Blogit

Riikka Pulkkisen Raja on jostain syystä minulta jäänyt lukematta. En tiedä tuohon mitään syytä. En ole tietoisesti ollut lukematta, jotenkin ilmeisesti sen ilmestymisen aikoihin on ollut niin paljon muuta luettavaa, etten ole siihen tarttunut.

Hirvisaari -dokumentissa Laila Hirvisaari kehui kovasti Pulkkista, hänen kerrontaansa ja mielikuvitustaan. Pulkkinen sai Hirvisaarelta jonkun palkinnonkin.

Pirkko K. kertoi juuri Kirjailijan geeni-postauksessa lukeneensa Rajan ja kyseli kommentteja. Minäkin kuulisin mielelläni.

Joulukirja, syyskirja, kesäkirja. On joitain kirjoja, jotka tuntuvat kuuluvan johonkin vuodenaikaan, merkkipäivään tai käännekohtaan. Niitä haluaa lukea uudelleen ja uudelleen. Late kysyi joulukirja-postauksen yhteydessä kuinka luemme kirjoja. Kuinka moni lukee uudelleen samoja kirjoja? Ja jos, niin mitä? (lisää…)

Timen jouluaattoisessa numerossa listattiin kymmenen vuoden 2007 parasta nettisaittia ja yksi niistä näyttää kirjaihmisen näkökulmasta mielenkiintoiselta.

Tämä tuntuu eräänlaiselta kirjojen facebookilta, saitilta, jossa voi muodostaa ryhmiä, joissa ihmiset vaihtavat mielipiteitä kirjoista. Tai vaikka perustavat lukupiirejä.

Katselin pari päivää sitten Laila Hirvisaaresta kertovaa dokumenttia. Se oli mielenkiintoinen kuvaus kirjailijan elämästä vaikka Hirvisaari sinänsä ei minulle ole läheinen kirjailija. Itse asiassa huomasin katsoessani ohjelmaa, etten taida olla lukenut yhtäkään Hirvisaaren kirjaa…

Kirjailija kertoi ohjelmassa mm. taustatyön tekemisestä, omasta arkipäivästään ja siitä mistä ideat kirjoihin ovat syntyneet. Jäi kuva valtavan ahkerasta kirjailijasta, joka elää kurinalaista elämää ja samalla selvästi tekee ammatikseen sitä mistä nauttii. (lisää…)

On sellaisia kirjailijoita, joiden uutta kirjaa tuskin malttaa odottaa. Kun kirja sitten tulee, sen lukee heti ja välittömästi tyydytyksen jälkeen tulee pettymys: nyt se on loppu. Seuraavaa joutuu odottamaan ehkä pari kolmekin vuotta! Onneksi näin hyvät kirjat ovat sellaisia, että niistä riittää useampaan lukukertaan. (lisää…)

Jouluun kuuluu erilaisia asioita aina kuusentuoksusta imellettyyn perunalaatikkoon. Jokaisella on vähän erilaiset perinteet, mutta silti yleensä jotain on. Kirkkoa, kinkkua tai kalkkunaa. Hautausmaallakäyntiä, joulupukki tai joulupuuro.

Nyt kun tämän vuoden itkutkin on itketty Frank Capran It’s a wonderful life -elokuvan tiimoilta huomasin ällistyksekseni, että minulla ei ole mitään kirjallisia jouluperinteitä. Ei mitään tiettyä kirjaa, minkä lukisin joka joulu. Jota ilman joulu ei olisi joulu lainkaan. Kummallista. Ainoa kirjallinen jouluperinne on se, että silloin on aikaa lukea ylipäänsä rauhassa.

Mukavaa joulua kaikille!

Tässä joulun lähestymishässäkässä on päässyt unohtumaan postaus Tammikuun kirjasta. Anteeksi siitä.

Tammikuun kirja on Hannu Väisäsen Toiset kengät.

Miksi? Ensinnäkin viime tammikuussa blogi aloitti Kjell Westöllä. Jatketaan Finlandia-perinnettä. Vieläkin tärkeämpi syy on se, että kirjaa on kehuttu todella paljon “tavallisten” lukijoiden toimesta. Uskoisin, että se on erinomainen lukukokemus.

Keskustelu alkaa tavalliseen tapaan 15.1.

Hesarissa oli tänään pikku-uutinen, joka sivusi mielenkiintoisella tavalla kirjallisuutta. Italiassa oikeus antoi päätöksen, että lasta ei saa nimetä Perjantaiksi (Venerdi). Pahaa aavistamattomat vanhemmat olivat nimenneet perjantaina syntyneen poikansa Perjantaiksi, nimi meni läpi väestörekisteriin ja poika eli viisi onnellista kuukautta Perjantaina. Kunnes (ilmeisesti kirjallisuutta harrastava) kaupungin virkailija huomasi tämän ja vei asian oikeuteen.

Ottamatta nyt kantaa siihen, onko Perjantai hyvä vai huono nimi, syy sen kieltämiseen oli mielenkiintoisen kirjallinen: Nimi on sopimaton lapselle siksi, että Perjantai oli Robinson Crusoen orjan nimi Daniel Defoin klassikkoromaanissa. Ja vielä väitetään, ettei kirjallisuutta oteta tosissaan!

Aika moni nimi muuten joutuu mustalle listalle jos käydään läpi kirjallisuudesta roistot, orjapalvelijat, kaltoin kohdellut tai muutoin epäilyttävät henkilöt…

Jos ostaa kirjan jollekin joululahjaksi voiko sen ensin lukea itse? Ostin veljelle kirjan, jota en ole lukenut itse. Tekisi hirveästi mieli lukea se ennen paketoimista. Mutta se saattaa huomata sen. Ettei se kirja tuoksu uudelle. Kun sen avaa siitä ei kuulu enää sellaista uuden kirjan ääntä.

Onkohan se ihan moraalitonta lukea lahjakirja ensin itse?