mukava kuulla, että vetäjäkin on jossain onnistunut tai ei ainakaan ole onnistunut kaikkea pilaamaan : )
Tulipa paljon hymiöitä…
9. joulukuuta 2009 kello 11.09
Minä myös kuulun piirin melko aktiivisiin lukijoihin, vaikka kommentoinkin _hyvin_ harvoin. Luen yleensä aika tarkasti myös kommenttiketjut itseäni kiinnostavista aiheista, mutta koen, että minulla ei ole kauhean usein lisättävää aiheeseen tai sitten en uskaltaudu mukaan vääntämään asiasta (varsinkin jos ihmisten mielipiteet ovat kovin kärkkäitä tai arvostelu persoonaan menevää, hui!).
Mitä tähän tämän toimivuuteen tulee, niin minusta lukijanakin on kiva, että vakituiset kommentoijat persoonallisine tyyleineen tulevat tutuksi. Eniten taidan itse seurata muita kuin varsinaisen \\\”lukupiirin\\\” (eli kuukauden kirjojen) keskusteluja, koska en ehdi useinkaan lukea juuri kuukauden kirjoja.
Kirjallisuus on kuitenkin monessakin mielessä sydäntäni lähellä (huomaa mm. siitä että minulla sattuu olemaan työkokemusta niin kirjakaupan kuin kustantamojenkin puolelta). On ilahduttavaa, että kirjallisuudesta näinkin innokkaasti keskustellaan!
9. joulukuuta 2009 kello 13.54
Olen melkein alusta asti seurannut tätä Lukupiiriä ja nauttinut siitä suuresti. Erittäin harvoin olen kommentoinut jotain ja silloin on aina tullut jotenkin ulkopuolinen olo. Tästä on tullut pienen piirin juttu, sellainen tunne tulee, vaikka ”tunteekin” monet nimimerkit ja heidän tyylinsä. Mutta kun ei ole mikään erinomainen kirjoittaja itse, kynnys kommentin lähettämiseen on korkea. Joka tapauksessa keskusteluja on todella kiva seurata. Varmaan meitä takarivin hiljaisia jäseniä on todella paljon, mutta Lukupiiri toimii näinkin, sillä lukijoita tarvitaan täälläkin.
9. joulukuuta 2009 kello 15.56
Minä en osallistu lukupiirin keskusteluun, mutta seuraan blogia säännöllisesti. Kirsi Pihan kirjamakuun voi luottaa, ja poimin täältä muiltakin lukuvinkkejä.
Kaikille innokkaille lukijoille ei suinkaan ole luonteenomaista käydä keskustelua lukukokemuksista vaikka muiden näkemyksiä olisikin ilo kuulla. Pään sisällä tapahtuu paljon lukiessa, mutta en itse ainakaan oikein pysty kirjoittamaan elämyksistäni niitä latistamatta. Pienempi syy olla osallistumatta keskusteluun on se, että keskustelu on toisinaan hyvin riitaista ja jankuttavaa. Viime aikoina olenkin jättänyt kommentit useimmiten lukematta, ellei keskustelun aihe ole minulle erityisen tärkeä.
9. joulukuuta 2009 kello 18.57
Koska tämän ketjun otsikko on laaja kysymys, kiinnitän huomionne erääseen toiseen lukupiiriin. Nimittäin pastori Arto Antturi lukee Narinkkatorilla sijaitsevassa teltassa ääneen Dostojevskin Idioottia. Yhden sivun voi tilata kymmenellä eurolla, rahat menee kuivuudesta kärsivän Kenian hyväksi. Näin kertoo tänään ilmestynyt lehti. Idioottimaisen hieno idea ja projekti, joka vie tämän hienon kirjan uuteen kontekstiin. Sunnuntai-iltaan mennessä pitäisi kirjan olla luettu, luku alkaa siis huomenna.
Hyväntekeväisyysbisneksen helppoheikit saavat nenilleen; tähän ei kuka tahansa hyvänä ihmisenä keikaroiva narsisti pysty.
9. joulukuuta 2009 kello 19.02
Olen seurannut aktiivisesti Lukupiiriä sen perustamisesta lähtien ja toivon, että vetäjä Kirsi jaksaa jatkossakin olla näin aktiivinen, osallistuva ja innostava.
Lukupiiriä on mukava seurata toisaalta juuri ”pienen” ydinjoukon kommentointien vuoksi – takuuvarmasti keskustelua syntyy ja vaikkei itse jaksakaan, kerkeä, halua tai jotain osallistua, niin syntyy tunne, että kyse on vuoropuhelusta kuitenkin. Ja usein ei vain viitsi toistaa kertaalleen sanottua ja kertoa komppaavansa.
Hienoa on tosiaan se, ettei mitään kirjallisuuden genreä ole julistettu pannaan, vaan erilaisia kirjoja pulpahtelee esiin kuukauden kirjan vanavedessä. Ja upeaa on myös se, että keskustelu leviää ja elelee välillä vallan muilla pelloilla kuin juuri Kirsin postauksen raameissa.
Yhteisö on tosiaan aika tiivis, ja väliin toki tuntuu ulkopuoliselta, mutta itselleni tärkeintä on se, että kirjoista ja niiden purskeista aidosti keskustellaan. Henkilökohtaisuuksiin menemistä tällaisessa foorumissa on minusta hyvä välttää ja keskustelu pääasiassa onkin varsin hyvien tapojen mukaista ollut (lienenkö konservatiivinen tässä suhteessa).
Vaivatonta osallistua koska vain, ja vaikka ulkomaan (työ)matkallakin. Ymmärrän, että kuukauden kirjat keskittyvät uutuuksiin, mutta joskus olisi mukavaa hiukan vanhempikin kirja joukkoon saada.
9. joulukuuta 2009 kello 21.21
Antti, on tosi hyvä asia. Taidan mennä katsomaan. Kiitos vinkistä! (En ole jouluihminen, mutta kuitenkin… Lähimmäinen voi olla vaikka olisi pakana.)
9. joulukuuta 2009 kello 21.29
Antti, loistava idea tosiaan Arto Antturilla. Menisin kuuntelemaan, jos olisin Helsingissä. No, ei voi mitään, toistaiseksi jatkan elämääni täällä Nabokovin hahmojen parissa.
Viikonloppuna ostin kaksi kirjahyllyä. Tänään olen pölyttänyt kahdeksan metriä kirjoja ja järjestänyt ne hyllyihin. Upeaa päästä eroon kirjapinoista ja -pusseista.
Rosemary, olet kriittinen itsesi suhteen. Kirjoita tänne jotakin oikein hölmöä, niin saat paljon vastauksia ja sitten, hups, et enää tunne itseäsi ulkopuoliseksi. Kun käytät nimimerkkiä, ei ole edes vaaraa, että naapurit soittaisivat vanhemmillesi ja kertoisivat, että nyt se teidän Rosemary on mennyt kirjoittamaan sellaista ja sellaista ihan Helsingin Sanomien Lukupiiriin
Olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi monessakin porukassa, ikävä tunne sinänsä. Lukupiiriin kirjoitin ensimmäisen kerran joskus alkuvuodesta, kyselin jotakin ja heti sain vastauksia.
9. joulukuuta 2009 kello 22.01
Violeta, Kirsi ja kaikki!
Lähes jokaisella päivämäärällä johonkin aikaan annan Kuljettajalle tutun osoitteen ja hyppään kyytiin. Perillä avaan tutun oven ja jään hiljaa kuuntelemaan keskustelua. Jos kuulen nimeni mainittavan – kuten nyt kävi – ilahdun ja hahmotun varmaan hiukan näkyvämmäksi (vrt. Tove Janssonin Näkymätön lapsi).
Jäin aikanaan armottomasti koukkuun tähän foorumiin ja kuljen nyt mukana vapaamatkustajana.
Nykyiset kirjalliset ulottuvuuteni ovat sadut, lorut, lastenlaulut – kylläkin usealla kielellä, mutta niistä ei paljon lohkaista keskustelussa kirjailijoista, joita en tunne edes nimeltä.
Olen Lähestulkoon-Milloinkaan-Nukkumattoman-Lapsen-Väsynyt-Äiti. Ja kun tämä Ikiliikkuja nousi jaloilleen ja alkoi juosta (ei oikeastaan kävele) vähän aikaa sitten 8-kuukautisena, kun itsesuojeluvaisto tai muu järjellinen toiminto ei ole ehtinyt kehityksessä mukaan, niin meno on mitä melkoinen.
Olemme ensiapuaseman tuttuja asiakkaita. Oikeastaan tuloksena ei ole ollut muuta kuin yksi lastoitettu jalka ja useita mahtavia kuhmuja.
Tämä tyyppi on 2 = kaksi kertaa kirjahyllyyn kiivetessään vetänyt tv:n osittain päälleen. Nykyään meillä on tv olohuoneen pöydän alla, puhelin hattuhyllyllä, kaikki koriste-esineet away.
Kerran lapsonen söi (?) tai muuten vain murskasi savukkeitani (minä siis käyn syntisesti silloin tällöin parvekkeella hermosavuilla! häpeän sitä itsekin!). Minun oli oksennutettava hänet nähdäkseni onko oksennuksessa jälkiä tupakasta. Ei ollut, mutta koko yön jouduin valvomaan ja tarkkailemaan, josko hän vaikuttaa myrkyttyneeltä. Ei vaikuttanut.
Ja niin edelleen.
Anteeksi, että oksensin tämän kaaoksen eteenne vain siksi, että mainitsitte muistavanne olemassaoloni.
Minä olen kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että Lukupiiriä tarvitaan elämän ulottovuutena mitä moninaisemmissa vaiheissa.
9. joulukuuta 2009 kello 22.31
milmuskaja, kiva kuulla, että olet kuitenkin vielä maisemissa. Kuulostaa melkoiselta meningiltä kotona! Onneksi (vaikka se ei kyllä takuulla juuri nyt siltä tunnu!) se menee ohi. Meilläkin tytär oppi vähän liian aikaisin pystyyn ja tosiaan kun ei ollut vielä älli kehittynyt mihinkään, niin kaikenlaista sattui ja tikkejäkin tuli. Voimia!
9. joulukuuta 2009 kello 22.52
Milmuskaja, tosiaan hauska kuulla sinusta! Minun nuorimmaiseni oli leppoisa ja rauhallinen vauva. Ajattelin, että onpas helppoa, kunnes kaveri lähti liikkeelle. Kaikki piti tutkia. Poika veti nauhat kaseteista, yritti syödä mieheni kuulolaitteen (pelastin pojan/laitteen viime tipassa, laite vietiin sitten korjattavaksi eli kuukaudeksi kuivumaan) ja yhä edelleen hajottaa osiin kaiken mahdollisen. Meillä ei pariin vuoteen ollut pöytäliinoja, ei huonekasveja, ei pikkuesineitä näkyvillä. Olohuone on yhä kuin puusepänverstas ja kylpyhuone tietenkin toimii nuoren miehen laboratoriona. Mutta aikansa kutakin, milloinkaan nukkumattomatkin vauvat oppivat nukkumaan ennemmin tai myöhemmin. Ainakin oma esikoiseni nukkuu nyt 9-vuotiaana yhtä paljon kuin parin kuukauden ikäisenä (9-10 tuntia vuorokaudessa). Jaksamista sinulle ja kirjoittele kuulumisiasi kun jaksat ja ehdit!
9. joulukuuta 2009 kello 23.39
Voin osallistua melkein kaikkiin näihin hehkutuksiin. Minullekin Lukupiiri on tärkeä, vaikka en kovin usein ehdikään kommentoimaan.
Erityiskiitos siitä, että Kirsi päivittää blogia niin usein. Se varmasti pitää blogia ja keskustelua virkeänä. Jos tämän viikon keskustelunavaukset eivät kiinnosta niin ensi viikolla luultavasti löytyy jo jotain mitä itsekin on lukenut tai ajatellut lukevansa.
Ulkosuomalaisena tämä netti on minullekin paras tapa osallistua lukupiiriin.
Sitten jotain murinoita: ehkä eniten nyppii tämä Hesarin sivusto. Siis se, että tämä on ennen kaikkea kommenttilaatikko eikä mikään keskustelupalsta. Siis se, että kaikki viestit tulevat vaan yhteen pötkylään eikä tässä ole mitään toimintoja (”lainaa”, ”korosta”…) ja on vaikea nähdä onko johokin ketjuun tullut uusia viestejä vai ei. Tässä on siis ajateltu, että niitä kommentteja tulee se viisi, kuusi, mutta kun keskustelu rönsyilee viestissä 168 niin tällainen pötkökirjoitus on kyllä hankalaa. Myös arkistosta on melko mahdoton löytää jotain vanhaa keskustelua. Ja roskapostivarmenne takkuilee lähes joka kerta.
Toivoisin myös lisää uskallusta kuukauden kirjoiksi. Olen sitä ennenkin vinkunut, että ulkomaille on vaikeaa saada juuri julkaistuja uusia suomalaisia kirjoja ja siksi keskustelusta joutuu jäämään pois. Ja haluaisin myös lisää niitä runoja ja novelleja.
Ja sekin on totta, että täällä vähän sisäänpäin lämpeävääkin, mutta mitäpä siitä. Kyllä minä uskallan silti avata suuni silloin kun jotain sanottavaa löytyy, vaikka en ihan vakiokalustoa olekaan.
9. joulukuuta 2009 kello 23.46
milmuskaja, olen aina silloin ja tällöin miettinyt, mitä sinulle ja pienoiselle piltille kuuluu, ja sitten saan tietää, että hänestä on tullut villikko. Jaksamista, pistäydy taas, kyllä täällä otetaan vastaan hurjatkin jutut! (Lastenkirjallisuus on tärkeä asia!)
Utelias, oletko vasta tämän vuoden ollut mukana, kun minusta tuntuu että olen tuntenut sinut aina! – Nabokovista puheen ollen, oliko se Luzinin puolustus jota kehuit tässä joku päivä? En löytänyt ketjua jossa siitä puhuit…
Ja Lene keksi esittää hyvän kysymyksen, johon saimme vastauksenkin (*Kuka keksi Lukupiirin?*), olen itsekin ihmetellyt sitä välillä. Ja puhuit muutenkin asiaa.
toni, on ihan kivaa olla suvaitsevainen. (Sinä voit edes käydä tupakalla sängyn alla, mulla ei ole enää sitäkään varaventtiiliä!)
10. joulukuuta 2009 kello 0.04
Minusta tämän lukupiirin ”salaisuus” on Kirsin loputon energia ja kyky löytää mielenkiintoisia kirjoja ja keskustelunaiheita. Kuinka monta vuotta tämä on jo mennyt? Ja edelleen joka viikko vaan tulee uusia kirjoituksia.
Itse olen vain hyvin harvoin lukenut kuukauden kirjan, mutta olen silti huvikseni tänne kirjoitellut niitä näitä, kun kiintoisa aihe on ollut esillä. Ihan mukavaa ajanvietettä tämä on ollut.
10. joulukuuta 2009 kello 11.38
Minulle tärkeää on samanhenkisten keskustelun seuraaminen ja joskus myös itse siihen osallistuminen. Kun lukeminen on intohimoisena harrastuksena eikä lähipiirissä ole ketään, jonka kanssa voisi kirjoista vaihtaa mielipiteitä, on tämä lukupiiri tervetullut henkireikä.
10. joulukuuta 2009 kello 12.09
milmuskaja, en tiedä lohduttaako, mutta kerron omasta Ikiliikkujastani yli 30 vuoden takaa.
Meillä meno oli vähintään yhtä hurjaa kuin kuvasit teillä olevan. Kukat revittiin ruukusta ja istutettiin latva multaan. Kissanpentu yritettiin vetää alas vessanpöntöstä. Pudottiin pöydältä takaperin lattialle (ei edes aivotärähdystä!). Myrkytyskeskukseen oltiin meiltäkin yhteyksissä milloin minkin takia. Sormet poltettiin moneen kertaan, muutama tulipalon alku saatiin ajalliseksi.
Olin ihan varma, että jokin Kirjain-lapsi (siis nykyään MBD/ADHD tms) meillä tässä on. Mutta eikös mitä.
Jo murrosikäisenä hän oli rauhallinen kuin viilipytty (hirveä itsepäisyys jäi kylläkin pysyväksi). Nopeaälyinen, luova, kuuden laudaturin ja kympin keskiarvon koulumenestys. Ja nyt aikuisena liiankin tunnollinen työntekijä ja erittäin empaattinen ympärillään oleville.
Mutta itselleen hän ei tunnu kelpaavan. Johtuneeko siitä, kun niin paljon jouduimme häntä herkässä iässä kieltelemään ja ahdistuimme niin usein hänen toilauksiensa takia.
10. joulukuuta 2009 kello 14.50
Vaikka kaikki on jo sanottu, niin sen vielä lisään, että täällä saa olla ihan oma itsensä. Vaikka lukupiiri vilisee intelektuelleja ja elämää viisaampia ihmisiä, niin silti minua ei hävetä kirjoittaa tänne omia tyhjänpäiväisi kommenttejani ”no kun minusta se nyt vaan ei ollut hyvä” . Olette avarakatseisia ja suvaitsevaisia ihmisiä, tai ainakin osaatte käyttäytyä niin hyvin, että pidätte kommenttinne ominanne, vaikka ehkä mielenne teksisikin vastata höpöhöpö. Kiitos siitä. : ) Ja kiitos siitä, että sivistätte ja viisastutatte vähälahjaisempaa!
Ja Kirsin työtä ei voi ohittaa, hän on tämän piirin sielu ja hyvä sellainen!
Välillä vähän harmittaa se, että niin harva lukee kuukauden kirjaa, sillä onhan tämä kuitenkin _lukupiiri_. Mutta onneksi monista muista kirjoista/aiheista viriää aina välillä kiivaskin keskustelu. on sellainen vaan niin virkistävää!
milmuskaja: tosi kiva kuulla sinusta. uskomatonta, että aikaa on muka mennyt jo 8kk!?!
10. joulukuuta 2009 kello 14.53
Harvoin ehdin saamaan käsiini kuukauden kirjaa siihen mennessä kun keskustelua käydään ja kun porvarillinen moraalini kieltää sanomasta mitään takakansitekstin tai kustantajan mainosten perusteella. Usein joudun hätkäyttämään kirjastoihmisiä omituisilla (lue: uusilla) kirjailijanimillä.
Siispä lukupiirin ansiosta tähänkin piirikuntaan on levinnyt tieto muutamasta kirjasta, joita ilman lukupiirin Kirsiä ei olisi saatu meidän kirjaston hyllylle. Sitä en tiedä kuinka moni itseni lisäksi niitä on lukenut.
Monen monta kertaa olen täällä piirissä törmännyt sellaisiin kirja- et kirjailijanimiin, joita en ole muualla tavannut. Kiitokset piiriläisille vinkeistä vaikka en ryhtyisikään lukemaan vierailla kielillä kun suomennetuissakin on mahdottomasti lukemattomia.
Nyt on menossa polveileva ja helmeilevä Lispector ja tuntuu kuin nuoruuden Ingeborg Bachman olisi herännyt henkiin.
10. joulukuuta 2009 kello 15.20
Mikäpä Clarise Lispector noin helmeilee? Itse lumouduin kun luin hänen Aqua Viva – Ajatuksen takana kirjan. Kuka ihme on sitten Ingebor Bachman? En ole ikinä kuullut nimeäkään. Valaise.
10. joulukuuta 2009 kello 15.40
Violeta, miksi et muka saa käydä sängyn alla tupakalla?
Milmuskajan ja Samuelsonin lapsitarinoita luemme mielellämme. Äitini sanoi, että tulin kakarana kotiin aina pää veressä. Kerran hän näki, miten ajoin polkupyörällä ja ajatteli: nyt se hullu ajaa jarruttamatta suoraa päin seinää. Ja niin se ajoikin, veri lensi, paha paha ilkeä seinä.
Jane, jos minua ei hävetä kirjoittaa tänne kommentteja, niin miksi sinun? Luulen, että minä olen kuitenkin kirjoittanut Lukupiirin typerimmät kommentit. Eli tietynlainen seinää päin ajaminen jarruttamatta jatkuu yhä jossain muodossa.
Mukava kuulla Lukupiirin idean karanneen Kirsin kallosta. Ettei homma mennyt taas kerran niin, että julkkikselle soitetaan ja ehdotetaan: voisitko tehdä levyn, kirjoittaa kirjan, tulla tivolimme trapetsitaiteilijaksi, ryhtyä uutistenlukijaksi, tehdä maailmanympärimatkan, mennä naimisiin ja erota suorassa lähetyksessä.
Mistä tulikin mieleeni loistava idea. Milloin saamme kuulla Kirsi Pihan laulavan?
Mutta mitä minä sitä Kirsiltä kysyn. Missikisoihin ja presidenttiehdokkaiksikin ilmoittavat aina toiset. Eli tällä päivämäärällä ilmoitan Kirsi Pihan tangomarkkinoille. Hopeinen kuu.
Aivan mahtavaa! Ensi kesänä kansan ihasteltavana tavarataloissa ja kesälavoilla hoilottaa uusi tähti. Virsi-Kirsi.
10. joulukuuta 2009 kello 15.50
Henry, vilkaisepa Hannu Marttilan sadan kirjan listaa (koossa 90), sielläkin se Ingeborg Bachmann luuraa.
10. joulukuuta 2009 kello 17.33
Aina on niitä – joka ainoassa ryhmässä – jotka ovat enemmän äänessä ja niitä jotka eivät koskaan sano ääneen mitään. Kumpienkaan ei tarvitse ottaa vastuuta toistensa tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. eivät edes kykene siihen vaikka haluaisivatkin. Kun on kysymys aikuisista ihmisistä, joita suurin osa lukupiiriläisistä on.
Se, onko joku hiljaa pelosta, ettei kestäisi vastakommentteja, ettei hänestä ehkä tykättäisi tai arvostettaisi, tai siksi ettei toisten keskustelun tapa innosta, tai että kokee itsensä ulkopuoliseksi. kertoo hiljaaolijasta itsestään enemmän kuin keskustelijoista.
Minulle ei ole syntynyt tunnetta, että täällä keskustelisivat vain sisäpiiriläiset. Jotkut ovat olleet täällä jo ennen minua, jotkut näkyvätkin tyypit ovat poistuneet paremmille rannoille. Sen kyllä huomaan, että jotkut ovat äänessä enemmän kuin toiset, mutta aina ketjussa näkyy uusia nimiä. En usko siihen, että kaikki ns. rohkeat keskustelijat olisivat tulleet mukaan jo aikojen alussa. Kyllä heitä tulee mukaan myös matkan varrella. Ja mikäs vika siinäkään, että jotkut ovat täällä vain hetken ja menevät muualle itselleen sopivammille areenoille. Ei tämä kaikkia voi miellyttää. Ainakaan siinä määrin, että täällä jaksaisi käydä vuodesta toiseen.
Eräs kouluttaja Olli-Pekka sanoi kerran – kun yleisöä ei ollut tullut paikalle niin paljon kuin olimme odottaneet – että hän uskoo ihmisten olevan kulloinkin juuri oikeassa paikassa. Kun eivät olleet siinä tilaisuudessa, niin heidän oikea paikkansa on jossain muualla, siis nsiellä missä he olivat. Se ei tee tilaisuutta yhtään huonommaksi. Olen ottanut tuosta viisaudesta opikseni. Se on hyvää tekevä ajatus.
Tämän lukupiirin toimivuutta ei voitane kiistää. Tähänkin keskusteluketjuun on tullut melkein 50 kommenttia. Joihinkin viimeaikaisiin jopa toistasataa.
Täällä voi olla eri mieltä ja samaa mieltä. Täällä kohtaa viksuja ja lukeneita ihmisiä, joiden tekstejä ja ajatuksia on usein nautinto lukea. Ja Kirsin humaani ote on yksi olennainen miellyttävyystekijä. Kirjamakuni poikkeaa monen muun mausta, toisten kanssa tunnen sielunkumppanuutta. Keskusteluja on hauskaa seurata. Joskus tuntuu siltä kuin olisi itsekin lukenut jonkin kirjan, vaikkei ole muuta kuin seurannut täällä käytyä keskustelua. Ehkä joskus vuosien päästä tulen vahingossa sanomaan, että olen lukenut Revolutionary Roadin tai Sata loistavaa aurinkoa, vaikken olekaan ; )
Yksi arvostamani puoli tässä lukupiirissä on se, että täällä rikotaan rajoja, joittenkuitten pipatuksesta huolimatta. Rönsylilja on lukupiirin kansalliskasvi ja hyvä niin.
Sekin piti vielä sanomani, että minun kirjoittamisiini täällä nimettömyys tai nimimerkillisyys ei vaikuta mitenkään. Jos tänne jatkossa voisi osallistua vain omalla nimellään, jatkaisin ihan samaan malliin kuin tähänkin asti. Elän läpinäkyvää elämää. En kuitenkaan vaihda nimimerkkiäni omaksi nimekseni.
Olen täällä kerttuli, ja omassa elämässänikin, lempinimeltäni siis. Ne kuuluvat yhteen kuin makoisat nakit ja muusi. Ja jos joku on ollut viime aikoina tarkkana, minun oma nimeni on hyvinkin ratkaistavissa. Nimimerkkini ja Hotakais-keskusteluketjun perusteella
Että se siitä anonyymiydestä.
Harvapa vaan mitään minun oikeasta nimestäni kostuisi. Kuuklettamalla selviää aika vähän. Meillä naisilla kun nimet välillä tuppaa elämänmelskeissä vaihtumaan. Mutta vaikka joku tunnistaisikin minut, ja tietäisi minusta yheksänkin asiaa, se olisi minulle ihan ok.
10. joulukuuta 2009 kello 17.36
Toista vuotta olen seurannut Lukupiiriä. Olen samaa mieltä Kirsin hämmästyttävästä kyvystä löytää yhä uusia keskustelunaiheita.
Kuukauden kirjoja luin pakonomaisesti alussa. Sitten huomasin että uusia kirjailijoita ja kirjoja tulee melkein joka kommentissa ja yhtäkkiä sitä haluaisi lukea kaikki kirjat, joista ei ole ennen kuullutkaan.
Kaunis kieli ilahduttaa minua, itse huomaan kirjoittavani kliseitä kuin suoraan iltapäivälehdistä. Vaikken asu kauempana kuin Ruotsissa.
Muutamissa kommenteissa on kerrottu lukupiireistä, jotka toimivat livenä. Kun on aikansa seurannut tätä nettiversiota, sitä olisi mielenkiintoista tavata ihan oikeita ihmisiä.
10. joulukuuta 2009 kello 17.44
Ai nii. Silkaksi onneksi olkoon uusi kirjahylly Uteliaalle. Ja hatunnosto Arto Antturille loistavasta ideasta. Ja mukava oli kuulla siitäkin, miten toni on ollut aina toni. Ja että lapsia on monenlaisia, kuten lukupiiriläisiäkin.
Lisään kiitollisuusvihkooni kiitokset siitä, että olen aikanaan tämän blogin löytänyt, ja että ovat monet muutkin asiasta ihanasti innostuneet. Että Kirsi keksi tämän. Ja että tämän blogin innoittamana perustettiin livelukupiirimme LuPi.
10. joulukuuta 2009 kello 17.50
Oho. Minun loistavat aurinkoni vähenivät tuhannesta sataan. Johtuneeko tästä vuodenajasta
10. joulukuuta 2009 kello 18.54
Siitä vain lukupiiriä perustamaan, LeenaU! Keräät ensin pienen joukon ympärillesi, kyllä se siitä kasvaa. Löytyy sellaisiakin, jotka eivät ole kauheasti lukeneet, mutta ”oppivat” omassa piirissä. Meidän kerho on toiminut vuodesta 2003, ja kaikki ovat innolla mukana. Pari uutta on tullut jossain välissä.
10. joulukuuta 2009 kello 19.27
toni, siksi että olen kolme vuotta sitten lopettanut tupakoinnin niin maan päällä kuin taivaissa, kun lääkärihoitajat aina sanoivat. Oletan, että se koskee myös sängyn alustaa.
Henry, täällä luettiin (muistaakseni -08) Lispectorin Lähellä villiä sydäntä. Se oli ainakin minusta ensin vähän käsittämätön, mutta sitten siihen osasi sopeutua ja se oli mielenkiintoinen tuttavuus. Minun piti lukea ne aikaisemmat, silloin myös tuo Aqua viva oli meidän kirjastossa mutta eipä ole enää
LeenaU, minulle käy jatkuvasti niin, että varailen kirjastosta täällä esille nousseita kirjoja, kuukaudenkirjojen lisäksi. Harvoin ehdin saada kuukaudenkirjan ajoissa, ja sitten yritän lukea sen liian nopeasti. Lisäksi minulla on olevinaan ihan oma lukuohjelmakin, joka sisältää paljon klassikoita, mutta siitä lipsun tuon tuosta.
Olen silloin tällöin koonnut tietoja live-lukupiireistäkin (olen käynytkin niissä), mutta jos vaikka Sellon tai Ison omenan kirjastossa on piiri jossa on, sanotaan, joku Finlandia-tyyppi aiheena, en takuulla saa kirjaa kirjastosta. Ja yritän noudattaa periaatetta, etten osta itselleni kirjaa lukematta sitä ennakkoon, koska ei ole perillisiä jotka rakastaisivat *mummelien kirjoja*… Jos menen live-lukupiiriin lukematta kirjaa, olen unohtanut kaiken puhutun siinä vaiheessa kun saan luettavani käteen. Täällä voi lukea keskustelun koska tahansa.
kerttuli, minulle ne sata menivät täydestä, en huomannut mitään!
10. joulukuuta 2009 kello 19.47
Piti vielä lausahtaa siitä, että Jane ja LeenaU esimerkiksi vähättelevät itseään, että kirjoittavat *huonoa kieltä*. Ei minusta tämä mikään ylioppilasaine ole, oletusarvoltaan! Ihan tavallista kieltä voi kirjoittaa, kunhan ei kauhean roisiksi pistä. Eikä herjaa sivullisia.
Itse usein en kirjoita silloin, jos keskustelu on jo hiipumaan päin kun minä vasta saan kirjan käteeni. Ja jos kaikki oleellinen on tullut jo muissa kommenteissa.
10. joulukuuta 2009 kello 22.25
Ehkä sinä, toni, oletkin minun tyttäreni. Vähän turhan tutulta tuntui tuo sinun pyöräilyhölmöilysi. Siis että voiko olla toista samanlaista.
Tämä ABCD-tyttäreni ajoi edelläni pyörällä – pyöräili siis jo ilman apupyöriä. Yhtäkkiä hän ajoi suoraan vettä täynnä olevaan ojaan. Sanoi coolisti jälkeenpäin kysyttäessä, henkiin pelastamisen päätyttyä, että hän vain halusi kokeilla miltä tuntui pyöräillä silmät kiinni.
11. joulukuuta 2009 kello 9.10
Violeta, en vähätellyt surkeaa kieltäni (joka osin johtuu lukihäiriöstäni), vaikka ehkä syytä olisikin : D
Enemmän olisi syytä hävetä olemattomia mielipiteitä ja tyhjänpäiviäisiä kommentteja, mutta enpä häpeä niitäkään. Siis täällä! Naapuriblogiin en kehtaa mennä sanomaan mitään, se kertonee tämän lukupiirin ilmapiiristä jotain, minun kannaltani hyvää.
Kiitos ja anteeks!
p.s. Violeta, onneksi olkoon kolmen vuoden takaisesta viisaasta päätöksestä!
11. joulukuuta 2009 kello 11.23
Jane! Oletko sinä kotoisin Kainuusta??? Kiitos ja anteeksi on kuulemani mukaan kainuulaisehko sanonta. Samasta sarjasta kuin Mitäpä se hyvejää.
Toivottavasti kenenkään (kirjallinen tai älyllinen) itsetunto ei ole kiinni siitä mitä tai mistä tai miten täällä kirjoitellaan. Itse kirjoittelen aina ihan mitä milloinkin mieleen tulee, sen kummemmitta sensuureitta. Sellaista kieltä, joka on omaani. Ajattelematta joutuisiko kunnioittamani äidinkielen ope Salli Huotilainen käyttämään punakynää vai ei.
Vähän olen oppinut sitäkin, ettei minun tarvitse ottaa kantaa kaikkeen. Hämmästyksekseni olen huomannut sellaisenkin ilmiön vilahtelevan silloin tällöin, ettei minulla ole johonkin asiaan mitään kommentoitavaa. Tällä huomiolla taitaa olla uutisarvoa. Lähipiirissäni. Kuulen jo nauruntyrskettä ja silmänvilkutusta, ettei tuota uskoisi erkkikään. Mutta se on totta.
Meidän LuPista kerron sen verran, että aiomme pitää piirin pienenä. Että on enemmän tilaa puhua, itsekullakin. Ja se on tarpeen, sillä LuPin keskustelut rönsyilevät ainakin yhtä paljon kuin tämän lukupiirin. Tai siis huomattavasti enemmän. Ja me sen itsellemme sallimme hyvillä mielin.
Ovellani kotiinlähtöä tekevät lupilaiset ovat aina posket punaisina ja silmät kirkkaina. Kiitämme toisiamme paitsi virkistävistä ja voimaannuttavista, hauskoistakin keskusteluista mutta myös siitä, että tajusimme LuPin perustaa. Ja rappukäytävästä kuuluu aina vielä intoilevia pikaisen jälleennäkemisen toivotuksia.
Kyllä lukeminen ja lukemisen ilon jakaminen on niin hienoa.
11. joulukuuta 2009 kello 12.00
Samuelson, kenties olen avioton poikasi, synnytyssairaalan viereisen K-kaupan roskikseen jätetty poika, jonka ohikulkijat löysivät puoli vuotta myöhemmin pirteänä ja eloisana, rummuttamassa banaanilaatikoiden kanteen.
11. joulukuuta 2009 kello 12.27
Kiitos Jane (ja anteeks). Olen hämmästellyt, miten tupakkarefleksit säilyvät: vieläkin oikein upean jutun tai oikein älyttömän mielipiteen kuuleminen tai näkeminen aiheuttavat halun röökiin.
kerttuli, saat live-LuPin kuulostamaan ihanteelliselta! – Piirin koon rajaaminen on varmaan viisasta.
11. joulukuuta 2009 kello 12.53
Kerttuli, enpä ole, vaan kaukaa idästä, Porvoosta : )
Juuret tulevat muutoin karjalasta ja stadista, sekasikiö siis.
11. joulukuuta 2009 kello 15.39
Mutta samuelson, entäs jos toni onkin Reetta Räty… Mukavaa muuten,että Kirsi vastasit ja kerroit lukupiirin synnystä. Innovatiivisuutta ja luovuutta parhaimmillaan! Siinä olisi aktiivisuuden mallia kelle tahansa.
Osaisitko muuten, toni, mahdollisesti selittää, miksi minua melkein peräjälkeen vainoavat kirjat, joissa ollaan sängyn alla? Ensin Huovisen Rasvamaksa, sitten Frobeniuksen Pelon kasvot ja parhaillaan Malin Persson Gioliton Molemmille poskille.
Mahtava idea tuo Idiootin luenta. Kirja on ollut yksi rakkaimpiani.
11. joulukuuta 2009 kello 16.19
Lene, olet varmaan lukenut lapsena Astrid Lindgrenin kirjaa Lotta, Janne ja Minnamanna, joka sitten on jaanyt alitajuntaasi vaivaamaan. Siinahan lapset leikkivat merirosvoa (jos oikein muistan), olivat sangyn alla ja hokivat ”nalka, nalka,…”. Ehka et lapsena leikknyt merirosvoa riittavan usein?
11. joulukuuta 2009 kello 17.28
Lene, osaan tietysti selittää, miksi kirjoissasi mennään sängyn alle, mutta tieto on niin arkaluontoista, etten voi sitä tehdä.
Jos biologinen isäni tätä kautta löytyy, olen enemmän kuin onnellinen. Sanottakoon heti, etten ole katkera, sillä ensimmäiset 6 kuukautta K-kaupan roskiksessa olivat antoisia ja rikastuttavia. Kaikki se rasittava hössötys, sukulaisten lössötys, puheen mössötys ja vauvakielinen sössötys jäi elämästäni pois. Sain varttua itsekseni maailmaa ja elämää pohdiskellen, tulevaisuuden erilaisia vaihtoehtoja vertaillen. Mitä tulee ravinnon hankkimiseen, minun onneni oli, että niihin aikoihin sattui se kauhea maitoskandaali, joten roskikseen heitettiin paljon maitoa banaanien lisäksi.
11. joulukuuta 2009 kello 20.05
Henrylle tiedoksi Clarice Lispectorin kirjan Lähellä villiä sydäntä ensimmäinen luku toi mieleen Ingeborg Bachmanin kirjan Kolmaskymmenes vuosi. Sen lukemisesta on tosin aikaa erinäisiä vuosia, joten aivoissani on jälki ja mielikuva. Sehän riittänee koska niitähän kirjat jättävät.
11. joulukuuta 2009 kello 20.35
Täällä ollaan ja hyvissä voimissa sekä onnellisena. Olen aina välillä lukenut näitä postauksia, joskus lukaissut pari kuukauden kirjaakin. Kiitos kiinnostavista keskusteluista. Syy poissaolooni ei ole suinkaan ollut mikään kenenkään sanominen tai sanomatta jättäminen, vaan se, että töiden parissa on ollut todella kiirettä, samoin elämässä muuten. Lisäksi katson nykyisin enemmän leffoja kuin lueskelen. Nämä asiat kuitenkin kulkevat aaltoina, ja varmasti vielä joskus on enemmän aikaa lukemiselle, lukupiirille ja jopa verkkokeskustelulle.
Oli miten oli, mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon, että vaikka Kerttulin mainitsema Salli Huotilainen ei minua opettanut, joitakin ystäviäni kuitenkin, ja yksi muistaa aina hänen ensiesittelynsä luokassa: ”Minä olen Salli Huotilainen ja olen aivan kauhea nipottaja!”
Totta joka sana.
Hämäränhyssyä kaikille ja kaunista sydäntalvea. Ja miksikö lukupiiri toimii? Kyllä se on Kirsin ansiota. Hän on lukupiirin sydän, kuten ryhmänvetäjän kuuluukin. Jatka samaan malliin, ja luen aina välillä ketjuja, vaikka en koskaan postaisikaan.
11. joulukuuta 2009 kello 21.13
Tosi hauska kuulla sinusta, mermaid! Kiva, jos tulet mukaan taas.
Minua oikein huvittaa, kun Pilates-jumpassa tehtiin merenneito-asentoa, niin muistelin Lukupiirin mermaidin napakkaa sanailua.
Apua, nyt rupean taas miettimään hiilijalanjälkeäni…
11. joulukuuta 2009 kello 21.15
mermaid! Hauska kuulla, että vielä olet siellä jossain kuulolla : )
11. joulukuuta 2009 kello 21.50
Oikein hauska ilta, tämä on kuin jokin onnellinen perheen jälleenyhdistyminen!
Oli mukava kuulla sinusta, mermaid! Pidä huolta itsestäsi, myös kissoista, ja tule takaisin heti kun tunnet tarvitsevasi. Huomaat kai, miten lähtemättömän jäljen olet jättänyt tänne?
11. joulukuuta 2009 kello 22.10
Taas kirjoitukseni katosi, mitähän täällä oikein on tekeillä.
Mermaid, hauska kuulla sinusta. Osallistuhan keskusteluun, jos aikasi siihen joskus riittää.
Lene, koska näköjään olet erikoistunut kirjoihin, joissa vietetään aikaa sängyn alla, suosittelen sinulle Marjane Satrapin kirjaa, jonka engl. nimi on Embroideries. Siinä kuvataan jos jonkinlaisia avioliittoja, yksi päättyy eroon, koska mies viettää yöt sängyn alla ulvoen kuin shakaali.
11. joulukuuta 2009 kello 23.28
Utelias, oikeastaan mietin sitä puolileikilläni (niin kuin varmaan arvasitkin), että onko tuo tonin täällä lanseeraama termi sängyn alla oleskelemisesta (esim. tupakoimassa) jokin moderni ilmiö kirjallisuudessakin, kun törmäsin kolmessa kirjassa melkein peräkkäin vähän samaan asiaan.
Tuo Marjane Satrapi on mielenkiintoinen. Taidan tyytyä vain hänen vähän uudempaan kirjaansa Poulet aux prunes (Luumukanaa). Tuo Emproideries kuulostaa vähän mmm… ankealta. Oletko muuten lukenut Satrapin kolumneja? Mitä pidät niistä?
11. joulukuuta 2009 kello 23.30
Pirteä ja eloisa avioton poikani toni-Reetta-Räty!
Et arvaakaan, kuinka suuren taakan nostit harteiltani ilmoittamalla, ettet ole katkeroitunut, vaikka satuinkin jättämään sinut K-kaupan roskikseen. Muistelenkin arvelleeni, että kyllä minun geeneistäni rakennettu jälkeläinen jonkin aikaa selviää roskiksessakin.
Vaikka tietysti silloin oli se huonompi homma, että meneillään oli kylmin talvi mies- jopa naismuistiin.
Ja toisaalta – jonkin verran ihmettelen näin jälkikäteen K-kaupan roskisten tyhjennysjaksojakin, kun peräti puoli vuotta… No mitäpä pienistä.
Mitä biologiseen isääsi tulee, lähetän tässä ohessa listan isäkandidaatien nimistä. Lähetät vain haastemiehet hakemaan tyypit isyysverikokeisiin, siitä se sitten lähtee selviämään.
Kuten näet listassa on pelkästään tunnettuja nimiä. Jokunen on jo päässyt elatusvelvollisuutta pakoon autuaammille asuinsijoille.
Minä veikkaan oikeaksi isäksesi sitä listan ensimmäistä. Jos niin on, saattaa naapurimaassa mennä kruununperimysasiat uuteen uskoon.
Rakkain terveisin
Äitikultasi.
P.S. Olethan muistanut pitää yllä banaanilaatikon kannen rummutusharrastustasi? Ja muistathan, että tärkeintä elämässä on pitää tyyliä yllä. Älä siis käyttäydy rahvaanomaisesti siellä sängyn alla tupakoidessasi unohtamalla käyttää imuketta.
Huolehtiva äitisi.
12. joulukuuta 2009 kello 11.41
Samuelson. Luulin, että olet mies. Mutta nyt kutsutkin itseäsi äidiksi.
Mutta mikä ihmeen Reetta Räty? Tai siis. Tiedän kuka on Reetta Räty, koska tarkistin juuri, ja samalla muistin, että muistin hänen olevan nainen, joka on toimittaja.
Kiitos listasta. Kirje on jo lähetetty Bill Clintonille.
12. joulukuuta 2009 kello 11.52
Lukupiiri toimii minustakin etupäässä siksi,että moderoija on juuri Kirsi.
Hän lukee paljon ja kertoo lukemastaan innostuneesti.
Ja moderoi diplomaatin ottein.
Itse kuulun niihin, jotka käyvät täällä etupäässä lukuvinkkejä hakemassa. Listaan kirjoja ja kirjailijoita, joita täällä mainitaan. Lukemattomien listallani on niin valtavan paljon kiinnostavaa luettavaa, että en millään koskaan ehdi niitä kaikkia lukemaan. Vähitellen sitten. Kuukauden kirjaa en useinkaan ole ehtinyt lukea samaan aikaan kun se täällä on käsitelty. Lueskelen omaan tahtiini.
Sisäpiirimäiseksi tämä muodostuu vain siksi, että uudet tulokkaat eivät itse lähde mukaan. Koska ajattelevat että tämä on sisäpiirimäistä. Ja niinpä tästä sitten tulee oikeasti sisäpiirimäistä. Ja piiri pieni pyörii…
Tässäkin ketjussa on useampi uusi tai uudelta kuulostava kommentoija. Olisi kiva kuulla mitä teistä jokainen tällä hetkellä lukee.
Siispä, Hanna, lukupiirin lukija, mimi, Pauliina, Rosemary, Ziggy, Iina, Aniko: mikä kirja (mitkä kirjat) on kesken tällä hetkellä ja mikä vuorossa seuraavana? Ja onko joku tietty kirja, jota haluatte kaikille suositella? Tai lempikirja?
Ja mermaid, ihana kuulla että olet hengissä ja hyvässä potkussa!
12. joulukuuta 2009 kello 12.04
Lämpimiä ajatuksia, mermaid
Kerro minulta terveisiä kaikille entisille Sunilan yhteiskoulun / Hakalan lukion oppilaille, jotka kanssasi Sallia muistelevat. Minulle itselleni niuhous äidinkielen suhteen lienee ollut niin luonnollista, etten muista moista kommenttia kuulleeni. Tai ehkä hän on ottanut sen käyttöön vasta myöhemmin.
Salli H ja koulumme kuvaamataidonopettaja Sisko (ent. lääninkirjailija, runoilija Matin vaimo) Paavilainen tekivät ansiokasta työtä meidän tavallisten perheiden lasten johdattamiseksi kulttuurin (suur)kuluttajiksi. Heidän järjestämillään Helsingin matkoilla pääsimme teatteriin, oopperaan, balettiin, taidenäyttelyihin jne.
Olen heille kiitollinen tästä rakkaudestani kieltä, musiikkia ja esteettisyyttä kohtaan. Opettajat parhaimmillaan ovat juuri heidän kaltaisiaan.
12. joulukuuta 2009 kello 15.48
Kiitos kauniista sanoista, Kirsi, kerttuli, Lene, Violeta, Utelias ja aune.
Kerttuli, kyseessä ei ollut tuo koulu, vaan Karhulan lukio joskus 1990-luvulla. Muistoni eivät todellakaan ole yhtä kauniit kuin sinulla, mutta monta hauskaa hetkeäkin vietettiin… Reissuja ei kyllä juuri tehty koulun aloitteesta!
Nyt palaan takaisin omaan maailmaani, mutta vilkaisen aina välillä myös tänne lukupiiriin. Mielenkiintoisia kirjallisia ja muitakin elämyksiä kaikille!
12. joulukuuta 2009 kello 16.17
Lene, Luumukanaa on hieno kirja, parempi kuin Embroideries. Embroideries ei ole ollenkaan ankea. Siinä joukko eri-ikäisiä naisia on teekutsuilla, alkavat sitten keskustella avioliitoista ja miehistä. Kirja on hauska ja sen lukee nopeasti. Luumukanassa vivahteita on enemmän, se on surullinen kirja, joka jäi ajatuksiini pitkäksi aikaa.
Olen lukenut myös Satrapin kirjat Persepolis 1 ja 2. Nekin tekivät vaikutuksen. Satrapin kolumneja e ole lukenut, pari haastattelua olen löytänyt internetistä. Ne olivat mielenkiintoisia, Satrapi vaikuttaa sympaattiselta ja älykkäältä ihmiseltä.
12. joulukuuta 2009 kello 20.59
Noniin, noniin. Sattuhan näitä, vai mitä? Hyvänen aika sentäänkin, sekaannuksia paremmissakin perheissä!
Esimerkiksi siis, että biologiseksi isäksi luultu henkilö osoittautuukin biologiseksi äidiksi.
Ajatellaanpa nyt esimerkiksi tätä Symppistä, joka on viimeiset parituhatta vuotta viettänyt synttäreitään joulun yhteydessä. Siinä sitä on ollut ja on edelleen haastetta isyyden selvittämisessä – vai mitä sanotte!
Meidän tapauksessa on kuitenkin pidättäydytty näissä maanpäällisissä valtiaissa.
3. tammikuuta 2010 kello 19.48
Hyvää uutta vuotta, Kirsi!
Minua kiinnostaa, joko olet käynyt puhumassa Lukupiiristä? Miten kuulijat suhtautuivat, innostuivatko? Oliko kokemuksesi positiivinen?
Utelias, kiitos vastauksestasi, nyt vasta huomasin sen.