Lukevatko päättäjät ollenkaan kirjoja ihmetteli Violeta alkukesästä Lukupiirissä tämän keskustelun yhteydessä. Ajattelin, että tätähän voisi käydä selvittämässä ”sylttytehtaalla” eli eduskunnassa. Lähetin muutamalle edustajalle/ministerille kyselyn ja tässä on tulos. Voimme olla huojentuneita, päättäjien lukutilanne ei ole lainkaan synkeä vaikka moni sanookin raporttien vievän liikaa aikaa oikeilta kirjoilta.
Poliittisesta tasapainosta: kysyin meilitse siten, että kaikista eduskuntaryhmistä oli vastaaja, kok, kesk, sdp ja vihreät oli yhtä monta vastaajaa, muissa eduskuntaryhmissä 1-2. Mikäli vastausten poliittinen jakauma nyt tuntuu epäoikeudenmukaiselta, se johtuu edustajien omasta aktiivisuudesta tai sen puutteesta.
Kyselin heiltä muuten samaan syssyyn vähän muutakin lukemiseen liittyvää, vastauksia luvassa tällä viikolla.
Kysymys siis oli:
Luetko paljon ja mistä kirjasi hankit?
Vastaukset vastaajien mukaisessa aakkosjärjestyksessä seuraavassa:
Janina Andersson (vihr)
Luen paljon vähemmän kuin mitä haluaisin. Käytännössä luen kaunokirjallisuutta joulu- ja kesälomalla sekä pitkillä matkoilla. Lähipiirissäni on paljon ihmisiä, jotka lukevat paljon ja mielellään sekä suosittelevat että lainaavat minulle kirjojaan. Ensin isoisälläni ja nyt isälläni on todella kattava kirjasto, josta löytää vähän kaikkea vanhoista filosofiakirjoista uusiimpiin kotimaisiin romaaneihin asti. Mieheni veli tekee yleensä koko suvulle kesäksi lukupaketin, joka kiertää sukulaiselta toiselle. Myös avustajani ehdottelee mielellään minulle sopivaa lukemista. Eli hyviä vinkkejä riittää, mutta ajan löytäminen kirjasta nauttimiseen on vaikeampi asia.
Paavo Arhinmäki (vas)
Viime aikoina olen ehtinyt lukea aivan liian vähän kirjoja. Päivät menevät
työpapereita lukiessa ja illalla on niin poikki, ettei jaksa lukea kuin
muutaman sivun eteenpäin. Aikaisemmin olin erittäin aktiivinen kirjaston
käyttäjä, mutta nykyään ostan paljon kirjoja. Hankin kirjoja luettavaksi
ystävien vinkeistä ja kirja-arvostelujen perusteella. Onneksi kohta alkaa
kesätauko niin ehtii taas lukea esityslistojen lisäksi myös kaunokirjallisuutta.
Tuija Brax (vihr)
Nyt kun lapset eivät enää kaipaa iltasatua luen taas entisen elämäni
tapaan iltaisinkin. Työmatkat ja tylsät kokoukset kuluvat kirja nenän edessä
vanhalla rutiinilla. Hankin kirjoja kirjakaupoista, etenkin akateemisesta ja usein
matkoilta. Eduskunnan kirjasto palvelee sekä ammatti-, että kaunokirjallisuuden suhteen erinomaisesti. Lasten kanssa käytämme sekä kaupunginkirjastoa että kesäpaikan kirjastoa. Kirjoja kiertää myös ystäväpiirissä kädestä käteen ja hyllystä hyllyyn.
Tarja Cronberg (vihr)
Luen paljon. Ostan kirjoja, käytän aktiivisesti kirjastojen palveluja. Lainaan kirjoja myös ystäviltä.
Tarja Filatov (sdp)
Olen aina lukenut paljon ja hyvin erilaista materiaalia. Yleensä minulla on kolme kirjaa lukemisen alla. Se mihin kirjaan milläkin hetkellä tartun vaihtelee mielialan ja vireystilan mukaan. Yleensä yksi kirjoista on helppolukukuinen dekkari tai suomalaista nykyproosaa, yksi raskaampi romaani ja yksi faktapohjainen kirja. Kesällä kirjavalikoima yleensä kevenee.
Parhaillaan yöpöydältä löytyy Henning Mankell: Kennedyn Aivot, Kajsa Ingemarsson: Keltaisten sitruunoiden ravintola, Tim Flannery: Ilmastonmuuttajat ja Elina Juntunen – Henrietta Grönlund – Heikki Hiilamo: Viimeisellä Luukulla
Käyn paljon kirjastossa, kierrätän kaveripiirissä, ostan alennusmyynnistä ja ulkomaanmatkoilta.
Tuula Haatainen (sdp)
Lukuharrastus on seurannut lapsuudestani asti. Nykyisin ostamme paljon kirjoja varsinkin jouluna ja vaihdamme niitä keskenämme ja ystävien kanssa. Perheemme on ollut ahkera kaupunginkirjaston käyttäjä varsinkin kun lapset olivat pieniä.
Jari Koskinen (kok)
Kirjojen lukuun jää nykyään liian vähän aikaa. Ehkä 1 kirja/kuukausi nykyään. Kirjat ovat joko lahjoja, kavereilta lainattuja tai sitten esim. matkalukemisiksi ostettu lentokentältä.
Marjaana Koskinen (sdp)
Hankin kirjani kirjakerhosta tai kirjakaupasta harvemmin ehdin kirjastoon, koska työskentelyajankohtani ja kirjaston aukioloajat menevät usein päällekkäin. Teen hankintoja myös eduskunnan postitoimistosta, jossa on kirjoja myynnissä.
Markku Laukkanen (kesk)
Luen koko ajan, useita kirjoja rinnakkain, joka päivä, erityisesti junassa, lentokoneessa ja myöhään illalla ennen nukkumista. Nyt työn alla Lennart Meren muistelmat, Paavo Castrenin Pompeijalaisia kohtaloita, Orhan Pamukin Istanbul ja Tuomas Heikkilän ja Liisa Suvikummun Euroopan kehdossa. Tietysti lainaan eduskunnan kirjastosta, mutta olen niitä, joilla aina tarttuu kirjoja heräteostoina mukaan kirjakaupoista ja divareista.Taidan olla jäänyt koukkuun myös kirjojen nettihuutokauppoihin.
Paula Lehtomäki (kesk)
En lue paljon kirjoja, mutta loma-aikoina lukeminen on tärkeä rentoutumismuoto. Ostan kirjat/pokkarit kirjakaupasta.
Elisabeth Nauclér (rkp, Ahvenanmaa)
Ja, jag läser mycket. Jag har alltid någon skönlitterär bok på franska på gång för att upprätthålla språket och följa med den franska nya literaturen. Ibland köper jag böcker i boklådor med franska böcker (i Frankrike), men annars köper jag alla böcker i min mans bokhandel i Mariehamn Lisco Bok- och Pappershandel.
Tyvärr läser jag alldeles för mycket facklitteratur.
Sauli Niinistö (kok)
Luen niin paljon kuin ennätän. Hankin nykyisin kirjani, uudemmat kirjakaupasta ja täydennykset antikvariaateista. Kirjaston käyttö on viime vuosina jäänyt vähemmälle.
Ville Niinistö (vihr)
Olen aina lukenut paljon. Kirjallisuus on minulle tärkeä inspiraation, innostuksen ja luovuuden lähde. Poliitikolle se tarjoaa välttämättömän mahdollisuuden irtautua omasta asemastaan ja tarkastella yhteiskuntaa toisesta näkökulmasta. Suosikkejani ovatkin ihmisen identiteettiä pohtivat kirjailijat, kuten V.S. Naipaul tai J.M. Coetzee. Nuorempana luin paljon myös fantasiaa.
Viime vuosina olen kuitenkin politiikan ja lapsiperheen arjen takia lukenut kieltämättä vähemmän kaunokirjallisuutta. Lähinnä loma-aikoina ehdin lukea kirjoja, muulloin seuraan kirjallisuuden maailmaa Hesarin, Dagens Nyheterin ja Guardianin kulttuurisivuilta. Niiltä saan myös yleensä vinkit kirjahankintoihin. Onneksi pian 3-vuotias poikani alkaa olla siinä iässä, että voi lukea iltasatuja.
Kirjat hankin joko Akateemisesta Kirjakaupasta, nettikaupoista tai lainaan äidiltäni. Äitini on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, ja hänen kanssaan olen teini-ikäisestä saakka keskustellut paljon kirjallisuudesta. Äidin kotoa löytyy aina uusia mielenkiintoisia kirjoja luettavaksi. Nuorempana käytin myös paljon kirjastoja.
Kirsi Ojansuu (vihr)
Luen paljon ja nyt kesällä suorastaan ahmin kirjoja. Hankin kirjoja kirjakaupoista ja antikvariaateista. Aikaisemmin lainasin kirjastosta paljon kirjoja. Kirjastot ovat minulle edelleen tärkeitä paikkoja. Kirjan ostaminen on minusta eettistä kuluttamista: sillä tukee suomalaista kirjallisuutta ja auttaa pitämään sitä elinvoimaisena. Siksi kannustan ostamaan kirjoja, jos siihen on suinkin varaa.
Petteri Orpo (kok)
Olen lukenut aikanaan paljon, nykyään aikaa lukemiselle on vähemmän. Aina on kuitenkin joku kirja yöpöydällä. Saan aika paljon kirjoja lahjaksi esimerkiksi jouluna ja syntymäpäivänä, koska tutut ja läheiset tietävät lukuintoni. Lisäksi lainaan ystäviltä ja kirjastosta. Ostan usein myös pokkareita, joita on nykyään saatavilla laajat valikoimat.
Sari Sarkomaa (kok)
Olen aina ollut innokas lukija ja kirjastossa kävijä. Nykyisin käyn kirjastossa lasten kanssa. Meillä on Munkkinimessä todella mukava kirjasto. Olen kirjojen suhteen melko kaikkiruokainen. Aikaa kuluu paljon työpapereiden lukemiseen. Lapsille lukemiseen on kuitenkin melkein joka päivä aikaa. Kesälomilla ja joulun aikaan on usein monta kirjaa odottamassa. Lukeminen on parhaita tapoja rentoutua rankan työpäivän jälkeen. Ostan kirjoja yleensä ennen kesälomaa itselleni ja lapsille ja yleensä lahjoiksi. Kirja on aina tervetullut lahja kaiken turhan tavaran keskellä.
Timo Soini (ps)
Kirjoja tulee hankittua kirjakaupoista ja divareista, jokusia saa tekijöiltä.
Tommy Taberman (sdp)
Luen. sehän on kuin hengittämistä, elinehto. Saan kustantajilta ja ostan itse. Ja onhan kirjasto olemassa.
Erkki Tuomioja (sdp)
Luen paljon, periaatteessa aina kun aikaa on. Työkiireistä riippuen kirjoja voi tulla luetuksi 2-7 viikottain. Pääsääntöisesti hankin kirjani kirjakaupoista, ja yleensä pyrin kaikilla ulkomaanmatkoillani varaamaan mahdollisuuden vierailla kaupungin parhaassa kirjakaupassa. Isoäitini Hella Wuolijoki oli joskus moittinut äitiäni siitä, että tämä oli käyttänyt kirjastoa, sanoen että millä kirjailijat eläisivät jos nekin joilla on varaa ja mahdollisuus omien kirjojen hankintaan käyttäisivät vain kirjastoja. Merkittävin kirjasto jota olen käyttänyt onkin ollut perintönä minulle päätynyt Hella Wuolijoen Marlebäckin kotikirjasto.
Oras Tynkkynen (vihr)
Ennen eduskuntaan nousua ehdin lukea vielä suunnilleen kirjan kahdessa viikossa, mutta kansanedustajana lukutahti on puolittunut. Viime vuonna luin enää alle kymmenen kirjaa. Selontekoja, raportteja ja selvityksiä ei todellakaan lasketa kirjoiksi. Oikeita kirjoja tulee hankittua sekalaisella tavalla: kirjakaupoista, verkosta, lentokentiltä, kavereilta.
Erkki Virtanen (vas)
Luen edustajana ajanpuutteen takia kaunokirjallisuutta noin puolet vähemmän kuin aiemmin eli noin 3 teosta/kk. Asiakirjallisuutta taas vastaavasti enemmän. Kaunokirjallisuudesta ostan puolet, puolet lainaan. Asiakirjallisuuden lainaan kirjastoista ja iso osa tulee ”sponsoroituna” suoraan postissa eduskuntaan.
Pertti ”Veltto” Virtanen (ps)
Pikku pojasta – ja myöhemmin reissuillani – olen kierrellyt Divareita/Osto- ja myyntiliikkeitä/Kirppareita. Joskus sorrun ostamaan jopa uutena jotain, varsinkin Akateemisen englanninkielinen osasto tiedekirjoineen on ollut rakas 70-luvulta.
Stefan Wallin (rkp)
Kirjakauppiaan poikana olen varttunut kirjojen ympäröimänä. Kotona on satoja isältä perittyjä kirjoja, joista olen lukenut vain murto-osan. Hankin itse 20-30 uutta kirjaa joka vuosi, lähinnä kirjakaupasta ja varsinkin alennusmyynnistä. Yöpöydälläni on siis lukemattomia, lukemattomia kirjoja. Luen tällä hetkellä enemmän työhön liittyviä muistioita ja raportteja, eikä aikaa tahdo jäädä kirjoille riittävästi. Se ottaa kieltämättä pannuun.
25. kesäkuuta 2007 kello 13.54
Olipa mielenkiintoista, Kirsi! Selvästikin edustajinamme on ihmisiä, jotka ihan todella arvostavat ja tuntevat kirjallisuutta, jopa kaunokirjallisuuttakin. Tunnustan, että olen mennyt lankaan, uskonut kritiikittömästi yleisen hokeman. Oma kokemukseni on parinkymmenen vuoden takaa, kun yritimme saada keskisuureen kuntaan ajanmukaista kirjastoa. Siellä kunnallisten päättäjien mielipide oli: kyllä niitä romaaneja voi lainata vaikka kioskin luukulta. Siinä kuvastui niin suuri välinpitämättömyys kulttuurista ja varsinkin nuoren polven sivistyksellisistä mahdollisuuksista.
Olisikohan minun nyt syytä olla helpottunut asiain tilasta…
25. kesäkuuta 2007 kello 20.34
Olipa mielenkiintoista, kiitos Kirsi vaivannäöstä. Ja kiitos tietysti kaikille vastanneille!
On se muuten jännä huomata, että eräs vastaajista menetti pisteitä silmissäni, kun suhtautuu aika välinpitämättömästi lukemiseen : ) Niin se vaan kirjallisuus yhdistää ja erottaa : D
Jotenkin sitä lukee näitäkin vastauksia sillä silmällä, että ne kertovat jotain vastaajasta. Mahtaisiko tällaisella olla jopa vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen? Pahaa pelkään, että kohdallani voisi näinkin olla.
Kaiken kaikkiaan, lohdullista ja positiivista luettavaa!
25. kesäkuuta 2007 kello 20.49
Suomalaiset ovat lukevaa kansaa ja samaa sorttia kai ovat sen viralliset edustajatkin, olettaisi, että lukevat keskivertoa enemmänkin, – tai ehkä eivät kuntatasolla. Nuoruudessani olin Saksassa piikomassa ja hämmästyksekseni havaitsin, että mitä etelämmäksi meni sitä pienemmiksi kävivät sanomalehdet ja sitä vähemmän niitä pieniäkin luettiin. Agneta Merkel on varmaankin lukeva tyyppi, isähän oli kirkkoherra tai jotain, mutta miten lienee jonkin Bushin laita? Ja kuinka tärkeää lukeminen on ihmiselle? Suurille päättäjille? Heillä on tietenkin esilukijoita ja neuvonantajia työasioissa, mutta lisäisikö kirjallisuus jotain oleellista heidän persoonaansa?
Joskus lasten ollessa koululaisia harmittelin, että nuorin ei ollut samanlainen kirjatoukka kuin muut, johon eräs vanhempi veli vastasi mieleenjäävästi: ”Äiti, suurin osa ihmiskunnasta ei lue mitään, ja silti ne voivat elää ihan onnellisina.” Ehkä muita onnellisempinakin? Tieto lisää tuskaa, eikös sitä niin sanota?
25. kesäkuuta 2007 kello 21.36
Mutta Eija, kyllä varsinkin sellaisen ihmisen, joka päättää isoista, koko maata koskevista asioista, pitää minun mielestäni olla sillä tavoin ymmärtäväinen, että hän käsittää ihmisen ja ihmiselämän kokonaisuutena – siten että päättäjillä on sekä pää että sydän. Ja tuota inhimillistä ymmärryksen puolta mielestäni kasvattaa kaunokirjallisuus, sen lisäksi tietysti että se antaa taiteellista nautintoa ja elämyksiä ja niin edelleen. Tietysti jokainen ihminen päättää ja valitsee itse, mitä harrastaa, tai harrastaako mitään, ja sellainenkin ihminen on varmaan ihan hyvä ihminen. En minäkään vaadi että joka ikisen PITÄÄ lukea! Mutta jos havittelee valtakuntia johtamaan, kyllä silloin ihmisen pitää sekä tietää paljon että osata tuntea ja kuvitella toisten ihmisten tarpeet.
25. kesäkuuta 2007 kello 21.36
Jotain hieman epäilyttävää kyllä on ihmisissä (ja päättäjissä) jotka eivät lue
Toisaalta se lohduttaa, kun tajuaa, että usein niille ihmisille jokin toinen taidemuoto, esim. musiikki on yhtä rakas kuin kirjallisuus itselleni. Ihmiseen, jota mikään taide ei (muka) kosketa tulee kyllä suhtauduttua melko epäluuloisesti. Ja säälien.
Usein tuntuu siltä, että politiikka on maailma, jossa tärkeintä on pitää omista mielipiteistään kiinni. Jostain syystä sellaista ihmistä arvostetaan, joka on mielipiteissään varma ja vankkumaton eikä ole muuttanut mieltään vuosikymmentenkään saatossa. Toisaalta varsinkin hyvä kirjallisuus herättää ihmisen pohtimaan ja miettimään ja ehkä arvioimaan uudestaan omia näkemyksiään, joten sopiiko sellainen harrastus sitten poliitikoille? Lukiessa kun on aina se vaara, että hyvän kirjan jälkeen onkin eri ihminen kuin sitä ennen…
26. kesäkuuta 2007 kello 8.39
Minä ainakin tunnen ihmisiä, joille yhdenkin kirjan lukeminen voi olla aikamoinen urakka. Uskon, että tähän saattaa vaikuttaa paljon myös lukihäiriöt ja arvatenkin myös koulutustaso. Kaunokirjallisuutta tärkeämpänä pidän kyllä laadukkaita päivälehtiä, jotka sivistävät varmasti lukijaansa.
Päättäjiltä minäkin kuitenkin odotan harrastuneisuutta kirjallisuudessa, sekä tieto- , että kaunokirjallisuudessa. Kyllä kansanedustajan pitäisi tuntea Minna Canthin merkitys sekä Salaman Juhannustanssien herättämä kohu. Mukava tietää, että edustajamme ovat selkeästi innokkaita lukijoita!
26. kesäkuuta 2007 kello 12.51
Hyvät lukija-päättjät ja muut päättäjät!
Pisteitä saavat minulta kaikki ne vastaajat, jotka käyttävät kirjastoa, yleistä tai tieteellistä, Kirjastoihmisnä, entisenä, tiedän, että todelliset lukemisen ja kirjallisuuden harrastajat ovat aina myös kirjastonkäyttäjiä.
Kukaan ei ehdi, osaa, saa kotiinsa mahtumaan kaikkea sitä mitä pienempikin kunnan- tai kaupungingkirjasto tarjoaa. Kirjastot ovat
sitäpaitsi VALINNEET, LUETTELOINEET ja JÄRJESTÄNEET kirjat.
KIrjastonhoitajalta voi tarvittaessa kysyä:mitä missä milloin…
Kirjastojen parhaat ja ” ammatitaitoisimmat” lukijat sitä paitsi ovat
myös innakkaimpia kirjanostajia. Oman entisen, julkisen kirjastoni aktiivisin ja valistunein lukija ei
koskaan ostanut laajalle suvulleen yhtäkään joululahja-, syntymäpäivä-
tai nimipäiväkirjaa perhetymättä, usein lukematta ,etukäteen lahjakirjaa kirjastosta.
Häntä kunnioitan. Ihmiset, jotka sanovat, etteivät” ehdi lukea juuri
lainkaan”, eivät ole oikeita lukijoita. Eivät myöskään ne, jotka luulevat,
että kirjastot kilpailevat kirjakauppojen kanssa. Päinvastoin,
lastenosastot ”kasvattavat” lukijoita.
Ylen Lukuonni-ohjelmassa haastateltiin ruotsinmaalaista opettajaa. Hän kertoi, että ruotsalaisesessa peruskoulussa, yksi ensimmäisen luokan luokkatila, oli vuorattu täpötäyteen kirjoja. Se ensimmäinen luokka, jonka koulutilana oli tämä ”kirjastomainen” luokkatila oppi lukemaan paljon nopeammin ja paremmin kuin muut ensimmäisten luokkien oppilaat samassa koulussa. Lukemaan opettelevalle on tärkeätä nähdä paitsi kirjoja, myös muita lukijoita.
Äitini kertoi lapsuudestaan Lohjan Virkkalassa tapauksen äidistä, joka
epätoivon vimmalla yritti opettaa pientä poikaansa lukemaan. Pojan olisi pitänyt oppia koululäksynä virrenvärssyjä ulkoa. Äiti syötti pojalleen virsikirjan lehtiä sillä seurauksella, ettei poika koskaan oppinut lukemaan.
Vapaaehtoisuus, jota toteutetaan esimerkiksi Suomen kirjastolaitoksessa: asiakas, lapsi tai aikuinen, saa itse valita. Kirjat ja muu aineisto on harkiten hankittu ja jo valittu heikoin kirjallisuus pois. Aineistoa on tarjolla, kirjastolla pitäisi olla tarpeeksi pitkät aukioloajat. Riittävä ja hyvin koulutettu henkilökunta on tärkeimpiä resursseja kirjastoissa. Välttämätön.
Jo kouluun ja koulun lukemisenopetukseen liittyy ainakin hieman pakkoa, joka herättää oppilaissa torjuntaa toisin kuin kirjasto, joka kuuluu vapaaaikaan ja on vapaaehtoista. Suomi ja suomalaiset saavat oikeastaan kiittää kirjastolaitosta, joka maassamme hyvinhoidettu ja edullinen, innostaa lukemiseen, tietoon ja elämyksiin, – saamme kiittää tätä vapaasti käytössä olevaa nerokasta resurssia, siitä, että Suomesta, pienestä maasta, on tullut niinkin hyvä kasvupaikka, kirjailijoille, keksijöille ja innovaattoreille.
Nyt, päättäjät, milloin viimeksi ehdotitte oman kuntanne kirjastoonne lisää määrärahoja tai edes kannatitte, ette pyyhkineet perusteltua kirjasto- virkaa säästösyistä pois tai ehdottaneet lisää kirjastomaksuja asiakkaille? Ruotsissa tutkittiin vuosikymmeniä sitten väestöä He, joilla oli kirjastokortti, olivat terveempiä ja elivät hyväkuntoisina pitempään kuin sellaiset, joilla ei ollut kirjastokorttia ja jotka eivät saaneet
riittävästi hyvää lukemista tai harrastaneet sitä.
Kirjastokortti oiva eväs viihtymiseen, elämyksiin ja tietoon!
Mars kirjastoon, päättäjät! Vapaaehtoisesti tietysti.
toivottaa eläkkeellä oleva kirjastotäti Kaakkois-Suomesta
26. kesäkuuta 2007 kello 13.53
No Violeta, minähän vain provosoin! Tällä palstalla me kaikki varmaan arvostamme poliitikkoja ja muitakin ihmisiä, jotka lukevat myös kaunokirjallisuutta, vaikka aikaa olisi miten vähän, edes lomalla, mutta totuus on, että on paljon ihmisiä, jotka jostain syystä eivät koskaan lue romaaneja tai runoja eikä heidän siitä syystä tarvitse olla muita ”huonompia”. Heillä voi olla muita, vaikka kuinka jaloja harrastuksia. Ehkä kotiympäristö ei ole lukemiseen innostanut tai sitten lukeminen on lapsena eri syistä ollut vaikeaa eikä vaivaa ole yritetty/osattu lieventää. Jotkut ovat yksinkertaisesti niin sosiaalisia, että heidän on pakko puhua pölpöttää kaiken aikaa! Tunnen sellaisia, ihan älykkäitä ihmisiä! Säälin kyllä sitä, että he jäävät ilman monenlaisia lukunautintoja, ja kyllä kai kirjallisuuden lukeminen kehittääkin ihmisen ajattelua ja ymmärrystä. Lukunopeuskin lisääntyy, jolloin asiatekstien omaksuminenkin nopeutuu. Lehtien lukeminen nyt ainakin on ihan välttämätöntä poliitikoille. Ja toivoisinpa Bushinkin lukevan vaikka faktakirjan jäätiköiden sulamisesta!
Kuntien päättäjien pitäisi kyllä ymmärtää, että vaikka he itse eivät ehkä olekaan mitään kirjojen suurkuluttajia, ilmainen ja ajan tasalla pidetty kirjastolaitos on ollut ja on koululaitoksen ohella maamme sivistystason kulmakiviä ja sen säilymisen ehdoton edellytys. Lisää määrärahoja kirjastoille!
26. kesäkuuta 2007 kello 14.41
Hienoa Kirsi – tämä oli kiva idea ja oli mielenkiintoista lukea vastauksia, jo ihan tyylillisestikin vastaus kertoo paljon.
Niin, kirjastolaitos kunniaan ja jotenkin pitäisi myös lukutaidon merkitystä pystyä opettamaan koulussa. Perheessämme on teini-ikäisiä (mieheni ex-liitosta), joille olen yrittänyt omalla esimerkilläni viestiä, että lukeminen on hauskaakin. Teemme säännöllisiä retkiä kirjakauppaan, mutta lapset/ nuoret eivät ole halukkaita edes tutustumaan kirjavalikoimiin. Kiinnostuksen kohteet ovat urheilussa (sekä itse harrastettuna ja kaiken tarjonnan seuraamisessa televisiosta), mesettämisessä ja nettipeleissä. Lukemiseen pakottaminen ei tietenkään ole ratkaisu, ja myönnän, olen luovuttanut.
Toivon, että tulevaisuudenkin päättäjämme lukevat (muutakin kuin raporttia toisensa perään).
Onko kouluissa muuten nykyään omia kirjastojaan? Määrärahalistalle voisi laittaa myös koulukirjastot.
26. kesäkuuta 2007 kello 17.06
Ihan samaa mieltä, Liisa Mustonen ja Eija G. (Anteeksi, minä nähtävästi provosoidun helposti!)
26. kesäkuuta 2007 kello 18.47
Eijan aikaisemman kommentin voisi tulkita niin, että päivälehtien lukeminen on vain hyväksi: mitä enemmän, sitä parempi. Noin voisi hyvinkin ajatella, harjaantuuhan lehtienkin seurannalla lukutaito. Sanomalehtien ja kaunokirjallisuuden välinen suhde näyttää kiinnostavan kirjailijoita, ainakin joitakin.
Viimeksi olen lukenut ‘ Hiekkakirjasta’ Borgesin mielipiteen: ” lehtimieheksi, rutiinityöhön, joka nyt tuntuu minusta turhanpäiväiseltä. Lehtimies kirjoittaa unohdusta varten ja hänen toiveensa on kirjoittaa muistia ja aikaa varten” ja vielä: ” vallitsee sell. taikausko, että illan ja aamun välillä tapahtuu asioita, joista on häpeäksi olla tietämättä … kaikki tuo luettiin unohdettavaksi, sillä vain muutaman tunnin kuluttua uudet latteudet asettuisivat niiden tilalle”
Muistelen, että Borges toimi itsekin lehtimiehenä ja siihenhän sitaatti tuntuu viittaavankin.
27. kesäkuuta 2007 kello 8.13
Kun luin Sauli Niinistön vastauksen, en enää ihmettele, että mies pohti kirjaston muuttamista maksulliseksi.
27. kesäkuuta 2007 kello 9.35
Reeta Karoliina, tuo on hyvä huomio. Sitä on joskus liian yksisilmäinen ja tekee ihmisistä johtopäätöksiä vain yhdestä näkökulmasta. Sinänsä minusta nämä olivat mielenkiintoisia vastauksia ja niistä kyllä näki ainakin kirjojen suhteen isoja erojakin, ja kirjoistahan tässä nyt tässä tapauksessa oli kysymys. Ja kai se niin on, että kun on itse kiinnostunut jostai aiheesta, kyselee mielellään onko muutkin ja jos eivät sitä sitten vähän ihmettelee…
Tommy Tabermanin ajatus siitä, että lukeminen on yhtä välttämätöntä kuin hengittäminen oli hieno.
Lehtien lukeminen on tietysti sivistävää, mutta en kyllä menisi arvottamaan niiden lukemista kaunokirjallisuuden lukemista korkeammalle. Samoin olen sitä mieltä, että kirjasto on arvokas, hieno ja välttämätön, mutta pidän tärkeänä, että ihmiset, joilla on varaa, myös ostavat kirjoja. Itse ajattelen sen siten, että ostamalla kirjan voi olla pienen pieni mesenaatti ja edesauttaa sitä, että kirjailija voi elää kirjoittamisellaan.
27. kesäkuuta 2007 kello 10.15
mari, Sauli Niinistön käyttäytyminen kirjasto-asiassa ajattelutti minua tämän kyselyn yhteydessä, mutta en ottanut siihen kantaa, koska olen ottanut toisessa yhteydessä. Kuitenkin juuri tämä asia minun silmissäni kaivaa pohjaa poliitikkojen uskottavuuden alta, sanotaan näin juhlallisesti. Hän ehdotti kirjastoja maksullisiksi, ja kun pressanvaalien alla kyselin tästä asiasta, hän, tai hänen vaalitoimistonsa, ensin kielsi hänen mitään tällaista puhuneen.
Tavallinen ihminen olisi sanonut: olin väärässä, mutta nyt ajattelen toisin, okei?
Muuten nämä vastaukset osoittavat minusta ilahduttavaa kulttuurimyönteisyyttä.
27. kesäkuuta 2007 kello 10.23
En minä ainakaan voisi kuvitella elämää ilman päivälehtiä! Ja viikkolehdistä saa kaikenlaista viihdettä ja opastusta, jopa kirjavinkkejä. Kirjallisuuslehdet ovat sitten ihan oma osastonsa, ja niitäkin voi lainata kirjastosta, ainakin meillä täällä tulevassa Raaseporissa. Uutisia saa tietenkin televisiostakin, mutta minusta on hauska lukea taustoja ja analyysejä eri lehdistä, sillä tavalla omankin mielipiteen voi muodostaa paremmin. Monet, varsinkin nuoret tyytyvät nettiuutisiin, ja saahan sieltäkin pääkohdat. Itsekin vilkaisen usein muunkielisiä päivälehtiä netistä, niistä saa aina jotain irti vähäiselläkin kielitaidolla ja on vähän kuin olisi käynyt pikku matkalla. Ennen matkaa maan lehti jo vie tunnelmaan. Ja kielitaito karttuu huomaamatta.
Se on totta, että nuoret, varsinkin pojat tahtovat juuttua sinne nettiin ja peleihin eivätkä kirjat jaksa kiinnostaa. Mimi, kannattaa varmasti kuitenkin edelleen tehdä retkiä sinne kirjakauppaan, reitti voi jäädä muhimaan päähän ja putkahtaa esiin joskus myöhemmin. Minunkin nuorimmaiseni kyllä käy nykyisin aina Helsingissä käydessään ainakin Akateemisessa ja aina sieltä jotain mukaan tarttuu, vaikka hän edelleen on enempi lehtilinjalla. Jonkun pitäisi tehdä luetteloita nuoria todella kiinnostavista kirjoista, joita vanhemmat sitten voisivat asettaa ”syöteiksi”. Sillä tavalla joku voisi jopa jäädä koukkuun. Kyllä koulukin yrittää parhaansa, mutta sehän koetaan usein pakkopullana. Opettajan pitää olla todellinen persoonallisuus, että hän saa nuoret innostumaan, mutta onhan heitäkin.
Ja kyllä netistä oppii lukemaankin, ainakin englanniksi. Nämä laiskat pojat kirjoittavat nykyisin parhaita englannin YO-aineita noin vain sivutuotteena!
Lehtimies tietysti kirjoittaa hetken asioista, mutta niillä voi sinänsä olla kauaskantoinen merkitys, ajatellaan nyt vaikkapa maapallon tilaa tai korruptiopaljastuksia. Journalistissa on aina vähän maailmanparantajaa ja mielipiteenmuokkaus kuuluu asiaan. Se, joka sitten yltää maailmankuuluksi kirjailijaksi voi tietenkin luoda kuolemattomia ajatuksia, mutta siihenhän ei moni yllä. Molempi parempi, meille lukijoille.
27. kesäkuuta 2007 kello 10.47
Vielä lisäys tuohon kirjastoasiaan:
Kirjastot ovat tärkeitä varsinkin lapsille ja nuorille sekä myös meille vanhemmille, joiden hyllyt pullistelevat entuudestaankin, myös edellisten sukupolvien kirjoista. Olemme jo pääasiallisesti ”tehneet osuutemme” sillä saralla. Monilla vanhemmilla ihmisillä on pieni eläke, osalla vain kansaneläke, ja jo päivälehtien tilaaminen voi olla heille liian kallista. Me, joilla on normaali työeläke, voimme tietysti ostaa kirjoja ja varmasti sen teemmekin, ainakin minä ostan niitä lapsille ja lapsenlapsille, joskus tietysti myös itselleni, mutta lähinnä täydentääkseni klassikkoja. Meillä olisi tietysti varaa maksaakin kirjalainoista, mutta varmasti lainausten määrä vähenisi valtakunnassa huomattavasti, jos lainat olisivat maksullisia. Silloin kirjastot alkaisivat rappeutua, ja kenen etu se olisi?
Poliitikoilla ei varmasti ole aikaa juosta kirjastoissa, joten ymmärrän hyvin, että he ostavat kirjansa. Kuinka hyvin varustettu Eduskunnan kirjasto lienee?
27. kesäkuuta 2007 kello 10.57
Oikeastaan päivälehtiä ja kaunokirjallisuutta ei voisi verrata keskenään. Omalla argumentilla hain lähinnä sitä, että mielestäni ihminen, joka ei lue kaunokirjallisuutta ei ole mitenkään kummallinen. Mielestäni on kummallisempaa, jos ihminen ei halua tietää elinympäristöstään ylipäänsä mitään muuta kuin sen, mikä on havaittavissa oman navan ympärillä. Sen takia päivälehdet ovat mielestäni tärkeämmässä osassa.
Tuli muuten mieleen tässä kirjaston kirjan ja ostetttujen kirjojen keskustelussa, että milloinkahan Suomessa alkaa pohdinta myös kirjallisuuden puolella suomalaisen työn tukemisesta? Tarkoitan tällä siis sitä, että on kannustetaan ostamaan suomalaisten kirjailijoiden sekä suomalaisten suomentamia kirjoja, joiden ostamisella tuetaan suomalaista työtä? Tuleeko tällaista hetkeä koskaan? Musiikin puolella itse ainakin tuen suomalaisten muusikoiden työtä ja ostan useimmiten vain suomalaisia levyjä. Ulkomaalaisia biisejä varastin vielä viime vuonna netistä, mutta nyt taitaa moraalikynnykseni olla noussut myös sen suhteen.
Kirjastoista olen kyllä samaa mieltä, ne on ehdoton voimavara suomalaiselle sivistykselle. Viimeksi eilen keskustelin saksalaisen opiskelijan kanssa kirjastojen merkityksestä, kun tulin heti ensimmäisenä ehdottaneeksi hänelle tämän pienen paikkakunnan kirjastoa vapaa-ajan vietolle
27. kesäkuuta 2007 kello 11.11
Se on varmasti totta, että tietynlainen kiinnostus siihen mitä muualla tapahtuu kuin omassa pihapiirissä on eräänlainen merkki siitä onko ylipäänsä esim. päättäjänä kiinnostunut vaikuttamaan asioihin. Ja hyvässä päivälehdessä on enemmän kuin lööpit, eli paljon sisältöä. Myös kirjallisuudesta.
Silti minusta tuntuu, että jos valita pitäisi, en edelleenkään pysty laittamaan lehtiä tärkeämpään asemaan. Kirjoista voi saada siihenkin mitä maailmalla tapahtuu aivan erilaisen, inhimillisen näkökulman. Sillä tarinatkin syntyvät jostain todellisuudesta. Ja romaanin kautta voi samaistua ehkä paremmin kuin raflaavaan otsikkoon, joka itse asiassa on helppo sivuuttaa kun niihin turtuu. Onneksi ei tarvitse valita, kuten Satu sanoit, ei näitä voi verrata keskenään.
Sinänsä minun on pakko myöntää, että pidän ihmisiä, jotka eivät lue lainkaan kirjoja, vähän kummallisina, mutta tämähän voi olla näkökulmaharha ja kummallinen olenkin minä itse : )
27. kesäkuuta 2007 kello 11.38
Kiitos Kirsi, kun suoritit gallupin. On ymmärrettävää. etteivät politiikot ehdi lukea kaunokirjallisuutta niin paljon kuin haluaisivat. Mutta vastauksista kyllä kuulta läpi, että halua on. Itse olen ollut ”himolukija” pienestä tytöstä lähtien, kunnes sain pieniä Tia-kohtauksia, jotka jollakin tapaa veivät lukukykyni. Jouduin käyttämään aluksi äänikasetteja, sitten helppoa luettavaa, dekkareita ym. Nyt lukutaitoni on kohentunut ja olen seuraillut tätä lukupiiriä ja lukenut joitakin kuukauden kirjoja. Lukupiiri kannustaa kannanotoillaan lukemaan enemmän ja enemmän. Kiitos kaikille keskustelijoille.
27. kesäkuuta 2007 kello 11.59
Olen itse perustellut itselleni kirjojen (ja levyjen) ostamista juuri tuolla ajatuksella jonka Kirsi lausui julki: että olen pieni mesenaatti – kukapa kirjallisuutta tukisi muu kuin minunkaltaiseni kirjallisuutta rakastava?
Satun ajatukseen suomalaisen kirjallisuuden tai laajemmin kulttuurityön tukemisesta: kun olin vielä työelämässä musiikkikirjastossa (puhun kai kirjastosta liikaa,mutta kuka härjillä kyntää…) oli ammattikunnan hyväksytty periaate, että musiikin hankinnassa etusijalla on suomalainen musiikki, soveltaen tietysti, esim. klassisessa musiikissa on mahdollisimman paljon kerättävä suomalaista, samoin kansanmusiikissa ja muussakin, mutta kansainvälinen rock on tietysti asia erikseen. Minusta on suomalaisen kirjaston velvollisuus tukea suomalaista kulttuurityötä. Mutta luulenpa että yksittäisen kulttuurin kuluttajan mieleen harvemmin tulee tämä kansallinen näkökohta. Elleivät sitten suomalainen musiikki ja suomalainen kirjallisuus kasva niin ylivoimaisiksi, että jokaiselle asianharrastajalle suomalaisuus on must!
27. kesäkuuta 2007 kello 17.36
”Poliittisesta tasapainosta: kysyin meilitse siten, että kaikista eduskuntaryhmistä oli vastaja, kok, kesk, sdp ja vihreät oli yhtä monta vastaajaa, pienemmissä eduskuntaryhmissä 1-2.”
Itse mielenkiintoisen jutun kannalta tällä ei ole merkitystä, mutta pisti kuitenkin silmään. Mistä lähtien vihreillä on ollut isompi eduskuntaryhmä kuin Vasemmistoliitolla?
27. kesäkuuta 2007 kello 17.47
Paavo, olet aivan oikeassa, olen pahoillani. Virhe on minun, ei tarkoituksellinen.
27. kesäkuuta 2007 kello 18.03
ne jotka ei olleet tyytyväisiä Sauli Niinistön vastaukseen niin nyt heti lainaamaan jostain (ja lukemaan) hänen kirjoittamansa: Viiden vuoden yksinäisyys. Minusta Saulin vastaus oli vain ”miehekkään” lyhyt, ei mitenkään vähättelevä.
Mukava galluppi. Pitää yhtä sen oman käsitykseni kanssa että hyvät ja menestyneet poliitikot ovat yllättävän kirjallisia ihmisiä. Ja tämä ajatus oli mielessä siis ennenkuin muistin että Kirsi P on itsekin…
27. kesäkuuta 2007 kello 18.27
Lehtiä lukiessani minulla on aina tunne, että ”lukaisen”. Osin se varmaan johtuu siitä että aamun sanomalehteen ei ennätä kovin syventyä, ja työpäivän jälkeen siihen ei enää välttämättä tule tarttuneeksi. Onneksi on sunnuntain kulttuuriosasto. Sama lukaisun tuntu minulla on helposti aikakauslehtienkin kanssa, ja tunnustan auliisti, että tällä silmäilymenetelmällä seulasta karkaa helmiä. Mutta kirjan otan aina sillä mielellä, että luen. Silloinkin kun on vain lyhyt hetki lukemiseen käyttää.
Aiemmin Eija G totesi, että on paljon ihmisiä, jotka eivät lue romaaneja tai runoja. Aloin miettiä omaa lukemistani tästä romaani/runo -asetelmasta. Luen runoja tosi vähän, ja kuitenkin kun proosassa tulee vastaan koskettava kohta, huomaan ajattelevani, että tämähän on kuin runo. Miksihän minusta ei ole tullut aktiiivista runojen lukijaa? Musiikkiakin kuuntelen mieluiten ilman sanoitusta.Tietääkö kukaan, onko tutkitusti olemassa proosanlukijoita ja runonlukijoita ja sekä-että-lukijoita ja millaisia nämä lukijatyypit olisivat?
Liisa Mustoselle kiitos kirjastojen puolustuspuheesta. Totta puhuit!
27. kesäkuuta 2007 kello 21.16
Lapsilleni ostamme kirjoja aika paljon. Suomessa on hienoa lastenkirjallisuutta! Itselle tulee ostettua lähinnä tietokirjoja. Kuitenkin ilman kirjastoa tulisi konkurssi! Mahtava paikka!
Kirjastojen yksi hyvä puoli on se, että se rohkaisee tutustumaan erilaisiin kirjoihin ja tarjoaa ”kuluttajansuojaa” lukijalle. Toisinaan tulee aloitettua kirja, joka jää kesken. Kirjaa ei tarvitse mielestäni lukea läpi siksi, että se on kirja. Kirjan on ansaittava lukijansa ja sen, että lukija lukee sen kokonaan. Jos on laittanut yli 20 euroa kirjaan, joka osoittautuu huonoksi, niin kyllä se harmittaa. Huonoa kirjaa ei voi palauttaa kauppaan, mutta kirjastoon voi.
27. kesäkuuta 2007 kello 21.43
Luulen, että Borges-sitaatti tarkoittaa nimenomaan sanomalehtiä. Lainauksen jälkiosan ‘illan ja aamun välillä’ sekä ‘ vain muutaman tunnin kuluttua uudet latteudet’ tuntuisivat viittaavan niihin.
Minusta sanomalehden aseman on viime vuosina muuttunut. On tämä netti sekä radio- ja tv-tarjonta. Toisekseen jostain HS-lehdestä tulee luetuksi niin vähän, hyötysuhde on huono, suuri osa turhaa. Eikä siinä kirjallisuudesta ole paljonkaan tarjontaa, vaikka saattaisikin olla vastaavasti painavampaa asiaa.
Sellainen käytännön tuntuma minulla myös on, että sanomalehti ja kirjat loppujen lopuksi kilpailevat samasta lukijan ajasta. Jos kohta sitä näin eläkeläisenä tuntuukin avaruudesta valuvan lähes äärettömästi.
27. kesäkuuta 2007 kello 23.44
Kopsu, tuohan on tietysti totta. Vaikka kaunokirjallisuutta ja päivälehtiä ei voikaan lajeina verrata, kaikki tekeminen kilpailee samasta ajasta.
28. kesäkuuta 2007 kello 10.37
Paavon oikeaan osuneen huomion jälkeen korjasin virheeni edes siltä osin, että alkuperäisessä postauksessa on ryhmien koko oikein. Sorry vielä kerran.