Keskustelimme Lukupiirissä alkukesästä Timo Harakan ohjelman inspiroimana myös kirjoista, jotka muuttivat jokaisen henkilökohtaista, omaa maailmaa. Tämän mielenkiintoisen keskustelun löydät täältä. Mutta jos kirja voi muuttaa ihmistä, se muuttaa sitä kautta myös ainakin lähiympäristöä ja jos ympäristö, jossa toimitaan on vaikkapa politiikka, politiikan sisältöä ja sitä kautta ehkä koko maailmaa? Tämä alkoi kiinnostaa sen verran, että kysyin muutamalta kansanedustajalta ja ministeriltä mikä kirja on muuttanut heidän maailmaansa, vai onko sellaista lainkaan? Vastaukset ovat hyvin erilaisia kuten Lukupiirinkin keskustelussa. Mutta täytyy sanoa, että ainakin minä yllätyin muutamassa kohdassa. Kirjat ovat selvästi tehneet vaikutuksen! Ja mielenkiintoisilla tavoilla.
Kysymys siis kuului:
Onko kirjaa, joka on mullistanut maailmaasi/elämääsi?
Vastaukset vastaajien mukaisessa aakkosjärjestyksessä seuraavassa:
Janina Andersson (vihr)
Kun olin juuri täyttämässä viisi vuotta isäni luki minulle ääneen, silloin vielä aika uuden Richard Adamsin kirjan Ruohometsän kansa ja minä itkin vuolaasti. Eläydyin niin voimakkaasti kaniinien kohtaloon ihmisten välinpitämättömyyden uhreina, että piirsin paksun vihon täyteen kuvia kaniineista eri touhuissa. Pystyn edelleen muistamaan miltä tuntui, kun kirjan sankari-kaniini uhrasi itsensä muiden vuoksi. Valitettavasti kirja ei herättänyt läheskään samanlaisia tunteita kun luin sitä uudestaan aikuisena, joten päätin jättää lapsuudenkokemukseni voimaan ja lopetin kirjan kesken.
Paavo Arhinmäki (vas)
Mikään kirja ei varsinaisesti ole mullistanut elämääni, mutta esimerkiksi
Victor Hugon Kurjat oli aikoinaan hyvin tunteikas lukukokemus.
Tuija Brax (vihr)
Elämäni ei ole tainnut koskaan olla niin valmiissa kuosissa, että yksittäinen kirja olisi sitä voinut suorastaan mullistaa mutta aina silloin tällöin joku kirja osuu kohdalleen poikkeuksellisen hyvin. Tällainen on muun muassa Marianne Fredrikssonin Anna, Hanna ja Johanna, joka kuvaa naissukupolvien ketjua hyvin samalla tavalla kuin olen omaani miettinyt. Kirja on vuosien varrella kulkenut omassa ja äitini ystäväpiirissä tiuhaan ja se on kirvoittanut useampiakin illanistujaisia siitä kuinka me kannamme mukanamme edellisten sukupolvien iloja ja pettymyksiä, pelkoja ja rakkauksia. Pidän Fredrikssonista muutenkin, esimerkiksi Marian evankeliumista, jossa käsitellään Jeesuksen ja Maria Magdalenan rakkaussuhdetta paljon mielenkiintoisemmin kuin esimerkiksi Da Vinci koodissa.
Tarja Cronberg (vihr)
Minun elämääni on mullistanut kirjailija Mary Kaldorin kirja Baroque Arsenal. Se kertoo sotateollisuudesta, ja inspiroi minua tekemään tutkimusta sotateollisuuden siirtämisestä siviliteollisuuteen.
Tarja Filatov (sdp)
Ei varsinaisesti yhtä kirjaa, mutta moni kirja on laittanut ajatuksia järjestykseen.
Tuula Haatainen (sdp)
Kirja joka vaikutti parikymppisenä: Simone de Beauvoir: Toinen sukupuoli.
Jari Koskinen (kok)
Maailmassa on paljon hyviä kirjoja, joten yhden esiin nostaminen olisi vääryys.
Marjaana Koskinen (sdp)
Aikoinaan (nuorena ) Carlos Castanedan Matka Ixlantiin ja muut saman kirjailijan kirjat tekivät lähtemättömän vaikutuksen ehkä myös Tolkienin Taru sormusten herrasta, mutta elämääni ne eivät juurikaan muuttaneet.
Markku Laukkanen (kesk)
Tähän on vaikein vastata, koska sellaisia kirjoja on varmaan montakin. Ne liittyvät varhaiseen teiniaikaan, jolloin löysin kirjojen lumon, joka ei vieläkään hellitä. Mika Waltarin matkakirjoilla kuten Lähdin Istanbuliin ja Yksinäisen miehen junalla oli aikanaan suuri merkitys. Ne viitoittivat tietä uteliaisuuden täyttämille kokemusten ja elämysten poluille maailmalle, kirjoittamiseen ja kuka tietää – sen myötä toimittajaksi.
Paula Lehtomäki (kesk)
Ei yhtä yksittäistä, mutta kirjoista saa monia ajatuksia.
Elisabeth Naucler (rkp, Ahvenanmaa)
Eftersom jag ursprungligen kommer från Värmland med många författare och en utbredd berättarkonst så har det på allt sätt präglat mitt liv. All ifrån Nobelpristagen Selma Lagerlöfs bok Nils Holgersssons underbara resa som vi tvingades läsa i skolan och som jag avskydde till Göran Tunströms böcker, P.O. Enquist som nu bosatt sig i den lilla by jag kommer från. Jag kan vidare nämna
värmlandsförfattare som Nils Ferlin och Gustaf Fröding, som alla format mitt liv. Det samma gäller många norska böcker. Jag hade svensk far och norsk mor, två språk och två kulturer. Båda lika viktiga.
Sauli Niinistö (kok)
On sellainen kirja. Tikkukirjaimin kirjoitettu, lapsille lyhennetty laitos Daniel Defoen Robinson Crusoesta; ensimmäinen lukemani kirja ja siis päänavaaja pitkälle harrastukselle.
Ville Niinistö (vihr)
Aikuisena maailma ei ehkä aivan mullistu yhdestä kirjasta, joten täytyy palata nuoruuteen. Ehdottomasti eniten elämääni vaikuttanut kirja on 13-vuotiaana viidessä päivässä luettu Tolkienin Taru Sormusten Herrasta. Tolkienin kirja johdatti minut mielikuvituksen, roolipelien ja fantasian maailmaan, sekä sytytti kiinnostuksen historiaan, mytologiaan ja eri kulttuureihin. Sittemmin päädyinkin historiantutkijaksi ja yhteiskunnalliseksi tarkkailijaksi, missä sitten olenkin.
Kirsi Ojansuu (vihr)
Nuorena minuun vaikuttivat suuresti Pentti Saarikosken Nuoruuden päiväkirjat. Muita suuresti vaikuttaneita kirjoja ovat mm. Göran Schildtin Lainasiivin ja Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys.
Timo Soini (ps)
No Raamattu on kirjojen kirja, ei sitä voi sivuuttaa, se vaikuttaa.
Tommy Taberman (sdp)
On. Dorian Grayn muotokuva.
Erkki Tuomioja (sdp)
Aikanaan monikin kirja vaikutti suuresti, mutta ei niin, että sanoisin sitä mullistavaksi. Ja mitä enemmän on lukenut ovat nämäkin aikanaan vahvan vaikutuksen tehneet asettuneet osaksi laajentunutta ymmärrystäni, eikä niiden uudelleen lukeminen enää tee samanlaista vaikutusta. Otan vaikka esimerkiksi Göran Palmin pamfletin En yritä tehdä oikeutta, jolla 60-luvun puolivälissä oli vahva tietoisuuttani herättävä vaikutus, vaikkei se mikään klassikoksi jäänyt teos olekaan.
Oras Tynkkynen (vihr)
Lähinnä on varmasti ollut Louis Fischerin Gandhi-elämäkerta. Oli aika mykistävää tajuta, kuinka yksi ihminen on voinut pitäytyä vakaumuksessaan ja muuttaa maailmaa.
Erkki Virtanen (vas)
Vaikka Täällä Pohjantähden alla -teos ei ole varsinaisesti ”mullistanut” elämääni, se kuitenkin on ratkaisevasti vaikuttanut yhteiskunnalliseen ajatteluuni ja siten myös elämääni. Luin kymmenvuotiaasta kahdeksantoistavuotiaaksi Pohjantähteä käytännössä lähes joka päivä.
Pertti ”Veltto” Virtanen (ps)
Nuorempana moni herätti (tuli luettua kirjailijan koko tuotan
to saman tien) Näin puhui Zarathustra ja Turms -kuolematon – Saattue Murmanskiin – Lapsuuden loppu, myöhemmin Kalevala, Marlowin ”kesädekkarit” …
Stefan Wallin (rkp)
Onkel Tomin tupa on mieleeni painunut kirja. Luin sen teinipoikana, ja se kolahti. Niin teki myös Jari Tervon Kallellaan. Sen luin itsekin tuoreena isänä.
28. kesäkuuta 2007 kello 9.39
Taidan seurata Tuula Haataisen jälkiä, kun luen tällä hetkellä (tosin erittäin hitaasti) Beauvoirin Toista sukupuolta ja olen parikymppinen!
Mukavaa, että myös Victor Hugon Kurjat tuli esille. Itse en ole sitä kirjana lukenut, mutta Lontoossa näin Les Misérables -musikaalin ja se oli todellakin vaikuttava teos.
28. kesäkuuta 2007 kello 11.16
Sadun kommenttiin lisäten: Itse näin muutama vuosi sitten Les Misérablesin Helsingin kaupunginteatterissa, ja se on kyllä mielestäni hienoin ja vaikuttavin teatteriesitys. Valitettavasti en ole sitä vielä kirjana lukenut.
Itselleni ehkä vaikuttavin kirja on ollut Günter Grassin ”Minun vuosisatani”, joka upeasti kuvaa 1900-lukua. Se oli sillainen kirja, johon piti tarttua aina, kun vain tilaisuus oli. Sitä pystyi lukemaan pienemmissä pätkissäkin, koka kukin vuosi muodostaa oman pienen tarinan, joka on sidottu historiaan. Perustuntemus 1900-luvun historiaan täytyy olla, että siitä pystyy nauttimaan.
Ei mullistava, mutta hieno lukukokemus viime talvena oli Frank McCourtin ”Liitupölyä”, joka on omaelämänkerrallinen teos hänen opettajavuosistaan New Yorkissa 1950-70 luvuilla. Kun itse on koulussa töissä, niin arvostaa taas vähän enemmän omaa koulujärjestelmäämme.
”Liitupölystä” innostuneena tartuin sitä McCourtin ensimmäisen kirjaan ”Seitsemännen portaan enkeliin”, mutta se oli niin pitkäveteistä, että se jäi kesken.
28. kesäkuuta 2007 kello 12.00
sattuipas hyvin: minulla on juuri Seitsämännen portaan enkeli kesken. Mutta en usko että jää kesken. Tyyli on vähän Sinikka Nopolamaista, ja kieltämättä McCourt on perusteellinen kirjoittaja.
28. kesäkuuta 2007 kello 12.12
ai niin tähän piti kommentoida noita poliitikkojen kirjoja. Onkohan joka kansalla oma ”Kurjansa”: siis kansalliseepos joka kertoo sisällisodasta tai vastaavasta, ja alemmista, enintään keskiluokkaisista sosiaaliryhmistä: Kurjat, Täällä Pohjantähden alla, Tuulen viemää, Sota ja Rauha, …jne?? Onkohan vastaavaa Ruotsissa kun eivät sotineet 1800 luvulla? Maastamuuttajat on aika lähellä.
28. kesäkuuta 2007 kello 15.19
Vastaukseksi penalle:
Tämä nyt ei liity poliitikoihin, mutta A.H. Tammsaarea pidetään Viron kansalliskirjailijana ja hänen 5-osainen teoksensa Totuus ja oikeus on valittu Viron kaikkien aikojen parhaaksi kirjaksi. Olen vieläkin ihan huumauksessa luettuani juuri kaksi ensimmäistä osaa ja kirjoitin siitä vähän enemmän Suosittele kesälukemista-nimikkeen alle. Todella köyhistä oloista lähdetään liikkeelle enkä tiedä vielä mihin päädytään. Kannattaa lukea!
29. kesäkuuta 2007 kello 12.13
Hei Pena! Pidän erityisesti Nopolan hämäläistrilogiasta. Äänikirjoina ne ovat vielä parempia! Niissä on hyvää huumoria ja aitoa kansanelämää. Suositeltavaa poliitikoillekin, jotka irtoavat arjesta.
”Seitsemännen taivaan alla” -romaanissakin on huumoria, mutta se on tosi mustaa (ainakin alussa). Minua rupesi kyllästyttämään se kurjuudessa piehtarointi. Merkki on sivulla 110. Ehkä se jatkuu joskus.
Täällä on jossain ketjuissa ollut välillä joskus jotain puhetta pokkareista. Yksi huomio: pokkareissa on välillä teksti niin pienellä fontilla, että se tekee lukemisesta raskasta. Kevyt kirja – raskas lukea, painavampi kantaa – kevyempi lukea. Elämä on täynnä valintoja
Lopuksi: Kirjojen alv:n voisi laittaa 0 %:iin.
29. kesäkuuta 2007 kello 16.53
Olipa nämäkin mielenkiintoisia vastauksia! Ihana blogi, kun saadaan tällaistakin lukea!
Alkuun oikein hätkähdin, että näinkö suoraan tosiaan ovat kirjat vaikuttaneet poliitikon puoluevalintaan; ”Ruohometsän kansa” ->Vihreät, ”Kurjat” -> Vasemmistoliitto… mutta sittenhän se lientyikin ihan muuhun.
Erkki Viratnen tosin ihan suoraankin sanoi, että ”Täällä pohjantähden alla” on nimenomaan vaikutanut hänen yhteiskunnaliseen ajatteluun.
Samat fiilikset tulivat näistäkin vastauksista, kuin edellisestä listasta; samat tyypit saivat plus- (ja sympatia)pisteet ja samat tyypit miinuspisteet. Huh, kyllä on rankkaa tämä äänestäjän raakuus poliitikkoa kohtaan!
Ja taas patistan; lukekaa Kurjat, kaikki te joilla se ihana mahdollisuus (kokea kirja ensimmäistä kertaa) vielä edessä!
Kannattaisikohan minun tarttua tuohon McCortin ”Liitupölyyn”? Olen kolmasti (!) aloittanut paljon kehutun ”Seitsemännen portaan enkelin” enkä ole alkua pidemmälle kertaakaan päässyt. Myin sen vihdoin sitten kirppiksellä pois, kun ei enää usko riittänyt. Ehkä annan McCourtille uuden mahdollisuden Littupölyllä, kiitos vinkistä.
1. heinäkuuta 2007 kello 11.28
Kun luin poliitikkojen kommentteja (tosi harvojen!) ajattelin, että mahtaakohan heillä todellakaan olla niin tärkeitä nuo kirjat, jotenkin välittyi jokin tunne siitä, että pitää kai tähänkin jotain keksiä. Jos oltaisiin kysytty, vaikkapa tasa-arvo tuposta, mitenkähän intohimoista poliitikkojen bloginaa sieltä olisi tullut!
Timo Harkan ohjelma on hyvä, mutta AK aika rasittava, pinko kun on niin on… Piikö sitä Peppiä niin moittia!
Minulle Seitsemännen portaan enkeli on ollut tärkeä kirja ja suosittelen sitä kaikille, varsinkin miehille ja miehiksi aikoville. Kohtaus, jossa päähenkilö kantaa sian päätä jouluateriaksi on aivan uskomaton, vetää vertoja Hugon kuvauksille katulapsista, jotka asuvat mitä kummallisimmissa paikoissa. Opettajana katson velvollisuudeksi näyttää tuon kurjuuden kuvaus elokuvana kaikille oppilailleni, se kuuluu minun opetussuunnitelmaani, ja siihen liittyy sana ”empatia”.
Luen parhaillaan Dickensin Kolea talo ja se on niin hyvä, että pitää lukea varoivaisesti sivu kerrallaan, että ei lopu ihan heti ja saan viipyä niissä tunnelmissa ja maisemissa mahdollisimman pitkään. Kyllä se Caprin (jossa olen saanut kyllä käydä) aina voittaa!
Vielä, kyllä se Sauli Niinistön tikkukirjan vastaus oli hellyttävä…
1. heinäkuuta 2007 kello 21.23
Kyllä Kurjat- ja Angela’s ashes- (käännösnimi niin onnettoman pitkä) kirjojen esityksessä jotain samantapaista on. Ainakin kurjuuden kuvauksen lämminhenkisyys. McCourtin kirjassa lisäksi huumori, joka kai on selittämässä miljoonien myyntiä.Pitkäveteiseksi en tuota kirjaa ole tullut ajatelleeksikaan. Sen voisi ymmärtää, jos joku ei silmiään ja kirjaa sulkematta voi sietää ajatusta, että maailmassa oikeasti kuvatun kaltaista tapahtuu, tai tapahtui.
Toinen kirjailija sanoo tuosta ongelmasta: ” Pitihän kirjallisuuden joka tapauksessa olla jollakin tavalla nautittavaa, mitä sen heijastama todellisuus ei aina ollut”. Tuo Lo-Johanssonin ajatelma sopii minusta hyvin McCourtin kirjaan. Karkeammin: ruusuja ei voi kasvattaa ilman paskaa. Taide tehdään joskus varsin karuista aineksista.
2. heinäkuuta 2007 kello 10.56
siinä 7:nnen portaan enkeleissä on kiintoisaa.. huomaatteko miten aikamoisesta köyhyydestä huolimatta kirjastot on tärkeitä monille, erit köyhille, Limerickin asukkaille.
Irlannissa kiinnostaa muukin kuin McCourt, koko maan historia on vähän erikoinen. Siellä elelivät saarellaan onnellisina 1860 luvulle asti – silloin siellä oli lähes 6 miljoonaa asukasta. SItten tuli nälänhätä, samoihin aikoihin kun meille, perunasato meni aivan pieleen, noin 1/3 osa kuoli nälkään, 1/3 muutti amerikkaan, ja 1/3 jatkoi siellä, jossa ovat nyt taas lisääntyneet noin 4 miljoonaiseksi kansaksi – mutta siis vielä on vasta 2/3 osaa siitä mitä oli 1860 luvulla …kohtalainen onnetomuus siis jota emämaa Englanti ei kai suuresti noteeranut – josta Irlantilaisten antipatia naapureita kohtaan ainakin osin juontaa — ja siitä lähtien on kansanmusiikkikin ollut melankolisvoittoista. Amerikkakin sai kohtalaisen irlantilaisvähemmistön, joka nykyään lienee aika integroitunut valtaväestöön.
2. heinäkuuta 2007 kello 16.45
Irlannin kohtalot kuulostavat sellaisilta, joiden pohjalta hyvää kirjallisuutta syntyy. Pidin myös McCourtin Amerikan kirjasta, jonka aihepiiri luonnollisesti oli erilainen ‘Enkeliin’ verrattuna.
Nykyirlantilaisista olen tykännyt myös McLiam Wilsonin kirjoista. Naisten puolella taas Nuala O’Faolainin muistelmakirja oli oivallinen, aika kurjaa elämää siinäkin paikoin. Senjälkeiset Nualan romaanit olivat pettymys, kesken jäivät.
4. heinäkuuta 2007 kello 14.17
Oli mukavaa saada jatkoa politiikkojen luetko paljon -kysymykseen, mitä lukevat. Kiitos Kirsi, kun olet niin innostunut ja aktiivinen!
Kuten moni toteaa, ei mitään isoja mullistuksia, mutta vaikutusta johonkin tiettyyn kasvupisteeseen tai asennemaailmaan. Taidamme nykyihmiset olla niin tieto- ja tunnekyllästettyjä, että yhden nimeäminen lienee todella vaikeaa ihan kenelle hyvänsä. Mielenkiintoisia vastauksia ja oli mukava itse lisäluonnehtia politiikan tekijöitä.
Liikuttava oli Wallinin ”Onkel Tomin tupa”… (siis nimimuunnos)