Jos sinulta pyydettäisiin suositteluja kesälukemiseksi niin mitä esittäisit? Juuri tänä kesänä, minkä kirjan/mitkä kirjat toivoisit, että muutkin lukisivat. Ystävät, serkut, tutut, äiti, työkaveri, hammaslääkärisi… Mitä Lukupiiri suosittelee?
- HS.fi
- | Digilehti
- | Kuukausiliite
- | Nyt
- | Offerium
- | Radio Helsinki
- | Koulutus
- | Älypää
- | Oikotie
-
- kysymysmerkki - Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt
- Anu - Viimeinen postaus
- Mika - Viimeinen postaus
- Veikko - Fjodor Dostojevski: Idiootti
- Reino - Viimeinen postaus
- Violeta - Viimeinen postaus
- toni - Viimeinen postaus
- Jane - Viimeinen postaus
- meku - Viimeinen postaus
- Emmi - Viimeinen postaus
Sivut
-
Aiheet
- Aiheeton (108)
- Elokuun kirja (10)
- Helmikuun kirja (11)
- Huhtikuun kirja (7)
- Joulukuun kirja (9)
- Kesäkuun kirja (10)
- Kirja-arviot (141)
- Lokakuun kirja (11)
- Maaliskuun kirja (9)
- Marraskuun kirja (7)
- Näin lukupiiri toimii (1)
- Syyskuun kirja (14)
- Tammikuun kirja (11)
- Toukokuun kirja (5)
- Tove Jansson (17)
- Yleinen (762)
Linkit
-
Arkisto
Viimeksi kommentoitu
Kommentteja on tällä hetkellä tarkistettavana 34 kappaletta.
31. toukokuuta 2007 kello 11.32
Celestinen Vaiten Tahitin tyttäret oli mukavaa luettavaa mutta ”jatko-osa” (voi lukea itsenäisenäkin kirjana) Tahitin kukka mielestäni vielä parempi! Hykerryttävän hauska, samaa sarjaa kuin Alexander McCallin Mma Ramotswet joita on pakko yrittää lukea pienissä osissa koska ei haluaisi kirjan loppuvan.
31. toukokuuta 2007 kello 12.01
Itse luen mieluiten dekkareita kesäisin, ne ovat mukavan vaivatonta ja jännittävää lukemista laiturinnokassa istuessa.
Lomallani juuri lukemistani voisin suositella
Jan Guilloin ”Varkaiden markkinoita” ja Marko Tapion vanhaa ”Enkeli lensi ohi” (mukavan kaurismäkeläistä tekstiä ja tunnelmaa). Mutta mitä mainiointa kesälukemista oli myös Lauren Weissbergin ”Paholainen pukeutuu Pradaan”. Hieman epäillen tartuin siihen, mutta se osoittautui erinomaiseksi kesälukemiseksi.
31. toukokuuta 2007 kello 12.17
Itse en juurkaan kerkeä lukemaan, eli rehellisyyden nimissä en malta istua paikallaan, mutta voisihan sitä lainailla ideoita esimerkiksi Amerikan serkuilta;
http://www.friendster.com/3634228
Sitten voisi kenties vilkaista lisäinformaatiota myspacesta avainsanalla, tai yhdyssanalla, ja aprikoida itsekseen lukijankin taustoja. Todella kiireisenä henkilönä etsisin ja lukisin ainoastaan kirjojen arvostelut, todennäköisesti Amazonista. Toisaalta joutaisin samalla kuuntelemaan nettiradiota ja saattaisin törmätä nimeen ‘Lawrence Ferlinghetti’ työn ohessa – samalla metodilla.
Kaikkea ei vain kerkeä tekemään, ja sen takia tyydyn seurailemaan toisten lukutottumuksia tässä siivellä. Mukava näitäkin on lukea.
31. toukokuuta 2007 kello 12.36
Sain juuri loppuun Linn Ullmanin romaanin Siunattu lapsi.Kirja kertoo kolmesta sisarpuolesta ja heidän originellista isästään.
Toinen yhtä koskettava opus on Veikko Huovisen Pojan kuolema.
Luen joka kesä Astrid Lindgrenin kirjat Melukylän lapset sekä Marikki.
31. toukokuuta 2007 kello 12.37
Kesän dekkarilukemiseksi suosittelen Alexander McCall Smith :in Mma Rawotse tutkii-sarjaa, ensimäinen on nimektään ‘Naisten etsivätoimisto no 1′ ja se kannatta lukea ensin. Kirjat tuovat paljon esiin afrikkalaissta elämänmenoa mikä on oikeastaan parasta antia. Rikokset joita tutkitaan ovat monenlaisia, uskottomista aviomiehistä alkaen. Mma Rawotsen naisellinen viisaus on usein ratkaisun avain.
31. toukokuuta 2007 kello 12.39
Tove Janssonin Kesäkirja!!
Hilja Valtosen Kunnankirjuri!
31. toukokuuta 2007 kello 13.03
Tänä kesänä luen..
- Joka kesä mökin kirjahyllystä: Lukemisia lapsille, Lordin kuolema (Christie), Montaillou, ranskalainen kylä (Emanuel Le Roy Ladurie), Haukan lento (du Maurier), Humoristin perhe-elämää (Guareschi)
- Jos on aikaa: Uppiniskaisuuden kronikka (Kross), Wide Sargasso Sea / Siintää Sargassomeri (Jean Rhys),
- Jos ei jaksa keskittyä: Rei Shimura -dekkarit (Sujata Massey), Stieg Larssonin dekkarit
- Toimii aina: Ylpeys ja ennakkoluulo, Runotyttö etsii tähteään, Kuvanveistäjän tytär (Jansson)
… ja luonnollisesti uuden Harry Potterin!
31. toukokuuta 2007 kello 13.04
Suosittelen kesäkirjaksi ”Loma Portofinossa”. Palauttaa mieleen lapsuuden kesätunnelman ja perheen kanssa matkailun. Hulvatonta perhemeininkiä!
31. toukokuuta 2007 kello 13.08
Ei-fiktiiviseltä puolelta haluaisin suositella kaikille Richard Dawkinsin The God Delusionia. Se on kirja, joka koko maailman pitäisi lukea, erityisesti nyt uskontoterrorismin aikakaudella (joka toisaalta on jatkunut eri muodoissaan jo vuosituhansia…). Valitettavasti en osaa sanoa onko sitä vielä suomennettu.
31. toukokuuta 2007 kello 13.27
Tolstoin Anna Karenina
Tarttin Jumalat juhlivat öisin
Erlend Loen tuotantoa
31. toukokuuta 2007 kello 14.06
Frank McCourtin omaelämänkerrallinen Seitsemännen portaan enkeli kuvaa 1930-luvun irlantilaislapsen ja -perheen elämää, kurjuutta ja köyhyyttä, mutta niin vastustamattoman valoisasti ja lapsen ihmettelevällä asenteella, että kirja on kaikkea muuta kuin kurja ja ankea! Jatko-osa Amerikan ihmemaassa ei mielestäni ollut enää yhtä onnistunut. Muistelmatrilogian kolmatta osaa Liitupölyä en ole lukenut.
Tuuve Aron Harmia lämpöpatterista- ja Sinikka Tammisen outo tyhjiö -kirjat ovat pullollansa naurattavia ja nurinkurisia pieniä tarinoita.
Joel Haahtelan Elena on kaunis ja yllättävä.
Anna Gavaldan Kimpassa kuvaa aika elokuvamaisesti ja ah niin ranskalaisesti eriskummallisia ystävyksiä.
Parina viime kesänä olen lukenut uudelleen ja taas uudelleen lapsuudesta mieleen jääneen tyttökirjasarjan Seljan tytöistä, kirjoittaja Rauha S. Virtanen. Sarjaan on pari vuotta sitten ilmestynyt jatko-osa ja olen ymmärtänyt, että yksi on vielä tulossa. 1950- ja 1960-lukujen suomalaista – vaikkakaan ei välttämättä kovin tavanomaista – perhe-elämää!
31. toukokuuta 2007 kello 14.44
Joka kesä on pakko lukea uudelleen Maigret -kirjoja (Georges Simenon). Huono puoli on se, että vähän väliä kirjassa poiketaan oluelle ja voileivälle, joten lukiessa tulee nälkä.
31. toukokuuta 2007 kello 17.49
Juuri lukemani Opposite of fate Amy Tanilta. Täynnä muisteloita, anekdootteja, puheita, esseitä, ihania ja kiinnostavia, hauskoja ja pohdituttavia tekstejä kaikesta elämään liittyvästä. Ihan mahtava!
-minh-
31. toukokuuta 2007 kello 18.21
Täällä on mainittu jo monta hyvää. Dekkareita hyppysellinen, sekaan lapsuuden suosikkikirjoja ja vaikka Potterit nyt kun viimeinen osakin vihdoin ilmestyy.
Mutta lisäksi suosittelen erityisesti:
-Kesäkirja, Tove Jansson
-Maailmanmatka, Pirkko Lindberg (erityisesti jos ei itse pääse matkalle ja nimenomaan kohta, jossa matkataan Etelämantereella, se on ihana lukea kesähelteellä)
-Ihanat naiset rannalla, Monka Fagerholm
-Beige -Eroottinen kesä Helsingissä, Kreetta Onkeli
-Tervetuloa, ikävä, Francois Sagan
-Valosta valoon, Vigdis Grimsdottir
31. toukokuuta 2007 kello 18.41
Minun kesälukemiseeni on jo monen vuoden ajan kuulunut Aino Kallaksen päiväkirjatuotanto. Siinä on monta seikkaa, jonka vuoksi palaan siihen aina vaan. Ensinnäkin se erinomaista kulttuurihistoriaa, toiseksi Kallaksen kesäisen Saarenmaan ja Hiidenmaan luonnon ja tunnelman kuvailu on uskomattoman kaunista ja kolmanneksi siinä on erinomaista kuvailua naisen tunnoista eri roolien välillä, mikä yhä edelleen on ajankohtaista. Rinnalle voin suositella Maarit Leskelä-Kärjen erittäin sujuvalukuista väitöskirjaa ”Kirjoittaen maailmassa”, joka on tutkielma kolmesta Krohnin sisaruksesta: Helmi Krohnista (Setälä), Aino Kallaksesta ja Aune Krohnista.
31. toukokuuta 2007 kello 20.05
Luin tänään aamulla parvekkeella auringon paisteessa Claes Anderssonin On kylmä, täällä palaa -runokokoelmaa. Myös Laura Honkasalon jo klassikoksi syntynyttä Sinun lapsesi eivät ole sinun ja Staffan Bruunin Bileet parrikadeilla.
1. kesäkuuta 2007 kello 0.30
Luen juuri A. H. Tammsaaren Totuuden ja oikeuden kolmatta osaa, Surmatulia. Kaksi osaa on vielä tulossa, mutta suosittelen sarjaa sille, joka haluaa lukea suurta aate- ja kehitysromaania, hienoa kerrontaa, Viron historiaa, omalaatuista tunteella ladattua ironiaa — romaania, jolla on merkitystä omana itsenään ja tavallaan paljon sen ylikin, koska siitä historiallisista syistä on tullut 1900-2000-luvun Viron kansalliseepos.
Ensimmäisestä ja viidennestä osasta on ainakin antikvariaateissa liikkeellä myös vanhaa suomennosta. Sen kammottava kieli tappaa mielenkiinnon jo alkulehdillä. Tarttukaa Juhani Salokanteleen uuteen suomennokseen.
Ensimmäinen osa on naapuririidan kuvauksessaan välillä farssimainen. välillä uskomattoman rankka ja traaginen kuvaus talonpojan työstä — työstä joka myrkyttää, katkeroittaa ja vähitellen tappaa tekijänsä.
Toinen osa on klassinen ja samalla hyvin epäsovinnainen kouluromaani 1800-luvun lopun Tartosta ja suurten aatteiden kuiohunnasta. Nyt ilmestyneessä kolmannessa osassa aatteet räjähtävät vuoden 1905 kapinaksi, verilöylyiksi, kartanoiden poltamiseksi ja karmeiksi rankaisuretkikunniksi. Samalla kuitenkin kirjailija seuraa koko ajan päähenkilönsä — omakuvansa — sisäistä kehitystä.
1. kesäkuuta 2007 kello 0.40
Kyllikki Villan ”Vanhan rouvan lokikirja” erityisesti niille, jotka kaipaavat kauas pois.
1. kesäkuuta 2007 kello 8.30
Annemarie Selinko: Desiree, joka kertoo Ruotsin ensimmäisen Bernadotte-kuningattaren (ja Napoleonin nuoruudenaikaisen tyttöystävän)elämäntarinan, on joka kerta yhtä hyvä. Ajoittuu siis Ranskan vallankumouksen ja sen jälkeiseen aikaan. Kirjaa lukee säännöllisesti koko minun sukuni.
Vanhastaa kunnon Riksin sarjasta suosittelen Gunnar Widegrenin Prinsessa Pettersonia (elokuva Helena Karoineen ei tehnyt sille oikeutta) sekä Berta Ruckin Kevättä ja rakkautta. Ah, ne ovat niin ihania, mutta todellakin kesälukemista.
1. kesäkuuta 2007 kello 13.01
Suosittelen lämpimästi;
Ulla-Lena Lundberg; Sade
Timo Tuomi; Jalan halki Ranskan (nautittava hitaasti ”kävelytahtiin”)
Göran Schildt; Toivematka
Fred Vargas; Painu tiehesi ja pysy poissa
Steven Saylor; kaikki Roma sub Rosa -sarjan kirjat
Kesän aloitan itse Agathan ”Neljän suuren” lukemisella ja odottelen kesäkuussa ilmestyvää R. Harrisin ”Imperiumia”
1. kesäkuuta 2007 kello 13.53
Luin viime kesänä Eero Alénin kirjoittaman Linkolan soutajan päiväkirjan, jota suosittelen, vaikkei Linkolan oppeja sulattaisikaan.
Kesälukemiseksi myös Ulla-Lena Lundbergin Ahvenanmaa-sarja.
Ja Sari Mikkosen novellit.
1. kesäkuuta 2007 kello 14.26
Voisitteko suositella kirjoja (aikuisille) jotka ovat oikeasti hauskoja, joita haluaisi lukea ääneen toiselle ja nauraa autossa ja sohvalla ja sängyssä ja biitsillä; verbaalivoimistelua ja pieruhuumoriakin!
Erland Loessa on vähän sitä, Roald Dahlin lastenkirjoissa ja Juha Ruusuvuoren Muukalainen Muumilaaksossa alkaa hyvin mutta verbaliikka lässähtää totaalisesti loppua kohden. Jotain tällaista mutta mikäli mahdollista vielä parempaa, pliis!
1. kesäkuuta 2007 kello 14.50
Yksi parhaista kesälukukokemuksistani on ehdottomasti Umberto Econ ”Ruusun Nimi”! Se oli täydellinen kesäkirja: mielenkiintoinen, historiallinen, jännittävä ja PITKÄ!!!! Eikä sitä voinut jättää kesken.
Muita mieleen tulevia on:
Tolkienin Taru Sormusten herrasta
Dan Brown: Da Vinci Code
Jännärit menee aina kaupaksi, tällä hetkellä kesäkirjakorissa odottaa Henning Mankellin Wallander-kirjat.
Itse ulkomailla asuvana tykkään lukea Suomen suvessa järven rannalla esim. F.E. Sillanpään romaaneja ”Elokuu”, ”Ihmiset suviyössä” ja ”Nuorena nukkunut”.
Viihdyttäviä ulkomaisia kirjailijoita ovat lisäksi Hanif Kureishi ja Zadie Smith: hyvää, hauskaa ja opettavaista luettavaa!
1. kesäkuuta 2007 kello 16.52
- Torgny Lindgrenin Dorén raamattu on hieno kirja, mutta sopisi kuukauden kirjaksikin, panee ajattelemaan – kirjojenkin kohtaloa.
- Tove Janssonin Kuvanveistäjän tyttären joku mainitsi, minäkin pidän siitä eniten hänen kirjoistaan, hienovaraista huumoria ja itseironiaa, Sommarboken on tietysti hyvä kesäkirja myös.
- Frank McCourtin Liitupölyä keventää sopivasti, vaikka kaikki arvostelijat eivät ole siitä oikein pitäneetkään.
- Kesällä voi mainiosti lukea myös jonkin suomalaisen klassikon, vaikkapa Joel Lehtosta tai vaikka Seitsemän veljestä, hauska kirja ja ihanaa kieltä.
- Sille, joka rakastaa Dostojevskia, suosittelen taas kerran lämpimästi Tsypkinin Kesällä Baden-Badenissa- kirjaa.
- Miksi kesällä pitäisi lukea vain dekkareita, silloinhan on enemmän aikaa syventyä työssäkäyvilläkin? Matti Röngän uuteen kirjaan voisi silti tutustua, onhan se nyt palkittukin, ja on kuulemma huumoria.
- Monet matkustelevat lähitienoilla idässäpäin, silloin ja muutenkin on mielenkiintoista lukea Takaisin Viipuriin (Mård – Londén) tai Pietari, metropoli nurkan takana (Londén – Mård – Parland), oikein hyvä, Tieto-Finlandiaehdokas 2004.
- Välimeren matkalaiselle sopivat kaikki Göran Schildtin laivakirjat.
- Lintubongarille käy Ulla-Lena Lundbergin Siperia, väittää kylläkin siivekkääksi omakuvaksi.
- Ja kesällä on mukava lukea kaikenlaisia kasvikirjoja. Nyt on juuri sopiva aika poimia nokkosia, tee- ja salaattiaineksia luonnosta, joten opaskirjat ovat paikallaan, ettei vain poimisi mitään myrkyllistä.
1. kesäkuuta 2007 kello 22.03
Täällä oli jo ehdotettu paria samaa sarjaa, mitä itsekin ajattelin säästellä kesäksi, ”dekkariosastoon” nämäkin menevät:
* Mma Rawotse kirjoja. Luin ensimmäisen piiiiiitkän jahkailun (ajattelin, etteivät ehkä ole kovin kiinnostavia) jälken. Ja olipa hauska kokemus.
Juuri sopivaa kesälukemista. Ostin neljä seuraavaa sarjan pokkaria lomaa odottamaan.
* Fred Vargas: Täällä joku jo suositteli ”Painu tiehesi, pysy poissa” joka onkin mainio. Kannattaa lukea myös aiemmat ”Pystyyn kuolleet” ja ”Ei takkaa, ei tupaa”
Näistä ei kumpaakaan ”sarjaa” ei voi lukea suoranaisiksi dekkareiksi, ihmisten ja ympäristön kuvaus tapahtumien ympärillä ovat paljon itse juonta tärkeämmät.
Muutama muu yksittäinen kirja odottaa myös lomaa, mm yksi Paul Auster, sitä odotan vesi kielellä!
2. kesäkuuta 2007 kello 8.08
Anun kysymykseen: Loehan on hauska ja häneltä on ilmestynyt jo aika monta kirjaa. Joko käikki on läpiluettu? Myös em McCourtin Seitsemännen portan enkeli on omalla tavallaan hauska, vaikka aiheet ei aina niin hauskoja olekaan.
Omasta mielestäni myös Joyce Caryn kirjat, muutamia suomennettukin, ovat paikoin mukavia lukea. Itse aikoinaan aloitin Jimson ja valaskala-kirjasta.
Vielä ihmettelen, miten Eija voi rinnastaa Dostojevskin ja patologi Tsypkinin jo kooltaan aika vaatimattoman kirjan, tasosta puhumattakaan. Patologit ovat tuntijoita enemmänkin hengettömän ruumiin suhteen, on minun mielipiteeni.
2. kesäkuuta 2007 kello 22.47
Enhän minä nyt mitenkään rinnasta Tsypkiniä ja Dostojevskiä, mutta Tsypkin rakasti venäläistä kirjallisuutta ja ihaili Dostojevskiä rajattomasti tuntien kaiken tämän elämästä, ja tämän kirjan kuvaama monitasoinen matka ja pelihimon riivaaman Dostojevskin pako velkojien ulottuvilta oli minusta kerrottu mestarillisesti. Olen lukenut suuren osan D:n tuotantoa mutta en elämäkertaa (muuta kuin teosten kautta, Troyat´n Dostojevski on ostettuna, liekö faktaa vai enempi romaani?), ja Kesä Baden-Badenissa valotti minusta suurenmoisesti tuota suuren kirjailijan suurta heikkoutta, raastavaa pelihimoa.
Koko kirja, lyhyt kyllä, mutta riittävän pitkä tämän asian kuvaamiseen, oli melkein yhtä lausetta, mutta luin sen henkeä haukkoen. Minusta Tsypkin pääsee hyvin lähelle kuvattavaansa, ihan D:n nahkoihin, ja kirja on minusta hyvin venäläinen Tsypkinin juutalaisuudesta huolimatta. Lopun kuolinkohtauskin on kuin jostain Tolstoin romaanista, huone täynnä ihmisiä, sukulaisia, tuttavia ja muita vierailijoita, mukanan myös sanomalehtimies, joka tuoreeltaan pääsee kertomaan tapauksesta!
Coetzeen Pietarin mestari on kyllä hieno sekin – Dostojevskillä on näitä kirjallisiakin ihailijoita – mutta se on erilainen, se on kuvitteellinen romaani mm. sukupolvien välisestä kuilusta, miten vasta pojan kuoleman jälkeen selviää, miksi isä ja poika eivät ymmärtäneet toisiaan, ja Dostojevski on siinä vain eräs henkilöhahmo, isäpuoli, joka luuli olleensa hyvä, rakastava isä.
Tsypkin on pieni palanen hyvää venäläistä kirjallisuutta, hyvä lisä. Patologi, kyllä, mutta olihan hän kaksinkertainen tohtori, ja olisi voinut olla todella suuri kirjallisuudenkin alalla, ellei olisi joutunut piileskelemään mielisairaalassa ja muualla Stalinin aloittamien juutalaisvainojen vuoksi ja olisi siis voinut tulla esiin kirjailijana eikä kirjoittaa vain pöytälaatikkoon. Minulle tämä kirja on joka tapauksessa ollut yksi viime vuosien suuria lukuelämyksiä. Mutta ehkä minä joudun liian helposti kirjojen aiheuttamaan ekstaasiin!
3. kesäkuuta 2007 kello 19.43
Kesä on ihanaa, lämmintä, muutenkin mukavaa aikaa. Jotteivät realiteetit pääse unohtumaan, suosittelisin kylmästi Bret Easton Ellisin vasta suomennettua romaania Vetovoiman lait tai sitten iki-ihqua Michel Foucaultin klassikkotutkielmaa Tarkkailla ja rangaista.
3. kesäkuuta 2007 kello 20.09
Voiko liian helposti ihastua kirjoihin? Ei voi, Eija! Mieluummin ihastuu moneen kuin muuttuu liian kyyniseksi ihastumaan.
3. kesäkuuta 2007 kello 21.38
Eija G, sen verran vedän ihmettelyäni takaisin, etten jaksanut Tsypkinin kirjaa läheskään kokonaan lukea. Tarkistin: kirjassa on 230 sivua, joten voihan olla, että minulta on kirjan arvokkain osa jäänyt lukematta.
Jos nimenomaan Dostojevskin pelihimosta haluaa tietää, eikö parhainta tietoa saa itsensä mestarin Pelurit- kirjasta? Ei ole vaikea arvata, kuka on kirjan minäkertojan mallina ollut. Usein olen myös nähnyt viitattavan kirjan omakohtaisuuteen. Ei se minusta ole D:n mielenkiintoisimpia, minulta on ainakin kerran jäänyt kesken. Coetzeen mainitun kirjan minäkin olen lukenut, vaikka se ei taas Coetzeen parhaita mielestäni ollut.
Kun sanot Coetzeen kirjaa kuvitteelliseksi (truismi), niin minulle syntyy vaikutelma -oikein tai väärin – että Tsypkinin kirja on jotain muuta . Eikö se kuit.samalla tavalla luokitella romaaniksi? Itse en kummankaan kohdalla tullut miettineeksi kuvitteellisuutta tai sen vastakohtaparia, vaan ainoastaan kirjojen mielenkiintoisuutta.Yks’lysti mihin luokkaan kuuluvat.
Mutta oli hyvä, että nyt tuli esiin perusteluja ihastuksellesi. Etkä liene ihastuksesi kanssa yksin, muistelen lukeneeni minäkin hyvänsuopia arvioita.Tällä palstalla ilm:sti harvat kirjaa tuntevat, kommenttien vähäisyydestä päätellen.
3. kesäkuuta 2007 kello 22.48
No romaanipa tietenkin, mutta todellisuuspohjainen se Kesä Baden-Badenissa. Olisi kait pitänyt kirjoittaa, harkitusti, että Coetzeen kirja on TÄYSIN kuvitteellinen. Dostojevski taas OLI paennut vaimoineen velkojiaan ulkomaille jne., ja se olikin minulle uusi asia ja siksikin mielenkiintoinen. Se muu, kuvittelupuoli siinä oli minusta hyvin kuviteltu, koko tunnelma.
Ylen Radio 1:n Lukupiirissä on 11.6. esillä Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa. Joskus sitä ohjelmaa on ihan mielenkiintoista seurata, ellei satu häirikkösoittoja, kertautuu jokin kauan sitten luettu kirja. Ja siellä on hyvät vetäjät, heidän kommentointiaan on ilo kuulla, jos siis sattuu radio olemaan päällä siinä puoli kuuden maissa, kerran kuussa.
4. kesäkuuta 2007 kello 12.17
Minä suosittelen Isabelle Eberhardtin Islamin siimeksessä, josta luin arvostelun Kiiltomato.netissäkin viikko sitten.
Kirjassa parikymppinen sveitsiläinen aatelistyttö lähtee Pohjois-Afrikkaan, kääntyy muslimiksi ja matkustaa mieheksi pukeutuneena pitkin Saharaa karavaanien mukana tai yksin. Hurja seikkailija, josta tuli feministi ja klassikkokirjailija. Kuoli traagisissa olosuhteissa jo 27-vuotiaana.
4. kesäkuuta 2007 kello 13.12
Jos kommenttien monilukuisuudesta pitää päätellä kirjan arvostus tai tunnettuus (kamala sana), täytyy kai kommentoida kun tuntuu siltä. Eija G, sain sinulta mielenkiintoisen vinkin tuosta Tsypkinistä, kiitos siitä. Olen myös seurannut Yle radio 1:n lukupiiriä kun mahdollista, mutta nuo mainitsemasi häiriköt joskus onnistuvat liian hyvin. – Schildtin kirjoja olen lukenut joskus Kreikan matkalla, ne ovat mainioita!
Olen sitä mieltä, että jos pidän kirjallisuudesta yleensä, en pysty monopolisoimaan kirjallisuuden minussa herättämiä ihastuksen tunteita jollekin tai joillekin harvoille teoksille. Jos en innostuisi ainakin 75 %:sta lukemistani kirjoista, tuskin jaksaisin lukeakaan.
4. kesäkuuta 2007 kello 14.06
Haluaisin suositella kesälukemistoon jotain suomalaista spefi tahi lasten ja nuortenkirjaa, fantasiaa, scifiä ja kaikkea niiden väliltä ja ympäriltä. Esimerkkeinä seuraavanlaisia teoksia vain muutaman mainitakseni:
- Sari Peltoniemi: Ainakin tuhat laivaa, Hirvi tai Kerppu ja tyttö
- Anne Leinonen: Valkeita Lankoja
- Pasi-Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
- Anu Holopainen: Molemmin jaloin
- J. Pekka Mäkelä: Alshain
Nämä kirjat ja kirjailijat ovat osoittautuneet erittäin hienoiksi tuttavuuksiksi. Suomalaiseen ”marginaalikirjallisuuteen” tutustumista suosittelen muutenkin vilpittömästi kaikille.
4. kesäkuuta 2007 kello 20.39
Anulle: Anna-Leena Härkösen novellit, pakinat ja muu lyhytproosa ovat hauskoja ja teräviä ja oivallista autolukemista. Erlend Loen Dopler, L tai Tosiasioita Suomesta ovat hauskoja ja vähän hulluja. Vielä kevyempää kesähauskaa voisivat olla Roman Schatzin kirjat, joita olen kyllä lukenut vain sieltä täältä palasia. Nalle Puh viehättää sekä aikuisia että lapsia, samoin Janssonin Muumikirjat. Molemmat ovat oikeastaan enemmän aikuisten kuin lasten kirjoja. Tuntematon sotilas toimii todella hyvin ääneen luettuna. Venäläisistä klassikoistakin löytyy hauskaa yhteistä kesälukemista vaikkapa Dostojevskin kirjoituksia kellarista tai Gogolin kuolleet sielut. Tuttuja kaikki, mutta osa viehätystä onkin siinä.
4. kesäkuuta 2007 kello 23.33
Anu, mietin sinulle vielä hauskoja kirjoja, mutta yksi hauska voisi olla Daniil Harmsin ”Sattumia”. Frank McCourtin ”Seitsemännen portaan enkeli” on erinomainen ja ajatuksia herättävä kirja. En ehkä kuitenkaan kutsuisi sitä hauskaksi.
5. kesäkuuta 2007 kello 18.46
Dahlin ei-lastenkirja Oswald-eno toimii hyvin ääneen luettuna. Aina jaksaa myös naurattaa Fedja-setä, kissa ja koira. Nikke -kirjat ovat loistavia, myös aikuisille. Myös Arto Salmisen Kalavale voisi olla hyvä porukalla luettuna.
5. kesäkuuta 2007 kello 18.49
Vielä Kalavaleesta, eri henkilöt voisivat lukea ääneen eri tyyppien tarinat. Hauskaa! Mutta älkää samaistuko…
5. kesäkuuta 2007 kello 19.40
Aaahh! Joku kysyy, mitä lukisi… Sisäinen kirjastonhoitaja minussa tarttuu tehtävään välittömästi ja vastaa!
Kesällä kelpaa lukea:
1) dekkareita/dekkarintapaisia:
Daniel Chavarra: Adios muchachos
Roald Dahl: Alahuuli
Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut
Hans Holmer: Monika
Reijo Honkonen: Eno
Joy Fielding: Älä kerro salaisuuksia
Maria Langit
Richard Mason: Meren huoneissa
Quentin Patrick: Kalman laulu
2) novelleja:
Raymond Carver: Vielä yksi asia
Laura Honkasalo: Lumen saartama kahvila
Helmi Kellokumpu: Lasteenalaisia
Bernhard Schlinck: Neuvoton sukupolvi
Juha Seppälä: Suuret kertomukset
3) hupaa:
Alivaltiosihteeri: Virallisuus ei vanhene koskaan
Jussi X Hämäläinen: Häipywät tawut
Martti Larni: Sokrates Helsingissä
Mark Twain: Kapteeni taivaassa
4) muuta:
Isabel Allende: Eva Luna
Paul Auster: Sattuman soittoa
Marianne Fredrikson: Anna, Hanna ja Johanna
Rosa Liksom: Reitari
Marja-Leena Tiainen: Kulmakaupan naiset
Ja sitten vielä yksi ihana kesälomapuuha, sadepäivän varalle:
Kirjansa voi järjestää
1) aakkosiin. Noin 2000 kirjan järjestäminen vie 6-8 tuntia, jos on ahkera. Haluamansa kirjan löytää jatkossa helposti ja nopeasti.
2) väreittäin. Rivistöjen esteettisyyttä voi ihailla joko yksikseen tai kesälomalla luoksesi poikkeavien ystävien kanssa. Haittapuoli on, että etsimäänsä teosta ei meinaa löytää, jos ei muista kannen väriä. Mutta siinä tapauksessa saa viettää aikaa kirjojaan tutkiskellen muutamankin tovin. Aahh!
7. kesäkuuta 2007 kello 14.58
Kiitos hauskojen kirjojen vinkeistä!
Ainoa rajoitukseni on se että kirjan on löydyttävä kirjastosta = suhteellinen köyhyys (”julkinen kiitos ja ylistys Tammisaaren kirjastolle jossa varaukset ovat ilmaisia, nopeita ja virkailijat soittavat tai kertovat torilla että kirja on saatavissa”) tai alesta. Sain kivan listan!
Loet ja Dahlit on on kulutettu, Muumeja vastaan minulla on jotain ja Nalle Puh on ärsyttävän veltto muista metsän nörteistä ja besserwissereistä (Risto Reipas päällimmäisenä) puhumattakaan. Aksöniä!
Proulxit luettuani ja harmonikan ostettuani aloitin nyt tyttären ja äidin yhteisen kesäloman alkaessa Castillonin Äidin pikku pyövelin, joka vaikuttaakin mainiolta mustalla huumorillaan. Anna-Leena Härkösen Juhannusvieras alesta juhannukseksi, Helsingin junaan ehkä Sokrates Helsingissä, mantereelta saareen siirtyessä Kalavale ja Kapteeni taivaassa, Piilomaan pikku aasi saareen piiloutuessa, Seitsemännen portaan enkeli ehkä haisevaan pääkaupunkikesään? Rosa Liksomia pohjoiseen siirtyessä? Alivaltiosihteeriä Tampereella…
Mielestäni on todella hauskaa lukea kirjoja, jotka jotenkin liittyvät juuri sillä hetkellä elettyyn, vuodenaikaan tai juhlapyhiin jne.
7. kesäkuuta 2007 kello 20.13
Pitänee vetää takaisin J.Cary-suositustani. Ei siinä varmaankaan -muistikuvani mukaan – vars. äksöniä ollut. Pikemminkin hiljaista, rivienvälistä huumoria. Ei sell. hauskaa ja hullua, kuten vaikkapa Loen Volvon kuorma-autoissa, jossa vauhtia ja juonenkäänteitä riitti.
Mutta McCourtin kirjan muistelen jo ensi lehtikritiikkien leimanneen hymyilyttäväksi tekstiltään, paikoin jopa hörönaurattavaksi. Ja oma kokemukseni vahvisti tuon huomion. Mutta makuasioitahan nämä, joista ei sovi kiistellä. Vai tuliko äsken palstalle lupa juuri niistä kiistellä? Kyllähän niin on, että faktat meillä ovat yhteiset, mutta mielipiteet jokaisella omansa.
7. kesäkuuta 2007 kello 22.16
Pari ehdotusta kesälukemiseksi:
Jukka Parkkisen tuotanto, meillä Korppi -kirjat ilahduttivat muuanna kesänä mökillä samanaikaisesti kolmea sukupolvea – ikähaitari alle kouluikäisestä kahdeksankymppiseen pappaan.
Tätä älkää säikähtäkö (kehäkolmosen takanakaan): Arto Kurton ja Leena Helynrannan Helsingin kasvit, jonka alaotsikko on runollisesti Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Mukavasti kirjoitettu kirja ja lisäbonuksena latinankielisten nimien selitykset, pari esimerkkiä – mutaluikka (”pieninystyinen vetisen suon sulo”), hietalemmikki (”jäykkä hiiren korva”). Lukuiloa!
8. kesäkuuta 2007 kello 8.40
Anu, kirjoituksesi (miksi tällaisia blogiin osallistumisia kutsutaan?) oli iloinen ja hauska, tulin siitä hyvälle tuulelle. Jos vielä tarvitset vinkkejä, niin Ritva Haavikko sanoo Miten kirjani ovat syntyneet 4:ssä Hotakaisesta: ”Lastenkirjaa ja Ritvaa lukiessa on lapsilla ja aikuisilla yhtä hauskaa.” H. itse ei suostu sanomaan, kumpaa sorttia ne ovat, aikuisten- vai lastenkirjallisuutta, ainoastaan: ”Ne ovat minun lihaani ja vertani, syökää ja tulkaa kylläisiksi.” Hauskaa lomaa!
8. kesäkuuta 2007 kello 9.52
Vielä muutamia suosituksia kesälukemistoon kaikkien loistavien yllämainittujen suositusten lisäksi:
Peter Hoeg: Lumen taju (olen aikanaan lukenut kirjan mökillä aurinkotuolissa lekotellen. Hyisessä ja arktisessa mielenmaisemassa liikuttaessa ei tule helteelläkään liian hiki)
Margaret Mitchell: Tuulen viemää (kesälukemista romantiikan nälkäisille)
Marianne Fredriksson: Anna, Hanna ja Johanna ja Muuttolinnut
Anna Gavalda: Kimpassa
Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän ja Myöhempien aikojen pyhiä
Carlos Luiz Zafon: Tuulen varjo
Kyllikki Villa: runokokoelmat ja Vanhan rouvan lokikirja
Marian Keysin ja Maeve Binchyn kirjat (keveää ja hyväntuulista ”aivot narikkaan” lukemista – ei mitään suuren suuria kirjallisia elämyksiä)
8. kesäkuuta 2007 kello 10.24
Myös Kyllikki Villan Tyttö sodassa-kirjekokoelma on aika mielenkiintoinen nuoremmillekin sukupolville siitä, millaista oli olla koulun jälkeen kolme vuotta lottana jossain Pohjois-Karjalassa. Hän kirjoitti tuona aikana noin tuhat kirjettä äidilleen, ei kylläkään kerro kovin paljon itse sodasta muuten kuin vähän sivulauseessa, esim. että yksi lentäjä ei palannut tänään. Eniten siinä puhutaan ruoasta! Ihan niin kuin Ulla-Lena Lundbergin Marsipaanisotilaassakin (oikein hyvä), mistä häntä vähän kritisoitiin, mutta siitä puhe mistä puute, niin kai se on.
8. kesäkuuta 2007 kello 14.25
Anulle: tasan 26 vuotta sitten luimme elämänkumppanini kanssa kesämökillä vuorotellen ääneen Tom Sharpen kirjaa Piemburgin pelottomat. Toinen kokkasi, toinen luki; vuoro vaihtui; toinen makasi laiturilla silmät kiinni ja toinen luki. Välillä nauroimme niin, ettei lukemisesta tullut mitään. Ainutlaatuinen lukukokemus vastarakastuneina. Sittemmin emme ole kirjaan tarttuneet. Ehkä tänä kesänä voisi testata sen tenhon…
Lämpimästi suosittelen myös Hotakaisen Ritvaa. Sitten ei sovi unohtaa Veikko Huovisen Rasvamaksaa, jossa on absurdeja kertomuksia ja uskomattomia nimilitanioita eikä Sinikka Nopolan Ei tehä tästä ny numeroo, Se on myöhästä ny ja Kyä tossa jotain häikkää o, kutkuttavat nauruhermoja nääs. Iloista kesää kirjojen äärellä ja muutenkin.
8. kesäkuuta 2007 kello 20.56
Kyllä Anulla ja muilla on nyt totisesti valinnanvaraa biitsillä ja muuallakin luettavaksi. Mahtaako yksi beetsikausi riittääkään, vaikka minä jo peruin omaa suositustani!
Kävin läpi luetteloja ja useimmat esitetyt ovat tuttuja ja tykättyjä. Keskusteluprovoksi kuitenkin muutama eriävä mielipide: Virolaisista Tammsaare ja Kross en suuremmin ole pitänyt, vaikka jälkimmäiseltä muutaman teoksen olenkin läpilukenut. Ansionsa molemmilla, mutta etenkin paksuissa kirjoissa teksti ei ole minua riittävästi vetänyt.
M. Fagerholmin kirjat eivät ole viehättäneet, ei edes se August-palkittu. Mihin mahtaa hänen maineensa perustua? Ei häntä palstallakaan ole usein mainittu, noinkin merkittävän palkinnon voittajaksi. Sen sijaan Onkelin Beige oli kiinnostava siinä kuin hänen esikoisteoksensakin.
Lundbergin monet kirjat olen lukenut halulla, mutta Marsipanisotilaan alku ei vetänyt ja jäi kesken. Sen sijaan en muista, että A-L Härkösen kirjat olisivat jääneet. Täälläkin usein mainittu Zafonin Tuulen varjo ei minua ihastuttanut .
8. kesäkuuta 2007 kello 22.21
Täytyy tunnustaa, etten minäkään ole päässyt oikein sinuiksi Monica Fagerholmin kanssa. Parasta hänen kirjoissaan ovat mielestäni luova kielenkäyttö ja aihepiiri, se, että hän kuvaa nuorten tyttöjen ajatusmaailmaa, mikä ei ole tavallista nuorisokirjojen ulkopuolella. Amerikkalaisessa tytössä juoni oli minusta vähän turhan monimutkainen, mutta ehkä nykyisin pitää olla niin, vrt. Hoeg. Olihan se kokonaisuutena ihan OK, mutten mitenkään hurmaantunut. Hienoa kuitenkin, että arvostetaan Ruotsissa, ne kun eivät helpolla noteeraa suomenruotsalaista – tai suomalaista kirjallisuutta. Johan Bargum kirjoitti Miten kirjani ovat syntyneet-teoksessa, että hän ei pystynyt tekemään tilaustyötä teatterille Ruotsissa, ajattelutapa Suomessa on niin erilainen. Bargumilla on muuten erittäin hyviä novelleja.
Ihanat naiset rannalla, siinä oli se nostalgia, kun itsekin on kokenut jotain samantapaista. Siinä Fagerholm tavoittaa hyvin ajan hengen. Muistelen lukeneeni, että Am. tytölle olisi tulossa vielä jatko, mutta sitten seuraisi jotain ihan muuta. Sitä muuta jään odottamaan. Fagerholmissa on kyllä energiaa ja potentiaalia, hänestä varmasti kuullaan taas.
Tua Forstströmin runoihin kannattaa muuten tutustua, ne eivät ole liian vaikeita mutta kuitenkin syvällisiä ja moderneja aihepiiriltään. Tammisaaren tyttöjä molemmat, tällä hetkellä.
9. kesäkuuta 2007 kello 10.26
Mahtavia suosituksia! Mietin minäkin vielä mitä suosittelisin kavereille kesälukemiseksi:
Tove Jansson: Kesäkirja
Elizabeth Gilbert: Omaa tietä etsimässä
Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus
Alain De Botton: Kuinka Proust voi muuttaa elämäsi
Truman Capote: Aamiainen Tiffanylla
Joanne Harris: Kesäviiniä
Joseph Brodsky: Keräilijän kappale
Pasi Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Mikä tahansa Joel Haahtelan kirja
Uusin (ja viimeinen) Harry Potter
Kaikki klassikot (Wsoy:llä on hyvä uusi klassikkosarja)
Kerttulin listasta tuli mieleen, että Alivaltiosihteerit muuten ovat ihan hulvattomia jos tykkää sellaisesta huumorista. Meillä ne jäivät kokonaan lukematta kunnes veimme mökille. Vessareissut (ulkovessa) eivät enää koskaan ole olleet ennallaan : )
9. kesäkuuta 2007 kello 16.14
Kesäkirjaksi henkilölle, joka pitää satiirisista (hauskoista) lyhyistä jutuista: Heinrich Böllin Tohtori Murken kootut tauot.
Dramaattisia tarinoita rakastavalle: Karen Blixen: Neljä tarinaa, tai joku muu tämän kirjailijan kokoelma johon sisältyy Babetten pidot.
Italo Calvinon Paroni puussa, monille tuntemilleni ihmisille.
Dickensin Kolea talo sellaisille jotka mielellään lukevat paaaksuja kirjoja joissa on paljon henkilöitä.
Kannatan Maila H:n ehdottamia Parkkisen Korppi-kirjoja: olen luetuttanut ne kahdella isosiskollani, hyvin upposivat.
Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytärtä kai jo suositeltiin?
Pidän kovasti Tua Forsströmin runoista minäkin, Eija G. Olen lukenut kummallakin kielellä, mutta en kylläkään kaikkea.
9. kesäkuuta 2007 kello 16.35
Calvinon Paroni puussa on yksi parhaita kirjoja ikinä!
9. kesäkuuta 2007 kello 20.56
Helteestä huolimatta tämä blogi on luettava, alan täristä jo innosta näiden kirjalistojen äärellä. Annen mainitsema Tom Sharpe on ainakin löydettävä jostain; voiko kirjaa mukavammin kehua? Ihana kestävän avioliiton alku! Missä tv, golf, grillaus, isompi palkka, pitemmät ripset ja laatuviinit? Tarvitaanko niitä? Onko kirjassa kaikki?
Entä toimintaoppaat? Mattoja pesuun pinotessa löytyi vielä vessasta vierekkäin (lukemattomat…) Naisen opas (Catani-Piha) ja Onko minussa jotain vikaa vai onko kaikki paskaa -
jotka voisi huomenna kantaa biitsille!
10. kesäkuuta 2007 kello 10.32
Naisille 50+ suosittelen kesäkirjaksi keväällä ilmestynyttä Maria Karan Orvokkini tummasilmää (Pilot-kustannus). Kirja herätti vahvoja ajatuskulkuja oman elämän takautumiin ja tutustutti minut ensimmäistä kertaa kataarien ajatteluun. Maria Magdalenaakin sivuttiin, mutta sitä joudun vielä pureskelemaan. Kirja on enemmän ajattelua kuin tapahtumista, silti jännite pysyy hyvällä tasolla loppuun asti. Se sopii hyvin verkkokeinussa luettavaksi, mikäli perheiden äidit ja mummit sinne koskaan ehtivät.
10. kesäkuuta 2007 kello 17.30
Alphonse Daudet: Kirjeitä myllyltäni. Hienoja, lyhyitä tarinoita.
28. kesäkuuta 2007 kello 11.59
Ennen kuin kesäkuu loppuu en malta olla vielä vahvistamatta Hannu Marttilan suositusta A.H. Tammsaaren romaanista Totuus ja oikeus kesälukemiseksi. Kyllä kannattaa lukea, parhaita viime aikoina lukemiani kirjoja nyt kun kaksi osaa viidestä on luettuna. Kolme Juhani Salokannel on niitä vasta ehtinyt kääntääkin. Ensimmäinen on Linnan mieleen tuova raivaajaeepos (1870-luvulta lähtien), väliin rankkaakin luettavaa vastoinkäymisineen, mutta kirja on hyvin monipuolinen ja esim. vanhat tavat ovat todella mielenkiintoisia. Kuulin, että ”Suutarin silmän puhkaisemista” on meilläkin leikitty vielä 30-luvulla – kuinkahan kauas menneisyyteen se pohjanneekaan. Virolainen huumori on näköjään sellaista ”drillaavaa” kuten tanskalaisilla, hiillostetaan niin kauan, että toinen varmasti reagoi.
Toinen osa on koulutielle päässeen perheen pojan (ja Tammsaaren itsensä) kehityksen ja ajan aatehistorian kuvausta, kouluromaani vailla vertaa. Opettajat ovat höpsöjä mutta rakastettavia Moskovasta ja Pietarista periferiaan potkittuja, karikatyyrejä kuten rehtorikin, mutta koko kirja on rakastettava, vaikka huumori on väliin hulvatonta ja ironia raakaa; pojan kehitys on kuitenkin kuvattu hellällä ironialla, niin kuin vain virolainen kirjailija sen taitaa. Enpä ole pitkään aikaan nauranut näin paljon kirjaa lukiessani! Erittäin hyvää kerrontaa kaikkinensa ja loistava suomennos!
6. heinäkuuta 2007 kello 1.07
Todella hauskaa kesälukemista on kaikki Nick Hornbyn kirjat!
Nämä luin viime kesänä:
Long way down
How to be good
High fidelity (tästä on tehty elokuvakin, kuten kaikki muistavat..)
En kyllä tiedä onko näitä suomeksi mutta kaikki ovat helppoa ja hillittömän huvittavaa mutta myöskin vakavaa luettavaa!
6. heinäkuuta 2007 kello 12.34
Elinalle:
Nick Hornby on hyvää kesälukemista. Hänen kirjojaan on kyllä suomennettu, nuo mainitsemasi: Alas on pitkä matka, Hyvät ihmiset, ja Uskollinen äänentoisto, muitakin: 31 biisiä (31 songs) ja monet monet muut.
Alkuperäiskielellä ovat kyllä nautittavia. : )
6. heinäkuuta 2007 kello 14.50
Tarttuipa kirjastosta mukaani SKS:n julkaiseman Pariisi -kirjailijan kaupunki, jossa tutustutaan Pariisista vaikutteita saaneiden suomalaisten kirjailijoiden teksteihin. Tekstinäytteet ovat kerrassaan mainioita! On mielenkiintoista lukea, mitä oman aikansa kosmopoliitit näkevät vieraassa maassa: toiset kummastelevat pariisilaisten naisten väritettyjä kasvoja kun taas toiset pohtivat Pariisissa opiskelevien kiharapäisten tummaihoisten kykeneväisyyttä ottaa vastaan tietoa yliopistolla. Kyllä on maailma muuttunut.
Kirjailijoiden kaupunki -sarjaan kuuluu muitakin Euroopan kulttuurikaupunkeja, kuten Rooma, Tartto ja Budapest. Suosittelen luettavaksi vaikka ennen matkaa!
6. heinäkuuta 2007 kello 17.51
Satu, minulla on tuo Rooma -kirja ja se on tosi hyvä! Nimenomaan tuo aikajänne on mielenkiintoinen, kuinka Roomaa on havainnoitu kautta aikojen. Se on kirjana enemmän sellainen selattava, sitä ei lue niinkään sivu sivulta vaan hyppii toisen henkilön havainnoista toisen henkilön havaintoihin. Tosi mielenkiintoinen.
6. heinäkuuta 2007 kello 18.35
Elina, Hornby on enemmänkin kuin kesälukemista. Heti ei nykyenglantilaisista tule mieleen hänen veroistaan. Kirjojen kokonaisuutta ajatellen McEwankin jää jälkeen.
Ei niin, että kaikkea olisin lukenut, vaikka kaikkeen käännettyyn oletan tutustuneeni. ‘Hyvät ihmiset’-kirja oli alkuosan avioanalyysisään tasokasta, myöhempi maailmanparannus ei aiheena niin kiinnostanut, mutta tulipa luetuksi. Myös ‘Poika’-kirja oli minusta oivallinen, kuten ‘High fidelity’. Sen sijaan futiskirja’ Hornankattila’ taisi nimi olla ei aiheena enää riittävästi vetänyt.
Uusin ‘Alas on pitkä matka’ ei suicidiaiheellaan jaksanut huvittaa eikä kiinnostaa tarpeeksi, vaikkei se mitenkään vastenmielistä luettavaa ollutkaan. Suomessahan on Pasilinnalla samantapainen aihe kirjassaan.
6. heinäkuuta 2007 kello 20.37
Nick Hornby on hyvä, mutta en nyt kuitenkaan rankkaisi häntä Ian McEwanin yläpuolelle. Oikeastaan näitä kahta ei minusta edes pitäisi verrata, sen verran eri tyyppisessä genressä mennään. Uskollinen äänentoisto (High fidelity) oli loistava, hauska ja tarina, johon myös kirjahullu voi samaistua. Poika oli myös erinomaisen hauska. How to be good jo vähän toistoa ja alamäkeä minusta. Long way down (Alas on pitkä matka ai suomeksi?) ei sytyttänyt enää. Ja Kopsun kanssa olen samaa mieltä Hornankattilasta, tosin en ole jalkapallohullu, voi olla, että jos olisin, suhtautuisin siihen toisin. 31 songia en ole lukenut, mutta levyhullu veljeni piti siitä.
Näistä kirjoista muuten elokuvasovitukset ovat olleet harvinaisen hyviä, kirjan tyylilaji on selvästi helposti visualisoitavissa hauskaksi ja ironiseksi elokuvaksi. Esimerkiksi Poika, jossa pääosassa oli Hugh Grant oli loistava samoin Uskollinen äänentoisto -elokuva, jossa mahtava Jack Black teki kaiketi elokuvallisen läpimurtonsa.
7. heinäkuuta 2007 kello 14.38
Enpä oikeastaan ajattele genrejä, kun valitsen itselleni luettavaa tai teen päätöstä jatkanko lukemista vai jätänkö kesken. Eipä silti, en ole genrejen suhteen muutenkaan mikään asiantuntija. Tässäkin kuumeisesti mietin, miten toi vaikea sana pitäisi sääntöjen mukaan taivutella.
Puhun simppelisti vain siitä, miten teksti viihdyttää, miten vetää tai mahd. hyödyttää minua. Tältä kannalta ajatellen Hornby on selvästi ollut minulle käyttökelpoisempi, vaikkei toisaalta mikään supersuosikkini ole ollut. Toki McEwanilla jokunen kirja tai ainakin osa on ollut kiinnostava, mutta valitettavan monen hänen kirjansa teksti ei ole kunnolla vetänyt. Jääneet kesken tai lukeminen onnistunut vain vaivoin.
Toisinsanoen minun arvioissani Hornby tai Dostojevski tai McEwan etc kamppailevat keskenään samalta lähtöviivalta alkaen, eivät genrejen edustajina. Ja kirjojen vertailun välttämisen olen kokenut vaikeaksi, valitsemaan joutuu, kun kaikkea ei ehdi lukea. Kirjoitan tässä luonnollisesti vain henk.koht. mielipiteistäni.
7. heinäkuuta 2007 kello 16.36
Paul-Erik Haatajaa! Häneltä on juuri ilmestynyt pokkareina 3 dekkaria. Haataja sai kirjastaan ‘Häkkilinnut’ dekkariseuran palkinnon vuoden 1987 parhaasta suomalaisesta dekkarista. Joten ei mikään turha kaveri. Ja kerrottakoon, että divareista kirjoja ei juuri löydy! En tiedä miten suuren suosin Haataja nyt saa, mutta ainakin minä olen ennättänyt kirjastojen varastoista ja hyllyistä lukemaan lähes kaikki Haatajat. Joten ei tarvitse jonottaa!!!
Ian Rankin on toinen ‘löytöni’. Kirjahyllyssäni oli 4 ekaa Rankin suomennosta. 4 viikkoa sitten totesin, että kirjat ovat kulkeneet mukanani ainakin 2 muutossa joten olisi aika jo lukea ne. Meni 2 viikkoa ja sain luettua kaikki suomennetut Rankinit. Ja nyt odotan innolla elokuussa tulevaa suomennosta.
9. heinäkuuta 2007 kello 16.18
Kaikille teille, jotka itseni lailla lomailevat Itä-Uudellamaalla, suosittelen Marianne Backlénin kirjaa Linnoitukset (ruots. Bastionerna). Täydellinen lomakirja: jännitystä, erotiikkaa ja mausteena vielä yhteiskunnallisten rakenteiden pohdintaa sitä kaipaaville. Erityisesti Loviisan seutua tuntevat viehättyvät varmasti kirjasti!
12. heinäkuuta 2007 kello 12.33
Tämän kesän parasta antia on ollut uusi löytö eli Denise Minan kirjat Garnethill, Pako ja Päätös. On trilogia, mutta voi lukea yksittäisinäkin vaikka tietysti helpottaa jos aloittaa ekasta eli Garnethillistä. Hulvatonta menoa, uskomattomia käänteitä ja kerrassaan erikoisia ihmisiä. Dekkari sanaakin voi käyttää vaikka eivät perinteisiä siinä mielessä olekaan.
Mma Ramotswet tuli kahlattua (harmi) jo aiemmin, mutta niitä voin myös suositella lämpimästi. Lisäksi tänä keväänä luetuista kirjoista on jäänyt mieleen Veikko Huovisen Poika ja Markus Nummen Kiinalainen Puutarha. Mukavaa kirjakesää!
21. heinäkuuta 2007 kello 16.30
Suosittelen hulvattoman hauskaa ja nerokasta Mr. Muo’s Traveling Couch nimistä makoisaa kirjaa. Sen on kirjoittanut Ranskassa asuva, alunperin kiinalainen Sijie Dai. Kerronta on kuivakiskoisen hauskaa, päähenkilö kaikessa mielettömyydessään ihastuttava.
The Death of Vishnu on intialaisen Manil Surin maanmainio kirja intialaisten järjettömyydestä kaiken henkevyyden ja uskonnollisuuden kanssa sekoilemisesta. Vishnu niminen porraskäytävän asukki keskushenkilönä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Täysin toisenlaista luettavaa niille, jotka ovat kiinnostuneet salaliittoteorioista: Who Killed John Lennon? Britti Fenton Bresleriltä. Saa ajatukset liikkeelle. Tosi mahtava!
Kaunis ja koskettava puolestaan on Mitch Albomin lyhyehkö teos The Five People You Meet in Heaven. Todellinen klassikko, syvällinen ja oivaltava. Myöskin oiva lahjaidea hyvälle ystävälle.
Kivaa lukukesää kaikille!
30. heinäkuuta 2007 kello 11.00
Leena Lehtolaisen ‘Luonasi en ollutkaan’. Mielenkiintoinen kerrontatapa. Kerronnassa mukana päähenkilöiden päiväkirjamerkintöjä sekä ihan normaalia kerrontaa. Jännä kirja.