Syyskuun varjokirja

Kirsi Piha | Julkaistu 1. 9. 2009 9:58

Olen juuttunut suomalaisen kirjallisuuden ylitsepursuavaan mutta kiehtovaan ja hedelmälliseen suohon, ja ehdotan, että kuukauden varjokirjakin edustaisi syksyn suomalaista kirjallisuutta. Tätä kirjaa on moni kehunut ja suomalaisuudesta keskusteleminen saattaisi olla kiinnostavaa. Eli varjokirja on Miika Nousiaisen kirjoittama Maaninkavaara. Keskustelu alkaa 1.10.

28 vastausta artikkeliin “Syyskuun varjokirja”

  1. Antti kirjoittaa:

    Menin lauantaina maaseutumatkallani paikalliseen suosikkikirjakauppaani aikeenani ostaa Hotakaisen uusin ja toiveenani tavata suosikkimyyjäni, jonka vuoksi alun perinkin siirryin tämän kaupan asiakkaaksi, siis aina silloin kun sielläpäin liikun. Pettymyksekseni myyjänä olikin viiksekäs mieshenkilö. Päätin kuitenkin suorittaa ostokseni, joten kun lottoajien jälkeen pääsin tiskille, sanoin ”Ihmisen osa”. ”Anteeksi kuinka”, sanoi myyjä. ”Ostaisin Ihmisen osan”, sanoin. Myyjän silmiin tuli vähän eksynyt ilme, joten täsmensin ”Siis se Kari Hotakaisen uusin.” Meni piinalliset kaksi sekuntia, ennen kuin tyyppi tajusi ja syöksyi hätäisesti hyllylle etsimään kirjaa, jota ei löytynyt. Huomasin Nousiaisen kirjan, ja niin syntyivät kaupat. Kysynkin Kari Hotakaiselta, kannattaako minun jatkaa asiakas- ja kaukorakkaussuhdetta kauppiaaseen, jolla selvästi on vähän omituinen miesmaku? Mitä teen tälle mustasukkaisuuden kuumalle aallolle, joka pyyhkäisi ylitseni? Saa joku muukin vastata, jos tuntee itsensä asian tuntijaksi.

  2. Utelias kirjoittaa:

    Antti, en tunne itseäni asiantuntijaksi, pikemminkin päinvastoin.
    Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvästä tulee pitää kiinni. Jatka siis toki asiakas- ja kaukorakkaussuhdettasi. Parhaan ystäväni mummulla oli tapana sanoa, että miehet ovat kuin bussit -
    niitä tulee ja niitä menee. Kenties viiksiniekkakin on vain sijainen ja jo menossa kohti toisia työpaikkoja (selittäisi sen, ettei tuntenut Hotakaisen kirjaa). On myös mahdollista, että suosikkimyyjäsi yrittää tehdä sinut mustasukkaiseksi. Lienee
    parasta, ettet samaistu liikaa Dostojevskin hahmoihin vaan
    annat takaisin samalla mitalla. Ensi kerralla voit vaikka pyytää häntä suosittelemaan runo- tai novellikokoelmaa viehättävälle naiselle.

  3. Antti kirjoittaa:

    Utelias, annoit minulle saman neuvon, kuin viisas äidinkielen opettajani lukiossa, kun kirjoitin kotiaineen Dostojevskista: ei saa samastua liikaa romaanihahmoihin. Yhtä viisaalta neuvolta se yhä kuulostaa. Ja hieman etäämpää tunteitani tutkittuani olen päätellyt seuraavaa. Minun pitäisi tosiaan rohkaistua pyytämään suosituksia. Sitä kautta hänen visionsa siitä vahvistuu, miksi hän alunperin kirjakaupan perusti, ja joka lauantain raha-anomuksia vastaanottaessa ja viiksiniekkaa sietäessä on hämärtynyt. Ehkäpä hän syyskuun iltoina liikettään sulkiessa sulkee hetkeksi silmänsä, huokaa syvään ja ajattelee: Tänäänkään se pyöräilevä, hoikka herra ei tullut. Ja jaksaa pitää kauppaa auki taas seuraavana päivänä. Kolmen viikon päästä olen siellä taas, mutta en tiedä uskallanko tämän jälkeen mennä hänen silmiensä eteen.

  4. toni kirjoittaa:

    Nyt tympii. Vaihdan mielipidettä. Onko kellään hyviä mielipiteitä? Minulta saa vaihdossa kannanoton, jonka mukaan halusin meidän lukevan kuukauden kirjana Tervon uusimman. Enää en halua lukea sitä.

    Tervon uusin vaikuttaa niin laskelmoidulta, että oksettaa. Ja mikäli Antti Majanderia on uskominen, Tervo on lapsellinen koulukiusaaja. Totta tosiaan. Että aikuinen mies jaksaa pitää hauskaa jostain helvetin Pekkarisen tupeesta.

    Kyllä mekin täällä ivaamme innosta puhkuen, mutta äkkiä en muista, että olisimme ulkoisiin seikkoihin puuttuneet. Mitä nyt minä hivenen jonkun kirjailijan hatusta olen vitsaillut.

    Minusta on hienoa, että elämme maassa, jonka pääministeriä saa huolettomasti polkea ja survoa. Mutta ote, jonka luin HS:n verkosta, oli typerä ja lapsellinen.

    Kylläpä Jari Tervo on sitten rohkea, kun laittaa pääministerin panemaan. Kylläpä Jari Tervo on luova ja hassu, kun hohottaa peruukille.

    Jätän ehdottomasti Tervon uusimman väliin. En suostu osallistumaan halpahintaiseen markkinointiin.

    Keskittykäämme jatkossakin laadukkaisiin kirjoihin. Jättäkäämme omaan arvoonsa nämä läpilaskelmoidut kärpästen peittämät paskakasat itsekseen haisemaan.

  5. toni kirjoittaa:

    Vielä: katsokaa nyt noita otsikoita. Tee Kirsi naisen teko, äläkä vaan laita mitään postausta, joka koskee Tervoa. Tähän tyyliin: Missä menee mauttomuuden raja? tms.

  6. Eija G kirjoittaa:

    Minulle tuli sama hylkimisreaktio kuin tonille. Vaihdetaan Tervo Westöhön, täytyyhän Helsinki-sarja käsitellä loppuun. Ja onhan niitä monia muitakin hyviä tulossa.

  7. Kirsi Piha kirjoittaa:

    Kyllä, toni, tuon lupauksen voin tehdä. Ainakin toistaiseksi. Ehkä kun olen itse kirjan lukenut sormet syyhyävät niin, etten voi olla jotain aiheesta laittamatta…

    Sen verran voin tässä todeta, että Koljattia oli tarjolla Akateemisessa kirjakaupassa jouluhenkiset valtavan isot pinot. Ilmeisesti on laskettu kirjan myyvän hyvin. Ja onhan se minullakin nyt tuossa.

  8. Antti kirjoittaa:

    Jari seisoi valtioneuvoston edessä ja vastasi kysymykseen ”ymmärtääkö kukaan tuolla teoksesi satiiria?” yhdellä sanalla: Ei! Iltalehden toimittaja Tervo on nyt virallisestikin palannut juurilleen rikkomaan kahdeksatta käskyä. Kutsuu nyt sitä satiiriksi. Hömppäjulkisuus pitäköön omansa. Jari pärjää siellä hyvin.

    Onneksi ehdin lukea Nousiaisen ennen tätä juttua. Sielläkin puhutaan elävistä ihmisistä, satiirisesti mutta kunnioittavasti.

  9. Kosti kirjoittaa:

    Juuri nyt ei Tervon uusin niin valtavasti innosta.
    (Ei pitäisi ehkä kirjoittaa teoksesta, jota ei ole lukenut).
    Ehkä siksi, että kaikki paikat täynnä Vanhasta.
    Miten pääministeriparka kestää vielä tämänkin?
    Ja jos ammutaan vielä yli, parantaako vai pahentaako.

    Jossakin viitattiin oivaltavasti (Parnasson päätoimittaja, Turun Sanomat), että teoksen kritiikki kohdistuukin median valtaan ja yliampumiseen.

    Kuinka moneen kertaa pihvi pitää syödä?
    Heittelemme toisiamme moneen kertaan muussaantuneilla tomaateilla.

    Pidin Tervon edellisestä, Troikasta. Kun sen lopulta luin, olisin toivonut jopa sitä Finlandia-ehdokkaaksi.

  10. mimi kirjoittaa:

    Ajattelin jo Antti aiemman perusteella, että ensimmäinen romanssi täällä Lukupiirissä… Kylä, polkupyörä ja kirjakauppa – taydellistä.

    Tervo on esillä, hulppeasti kyllä. Ihmetyttää motiivit. Laman aikana tietysti rahasampoja kaivataan. Yllättävää kuitenkin myös kustantamon puolelta lähteä tällaiseen helppoon, näin helppoon. Muttei tietenkään pitäisi hutkia ilman tutkimusta. Kirjaa en ole lukenut, muttei saanut julkisuus kyllä viettele lukemiseen, eih.

  11. toni kirjoittaa:

    Saattaa Kosti olla oikeassa, ettei pitäisi huidella lukematta. Mutta lukemattajättämispäätöksiä teen viikoittain; milloin mistäkin syystä.

    Jos Tervon uusin on mediakritiikkiä, ei hän tarjoile tuoretta kalaa pöydällemme, vaan kala on vuosia sitten ongittu, vieläpä catch and release -periaatteella. Ja se haisee kuten pilaantuneilla kaloilla tapana on.

    Luin myös Tervon pätkän ministeri Stubbista. Miksi minulle tuli sellainen olo, että Jyrki Lehtola on kirjoittanut samaa tekstiä paljon aiemmin ja paljon paremmin.

    Hohhoijaa.

    Joka tapauksessa Tervo on loistava kolumnisti. Siihenkö jää?

  12. Juha kirjoittaa:

    Kerran yritin lukea yhtä Tervon kirjaa mutta se oli liian tylsä ja jäi kesken.

    Tämäkään uutuus ei kuulosta kovin mielenkiintoiselta. Lehtitietojen perusteella tosin yksi asia ihmetyttää: miksi suomalainen poliittinen satiiri on niin harvinaista, tylsää ja alatyylistä? Poliittisesta satiirista tulee mieleen vain itsevaltiaat, joka ei sekään ollut kovin hauska tai oivaltava. Ai niin olihan se joku toinen juttu jossa Niinistölle laitettiin vaippoja tai jotain….

    Olenkin päätellyt, että suomalaisen satiirin mitta on karkea alatyyli. Mitä alemmaksi, sitä parempaa. Ei tartte olla edes hauskaa.

    Toinen asia on, että miksi suomessa edes tarvitaan poliittista satiiria. Joku seiska ajaa saman asian. Ns. satiirin tekijät eivät ole yhtään oivaltavampia poliittisesti.

    Tänään jossain lehdessä luki, että on hienoa, että asumme maassa jossa voi kirjoittaa johtajista kuten Tervo. Siitä tulikin sitten mieleen, että poliittikkojen koulukiusaaminen on arvo sinällään.

    Pressiklubissa vielä tänään sanottiin jotain Vanhasen infantiileista naissuhteista, joita ilmeisesti sietääkin kritisoida. Mutta mitä infantiilia on kahden aikuisen suhteessa?

    Tosi tylsää. Ikävystyttävää…..

  13. Utelias kirjoittaa:

    Antti, tottakai menet uudelleen kirjakauppaan kolmen viikon kuluttua. Mietit jo etukäteen, mitä ostat. Jos et muuta tarvitse, niin osta ruutupaperivihko tai lyijykyniä, niitä tarvitaan aina. Jos tuntuu siltä, ettei visiitti oikein onnistu, poistut nopeasti lyijykynien kanssa. Jos kaikki menee hyvin, alat jutustella myyjän kanssa, ensin vaikkapa kirjakaupasta tai kirjoista. Viiksiniekalle voit ystävällisesti kertoa Tervon uusimmasta siltä varalta ettei hän ole siitä kuullut ja joku tulee sitä kyselemään.

    Olen lukenut Tervoa kovin vähän. Mieleeni tulee lähinnä Rovaniemeläisistä pankkirosvoista kertova Rokuli. Pidin surullisen hauskasta kirjasta.

  14. Pirkko K. kirjoittaa:

    Viime päivinä sisälläni uinuva feministi on nostanut äänekästä olemustaan. Audit ja myös meidakriittinen ohjelma, ,jossa joku ikiaikainen Loka Laitinen ? ja Joku Salme kehuvat kuinka he ovat ryypiskelleet poliitikkojen kanssa jopa ulkomailla (wau!) ja miten naisiin siinä ohjelmassa suhtauduttiin? Naureskellen Satu Taiveaholle ja ajateltiin, että jos miesten ryyppäyskerhot kiellettäisiin, naisille olisi julkisuus ja kosmetiikkateollisuus. Kammottavaa katsottavaa ja kuunneltavaa: Uskalsin vain sivukorvalla kuunnella ja vain sormien väistä sitä katsella.

    Ja Tervo! Tonin kanssa aivan samaa mieltä enkä Hotakaistakaan aio ostaa tai lukea. Jätän siis Lukupiirin kommentit näiltä osin. Lähden nyt kampaamoon ja nautin omasta naiseudestani ja luen siellä KAIKKI mahdolliset naistenlehdet ja ainakin ne, joissa Kirsi emäntämme kommentoi :-)

  15. Hanna Kaarina kirjoittaa:

    Ihan sama tunne tuli minullekin eilen lukiessani Hesarista Koljatista ja nähdessäni Tervon telkkarissa kertomassa kirjastaan: tuota kirjaa en ainakaan aio lukea. EVVK nuorisoa lainatakseni.
    Hotakainen on kyllä jo yöpöydällä odottamassa vuoroaan, kunhan pääsen tuon Stieg Larssonin ensi loppuun…

  16. Eija G kirjoittaa:

    Olen lukenut jonkun Tervon ihan hauskan Pohjanhovi-kirjan ja kolme – neljä uusinta, ja ne viimeisimmät olivat oikeinkin hyviä, tosin vähän turhan runsaita ja rönsyäviä kirjoittajansa tapaan, mutta tämä uusin ilmeisesti notkahti, ainakin osaksi ja ainakin lukemieni näytteiden ja kalutun aihepiirin perusteella, vaikka satiirista sinänsä pidänkin. Kaikki siitä tietysti haluavat keskustella, mutta täytyy nyt ainakin aluksi osallistua kirjaa lukematta, mikä tietysti ei ole ihan oikein. Tänä syksynä on vain tarjolla niin paljon mielenkiintoisia eri aiheisia kirjoja, että valinnan varaa on. Aloitin juuri Harri Tapperin Keisari ja kääpiöt, joka kertoo huvittuneesti Venäjän keisareista ja Napoleonista ja heidän tuhoisista sodistaan sekä Suomen esiinputkahtamisesta Tapion omalla hersyvällä kielellä, sanoin, joita on mukava maistella. ”Runebergin ja Rabelais´n väliltä,” sanottiin radion kirjallisuusohjelmassa, jossa ylistettiin Carlsonin Darwinia. Sopii hyvin, Rabelais´ta luin kesällä. Tapper oli kuulemma jo koulussa kirjoittanut aineen samasta aiheesta ja saanut ”alle nollan”, nyt teksti oli kypsynyt.

  17. Antti kirjoittaa:

    Kiitos kannustuksesta Utelias! Ehkä en kuitenkaan anna raporttia menestyksestäni. Niitä antavat minua isommat pojat, eivätkä hekään seikkailuista kirjakaupassa, vaan Lidlissä. Enkä minä sitäpaitsi ole satiirikko.

  18. Lene kirjoittaa:

    Jari Tervo on ilmeisesti loikannut nykyaikaan Koljatissaan. Se on hyvä välillä. Muutos piristää varmaan kirjailijaakin.

    Jos kirja todella on ajankohtaista satiiria, voisi olla mielenkiintoista lukea, miten Tervo on onnistunut. Ilmeneekö pelkkää uutisvuotomaista vääräleukailua vai löytyykö potentiaalia tasokkaampaankin?

    Jos kirjassa satiirin kohteena ovat yhteiskunnalliset ilmiöt, politiikka ja media, niin vielä parempi. Ajan henki on niin pullistelevan kaksinaismoralistinen ja lynkkaava, että se ansaitsee kyllä pöyhimistä.

    Hypistelin eilen Tervon uutuutta kirjakaupassa samoin kuin Hotakaisenkin. Jäivät vielä lepäilemään. Tervon kirjan kansi oli kyllä paljon nätimpi, mutta mitä se kuvasi, kuka selittäisi? Valkoinen reppu vai mitä ihmettä… Jotain kirjaan liittyvää varmaan.

    Voisi olla hyväkin lukea tämä Koljatti, niin osaisi paremmin olla mieltä. Sokkona näkee vain pimeää, värit kirkastuvat vasta nähdessä. Saatanpa haluta tietää myös, onko tässä kirjassa Daavidkin. Jos se on Putin, niin sitten käy vaikeaksi.

  19. Tula kirjoittaa:

    Tervo taisi saada meiltä uutukaisestaan ”alle nollan”. Toistan teitä, lukematta ei pitäisi tuomita. Mutta mutta, ei tämä ”raflaava markkinointiavaus” kyllä houkuta lukemaankaan, vaan vastarannankiiski minussa heiluttelee pyrstöään tyyliin uhallanikaan en osta, enkä lue! Satiiria tässä mietin, englantilaiset osaavat homman. Spitting imaget tai kirjalliset vastineet naurattavat, hervottomasti. Vai onko kyse siitä, että on helpompi sulattaa irvailut ”huumorina” kun kohteet ovat niin kaukaisia, toisia. Onko niin, että pienellä pohjoisella hiekkalaatikollamme on perinteisempää hyväksyä salaa, nauraa salaa, pilkatakin salanpäiten…? Ja nyt paikallinen mediatsunamimme ei jätä kortta kääntämättä tai tupeeta tuulettamatta – onko tämä sitten hauskaa, kenestäkään?

  20. Juha kirjoittaa:

    Yllä olevan kommenttini valossa hieman ristiriitaisesti ostin tänään Tervon Koljatin. Tekosyynä se, että vaimon mielestä se saattaisi olla hauska. Nyt varmaan sitten luen sen ennen pitkää itekkin…..

  21. Kirsi Piha kirjoittaa:

    Juha, ota kirja vaimolta ja lukaise se. Kyllä se minusta hyvä kirja on. Ja kannattaa varmaan lukea nyt kun tästä kerran kehkeytyi ”jättikohu”.

  22. Utelias kirjoittaa:

    Antti, en odota raporttia. Lykkyä tykö kuitenkin!

    Asiasta toiseen, onko kukaan lukenut William Trevoria? Pidän hänen kirjoistaan ehkä enemmän kuin yhdenkään toisen englanniksi kirjoittavan nykykirjailijan töistä. Hän ei juuri anna haastatteluja, mutta tänään Guardianissa oli sellainen. Edellisestä
    haastattelusta oli jutun mukaan kulunut 45 vuotta. Tässä linkki, jos jotakuta kiinnostaa: http://www.guardian.co.uk/culture/2009/sep/05/william-trevor-interview

  23. lukutoukkanen kirjoittaa:

    Utelias, sait minut kiinnostumaan. Kiitos linkistä. En ole lukenut Trevoria aiemmin. (Hassu juttu: TREVOR = R TERVO)

  24. Eija G kirjoittaa:

    Utelias, on ilmeisesti niin, ettei Trevoria ole suomeksi, ruotsiksi kyllä kolme Lukas- ja Helmet-kirjastoissa, joten kovin monet eivät ehkä ole lukeneet häntä. Eiköhän häntä ole pidetty tarpeeksi ”näkyvänä”? Telegraph totesi, että hänen vanhana (nyt 81) kirjoittamansa kirjat ovat yhtä briljantteja kuin nuoruuden teoksetkin ja että hänen pitäisi vihdoinkin saada Booker, kun on ollut kolme kertaa pitkällä listallakin.

  25. Tula kirjoittaa:

    Aina oppii. Vilkaisin linkin haastattelua ja sen perusteella on helppo kiinnostua Trevorin tuotannosta. Nyt mietin mistä alkaisin. Tarttuako tuoreempaan vai aloittaa pakan pohjalta? Luen todella vähän englanniksi nykyään, mutta pitänee tehdä poikkeus.

  26. Utelias kirjoittaa:

    Tula, Trevor on kirjoittanut paljon. Minä \\\’löysin\\\’ hänet pari vuotta sitten ja olen ennättänyt lukea vasta muutamia hänen kirjoistaan. Hän on kirjoittanut novelleja ja melko lyhyitä romaaneja. Romaani Felicia\\\’s Journey on mielestäni todella hyvä. Pidin myös romaaneista Fools of Fortune ja the Story of Lucy Gault, joskin jälkimmäisen romaanin nimihenkilön jonkinlainen saamattomuus alkoi ärsyttää minua. Kaksi jälkimmäistä romaania kertoo Irlannin 1900-luvun alun poliittisista mellakoista ja siitä, miten ne jättivät jälkensä ihmisten elämään vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

    Pidin kovasti myös Trevorin novellikokoelmasta A Bit on the Side sekä toisesta kokoelmasta, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Trevorin tarinat ovat lyhyitä ja havainnot tarkkoja, jokainen sana on paikallaan. Tarinat ovat myös melankolisia, mutta sellaisella tavalla, etteivät ne ahdista ainakaan minua.

    Eija G, minuakin ihmetyttää ettei Trevoria ole käännetty, ehkä käännöksiä vielä tulee. Jotenkin epäilen, ettei myöskään Henry Greeniä ole käännetty. Hän kirjoitti vain vähän, mutta hyvin.
    Saattaa olla, että näkökulmani on hiukan vääristynyt kun asun englantilaisella kielialueella. Muunkielisten kirjojen kääntämistä tai kääntämättä jättämistä en osaa ihmetellä.

  27. Tula kirjoittaa:

    A Bit on the Side kuulostaa sopivan monimerkityksiseltä ;-) Kielitaito on typistynyt, joten lyhyt muoto sopii hyvin. Toisaalta, sitä ladatumpia ilmaisut yleensä ovat mitä niukempaan muotoon ajatus on puettu. Kiitos vinkistä.

  28. Jane kirjoittaa:

    Mainostetaan vielä tätäkin:
    Helsingin keskustan Akateemisessa
    Torstaina 10.9.
    - klo 17.15 Miika Nousiainen: Maaninkavaara haastattelijana Liisa Riekki

    Vähän niin kuin kaksi yhden hinnalla : )

Kommentoi