Olenko ainoa, joka alkaa epäillä näitä jäämistöstä löytyviä aarteita? Nyt Irène Némirovskyn jäämistöstä on jälleen löytynyt uusi mestariteos.
Irène Némirovsky oli yksi sotienvälisen Ranskan arvostetuimmista kirjailijoista. Useita arvostelumenestyksiä julkaisseen Némirovskyn nousujohteinen ura päättyi toiseen maailmansotaan ja Auschwitzin keskitysleirille. Vastikään suomennetun Veren polte -romaanin käsikirjoitus löydettiin sattumalta Ranskan kirjallisuusarkistoon hylätystä pahvilaatikosta. Némirovsky kirjoitti romaanin piileskellessään natseja vuonna 1941.
Viimeksi Némirovsky oli parrasvaloissa vuonna 1996 kun hänen jäämistöstään löydettiin keskeneräinen mestariteos Ranskalainen sarja. Joka on upea kirja. Némirovsky on kirjoittanut romaania kuulemma samaan aikaan Veren poltteen kanssa.
Veren polte sijoittuu ranskalaiskylään, jonka esikuvana oli Némirovskyn perheen pakopaikka Issy l’Évêque. Tarinan kertoja ja näkijä on Silvio, yksinäisyyteensä tyytyväinen vanhapoika. Pienen maalaiskylän rakkausdraamat näytellään hänen tarkkojen ja kaiken nähneiden silmiensä edessä. Kepeä tarina kylän ihmissuhdekuvioista saa kuitenkin tummempia sävyjä, kun kylässä sattuu kuolemantapaus. Silvio ajautuu muistelemaan aikaa, jolloin nuoren veren polte piinasi myös häntä.
En ole vielä ehtinyt lukea, mutta listalla on. Ehkä ehdin lukea sen ennen kuin Némirovskyn seuraava mestariteos löydetään jostain aitan ylisiltä…
3. syyskuuta 2008 kello 22.51
Se voi tosiaan olla että ko. käsikirjoitukset ovat lojuneet jossakin kassakaapin perukoilla ja ne on sieltä tuotu sitten aina sopivana hetkenä näytille, ts. ”löydetty”. Sehän on sitä kirjan myynnin mytologiaa, ja aina kiinnostaa enemmän jos teos paljastuu jostakin erikoisesta paikalta, aivan sattumalta. Myös kirjailijoista ja heidän kirjojensa synnystä kerrotaan tarinoita, ja annetaan sille jotenkin myyttinen ulottuvuus. Kauppa se on joka kannattaa…
Onhan tämä paljon hohdokkaampaa näin. Toisaalta, kuka tietää mitä todellisuudessa tapahtui? Ainakin julkisuus on näin taattu.
4. syyskuuta 2008 kello 8.53
Nemirovsky-kuume ainakin alkoi kirjasta ”Ranskalainen sarja”, jonka käsikirjoituksen tarina todella on epätavallinen. Kirja jäi kesken, ja Nemirovskyllä oli runsaasti katkelmia ja ajatuksia kirjan lopuksi – julakistussa ”Ranskalaisessa sarjassa” niitä on teoksen lopussa samoin kuin kirjeenvaihtoa ja muuta.
Minusta on täysin uskottavaa, että juutalaisen Irenen kirjoituksia on piiloiteltu Ranskan kirjallisuusarkistossa – piiloittelivathan ranskalaiset vuosikymmeniä juutalaisten jahtaajiakin.
4. syyskuuta 2008 kello 11.20
Mette kirjoittaa: ”Minusta on täysin uskottavaa, että juutalaisen Irenen kirjoituksia on piiloiteltu Ranskan kirjallisuusarkistossa – piiloittelivathan ranskalaiset vuosikymmeniä juutalaisten jahtaajiakin.”
Enpä oikein usko että tässä on kyse ollenkaan samasta asiasta. Kai monessakin maassa (erityisesti Etelä-Amerikan maissa) ”piiloteltiin” joidenkin toimesta natsirikollisia, mutta oli Ranskassa myös vahva vastarintaliike ja paljon natsivastaisia ihmisiä. Ranskahan ei ollut Saksan liittolaisia. Ihmeellistä logiikkaa…
3. helmikuuta 2009 kello 10.24
Palaan Nemirovskyn kirjaan Veren Polte. Olen aivan varma, että se on Irenen itsensä kirjoittama. Aloitin sen kuumeflunssan kourissa edellisiltana ja luin sen yön aikana loppuun. Mitä sopivin tapa lukea tämä teos. Intensiivinen, karu, voimakas ja silti kuvauksessaan äärimmäisen tarkka. Lukiessani mietin, kuka olisi saattanut ollat Irene? Voi olla, että kuulin hänet kaikkissa hahmoissa, mutta yllätys, yllätys eniten itse kertojassa Silviossa, joka oli matkannut ja tuhlannut maallisen rikkauden ja palannut sukunsa tilalle. Siellä hän eli palvelijansa kanssa itsen valitsemallaan tavalla. Katsellen, tehden huomioita ja ennen kaikkea ymmärtäen ympärillä olevien ihmisten valintoja: rakkautta ja rakastajia.
Luonnon uskomattoman hieno kuvaus vei minut sinne kuumeunissani ja tapasin heidät kaikki.
Tässä teille rakkaudellinen kuvaus:
”Helenellä oli silloin ensimmäisenä iltana punainen samettileninki, mitä siihen aikaan ja siinä maailmassa pidettiin uskaliaana: hän oli nuori ja tummahiuksinen … Haluaisin kuvailla häntä. En osaa. Varmasti minä alusta asti katselin häntä liian läheltä, niin kuin katsellaan sitä mikä himottaa – tiedättekö itse, minkä värinen on hedelmä, josta aiotta haukata? Minusta tuntuu, että sellaista naista, jota on rakastanut niin kuin minä Helenä katsoo aina suutelu etäsiiydeltä.”
”Ruumis on helposti tyydytetty. Mutta sydän esittää vaatimuksiaan:sydän haluaa rakastaa, kariutua, palaa mistä hyvänsä tulesta…”
Koettakaa ymmärtää, on hieman poltetta veressä