Tätä kirjaa ovat takaliepeen mukaan ylistäneet mm. Mario Vargas Llosa, J.M. Coetzee, Doris Lessing ja Susan Sontag. Kirjailijan romaaniaan Salamiin soturit on pidetty kansainvälisesti yhtenä viime aikojen merkittävimmistä romaaneista.
Huhtikuun kirja on Javier Cercasin Valon nopeus (suom. Satu Ekman). Kirjan kertojana on kirjalijan urasta haaveileva mies, jonka ensimmäinen lause on:
“Nyt elän valheellista elämää, apokryfistä ja luvatonta ja näkymätöntä elämää, joskin todellisempaa kuin jos se olisi totta, mutta silloin kun tutustuin Rodney Falkiin, minä olin vielä minä.”
Keskustelu kirjasta alkaa tuttuun tapaan 15. pvä huhtikuuta.
19. maaliskuuta 2008 kello 15.50
Hienoa!Kiitos! Todella upeaa tarttua espanjan kirjallisen maailman huippunimeen. Tulee kiinnostava luku- ja keskustelukausi.
19. maaliskuuta 2008 kello 18.21
Haahuilin äsken kirjakaupassa huhtikuun kirjaa etsimässä, mutta kun en muistanut kirjailijan sen paremmin kuin kirjankaan nimeä, yritin paikallistaa kirjan sen kannen (rei’itetty stendari) perusteella.
Toivoton urakka, kun kansista näkyy hyllyssä vain selät, ja nettikuvista päähäni tallentuneessa muistijäljessä taas selkää ei teknisten hidasteiden vuoksi näy ; )
Käteen tarttui sitten Naomi Kleinin ”Tuhokapitalismin nousu”. Joten taas kerran taitaa käydä niin, että luen kuukauden kirjan joku kesätiistai, vuoden tai kaksi teitä muita myöhemmin.
Joka tapauksessa Valon nopeus vaikuttaa erinomaisen kiinnostavalta. Kiitos hyvästä vinkistä, Kirsi.
19. maaliskuuta 2008 kello 19.36
Kuulostaa kiehtovalta! Täytyy etsiä kirja käpäliin.
20. maaliskuuta 2008 kello 16.58
No ilmankos. Minulla sattui juuri olemaan kyseinen krija kirjastosta (mutuamien muiden kirjojen ohella), ja yllättäen siihen tuli varattu-merkintä. Tämähän sen selitti.
Missään tapauksessa en saa krijaa läpi ennen kuin pääsiäisen jälkeen, krijasto on kiinni. Onneksi ehdin lukea ne pari muutakin, joita joku muu kaipaa (kuten ”Berliinin muuri”).
23. maaliskuuta 2008 kello 9.31
Ole juuri lopettelemassa huhtikuun kirjaa. Yritän olla keskustelematta, kun varsinainen keskustelu alkaa vasta 15. päivä. Olisin kuitenkin utelias kuulemaan Kirsiltä, miksi juuri tämä kirja? Oliko se oma valintasi? Vai jonkun toisen? vai jonkun kirjassa piilevän teeman vuoksi? Ihan vain uteliaisuuden ja malttamattomuuden vuoksi… huomasin myös, että Kirsin slogan ”coelhomasieen tyyliin…” oli otettu Suomalaisen Kirjakerhon myyntilauseeksi Einhornin kirjaan… se lauselma sai paljon keskustelua aikaan tällä palstalla…
23. maaliskuuta 2008 kello 13.10
Pirkko K. Kyllä kaikki kirjavalinnat ovat omiani. Yritän valita vähän erityyppisiä kirjoja kuukaudesta toiseen, vähän eri lajityyppejä ja myös sellaisia, mitkä eivät ole itsestäänselviä tai joka paikassa keskusteltuja. Tekisi mieleni kysyä kuinka niin, mutta mennäänkö silloin jo keskusteluun?
23. maaliskuuta 2008 kello 14.12
Kirsi, kiitos, vastaan, vaikka en keskustele, vaikka kyllä tekisi mieli, kun on niin paljon ajatuksia… kirjan valinta askarrutti mieltäni lähinnä siksi, että kirja kertoo miesten maailmasta. Suosittelenkin tätä kaikille miehille ehdottomasti. Siis valintasi on erinomainen, halusin vain tietää liittyikö siihen jotain erityistä syytä. Ehkä olin niin kirjan tunnelmissa, että luulin kaiken näennäisesti itsestään selvän alla piilevän jotain erityistä … Yritän malttaa mieleni 15. päivään…
27. maaliskuuta 2008 kello 14.13
Tämäpäs olikin oiva valinta huhtikuun kirjaksi. Luin sen itse joulun aikoihin ja olen sen jälkeen suositellut sitä ystävilleni ja antanut sitä lahjaksikin. Odotankin innolla kunnon keskustelun aloittamista…
29. maaliskuuta 2008 kello 20.17
Tuli tässä mieleeni taas kysymys, joka on pyörinyt mielessäni aiemminkin. Tämähän on Lukupiiri. Voisko joskus valita kuukauden kirjaksi tai edes varjokirjaksi runoteoksen?!
Kysymys tuli ajankohtaiseksi minulle, kun luin menneen kuukaudenkirjailijan Margaret Atwoodin kokoelmaa Myös sinun nimesi. Kokoelman alussa oli suomentajan kiintoisa selvitys Atwoodin urasta. Sen perusteella arvostan häntä entistä enemmän, vaikka runokirjalle tuli sama kohtalo kuin hänen romaaneilleenkin. Se on oikein hyvä, ja hetkittäin hyvin koskettava mutta vain hetkittäin. Silti myös hieno runoilija kuten romaanikirjailijakin.
Anna Ahmatovan kokoelma on ilmestynyt tai ilmestyy tänä keväänä kuitenkin. Kuhan häntä tuli mieleen…
30. maaliskuuta 2008 kello 10.36
Kerttulin kanssa samaa mieltä! Runoteos varjokirjana olisi loistava. Joskus katseen voisi kääntää myös Aasiaan, vaikkapa Japaniin. Sieltä suunnaltahan on (aikoinaan) tullut monta nobelistiakin. Ehdotus siis tulevaisuutta silmällä pitäen.
31. maaliskuuta 2008 kello 11.19
Jos ja kun täällä saa ehdottaa kuukauden kirjoja tai näitä varjokirjoja, niin minun ehdokkaani on Haruki Murakamin Kafka rannalla. Se ilmestyy suomeksi huhtikuun lopulla.
31. maaliskuuta 2008 kello 18.21
Haruki Murakamia minäkin odottelen. Katsotaan ehtiikö jo toukokuun kirjaksi.
6. huhtikuuta 2008 kello 9.57
Sain kirjan eilen lainaksi kirjastosta… On todella mielenkiintoinen. Ja siinä on hieno kansi… Pidän erityisesti niistä kohokirjaimista.
8. huhtikuuta 2008 kello 20.07
Minäkin sain, mutta vasta tänään … itse asiassa minua hämmästyttää kuinka on mahdollista, että matka Espoosta (jonne edellinen lainaaja sen viime torstaina palautti) Helsinkiin kesti Valon nopeudella viisi päivää! Kirja ei siis tältä osin vastaa nimeänsä.
Toisaalta lievetekstit nostavat odotukset korkealle. Tämän täytyy tosiaan olla hyvä kirja (ilm. 2005) jos kuolleetkin ylistävät sitä ”vastustamattoman rehellisellä ja hienovireisellä tavalla kirjoitetuksi.” (Susan Sontag, 1933-2004)
8. huhtikuuta 2008 kello 20.58
Minäkin sain kirjan tänään kirjastosta. Enpä kiinnittänyt mitään huomiota kanteen.. koska se e kerro minulle mitään.
Kirja vaikuttaa kyllä tosi mielenkiintoiselta takakansitekstin perusteella. Mukavaa päästä kohta tätä lukemaan!
p.s. hauska saada terveisiä haudantakaa
12. huhtikuuta 2008 kello 16.47
Kirjan kannessa on kauniit värit, samanlaiset kuin Tampereen kaupunginkirjastosta saamassani kirjanmerkissä, jossa on kuva Neidon uni : Kevätihastus (Kirsi Neuvonen) ja takana Risto Ahdin runo Kukat aukeavat päivän noustessa… Sopii hyvin tämän kirjan kirjanmerkiksi.
12. huhtikuuta 2008 kello 19.48
Vaikka olen nyt löytänyt tieni kirjaston lainausosastollekin, niin Kajaanin kirjastoon ei ko. kirja ole vielä hankinnassakaan
13. huhtikuuta 2008 kello 11.32
Voi kai sen kirjan tilata Kajaaniin? Eikö kaukolaina onnistuisi?
13. huhtikuuta 2008 kello 12.24
kerttuli, kysy kirjaston neuvontatiskiltä tätä kirjaa, ja jos sinulle sanotaan ettei sitä hankita, kysy perustelut. Tee hankintapyyntö (vaikka kirjallisena), perustele esim. noilla Kirsin alkusanoissa esittelemillä kuuluisuuksilla ja millä ikinä keksit. Kajaanin kirjasto on yksi maakuntakirjastoista, mikä tarkoittaa, että se on alueensa kirjastoista tavallaan vastuussa, hankkii laatukirjallisuutta ja saa siihen myös rahaa.
Oman paikkakuntani kirjastossa Cercasin uutuus on ollut jo lainattavanakin kuukausia. Ja tämä paikkakunta ei edes ole kaupunki vaan kunta Uudellamaalla.
Tietysti kukin kirjasto tekee omat hankintapäätöksensä, mutta kaikesta päätellen Cercasin kirja on espanjalaisen kielialueen merkkitapauksia, ja minusta olisi itsestäänselvästi maakuntakirjaston hankittava se.
13. huhtikuuta 2008 kello 16.22
Ookkei, Violeta, kiitos vinkistä!
Näyttää vaan niillä kestävän hankinnat, kun olen ollut jonossa jo viikkokausia Hakkuu’n suhteen, kun sen huomasin olevan hankinnassa. Olen eka jonossa, muttei mitään tunnu kuuluvan. Kainuulaiset on hitaita nekin, olen huomannut…. Mutta meinaanpa esittää ens käynnillä.
Ehkä luen tämän taas jälkijunassa kuten monet muutkin täällä mainitut teokset. Hyvää harjoitusta minulle malttamattomuuden piirikunnalliselle mestarille
13. huhtikuuta 2008 kello 19.05
Minulla on se kokemus, että kirjastossa kyllä kuunnellaan ja pistetään toivomuksia korvan taakse, tai siis ihan kyllä paperille, ja todella voi kertoa lukemistaan kiittävistä arvioista. On mukavaa päästä lukemaan uusi kirja ketjun alkupäässä, puhtaana. Täällä Länsi-Uudellamaalla kirjastot Siuntiosta Hankoon kuuluvat samaan Lukas-ryhmään, joten harvoin käy niin, etteikö haluttua kirjaa löytyisi jostain kirjastosta. Harvoin on myöskään kovin monta tilausta jonossa, poikkeuksena joku Mazzarella, se uusin mummokirja, jota saa odottaa syyskuuhun asti, kun en tullut heti reagoineeksi kirjan ilmestyttyä. Kaukolainoja olen saanut Espoosta ja jopa Lahdesta.