On sellaisia kirjailijoita, joiden uutta kirjaa tuskin malttaa odottaa. Kun kirja sitten tulee, sen lukee heti ja välittömästi tyydytyksen jälkeen tulee pettymys: nyt se on loppu. Seuraavaa joutuu odottamaan ehkä pari kolmekin vuotta! Onneksi näin hyvät kirjat ovat sellaisia, että niistä riittää useampaan lukukertaan.
Merete Mazzarella on Leena Krohnin lisäksi valittu Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2008 kirjallisuuspalkinnon Suomen ehdokkaiksi. Mazzarellan kirja on elämäkerta, Fredrika Charlotta o.s. Tengström, kansallisrunoilijan vaimo. (suom. Raija Viitanen) Voittaja julistetaan Tukholmassa 29.2.2008.
Tiedän että olen puolueellinen, mutta toivon, että Mazzarella voittaa. Merete Mazzarella kuuluu niihin kirjailjoihin, joiden seuraavaa kirjaa aina oikein odotan. Tosin nyt on myönnettävä, että Fredrikan elämäkerta on vielä lukematta.
Kuten moni muukin – näin luulen – tutustuin Mazzarellaan kirjan Täti ja krokotiili kautta. Sen jälkeen olin myyty ja haalin luettavaksi myös aiempia Mazzarellan kirjoja. Juhlista kotiin, koskettava tarina äidistä, joka oli kuolemassa; lähdössä juhlista kotiin. Pääsiäinen, Ensin myytiin piano, Esitettävänä elämä. Myöhemmät kuten Uskottomuuden houkutus, Tähtien väliset viivat , Kun kesä kääntyy, vanhenemisen taidosta ja Hyvä kosketus olen lukenut aina niiden ilmestyttyä. Niin kova hinku minulla niihin on, että hankin ensin aina ruotsinkielisen, joka ilmestyy ensin. Joudun kuitenkin yleensä lahjoittaman tämän äidilleni ja sittenkin odottamaan suomenkielistä. Siksi, että nautin Mazzarellan viisauksista enkä halua puutteellisen kielen ymmärtämisen takia menettää mitään.
Ainoa kirja Mazzarellalta, jota en pitänyt kovin hyvänä oli Marraskuu. Paradoksaalisesti siitä huomasin useita kehuvia arvosteluita. Hyvä niin. Mazzarella on kaikki ne ansainnut. Mazzarellalla on kyky kuvata ihmisen elämää arjessa, koristelematta sitä ja silti siten, että siinä huomaa kauneutta. Eli huomaa omassa arjessaan jotain hienoa. Hän on erityisen taitava kuvaamaan ikääntymistä ja siihen liittyvää viisautta. Hän käyttää paljon kirjallisia sitaatteja. Täti ja krokotiili –kirjassa pidin juuri siitä paljon. Muissakin huomaan, että saatan olla merkinnyt kirjasta juuri kohdan, mikä on jonkun muun kirjailijan sanomaa, Mazzarellan siteeramaa. Tapa käyttää sitaatteja on kuitenkin viisas. Sitaatit eivät ole jonossa vaan ajatellun tekstin sisällä.
Kuten kirjassa Tähtien väliset viivat André Gide: “Kieltäydyn ajattelemasta, että joku toinen tapaus tai joku toinen ratkaisu kuin juuri kokemani olisi ollut minulle hyödyllisempi. En ainoastaan rakastaa elämääni, vaan pidän sitä myös parhaana mahdollisena.”
Tai kirjassa Hyvä kosketus Ian McEwan: “Ihmisyytemme ydintä on kuvitella, millaista on olla joku toinen. Siinä on myötätunnon perusta, ja siinä on moraalin alku.”
Merete Mazzarellassa on sellaista ihmisyyttä ja ihmisen elämän ymmärtämistä, että esimerkiksi Hyvä kosketus –kirja olisi suotavaa luettavaa ainakin kaikille ihmisille jotka työkseen koskettelevat ihmisiä. Mielellään myös meille muille.
Huhtikuuhun pitää odotaa. Merete Mazzarellalta ilmestyy silloin uusi kirja Tammen kustantamana: Illalla pelataan Afrikan tähteä (suom. Raija Viitanen), joka ilmeisesti kertoo isovanhemmuudesta. Silloinkin kun Mazzarellan kirjat eivät suoraan tunnu siltä, että nämä olisivat minulle (en ole isovanhempi tai iäkkäämpi täti), ne sittenkin ovat.
Kuinka jaksaisi odottaa.
27. joulukuuta 2007 kello 11.44
Olen myös auttamaton Mazzarellan ihailija. Lukenut kaikki ja odotan aina innolla seuraavaa. Ehdoton suosikkini on ”Uskottomuuden houkutus”, joka on oiva avioliitto-opas. Sitä vain ihmettelen, että miksi näitä helmiä on niin huonosti saatavilla omaan hyllyyyn. Jos ei ole tullut ostetuksi heti kirjan ilmestyttyä niin muutaman vuoden päästä myydään eioota. Myöhäisherännäisena olen joskus joutunut oikein metsästämään teoksia, kun jotkut kirjastotkin ovat jo valikoimista poistaneet. Miksi näistä ei oteta uusintapainoksia esim. pokkareina.
27. joulukuuta 2007 kello 13.28
Aina Suomessa käydessä on ainakin yksi Mazzarella lähtenyt mukaan. Viimeksi taisi olla ”Hyvä kosketus”. Niin se on, se sopii myöls meille, jotka emme työksemme kosketa toisia. (Kerran tartuin isänsä yllättäen menettäneet [miespuolisen] työtoverin olasta lyhyesti kiinni, se riitti. Mitkään sanat eivät olisi tilanteessa riittäneet.)
Saas nähdä milloin Mazzarellan Frederika Runeberg -elämänkerta omaan hyllyyn ehtii. Onnea vaan palkinnon saantiin!
27. joulukuuta 2007 kello 13.36
Minä kuulun niihin, jotka pitävät Mazzarellasta ja olen tutustunut häneen juuri Täti ja krokotiili – kirjan kautta. Luin sen uudestaan vähän aikaa sitten ja olin vähän pettynyt. En tiedä mistä se johtui. Oliko kyse siitä, että ensimmäinen kerta oli niin suuri elämys, että pettymys oli väistämätön ja/tai siitä, että ensimmäisellä kerralla jokin elämänvaiheessani sopi hyvin juuri sen kirjan lukemiseen, mutta toisella kerralla en ollut niin otollisessa mielentilassa? Joka tapauksessa tämä ei lannistanut minua ja aion lukea jossain vaiheessa kummatkin Mazzarellan uutuudet.
Marraskuun suhteen minulla on päinvastaiset muistot kuin Kirsillä. Minä muistan lukeneeni ja kuulleeni Marraskuusta vain aika kriittisiä arvosteluja ja sen vuoksi Marraskuu oli minulle iloinen yllätys. Se oli paljon parempi kuin olin etukäteen odottanut.
27. joulukuuta 2007 kello 13.37
Suomen valintalautakunta valitsi PN-palkintoehdokaaksi Merete Mazzarellan esseen Fredrika Charlotta född Tengström. En nationalskalds hustru.
27. joulukuuta 2007 kello 17.10
Mazzarella kuuluu minunkin suosikkeihin,ensimmäiseni oli – Ensin myytiin piano,jonka löysin akateemisen kirja alesta ja sitten siitä järjestyksessä…tosin uskottomuuden houkutus oli aika pitkäpiimäistä luettavaa,olikohan liian tieteellistä minulle…Mainio keino muuten löytää hyviä kirjoja on selailla niitä ja katsoa vetääkö teksti jokaisesta kohdasta jonka lukee,jos vetää niin kirja kannaattaa ostaa tai lainata ja yleensä silloin koko kirjailijan tuotanto on nautinto lukea.Näin olen löytänyt Axel Munthen – Huvila meran rannalla (samoin caprin ihanan saaren) Merja Tynkkysen – Valkoinen sohva rivieeralla ja Marika Burton Ihana Irlantini jne.oho tulipa matkailu painotteista
juu ja tähän on todettava että kun luin pakinasi Pariisin tuliaisista…niin minä ostin juuri ne – siis monien kymmenien Pariisissa viettettyjen kertojen jälkeen – Muna-Liisa julisteen,Eiffel-torni avaimen perän,Pariisi t-padan lisäksi collagen ja jääkaappi eiffelin…en oikein ymmärtänyt miten Pariisin turisti roina niin kovasti innosti – olikohan joulukuun ekalla viikonlopulla ja jouluvaloilla jotain tekemistä sekoamisen kanssa…jöin vielä kaipaamaan isoa metallista eiffeliä ja Louvren museokaupan Nike patsasta…tähän on tultu ja pitkä matka:)
27. joulukuuta 2007 kello 18.47
Sonja. Täti ja Krokotiili -kirjasta minulla on samankaltainen kokemus. Muistan edelleen ekan lukukerran, muistan jopa missä olinkin (mökillä varpaat laiturilta järvessä). Tuo lukukerta innosti Mazzarellaan ylipäätään.
Marraskuu (jos muistan oikein) koostui useammasta tarinasta (olisiko ollut kolme), ja jotenkin ne tuntuivat kliseisiltä, niissä ei ollut sitä oivaltavuutta mitä olin Mazzarellalta tottunut odottamaan. Mutta ehkä pitäisi lukea se uudelleen.
Heh, Inga tuo kuulostaa jo vakavalta Pariisi-kokemukselta : )
27. joulukuuta 2007 kello 20.44
Mazz. kirjoittaa hyvin kiinnostavasti varmaan lukijan sukupuolesta riippumatta. Viljelee erinomaisia sitaatteja. Minustakin pari kirjaa ollut poikkeuksia: Uskottomuuden houkutus oli vähemmän mielenkiintoista, jopa usean sivun mittaiset sitaatit ennestään tutuista kirjoista tuntuivat liiallisilta.
Marraskuu-kirja olis aivan uudenlainen avaus: hyvin fiktiivisen tuntuista fiktiota, kun useimmat aikaisemmat olivat essee-tyyppista viihdyttävää jutustelua. Kesken jäi Marraskuukin.
27. joulukuuta 2007 kello 21.00
Itsekin muistan ”Marraskuun” olleen erilainen. Nyt kun Kopsu sen muotoili, juuri näin: se oli fiktiota, ikäänkuin kokeilu jostain erilaisesta. Minusta Mazzarella ei siinä tyylilajissa ole vahvimmilllaan. Sinänsä mielenkiintoista. Pidän Mazzarellaa enemmän ajattelijana kuin tarinankertojana. Ideaalitilanteessa kirjailija tietysti on molempia. Harvoin ehkä kuitenkaan onnistuneesti. Ehkä kirjoittajan haaste onkin huomata missä on hyvä ja kehittää tuota ominaiskykyään?
28. joulukuuta 2007 kello 11.11
Mazzarellassa on ihailtavaa ja kadehdittavaa hänen laaja kirjallisuuden tuntemuksensa ja asiasta kuin asiasta hänellä on kirjallisuussitaatti tai jokin anekdootti, usein jopa vähän liikaakin. Hänen erityispiirteensä on myös hienonhieno lempeä ironia, joka saattaa olla hänen tanskalaisen äitinsä perua, heillähän on sen tapaista huumoria. Myös suvaitsevaisuus kuuluu minusta Mazzarellan kirjalijanlaatuun.
28. joulukuuta 2007 kello 11.53
Luin joulunaikaan Marraskuun, joka on ensimmäinen tuttavuuteni Mazzarellan tuotantoon. Pidin kirjasta kovasti, sen hiukan utuisesta tunnelmasta ja neljästä erilaisesta tarinasta, jotka sijoittuivat muutamien vuosien päähän tulevaisuuteen. Tarinat herättivät ajatuksia mm. vanhenemisesta ja oman elämän hallinnasta. Mieleen jäi yksityiskohta lahjaksi saadusta toivomuskivestä – kaunis, sileä kivi – jota säännöllisesti silittämällä ja ajattelemalla toive toteutuu. Tai sitten ei. Tärkeintä on kuitenkin, että on elämässään tavoitteita.
Eikö totta?
28. joulukuuta 2007 kello 20.01
Olettehan lukeneet Mazzarellan ”Silloin en koskaan ole yksin : lukemisen taidosta”? Varmasti ihanimpia kuvauksia lukemisesta joihin olen törmännyt. Minulle juuri tuo oli kirja, joka teki minusta Mazzarella-fanin.
Mutta kyllä Leena Krohnkin on ihana. Itse en osaisi noiden kahden väliltä valita. Molemmat kirjoittavat niin selkeästi, niin viisaita ja kirkkaita ajatuksia.
28. joulukuuta 2007 kello 22.45
Reeta karoliina, itse olen Mazzarellalta vain tuon ”Silloin en koskaan ole yksin” -teoksen ja se todella teki minuun vaikutuksen. Valaisi vieläpä joitakin suomenruotsalaisia kirjailijoita ansiokkaasti, heistähän suomenkielinen ei välttämättä ole kovin tietoinen.
29. joulukuuta 2007 kello 16.30
Reeta Karoliina, kun mainitset, muistan lukeneeni. En tosin löydä sitä nyt mistään. Enkä muista siitä mitään! Hyvä kun muistutit, pitää palata tuohon kirjaan.
31. joulukuuta 2007 kello 7.35
Hei! Olen juuri lukenut joulun aikana uusimman Mazzarellan eli Fredrika Charlottan. Minusta kirja on hieno, toivon sen voittavan palkinnon!
Mazzarella kuvaa hyvin naisen elämän (Fredrikan) moninaisuutta ja ahdasta roolia omien lahjojen toteuttamisessa. Olen kylläkin vähän ihmeissäni siitä, että ongelmat ovat melko pitkälle nykyäänkin olemassa. Asenteet muuttuvat sittenkin hitaasti, sitä helposti ajattelee, että naisen mahdollisuudet itsensä toteuttamisessa on ”löydetty” lähempänä omaa aikaamme. Fredrikan syntymästähän on jo 200 vuotta!
En yleensä tee merkintöjä lukemiini kirjoihin, mutta tämän kirjan kulmia olen taitellut merkiksi, kun olen löytänyt jotain huomionarvoista. Peräti parikymmentä merkkiä!
Pirkko
12. tammikuuta 2009 kello 13.39
Luin juuri Mazzarellan Marraskuun. En muista, milloin se on hyllyyni ilmestynyt, mutta ehkä täälläkin kuulemani perusteella, ei Marraskuu sinänsä vaan Mazzarella siis.
Ensimmäinen kertomus, jossa kertojana oli keski-ikäinen nainen oli minusta hyvä, ja ajattelin, että viisas ja teräväväköinen nainen, tämä kirjailija siis. Toista kertomusta lukiessani menin änkäksi, mitä ihmettä tämä oikein on. Tyyli muuttui täysin, se oli alleviivaavaa, laskelmoidun oloista, epätodentuntuista ja odotin kertomuksen loppuvan. Kolmas oli vielä osoittelevampi. Piti oikein lukea takakansi ja ihmetellä, miksi olin tämän kirjan hyllyyni valinnut.
Mietin, miksi minusta tarinat, ensimmäistä lukuunottamatta, olivat huonoja. (En muistanut täällä ollutta Kirsin kommenttia, että Marraskuu on huonoin mazzarella.) Minusta kirja kokonaisuutena on todella huono, rimanalitus jopa. Tuli mieleen, onko tämä sellainen kirja, että Mazzarellalle on tullut voimakas tarve kirjoittaa tulevaisuuden ihmisuhkakuvista ja hän tuli ottaneeksi aivan turhaan saarnaajan otteen, ei ilmiötä ihmettelevän tutkailijan, tutkijan. Hän ei antanut oman äänensä puhua. Tuli mieleen esim. Anna-Leena Härkönen, joka kertoo löytävänsä jonkun aiheen, jota haluaa tutkia, ja sitten syntyy hyvää kiinnostavaa todentuntuista tekstiä.
Marraskuun ensimmäisen kertomuksen, Mazzarellan haastattelujen ja Kirsin kehujen perusteella aion lukea kyllä muitakin mazzarelloja. Niissä hän luullakseni on enemmän omalla asiallaan ja taitava sanankäyttäjähän Mazzarella Marraskuunkin perusteella on. Ja sanotaanhan niinkin, että vain keskinkertaiset kirjailijat tuottavat koko ajan tasalaatua. Mazzarella tulee saamaan minulta uuden mahdollisuuden. Jos sillä nyt mitään merkitystä maailmankaikkeudessa on = )
12. tammikuuta 2009 kello 18.09
kerttuli, minulle Marraskuu oli myös pettymys. Sen sijaan muut Mazzarellat, jotka olen lukenut ovat aina tuottaneet iloa. Lue vaikka Täti ja krokotiili, Hyvä kosketus tai Juhlista kotiin.
13. tammikuuta 2009 kello 1.11
Ensin myytiin piano oli ensimmäinen Mazzarellan kirjoittama kirja, jonka luin.
Marraskuuta en ole lukenut mutta useammankin siitä välistä.
Juhlista kotiin oli asiallinen kuvaus äidin kamppailusta syöpää vastaan. Lämminhenkinen muttei sentimentaalinen.
Mazzarella kirjoittaa kolumneja UpsalaNyaTidningeniin. Aina ajankohtaisia ja mielenkiintoisia.
Pari vuotta sitten hän kirjoitti kuinka mielissään hän oli ollut kun joku
nainen oli kertonut hänelle lukeneensa kaikki hänen kirjansa ja pitäneensä niistä kovasti. Eritoten siitä, joka on filmattukin.
Silloin hän oli huomannut että oli kyse aivan toisesta kirjailijasta.
Mazaretti, joka on kirjoittanut Grabben vid graven bredvid.
Mazzarella totesi vaan että ylpeys tulee lankeemuksen edellä.