”Heinäkuussa hellesää”, lauletaan lastenlaulussa, ja nyt se on täällä, lomakuu! Lomassa parhaita asioita on tietysti aika, kirjat, kirjat ja kirjat. Lukupiirissä keskusteltiin kesäkuun alussa kesälukemisesta ja täältä löydät paljon lukemisvinkkejä. Omat suositukseni kesälle löydät täältä, pokkarit täältä.
Mutta mitä poliittiset päättäjät lukevat kesällä ja mitä suosittelisivat meille?
Kävin kierroksella eduskunnassa (no siis sähköisesti) ja kysyin muutamalta edustajalta ja ministeriltä lukuasioista. Lukupiirissä pohdittiin aiemmin kesällä, lukevatko päättäjät mitään. Poliitikkojen lukutottumukset voit lukea täältä ja heidän elämänsä kirjat täältä. Mitä he sitten suosittelisivat meille suomalaisille kesälukemiseksi. Ohessa vastaukset, olkaa hyvät, inspiroitukaa!
Vastaukset vastaajien mukaisessa aakkosjärjestyksessä seuraavassa:
Janina Andersson (vihr)
Luultavasti kaikki kirjallisuudesta kiinnostuneet ovat jo lukeneet Kjell Westön Där vi en gång gått. Mutta suosittelen sitä kuitenkin, sillä viime uudenvuoden aikaan se ainakin keskustelutti kaikkia meidän ruokapöytämme ympärillä. Kunhan jaksaa henkilöiden aika pitkien taustojen kartoittamisen niin alkaa todentuntuinen historian kuvaus, joka jää elämään kuvina muistilokeroihin. Nämä epämiellyttävätkin kuvat ovat terveellinen muistutus eriarvoisuuden julmasta todellisuudesta omassa maassamme.
Paavo Arhinmäki (vas)
Lukupiiriläisten arvioitavanakin ollut Kjell Westön Missä kuljimme kerran oli minusta erinomaisen hieno kirja – ensimmäinen Finlandia-palkittu kirja, jonka
luin jo ennen ehdokkuutta
. Jos sitä ei ole lukenut, suosittelen
ehdottomasti. Jos on jalkapallon ystävä, on kevään aikana ilmestynyt useita
hyviä suomalaisia jalkapallokirjoja. Yksi, jota voin myös lämpimästi suositella,
on Irvine Welshin Liima.
Tuija Brax (vihr)
1) Hal Sidowitzin pirulliset runokirjat sopivat kesälukemiseksi erinomaisesti. Oma suosikkini on ”Äiti sanoi” mutta viihdyn usein myös ”Terapeuttini sanoi” ja ”Aikansa kutakin” kanssa.
2) Jos taas haluaa kertalaakista unohtaa työpaineet suosittelen
Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjoa. Moni sen on varmasti viime vuosina
lukenut, mutta jos se on joltakin jäänyt väliin niin tämä tarina ”Unohdettujen
kirjojen hautausmaasta”, kirjakauppiaan pojan kasvusta, rakkaudesta, petoksesta, vallasta ja sen väärinkäytöstä keskellä Espanjan väkivaltaista viime vuosisataa vie mennessään ja jää elämään mielikuvissa vielä pitkään senkin jälkeen kun kirjan on sulkenut.
3) Viime kesänä ostin Edinburghista Marina Lewyckan ”A Short History of
Tractors in Ukranian” lähinnä siksi että hyllyn vieressä seissyt vanhempi rouva
sitä suositteli. Uskomaton teos! Stalinin toteuttama Ukrainan talonpoikien
julma vaino, tämän päivän köyhän itäeurooppalaisen onnenonkijan näkemys
rikkaasta Britaniasta, vanhan höpähtäneen miehen rakkauden (tai suurten
tissien?) kaipuu ja ennen kaikkea sisarusten välinen ontuva kommunikointi. Eikä traktorien historiaakaan sovi vähätellä. Katson nykyään Fergusoneja ihan uusin silmin. Teemat ovat raskaampia kuin suurin panssarivaunu, joka oleellisesti liittyy traktorien kehitystyöhön, tyyli keveä, huumori lempeää ja kieli sujuvaa. Ilokseni näin, että kirja on nyt myös suomennettu.
Tarja Cronberg (vihr)
Norjalainen kirjailija Erlend Loe: Fakta om Finland. Saman kirjailijan toinen kirja L on myös lukemisen arvoinen.
Tarja Filatov (sdp)
Ei niin kesäistä luettavaa, mutta Barbara Ehrenreichin Nälkäpalkalla on lukemisen arvoinen teos. Kesälukemisena ei ihan uusinta uutta, mutta Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa herättää ilmastonmuutosajatteluun jännäristi.
Tuula Haatainen (sdp)
Suosittelen lukupiiriläisille Alice Munro: Karkulainen ja Nancy Huston: Kiitospäivän illallinen.
Jari Koskinen (kok)
lkka Remes on minusta kivaa luettavaa. Dekkarit ovat aina kivoja.
Marjaana Koskinen (sdp)
Olen viimeksi lukenut Erkki Tuomiojan kirjan Häivähdys punaista ja suosittelen sitä luettavaksi muillekin.
Markku Laukkanen (kesk)
Miten olisi kesällä Paulo Coelhon Zahir tai joku Göran Schildtin matkakirjoista Daphne – veneellä.
Paula Lehtomäki (kesk)
Juuri nyt olen erityisen viehtynyt dekkareiden lisäksi Kari Hotakaisen teoksiin.
Elisabeth Nauclér (rkp, Ahvenanmaa)
Om det får vara en svenskspråkig bok (från Åland) Leo Löthmans senaste bok Isnätter.
Sauli Niinistö (kok)
Paljon on lukematta, jos Tervon Ohrana on jäänyt väliin. Muutoin suosittelisin pysähtelyä novelleiden parissa, Veikko Huovisen tarinat saavat aina hyvälle mielelle, Teoksen julkaisema Edgar Allan Poen novellikokoelma taas ymmälleen.
Ville Niinistö (vihr)
Kesälukemiseksi sopii hyvin vaikkapa Rani Manickan muutaman vuoden takainen Jasmiinin tuoksu (the Rice Mother). Upea vahvojen naisten kautta kerrottu sukutarina kattaa Malesian modernin historian sekä antaa kiinnostavan silmäyksen maan uskontoihin ja yhteiskuntaan. Maagisella otteella kerrottu tarina kahlehtii lukijansa ja antaa paljon ajatuksia siitä, kuinka eri tavoin ihmiset voivat perustella oman elämänsä valintoja.
Vähän raskaampaa kesälukemistoa voisi edustaa vaikkapa W.G. Sebaldin Austerlitz, uskomattoman ehyt taideteos. Itse aion lukea tänä kesänä ainakin Kjell Westön Där vi en gång gått (Missä kuljimme kerran).
Kirsi Ojansuu (vihr)
Märta Tikkanen: Suurpyytäjä, Reko ja Tiina Lundan: Viikkoja, kuukausia, Marcel Reich-Ranicki: Eurooppalainen. Kirsin kirjalistan, jossa lisää suosituksia, löydät täältä.
Petteri Orpo (kok)
Luin vaimoni suosittelemana Corinne Hofmannin Valkoinen Masai -kirjan. Se on kiehtova tarina ja hyvää kesälukemista.
Sari Sarkomaa (kok)
Kesävinkki voisi olla joku Anne Holtin hyvästä tuotannosta. Itselleni ruotsin kielen ylläpitämisessä pohjoismaiset naisdekkarikirjailijat ovat olleet loistavia. Mukavaa ja hyödyllistä kesälukemista. Kesälomat purjehdimme ja laiva on lastattu kirjoilla:)
Timo Soini (ps)
Suosittelen luettavaksi Georges Bernanosin Maalaispapin päiväkirjaa, vaativaa kamaa.
Tommy Taberman (sdp)
Kesällä on terveellistä lukea uudelleen joku klassikko.Itse luen joka kesä jonkun Aksel Sandemosen. Nyt on vuorossa taas Ihmissusi.
Erkki Tuomioja (sdp)
Kotisivullani on viikon kirjavinkki palsta. Kirjoitan sinne lukemistani kirjoista, en toki kaikista enkä myöskään vain suositeltavista – jotkut arviot käyvät varoituksestakin. Enimmäkseen luen historiallista ja muuta tietokirjallisuutta, mutta väliin myös kaunokirjallisuutta. Kesällä on mahdollisuus lukea dekkareitakin, ja odotan innostuneena sitä, että pääsen käsiksi suosikkini Carl Hiaasenin vastailmestyneeseen uutuuteen.
Oras Tynkkynen (vihr)
Varmaankin Richard Layardin Happiness – Lessons from a new science. On taidettu julkaista suomeksikin. Kirja ravistelee politiikan ja talouden perusteita. Virkistävää ja ajattelua ruokkivaa luettavaa. Bonuksena voisi suositella Mattipeen eli Matti Pentikäisen pakettia Aavaavaa. En oikein tiedä, onko se enemmän levy, runokokoelma vai taidekirja, mutta hyvä se on joka tapauksessa.
Erkki Virtanen (vas)
Jotenkin tekee mieli suositella saareen Hasekin Sotamies Svejkia. Se on vähän kuin Savon viina; raikastaa hengityksen ja saattaa liikkeelle hövelin olon.
Pertti ”Veltto” Virtanen (ps)
Klaus Elovaaran tuotanto kaikessa dekkarimaisessa mustankirjavahuumori-kantaaottavuudessaan esim. Väärää rahaa tai Sinisilmäinen Somali jne… Ja tietysti vanhemmat Marvel-sarjakuvat teksteihinkin syventyen sekä Dawkinsin God Delusion (Jumalharha suom.)
Stefan Wallin (rkp)
Kesällä sopii lukea joko dekkareita, pokkareita tai sitten paksuja romaaneja. Itse suosittelisin hauskaa, mutta asia-pitoista lukemista luokkaa Jari Tervo tai Juha Ruusuvuori.



6. heinäkuuta 2007 kello 9.04
Tasokkaita kirjojapa suosittelevat poliitikot! Minulle pari uuttakin nimeä, Zafón ja Manicka, ja sitten myös pari suurta lukuelämystä viime vuosilta: W.G. Sebaldin Austerlitz ja saksalaisen kirjallisuuskriitikon Marcel Reich-Ranickin muistelmat Eurooppalainen. Sebaldin Vieraalla maalla on myös hyvä ja valottaa osaltaan juutalaisten kohtaloa niin kuin edellisetkin.
6. heinäkuuta 2007 kello 11.48
Sebaldin molemmat suomennetut kirjat ovat minustakin hienoja, Eija G! Paljon muutakin mielenkiintoista listoilta paljastuu.
Sandemose on Tabermanin vinkissä; itse olen pitänyt neitokaisena Sandemosesta, mistä seurauksena ovat hyllyssäni Ihmissusi ja Pakolainen ylittää jälkensä. On kamalaa että aikoinaan rakastetutkin kirjat häipyvät mielestä, niistä jää vain miellyttävä olo; Sandemose on juuri sellainen tapaus, jota mietin: pitäisikö minun lukea se uudelleen… Mutta sitten ei lainkaan ehdi lukea uutta kirjallisuutta!
6. heinäkuuta 2007 kello 12.16
Olen ollut samoissa hommissa kollegana usean vastaajan kanssa monia vuosia. On pakko sanoa, että monen kohdalla vasta nämä kysymykset itse asiassa toivat ihmisestä esiin jotakin sellaista, mitä työkiireissä ja poliittisissa erimielisyyksissä ei ehtinyt tulla. Jotakin mielenkiintoista, joka on pinnan alla. Kirjat kertovat sittenkin ihmisestä aika paljon. Silmiä avaava kokemus minullekin. Myös niiden osalta, jotka eivät vastanneet…