Silläkin uhalla, että tässä nyt luetaan pelkkää kotimaista kotimaisen perään on syyskuun kirjaksikin valikoitunut kotimainen. Tulee niitä sitten ulkomaisia syksyn mittaan.
Eli syyskuun kirja on Kari Hotakaisen Ihmisen osa. Hesari piti kirjaa Hotakaisen tähän mennessä parhaana. Keskustelu alkaa 15.9. Ensimakuun kirjasta voi päästä täällä.
18. elokuuta 2009 kello 9.12
Kannatan valintaa, Kirsi!
Kari Hotakainen kirjoittaa nykykirjailijoistamme ehkä parasta suomen kieltä. (Pentti Haanpää -vainajalle ei ole vertaistaan.)
Lisäksi Hotakaisen huumori on omaperäistä, älykästä ja kutkuttavaa.
Hotakaisen karrikoidut henkilöt ovat enemmän kuin totta, oli henkilöhahmo sitten rintamamiestalon ostaja tai autonmyyjä.
Hotakainen kirjoittaa letkeästi ikäänkuin vasemmalla kädellä (ei kai Kari ole vasenkätinen?), mutta silti jokainen sana on oikeassa kohdassa.
Hienoa, Kirsi, että olet valinnut kaksi eturivin suomalaiskirjailijaa peräkkäin Kuukauden kirja -kirjailijoiksi: ensin Leena Krohn ja nyt sitten Kari Hotakainen. Suomessa ON hyviä kirjailijoita. Tämä on kermasuklaata. Olemme isänmaan asialla.
18. elokuuta 2009 kello 9.20
Ihmisen osasta oli jo radio ykkösen Lukupiirissäkin mielenkiintoista puhetta. Arvioitukin jo useissa lehdissä.
Tästä se tämän vuoden Finlandia-voittaja nyt sitten tehdään,ellei…
Elämä on tietysti täynnä yllätyksiä.
18. elokuuta 2009 kello 9.39
Hyvä valinta, aihekin mielenkiintoinen, ja kyllä meiltä aina mielipiteitä löytyy, vaikka olisi jo ollut paljon yleistäkin keskustelua ja arvosteluja joka puolella. Kotimaisia on hauska pohtia yhdessä. Sittenhän on vielä Westökin tulossa…
18. elokuuta 2009 kello 9.43
Aloitin kirjan eilen, olen n. puolessa välissä ja eipä tämä kirja nyt niin kirkkaasti mene korkeimmalle pallille. Kylläkin paras tänä vuonna (tähän mennessä) ilmestynyt kotimainen. Hyvä valinta kuukauden kirjaksi.
18. elokuuta 2009 kello 9.51
Hyvä valinta. Miten sattuikaan sopivasti, tein siitä juuri viime viikolla varauksen kirjastoomme…. Toivottavasti saapuu ajoissa.
18. elokuuta 2009 kello 11.21
Niin, tuo Hotakaisen kirja-arviointi tuli siis viime viikolla radio YLE ykköseltä, ja ohjelman tarkempi nimi onkin Kirjakerho.
Siellä kehuttiin ainakin kirjan taitavaa loppuvirittelyä, joten varmaan tuokin kirja täytyy lukea.
Mainoskampanja vaikuttaa myös massiiviselta. Ja se ei ole kiva tietystikään kaikkien kannalta.En oikein kyllä välittäisi mainoksista tuossa Kirsin tekstin jatkonakaan. Mutta kaikki on kaupan, valitettavasti.
18. elokuuta 2009 kello 13.08
Ihmisen osaa en ole lukenut, mutta arvostelusta ilmi tulleet kritiikin kohteet tuntuvat helpoilta. Aivan liian helpoilta. Tai sanotaanko näin, että me tiedetään jo tämä kaikki vanha entinen: Raha, talous, media, valta. Tiedämme jo. Ne tekevät ihmisen kuuroksi ja sokeaksi. Sellaiseksi, joka maistaa voiton, kilpailun ja tehokkuuden maksimin makeana marjana. Huumassa elät jumalaisena ja kuolemattomana maineena. Tuo tylsyys ja aseettomuus saattaa olla se, mikä tekee tuostakin kirjasta haukottelevan ja unettavan.
18. elokuuta 2009 kello 14.26
Toni taisikin palata?
Taisit jo käväistä aiemminkin.
Oletko tehnyt kosherit?
Venähtikö Ruisrock pitkäksi (mutta kyllä se varmaan kannatti)?
Olemmekin jo kaivanneet.
Tervetuloa.
18. elokuuta 2009 kello 14.29
Hä, toni, missä?
18. elokuuta 2009 kello 15.37
Onko Toni palannut?????
Entäs Milmuskaja? Vieläkö vietät vilkasta yöelämää?
18. elokuuta 2009 kello 16.56
Jos ”Henryn” kuvailu hotakaisuutuudesta pitää paikkansa, niin samaa aihetta taitavat jauhaa tänä syksynä kaikki. Sitä se oli Orasenkin uutuus. Vaikka siinä ei ollut mitään uutta. Onkohan Hotakaisellakaan?! (Vaikken kyllä sinänsä rinnasta näitä kahta kirjailijaa.)
Minua epäilyttää koko uutuushotakaisen ns. erinomaisuus. Olin niin eri mieltä Juoksuhaudantienkin kanssa aikoinaan. Minusta hänen parhaansa ovat ihan muita teoksia. Ja nykyään kaikki elokuvat, tv-sarjat, musiikkiteokset ja kirjat, joita etukäteen hehkutetaan, ovat useimmiten sieltä Peestä. Mutta saatanhan olla hyvinkin väärässä. Sen näkee sitten kun lukee. Kirjaston varauslista on jo senpituinen, että lukeminen jäänee hamaan johonkin.
18. elokuuta 2009 kello 17.49
Ei nyt teilata ennen kuin on luettu! Hauskahan tämän hotakaiskirjan piti olla, odotetaan vain hilpeitä hetkiä kirjan parissa.
18. elokuuta 2009 kello 20.11
Nyt kun kirja on luettu, voin vakuuttaa, että jos se Finlandia tästä napsahtaa, ei se huonolle mene. Henryn arvailut liippaavat aika läheltä, mutta eivät mene maaliin. Romaani on myös hauska, naureskelin parissa kohdassa ihan ääneen. Ja hyvin hotakaismainen.
18. elokuuta 2009 kello 21.52
En ole yhtään Hotakaista lukenut, enkä näemmä lue nytkään. Ei ole kirjastossa vielä, ja hankintalistalle en laita. Kirjastosta olisin voinut lainata ja tämän innostamana lukea, mutta olkoon! : )
18. elokuuta 2009 kello 22.40
Aivan loistava valinta. Tämä jos mikä on kirja, joka ehdottomasti kannattaa poimia esiin tähänastisista syksyn uutuuskirjoista. Itsellä tämä Hotakaisen uutuus on parhaillaan luettavana ja onpa herkullista tekstiä….
18. elokuuta 2009 kello 23.55
Ritva Valkaman lukema näyte herätti mielenkiinnon: tätä on saatava lisää..siis huomenna kirjakauppaan, vaikka olen niin monesti tehnyt päätöksen, etten osta vaan lainaan! Muuten suosittelen Torny Lindgrenin Akvaviittia, jonka onnistuin saamaan kirjastosta. En tiedä, onko sitä käsitelty täällä.
19. elokuuta 2009 kello 9.05
Jane: Kirja ilmestyi viime viikon perjantaina, joten on luonnollista, ettei löydy vielä kirjastojen valikoimista. Malttia vain tai kirjakauppaan mars.
Itse sain luettua kirjan eilen ja kyseessä on paras kotimainen aikoihin!
19. elokuuta 2009 kello 11.03
HelMet -tietokanta ei tunnistanut Hotakaisen uusinta, vielä.
19. elokuuta 2009 kello 21.43
Hefe, kiitos kannustuksesta, mutta maltti tarkoittaa sitä, että en ehdi mukaan keskusteluun. Ja se olisi ainoa syy lukea ko kirja. Hankintalistalla taas on niin iso pino varmoja (?) nakkeja, että kaikki *en usko että kiinnostaa* saa jäädä kirjakuppaan, syödäkin pitää. : )
20. elokuuta 2009 kello 10.58
Miksihän Kirsikin valitsee kuukauden kirjaksi niin usein sellaisen, josta käydään keskustelua jokaisessa lehdessä, radiossa ja varmaan lähiviikkoina tvssä! Hotakainen on hyvä, kirjoista ei mitään pahaa sanottavaa. mutta liika on liikaa. löytyisköhän seuraavaksi kuukauden kirjaksi joku vähän syrjään jäänyt.
20. elokuuta 2009 kello 15.43
Voisimmeko saada varjokirjan, se olisi mukavaa.
Ei minuakaan enää Hotakainen huvittaisi, vaikka olisi kuinka hyvä. Sitä ovat olleet kaikki tuutit jo täynnä. Kirjastossakin varauksia lähemmäs sata. Ostaa en viitsi, sen verran olen vastarannan kiiski. Ehtii sen sitten joskus lukea.
Ihan miten vain.
20. elokuuta 2009 kello 22.51
Lene, missä massiivinen mainoskampanja?? Vai tarkoitatko mainoksilla vapaan median tekemää työtä eli kritiikkejä ja kulttuuriohjelmia? Eivät ne kai sentään mainoksia sanan varsinaisessa mielessä ole.
Siltala-kustantamolla nimittäin ei taatusti ole varamaa mihinkään massiiviseen mainostamiseen.
21. elokuuta 2009 kello 7.42
Bet, kirjoitinpa ajattelemattomasti. Minun moka. Anteeksi.
21. elokuuta 2009 kello 12.10
Minä toivoisin seuraavaksi kuukauden kirjaksi taas jotain klassikkoa. Näitä suomalaisia uutuuksia on vaan vähän mahdoton saada käsiinsä täältä Suomen ulkopuolelta. (Elokuun alussa olin Suomessa, mutta silloin ei syyskuun kirjasta ollut vielä tietoa, muuten olisin voinut ostaakin sen.)
21. elokuuta 2009 kello 16.19
Reeta Karoliina, veit sanat suustani. Minäkin toivoisin syyskuun kirjaksi tai varjokirjaksi jotain klassikkoa, jonka voisin saada käsiini vaikka en ole Suomessa.
21. elokuuta 2009 kello 17.32
Tänä vuonna tuli kuluneeksi 200 vuotta Nikolai Gogolin syntymästä.
”Päällysviitta”, ”Nenä”, ”Reviisori”, ”Kuolleet sielut”?
Mestari Gogol ansaitsisi kyllä paikan kuukauden kirjailijanakin.
22. elokuuta 2009 kello 12.04
On se kummallista. Että Hotakaiselle väläytellään taas Finlandia-palkintoa. Mitäs siinä sinänsä, sillä olen Hotakaisen huumorin, nokkeluuden, ihmistuntemuksen ja teräväkatseisen yhteiskuntakritikin ihailija. Lähes kaikki kirjat ovat hyllyssäni. Ja hienoa, että sellainenkin kirjallisuuden muoto saa arvostusta. Mutta onko mikään muu humoristinen ja kepeähkö kirja saanut edes Finlandia-ehdokkuutta? Ei tule yhtään mieleen. Eikö vuosien saatossa ole ilmestynyt yhtään muuta hauskaa teosta, jota kriitikotkin arvostaisivat, jolle voitaisiin antaa kyseinen kunniamaininta?
Ehkä Hotakainen olisi paras kirjoittaja ruotimaan tätäkin ilmiötä. Romaanissa, näytelmässä tai jossain.
Tulee vaan mieleen vaikkapa Alivaltiosihteeri. Joka pärjää oikein hyvin sanallisessa nokkeluudessa Hotakaiselle. Ja jonka tarinoissa on tarkkoja havaintoja tästä ympäröivästä maailmasta. Ja teksti on helppoa ja miellyttävää luettavaa. Ja tasaista korkeaa laatua ovat kirjoittaneet jo toista kymmentä kirjaa. Mutta nytkin kuulen naureskelua ja huokailua, että kuinka voin edes tällaista miettiä. Hullu eukko! Mutta niin se vaan on, että kun samaa lahjakkuuden lajia käyttää väärässä genressä, ei voi koskaan saada samanlaista arvostusta.
22. elokuuta 2009 kello 13.43
Hullu eukko Kerttuli!
Finlandia jaetaan suomalaisesta romaanista.
Alivaltiosihteeri on minustakin rautaa, mutta ei kirjoita romaaneja.
Niin, kyllä meidän suomalaisten hivenen ehkä pitää mennä itseemme. Rillumarei ja kyldyyri! Eivätkö mahdu saman ministeriön alle? Suhtaudummeko me suomalaiset ylipäätään liian vakavasti itseemme? Harrastan itsetutkiskelua.
Maria Jotuni, Olli, Guss Mattson, Aapeli, Jalmari Finne, Arto Paasilinna, Jari Tervo, Kari Hotakainen, Anja Erämaja, Heli Laaksonen, Bisquit jne. Hauskoja kirjailijoita. Tosi hauskoja.
22. elokuuta 2009 kello 14.23
Kerttuli, minusta Hannu Raittilan Canal Grande on humoristinen. Mutta havaintosi on kyllä silti ihan totta. Usein tuntuu, että genre katsotaan ensin ja arvostus päätetään sen mukaan.
22. elokuuta 2009 kello 16.15
Pitääkö kuukaudenkirjana välttämättä olla klassikko? Riittäisikö teos mielenkiintoiselta kirjailijalta, joka on kirjoitettu / jo ajat ollut käännettynä maailman kulttuurikielille ja vasta tänä syksynä käännetty suomeksi?
22. elokuuta 2009 kello 20.14
Finlandia -voittajistamme (minun mielestäni) on huumoria ainakin seuraavissa: Joenpellon Tuomari Muller hieno mies, Irja Raneen Naurava neitsyt, Hannu Raittilan Canal Grande, Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie, Pirkko Saision Punainen erokirja, Hannu Väisäsen Toiset kengät (ehkäpä jollakin tapaa Oksasen Puhdistuksessakin).
22. elokuuta 2009 kello 20.27
Niih, Kostikka! En tarkoittanut – kuten hyvin ymmärsitkin
– että Alivaltiosihteeri olisi minun ehdokkaani Finlandia-palkinnon saajaksi. Kukaan esittämistäsi ei ole ollut ehdokkaana, paitsi Tervo, muttei hänkään hauskalla kirjalla.
Canal Grandea en ole lukenut, ehkä se on yhtä hauska kuin Hotakainen. Minusta myös Arto Salmisella, Juha Seppälällä ja Rosa Liksomilla on huumori hallussa Niin ja Petri Tammisella, joka ei saanut viime vuonna Finlandiaa vaikka niin toivoin.
Olen samaa mieltä kuin Lene, ja olen ollut aikaisemminkin, että täällä voitaisiin keskustella muistakin kirjoista kuin niistä mistä jauhetaan joka tuutissa. Mutta Kirsi päättää ja määrää.
Mutta minua on kohdannut tuohon vaivaan helpostusta tuottava odottamaton onnenpotku ja olemme perustaneet oman pikkulivelukupiirin. Ensimmäinen kokoontuminen lienee piakkoin.
22. elokuuta 2009 kello 20.29
Niin ja Finlandia -voittajista huumoria on vielä myös Antti Tuurin Lakeuden kutsussa ja Leena Krohnin teoksessa Matemaattisia olioita ja jaettuja unia.
22. elokuuta 2009 kello 20.34
Ja myös Kjell Westön voittajateoksessa Missä kuljimme kerran.
22. elokuuta 2009 kello 21.17
Pirkko Saision Punainen erokirja nauratti minua, eikös sekin voittanut Finlandia-palkinnon.
22. elokuuta 2009 kello 21.48
Utelias!
Kirjoitin lauant. 22.8. edellä kolme kertaa minua naurattaneista Finlandia-voittajista: klo 20.14, klo 20.29 ja klo 20.34.
Eka listassa klo 20.14 mainitsin myös Pirkko Saision Erokirjan.
Minuakin siinä oli paljon huumoria, satiiria, tragikoomisia kohtauksia.
22. elokuuta 2009 kello 23.51
Huolimattomasti luin, olihan se Erokirja Kostin listalla. Minua monet erot naurattivat, kuten erot teatterikorkeakoulun poikien ja ylioppilasteatterin poikien välillä. Väisäsen Toiset kengät oli myös hyvin hauska.
23. elokuuta 2009 kello 4.44
Gogolia en ole lukenut mutamaan vuoteen, lukisin mielelläni uudestaan ja hänen kirjoistaan olisi mielenkiintoista keskustella. Harrin ehdottama mielenkiintoinen kirjailija, jonka työ on vasta hiljattain käännetty suomeksi, on myös hyvä ajatus. Vaan mistäpä sellaisen kirjailijan löytää? Suomeksi muuten usein käännetään kirjoja nopeammin kuin englanniksi. Viime kevääna huomasin, että Imre Kertesziä on käännetty suomeksi paljon enemmän kuin englanniksi. Littelin Hyväntahtoisetkin ilmestyi ensin suomeksi ja tuntuu siltä, että myös Peleviniä käännetään suomeksi nopeammin. Jostain syystä monet kirjat käännetään erikseen Yhdysvaltoihin ja Britanniaan. Tämä käytäntö minua hiukan ihmetyttää, ei kirjoitettu kieli kai sentään voi olla kovin erilaista näissä maissa.
23. elokuuta 2009 kello 8.33
Gogol ja Kuolleet sielut oli ensimmäinen venäläinen rakkauteni, lukiolaisena, kun Sota ja rauha pysähtyi alkumetreille nimipaljouksineen. Gogol sopii hyvin, olihan tässä se Päällystakkikin teatterissa, mutta onhan niitä muitakin klassikkoja. Miten olisi Gotsharov ja Oblomov?
Muuten, älkää unohtako Per Petterssonin Hevosvarkaita, se kannattaa lukea, ei ihmeekseni ollut Hesarin luetteloissa, ehkä siksi, että ilmestyi jo heinäkuussa. Nautin siitä kirjasta kovasti ja vähän ihmettelin, kun ei Timo Hämäläinen sitä niin kovin ylistänyt.
23. elokuuta 2009 kello 16.07
Utelias,
Kyllä se tuntuu olevan se ameriikka ihan oma kielensä. Muistelen edelleen lämmöllä esim. käsiini sattunutta Harry Potter -”käännöstä”: ameriikaksihan esim. filosofi onkin noita tai tietäjä (sorcerer’s stone) ja Ameriikan Harry kävelee sidewalkilla ja tuottaa garbagea.
23. elokuuta 2009 kello 17.30
Näyttää olevan eri suomentajatkin amerikanenglannista ja brittienglannista. Erkki Jukarainen kääntää Austeria, Vonnegutia ja William Kennedya, Juhani Lindholm McEwania jne. Kersti Juva kääntää mm Dickensiä. Onko vanhan kansainyhteisön englanti vielä oma kielensä? Seppo Loponen tuntuu suomentavan näitä, ainakin etelä-afrikkalaisia.
Jukarainen suomensi Makinen uusimman ranskasta. Taisi olla hemmon ensimmäinen ranskan suomennos, käsittääkseni mies on asunut pitkään Ranskassa.
25. elokuuta 2009 kello 12.08
Alkaako tässä keskustelu vasta 15.9? Onko tämä jo keskustelua?
25. elokuuta 2009 kello 13.47
Keskustelu kirjasta alkaa 15.9. sitä ennen tietysti keskustellaan muista asioista.
Kuukauden kirjan valinta on kinkkinen juttu. Amanda Salo, olen yrittänyt valita kirjoja laidasta laitaan, kotimaista, ulkomaista, mies- ja naiskirjailijaa. Jossain vaiheessa joku oli sitä mieltä, että kaikki valinnat olivat sci-fiä eivätkä ainakaan valtavirtaa ja toisaalta joskus tulee moitteita liian suosituista kirjavalinnoista. Yhtään Hotakaista ei olla Lukupiirissä vielä yhdessä luettu ja kyllä hän minusta sen tason suomalainen kirjailija on, että sen aukon voi täyttää, on sitten naistenlehdet täynnä kirjaa tai eivät. Varjokirjoiksi olen yrittänyt valita vähemmän tunnettuja ja ehdotuksia toki otetaan aina vastaan. Klassikkoja olemme lukeneet yleensä yhden vuodessa, kesäisin, nyt se jäi väliin, joten voidaanhan sitä sellaistakin miettiä. Pääsääntöisesti on kuitenkin minusta hauskaa käydä kanssanne keskusteluja uusista kirjoista. Suomennetuista ja kotimaisista. Ymmärrän toki ongelman kun asuu muualla.
Pyhästi lupaan yrittää (jälleen kerran) tehdä aiemmin etukäteen lukulistaa, jotta kirjoja olisi helpompi saada.