6 vastausta artikkeliin “Kysymyksiä Kari Hotakaiselle?”

1. eairo kirjoittaa:
   9. syyskuuta 2009 kello 22.23

   Kirjan lukeville tai lukeneille, kysymyksiä keksiville lisätaustaksi ja tiedoksi http://areena.yle.fi/audio/402198

2. Amanda Salo kirjoittaa:
   15. syyskuuta 2009 kello 9.46

   Peruutan kaikki sanani siitä, että ei olisi ollut väliksi Hotakaisen lukeminen tänä syksynä. Jokaisen pitäisi lukea Ihmisen osa, lukiolaisten, työikäisten, eläkeläisten, jokaisen joka haluaa ymmärtää ihmisiä ja haluaa oppia kirjoittamaan hyvin.

   Romaani on lehmän ja sian välimuoto, sanoo Hotakainen. Tunteellinen lehmä ja mudassa rypevä sika. Alussa lukijaa naurattaa, oikein hykerryttää miten lankakauppias Salme joutuu kirjailijan kynsiin, rahanhimossaan lupaa antaa elämänsä kirjailijan käytetäväksi. Tässä vaiheessa tulee esille Helenan iso asia, joka ohittuu Hotakaisen tiukan aforistisista lauseista nautiskellen. pitäisi oikein keräillä muistikirjaan vertauksia.

   Suurin osa meistä on lähtöisin nappikauppiaiden lapsia, maaseudun pieneläjien jälkeläisiä, joille tyhjän myyminen ei ole naurun asia. Ellei joudu ihan Tippuneiden puistoon, ei elämästä tule kuitenkaan täydellistä. Äidit jotenkin selvittävät itselleen lasten menestymättömyyden, isät puhumattomina kasvattavat pilkepinojaan kotimökin liiterissä. Tyhjänpuhujien ja röyhkimysten varalle ei isien pojilla ole aseita. Olipa ihminen tumma tai vaalea, hän turvautuu väkivaltaan tiukan paikan tullen. Tässä vaiheessa lukijan naurun ja itkun sekaiset kyyneleet kuivuvat ja tekee mieli hypätä yli.

   Alle kolmeensataan sivuun mahtuu paljon, sukutarinaa, talousoppeja, konsteja rahattomille nälkäisille ja sitten suoranaisia neuvoja kirjoittajille.Jopa Audin elollistaminenkin on ennakoitu. Lankakauppias on tiennyt, että jos asiakas ja myyjä ovat samalla tasolla, homma hoituu. En osaa oikein kysyä mitään. Tietysti askarruttaa mikä kirjailijan osassa on keksittyä, mikä omakohtaisesti koettua. Kuinka moneen kertaan teksti on kirjoitettava, että siitä on löysät pois? Oliko vaikea kirjoittaa Ottajat-lukua kun siinä vaalea ja tumma esiintyvät nimettöminä?

   Kiitos Hotakaiselle hienosta kirjasta. Äiti-ihmisenä otan oppia postikorttien kirjoittamisesta. Ei tarvitse kertoa muuta kuin olennaiset asiat. Lapsi varmaan ymmärtää vähästäkin.

3. Antti kirjoittaa:
   15. syyskuuta 2009 kello 12.45

   Minulla on Kari Hotakaiselle aiempaan tuotantoon liittyvä kysymys. Mikä oli nimeltään se jo aika monta vuotta sitten radiossa esitetty kuunnelma, jossa liian hyvään ukkoonsa väsynyt vaimo iski kauppareissulla uuden miehen ja painui tämän kanssa hotelliin? Ja jossa ukko lähti perään ja iski sitten hotellin respaneidin. Se oli erittäin hauska ja puhutteleva kuunnelma, ja olen aika ajoin pohtinut, että onko se vielä jossain formaatissa kuultavissa? Tämä ei siis liity kyseessä olevaan teemaan, mutta kai tämä sallitaan?

4. Kosti kirjoittaa:
   15. syyskuuta 2009 kello 13.08

   Kysymyksiä Kari Hotakaiselle.

   1) Aloitit runoilijana. Olen lukenut kaikki runokirjasi. Et kai ole kokonaan lopettanut runojen/runoteosten kirjoittamista? Olisi herkkua taas lukea runojasikin.

   2) Milloin kirjoitat Suomi -näytelmän? Tai vain näytelmän kynnenalusesta Suomea?

   Eipä silti: proosasikin senkun paranee.
   Kiitos kirjoista.

5. Kosti kirjoittaa:
   16. syyskuuta 2009 kello 7.34

   Sorry.
   Edellä kysyin Kari Hotakaiselta RUNOJEN lisäksi NÄYTELMISTÄ heti muistamatta, että KH on kirjoittanut peräti neljä näytelmää:
   ”Hukassa on hyvä paikka”, ”Sydänkohtauksia”, ”Punahilkka” ja ”Kuka kukin on”.
   Niissä on enemmänkin kuin kynnenaluksillinen Suomea.

   Televisiosta tuli myös sarja, jossa oli muotokuvia meistä vinksahtaneista suomalaisista. Liittyiköhän se jotenkin ”Sydänkohtauksiin”?

   Varsinainen kysymykseni liittyykin henkilöittesi vinksahtaneisuuteen, KH. Kirjoitat paljoltikin vinksahtaneista ihmisistä. Äkkiseltään tuntuu, että ammut yli rajusti, karrikoit. Saadaksesi todellisen raadon esille. Mehän lopulta olemmekin tällaisia. Minä ainakin.
   Eila Pennanen on sanonut, että tavallisesta ihmisestä ei saisi mitään kirjoitettavaa. Onko olemassa tavallista ihmistä? Ja milloin tajusit karikatyyrin mahdin ja voiman? Onko karrikointisi tiedostamatonta vai tietoista?

6. Kosti kirjoittaa:
   16. syyskuuta 2009 kello 9.33

   Vielä kysymyksiä Kari Hotakaiselle.

   Sinuun vaikuttaneista taiteilijoista muistan lukeneeni Sirkka Turkan vaikutuksen. Buster Keaton, josta olet kirjoittanut kirjankin. Ketkä muut taiteilijat ovat innoittaneet sinua kirjailijana?

   Ja vielä. Isäsi oli myös valokuvaaja. Kuinka isäsi valokuvaaminen on vaikuttanut sinuun?

   Olet hyvä kuvaamaan pakkomielteisiä, addiktiivisia ihmisiä. Samaistun heihin, koska minulla on ainakin hellaneuroosi. Eilenkin soitin illalla töistä naapurille, joko ilmassa on savua. Sinä olet tyonarkomaani. Tyonarkomanianko kautta eläydyt Alfa Romeoon, roskaleffoihin tai rintamamökkiin addiktoituvaan, fiksoituvaan ihmiseen? Onko kaikki addiktiota, pakkomiellettä?