18 vastausta artikkeliin “Kirjailijoiden nimikkoseurat”

1. Helena kirjoittaa:
   2. huhtikuuta 2007 kello 11.29

   Olen huomannut, että totaalinen innostuminen (fanittaminen) voi alussa olla ihanaa – ollaan samanhenkisten ihmisten kanssa tekemisissä. Mutta sitten juttu alkaa mennä överiksi – joku haluaa määrätä mitä tehdään ja ajatellaan. Joten jossakin vaiheessa ei ole enää mukavaa. Tietenkin, jos on koko ajan taka-alalla, niin voi välttyä pahimmat ‘roiskeet’.

   Siksi minä haluan nauttia itse kirjoista. Mutustella niitä, lukea niitä. Ja pohtia itse. Ja vaihdan mielipiteitäni vaikka täällä lukupiirissä taikka jollakin sähköpostilistalla. Ja yleisissä aihepiireissä. Taikka sitten jos pääsen juttelemaan kirjailijan kanssa kahden kesken. Mikä ettei?

   Mutta jos minä nyt innostuisin jostakin nimikkoseurasta, niin sitten voisin liittuä 4 suosikkidekkaristini seuraan: Andrea Camilleri, Donna Leon, Håkan Nesser ja Peter Robinson. Ja sitten kenties Kjell Westö. Mutta toisaalta en jaksa keksiä mitään syytä miksi liittyisin. Joten perusteluja en pysty antamaan. Minulle siis riittäisi, jos joskus pääsisin vaikka keskustelemaan hetkeksi heidän kanssaan.

2. reeta kirjoittaa:
   2. huhtikuuta 2007 kello 11.38

   Jos joku järjestäisi Vigdis Grimsdottir-seuran niin varmasti liittyisin. Onneksi sellaista ei varmasti koskaan perusteta. Jotenkin kirjailijoiden nimikkoseurat herättävät mussa hilpeyttä, en tiedä miksi. Pitäsi varmaan joskus mennä jonkun sellaisen tilaisuuteen katsomaan onko se sellaista meininkiä kuin luulen.

3. KristinaA kirjoittaa:
   2. huhtikuuta 2007 kello 11.41

   Julia Cameron olisi oiva valinta. Niin meistä kaikista tulisi pikkuhiljaa kirjailijoita. Ja tämä ei ollut sarkastinen mielipide.

4. Lene kirjoittaa:
   2. huhtikuuta 2007 kello 16.15

   Enpä valitettavasti nähnyt tuota Kirsin mainitsemaa uutista. Liittyisin oitis Outi Pakkasklubiin. Siksi, että Outi Pakkanen on mielestäni citydekkareitten kuningatar. Ja siitä huolimatta, että viimeisin dekkari Ruohonleikkaaja oli ainakin minulle pettymys.
   Ei Anna Lainetta mäyräkoirineen (muuta kuin vilahdukselta kadulla muistaakseni) eikä yhtä ainutta reseptiäkään! Onko tämä nyt laitaa? Onneksi minulla on kuitenkin Anna Laineen keittokirja. No, kyllä kirjasta oikeasti puuttui jotain… välikirja?

5. Kirsi Piha kirjoittaa:
   2. huhtikuuta 2007 kello 16.30

   Lene, olen kerran tavannut Outi Pakkasen ja hän tuntui tosi mielenkiintoiselta tyypiltä. On pakko myöntää, etten ole lukenut yhtään hänen kirjaansa. Uutisessa oli ihmisiä, taisi olla Armas J Pullan nimikkoseurasta. He kokoontuivat syömään jotakin Armas J Pullaan liittyviä ruokia. En tiedä miten se häneen liittyy, en ole Armas J Pulla -asiantuntija.

   Katsoessani tuota nimikkoseurojen nettisivua, hämmästyin, ettei esim. Tove Janssonilla ole nimikkoseuraa lainkaan! Siihen voisin mennä. Ulkomaisista, Paul Auster -seura voisi olla mielenkiintoinen. Tai Margaret Atwood -seura. En ole ihan varma myöskään kantaako tuollainen seuran idea kovin kauaa…

   KristinaA. Oli sarkasmia tai ei, luen parhaillaan Julia Cameronin ”Finding Water”, joka on kolmas hänen sarjassaan ”Artist’s way”. Cameronissa pidän siitä, että hän ei puhu pelkästään siitä, että kaikkien pitäisi ryhtyä kirjailijoiksi vaan ennenkaikkea siitä kuinka nähdä kauniita asioita, kokea taidetta, koittaa vähän itsekin. Hänen opastuksensa ovat myös virkistävän konkreettisia; parempi kirjoittaa kuin puhua kirjoittamisesta. Tämä ”Finding water” on selvästi syntynyt synkässä vaiheessa sillä tässä puhutaan paljon taiteen tekijöiden synkistä hetkistä, epäuskosta omiin kykyihin, luovuttamisesta, jatkamisesta ja sinnittelystä. Pidän.

6. reeta kirjoittaa:
   2. huhtikuuta 2007 kello 16.40

   Juu, Julia Cameron, Tove Jansson ja Margaret Atwood-seurat sopisivat myös.

7. Merja-Liisa Heikkinen kirjoittaa:
   2. huhtikuuta 2007 kello 17.00

   M-L:Hieman oudolta kyllä tuntuu ajatus kirjailijaklubista, miten paljon sitten loppujen lopuksi on yhteistä, jos on sama lempikirjailija. Tietenkin olisi varmaan helpompi järjestää tapaaminen suosikkikirjailijansa kanssa, jos häntä lähestyy nimikkoseura, ei yksittäinen lukija. Jos olisi pakko kuulua johonkin seuraan, niin ilman muuta Heikki Turusen-seuraan liittyisin. Hän on vain niin uskomattoman mahtavan lahjakas kirjailija. Toisaalta saman asian ajaa kun juttelee ihan klubitta jonkun kanssa hänen kirjoistaan. Tietenkin asiantuntemusta löytyisi toiselta innokkaalta lukijalta.

8. Violeta kirjoittaa:
   2. huhtikuuta 2007 kello 17.04

   Armas J. Pulla oli armoitettu hyvän ruoan ystävä. (En silti tunnustaudu hänen seuransa jäseneksi.)

9. Eija G kirjoittaa:
   2. huhtikuuta 2007 kello 18.18

   Tove Jansson- seuranhan voisi perustaa! Niitä entusiasteja on varmaan paljon tässä maassa, ja maailmalla. Kirsi, onko sinulla ylimääräistä energiaa? Eräs ystäväni kuuluu Topelius-seuraan, itsekin Topelius- tutkija, ja siellä hän patsastelee professorien yms. seurassa. Illalliset ovat kuulemma hienoja, kahdella kielellä. Itse voisin kuulua Eeva-Liisa Manner-seuraan, siellä voisi oppia paljon viisaammiltaan; lieneekö sellaista, en ole ehtinyt tutkia. Edith Södergran- seuraa olen vähän seuraillut. Heillä on ollut mielenkiintoisia matkoja, vaikkapa Raivolaan (vuosia sitten) pystyttämään patsasta Edithin kissalle! Musiikin puolella kuulun Wagner- seuraan rivijäsenenä, ja siellä on mukava olla mukana musiikin huumassa. 15-vuotisjuhlaillallisilla esiintyi 11 nuorta upeaa laulajaa ja puheet olivat vitsikkäitä; ei ollenkaan pönäkkää. Jonkinasteista hulluutta hipovaa faniutta tuollaisiin seuroihin kuuluminen vaatii, ainakin jos haluaa toimia aktiivisesti. Mutta onhan niitä hullumpiakin harrastuksia.

10. Kirsi Piha kirjoittaa:
    3. huhtikuuta 2007 kello 9.51

    Tove Jansson -seura voisi kyllä olla ihan ajattelemisen arvoinen. Löytyisikö muita faneja?

11. Anneli kirjoittaa:
    3. huhtikuuta 2007 kello 10.57

    Vaihdetaan lukukokemuksia, annetaan kirjavinkkejä, näytellään, retkeillään, lausutaan runoja, järjestetään tapahtumia, syödään yhdessä, tavataan saman henkisiä ihmisiä – tätä kaikkea tehdään kirjailijoiden nimikkoseuroissa. Yksipuolista, vain yhden kirjailijan tuotannon ympärillä pyörimistä nimikkoseurojen toiminta ei ehdi olemaan jo senkään vuoksi, että niihin osallistuu laaja-alaisesti kirjallisuuteen hurahtaneet ihmiset. Nimikkoseuran perustamisen into löytyy paitsi kirjailijan tuotannosta myös halusta päästä yhdessä tekemään jotain sellaista, jonka katsoo tekemisen ja esiin tuomisen arvoiseksi. Itse olen jäsen jo kahdessa tällaisessa seurassa. Samanaikaisesti kiinnostus muittenkin nimikkoseurakirjailijoiden tuotantoon kasvaa koko ajan.

12. Eija G kirjoittaa:
    3. huhtikuuta 2007 kello 18.43

    Kyllä sellainen Tove Jansson- seura olisi syytä perustaa, onhan hän tunnetuimpia suomalaisia kirjailijoita maailmalla ja todella persoonallinen, huumorintajuinen kirjailija ja omaperäinen taiteilija. Jossain lehdessä haastateltiin äskettäin Sophie Janssonia, joka oli matkalla Lontooseen TJ-seminaariin, jonne tuli tutkijoita ympäri maailmaa, mutta varsinkin tietysti Englannista ja Japanista. Kyllä minä ainakin jäseneksi tulisin ja moni muu. Olen lukenut varmaan kaikki hänen kirjansa, mutta se Bildhuggarens dotter on minusta paras kaikista ja Sommarboken hellyttävä myös. Ja Lilla My on yliveto, Peppiä vastaava (poika)tyttö, jolla on rajattoman hyvä itsetunto, oikein hyvä malli siis.

13. Päivi kirjoittaa:
    3. huhtikuuta 2007 kello 19.38

    Luin alkuvuodesta Karen Joy Fowlerin The Jane Austen Book Clubin ja pohdin silloin tätä samaa asiaa. Lähtökohtaisesti kuulostaisi kiinnostavalta käydä läpi yhden kirjailijan tuotantoa kollektiivisesti, mutta ehkäpä netti ja muiden muassa tämä sivusto ajavat asiaa kuitenkin tänä liian kiireisenä aikana paremmin.

    Itse kirja oli mukava lukukokemus, vaikka täytyy myöntää, että osa Jane Austenin tuotantoon viittaavista kohdista sekä sitaateista olisi selvittänyt jouhevammin käännöskirja kädessä.

14. Annukka T kirjoittaa:
    3. huhtikuuta 2007 kello 20.56

    Tove Jansson -seuraan liittyisin heti ja tietäisin muutaman muunkin kiinnostuneen. Aiheita riittäisi maalaustaiteesta, sarjakuvista ja lastenkirjoista romaaneihin. Ja majakkaretket olisivat tietysti jokavuotinen tapahtuma!
    Kirjailijoiden nimikkoseurojen toimintaa voi seurata sisäpiiriläisen kommentoimana vaikka Panu Rajalan blogissa. Syksyllä siellä oli hengästyttävä matkakuvaus Waltari-retkestä Istanbuliin. Sivuihin kannattaa tutustua muutenkin. Siellä on runsaasti kivoja ja kirpeitäkin kommentteja kirjoista, elokuvista ja teatterista.

15. Kirsi Piha kirjoittaa:
    4. huhtikuuta 2007 kello 8.21

    Palataan tähän Tove -asiaan myöhemmin. Ehdottomasti.

16. Jane kirjoittaa:
    5. huhtikuuta 2007 kello 22.16

    ”Ulkomaisista, Paul Auster -seura voisi olla mielenkiintoinen.” Kannatetaan! Sihen liittyisin kyllä, ja ehkäpä joskus olisi mahdollisuus sen kautta päästä hengailemaan hänen kulmilleen Brooklyniin : )

    Kotimaisista valitsisin Eeva Kilven.

    Mutta en kyllä siltikään taitaisi oikeasti liittyä, kun en ole mikään organisaatioihminen. Vaikka Austeria harkitsisin kyllä vakavasti : )

17. RS kirjoittaa:
    6. huhtikuuta 2007 kello 11.20

    Tove Jansson- seura on asiaa. Hämmästyin, kun sain tietää, ettei sellaista vielä ole. Olen mukana, jos sellainen perustetaan.
    Mielenkiintoisia keskusteluita tässä blogissa, harmi, että ehtii niin harvoin…

18. Anneli Kalajoki kirjoittaa:
    11. huhtikuuta 2007 kello 14.51

    Kirjailijoiden nimikkoseurat ovat oiva keino syventää tiettyyn kirjailijaan tutustumista. Tuntuu siltä, että Suomi on nimikkoseurojen luvattu maa – täällä niitä on paljon ja niiden toiminta on erittäin ansiokasta. Tove Janssoniahan tutkitaan runsaasti ympäri maailmaa, joten seurasta voisi tulla heti kansainvälinen seura. Kuulun itse Mika Waltari -seuraan, joka sekin on perustettu vasta vuonna 2000, ja voin kertoa, että seuran nettisivuilla (jotka avattiin vasta tammikuussa) on ollut käyntejä ympäri maailmaa. Waltarihan on myös Suomen kansainvälisimpiä kirjailijoita. Ensi vuonna vietetään Waltarin 100-vuotisjuhlavuotta.