Akateeminen kirjakauppa järjestää Lukupiirin live-illan Helsingin Juhlaviikkojen Taiteiden yönä. Tarkoituksena on siis livenä keskustella yhdestä kirjasta minun kanssani. Päivä on perjantai 22.8. ja aika klo 20.15-21.00.
Mukaan mahtuu 4 lukupiiriläistä. Jos haluat mukaan, ota yhteyttä sähköpostitse minuun kirsi.piha@kolumbus.fi. Ja jos on useampia tarjokkaita, arvotaan sitten mukaan tulijat jollain reilulla tai epäreilulla metodilla tai järjestetään vaikeahko testi, jonka perusteella tulijat valitaan
: )
Keskustelun aiheena on Joel Haahtelan elokuun alussa ilmestyvä Lumipäiväkirja, josta Taiteiden yöhön osallistujat saavat ennakkokappaleen ennen ilmestymistä (6.8.), että ehdimme lukea.
25. kesäkuuta 2008 kello 8.14
Ilmottaudun kuuntelijaksi! : D
Hauska idea!
25. kesäkuuta 2008 kello 11.08
Onko tuo Lumipäiväkirja sitten myös elokuun kuukaudenkirja tai varjokirja? Oletko muuten ehtinyt vielä miettiä elokuun kirjaa?
25. kesäkuuta 2008 kello 11.17
Minustakin olisi mukava olla yleisön joukossa, mutta en varmaan pääse silloin Helsinkiin. *huokaus*
25. kesäkuuta 2008 kello 11.49
Hei!
Ehdotus kuukauden kirjaksi: A. S. Byattin Riivaus. Se ilmestyi tämän vuoden puolella suomeksi, vaikka alkuperäisteos on kirjoitettu jo 1990. Se on mielestäni kirja, jonka jokaisen kirjojen ja kirjallisuuden rakastajan tulisi lukea
Se on kaikkea, myyttinen romaani, kertomus romanttisesta rakkaudesta, viktoriaanisen ajan Englannista, 1980-luvun kirjallisuustutkijoista ja heidän maailmastaan ja teorioistaan, salapoliisiromaani…ja tämän kaiken lisäksi onnistuu olemaan erittäin mukaansa tempaava!
25. kesäkuuta 2008 kello 14.44
Minäkin ilmoittaudun kuuntelijaksi. Varmaan neljä innokasta keskustelijaan joukostamme helposti löytyy. Mainio idea.
Tästä blogista on ainesta jollekulle kirjallisuustieteilijälle pienen tutkimuksen tai gradun ainekseksi, niin isoksi ja sivujuoniseksi tämä on ryöpsähtänyt. .
Tapaammeko Vammalassa Vanhan kirjallisuuden päivillä ja siellä lukupiiritapahtumassa?.
25. kesäkuuta 2008 kello 20.53
jiikoo, ja muutkin. Olen miettinyt elokuun kirjaa. Voi olla, että Lumipäiväkirja tulee liian myöhään elokuun keskustelua silmälläpitäen. Syksystä tulee tosi kiinnostava kirjallisesti, elokuuksi ei oikein mikään uusi ehdi (Tammisen kirjakin ilmestyy noihin Haahtelan aikoihin).
Mietin, pitäisikö ottaa Waltari elokuulle. Feliks onnellinen? Tai joku muu. Onhan tämä Waltarin juhlavuosi. Riivaus olisi myös aika hyvä. (en ole vielä lukenut, mutta vaikuttaa todella hyvältä).
25. kesäkuuta 2008 kello 20.54
Vielä tuosta Akateemisen keskustelusta, ei siellä tarvitse paljastaa millä nimimerkillä esiintyy blogissa, eli voi säilyttää anonymiteetin.
25. kesäkuuta 2008 kello 20.59
Riivaus (Possession) on loistava kirja! Kuten jo aiemmin mainitsin, ostin sen aikoinaan Lontoosta, ja luin ‘90-luvun alussa. Aion lukea tänä kesänä uudelleen, vähän olen jo selaillutkin.
Olen aikoinaan käynyt monena kesänä Vammalan Vanhan kirjan päivillä mutta tänä vuonna en sinne(kään) ehdi.
25. kesäkuuta 2008 kello 21.33
Jos olet saanut myytyä Lukupiirin Taiteiden yöhön, niin hatun nosto sinulle, Kirsi. Ja siltikin vaikka ns. vain tätä blogia ylläpitämällä olet sen saanut aikaan! On tämä niin hyvä juttu, että mainos ja kiitos on paikallaan.
25. kesäkuuta 2008 kello 21.42
Itse asiassa Kerttuli, Akateeminen oli minuun yhteydessä, eli heidän ideansa. Ja Haahtelan kustantaja lupasi ennakkokappaleet. Minusta on aika selvää, että se kertoo jotain täällä käydystä keskustelusta; se on kiinnostavaa ja innostunutta. Eli hattu nousee teille kaikille!
26. kesäkuuta 2008 kello 9.27
Ehdotan Waltarin huomioimista ja hänen teoksensa ottamista kuukauden kirjaksi. Mutta ei mitään Sinuhea, vaan joku ”ei niin tunnettu”. Joku jossain kertoi minulle Waltarin kirjoittaneen 17 vuotiaana jonkinlaisen oman filosofiansa esittelyteoksen, tunteeko kukaan? Olisin halukas lukemaan?
Hieno idea tuo keskustelu Akateemisessa! Olen varmasti paikalla, kuuntelijana.
26. kesäkuuta 2008 kello 14.52
Mainiota, että Joel Haahtelalta tulee taas uusi romaani! Mitä te muut olette Haahtelasta mieltä? Itse pidän kovasti siitä suggestiivisesta tunnelmasta, joka hänen kirjoissaan vallitsee. Olisiko Lumipäiväkirjasta syyskuun kuukauden kirjaksi?
26. kesäkuuta 2008 kello 15.59
Tässä yhteydessä on näemmä luiskahdettu ehdottelemaan elokuun kirjaa ja täytyyhän minunkin ääneni kuulua mukana.
Perustellusti voisi olla paikallaan lukea Waltarin teos, jota ei kovin usein mainita/lueta ja kesän keveyden ja elokuuta kohti tummuvien iltojen iloksi ehdottaisin varhaista, pientä romaania ” Fine van Brooklyn” (1940-luvulta!). Kirjailija on itse pitänyt tätä teostaan onnistuneena nuoruuskuvanaan!!
Toisaalta kannatukseni saa myös ”Riivaus”, vaikka se on ehdottomasti hyvin vaativa teos, koska edellyttää vanhan englantilaisen kirjallisuuden tuntemusta – tai tietenkin parhaimmillaan innostaa siihen tutustumaan!
27. kesäkuuta 2008 kello 12.07
Kannatan Waltaria elokuun kirjaksi! Miten olisi jokin kaupunkikirjoista? Esimerkiksi Surun ja ilon kaupunki?
Hienoa, että kirjoista keskustellaan myös tällä tavalla! Tulen mielelläni kuulijaksi paikalle!
27. kesäkuuta 2008 kello 17.11
Kannatan Karoliinan ehdotusta: jokin Waltarin kaupunkikirjoista olisi mainio elokuun kirja. Eikös Helsinki-kirjat ilmestyneet vastikään uusina painoksinakin?
Tai miksei voitaisi keskustella Waltarin tuotannosta ihan ylipäänsäkin, moni varmaan tarttuu muutenkin Waltarin kirjoihin aiempaa useammin tänä vuonna. Itselläni Feliks onnellisen lukeminen on takanapäin ja Johannes Angelosta alan seuraavaksi lukea.
27. kesäkuuta 2008 kello 20.13
Komppaan myös Karoliinaa. Waltaria ja niistä vielä erityisesti juuri tuota Surun ja ilon kaupunki. Ostoslistalla
p.s. uusintapainoksessa on hieno kansi!
27. kesäkuuta 2008 kello 22.27
Mieluummin Riivaus… R & R jo oli tällainen vanha tiiliskivi. Luettaisiin uudempaa väillä. Ehtiihän se Waltarin sitten kun illat pimenevät taas.
28. kesäkuuta 2008 kello 13.25
Ei ne Waltarin alku-uran Helsinki- kirjat niin kaksisia ole, siis ne, jotka . olen jaksanut lukea. Voihan olla, että paremmat ovat ‘löytämättä’. Vaikka voittaahan ne historialliset tiiliskivet kuit.Sanotaan, että novellit ovat parasta Waltaria, osin yhdyn tähän käsitykseen.
Rikos ja rangaistus vanha, a r v o s t e t t u tilliskivi. Tosin muistaakseni siinä oli vain reilu 500 sivua. Missä kulkee tiiliskiven raja?
28. kesäkuuta 2008 kello 18.29
No, Kopsu, itse pidän tiiliskivenä paksua ja r-a-s-k-a-s-lukuista kirjaa, kuten mielestäni junnaava R & R. Riivauksen alkuperäisteoksessa, joka minulla on engl. kielisen Vintage-pokkarin muodossa, on päälle 500 sivua. Yleensä luen sellaisia 300-500 -sivuisia kirjoja, mutta paksumpiakin olen lukenut, siis jos ei niissä ole sitä kiviriippatiiliskiven raskautta. En kutsu kirjoja joista pidän tiiliskiviksi, mutta ne mitä olen Waltarilta lukenut, ovat olleet aika ikävystyttäviä, paitsi tämä Kuka murhasi rouva Skrofin.
Kiitos jätetään Waltari sinne syksymmälle. Hänestä tulee aina mieleen se kuinka hän oli niin ihastunut Kylli (-täti) Koskeen, ja kirjoitti omistuskirjoituksen yhteen Kyllille antamaansa kirjaan: ” Kyllille, pienelle peuralleni, jolla on samettinen turpa”. Ainakin suunnilleen näin sanoin, ja tästä turpa-kohdasta olen varma.
28. kesäkuuta 2008 kello 18.40
Ei ole totta! Onko Waltari todella kirjoittanut Kylli-tädille noin?!?
28. kesäkuuta 2008 kello 18.47
Kyllä! Kylli Koski itse kertoi sen jossakin muisteluohjelmassaan. Tästä on monia vuosia aikaa kun se tuli telkkarista mutta muistan sen kirkkaasti kuin eilispäivän. Waltari oli hyvin rakastunut Kylliin, vaikka olikin naimisissa.
28. kesäkuuta 2008 kello 18.49
Hmm, no ei Waltari sitten mikään suuri romanttinen kirjoittaja ollut : ) Vai miten Kylli sen otti? Onhan tuo toki persoonallinen tapa kuvata toista…
28. kesäkuuta 2008 kello 18.52
Kyllistä se oli kai hyvinkin suloista ja hauskaa, näin muistelisin.
Hänhän oli aina hyvin eläinrakas.
28. kesäkuuta 2008 kello 19.33
Olen joskus lehdestä nähnyt, että kirjastotädeillä ja sedillä olisi tapana kutsua paksua viihdehömppäkirjaa tiiliskiveksi. Siis tällainen rajaus. Sellaista ajattelen ensiksi itsekin kun kuulen tiiliskivi-sanan.
Sell. käsitys minulle on muodostunut, ettei 500 sivua vielä riitä tiiliskivi-arvonimeen.
28. kesäkuuta 2008 kello 20.11
Onnistuin löytämään klipin, audiona, Ylen Elävästä arkistosta
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&a=01581
Muistin sanamuodon vähän väärin, mutta näin ohjelman tv:stä vuonna 1992, joten on siitä aikaakin.
Samana vuonna kuin Kylli kuoli. Eli Waltari kirjoitti omistuskirjoituksena Kyllille: ”Kylli Koskelle, pienelle villihevoselle, jolla on silkinpehmeä kuono.” No, vähän hämäsi se kun ei hevosella ole kuonoa 
Kai runollinen vapaus… Tämän Waltari kirjoitti Muukalaislegioona-teokseen, jonka lahjoitti Kyllille, mutta Kyllin mies sittemmin mustasukkaisena repi kaikki omistuskirjoitukset. Kannattaa kuunnella tuo klippi, Kylli on loistava kertoja! 
29. kesäkuuta 2008 kello 10.56
Jossakin vaiheessa minulla oli tapana lukaista Appelsiininsiemen kevään aluksi – ei Waltari siis syksyä tarkoita. Appelsiininsiemen on toki kevyemmästä päästä tuotantoa ja mainio, naiivikin kuvaus Helsingistä 30-luvulla. Feliks onnellisessa on samaa keveyttä. Tuo aikaisemmin ehdottamani Ilon ja surun kaupunki on kylläkin vähän synkempää. Ehkäpä keskustelussa voisi olla eri kirjoja… se voisi tuoda hyvää näkökulmaa. Voisiko kirjojen ympärillä olla jokin teema? Esim. kaupunki?
29. kesäkuuta 2008 kello 11.17
Muuten, Kylli muuten tuossa haastattelussa sanoi Waltaria masentuneeksi… He vuosia \\\”styylauksensa\\\” jälkeen tapasivat Akateemisessa, ja Kylli kysyi Mikalta jotta vieläkö muistat minua… Ja Waltari sanoi jotakin siihen suuntaan, että \\\”muistan, muistan, sinä olet nuori vielä, mutta minä jo vanha\\\”. Kylli piti Waltaria ennen aikojaan vanhentuneena, ja lausui kauniisti jonkun hänen runonsa. Minusta Waltari kuuluu ehdottomasti syksyyn ja pimeneviin iltoihin… Riivaus keijukaisrunoineen kesään!
29. kesäkuuta 2008 kello 13.44
Muistan Kylli-tädin sanoneen TV-haastattelussa, noin yhdeksänkymppisenä, jotain sellaista kuin ”pojat ovat minusta aina tykänneet”. Miksei siis Waltarikin, jos kerran tunsi.
29. kesäkuuta 2008 kello 14.16
Jep, Eija, Kylli sanoi että hänellä oli aina ”monta sussua”
29. kesäkuuta 2008 kello 21.18
Kannatan Fine van Brooklyniä elokuun kirjaksi, sillä se on saatavilla, kirja on lyhyt ja aika harvat ovat sen lukeneet, en minä ainakaan. On sitä kehuttukin eri yhteyksissä. Jotain Waltaria joka tapauksessa mielellään. Elokuun lopussa Vihdissä on Waltari-päivät ja varmasti mielenkiintoisia luentoja, siellä tekisi mieli käydä.